Selaat arkistoa kohteelle lesbo.

Lunta sataa

10.4.2015 Yleinen

Olen jo kyllästynyt lumeen. En muutenkaan tykkää talvesta, enkä erityisemmin keväästäkään, se on masentavaa. Kaikki, ihmisetkin, puhkeavat kukkaan liian nopeasti. En pysy perässä, en osaa olla niin iloinen kuin kaikki muut.

Rakas tulee iltajunalla tänne viikonlopuksi. Ensi viikonloppuna hän ei pääse, koska hän on hyvän ystävänsä polttareissa. Se taitaa olla kolmas viikonloppu yhdeksän kuukauden aikana kun emme ole yhdessä. Nyt jo hirvittää miten ikävää jaksaa pari viikkoa.

Olen imuroinut ja pessyt lattiat, toinen koneellinen pyykkiä on menossa. Kossin kanssa tuli aamulla kiire, torkutin herätyskelloa liikaa ja sittenkin vielä nukahdin. Äitini vie Kossin arkisin päiväkotiin, ja äidin mies hakee hänet. Minä täällä päivät teen mitä teen. Päivähoito on Kossille hyväksi, niin sanovat sossuihmisetkin. Meidän, minun, täytyy pitää arkirutiinit kohdillaan.

Olin osastohoidossa 9.12.2014-5.2.2015. Sen jälkeen arkeen opettelu on sujunut hyvin. Sitä ennen olin ollut heinäkuusta asti työttömänä, ja ihan tuuliajolla. Kossi asui mummulassa, äidilläni, sen ajan kun olin sairaalassa. Olihan se vaikeaa, mutta tarvitsin hoitoa. Ahdistus oli liian suurta ja pelkäsin itseäni, mitä teen itselleni. Osastolla oli turvallista monella tapaa.

Moni ei usko, että samalla voisi olla äärettömän rakastunut, ja äärettömän ahdistunut. Mutta ahdistukseni ei johdu yksinäisyydestä, ei ulkoisista tekijöistä. Se on pääni sisällä. Tottakai rakastuminen, tärkeä rakas ihminen ehkä lievittää ahdistusta. Moni myös ajattelee, että minullahan on ihana terve lapsi, mikä minua vaivaa? En tiedä. En todellakaan tiedä. Sitä selvitetään terapiassa. Ja en minä ole koko ajan ahdistunut ja masentunut. En ole nytkään, kaikki on ok. Minulla vain oli syksystä alkaen vaikeampi kausi. Niitä on tullut yli kymmenen vuoden aikana. Ja on ollut myös hyviä vuosia.

Odotan että Rakas tulee tänne. Odotan että Kossi tulee hoidosta, pääsemme viikonlopun viettoon. Olen onnellinen.

 

1604829_1505766792972824_4893531760901993210_n

Viimeinkin

9.4.2015 Yleinen

Olen haaveillut blogin kirjoittamisesta kauan ja nyt sain aikaiseksi.

Olen pian 28 vuotta täyttävä nainen. Olen parisuhteessa naisen kanssa, olemme olleet yhdessä vajaan vuoden. Minulla on 4-vuotias poika, olen ollut hänen kanssaan yksin alusta alkaen.

Blogin nimi, Sateenkaarta ja synkkyyttä, viittaa siihen että meille on muodostumassa sateenkaariperhe, uusioperhe. Olemme siinä vaiheessa että tosissaan suunnitellaan yhteenmuuttoa. Se tarkottaisi sitä, että me muutamme lapsen kanssa tyttöystäväni kotikaupunkiin. Synkkyys viittaa siihen, että minulla on krooninen masennus. Yli 10 vuotta sitten diagnosoitu ensimmäisen kerran. Olin hiljattain 2 kuukautta psykiatrisella osastolla. Tällä hetkellä olen sairauslomalla. Ammatiltani olen lähihoitaja ja olen ollut työelämässä oikeastaan aina, paitsi nyt. Minulla on hyviä aikoja, hyviä vuosia. Mutta masennus ja ahdistus asuvat minussa. Syitä ja seurauksia tulen varmasti kirjoittamaan bloggauksieni aikana.

Asumme pienellä, n. 15 000 asukkaan paikkakunnalla, olen täältä kotoisin, äitini asuu meidän naapurissa, samassa rivitalossa. Mummuni asuu myös lähellä. Isäni asuu Oulussa, paikkakunnalla jonne olemme mahdollisesti muuttamassa.

Nykytilanne on se, että olemme tyttöni kanssa äärettömän rakastuneita. Näemme joka viikonloppu kun hän on täällä, välillä hän on vapaapäivien ansiosta useammankin päivän meidän kanssa.Tästä se lähtee…10858381_1574574322758737_7977931006789547465_n..

Aah, ihanaa…

23.3.2014 Yleinen

1″So keep holding on, ’cause you know we’ll make it trough…”

Tämä on siis eka kunnon postaukseni, joten laatu on sen mukaista. Pahoittelen kirjoitusvirheitä jo etukäteen, sillä niitä tulee kuitenkin puhelimella kirjoittaessa.

Gleetä katsellessa

Olin siis katselemassa tänään gleetä (100-jakso), kun jotain aivan ihanaa tapahtui. Itkeskelin siinä Corya muistellessa ja muutenkin surullista jaksoa murehtiessa kun  tapahtui jotain niin ihanaa, että sydämeni oli pakahtua! Olin aavistellut sitä tapahtuvaksi, sillä Santanaa näyttelevä Naya Rivera varoitteli twitteyrissä 100-jakson ”Brittana-shockerilla”, minkä alusta asti arvelin tarkoittavan suudelmaa, ja oi autuutta, olin oikeassa!

Glee 5x12 100_2353517Jos tämä ei tarkoita parin palaavan yhteen, niin mikä sitten??!! Santana ja Brittany on täydellinen pari yhdessä. Ihan niinkuin Finn ja Rachelkin oli. No, tietenkin harmittaa Danin puolesta, mutta mun mielestä se ja Santana oli huono pari. Ryan Murphy ei tehny niille kunnon storylinee. Ne istu aina vaan vierekkäin, ei mitään ihmeellistä. No joo, kaks surkeeta pusuu (vai oliks niitä enemmän??). Siis c’mon, kaks kämästä pusuu!! Mä voisin pussata kaveriani samalla tavalla!!!

No niin, aiheesta toiseen…

Ihastus(ko?)

2″But I wonder what would happen if you say what you want to say, let the words fall out, honestly. I want to see you be brave!”

Siis joo, siitä mun ”identtiteettikriisistä”… Mä oon ihan HELVETIN ihastunut yhteen mun luokalla olevaan tyttöön. Tää tyttö (kutsutaan sitä vaikka Miaksi. *3. Nimi muutettu niin kuin niissä huumedokumenteissa ;-) ) on mun läheinen ystävä. Me tutustuttiin, kun mä jouduin uuteen kouluun 6- luokalla. Me tutustutiin ja meistä tuli hyvät ystävät jo sillon. Ysillä mä aloin huomata, että mä halusin olla jotain muutakin, kuin sen kaveri. Mua itse ei haittaa, että pidän enemmän tytöistä, kuin pojista. Mia ei vaan tiedä sitä ja mua pelottaa sen reaktio. Sillä mä olen päättänyt kertoa. Mä  enää kestä salailla tätä! Joten, kun me ens kerralla nähdään, mä kerron sille.

4.”My heart stops when you look at me…”

Tällä sivulla ehdin siteerata:

  1. Avril Lavigne- Keep Holding On
  2. Sara Bareilles- Brave
  3. Mainitsin jossain välissä huumedokumentit ja jutun kirjoitin Kari Hotakaisen kirjoittamaa Näytän hyvältä ilman paitaa- kirjaa ajatellen (kannattaa lukea :-))
  4. Katy Perry- Teenage Dream