Selaat arkistoa kohteelle lumi.

Uusvuos #2

1.1.2017 jotain positiivista

Vaikka eiline ehtoo meni miten meni onneks tänään on menny paremmi, ainaki toistaiseksi. Vaikka edellisen vuoden viimeiset tunnit menivätkin kurjasti niin tää uusi vuosi alkoi sittenkin auringon paisteessa (vaikka vain kuvainnollisesti).

 

Tosiaan vietin laatuaikaa pikkuveljen kanssa saunalla n. 2,5h, pesulle lähdimme klo 0.30 tietämillä. Päästimme pari pientä rakettia hengiltä ja muutenkin katselimme raketteja, jotka saunallemme näkyivät. Olimme jo menossa yläkertaan, kun muistin saunan pesään kypsymään jääneet maissintähkät. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä menisimmekö yläkertaan vai alakertaan syömään iltapalamme. Yläkerrassa näet olisi pitänyt olla hissunkissun pimeässä ja alakerrassa saimme vapaasti jutella. Nukkumaanmeno yllättäen hieman viivästyi kuinkas muutenkaan (vähän kolmen jälkeen).

 

Tässä tämän aamun tunnelmia:  Jahas se on jälleen uusi vuosi kävelty käyntiin. Herätys oli hieman seittemän jälistä, hetki sitten palailtiin mökkiin (vähän vail klo 10). Kylä tuli kierrettyä alkaneen vuoden kunniaks kuten juuri päättyneenäkin vuonna. Kova mulla oli yritys taittaa nilkkani asfaltin reunassa (avaan edellisen viittauksen tuossa alempana), mutta vältyimpä kumminkin (Onneksi tässä on melkeen koko vuosi aikaa (siis sillä hetkel 364 päivää 13h 43 min). Nyt voikin laittaa uuestaan maate (miesväki kun ei ole vielä ensmäistäkää kertaa päässy ylös) ja ottaa vaikka pikku torkut. ;)

 

Mua huvitti myös se et vuotta oli ehtinyt kulua suunnilleen yhdeksän tuntia ja olin jo ehtinyt telomaan itseni. En tietenkään mitenkään pahasti, ihan minimaalisesti vain, mutta pointti. Juu tiedän, etten ole läheskään tapaturma-alttein henkilö, mut aina silloin tällöin. Saas nähdä mitä vuosi tuo mukanaan, kertta se näin alkoi.

 

Niin ja siinä ysin aikoihin alkoi hiljakseen sadella lunta. Eihän sitä paria senttiä enempää tullut, mutta maan saimme valkoiseksi ja valoisuus lisääntyi huomattavasti. Nythän alkuvuotena pitäisi tulla kovat pakkaset, toivottavasti tuleekin. Pakkasten jälkeen saisi tulla vihdoin sitä kauan kaivattua lunta ja mahdollisimman paljon.   Lumisateen myötä fiilikseni parani entisestään.

 

 

 

Niin siitä nilkan telomisesta:  Toisena pääsiäispäivänä 2014 samanlaisella lenkillä, taitoin vasemman nilkkani oikein kunnolla asfaltin reunan korkeuseron vuoksi. Jäin siis (ihan tyhmän asian vuoksi) äidistä ja Railista jälkeen, joten tietysti otin pienen sprintin ja juoksin heidät kiinni. Sain heidät melkein kiinni joten olin jo hidastamassa juoksuani, mutta se ei auttanut mua. Vahingossa astuin puolittain asfaltin reunalle, nilkkani taittui ja kaaduin. Hetken olin hieman tokkurassa, mutta äidin ja Railin avulla pääsin jaloilleni. Tapahtumapaikalta oli mökille enää n. 3,5km. Aluksi olin varma, että kävelisin loppumatkankin (saman tyyppinen kävi joskus aiemmin ja taitettuani nilkkani pahasti kävelin sinä päivänä vielä useita kilsoja). Pääsin jaloilleni äidin ja Railin tukemana, jalkaan ei sattunut ollenkaan tai vain minimaalisen vähän. Seuraavaksi tajusin makaavani maassa, kaaduin kirjaimellisesti suorilta jaloiltani. Kipu iski vasta silloin. Jonkin aikaa makasin/istuin maassa ja tasasin paineita.

Älkää kukaan kysykö millä todennäköisyydellä ohi ajoi ambulanssi, joka oli siirtoajos. (Äitini ja Raili ovat lenkkeilleet kyseistä tienvartta about 20 vuotta eivätkä he ole koskaan nähneet sillä matkalla (3km) ainuttakaan lanssia!) Tietty he tulivat tarkistamaan tilanteen. Lopputulos: en pystynyt edes laskemaan jalkaani maahan ja isäni tuli hakemaan mut autolla. Raililta sain kyynersauvat joita jouduin käyttämään elokuuhun asti (yht. 4kk), aluksi tietysti liki koko ajan, loppupuolella vain pidemmillä matkoilla. Lisäksi kiitettävän vahvoja kipulääkkeitä (varsinkin Panacod) söin niiden kuukausien aikana lievästi sanottuna liikaa. Mm. pääsin S-markettiin kesätöihin 6h ma-pe x2 viikkoa. Työpäivästä selvitäkseni olin käytännössä koko ajan pöhnässä, koska en voinut siellä käyttää keppejä, olivat kipulääkkeet ainut vaihtoehto. Tähän viittaan nilkan telomisella.

 

 

 

Vielä kerran hyvää tätä vuotta!
-Elina

 

Ps. Kirjoittelun määrästä näkee heti, että olen lomalla. Koulu ei vie kaikkea aikaani, joten ehdin kerrankin purkamaan ajatuksiani kunnolla.

Päiväkirja merkinnät

17.10.2016 Yleinen

Kesältä

Kesällä saatan käydä monta kertaa pelaamassa mutta joskus en. Kun käyn pelaamassa otan ilon irti siitä kerrasta. Kesällä en tee itselleni mitään treenejä mutta kehityn pelaamalla. En kuitenkaan haluaisi olla mikään paras vaan ihan tavallinen. Kun kesällä käyn pelaamassa käyn aina kaverin kanssa, koska se on tylsää yksin. Kesällä katsoin tietysti EM-kisat ja Suomi ei tietenkään päässyt mukaan. (tuo oli niille jotka eivät katsoneet niitä kisoja). Ps kuvia saa pixabay

Tykkään myös ottaa aurinkoa ja käydä uimassa.

syksyltä

Syyslomalla en oikein tehnyt mitään olin kotona ja pelailin. Serkkuni tuli meille keskiviikona ja menimme luistelemaan tekojäälle. pelasimme siellä jääpallolla. Kotona emme tehneet serkun kanssa käyneet oikein pihalla. Perjantaina serkku lähti ja vietimme kotona oman halowiinin. Sunnuntaina pelasimme kaverin kanssa sählyä. Olihan se perjaatteessa kivaa päästä taas kouluun kun pelaamme jalkapalloa. Sain vedettyä parit pögät. Pögät (eli pallo menee vastustaja jalkojen välistä). Kohta alkaa talvi joten futiksen pelaaminen on  hankalempaa. Kun pakkanen ja lumi, no lumi ei ole niin paha mutta pakkanen. Jääkiekkoa pystyy kohta pelaamaan

Viikkoja takana 20, fiiliksiä

24.1.2016 Yleinen

20160124_141027

Viikkoja on tosiaan nyt takana kokonaista 20! Mitä olen siinä ajassa oppinut? Itsestäni todella paljon ja tahdonvoimasta ja hyvinvoinnista vielä enemmän. Syömisestä on tullut sujuvampaa ja terveellisempää. Jaksan paremmin ja olen hyvällä tuulella. Myös tipattomuus tuntuu luontevalta ja huomaan jaksavani senkin takia paremmin. Vaikka paino on nyt jumahtanut 76-77 kg, en jaksa stressata. Kyllä se siitä liikahtaa taas. Olisi tosin ollut kiva tässä 20 viikon kohdalla kertoa, että painoa on tippunut 20 kg. Mutta tärkeintä on nyt se, että voin hyvin.

Tässä kohdin tulee muutakin muutosta. Aloitan huomenna työt. Olen ollut marraskuun 2014 alusta työttömänä ja minulla on ollut aikaa vain itselleni. Arvokasta aikaa. Se on tullut niin henkisesti kuin fyysisessti tarpeeseen. Nyt työrupeamani kestää näillä näkymin pääsiäiseen, joten jännitän kovasti, miten se vaikuttaa jaksamiseeni ja painooni. Onko opitut asiat miten syvällä päässä ja osaanko noudattaa niitä? Jaksanko noudattaa niitä hektisen arjen keskellä? Tiedän, moni jaksaa ja noudattaa, mutta miten käy minun. Nähtäväksi jää.

Tänään on satanut paljon lunta. Pakkasta on vain muutama hassu aste ja ulkoilu oli ihanaa tuossa säässä. Mukavaa alkavaa viikkoa teille jokaiselle :)

2016-01-24 13.35.48

Päivä 138, perjantai ja mahtavia uutisia

22.1.2016 Yleinen

photostudio_1453477181147Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;) JEEEEEEE! Eli sain puhelun Eilakaislalta ja minut on valittu määräaikaiseen työhön, markkinointisuunnittelijana. Voi tätä onnea!!! Eli tämä on se asia, jonka tiimoilta kuluneella viikolla mulla on ollut parikin tapaamista.

Muuten tänään kävin lekurissa veriarvoistani. Maksa-arvot ovat olleet koholla, mutta ei kuulemma huolestuttavasti. Lääkäri kehui rupeamaani painonpudotuksessa! Harvinaista häneltä, josta syystä tuntuikin niin kivalta.

Pakkasta oli muuten tänä aamuna -25 astetta! Kunnon vaatteet niskassa se ei tuntunut läheskään niin pahalta.

Ateriat

  • klo 6.40 Puuro, 149 kcal
  • klo 12.30 Paimenen paistosta ja salaattia, 222 kcal
  • klo 15.15 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 19.45 Karpalopatukka, 179 kcal

Päivä 133, luistelua ja hyvää ruokaa

17.1.2016 Yleinen

2016-01-17 15.25.00Sain tänään kiva viestin eräältä tutultani. Oli huomannut facebook-kuvistani muutokseni ja kyseli, paljonko painoa on pudonnut. Kiitos viestistä. Se tuntui mukavalta :) Vinkkasin tutulleni tämän blogin.

Jos sinua kiinnostaa Cambridge Ohjelma, ehkä myös sama valmentaja kuin minulla, voit varata ajan hänelle täältä:
https://www.cambridgeohjelma.fi/main/fi/valmentajat/etel%C3%A4-suomi/pia-piltz
Mainitsemalla käynnilläsi minut, saat aloituskäynnin edullisemmin. Suosittelen Cambridgeä lämpimästi, sillä se on ainakin ensimmäinen keino, jolla itse olen todella saanut painon hallintaani.

2016-01-17 17.57.54Houkuttelin mieheni mukaan luistelemaan, kun kukaan muu ei sinne lähde. Hänellä ei ole luistimia, joten tyytyi vain töröttämään kentän reunalla. Ja otti kuvia sekä videota. Tekipä hyvää ja oli aivan ihana ilmakin!

Ateriat

  • klo 10.30 Puuro ja Vadelma-persikka mehukeittoa, 161 kcal
  • klo 15.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 17.30 Broileria ja salaattia, 182 kcal
  • klo 20.30 Minttusuklaapatukka, 184 kcal

Päivä 131, äidin kanssa ajan viettäminen

15.1.2016 Yleinen

20160115_115804Tänään aamusta suuntasin lääkäriin. Kävin puhumassa hormooneistani, jotka ovat sekaisin. Gyne sanoi sen olevan normaalia, niin paljon olen pudottanut painoani. Kehui sitä ja kertoi muutenkin hyviä uutisia.

Kävin lounaalla Itäkeskiksessa Ravintola Momentossa. Aivan ihana lämmin lohisalaatti. Eikä turhia kastikkeita ja rasvoja. Nam!

Tuon jälkeen törmäsin äitiini ja kierreltiin kauppoja. Koska ei oikein ollut mitään shopattavaa, suuntasimme hautausmaalle. Ihanan aurinkoista ja talvista ulkona! Äidin kanssa on aina kiva viettää aikaa, kuten nytkin <3

Ateriat

  • klo 12.15 Lämmin lohisalaatti 300 kcal
  • klo 13.30 Rasvaton latte, 94 kcal
  • klo 15.30 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 19.10 Porkkanaa 190g, 77 kcal

Päivä 113, kahvittelua ja liikuntaa

28.12.2015 Yleinen

20151224_191844-1Heräsin tänään jo ennen seitsemää ja siitä syystä sain paljon aikaiseksi. Koiralenkin jälkeen kävin juoksemassa, mutta tuo pakkanen tekee sen, että henkeä alkaa helposti ahdistamaan. Kiva, kun lunta on, mutta pakkasesta en niin välitä.

Näin ystävääni kahvien merkeissä. Tosin minä söin salaatin ja hän joi teetä :D Cafe Johto on kiva paikka ruokailla. Heidän salaattinsa on edullinen ja ruokaisa. 2 täytteen salaatti maksaa 8,50 ja täytteet vaihtelevat päivittäin.

Aikaa hurahti huomaamatta nelisen tuntia. Sen jälkeen suuntasinkin Lidliin täydentämään kivennäisvesivarastoja ja Prismaan täydentämään ruokavarastoja.

Ateriat

  • klo 8.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 9.50 Kahvi ja mallaslimppua, 122 kcal
  • klo 12.30 Salaatti limekanalla ja fetalla, 130 kcal
  • klo 17.15 Ruispala, joulukinkkua 50g, 120 kcal
  • klo 18.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 19.00 Cashewpähkinöitä 30g, 174 kcal
  • klo 21.00 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Cambridgeltä vastattiin jo eilen Facebooksivuilla. Tänään sain vahvistuksen, ettei osoitetta löytynyt kalenterin postituslistalta, mutta että kalenteri on nyt postitettu. Mahtavaa!

Päivä 112, paluu ruotuun

27.12.2015 Yleinen

2015-12-27 11.41.53Unta riitti tänäänkin pitkään. Hyvä niin, saa mieskin levätä ennen huomista työpäivää. Aamu alkoi, kuten monet muutkin aamut, koiralenkillä. Eilinen ilta toi jo pienen kerroksen lunta. Koira oli kuitenkin hyvillään, että nurmikko näkyi. Rakastaa niin nurmikolla tepastelua.

Ulkoilun jälkeen uppouduin jälleen kirjan pariin ja varmaan saan tuon kirjan luettua tänään. Sitten siirryn dekkarien maailmaan.

Ateriat

  • klo 11.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 13.30 Kahvi ja mallaslimppua, 122 kcal
  • klo 15.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 16.40 HeMaPo, kylmäsavulohta 35g, cashewpähkinöitä 10g, 202 kcal
  • klo 18.40 Ruispala, joulukinkkua 50g, 120 kcal
  • klo 21.00 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 21.15 Parapähkinöitä 20g, 131 kcal

Harmitus tuli tänään, kun Cambridgen lupaama ensi vuoden kalenteri ei ole vieläkään tullut. Olisi ollut kiva tehdä jotain ruokaa ensi viikolla niiden reseptien mukaan. Saa nähdä koska sen saan, jos saan. Valmentajalle sanoin jo asiasta ja lupasi tutkia asiaa….

Hyvää joulua!

27.12.2015 silkkisiipiä

 

Iloa lumesta

Iloa lumesta

 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Työkiireiden ja joulun valmistelujen keskellä en ole ehtinyt pysähtyä edes keijukaisia katselemaan – surullista mutta totta. Herkkujen pullistaman vatsan alla nukuin 12-tuntiset unet ja heräsin rauhassa ihmettelemään talviaurinkoa. Päivällä taivaalta tuiskusi hetken luntakin. Oli pakko lähteä pienelle kävelylle ja mitä näinkään!

Lunta!

14.5.2015 Yleinen

Tänä aamuna ikkunasta oli vastassa lohduton näky. Toukokuu puolessa välissä ja maa valkoisena. Tää on näitä pohjoisen ihanuuksia. Vapaapäivä, eikä kyllä yhtään tee mieli pihalle. Eilen sain oman osuuteni pihan haravoinnista päätökseen. Loput saa jäädä muille. Mies saa hoitaa veneen ympäristön, kunhan ensin saa veneen vesille, ja teineille tarjosin kaksi vaihtoehtoa: joko haravoivat takapihan tai pesevät ikkunat. Valitsivat haravoinnin, minulle siis jäi ikkunat. Tänään en kyllä sitä projektia vielä aloittanut, vaan jätän sen ensi viikon pitkille vapaille ja mahdollisesti hiukan paremmille ilmoille.

Aamumaisema

Aamumaisema

Eilen aloitin työmatkapyöräilyn ja otin meidän 1,5v pystykorvan matkaseuraksi. Hienosti poika jaksoi töihin ja takaisin. Yhteensuuntaan matkaa tulee reilu 11km. Nuoriso siihen tuumas: ”Et kai sä pyörällä mene, kun matkakin on niin kamalan pitkä”. Tässä taas yksi niistä asioista, joita en voi ymmärtää. Itse saman ikäisenä pyöräilin tallille ja takaisin vastaavan matkan. Miehen lapsethan haluaisi kyydin joka paikkaan. Parhaita esimerkkejä tästä ovat hänen vanhimman, jo täysi-ikäisen, tyttärensä kommentit. Hän tarvitsee kyydin kouluun ja salille, kun kävelymatka näihin on 20-30 minuuttia. Omille lapsilleni olen opettanut, että pyörällä ja kävellenkin pääsee, enkä aio kuskata heitä jatkuvasti. Joudun aina ärsyttävään tilanteeseen, kun mieheni ei pystykään heittämään lapsiaan ja sanoo heille, mikseivät kysy minulta. Siinä tilanteessa minun on tosi hankala kieltäytyä, vaikka omien lasteni kohdalla kieltäytyisinkin ja he saisivat kävellä. Minusta tilanne on todella epäreilu. Jos kieltäydyn ja kohtelen kaikkia lapsia saman arvoisesti, niin vihaan hänen lapsiaan, olen pelottava ja ilkeä äitipuoli. Jos taas suostun, niin asetan omat lapseni huononpaan asemaan, koska haluan heidän oppivan itsenäisiksi ja osaavan kulkea itsekseeen, etteivät oleta aina jokun muun passaavan. Kotiintuloajat ovat toinen murheen kryyni tässä meidän taloudessa. Mies ei ole moksiskaan, kun hänen lapsensa tulevat ja menevät miten sattuu. Kun kysyn, missä joku on kun sanoin että kotona vois olla siihen ja siihen aikaan, niin saan vastaukseksi, en tiedä kun ei vastaa puhelimeen, eikä asiasta laspen kanssa edes keskustella sen jälkeen kun hän tulee kotiin. Itse olen oppinut omassa kotonani, ja omille lapsillenikin opettanut, jollei kotiin tulla sillon kun on sovittu täytyy ilmoittaa ja kysyä lupa olla pidempään, jos näin ei toimi, niin siitä seuraa rangaistus. Meillä miehen kanssa kasvatusperiaatteet eroavat kuin yö ja päivä, ja niistä meidän suurimmat riidatkin sitten johtuvat. Mies on huomattavasti lepsumpi kuin minä.

Haravoinnin lisäksi kulotimme eilen hiukan nurmikkoa. Ensimmäisen kerran olin moisessa mukana ja olihan se melko jännää hommaa. Vaikkakin kun hoitaa homman järkevästi vastatuuleen, niin eihän siinä mitään vaaraa ole. Tietysti sammutusvettä on hyvä olla saatavilla. Pihahommien jälkeen käväisin vielä kaverilla synttärikahvilla. Illan pyhitinkin sitten telkkarille ja viinilasilliselle.

Tänään oli kotipäivä, johon kuului imurointia, moppausta, pyykkäystä ja ruuanlaittoa. Vapaapäivänsä vois tietysti viettää mukavamminkin, mutta jonkunhan se on nämäkin hommat tehtävä. Tuntuu vaan että muilla tässä huushollissa on oikeus pyhittää vapaapäivänsä harrastuksille. Huomiselle jätin vielä vessan pesun ja pölyjen pyyhkimisen. En kyllä ymmärrä missä välissä ehdin tekemään niitä avoimen yliopiston tehtäviä. Pakko se on niillekin kuitenkin aikaa jostain löytää. Muuten en kyllä mitenkään saa perusopintoja valmiiksi heinäkuun loppuun menessä ja ne pitäisi olla suoritettu, että voisi aloittaa aineopinnot. Ei se auta kuin ottaa härkää sarvista ja laittaa nenä kiinni kirjaan…