Selaat arkistoa kohteelle luonnonmukainen.

Voihan susi vol 2.

2.2.2015 Yleinen

Elikkäs jatketaan siitä mihin jäätiin, työssäkäyvänä ihmisenä jouduin olemaan vähän nopeampi aikasemmin.

Koiraa verrataan suteen vähän joka asiassa. Käyttäytyminen, syöminen, joltain osin myös ulkonäöllisesti. Minun susi-tietämys ei ole paras mahdollinen eli tämä on puhdas mielipideteksti. Susi elää lyhyen kiivaan elämän, saalistaa ruokansa, tappaa saaliinsa, syö sen. Tappelee arvojärjestyksestä, nartuista ja alueista. Elää erittäin laajalla alueella ja liikkuu paljon enemmän kun mitä voisi kuvitella. Mitenköhän meidän koirat pärjäisi siinä elämässä? Niinpä, meidän koirilla ei ole paljon mitään tekemistä suden kanssa. Luonnonmukaisessa ruokinnassa on mitä ilmeisemmin kyse siitä että ruokkii koiransa kuten sudet ja villikoirat syö. Ongelma. Sudet ja villikoirat ei syö optimaalisesti. Ne syö sen minkä ne saa ”käsiinsä”. Me pystymme ruokkimaan koiramme optimaalisesti, ja mielestäni olemme sen niille velkaa. Me olemme ottaneet luontokappaleen elämään meidän kanssamme ja muokkaamme sen sopimaan meidän tarpeisiin ja teemme sillä mitä huvittaa. Minä ainakin haluan ruokkia ja hoitaa koiriani niin hyvin kuin vain voin, koska niin voin nauttia niiden seurasta pidempään ja yhdessä voimme nauttia yhteiselostamme. Win-win tilanne minun mielestäni.

Myönnän, minäkin joskus luulin että koira saa kaiken tarvitsemansa erilaisista lihoista ja lihaisista luista. Olinkin lukenut erään kirjaan barffauksen aloittelusta. No, en minä aloittanut barffausta silloin mutta suurin syy siihen oli että silloinen koirani kuoli. Nyt kun rupesin taas pähkäilemään ruokintajuttuja niin löysin facebookista ryhmän josta on tullut tärkeä tukipilari katiskan lisäksi. Me kaikki teemme virheitä, minä olen antanut näille liikaa a-vitamiinia ja viime laskelman mukaan myös kalkkia. Mutta kun tajuaa virheensä ja ne korjaa niin on jo tehnyt hyvän teon. Aina oppii uutta, tieto pitää vaan osata ottaa vastaan eikä ruveta marttyriiksi tai vetoomaan susiin tai siihen että kyllä silloin 1800-luvulla koirat eli pelkällä perunalla ja lannalla. Kyllähän ne eli, mutta miten hyvin ne eli? Minäkin olin alkuun skeptinen näiden lisien yms suhteen mutta kyllä tuolla koirien ruokanurkassa on nyt kalkkipurkki, ade-pullo, sinkkipurkki, lohiöljyä litran pullossa, merilevää ja pellavaa. Ja minä olen kuulemma rohkea, uskallan ruokkia kasvavaa pentua raakaruokkimalla. No, söi se ekat 3 kuukautta elämästään nappulaa, sitten en jaksanut mennä ostamaan sitä enää. Mun mielestä oli helpompi siirtyä raakaan. Ja hyvin se voi. Oikeastaan taitaa olla pentueen ns tervein, mutta sitä en lähde kommentoimaan että liittyykö se suoraan ruokaan, tekijöitä voi olla niin monta erilaista.

Harhaluuloja on paljon, varsinkin koiran ruuasta. Ruualla pystyy vaikuttamaan koiran kasvamiseen (ei voi, muuten kun puutostiloilla). Naudanmaha on terveellistä koska susikin aloittaa aina ruokailun eläimen vatsalaukusta (ei muuten aloita, se jättää sen lähes poikkeuksetta syömättä, maha on vaan helpoin reitti päästä käsiksi lihaan). Koirasta tulee aggressiivinen kun se syö raakaa lihaa (siis oikeasti, kuka keksii näitä?).

 

Aivot tikkaa tyhjää joten lopetan tähän :) Lisää mielipidetekstejä on luvassa jatkossakin. Näihin tunnelmiin.