Selaat arkistoa kohteelle loma.

Kesäloma alkaa

11.7.2015 Kesäloma yhdessä, Yleinen

Niin lauloivat Matti ja Teppo, ja näinhän se menee vieläkin. Työssä käyvät saavat palkkion työnantajalta. Mutta siinä ei ole vielä kaikki, mitä kesä ja se palkkioloman sivussa tapahtuu.

Tuo uskomaton sana “loma”, miten se saakaan ihmisen mielen iloiseksi. Sitä on taas vuosi odotettu. Toiveita nostatetaan korkealle, mitä kaikkea tehtäisiin lomalla. Riippuen tietenkin jokaisesta eri kohteesta, miten sitä lomaa pitäisi, tai haluttaisiin viettää. Tietysti lasten kanssa ollaan ja pelaillaan yhteisiä pelejä. Grillataan, ja oikein miehet grillaavat, että voi äiti sitten huilailla ja ottaa aurinkoa. Näin on suomalainen mies sitten jalo ja ottaa huomioon toiset, ainakin samassa perheessä asuvat.
Vaan miten sitten kävikään. Pari päivää siellä lomalla jaksoi mies grillailla ja olla palvelijana perheelleen. Kunnes vastuu ja pitkäjänteisyys katoaa. Jos vaikka yhden päivän hän maistelisi kaljaa. Nythän tämä loma tuntuu vasta lomalta. Kaljapullon korkkeja nyhdätään auki hampailla kun ei ole tullut avainta mukaan. Sinne putoavat korkit maahan ja hetkessä tämän isin ympäristö näyttää saasteiselta kaatopaikalta. Ja niin hyvää on tämä juominen, että tasoittavia otetaan aamulla, että olo paranee. Iltapäivällä on taas isi jo täydessä kännissä. Ja näin sitä mennään päivästä toiseen. Ei muista luomakunnan herra enää, onko hänellä perhettä vai ei.

Lomasta on jo puolet mennyt ja isillä jatkuu loma. Äiti ei taas tälläistä menoa suvaitse. Tulee sanaharkkaa asioista, joka sitten äityy riidaksi. Riita vaan kasvaa ja asioista kuulemma puhutaan sitten kun ollaan lähdetty takaisin sinne oikeaan kotiin. Loppu aika ollaan mykkäkoulussa. Ei tietenkään isi, joka suuressa kännissä opettaa perhettään kuinka mikäkin asia tehdään.
Viimeisinä lomapäivinä uskaltaa jo äiti tuoda omat kantansa esiin. Eihän se enää mitään auta, ehkä vain pahentaa asiaa. Äiti kuitenkin sanoo, koska on ollut jo liian kauan hiljaa. Ja niin asiat menevätkin jo ihan sekaisin. Ero, tuo viimeinen asia johonka äiti jo turvautuu, ja niin on “soppa” valmis.

Äiti ajaa hiljaisen auton kotiin ja isi istuu hiljaa etupenkillä. Mitä nyt joskus heittää auton ajoon koskevan huomautuksen, koska hänhän on aina oikeassa. Kotona sitten odotellaan, että talon herra selviäisi. Lapset laitetaan kavereiden luokse siksi aikaa, kun äiti ja isi keskustelevat erosta.

No luvattiin taas jatkaa seuraavaan lomaan saakka. Katsotaan mikä silloin on taas tilanne. Kesäloma on tiettävästi se suurin juhla, jossa eniten tehdään eroja. Toisena taitaa olla Joulu. Aijaijaa, onkohan meidän elämisessä vielä jotain korjattavaa.

Ei tietenkään kaikissa perheissä näin asiat ole. Löytyy perheitä, jotka haluavat muistaa omia vanhempiakin. Mummo tai Pappa lyödään auton takapenkille lasten kanssa ja lähdetään mökille. Kyllä sitä nyt otetaan huomioon kaikkien viihtyvyys. Mummo istutetaan lepolasseen lähelle uimarantaa. Siinä sitä on mummon kiva katsella kun lapset uivat. Mummolla alkaa jo ikenet kuivumaan kuumassa auringon paisteessa. Liina käydään laittamassa hänen päähänsä, ettei hän saa vaan auringon pistosta. Äiti ja isä ovat onnellisia kun huomasivat liinan mummon päähän viedä. He kun osaavat huolehtia aivan kaikesta. Mutta mummon on raskasta olla ja hän nukahtaa kuuman auringon saattelemana. Mutta vanhemmat vain hykertelevät onnessaan. Illalla mennään mummolta kyselemään, että haluatko jo lähteä sisälle ja nukkumaan. Tulet sitten taas huomenna tänne istumaan, kun niin kerran tykkäät täällä olla. Mummo ei vain tahdo herätä, mutta viimein herää ja pyytää vettä käheällä äänellä. Mummo viedään sisälle ja laitetaan nukkumaan. Äiti ja isä ovat onnessaan kun huomasivat ottaa mummon mukaan tänne kun hän niin tykkää istua ulkona ja katsella lasten uimista. Näin jatketaan päivästä toiseen. Ja loman päätyttyä viedäänkin mummo sairaalaan kun hän oli kuivunut pahasti.
Mummon omat lapset eivät tienneet, että hän ei ole pystynyt puhumaan enää pitkään aikaan. Pieni halvaus oli vienyt puhekyvyn melkein kokonaan. Mutta kun eivät lapset häntä koko vuotena olleet käyneet katsomassa, niin mistähän he olisivat tämän tienneet.

Mummot, papat ja köyhät jotka eivät omista mökkiä järven rannalla. He joutuvat olemaan kotona. Ei heillä ole enää kesälomaa, kotona ollaan ja syödään pillereitä. Televisio tuo heidän näytettäväksi ohjelmia joita eivät varsinkaan enää vanhemmat ihmiset halua katsoa. “Tosi tv” on nyt ohjelmasarja jonka sisään saa tehdä vaikka mitä.
Laitetaan alaston nainen ja mies saarelle. Kun he ovat tutustuneet laitetaan toinen alaston nainen sekoittamaan heidän elämänsä.
Tai pariskunnista toinen puolisko viedään johonkin hotelliin ja tietenkin siellä syttyy uusia romansseja. Siinä sitä selittämistä sitten on kun kotiin mennään. Ja ei pysty paljonkaan valehtelemaan kun kotiin jääneet puolisot ovat kaiken televisiosta nähneet.

Mutta esittää se televisio muutakin ohjelmaa. Se esittää esimerkiksi Salkkarit aivan alusta alkaen, vuodesta toiseen. Elokuvat kaikki ne jotka joka kesä esitetään. Ja jos tekee tiukkaa niin laitetaan uusi kanava, siellä sitä mahtuu näitä vanhoja elokuvia sitten, kuin kaikkia muitakin ohjelmia näyttämään. Ilmeisesti tuo mahtava elokuvamaa on kuitenkin tehnyt joka vuosi monia elokuvia. Ja missä ovat länkkärit. Viimeaikoina on tullut pari elokuvaa, jotka ovat olleet 2000 luvun jälkeen tehtyjä. Ei niissä ole ollut kunnollista länkkäri henkeä kun pikkuautot ajelevat hevosten seassa.

Onko niin, että mummot ja papat, eivät kiinnosta tiedon välittäjiä eli televisiota. Samaan kastiin tietenkin ne ihmiset joilla ei ole kesämökkiä. Ja eihän kaikki jatkuvasti ole kesämökillä.

Minäkin kuulun tähän köyhempään luokkaan, en siis omista mökkiä. Enkä katso televisiotakaan kovinkaan paljon. Ei tarvitse ainakaan kiukutella, että taas uusintoja.

Ehkä se tekemättömyys pyöristään minua. Lenkkeily on hiukan vaikeaa kun toinen jalka sitä vieroksuu. Kyselin töitä, soittelin ja laittelin firmojen listoille itseni. Puhelimessa kerrottiin, että älä kysele mihinkään, meillä on sinulle kyllä töitä. Soitan tänään tai huomenna. Kun soittoa ei kuulunut, soitin samalle henkilölle uudelleen. Hän pahoitteli, ettei ei ole kukaan ottanut minuun yhteyttä. Hän lupasi kiirehtiä asiaa. Kohta on kuukausi mennyt, ja hiljaista on ollut. Nykypäivänä olisi vehkeet millä tiedon kulku kävisi kyllä nopeaan. Ehkä se on kiireisyys ja sitten vain laiskuus, ettei viitsitä ilmoitella asiasta.

Niin oli surkeita asioita, että en viitsinyt edes laittaa yhtään kuvaa piristykseksi. Nyt katselen taivaalle, että tuleeko sieltä sade. Viitsinkö lähteä metsään kävelemään jos vaikka keltaisia sieniä löytyisi.

Ensi viikolla pitää käydä puuaidan kimppuun ja lisää siihen muutama lankku ja lauta. Olisi sekin sitten kunnossa ennen kuin se lopulta kaatuu. Samalla pääsee seuraamaan pikimiesten tehtäviä kun tulevat laittamaan parkkipaikalle uuden pinnan.

Nauttikaa ihmiset nyt lomasta täysin palkein. Ja ottakaa toiset perheenjäsenet huomioon, sillä et ilmeisesti ole siellä yksin.

piki

Kotimatka

25.6.2015 Yleinen

Loma lusittu ja kotimatka alkoi. Olimme tilanneet jo edellisenä päivänä taksin aamuksi viemään meidät huvilalta bussiasemalle. Intercitybussi Limassoliin lähti 09:00 ja ehdimme siihen todella hyvin. Teinit rynnivät bussin takaosaan ja me jäimme etuosaan. Bussimatka Limassoliin kesti noin tunnin ja vartin. Limassolissa oli bussin vaihto Larnacaaan menevään intercityyn. Limassolissa oli aika mukavan näköinen pitkä, mutta kapea ranta. Matka Larnacaan kesti noin puolitoista tuntia. Larnacassa kävimme rannan lähellä syömässä souvlakit, jotka olivat kyllä maistuvia. Tulimme siihen tulokseen, mikäli vielä matkustamme Kyprokselle, niin kohteet sillä kertaa tulevat olemaan Larnaca ja mahdollisesti aivan länsirannikko tai sitten kokonaan Pohjois-Kyproksen puoli, koska ne alueet jäivät vielä näkemättä. Larnacasta matkasimme vielä paikallisbussilla lentokentälle.

Jos joku ei reissullamme mennyt putkeen, niin se oli kotimatkan lentokenttä toiminta. En ole koskaan tavannut niin hidasta lähtöselvitystä kuin Larnacassa. Olimme hyvissä ajoin kentällä, eli boardaukseen oli aikaa yli tunti. Pääsimme pois lähtöselvityksestä vasta kun boardaus lipun mukaan oli jo alkanut ja paikat koneessa olivat yksittäisiä ja aivan eri puolilla konetta. Kaiken lisäksi se ainoa epämiellyttävä ihminen, jonka Kyproksella koko matkan aikana tapasin, sattui samaan lähtöselvitysjonoon meidän kanssamme. Tämä kyproslainen mummeli etuili sumeilematta, vaikka hänelle sanottiin asiasta ja jopa hänen oma miehensäkin hänelle siitä huomautti, muttei hän välittänyt tuon taivaallista. Onneksi kuitenkaan yksi etuileva mummeli ei voi pilata koko lomaa. Flynikin lento lähti melkein tunnin myöhässä, joten aivan hoppu ja hätä ei kuitenkaan tullut. Lähtöselvityksestä emme myöskään saaneet jatkoboardareita Wienistä Helsinkiin, vaan meitä ohjeistettiin menemään Wienissä uudelleen lähtöselvitykseen. Vaihtoaika Wienissä oli tunti 40 minuuttia ja koska kone lähti myöhässä Larnacasta se tiesi melkoista kiirettä Wienin kentällä viiden lapsen kanssa, joista kolme on epämiellyttävässä teinilonnimisiässä.

Kuten arvata saattaa Wienissä sitten juostiin. Ensin hirveällä kiireellä passintarkastuksen läpi, ulos saapuvien puolelta ja lähtöselvitykseen, joka oli juuri mennyt kiinni. Virkailija sanoi, että meidän olisi pitänyt mennä suoraan portille, johon totesin että eihän meillä ollut boardareita sille lennolle, koska emme saaneet niitä Larnacasta. Sitten virkailija hoksasi että olimme tulleet toisen yhtiön koneella, vaikkakin saman allianssin, ja tulosti meille boardarit, sekä ilmoitti vielä portille että olemme tulossa. Ei kun kauhealla kiireellä eteen päin: ensin transit-alueelle, sitten nopeasti turvatarkastukseen ja joka välissä täytyi tarkastaa, että kaikki lapset pysyvät edelleen mukana. Kun saavuimme portille niin Finnair oli juuri aloittamassa boardaamaan. Siinä jäi Mozartin kuulat ja Sacherkakku hankkimatta tuliaisiksi. Kaikki kuitenkin päädyttiin kunnialla koneeseen ja kuviteltiin voivamme huokaista helpotuksesta. Mitä vielä! Koneen lähdettyä nuorempi poikani huomasi jättäneensä lompakkonsa Flynikin koneeseen ja siitä hänelle syntyi suuri suru ja huoli, koska KELA-kortti oli lompakossa. Vieressämme istunut mieshenkilö kuuli keskusteluni poikani kanssa, ja ilmeisesti myös huomasi kuinka murheellinen hän oli, koska puuttui keskusteluun kertomalla käyvänsä usein töiden takia Wienissä, ja että itseasiassa hänen kollegansa on lähdössä Wieniin töihin seuraavalla viikolla, ja hän voisi selvitellä asiaa. Annoin hänelle yhteystietoni ja ajattelin että noinkohan tämä selviää, mutta yllätys yllätys, viikko loman jälkeen hän ilmoitti kollegansa tuoneen poikani lompakon Suomeen ja postittavansa sen hänelle kunhan palaa lomalta töihin. Laupiaita samarialaisia on siis vielä olemassa.

Noin puoli yhdentoista aikaan illalla koneemme laskeutui Helsinkiin ja pääsimme vihdoin yöunille Hilton Airportiin. Matka oli pitkä, raskas ja täynnä monen laista mutkaa, säätöä ja häsläystä. Kunnialla saimme kuitenkin koko katraan Helsinkiin asti ja nukkumaan. Seuraavana aamuna Hiltonin mahtavan aamupalan jälkeen suuntasimme uudelleen lentoasemalle ja kohti kotikenttää. Odotellessamme boardauksen alkamista kuulutettiin koneen olevan ylibuukattu ja osan porukasta täytyy jäädä pois. Onneksi kuitenkin vapaaehtoiset löytyivät ettei matka pidentynyt meidän osaltamme vielä päivällä.

Kypros vol.3

24.6.2015 Yleinen

Viimeiset neljä yötä Kyproksella vietimme Pafoksessa. Matka starttasi aamulla puoli kahdeksan aikaan bussilla kohti Ayia Napaa, jossa oli tarkoitus vaihtaa intercitybussiin Paralimni-Pafos. Ayia Napassa bussia odotellessa kohdalle osui Larnacan intercitybussi, jonka kuskilta sitten kysäisin, että onkohan sitä Pafoksen bussia tulossa. Kuski kertoi ettei kyseistä vuoroa enää tänä vuonna liikennöidä ollenkaan. Hyppäsimme siis Larnacan bussiin, koska se sentään oli menossa samaan suuntaan. Hiukan kyllä jäi harmittamaan Pafoksen yhteyden puuttuminen, koska olin sen mukaan ilmoittanut seuraavan huvilan omistajalle saapumisaikamme. Nyt aiheutui kova päänvaiva, kuinka Larnacasta eteen päin. Bussikuskimme oli todella ystävällinen ja avulias sekä ehdotti meille pariakin vaihtoehtoa: jatkaa Larnacasta seuraavalla intercitybussilla joko Limassoliin tai Nikosiaan ja sieltä sitten suoralla bussilla Pafokseen. Tutkailimme aikatauluja ja tulimme siihen tulokseen, ettei ole muuta vaihtoehtoa ehtiä sovittuun aikaan huvilalle, kuin ottaa taksi Larnacasta. Kallista lystiä, mutta minkäs teet, niin matka-aika pysyy kohtuullisena eivätkä lapsetkaan ala suunnattomasti kitisemään. Tämä oli ainoa kupru Kyproksen bussimatkailussa meidän osalta ja suosittelen kyllä siellä bussilla liikkumista. Cyprusbybus.com on erittäin hyvä nettisivu Kyproksen bussiaikataulujen tarkasteluun, vaikkei sieltä vielä ollutkaan poistettu Paralimni-Pafos linjaa, niin muuten se oli erittäin hyvä apuväline.

Larnacassa etsimme taksiasemaa, joita muuten oli melko hankala löytää. Löysimme kuitenkin jonkin taksitolpan muttemme ainoatakaan taksia. Taksitolppaa vastapäätä oli kauppa, jonka myyjältä kävin kysymässä voisiko hän soittaa meille taksin. Myyjä soittikin suoraan jollekin omalle tutulle taksikuskille, joka lupasi tulla kahdeksan minuutin päästä. Meni siinä ehkä hiukan yli kahdeksan minuuttia kunnes hän saapui minibussillaan johon koko meidän seitsemänhenkinen porukka mahtui rinkkoineen. Minibussilla matka Pafokseen oli oikein mukava ja joutuisa. Taksikuski hiljensi jopa moottoritiellä vauhtia niin että saimme rauhassa ihailla Afroditen syntymäkiveä. Kaikesta säätämisestä huolimatta ehdimme kuin ehdimmekin huvilalle sovittuun aikaan.

Villa Paradise

Villa Paradise

Takapihan viiniköynnös

Takapihan viiniköynnös

Toinen huvila (Villa Paradise) oli aivan mahtava: isot huoneet, iso allas, kolme kylpyhuonetta, lasten vesileluja ja upea vihreä ympäristö ilman naapureita. Ainoa miinus molemmille huviloille on annettava keittiövälineistä. Varsinkin paistinpannut olivat tosi surkeat. Tämän toisen huvilan ympärillä kasvoi ainakin viiniköynnöksiä, persikka-, granaattiomena-, appelsiini- ja sitruunapuita. Teinit viihtyivät pääsääntölisesti huvilalla lukuun ottamatta kauppareissujaan. Koko porukalla kävimme kerran syömässä läheisessä italialaisessa Pepperoni Pizza ravintolassa, jossa palvelu ja ruoka olivat todella hyvät. Kävimme yhtenä aamuna miehen kanssa rantaa myöden kävellen Kato Pafoksessa ja muutaman kerran koko porukalla iltakävelyllä, toteamassa etteivät Pafoksen rannat ainakaan ole kovin kummoiset, mikäli siis rantalomaa kaipaa niin suosittelen Protarasta.

Pafoksen linna

Pafoksen linna

Nuorimpien lasten kanssa kävimme vielä viimeisenä kokonaisena päivänä retkellä Troodosvuorille. Huvilaa vastapäätä sattui olemaan autovuokraamo, josta järjestettiin myös retkiä, joten siitä varasin meille retken. Mukavampihan se olisi ollut vuokrata auto, muttei meitä kumpaakaan kamalasti houkuttanut ajatus lähteä ajamaan vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan. Retkellä pysähdyimme ensin Omodoksen kylään, jossa oli mahdollisuus myös maistella paikallisia viinejä. Sieltä matka jatkui Olymposvuoren kautta kohti Kykkos:n luostaria. Luostarin kirkko oli kyllä sisältä näkemisen arvoinen, kuten taitavat olla lähes kaikki ortodoksikirkot. Kykkos:n luostarilta matka jatkui vielä Chrysoroyiatissa luostarin kautta takaisin Pafokseen. Matkalla bussi kulki myös Pafoksen metsän läpi, jossa oli mahdollista nähdä saarella kasvavia erilaisia kasveja. Meidän retkellämme opas oli hyvin perillä asioista ja selosti asiat hyvin tarkasti ja selkeästi.

Näkymä Troodosvuorilla

Näkymä Troodosvuorilla

Kaiken kaikkiaan loma oli viiden lapsen kanssa hyvin onnistunut, ilman suuria kahnauksia. Teinit ovat jo niin isoja että pystyvät kulkemaan ominensakin eikä pienempiäkään tarvitse enää ihan koko ajan olla vahtimassa. Vielä kun lomaksi sulkee silmänsä siltä ettei kukaan siivoa jälkiään ja huoneet ovat kuin ydinräjähdyksen jäljiltä, niin hyvin menee. Me kyllä tykästyimme Kyprokseen suunnattomasti. Saarella on todella paljon tarjottavaa ja ainakin Protaraksen ja Pafoksen alueet eroavat toisistaan erittäin paljon. Lämmöstä ja auringostakaan ei todellakaan ollut puutetta vaikka lähdimme lomalle heti koulujen päätyttyä. Niin se vierähti 12 päivää Kyproksella ja oli aika aloittaa kotimatka…

Kypros vol.2

23.6.2015 Yleinen

Ensimmäiset kahdeksan päivää Kyproksella olimme Protaraksessa. Uimavedet olivat todella kirkkaat, mutta ehdottomasti parasta oli oman huvilan allas, jossa lapset saivat meuhkata juuri niin paljon kuin tykkäsivät. Omassa huvilassa lasten kanssa on plussaa myös, että pyykit saa tarpeen mukaan pestyä. Hauska hetki koettiin myös nukkumapaikkoja jaettaessa, kun huomasimme että lisävuode oli vauvan matkasänky. Olin vielä erikseen ilmoittanut, että nuorin lapsista on 9-vuotias eli tarvitsemme kunnon lisävuoteen, ja vuokraaja oli ilmoittanut tämän olevan ok. Onneksi sohva oli sen verran iso, että yksi lapsista nukkui ensimmäisen yön siinä, ja seuraavana päivänä kävin vuokratoimistolla selvittämässä asiaa. Toimistolle oli parin kilometrin matka ja hyvä kun ehdin takaisin huvilalle, niin jo kurvas auto pihaan tuoden lisävuoteen. Loman ainoa yhteenottokin sattui heti ensimmäisten päivien aikana, kun miehen nuoremmalle pojalle jouduin hyvinkin kovaäänisesti ja rumasti ilmoittamaan ettei puhelimen käyttö ruokapöydässä ole suotavaa. Onneksi yhteenotot jäivät siihen. Lapset hankkivat useammankin uimapatjan ja merellä snorkkelit olivat kovassa käytössä. Yhtenä päivänä kävelimme Figtree bayhin ja Protaraksen päärannalle asti. Lapset pääsivät ajelemaan moottoriveneen vetämillä laitteilla ja kivaa oli. Teinit kävivät myös kerran aivan keskenään syömässä. Tietysti lomaan kuuluu myös vesipuistopäivä, ja sen vietimme juuri ennen kohteen vaihtoa, Ayia Napan Waterworldissa, joka oli todella hyvä paikka, eikä ainakaan vielä tähän aikaan vuodesta liian ruuhkainen.

Protaraksen vedet olivat aivan mahtavan kirkkaat

Protaraksen vedet olivat aivan mahtavan kirkkaat

Yhden päivän minä uhrasin itselleni ja aamulla hyppäsin bussiin kohti Ayia Napaa, jossa vaihdoin Nikosiaan (nykyään Lefkosia) menevään bussiin. Nikosiassa vaeltelin kuusi tuntia katsellen nähtävyyksiä. Ensimmäisenä suunnistin Nikosian Turkin puoleiseen osaan. Rajan ylitys sujui vaivattomasti. Turkin puoleisessa osassa seikkailin välillä niin pienillä kujilla ilman karttaa, että käväisi hetken mielessä, mitenhän minä löydän täältä pois. Turkin puolella huomasi myös selvästi sen olevan Kyproksen köyhempi osa. Pysähdyin kahvilaan juomaan, enkä ymmärtänyt listasta yhtään mitään, joten päädyin juomaan porkkanamehua. Vielä ennen rajan ylitystä takaisin Kreikkalaiselle puolelle pysähdyin syömään. Sitten taas rajan ylitys ja kävellen kohti Famagustan porttia. Sieltä palailin pikku hiljaa takaisin päin kohti linja-autoasemaa ja pysähdyin kahville. Kahvilassa tilasin, menin pöytään odottamaan ja noin puoli tuntia odotettuani totesin tytön unohtaneen tilaukseni. Kyllä oli tyttö nolona ja ensin lupasi että talo tarjoaa, mutta kun muistutin että olin maksanut jo, niin totesi, että ennen kuin lähdet tule hakemaan uusi juoma mukaan ja sen talo tarjoaa. Kaikin puolin Kyproksella oli tähän astisista lomakohteistani avuliaimmat ja ystävällisimmät ihmiset. Takaisin huvilalle saavuin illalla puoli kahdeksan aikaan ja siellä jatkui edelleen sama uimashow kuin edellisinä päivinä.

Hadjigeorgakis Kornesios:n talo Nikosiassa

Hadjigeorgakis Kornesios:n talo Nikosiassa

Kahdeksannen päivän aamuna pakkasimme kamamme ja lapsemme ja lähdimme suunnistamaan kohti Pafosta…

Kypros vol 1

18.6.2015 Yleinen

Wienissä suuntasimme aamupalan jälkeen kohti lentoasemaa. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja kaikki sujui jälleen kerran todella hyvin. Hiukan yllätti, että Kyprokselle oli passin tarkastus, vaikka se on EU-maa, ja turvatarkastus oli juuri ennen porttia, kuinkas siinä ostat mitään tuliaisia kentältä?? No ei kylläkään edes testattu, että olisiko kentältä ostetun pullon tai hajuveden saanut viedä turvatarkastuksen läpi. Kentällä ollessamme olin todella kiitollinen, että tavarat oli jo edellisenä päivänä selvitetty Larnacaan, niin oli yksi ohjelmanumero kentällä vähemmän. Wienistä matkamme jatkui FlyNikillä.

Vaikka kone lähtikin Wienistä hiukan myöhässä, niin perille Larnacaan saavuimme lähes ajoissa. FlyNikin lentoemännillä oli mukava työasu: kauluspaita ja farkut. Pohdin siinä, että varmaan paljon mukavampi työskennellä rennoissa vaatteissa. FlyNikillä oli myös hyvä palvelu, ruoka, tai paremminkin välipala, lämmitetty leipä kuului hintaan, samoin kuin kaikki alkoholittomat juomat, mistä taas viisilapsinen perhe kiittää. FlyNikillä myöskin penkit olivat mukavat, nahkapäälysteiset ja tilavat, ainakin minun mielestäni.

Larnacassa odottelimme tavaroita ja kaikkien muiden rinkat, paitsi minun, tulivatkin hihnalle aivan kuten pitikin. Käväisin sitten kysymässä palvelupisteestä rinkkaani ja he totesivat sen tulevan erikoismatkatavarahihnalle. Eipä siinä mitään. Sieltähän se sitten löytyi, mutta logiikka oli hiukan hukassa, koska kaikki muut rinkat kuitenkin tulivat normi hihnalle ja olivat samalla lailla pussissa kuin minunkin rinkkani. Pääasia, että tuli perille. Nyt koko köörille rinkat kantoon ja ulos terminaalista. Ulkona vastassa oli kuumuus. Ihanaa, vihdoin lämmintä! Seuraava urakka oli etsiä bussi, jolla pääsisimme Larnacan keskustaan ja vaihtamaan bussiin kohti Paralimniä. Oikea bussipysäkki löytyi kysyttyämme tietä kahdelta hampaisiin asti aseistetulta poliisilta. Hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, koska kuski kertoi sen menevän sinne mistä intercitybussit lähtevät. Taksilla tietysti olisi ollut helpompaa kulkea, mutta halusimme kerrankin matkustaa julkisilla ja samalla nähdä vähän todellista Kyprosta. Kyproksella bussilla matkustaminen on halpaa. Kertalippu kaupungissa aikuiselta 1,50€ ja lapselta alle 12v sekä opiskelijalta 0,75€. Intercitybussi Larnaca-Paralimni, Larnaca-Limasol, Limasol-Pafos aikuiselta 4€/väli ja lapselta puolet siitä. Paralimnissä jouduimme vaihtamaan vielä kerran paikallisbussiin Protarakseen ja saavuimme huvilalle noin klo 18 aikaan. Lapset syöksyivät huvilan altaaseen uimaan ja me miehen kanssa lähdimme kauppaan ostamaan ilta- ja aamupala-ainekset…

Huvila Protaraksessa

Huvila Protaraksessa

Wien

17.6.2015 Yleinen

Toukokuun viimeisenä päivänä alkoi meidän hartaasti odottama loma. Onneksi miehen tytön lakkiaisista selvittiin ajoissa kotiin, joten seuraavan aamun herätys koneelle ei ollut paha. Lapsille aamupala, koirien, kissojen ja hiirien viimeiset hoidot ja tarkistus että hoitajille jää kunnon ohjeet ja varusteet. Kolme lasta autoon ja kohti lentokenttää. Miehen vanhin lapsi tosiaan ilmoitti ettei lähde matkaan. Hän lähti kesätöihin Tampereelle ja meinaa kuulemma muuttaakin sinne poikaystävänsä kanssa pysyvästi. Toivottavasti hakee myös johonkin kouluun. Hiukan kyllä hirvittää, kun ei tytöllä taida olla työpaikkaakaan tiedossa kesän jälkeen, mutta siinäpä oppii.

Hilton Vienna Danube Waterfront

Hilton Vienna Danube Waterfront

Lentomatka Helsinkiin sujui hyvin. Suuren jännitysmomentin aiheutti vielä, että Helsingistä piti sitten löytää minun pojat kyytiin ennen kuin jatkolento Wieniin lähtee. Onneksi meidän lento Helsinkiin ei olut myöhässä, etteivät minun poikani päätyneet kahdestaan Wieniin, meidän jumittaessa Helsingissä. Myöskään lennolla Wieniin ei ilmennyt ongelmia. Wieniin saavuimme suurinpiirtein aikataulussa. Matkatavarat olimme saaneet selvitettyä jo lähtökentällä perille Larnacaan asti, joten niitä ei tarvinnut Wienissä lähteä mihinkään kuskaamaan. Wienin lentoasemalta matkustimme CAT:lla Wienin keskustaan ja sieltä edelleen parilla metrolla hotellille. Meillä kävi niin hullu tuuri, että olimme Wienissä sunnuntaina, jolloin alle 15-vuotiaat matkustavat julkisilla ilmaiseksi. Niinpä siis viiden lapsen kanssa liikkuminen julkisilla oli suhteellisen kätevää ja järkevää.

Hofburg Wien

Hofburg Wien

Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme iltakävelylle Wienin keskustaan. Ensin taas metrolla Schottentorille ja siitä kävellen Hofburgille, jonka läpi jatkettiin Mäkkärin kautta kohti Stephansplatzia ja lopulta päädyimme Stubentorin metroasemalle. Sieltä suuntasimmekin metroilla takaisin kohti hotellia. Wien oli kaikin puolin mukava ja erittäin kaunis kaupunki. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin lasten kanssa liikkuminen on helppoa ja vaivatonta. Julkinen liikenne on nopea ja helppo tapa liikkua. Metrot ja metroasemat olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Mielelläni voisin lähteä Wieniin uudestaankin lomalle. Varsinkin kun hotellimme Hilton Vienna Danube Waterfront oli kauniilla paikalla Tonavan varrella ja pihassa oli vielä uima-allaskin. Ainoa asia, mikä Wienissä vietetyssä ajassa jäi kaihertamaan oli etten ehtinyt käymään Wienin Hard Rock Cafesta hakemassa magneettia kokoelmiini. Yritys kyllä oli hyvä, mutta lapset alkoivat illalla olemaan jo melko väsyneitä kävelemiseen ja matkustamiseen, joten päätimme jättää sen hakemisen väliin.

Hups :)

7.6.2015 Yleinen

Hups, onpas vierähtäny aikaa edellisestä kirjoituksesta. No, on kyllä ollu pikkusen kiirusta tässä ettei oo paljoa ehtiny koneella aikaa viettämään, tai edes miettimään mistä seuraavaksi kirjoittelisi. Toukokuun lopussa oltiin tosiaan nyt ekaa kertaa vauvan kuoleman jälkeen minun kotiseuduillani, kun serkkuni kirjoitti ylioppilaaksi ja kummityttöni valmistui ammattiin. Olimme siis juhlimassa. Pelkäsin vähän, että kyselevätkö sukulaiset kaikkea, mutta selvisin hyvin vähällä. Mummun ja ukin kanssa juttelimme enemmän kun kävimme heillä myöhemmin kylässä, mutta sekin oli ihan kivutonta. :) Muuten reissu oli ihana. Näin pitkästä aikaa veljeni lapset ja se tunne mikä minut valtasi, kun sain tädin pienimmän syliini rutistettavaksi. <3 Tämä kultapoju syntyi siis samana päivänä, kuin meidän plussaan johtanut hoito alkoi. Reissusta tultiin sitten tuossa muutama päivä sitten. Loppu viikko meni kotihommissa ja perjantaina olinkin pääsykokeissa. Nyt sitten jännitetään muutama viikko alkaako elokuun lopussa opiskelut vai ei.

Ensi viikon meillä toimii pieni muotoinen leirikeskus. :D Veljeni tulee perheineen meille lomaileen sekä samoin yksi ystäväperhe. Talon täyttää neljän lapsen äänet. <3 Hulabaloo viikko tulossa, kun on kaikenlaista ohjelmaa melkein jokaiselle päivälle, mutta juuri puolisoni kanssa puhuttiin, että onhan se kiva kun tulee elämää tähänkin taloon, kun koko talvi meni kahdestaan kotosalla pyörien. Ja minua helpottaa se, että saan antaa kaiken huomion ja aikani nyt tädin kahdelle pienelle murulle. <3

Tavallinen päivä toimistolla

21.4.2015 Aikakausi kaksi lasta

Olittehan te kolleganne sitä hetken jo pyöritellyt mielessänne, kunnes lopulta olitte ilmoittaneet yhteistuumin esimiehellenne, että voisitte ottaa nyt sen harjoittelijan. Itse asiassa hän olisi enemmän kuin tervetullut.

Vaikka teoriassa tiesitte, miten harjoittelijan tutorointi sujuu ja millaisia harjoittelijat noin yleisesti ottaen ovat, teillä ei ollut kuitenkaan ennakkoon tietoa juuri tästä kyseisestä harjoittelijasta, joka teille saapuisi. Muutamia suttuisia kuvia hänestä kylläkin näitte etukäteen. Hänen tarkka saapumisajankohtakin varmistui vasta aivan viime hetkellä, vaikka olitte toki saaneet tietyn aikaikkunan, jonka puitteissa hän viimeistään tulisi. Ja jos ei kahden viikonkaan jälkeen häntä kuuluisi, esimiehenne pitäisi huolen siitä, että asia korjattaisiin.

Ennen harjoittelijan ottamista oli toki hyvä tehdä tiettyjä järjestelyjä. Hankkia ylimääräisiä klemmareita, post-it lappuja ja muuta oleellista rekvisiittaa. Jos lähtee tilailemaan työsuhdepuhelinta ja verkkotunnuksia harjoittelijan jo saavuttua, huomaa toimineensa huolimattomasti.

Sovitte kollegasi kanssa, että otatte yhdessä vastuun uudesta tulokkaasta kolmen viikon ajan. Tämän jälkeen hän siirtyy pääsääntöisesti sinun vastuullesi, vaikka hän saattaa tosin kaivata teidän kummankin apujanne vielä kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen. Esimiehenne kanssa sovitte myös palkanlaskustasi sekä kesä- ja talvilomattomuudesta sekä viikonloputtomuudesta. Sovitte myös, ettet enää sairastu. Et kuitenkaan tästä masentunut, olithan niin innokas näkemään vihdoin harjoittelijan!

Vaikka olittekin mielestänne hyvin suunnitelleet harjoittelijan aloituksen, tulivat jotkut asiat kuitenkin yllätyksenä. Nitojia oli aivan liikaa, mutta ette olleet tajunneet hommata yhtään yliviivaustussia. Lisäksi naapuriosaston sihteeri katsoi teitä murhaavasti huomattuaan, että olitte valinneet kiiltävää teippiä himmeän sijaan. Eihän kukaan kunnon tutor valitse omalle harjoittelijalleen muuta kuin täyshimmeää ja tietysti School-merkkistä teippiä!

Kun sitten olitte harjoittelijan kanssa päässeet sinuiksi ja arki toimistolla oli alkanut rullaamaan, päätitte siirtyä varsinaisiin tehtäviinne. Sinun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että oman työsi lisäksi hoidat melko pitkään myös harjoittelijan tehtävät. Ne tehtävät, mitkä aiemmin olivat kuuluneet yhteisesti sinulle ja kollegallesi siirtyivät nyt myös käytännössä katsoen sinun harteillesi. Eihän olisi ollut reilua, että kollegasi olisi joutunut omien tehtäviensä lisäksi raatamaan myös yhteisten töiden kimpussa pitkän päivän jälkeen.

Aamulla lähditte harjoittelijan kanssa kotoa toimistolle. Kokemuksesta tiesit jo, että matkaan kannatti varata runsaasti aikaa. Jos bussissa olisi jo kaksi muuta harjoittelijaa, ette mahtuisi kyytiin. Jos sen sijaan harjoittelijoita olisi vain yksi, taittuisi matka seisten. Paras tapaus olisi tietysti silloin, jos kyydissä ei olisi vielä yhtään toista harjoittelijaa. Tosin silloinkaan et aina pystynyt välttymään kanssamatkustajien ikäviltä katseilta. Viehän harjoittelija melkoisesti tilaa ja saa kaiken kukkuraksi matkustaa ilmaiseksi.

Pääsitte toimistolle ja sait tehtyä Power Point – esityksen asiakastapaamiseen. Tänä aikana harjoittelija harjoitteli kenguruhyppyjä ultraohuen läppärinsä päällä, testasi matkapuhelimensa vedenpitävyyttä toimiston kukkamaljakossa sekä väritti huoneenne seinää fläppitaulutussilla. Hän kertoi tarvitsevansa apuasi. Oli tullut hätä. Kakkonen.

Selvisitte naistenhuoneessa käynnistä, mutta omat vaatteesi olivat kastuneet toimituksen yhteydessä. Olit tajunnut ottaa harjoittelijalle vaihtovaatteet kotoa, mutta omasi saisivat nyt vain kelvata. Lounaalla harjoittelija vaati saada erityistuolin. Tiesit sen tarpeelliseksi, muuten hänen olisi vaikea keskittyä paikallaan istumiseen. Harjoittelijalla ei tietenkään ollut rahaa tai lounareita mukana, joten jouduit kustantamaan hänen ateriansa. Syömisen sijaan hän kuitenkin oli huomattavan kiinnostunut testaamaan lihapullan vauhdin kiihtyvyyttä sen pudotessa pöydältä lattialle. Naapuripöydässä istuva pariskunta sai vastalauseistaan huolimatta myöskin maistaa harjoittelijan lautasella ollutta spagettia sekä lehtikaalia. Jouduit pyytelemään tarjoilijalta anteeksi, sillä harjoittelija kasteli pöytäliinan, niisti nenänsä kovaäänisesti kangasservettiin sekä pyyhki ruoantähteet poskestaan kokin housuihin. Jotta sait itse syödyksi jäähtyneen annoksesi, laitoit harjoittelijalle pyörimään tilinpäätösesityksen kännykästäsi. Kun pääsitte takaisin toimistolle, totesi harjoittelija olevansa yhä nälkäinen. Käytit oman kahvitaukosi lämmittääksesi hänelle einespizzan mikrossa. Tunsit toki huonoa omaa tuntoa siitä, ettet ollut tajunnut varata toimistolle luomua ja reilua kauppaa pienelle rakkaalle harjoittelijallesi.

Asiakastapaamisessa harjoittelija teki kaikkensa viihdyttääkseen asiakkaita, ja kääntääkseen huomion pois tylsästä markkinointisuunnitelmasta. Hän halasi viestintäpäällikön takamusta, mutta totesi it-johtajan pyllyn olevan niin iso, ettei se varmasti mahtuisi neukkarin tuoliin. Hän esitteli päristely taitojaan ja lauloi Aa ramsam saan yhdeksänkymmentäseitsemän kertaa tunnin aikana. Sitten hän totesi ylpeänä, että minullapa on pippeli ja siitä tuli juuri pissaa. Todistaakseen sanansa, hän oli valmis avaamaan housunsa ja näyttämään.

Olitte tästä kollegasi kanssa niin kovin ihastuneita, että vilkaisitte toisianne hymyillen. Kollegasi nyökkäsi ja tiesit mitä se tarkoitti. Oli aika ryhtyä suunnittelemaan toisen harjoittelijan ottamista.

 

Vaikeita päiviä

20.4.2015 Yleinen

Niinhän se koitti taas astetta vaikeampi päivä. Ensimmäiset menkat sitten keskeytyksen jälkeen. Aloinkin ounastelemaan jo näitä, kun viime viikon lopulla olin aivan älyttömän kiukkunen. En muista millon oisin ollu noin räjähdysaltis, varmaan sillon alkuraskaudesta. Mikään ei oikein huvita.Viikonloppuna tuli vedettyä kaikenlaista herkkua (pullaa, pannaria ja suklaata). Maha on kipee ja itkettää. Tämä on ihan perseestä! :´( Enpä ois uskonu, että tällaiset fiilikset tämä saa aikaan.

Ens viikolla oiskin sit taas meno labraan vaikka vannoin, etten sinne hetkeen mene. Täytyy mennä ottamaan uudestaan ne kilpirauhaskokeet, kun annosta nostettiin viime kertaisen tuloksen perusteella. Sit ens viikolla toinen kerta sitä  akupunktiota. Taidan sen jälkeen pitää taukoa ja mennä seuraavan kerran käymään vasta ennen hoidon alkua. Lääkärin soittoaikakin lähenee. Se on heti vapun jälkeen. Jännittää. Stressitaso nousee koko ajan mitä lähemmäs elokuu tulee. Jotenkin ahdistavaa, että aika menee ihan liian nopeasti painon pudotuksen kannalta. Muuten kyllä voisin aloittaa hoidot vaikka heti huomenna.

Olen koittanut pitää itseni kiireisenä päivisin ja suunnitellut meidän kesän reissua Italiaan sekä vähän muita reissuja. Olen saanut vähän muuta ajateltavaa kuin lähestyvät juhlapäivät. Alitajunnassa mietin jo tulevaa äitienpäivää. Äitienpäivää edeltävänä päivänä vietetään Lapsettomien lauantaita. Harmittelen kovasti, että täällä meidän lähellä ei ole mitään tapahtumaan tuohon päivään liittyen. Joka paikassa vaan hehkutetaan sitä äitienpäivää. Ehkä painun silloin maan alle ja nousen sieltä vasta, kun äitienpäivä on ohi.  Ja Facebookin taidan pitää silloin kiinni, koska se täyttyy kaiken maailman äitienpäivä-hehkutuksista.

Kesä 2015

10.4.2015 Yleinen

Alkukesästä tulossa lämmin

Vasta ennusteha tuo on mutta olisihan se kiva olla työssäoppimassa ja aloittaa kesäloma, jos se alkukesä olisi lämmin.

kesa_latetzki

Kauniita vihreitä maisemia ja kuumia kesä päiviä olisi niin mukava vietellä mökillä rauhassa lämpöisessä.