Selaat arkistoa kohteelle liikkeet.

Vuosi 2016

3.1.2016 Yleinen

No niin, nyt on sitten juhlittu jo vuoden vaihtuminenkin ja en ole oikein ehtinyt tätä konetta avata. On ollut kyllä melkoista haipaakkaa tämä joulu ja uusi vuosi. On ollut vieraita ja kaikenlaista muuta menoa ja meininkiä. Mutta vihdoinkin ehdin hetkeksi aikaa istahtaa koneen ääreen ja naputella viimeisimpiä kuulumisia. Joulu meni tosiaan ihan kivasti. Paras lahja oli kyllä ehdottomasti Pullan potkut. Tapaninpäivänä hän järjesti melkoiset tanssit. Nauratti kyllä itteeni ihan kamalasti, kun makoilin sängyllä ja alkoi semmoset zumbat mahassa. <3 Sitten olikin pari päivää vähän hiljaisempaa, yksittäisiä potkuja sinne ja tänne ja sitten semmosta paineen tunnetta ympäri mahaa kun tyyppi siellä jotain touhusi. Toissapäivänä sain nauttia myös melkoisesta jumpasta. Ihanaa.

Rakenneultrassa käytiin tosiaan jo melkein viikko sitten. Oli jotenkin rento olo mennä sinne. Ei jännittänyt oikeastaan lainkaan. Paikalla oli vielä sama kätilö joka teki nt-ulrankin, joten se helpotti omaa oloa kummasti. Mutta meidän Pulla ei sit kuitenkaan tehnyt tätä kauhean helpoksi. Hän oli parkkeeraanut itsensä suoraan raivotarjontaan eikä sitten suostunut kääntymään ultrauksen aikana. Kaikki muut mitat saatiinkin otettua vatsan päältä, mutta pää jouduttiin sitten ultraan alakautta. Kaikki meni hyvin, tosin kätilölle itselle jäi päätä ultratessa huoli jostain tummemmasta kohdasta, josta ei osannut sanoa mitään ja sen takia pääsimme vielä käymään lääkärillä. Lääkäri oli onneks sama ihana ylilääkäri joten tiesin, että hänen arvioon voin luottaa 100%:sti. Siinä odotellessa Pulla oli onneksi vähän vaihtanut asentoa ja nyt pää pystyttiin ultraamaan vatsan päältä. Kaikki oli kunnossa eikä semmoista tummaa kohtaa näkyny tuossa ultrassa. Lääkäri epäili, että se johtui siitä että ultra tuli vaan liian läheltä jolloin se näyttää tummemmalta. Sain kuitenkin parin viikon päähän vielä uuden ultra-ajan, että varmistetaan vielä ettei siellä näy mitään. Oma fiilis on kuitenkin luottavainen enkä ole sitä jaksanu miettiä. Lääkäri kertoi, ettei tuo kuitenkaan liity mitenkään niihin asioihin mitä rakenneultrassa halutaan selvittää. Minä olin siis tämän reissun jälkeen erittäin huojentunut näistä hyvistä tiedoista ja puolisoni oli kovin innoissaan upeista ultralaitteista. :) No, tässäkin voidaan ehkä sanoa, että tieto lisää tuskaa. Vanhemmilla ultralaitteilla tuommoista ei olisi edes nähnyt. Rakenneultrassa Pulla painoi huikeat 315g. <3 Sukupuolikin saatiin tietoomme, mutta se pysyköön vielä meidän omana tietonamme. ;)

Eilen oltiin alennusmyynneissä, kun minun vanhemmat olivat meillä viettämässä uutta vuotta. Uskaltauduin sitten ostamaan vauvalle vähän vaatteita, onneks oli paljon tarjouksessa kesävaatteita. :D Ja tuleva ukki osti sitten tulevalle lapsenlapselleen toppahaalarin ensi talveksi. <3 Veljeni laittoi vanhempiemme mukana heidän lapsensa turvakaukalon sekä hoitotason. Nyt on siis jo jotain tarvikkeita valmiina. Ensi viikolla ajattelimme vielä ajella Tampereelle katselemaan vaunuja ja pinnasänkyä. Vauvalle pitäisi hankkia vielä pieniä vaatteita, kokoa 50-56. Samalla reissulla taidamme käydä klinikalla moikkaamassa lääkäriä ja ihania kätilöitä. :) Loppuviikosta onkin sitten neuvola. Ihan hirvittää onko paino noussut joulun aikaan kuinka paljon. Mahtaa tulla taas noottia, vaikka rehellisesti sanottuna en ole juurikaan herkutellut tai syönyt mitenkään normaalia enempää. Jos painoa on tullut niin se varmaan johtuu sitten ihan vaan hiilihydraattien aiheuttamasta turvotuksesta. Nyt jouduin muuten ostamaan itselleni uuden talvitakin. Maha on kasvanut sen verran, että omat talvitakit menee just ja just kiinni. Enkä pidä siitä tunteesta että vaate kiristää kamalasti vatsan kohdalta, tai sitten saa pelätä sitä että takki ratkee hetkenä minä hyvänsä. :D Marssin sitten Prismaan ja löysin sieltä reilun kokoisen mustan pitkän toppatakin hintaan 30€. Tämä sopi minulle vallan mainiosti. Katsotaan nyt kauanko se mahtuu vielä päälle, toivottavasti ainakin näiden kovien pakkasten ajan.

Reilun viikon vietämme vielä joululomaa puolisoni kanssa ja sitten on paluu arkeen. Jännittää vähän mennä kouluun tämän mahan kanssa. Mutta toisaalta mikäs sen hauskempaa kuin ohjelmassa on tosiaan niitä opintoja liittyen äitiysneuvolaan sekä synnytykseen. :D Ainakin itse saa konkreettisen kuvan siitä mitä milläkin asialla tarkoitetaan. :) Mutta täällä fiilikset on nyt siis hyvät ja ehkä hieman on stressi ja pelko helpottanut. Näissä tunnelmissa täällä aloitellaan vuotta 2016. Palaillaan asiaan myöhemmin. Ihanaa ja onnellista vuotta 2016 sinulle! <3

Joulufiiliksissä

26.12.2015 Yleinen

Piti nyt sit kuitenkin tulla kirjoittamaan muutama rivi ennen rakenneultraa. :) Tässä joulunpyhinä olen nieleskellyt kyyneliä ja tehnyt vaikka mitä. Aatonaattona käytiin viemässä meidän enkelille kynttilä hautausmaalle. Alkuun ajattelin, että se olisi kamalan rankkaa, mutta yllättävän helposti se meni. Toki kyyneleet nousi silmiin ja ikävä valtasi, mutta ei se niin pahalta tuntunut mitä pelkäsin. Seuraavat liikutuksen kyyneleet tuli sitten jouluaattona. Pulla sai ensimmäisen joululahjansa. Jotenkin se oli niin suloista. Ja lahjakin oli ihana. Samantien takaraivossa alkoi vaan jyskyttää, että toivottavasti Pulla saadaan syliin ja puettua noihin ihaniin vaatteisiin. Nyt joulun aikaan olen saanut nauttia melkoisesta möngerryksestä tuolla mahassa. Täytyy sanoa, että välillä olen miettinyt että meinaako tyyppi tulla pää edelle vatsan läpi vai mitä se siellä puuhaa. :D  Mutta melko hauskalta se on ainakin vielä tuntunut. <3

Viime viikolla kärsin pienestä kriisistä. Tuntuu jotenkin oudolta, että vatsa kasvaa, mutta kun pää ei vieläkään ymmärrä tai usko sitä että vatsassa on oikeasti elämää. On vaan siis semmonen olo, että on tullu lihottua ja että kaikki vaatteetkin näyttää ihan hirveiltä mun päällä jne. Mutta ehkä se nyt tästä alkaa helpottamaan kun tuntee nuo liikkeet ja muutaman päivän päästä taas päästään moikkaan Pullaa ultraan. Ehkä tässä uskaltaa alkaa tekemään jo pieniä hankintojakin vauvaa varten. Tämmöstä siis tänne näin joulun aikaan. <3

Sokereiden mittailua

4.12.2015 Yleinen

Keskiviikkona kävin neuvolassa. Luulin, että siellä ei tapahdu muuta kuin, että saan mittarin ja ruokavalio-ohjeistuksen, mutta sehän olikin sitten normi neuvola. Olin jo ehtinyt kysyä, että jos voitaisiin kuunnella vauvan sydänäänet. No, sain kuulla. <3 Nyt olen pari päivää miettinyt sitä dopplerin hankintaa. Haluasin kuunnella ääniä myös kotona, ne on niin ihanan rauhoittavat <3 Parina iltana olen ollut huomaavinani jotain liikettä vatsassani. Vielä kyllä tosi vaikea sanoa, onko se oikeasti vauvan liikkeitä, kun en oikein tiedä miltä niiden pitäisi tuntua. Tämä on tuntunu ihan siltä, kun vatsassa kuplisi. Veikeä tunne. Odotan jo kovasti, että liikkeet alkaisi tuntumaan kunnolla.

Eilen sorruin. Koulumatkalla piipahdin vähän shoppailemassa ja mukaan tarttui yhdet ihanat potkarit. Kotiin päästyäni tunsin kuitenkin huonoa omaatuntoa ostoksestani. Olimmehan sopineet puolisoni kanssa että mitään ei osteta ennen puoltaväliä. Ja nyt sitten pelkään, että jotain pahaa vielä tapahtuu kun menin ne ostamaan. :( On tämäkin vaikeaa, kun ei vieläkään uskalla nauttia ja iloita, vaan heti sen jälkeen iskee paniikki ja pelko.

Niin, eilen sitten aloin mittailemaan verensokereita. Kaksi päivää takana ja vielä viisi päivää edessä. Tähän asti kaikki arvot on olleet reilusti alle sen mitkä ovat raja-arvot kotimittauksessa. Kotimittauksessa paastoarvon pitää olla alle 5,5 ja 1tunnin arvo 7,8. Paastoarvot on ollu lähellä neljää ja yhden tunnin arvot on ollu 5,4 – 6,1. Mutta onneksi nyt kuitenkin sain sen diagnoosin. Täytyy toivoa, että se poikisi esimerkiksi jotain lisäultria tai ylimääräisiä neuvoläkäyntejä, että pääsee kuuntelemaan sydänääniä. Näin tulevana terveydenhuollon ammattilaisena jäin pohtimaan tuota, että mihinhän tuokin diagnoosi perustuu. Jos sokerirasituksessa yksi arvo on pilalla niin se on heti diabetes, eikä sitä saa pois vaikka seuraisi koko raskausajan sokereita ja ne olisi kunnossa. Mietin vaan, että kuinka kalliiksi tämäkin tulee. Nyt sain kuitenkin ihan ikiomaksi sokerimittarin ja ilmaiseksi saan hakea lisää testiliuskoja jne. No, ei ehkä pidä valittaa. Onhan se hyvä, että puututaan ja seurataan tilannetta sitten herkästi. Ehkä tämä on sitten kuitenkin halvempi vaihtoehto, kuin se että vauvat kasvaa liian isoksi ja joudutaan tekemään sektioita jne. Ehkä selvitän tämän asian koulussa, kun näistä asioista puhumme. :)

Nyt alkaa siis tämä eka koulusyksy olla paketissa. Enää yksi anestesiologian luento ja tentti. Sitten voi hengähtää hetken. Kävin juttelemassa oman opettajani kanssa ja suunnittelimme minun ensi kevättä. Muut lähtee siis harjoitteluun mutta minä hyppään vuoden aiemmin aloittaneiden kanssa tekemään yhden opintojakson, äitiyshuoltoa ja mitähän muuta siellä olikaan. :) Nämä opinnot pitäisi saada tehtyä maaliskuuhun mennessä ja sitten aloittelen mammalomani, toivottavasti. <3

Hyvillä fiiliksillä nyt viikonlopun viettoon.