Selaat arkistoa kohteelle lukio.

Koulun aloitus

15.8.2016 Yleinen

Täatä tulee pikainen kirjoitus, mutta noh, viimekuukauden aikana on tapahtunut  paljon kaikkea. olen laittanut tavoitteen koulun suhteen. koulu alkoi viimeviikolla ja tänään alkoi myös lukio-opinnot. Teen siis kaksoistutkintoa. Ensimmäiset tunnit olivat oikeastaan tutustumista ja nimien kertausta, ainoastaan matikassa rupesimme tekemään heti tehtäviä. Ja kyllä, läksyjä tuli. Onneksi ammatillisissa opinnoissa ei tule paljoa mitään läksyjä, joten voi keskittyä opiskelemaan ruotsia, matikkaa, äidinkieltä ja englantia. Vahvuuteni ovat tällähetkellä englanti ja äikkä. Ruotsi on siansaksaa ja matikkaan pitää oikeasti panostaa jos haluaa ymmärtää. Tähän on laitettu paljon rahaa, joten aijon käydä tämän loppuun ja onnistua. Tarvitsen tosin sen tehdäkseni myös monia litroja kahvia :D Saimme tänään nimittäin tietää seitsämän tulevan kokeen päivämäärät, ja ne eivät edes ole kaukana toisistaan. Opiskelu menee siis varmasti aika pitkälle iltaan jo jonkun ajan päästä. Olen kuitenkin suunnitellut kaiken valmiiksi ja aijon pitää numerot samalla tasolla kuin yläkoulussa. Kertokaa minkä ammatin/monennen luokan olette aloittaneet. Opiskelun intoa ja jaksamista kaikille!

Vi hörs, kuullaan pian!

247kuplassa

Nuoret yhteisössä

6.4.2015 nuori suomi, Nuorten elämä, yhteiskunnan varjo, Yhteisöllisyys nuorten keskuudessa, Yleinen

”Nuorten osa yhteiskunnassa on se, mitä he haluavat sen olla.” Niin kai, jos asiaa viitattaisi nuorten suusta, eikä suurten ikäryhmien taholta.

 

 

Nykyinen nuoren tavoitelista on seuraavan lainen:

-Mene päivätarhaan, sosiaalistu.
-Sisäistä jo tässä oppimisjaksossa, miksi haluat isona.
– Alakouluun mentäessä, älä ole ”luuseri” eli taio hyviä arvosanoja olematta koulun heittosäkki.
– yläkoulussa sinun jo pitääkin tietää, lukio vai amis, ammatti ja lapsien määrä, vaikkei ensi suhdetta olisi edes lähimaillakaan.

Tuosta eteenpäin, 60-80luvun vanhemmat ajattelevat, että kyllä se meidän laps on täysi 18vuotiaana ja lapsi viskataan omilleen, miehistymään ja naisellistumaan omaan elämäänsä.

Näinhän se tietysti onkin, että aikuistua pitää, mutta millä hinnalla.

Arvosanat eri koulutuksista, ammattipätevyydet ja lisä koulutukset eivät takaa mitään sijaa yhteiskunta luokittelussa vanhempien silmissä.

Nuorten huono olo lisääntyy kokoajan, eri koululuokilla ja ikäjakaumilla.

Myös opettajat pääsevät kokemaan tästä omansa.

Nuorten naisten paine tulla hyväksytyksi, on suurentunut vuosikymmenten aikana.

Jos koulussa jokainen oppilas huorittelee, haukkuu ja vihaa, vain, koska ei satu omaamaan kroppaa suomineidon juuri siinä 14vuoden iässä.

Kärjistynyt suurten luokkakokojen asetelma luo ahdistuneisuutta tietyille lapsille, sekä suorituspaineet ovat aivan eritasoa, kuin pienten ryhmien opetuksessa.

Esimerkki;
Rivin perällä istuu häiriköt.
Häiriköt satu tykkäämään, jos joku on heitä parempia, missään.
Terrori alkaa, huudellaan, heitellään ja nimitellään. Työrauha on kyseen alainen, kun koulukiusattu saa miettiä, uskallanko viitata

Nykynormissa pysyttäytyminen. Kyky pysyä ”Normissa” on korvaamaton voimavara, joka nykyisellä hallinnollisella tiellä, lyhistyy pikkuhiljaa.

Nuorten rikollisuus kasvaa.
Nuorten seksirikokset kasvavat.
Nuorten työttömyysaste kasvaa.
Nuorten raskaukset nousevat.
Yms. Listaa voi jatkaa pitkälle.

Nykyinen Työvoimatoimistoon, eli kortistoon pääsy riittää monille. Kasvavat tahot tyytyvät 480€ kk elämiseen. Tottuvat, koska opintoaikanakin sillä selvisi, erona on vain, ettei tartte tehä mitään, vuokran saa kunnan piikkiin.

Syntyy pieniluokka työttömiä, jotka tietoisesti ovat työttöminä eläkkeikään asti.

Tätä pönkitetään minimipalkan alarajan pienellä rajalla.
Eikä motivoitumista liiemmin nosta ajatus, että ”nyt se täti pisti mut taas karenssiin. ”

Syntyy vain vihaa yhteiskuntaa kohtaan.

Nuoriso mellakointia ei suomessa viellä liiemmin näe, myös nuorten halukkuus mielen ilmaisuihin on taantumaan päin.

Ei koeta, että heitä kuuneltaisiin tarpeeksi.
Tämä myös heijastuu äänestys prosenttiin vaaleissa.

Nyt kun kirkosta eroaminen on myös kiihtynyt, on kirkko joutunut sulkemaan omia nuorisotilojaan, eikä kunnat kykene tilalle korvaavia aina järjestämään.

Vaikken kirkon ideologiaa ihannoikkaan, olen aina tykännyt sen yhteisöllisestä puolesta.

Aina seurakunnan järjestetyissä jutuissa koki yhteisöllisen tunteen, toki myös aivopesun Jeesuksesta. Silti, ryhmänä toiminta tuo yhteisöllisyyttä, nyt sitä tuo eri pelit nuorille.

On PS4, Pc ja Xbox joissa ryhminä pelataan verkoissa, juodaan ja pelataan. Syödään ja pelataan. Ei enään olla ulkona ja harrasteta urheilua.

Sairauksina Diabetes 1 ja 2 ovat lisääntyneet vauhdilla, kuten masennus ja itsetuhoisuus.

Koetaanko nuori omaksi peilikuviksemme.
Onko meillä vanhemmilla enään aikaa lapsillemme.

Kysymys:
Koska olet lähipiirisi nuorelta viimeksi kysynyt vakavasti; kuinka sinulla menee.

Itse esitin kysymyksen viimeksi eilen,
Vastaus oli masentava:” Mun poikaystävä raiskas mut kavereittensa kaa. Sit ne hakkas mut myös. Olen viilellyt ja itkenyt nukkumatta minuttiakaan viimeiseen viikkoon”

Tuotako nykyisten nuorten elämä on ja mihin se on menossa. Ota kantaa, ja kerro mielipiteesi.

Kuitenkin, minäkin sanon jo tässäkohtaa, ongelmat eivät koske koko nuorisoa, mutta osaa kuitenkin. (nuori/lapsi=13~21v)