Selaat arkistoa kohteelle lopussa.

Olen niin väsynyt tähän, hiivun hiljaa pois..

15.11.2017 Fiilikset matalalla, pohjalla jälleen

Mun ajatukseni ovat yhtä sekasotkua, en saa niistä itsekään tolkkua, joten tämä ajatusteni sanoiksi pukeminen ei taida onnistua häävisti. En jaksa muotoilla tätä äidinkielellisesti oikeaksi, kunhan vain koitan saada jotain rustattua.

 

Miten fiilikset voivatkaan heilahdella näin jatkuvasti eestaas? Olen itsekin uupunut siihen, että yhdessä hetkessä oloni voi olla hyvä jopa mahtava, mutta minuutin päästä voin syöksyä holtittomasti alamäkeen. En jaksa tätä tunteiden ja fiilisten jatkuvaa vaihtelua, tämä kuluttaa mua.

 

Illalla mulla meni seiskan aikaan hyvin tai no paremmin kuin hyvin, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Nyt katseeni on lasittunut, olen tavallaan turtunut. Haluan satuttaa itseäni viillellä tms. Haluan kai tuntea jotain käsinkosketeltavaa, koska psyykkistä tuskaa on paljon vaikeampi ymmärtää.  

 

Vaihteeksi olen kuluttanut ihan liian paljon aikaa miettien, etten jaksa tätä enää. Etten jaksa enää sinnitellä. Olen yrittänyt perjaatteessa viisi vuotta, mutten enää. Haluaisin vain romahtaa sen viimeisen kerran, romahtaa niin alas, ettei sieltä olisi paluuta. Romahtaa lopullisesti. En jaksaisi enää hetkeäkään olla se joka olen, elää sitä elämää jota nyt elän.

Tuntuu ettei minulla ole muuta kuin jatkuva kipu. Olen sairas hautaan asti. Haluan olla yksin, en halua että kukaan välittää. Ei kenenkään tarvitse. En tiedä syitä miksi minun edes pitää yrittää. Miksi minun tarvitsee kituuttaa päivästä toiseen. Miksi hymyillä vastaantulijalle ja kertoa, et mul menee ihan hyvin. Kun ei mene. Tietenkin on ihmisiä, joille en haluaisi puhua, mutten oikein tiedä kenelle sitten haluaisin. Kenen haluaisin, kenen antaisin nähdä totuuden. Sen totuuden että olen liukunut kolme kuukautta yhteen menoon alamäkeen. Kenen antaisin tietää, etten muista koska viimeksi mulla olisi ollut näin huono vaihe. Tavallaan tuntuu kuin olisin sairastunut, vaikken ole koskaan edes parantunut. Toivottomuuden tunne on raastava, se repii minua hajalle. Kaikki repii.

 

Oon niin väsynyt tähän. En enää jaksaisi ajatella joka päivä itseni satuttamista. En jaksaisi vihata itseäni. Vihata elämääni ja sitä että vahingoitan olemisellani kaikkia läheisiäni. Pahimmassa tapauksessa joku voi sairastua mun sairastamisen takia, sitä en haluaisi. En jaksa toivoa parempaa huomista, sellaista ei tule, ei minulle.

 

En halua elää..

 

 

-Elina

Köyhän miehen ”Grand Design”

22.4.2016 Huumori, Koti, Koti ja Sisustus, remontointi, remontti, remonttiblogi, säästäminen, Tee-Se-Itse, Yleinen

Monesti kuulee hyvinkin erilaisia tarinoita remontteihin käytetyistä summista ja kuitenkaan lopputulos ei välttämättä ole ollut yhtään kummoisempi vaikka keittiöön olisi upotettu kymppitonni enemmän kuin huokeammalla tehtyyn. Toki laadusta saattaa joutua tinkimään ja ison osanhan yleensä kustantaa ulkoisen työmiehen palkkaaminen.

Yksi mukavista ohjemista joita tv:stä on tullut on ollut meille Grand Design- Unelma-asunnot. Monena sunnuntaina sieltä on saanut hyviä ideoita ja lisäpuhtia omaan tekemiseen. Oma keskeneräinen kylpyhuoneremontti tuntui aika pienelle kun yhtenä päivänä katseltiin miestä joka teki asuntoa luolaan ja kärräsi tonneittain kiveä jonka oli ensin seinästä piikannut. Taisin seuraavana päivänä aika nöyränä miehenä tehdä railoja meidän kylppärin seinään. Taisin myöskin tästä jo mainita.

Muistin väärin, poikahan nuo railot teki.

Muistin väärin, poikahan nuo urat teki.

Yksi asia joka tuossa Grand Design- ohjelmassa tuo lisäväriä on se, että melkein joka jaksossa remonttibudjetti ylittyy roimasti. Joitakin se ei tunnu kirpaisevan, mutta osalla taas on remontti jäissä kun pankki ei ANNA lainaa ja luottokorttien luottorajat on jo täytetty usealta kortilta. Niin ja sitten on muita vastoinkäymisiä, kelit on huonot ja kaupunki ei annakaan tehdä muutoksia rakennukseen jonka remontti on jo aloitettu jne.

Tämä ohjelma tuli mieleen kun remonttitilin saldo alkaa näyttämään hyvinkin ohuelle ja olen kahden tunnin päästä lähdössä isäukkelin kanssa hakemaan keittiötä Kuopiosta.

No, mikäpä sen mukavampaa kuin uusi keittiö…kasattuna autotalliin. Itse remonttia ei voi vielä aloittaa. Tai kyllä voisi, mutta vielä puuttuu uuni, liesituuletin yms. ja ENNEN keittiöremonttia on monta muuta kohtaa jotka pitää tehdä valmiiksi. But no money mothafucka’! Tosiaankin viimeisellä 5000 eurolla tein eilen Kenoa. No en tehnyt, senkin tosikko!

WP_20160330_17_04_36_Pro

Mistäpä sitten taikoa rahaa? Joskus kävi mielessä listata asioita joilla toteuttaa haluamiaan ”unelmia”…eli suomeksi sanottuna keinoja joilla saa rahaa säästöön tai rahaa tehtyä. Ehkä enemmänkin omana muistilistana, mutta taidanpa tehdä uhallani sen tänne…suurin osahan on täysin yksinkertaisia juttuja, mutta niin ne vaan välillä itseltänikin unohtuu. Unelmien toteutushan ei aina tarkoita rahallista menoa, mutta hyvin usein raha kuitenkin ratkaisee.

Nyt meikkaamaan niin en myöhästy, hei hei kaunis poika!

/Jarkko