Selaat arkistoa kohteelle lomamatka.

Kotimatka

25.6.2015 Yleinen

Loma lusittu ja kotimatka alkoi. Olimme tilanneet jo edellisenä päivänä taksin aamuksi viemään meidät huvilalta bussiasemalle. Intercitybussi Limassoliin lähti 09:00 ja ehdimme siihen todella hyvin. Teinit rynnivät bussin takaosaan ja me jäimme etuosaan. Bussimatka Limassoliin kesti noin tunnin ja vartin. Limassolissa oli bussin vaihto Larnacaaan menevään intercityyn. Limassolissa oli aika mukavan näköinen pitkä, mutta kapea ranta. Matka Larnacaan kesti noin puolitoista tuntia. Larnacassa kävimme rannan lähellä syömässä souvlakit, jotka olivat kyllä maistuvia. Tulimme siihen tulokseen, mikäli vielä matkustamme Kyprokselle, niin kohteet sillä kertaa tulevat olemaan Larnaca ja mahdollisesti aivan länsirannikko tai sitten kokonaan Pohjois-Kyproksen puoli, koska ne alueet jäivät vielä näkemättä. Larnacasta matkasimme vielä paikallisbussilla lentokentälle.

Jos joku ei reissullamme mennyt putkeen, niin se oli kotimatkan lentokenttä toiminta. En ole koskaan tavannut niin hidasta lähtöselvitystä kuin Larnacassa. Olimme hyvissä ajoin kentällä, eli boardaukseen oli aikaa yli tunti. Pääsimme pois lähtöselvityksestä vasta kun boardaus lipun mukaan oli jo alkanut ja paikat koneessa olivat yksittäisiä ja aivan eri puolilla konetta. Kaiken lisäksi se ainoa epämiellyttävä ihminen, jonka Kyproksella koko matkan aikana tapasin, sattui samaan lähtöselvitysjonoon meidän kanssamme. Tämä kyproslainen mummeli etuili sumeilematta, vaikka hänelle sanottiin asiasta ja jopa hänen oma miehensäkin hänelle siitä huomautti, muttei hän välittänyt tuon taivaallista. Onneksi kuitenkaan yksi etuileva mummeli ei voi pilata koko lomaa. Flynikin lento lähti melkein tunnin myöhässä, joten aivan hoppu ja hätä ei kuitenkaan tullut. Lähtöselvityksestä emme myöskään saaneet jatkoboardareita Wienistä Helsinkiin, vaan meitä ohjeistettiin menemään Wienissä uudelleen lähtöselvitykseen. Vaihtoaika Wienissä oli tunti 40 minuuttia ja koska kone lähti myöhässä Larnacasta se tiesi melkoista kiirettä Wienin kentällä viiden lapsen kanssa, joista kolme on epämiellyttävässä teinilonnimisiässä.

Kuten arvata saattaa Wienissä sitten juostiin. Ensin hirveällä kiireellä passintarkastuksen läpi, ulos saapuvien puolelta ja lähtöselvitykseen, joka oli juuri mennyt kiinni. Virkailija sanoi, että meidän olisi pitänyt mennä suoraan portille, johon totesin että eihän meillä ollut boardareita sille lennolle, koska emme saaneet niitä Larnacasta. Sitten virkailija hoksasi että olimme tulleet toisen yhtiön koneella, vaikkakin saman allianssin, ja tulosti meille boardarit, sekä ilmoitti vielä portille että olemme tulossa. Ei kun kauhealla kiireellä eteen päin: ensin transit-alueelle, sitten nopeasti turvatarkastukseen ja joka välissä täytyi tarkastaa, että kaikki lapset pysyvät edelleen mukana. Kun saavuimme portille niin Finnair oli juuri aloittamassa boardaamaan. Siinä jäi Mozartin kuulat ja Sacherkakku hankkimatta tuliaisiksi. Kaikki kuitenkin päädyttiin kunnialla koneeseen ja kuviteltiin voivamme huokaista helpotuksesta. Mitä vielä! Koneen lähdettyä nuorempi poikani huomasi jättäneensä lompakkonsa Flynikin koneeseen ja siitä hänelle syntyi suuri suru ja huoli, koska KELA-kortti oli lompakossa. Vieressämme istunut mieshenkilö kuuli keskusteluni poikani kanssa, ja ilmeisesti myös huomasi kuinka murheellinen hän oli, koska puuttui keskusteluun kertomalla käyvänsä usein töiden takia Wienissä, ja että itseasiassa hänen kollegansa on lähdössä Wieniin töihin seuraavalla viikolla, ja hän voisi selvitellä asiaa. Annoin hänelle yhteystietoni ja ajattelin että noinkohan tämä selviää, mutta yllätys yllätys, viikko loman jälkeen hän ilmoitti kollegansa tuoneen poikani lompakon Suomeen ja postittavansa sen hänelle kunhan palaa lomalta töihin. Laupiaita samarialaisia on siis vielä olemassa.

Noin puoli yhdentoista aikaan illalla koneemme laskeutui Helsinkiin ja pääsimme vihdoin yöunille Hilton Airportiin. Matka oli pitkä, raskas ja täynnä monen laista mutkaa, säätöä ja häsläystä. Kunnialla saimme kuitenkin koko katraan Helsinkiin asti ja nukkumaan. Seuraavana aamuna Hiltonin mahtavan aamupalan jälkeen suuntasimme uudelleen lentoasemalle ja kohti kotikenttää. Odotellessamme boardauksen alkamista kuulutettiin koneen olevan ylibuukattu ja osan porukasta täytyy jäädä pois. Onneksi kuitenkin vapaaehtoiset löytyivät ettei matka pidentynyt meidän osaltamme vielä päivällä.

Kypros vol.3

24.6.2015 Yleinen

Viimeiset neljä yötä Kyproksella vietimme Pafoksessa. Matka starttasi aamulla puoli kahdeksan aikaan bussilla kohti Ayia Napaa, jossa oli tarkoitus vaihtaa intercitybussiin Paralimni-Pafos. Ayia Napassa bussia odotellessa kohdalle osui Larnacan intercitybussi, jonka kuskilta sitten kysäisin, että onkohan sitä Pafoksen bussia tulossa. Kuski kertoi ettei kyseistä vuoroa enää tänä vuonna liikennöidä ollenkaan. Hyppäsimme siis Larnacan bussiin, koska se sentään oli menossa samaan suuntaan. Hiukan kyllä jäi harmittamaan Pafoksen yhteyden puuttuminen, koska olin sen mukaan ilmoittanut seuraavan huvilan omistajalle saapumisaikamme. Nyt aiheutui kova päänvaiva, kuinka Larnacasta eteen päin. Bussikuskimme oli todella ystävällinen ja avulias sekä ehdotti meille pariakin vaihtoehtoa: jatkaa Larnacasta seuraavalla intercitybussilla joko Limassoliin tai Nikosiaan ja sieltä sitten suoralla bussilla Pafokseen. Tutkailimme aikatauluja ja tulimme siihen tulokseen, ettei ole muuta vaihtoehtoa ehtiä sovittuun aikaan huvilalle, kuin ottaa taksi Larnacasta. Kallista lystiä, mutta minkäs teet, niin matka-aika pysyy kohtuullisena eivätkä lapsetkaan ala suunnattomasti kitisemään. Tämä oli ainoa kupru Kyproksen bussimatkailussa meidän osalta ja suosittelen kyllä siellä bussilla liikkumista. Cyprusbybus.com on erittäin hyvä nettisivu Kyproksen bussiaikataulujen tarkasteluun, vaikkei sieltä vielä ollutkaan poistettu Paralimni-Pafos linjaa, niin muuten se oli erittäin hyvä apuväline.

Larnacassa etsimme taksiasemaa, joita muuten oli melko hankala löytää. Löysimme kuitenkin jonkin taksitolpan muttemme ainoatakaan taksia. Taksitolppaa vastapäätä oli kauppa, jonka myyjältä kävin kysymässä voisiko hän soittaa meille taksin. Myyjä soittikin suoraan jollekin omalle tutulle taksikuskille, joka lupasi tulla kahdeksan minuutin päästä. Meni siinä ehkä hiukan yli kahdeksan minuuttia kunnes hän saapui minibussillaan johon koko meidän seitsemänhenkinen porukka mahtui rinkkoineen. Minibussilla matka Pafokseen oli oikein mukava ja joutuisa. Taksikuski hiljensi jopa moottoritiellä vauhtia niin että saimme rauhassa ihailla Afroditen syntymäkiveä. Kaikesta säätämisestä huolimatta ehdimme kuin ehdimmekin huvilalle sovittuun aikaan.

Villa Paradise

Villa Paradise

Takapihan viiniköynnös

Takapihan viiniköynnös

Toinen huvila (Villa Paradise) oli aivan mahtava: isot huoneet, iso allas, kolme kylpyhuonetta, lasten vesileluja ja upea vihreä ympäristö ilman naapureita. Ainoa miinus molemmille huviloille on annettava keittiövälineistä. Varsinkin paistinpannut olivat tosi surkeat. Tämän toisen huvilan ympärillä kasvoi ainakin viiniköynnöksiä, persikka-, granaattiomena-, appelsiini- ja sitruunapuita. Teinit viihtyivät pääsääntölisesti huvilalla lukuun ottamatta kauppareissujaan. Koko porukalla kävimme kerran syömässä läheisessä italialaisessa Pepperoni Pizza ravintolassa, jossa palvelu ja ruoka olivat todella hyvät. Kävimme yhtenä aamuna miehen kanssa rantaa myöden kävellen Kato Pafoksessa ja muutaman kerran koko porukalla iltakävelyllä, toteamassa etteivät Pafoksen rannat ainakaan ole kovin kummoiset, mikäli siis rantalomaa kaipaa niin suosittelen Protarasta.

Pafoksen linna

Pafoksen linna

Nuorimpien lasten kanssa kävimme vielä viimeisenä kokonaisena päivänä retkellä Troodosvuorille. Huvilaa vastapäätä sattui olemaan autovuokraamo, josta järjestettiin myös retkiä, joten siitä varasin meille retken. Mukavampihan se olisi ollut vuokrata auto, muttei meitä kumpaakaan kamalasti houkuttanut ajatus lähteä ajamaan vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan. Retkellä pysähdyimme ensin Omodoksen kylään, jossa oli mahdollisuus myös maistella paikallisia viinejä. Sieltä matka jatkui Olymposvuoren kautta kohti Kykkos:n luostaria. Luostarin kirkko oli kyllä sisältä näkemisen arvoinen, kuten taitavat olla lähes kaikki ortodoksikirkot. Kykkos:n luostarilta matka jatkui vielä Chrysoroyiatissa luostarin kautta takaisin Pafokseen. Matkalla bussi kulki myös Pafoksen metsän läpi, jossa oli mahdollista nähdä saarella kasvavia erilaisia kasveja. Meidän retkellämme opas oli hyvin perillä asioista ja selosti asiat hyvin tarkasti ja selkeästi.

Näkymä Troodosvuorilla

Näkymä Troodosvuorilla

Kaiken kaikkiaan loma oli viiden lapsen kanssa hyvin onnistunut, ilman suuria kahnauksia. Teinit ovat jo niin isoja että pystyvät kulkemaan ominensakin eikä pienempiäkään tarvitse enää ihan koko ajan olla vahtimassa. Vielä kun lomaksi sulkee silmänsä siltä ettei kukaan siivoa jälkiään ja huoneet ovat kuin ydinräjähdyksen jäljiltä, niin hyvin menee. Me kyllä tykästyimme Kyprokseen suunnattomasti. Saarella on todella paljon tarjottavaa ja ainakin Protaraksen ja Pafoksen alueet eroavat toisistaan erittäin paljon. Lämmöstä ja auringostakaan ei todellakaan ollut puutetta vaikka lähdimme lomalle heti koulujen päätyttyä. Niin se vierähti 12 päivää Kyproksella ja oli aika aloittaa kotimatka…

Kypros vol.2

23.6.2015 Yleinen

Ensimmäiset kahdeksan päivää Kyproksella olimme Protaraksessa. Uimavedet olivat todella kirkkaat, mutta ehdottomasti parasta oli oman huvilan allas, jossa lapset saivat meuhkata juuri niin paljon kuin tykkäsivät. Omassa huvilassa lasten kanssa on plussaa myös, että pyykit saa tarpeen mukaan pestyä. Hauska hetki koettiin myös nukkumapaikkoja jaettaessa, kun huomasimme että lisävuode oli vauvan matkasänky. Olin vielä erikseen ilmoittanut, että nuorin lapsista on 9-vuotias eli tarvitsemme kunnon lisävuoteen, ja vuokraaja oli ilmoittanut tämän olevan ok. Onneksi sohva oli sen verran iso, että yksi lapsista nukkui ensimmäisen yön siinä, ja seuraavana päivänä kävin vuokratoimistolla selvittämässä asiaa. Toimistolle oli parin kilometrin matka ja hyvä kun ehdin takaisin huvilalle, niin jo kurvas auto pihaan tuoden lisävuoteen. Loman ainoa yhteenottokin sattui heti ensimmäisten päivien aikana, kun miehen nuoremmalle pojalle jouduin hyvinkin kovaäänisesti ja rumasti ilmoittamaan ettei puhelimen käyttö ruokapöydässä ole suotavaa. Onneksi yhteenotot jäivät siihen. Lapset hankkivat useammankin uimapatjan ja merellä snorkkelit olivat kovassa käytössä. Yhtenä päivänä kävelimme Figtree bayhin ja Protaraksen päärannalle asti. Lapset pääsivät ajelemaan moottoriveneen vetämillä laitteilla ja kivaa oli. Teinit kävivät myös kerran aivan keskenään syömässä. Tietysti lomaan kuuluu myös vesipuistopäivä, ja sen vietimme juuri ennen kohteen vaihtoa, Ayia Napan Waterworldissa, joka oli todella hyvä paikka, eikä ainakaan vielä tähän aikaan vuodesta liian ruuhkainen.

Protaraksen vedet olivat aivan mahtavan kirkkaat

Protaraksen vedet olivat aivan mahtavan kirkkaat

Yhden päivän minä uhrasin itselleni ja aamulla hyppäsin bussiin kohti Ayia Napaa, jossa vaihdoin Nikosiaan (nykyään Lefkosia) menevään bussiin. Nikosiassa vaeltelin kuusi tuntia katsellen nähtävyyksiä. Ensimmäisenä suunnistin Nikosian Turkin puoleiseen osaan. Rajan ylitys sujui vaivattomasti. Turkin puoleisessa osassa seikkailin välillä niin pienillä kujilla ilman karttaa, että käväisi hetken mielessä, mitenhän minä löydän täältä pois. Turkin puolella huomasi myös selvästi sen olevan Kyproksen köyhempi osa. Pysähdyin kahvilaan juomaan, enkä ymmärtänyt listasta yhtään mitään, joten päädyin juomaan porkkanamehua. Vielä ennen rajan ylitystä takaisin Kreikkalaiselle puolelle pysähdyin syömään. Sitten taas rajan ylitys ja kävellen kohti Famagustan porttia. Sieltä palailin pikku hiljaa takaisin päin kohti linja-autoasemaa ja pysähdyin kahville. Kahvilassa tilasin, menin pöytään odottamaan ja noin puoli tuntia odotettuani totesin tytön unohtaneen tilaukseni. Kyllä oli tyttö nolona ja ensin lupasi että talo tarjoaa, mutta kun muistutin että olin maksanut jo, niin totesi, että ennen kuin lähdet tule hakemaan uusi juoma mukaan ja sen talo tarjoaa. Kaikin puolin Kyproksella oli tähän astisista lomakohteistani avuliaimmat ja ystävällisimmät ihmiset. Takaisin huvilalle saavuin illalla puoli kahdeksan aikaan ja siellä jatkui edelleen sama uimashow kuin edellisinä päivinä.

Hadjigeorgakis Kornesios:n talo Nikosiassa

Hadjigeorgakis Kornesios:n talo Nikosiassa

Kahdeksannen päivän aamuna pakkasimme kamamme ja lapsemme ja lähdimme suunnistamaan kohti Pafosta…

Kypros vol 1

18.6.2015 Yleinen

Wienissä suuntasimme aamupalan jälkeen kohti lentoasemaa. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja kaikki sujui jälleen kerran todella hyvin. Hiukan yllätti, että Kyprokselle oli passin tarkastus, vaikka se on EU-maa, ja turvatarkastus oli juuri ennen porttia, kuinkas siinä ostat mitään tuliaisia kentältä?? No ei kylläkään edes testattu, että olisiko kentältä ostetun pullon tai hajuveden saanut viedä turvatarkastuksen läpi. Kentällä ollessamme olin todella kiitollinen, että tavarat oli jo edellisenä päivänä selvitetty Larnacaan, niin oli yksi ohjelmanumero kentällä vähemmän. Wienistä matkamme jatkui FlyNikillä.

Vaikka kone lähtikin Wienistä hiukan myöhässä, niin perille Larnacaan saavuimme lähes ajoissa. FlyNikin lentoemännillä oli mukava työasu: kauluspaita ja farkut. Pohdin siinä, että varmaan paljon mukavampi työskennellä rennoissa vaatteissa. FlyNikillä oli myös hyvä palvelu, ruoka, tai paremminkin välipala, lämmitetty leipä kuului hintaan, samoin kuin kaikki alkoholittomat juomat, mistä taas viisilapsinen perhe kiittää. FlyNikillä myöskin penkit olivat mukavat, nahkapäälysteiset ja tilavat, ainakin minun mielestäni.

Larnacassa odottelimme tavaroita ja kaikkien muiden rinkat, paitsi minun, tulivatkin hihnalle aivan kuten pitikin. Käväisin sitten kysymässä palvelupisteestä rinkkaani ja he totesivat sen tulevan erikoismatkatavarahihnalle. Eipä siinä mitään. Sieltähän se sitten löytyi, mutta logiikka oli hiukan hukassa, koska kaikki muut rinkat kuitenkin tulivat normi hihnalle ja olivat samalla lailla pussissa kuin minunkin rinkkani. Pääasia, että tuli perille. Nyt koko köörille rinkat kantoon ja ulos terminaalista. Ulkona vastassa oli kuumuus. Ihanaa, vihdoin lämmintä! Seuraava urakka oli etsiä bussi, jolla pääsisimme Larnacan keskustaan ja vaihtamaan bussiin kohti Paralimniä. Oikea bussipysäkki löytyi kysyttyämme tietä kahdelta hampaisiin asti aseistetulta poliisilta. Hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, koska kuski kertoi sen menevän sinne mistä intercitybussit lähtevät. Taksilla tietysti olisi ollut helpompaa kulkea, mutta halusimme kerrankin matkustaa julkisilla ja samalla nähdä vähän todellista Kyprosta. Kyproksella bussilla matkustaminen on halpaa. Kertalippu kaupungissa aikuiselta 1,50€ ja lapselta alle 12v sekä opiskelijalta 0,75€. Intercitybussi Larnaca-Paralimni, Larnaca-Limasol, Limasol-Pafos aikuiselta 4€/väli ja lapselta puolet siitä. Paralimnissä jouduimme vaihtamaan vielä kerran paikallisbussiin Protarakseen ja saavuimme huvilalle noin klo 18 aikaan. Lapset syöksyivät huvilan altaaseen uimaan ja me miehen kanssa lähdimme kauppaan ostamaan ilta- ja aamupala-ainekset…

Huvila Protaraksessa

Huvila Protaraksessa

Wien

17.6.2015 Yleinen

Toukokuun viimeisenä päivänä alkoi meidän hartaasti odottama loma. Onneksi miehen tytön lakkiaisista selvittiin ajoissa kotiin, joten seuraavan aamun herätys koneelle ei ollut paha. Lapsille aamupala, koirien, kissojen ja hiirien viimeiset hoidot ja tarkistus että hoitajille jää kunnon ohjeet ja varusteet. Kolme lasta autoon ja kohti lentokenttää. Miehen vanhin lapsi tosiaan ilmoitti ettei lähde matkaan. Hän lähti kesätöihin Tampereelle ja meinaa kuulemma muuttaakin sinne poikaystävänsä kanssa pysyvästi. Toivottavasti hakee myös johonkin kouluun. Hiukan kyllä hirvittää, kun ei tytöllä taida olla työpaikkaakaan tiedossa kesän jälkeen, mutta siinäpä oppii.

Hilton Vienna Danube Waterfront

Hilton Vienna Danube Waterfront

Lentomatka Helsinkiin sujui hyvin. Suuren jännitysmomentin aiheutti vielä, että Helsingistä piti sitten löytää minun pojat kyytiin ennen kuin jatkolento Wieniin lähtee. Onneksi meidän lento Helsinkiin ei olut myöhässä, etteivät minun poikani päätyneet kahdestaan Wieniin, meidän jumittaessa Helsingissä. Myöskään lennolla Wieniin ei ilmennyt ongelmia. Wieniin saavuimme suurinpiirtein aikataulussa. Matkatavarat olimme saaneet selvitettyä jo lähtökentällä perille Larnacaan asti, joten niitä ei tarvinnut Wienissä lähteä mihinkään kuskaamaan. Wienin lentoasemalta matkustimme CAT:lla Wienin keskustaan ja sieltä edelleen parilla metrolla hotellille. Meillä kävi niin hullu tuuri, että olimme Wienissä sunnuntaina, jolloin alle 15-vuotiaat matkustavat julkisilla ilmaiseksi. Niinpä siis viiden lapsen kanssa liikkuminen julkisilla oli suhteellisen kätevää ja järkevää.

Hofburg Wien

Hofburg Wien

Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme iltakävelylle Wienin keskustaan. Ensin taas metrolla Schottentorille ja siitä kävellen Hofburgille, jonka läpi jatkettiin Mäkkärin kautta kohti Stephansplatzia ja lopulta päädyimme Stubentorin metroasemalle. Sieltä suuntasimmekin metroilla takaisin kohti hotellia. Wien oli kaikin puolin mukava ja erittäin kaunis kaupunki. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin lasten kanssa liikkuminen on helppoa ja vaivatonta. Julkinen liikenne on nopea ja helppo tapa liikkua. Metrot ja metroasemat olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Mielelläni voisin lähteä Wieniin uudestaankin lomalle. Varsinkin kun hotellimme Hilton Vienna Danube Waterfront oli kauniilla paikalla Tonavan varrella ja pihassa oli vielä uima-allaskin. Ainoa asia, mikä Wienissä vietetyssä ajassa jäi kaihertamaan oli etten ehtinyt käymään Wienin Hard Rock Cafesta hakemassa magneettia kokoelmiini. Yritys kyllä oli hyvä, mutta lapset alkoivat illalla olemaan jo melko väsyneitä kävelemiseen ja matkustamiseen, joten päätimme jättää sen hakemisen väliin.

Mikä maa, mikä valuutta

2.6.2015 Yleinen

Meillä on ollut vuoden verran suunnitteella lähteä heinäkuussa 2015 johonkin etelään. Nyt on kesäkuu 2015, emmekä vieläkään ole varanneet sitä heinäkuun matkaa. Miten olemmekaan noin saamattomia? Murusta on mukaan lähdössä kaitsemaan isovanhemmat, jotka myös utelevat päivittäin, joko olette varanneet… No ei olla! Ennen lasta matkat varattiin nips, ja naps lähdettiin. Nyt kriteerit tuntuvat minulla etenkin olevan hyvin korkealla. Mutat haluan, että kaikki sujuvat lomalla helpolla ja menevät hyvin. Siksi ne tiukat kriteerit. ;) Mielenkiinnolla odotan, saammeko sitä matkaa ollenkaan. Pää pyörryksissä viikottain selailemme kohteita ja hotelleja. Alkaa jo kyllöittää koko matkan etsiminen. Kesällä on paljon hankalampi löytää hyvää kohdetta. Jos olisi talvi, niin kohteena olisi Thaimaa ehdottomasti. Mutta tämä perhehän ei talvisin matkusta, ennen kuin isäntä on eläkkeellä.

Alun alkaen matkakohde piti olla Kreikka. Perusteena, että siellä saattaisi tsäkällä tuulla, ei olisi ihan niin kuuma. Sieltä löytyy pieniä söpöjä kohteita. Emme tarvitse hulinaa ja villiä yöelämää. Sopiva lentomatka. Emmekä ole aikoihin käyneet Kreikassa. Mutta sieltä ei löytynyt sopivaa hotellia. Hotellien taso on aika alhainen. Tarvitsisimme huoneistohotellin, jotta allergikkomme saa varmasti ruokaa. Sellaista ei löytynyt, joten Kreikka ei todennäköisesti olekaan kohteena.

Matkakohteen tulisi olla: Määränpään pitää olla turvallinen ja siisti. Helppo paikka lapsiperheelle, lapsiystävällinen. Ilmasto on monessa maassa tukahduttavan kuuma heinäkuussa, mutta jos sellainen maa missä tuulisi. Se voisi hieman helpottaa matkan pienimmäisen oloa. Ei mielellään mikään bilemekka. Yöelämän ei tarvitse olla tällä reissulla vilkasta. Mieluiten rauhallinen paikka. Ostosmahdollisuudet olisi plussaa. Mutta ei ihan välttämättömiä. Eipä viikossa niin kovin ehdikkään shoppailla, jos haluaa keskittyä aurinkoon pääosin. Nähtäävyyksiä tuskin etsimme. Mutta kaunis luonto ja ympäristö on oltava.

Hotellin tulisi olla: Haluan todella siistin lapsiystävällisen huoneistohotellin, jossa kunnon keittonurkkaus, jotta ruokailut ainakin siellä onnistuisivat. Mutta kuitenkin olisi ihanaa, että tarjolla olisi kattava hotellin aamiainen. Sillä aamiaisella jaksaisi pitkälle. Paremmin, mitä yhdellä parilla jogurtilla ja leivällä hotellihuoneessa. Etenkin iltaisin ja öisin rauhalliset, hiljaiset hotellihuoneet.  Lasten matala uima-allas, mieluiten katettu sellainen. Kuntosali, eikä mikään kuntoiluhuone, jossa pari kuntopyörää ja reidenloitonnuslaite. :D Ranta tietysti lähellä. Rannalla tulee olla suihkut, aurinkotuolit ja kahvila. Eikä keskustaankaan tarvitsisi olla yli kilometrin matkaa.

En edes tiedä onko tossa kaikki, mitä haluan. Niin ja lento mieluusti lyhyt. Ja lennon ajankohta ei yöllä. On ainakin ihan tarpeeksi kriteerejä. Nyt jokin matkanjärjestäjä voisi etsiä sopivan paikan meille. ;) Tällä hetkellä mieheni on päätynyt Turkin Sideen. Mutta huuuh, siellä on kyllä todella kuuma. Ainakin kaksi vuotta sitten Alanyassa oli todella polttavaa yötä päivää. Mutta Sidessa kyllä oli upeita hotelleja, jotka täyttävät ne kriteerini..hmm..

Välillä on käynyt jo mielessä, että antaa koko matkan olla. Ehkä olisi vuoden päästä helpompikin kaikin puolin matkustaa. Mutta kaipa se ”häämatkamme” on nyt tänä kesänä tehtävä. Häämatka, ihan totta. Häämatka, jossa mukana lapsi ja isovanhemmat ja siskoni. :D Ihanaa, että saamme matkaan seuralaisia. Voimme ehkä jopa päästä leikkimään olevamme hetken kaksin häämatkalla.

11.8 098

Sellaisia pohdintoja. Onko hyviä kokemuksia perhelomilta, mitä suosittelette ja miksi? Auttakaa..pliis! :D

Pohdintoja

27.4.2015 Yleinen

Tänään se iski: syvä masennus. Uusi työvuorolista nenän eteen ja siinä ne on viimeiset säännölliset työvuorot. Mitä kesäkuun jälkeen? Töitä olisi vissiin tarjolla muutama päivä kuussa. Eihän sillä kukaan elä! Muitakaan töitä täällä päin ei ole tarjolla, tai ei ainakaan sellaisia, joihin minun koulutuksellani olisi asiaa. Masentavinta tässä on se, etten ole ollut eläessäni kuin kuukauden työttömänä ja silloinkin ainoastaan sen takia että muutin uudelle paikkakunnalle ja täytyi etsiä sieltä töitä. Nyt on sitten pakko vissiin alistua kohtaloon… Tästä suosta ei ole enää suunta kuin ylös päin. Jotenkin sitä aina kuvitteli, että jos on joustava ja tunnollinen työntekijä, niin kyllä työnantaja joskus palkitsee. Väärin luulin! Yli kymmenen vuotta olen ollut samalla työnanatajalla, vaikkakin useassa eri tehtävässä, ja tässä on se kiitos. Ei auta. Vielä kun olen sattunut valitsemaan uran, jolla ei ole Suomessa kuin yksi työnantaja. Eteen päin sano mummo lumessa. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.

Ei kaikki kuitenkaan ole aivan huonosti. Yritän tässä kaikesta ahdistuksesta huolimatta keskittyä nauttimaan tulevasta vierailusta miehen parhaan ystävän perheen luokse Kuopioon, koulutusmatkasta, vierailusta äidin luokse ja ensi kuun lopussa häämöttävistä miehen vanhimman lapsen ylioppilasjuhlista ja koko perheen lomamatkasta Kyproksella. Onneksi on positiivisiakin asioita, joita odottaa. Eilen oli myös aivan mahtavat kuntonyrkkeilytreenit. Meillä on nyrkkeilyssä tosi mahtava porukka ja siellä jos jossain saa päästellä suurimmat paineet huolella ulos takomalla säkkiä. Sain pitkästä aikaa yönikin nukuttua suhteellisen hyvin, koska illalla oli sen verran takki tyhjä treenien jälkeen. Normaalisti vaellan yöt ympäri taloa vaihtaen nukkumapaikkaa sen mukaan, missä olisi mahdollisimman hiljaista ja pimeää. Pimeän paikan löytäminen näillä leveysasteilla on kyllä työn ja tuskan takana seuraavat kolme kuukautta, mutta ihanaa kun tulee kesä ja lämmin.

Miehen lapsetkaan eivät tulleet tänään, koska heidän äitinsä halusi lähteä heidän kanssaan johonkin reissuun vapuksi, kun on kerta pitkä viikonloppu koulustakin. Ollaan siis poikkeuksellisesti vielä tämäkin viikko kahdestaan, mikä sopii kyllä minulle vallan mainiosti. Tarkoittaahan se minulle vähemmän hommaa kotona. Vaikkakin kyllä keskiviikkona lähdetäänkin jo kohti Kuopiota ja tullaan takaisin kotiin sunnuntaina. Miehen lapsetkin tulevat meille joko sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina. Mulle se luultavasti selviää vasta sitten kun heitä tuodaan tai lähdetään hakemaan. Avoimen yliopiston tehtävätkin ovat edistyneet siten, että luultavasti saan taas yhden oppimistyön palautettua ennen Kuopioon lähtöä. Tietysti töiden loppumisessa on se hyvä puoli, että jää enemmän aikaa opiskelulle. Luultavasti jatkankin sitten aineopintoihin ja aloitan jonkun toisenkin aineen opinnot, jos vaikka sitä kautta saisin mahdollisuuden uuteen uraankin.

Aivan mahtavaa tämä ajatusten purkaminen auki näin kirjoittamalla! Nyt on jo huomattavasti parempi mieli. Maailma ei näytä enää ollenkaan niin harmaalta. Aurinko paistaa ja tulevaisuutenkin löytyi uusia tavoitteita ja haasteita. Nyt ulos lenkille!