Selaat arkistoa kohteelle liitoskivut.

Pääsiäisen jälkeisissä tunnelmissa

29.3.2016 Yleinen

Niin ne viikot vaan vierii. Ens viikolla alkaisi äitiysloma. Ei kyllä tunnu yhtään siltä. Olo on ihan hyvä. Välillä on liitoskipujen kans helpompaa ja sillon sit touhuilen enemmän ja sit taas sen edestään löytää. Sit pari päivää huilaillaan. Nyt pääsiäisen aikaan huomasin, että en juurikaan ehtinyt lepäilemään, kun oli vieraita ja leivoin ja tein ruokaa niin kappas, jalat turposi. Onneksi kotoa löytyy kompressiosukat jotka on nyt sitten ollu pääsiäisen ajan ahkerassa käytössä ja turvotus on helpottanut todella paljon. Nyt sitten koitan huilailla, kun arki on koittanut. Supisteluja ei oo vieläkään näkyny. Maha painaa jo kyllä sen verran että selkä meinaa kipeytyä jos on pidemmän aikaa jalkojen päällä. Mutta en jaksa siitä mitenkään valittaa. Kuuluu asiaan ja sillä mennään. Itelleni ainakin on tosi tärkeetä ollu, että pääsen vaikka Prismaan kerran viikossa tai käymään välillä ihmisten ilmoilla. Päivät kun menee täällä kotosalla puuhaillessa.

vauvalle alkaa olla kaikki kunnossa. Viimeisiä vaatteita tuossa pesen ja hankinnoista puuttuu enää amme ja itkuhälytin, että vauva vois ihan vaikka kohta jo syntyäkin. En oikein malttaisi odottaa että nään tuon pienen joka tuolla mahassa pitää välillä melkoista showta. Viime yönä näin unta, että vauva oli syntynyt ja makasi vatsani päällä. Tilanne oli kuitenkin se, että toinen tuli vaan moikkaan ja se piti mennä vielä takaisin mahaan. ? Kyllä mua aamulla nauratti, mutta vauva oli vaan niin suloinen. ❤️

Viime viikolla neuvolassa kaikki oli ihan hyvin, mitä nyt vauva heittäytyi hankalaksi. Sydänääniä kuunnellessa tyyppi veti herneet nenään ja veti ittensä varmaan solmulle ja hyvin kauas. Neuvolantäti ja opiskelija kävivät koko mahan läpi etsien sydänääniä. Välillä ne kuului tosi hiljaa. Mulla jo pukkasi hikeä ja selkäänkin alkoi sattumaan, kun sydänääniä etsittiin varmaan 15minuuttia. Mahtaa olla meidän vauva hyvin yhteistyökyvytön tapaus. Mut kyllä mua pikkusen hävetti. Onnex kuitenkin liikkeet on tuntunu ihan hyvin joten ei huolta. Välillä sitä kuitenkin alkaa miettimään, että onko kaikki hyvin kun saattaa mennä parikin päivää että mahassa on melko hiljaista. Mutta sitten taas möykätään pari päivää putkeen oikein urakalla. Täytynee ens viikolla neuvolassa kysästäkin, että missä tilanteessa on oikeesti huolestuttava ja mentävä äitipolille näytille.

Ensi viikolla saamme myös kaksi doulaa meille kylään. Tutustumista puolin ja toisin. Valitsimme siis kaksi doulaa, toinen heistä on meidän ikäisemme ja toinen on sitten vanhempi nainen, jolla on jo omia lastenlapsia. Meille tärkeintä oli siis valita semmoiset doulat joiden kanssa kemiat kohtaa. Vähän jännittää alkaa puhumaan menneistä ja näistä peloista, mutta pakko olla avoin, muuten homma ei voi toimia. Parin viikon päästä on äitipolilla synnytystapa-arvio. En tiedä aikaistavatko sitä, kun vauva on edelleen tulossa pylly edellä. Saa nähdä pääsenkö synnyttämään alakautta vai onko edessä sektio. Vielä en osaa pelätä tai jännittää kumpaakaan, mutta vähän mietityttää kuinka sektiokivun kanssa pärjää kotona. Puolisoni menee kuitenkin töihin ja pitää isyyslomat vasta ensi lukukautena. Mutta eiköhän kaikki järjesty. ☺️ Parin viikon päästä olemme ehkä vähän viisaampia asian suhteen. Sit voi alkaa jännittämään.

Viimeinen raskauskolmannes :)

18.2.2016 Yleinen

Niin on taas saavutettu yksi etappi. Ei kyllä tunnu yhtään siltä, että nyt ollaan jo raskauden loppupuolella ja vajaan 10viikon päästä meidän Pullakin on jo valmis syntymään. <3 Varailin ensi viikolle ylimääräisen ultran klinikalle. Jäin itse miettimään sitä Pullan kasvua ja haluan nyt käydä varmistamassa tilanteen. Julkisella kun viimeksi lääkäri oli sitä mieltä ettei kokoa tarvitse enää seurata, vaikka edellinen lääkäri oli sitä mieltä että pitää seurata. No, nyt saan ainakin vielä yhden lääkärin mielipiteen asiaan. Odotan kyllä kovasti tuonne klinikalle pääsyä. Omalle tutulle lääkärille. Ihanaa. Pääsee nyt sitten lääkärimmekin kurkkaamaan kuinka tämä meidän pieni ”tuulimuna” on kasvanut. <3

Eilen meillä alkoi perhevalmennus. Paikalla oli meidän lisäksi kolme muuta pariskuntaa samalta asuinalueelta ja saman terveydenhoitajan asiakkaita. Huvittavinta oli ehkä se, että meillä kaikilla on peräkkäisinä päivinä lasketutajat, joten voi olla että näemme sitten synnärillä. :) Kyllähän siellä itelle tuli hieman ”vanha” olo, kun ne muut pariskunnat olivat meitä ainakin sen 10 vuotta nuorempia, mutta ihan kivoilta vaikuttivat. Tosin me taisimme olla eniten äänessä. :D Eilen puhuimme siis loppuraskaudesta sekä siitä millon lähteä synnyttämään ja synnytyksestä yleisesti. Ensi viikolla sitten palaudumme synnytyksestä ja opettelemme imetystä sekä vanhemmuutta. Ja viimeisellä kerralla pääsemme harjoittelemaan vauvanhoitoa ja paikalla on joku tuore perhe kertomassa kokemuksistaan. Puolisonikin oli ihan innoissaan eilisestä, vaikka eipä siellä meille kummallekaan tainnut mitään uutta tietoa tulla.

Otimme perhevalmennuksen eilen myös ulkoilun kannalta. Oli niin upea ilma, että päätimme nautiskella raittiista ilmasta ja kävellä neuvolaan. Matkahan ei ole mitenkään pitkä, noin 1,5km suuntaansa, mutta näiden liitoskipujen kanssa tuokin matka tuntui melko pelottavalta. No, hiljaa hyvä tulee vai miten se menikään. Kyllä sitten illalla huomasi, kun päästiin kotiin että on tullut käveltyä. Nivuset oli ihan hirveän kipeet, ja tänäänkin vielä on melko kivulias olo. Mutta kai se tästä levolla taas helpottaa. Takaisin kävellessä oli pari kertaa pysähdyttävä kun mahassa tuntui kiristystä. Ei siis mitään kipua ta muuta, pelkkää kiristystä. Liekkö sitten ollut harjoitussupistuksia, vai johtuisko vaan siitä että kävely on semmosta takakenoista lyllerrystä. :D No, onneks niitä ei tule usein.

Mahassa on ollu pari päivää taas vähän rauhallisempaa, joten sitä päivää odotellessa, kun hän taas vallan innostuu. Ensi viikolla ois tarkoitus hakea lastentarvikeliikkeesta vaunut ja sänky. Jos vaikka saatais sitten kasattua tavarat valmiiksi paikoilleen. Saisi laitettua nuo vaatteet ja muut tavarat vihdoinkin paikoilleen, ettei niitä loju jokaisessa nurkassa. :) Mietin, että alkaakohan mua jotenkin ahdistamaan se, että sänky ja muut tavarat on paikoillaan vaikka vauva ei vielä olekaan täällä. Toisaalta se on ehkä tässä tilanteessa se konkreettisin juttu mikä kertoo siitä, että vauva on oikeasti tulossa. Ensi viikolla sen sitten näkee miten se vaikuttaa omaan mieleen.