Selaat arkistoa kohteelle lihavuusleikkaus.

Tuloksia ja väsymystä.

9.7.2016 Yleinen

Pitkään aikaan en oo pystyny kirjoittamaan mitään, koska muutoksia on tullu elämään sitä tahtia että heikompia hirvittää.

Uusi parisuhde, lasten tottuminen tähän asiaan ja miehen tottuminen lapsiin (omia hänellä ei ole) Ja leikkauksen läpi käyminen vihdoin ja viimein.

Minulle siis tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus 7.6.2016. Paino näytti leikkauksen jälkeen huikeat 124 Kg ja tänä aamuna 111.2 Kg. kaikkiaan oon saanu puotettua (ennen leikkausta ja sen jälkeen yhteensä) 33 Kg.

Syömisen opettelu on ollu väliin haastavaa koska väsyin alkuun todella helposti jos en syöny tarpeeksi, toisaalta taas tuntui ettei mitään tekisi mieli syödä, Rahka ja mehukeitto oli tässä pelastus. Nyt olen siirtynyt jo normaaliin ruokaan, tosin epäilen että ruisleipä on mulle liian tuhtia tavaraa koska se väsyttää helposti :D ja tulee täyden olon tunne todella nopeasti. Näkkäri on parasta. Se mikä minua harmittaa on, että kaurapuuro ja kaurapuikulat aiheuttaa tykytyksiä ja voimakasta väsymystä ja kuvotusta, ne on siis jätetty kokonaan pois. (Kaurapuikulat oli ennen mun lemppari leipiä). Nyt kun saisi itsensä zempattua siihen että lähtee liikkumaan. tykkäisin lenkkeillä musiikin kera, mutta en saa itseäni liikkeelle. kuin se onkin aina yhtä vaikeaa :’D. Voimatkin on muuten huventuneet aika reippaasti. Kauppakassien kans on vaikeuksia yms yms… vaan kai sitä tästä lähtään taas eteenpäin ja kohti parempaa ;) ….

 

Ihana oli huomata miten kaks mulle tärkeää ihmistä oli niin kovasti tukena tän leikkauksen ja toipumisen aikana. <3 en ois selvinny ilman heitä. En siis ookkaan yksin tässä maailmassa, vaikka välliin joskus tuntuukin siltä.

Tunteet on myös heitelleet kovasti tän väsymyksen tähden, väliin tekisi mieli itkeä vaan kovasti ja ääneen, mutta onneksi nämä lapset pitää ajatukset arjessa, niin ei kerkeä moista masennusta kokemaan.

Tällä hetkellä tuntuu, että vois väliin rikkoa arkea, tehä jotain muuta, ajatella ihan jotain muuta kuin tätä mikä täällä kotona pyörii 24/7. siis koko tätä leikkausta, laihtumista, arkea, kodin siivouksia tai mitään muutakaan. Joku piristys johonkin väliin on kehiteltävä että pää kestää taas tämän kaiken. Onneksi on tulossa serkkutyttöni häät <3, on edes jotain mitä odotella.

Näillä eväillä seuraavaan kertaan.

 

Moikka Maailma

17.3.2015 Yleinen

Pää lyö vielä hiukan tyhjää tämän kirjoittamisen suhteen, vaikka aiheita riittääkin.

Aloitan siis ihan tästä päivästä…

tai oikeastaan eilisestä.

satuin keskustelemaan erään henkilön kanssa lihavuusleikkauksesta, koska hän oli sen läpikäynyt ja tietää että minullakin olisi puotettavaa reippaasti. Suositteli kovasti ja on suositellut jo pidemmän aikaa, mutta olen ollut fiiliksellä ” joo, kyllä minäki, sitte joskus”… enkä oo saanut siis tehtyä asian eteen mitään, ennen tätä päivää, eilen sovittiin että varaan lääkäri ajan, ja hän kannustukseksi lupasi kysellä jotta olisinko soitellut. Ja Niimpä piti pistää luuri käteen ja soitella :D (Kiitos edelleen tälle henkilölle <3, availi silmäni monelta kantilta)

oi mä niin mietin että miksi minä vasta nyt tämän teen? Miksi ei jo aijemmin…

Olisi niin makeaa juosta, tehdä kotihommia yms kaikkea ihanaa ilman että vähän väliä jalkoihin sattuu. ja tätä muutosta lähdemme nyt sitten hakemaan. Ihan jo lastenkin tähden, ja ennenkaikkea ITSENI tähden, teen tämän omaksi vuokseni, oman terveyteni vuoksi, jotta voisin olla se ihminen joka oikeasti haluan olla, eikä aina tyytyä tekemään, pukemaan ja olemaan sellaiseen/sellaisena, kuin kykenee ja mihin kykenee. Eikä vähiten houkuttele se tilanne kun mieheni katsoo ihaillen saavutuksia. Varmasti moni miettii että kuinka sitä on itsensä päästänyt tällaiseen tilaan/tilanteeseen… ei sitä kukaan noin vain PÄÄSTÄ itseään sellaiseksi, minulla asia on monen asian summa. kouluaikana haukkumisen vuoksi, en kehannut liikkua ja tämä jäi kytemään ajatuksena etten minä pysty, tähän minusta ei ole. Ja toisiin ihmisiin itsensä vertaaminen ei yhtään helpottanut asiaa. päin vastoin, pahensi tilannetta. Loppujen lopuksi sitä vain oli, kulutti päiviä ja oli.

Tähän tulee muutos, yritän siis ELÄÄ! ensimmäinen etappi tälle on lääkärin ajanvaraus 7.4. jossa toivon lähetettä leikkaukseen. En aijo asiaa mitenkään salailla. eikä tämän tarkoitus ole rehennellä, että ”minäpä  tai minullapa”. niin moni ihminen on tämän käynyt läpi, ja tulee varmasti käymäänkin, varmasti siinä tilanteessa kaipaa sitä kaikkea ajatuksen vertailua yms. ja ennenkaikkea kun prosessit on ohitse ja elämäntapa kohillaan tulen miettimään, että mistäs se kaikki sitten alkoikaan ja millaiset ajatukset pyöri mielessä.

Mutta nyt, Välitän ja Rakastan itseäni, joten alan myös välittää siitä, mitä itselleni teen, kaikkien rakkaitten ihmisteni ympäröimänä ja tukemana. <3