Selaat arkistoa kohteelle lenkkeily.

01.12.2017

1.12.2017 Yleinen

Se on sitten joulukuu jo! Katsoin heti herättyäni DVD:ltä ensimmäisen jakson The Joulukalenteria. The Joulukalenteri on jo ollut muutaman vuoden ajan tapanani katsoa, joulukuussa aina oikea jakso oikeana päivänä tietenkin. Heti perään vetäisin suklaajoulukalenterista ensimmäisen suklaan. Nami nami! The Joulukalenterihan tulee nyt taas telkkarista, tänään ensimmäinen jakso kello 18:50 Subilta. Jokaisen jakson pituus on muistaakseni jonkin verran päälle 10 minuuttia. Juulian joululevyä kuuntelin sitten jonkin aikaa, siinä on muutama aikas hieno kappale. Kiitos pikkuveljelle sen hankkimisesta minulle. Löytyyhän se nykyään Spotifystä, mutta on se hienoa omistaakin noin hieno levy.

Käytiin juuri äsken isoveljen kanssa Gigantista ostamassa Playstation VR. Olin oikeastaan valmis pettymään. Asentelemisessa meni jonkin aikaa ja sitten veli kokeili niitä vr-laseja ensin ja kyselin ihan malttamattomana, että miltä se näyttää? Saanko minäkin kokeilla? Veli ajatteli, että olen joku 10-vuotias. :) Minulla ei ollut mitään käsitystä, miltä virtuaalitodellisuus näyttäisi ja tuntuisi. Valitsimme Youtube VR:stä jonkin virtuaalivideon, jossa oli Paul McCartney. Ilman 3D-efektiä tosin. Katselin sitä ja ajattelin, että onpa erikoista, ihan kuin olisin videon sisällä itse! Itse asiassa tuli mieleen se, kun joskus näin hyvin realistisia selkounia. Mietin, että jos nyt olisi joku jyrkänne ja siitä pitäisi hypätä alas, niin en ehkä uskaltaisi! Vielä mielenkiintoisemmaksi meininki meni, kun kokeilin ”syvänmerensukellusta”. Kuva oli aika realistinen ja huutelin vaan, että ”mahtavaa, mahtavaa!”. Ajattelin, että tätä systeemiähän voisi soveltaa vaikka mihin hienoon. Esim. elokuva jossa itse olisi mukana, eli katsella ympärilleen ja näin, voisi tuntua tosi hienolta elämykseltä.

Sitten iskäkin tuli käymään ja hänkin kokeili uutta laitettamme ja taisi tykätä kovasti. Kysyin häneltä, ja hän vastasi, että ihan kiva. Virtuaalitodellisuus tuntuu jo nyt hienolta, vaikka se maailma on vielä lapsenkengissä. Ja tämähän on vasta halvin vaihtoehto, ehkä muut VR:t ovat vielä parempia! Minulla on laadukas pyörivä tuoli, jonka päällä on kiva istua virtuaalilasit päässään. Mutta ei siis ollut lopulta pettymys. Luulen, että tämä on hieno laite! Suosittelen ostamaan, jos on ylimääräistä rahaa! Vielä kun tosiaan tulisi paljon materiaalia, pelejä ja elokuvia. Haluan pyytää anteeksi äidiltä, joka ei halunnut, että ostamme PS VR:n. Tule joskus kokeilemaan niin huomaat, ettei se ole niin paha juttu!

Parin kuukauden aikana olen taas muuten vähän urheillut. Kerran viikossa olen käynyt pelaamassa sählyä ja se on ollut kivaa. Edellisestä kerrasta oli ollut joku puolitoista vuotta jo. Lenkkeillytkin olen melkein joka päivä, joten eiköhän kunto tässä pikkuhiljaa taas kohene.

Joulua odottelen innolla. Olen ostanut jo muutaman lahjan itselleni, ja suunnitelmissa oli ostaa vielä pikkuveljelle ja itselleni ainakin yksi kalliimpi lahja. En tiedä onnistuuko nyt, kun tähän PS VR:ään meni niin paljon mania. Esko Valtaojan Kohti ikusuutta vois olla yksi mihin rahat vielä hyvin riittäisivät. Itsenäisyyspäiväkin on ovella. Suunnittelin vähän, että syötäisiin pizzaa isoveljen ja äitin kanssa silloin. Ja katsottaisiin TV:stä linnan juhlia.

Ilmastoidut vai ehjät?

4.9.2016 Yleinen

Kävin pari pvä sitten hakemassa taas uudet lenkkarit puhki kuluneiden tilalle. Jo toiset takuuseen menneet. Edellisiä sinne viedessäni minulle kerrottiin, että ei niitä ehkä korvata, koska tälläisiä nämä nyt ovat nykyaikana. Tehdään kuulemma sen verran kevyeksi, että ilmastointi on hyvä, joten ei ne kangasosat sit kestä. Uusia hakiessa myyjä sanoi vaimonsa juoksevan rikkinäisillä kengillä, kun menee niin äkkiä rikki.

Mitä on tapahtunut ihmisille, jos niille on ihan ok, et parin sadan euron lenkkarit kuluu puhki ihan muutamassa kuukaudessa? Ei mulle ainakaan ole ok ja minähän osaan valittaa, jos aihetta näen.

Kaikkihan alkoin siitä, kun ostin vuosi sitten kesällä uudet lenkkarit, ai että hienot olivatkin. Parissa kuukaudessa jalkani ulkosyrjältä alkoi pilkistää sukka ja pian siinä olikin ihan reikä. Sain uudet tilalle, erilaiset, kun sitä mallia ei enää ollut kokoani. No samakos se minulle on, kunhan on ehjät. Syksyn mittaan ehdin toki jokin verran lenkkeillä, kunnes tuli talvi ja lenkkarit meni talviteloille. Tänä keväänä olin niin lenkkeilyn lumoissa (siis ajatuksen, en itse konkreettisen tekemisen :D), että oletin tarvitsevani ehdottomasti toisetkin lenkkarit, että kengät saavat levätä välillä ja jalalle tulee vaihtelua. Eli tämän kevään ja alkukesän lenkkeilin kaksilla tossuilla ja loppukesästä kärsin melkoista motivaatiopulaa lenkkeilyn suhteen, joten siitä voi jokainen itse miettiä, miten paljon näitä uuden uutukaisia, superhyviä lenkkareitani lopulta käytin (joista olin vielä maksanut muutaman kympin väliä saadakseni ne). Ja mitä tapahtuu? Varvas tulee läpi!!

Onko siis ihan oikeasti ok, että lenkkareista halutaan mahdollisimman ilmavia ja hengittäviä itse kengän kestävyyden kustannuksella? Eikö sitä ennemmin vaikka välillä pesisi lenkkareita, tuulettaisi tai vaikka pistäisi jotain tuoksutuskuulia kenkiin, ennemmin kun ostaisi uudet tai kulkisi reikäisillä kengillä? Henkkoht mulla ei takapuoli kyllä kestä ostaa muutaman kk:n välein kahden sadan euron kenkiä. Ennen ne sentään on kestänyt melkein äidiltä tyttärelle. Ja on vielä varmaan maailman johtavia merkkejä, itse olen ainakin luottanut oikeastaan aina kyseiseen merkkiin, mutta täytyy sanoa, että viimeisiksi kengiksi sitä merkkiä jäi. Tosin puolustuksena täytynee sanoa, että ovat ne korvanneet, kahdet kengät jopa.

Joten mielenkiinnolla tässä jään odottelemaan, mitä uusille popoilleni tapahtuu. En suostunut ottamaan samaa mallia enää ja myyjä löysikin mulle lopulta erilaisella neuloksella olevat kangasosat, joten toivottavasti tällä kertaa kestää :) Tänään niitä tulikin käytyä jo testaamassa, kaksi tuntia ne minua kuljetti pitkin lenkkipolkuja, hyvin ainakin istuvat jalkaan, sikäli hieman päkiät tuli helliksi. Saattaa toki johtua siitä, etten ole apaut kuukauteen oikeen jaksanut lenkkeillä.. Mutta jospa se tästä taas lähtisi! On kuulemma kovin teknisetkin; integroidut heijastimetkin! :D

 

Jotain uutta kevääseen :)

18.5.2016 Yleinen

Se tunne, kun rumasta ankanpoikasesta kuoriutuu yhtäkkiä kaunis joutsen.. Tai no, en mä sitä joutseneksi, varsinkaan kauniiksi sanoisi, mutta ehkä varikseksi :D ? Ostin siis puoliksi vahingossa uudet lenkkarit. Rumat, kun mitkä, mutta jotenkin lopulta näin niiden sisäisen kauneuden. Enhän mä toki välttämättä uusia olisi tarvinnut, viime syksynähän uudet popot tuli hankittua, mutta jos nyt vähän mennään välineurheilun puolelle, niin onhan se kiva, kun on vähän vaaleemmat kesäksi ja JOS mä nyt kovasti innostun lenkkeilemään, niin tekeehän se ihan hyvää sekä lenkkareille, että jaloille antaa toisten kenkien huilia ja palautua välillä ja jalat saa erilaista tukea. Eikö..? Joohan…..?

index

Mutta kaikesta rumuudestaan huolimatta ne on aika söpöt, eikö :D ? Ja vielä mun linttakoivillekin todella hyvät ja jopa ”halvat”! Nyt vaan pitää tän lenkkeilyinnostuksen pysyä. Olenhan mä jopa tälläkin viikolla käynyt joka pvä lenkillä, maanantaina ja tiistaina kotikaupunkini hullun pitkissä portaissa ja poluilla juoksemassa, tänään oli lenkkeilyn suhteen palauttava päivä, portaat sai olla ihan rauhassa.

Maanantaina mulla oli ihan tappo ratsastustunti. Yhtään liiottelematta mun naama helotti punasena vielä tunnin ratsastuksen jälkeen, hevosen selästä alas tullessa polvet löi loukkua ja puolen tunnin humputtelu toisella pollella sai takareiden kramppaamaan. Olinkohan ihan niin innokas maanantaina, et taisin käydä habailemassakin salilla. Eilen ei sitten jalka enää noussutkaan ihan niin tehokkaasti portaissa ja tiesin todellakin tehneeni jotain. No olihan se maanantain rappureeni toki eka tälle vuotta. Tänään huilin salilta, kun eilen oli jalkapäivä. Tästä täytyy nauttia, en mä kovin montaa kertaa pääse kehumaan, et näin paljon oon liikkunut :D !

Tosin vähän ottaa pattiin tää, et alkaa rapistua, ku mikäkin raihnanen käppänä. Polven nivelsiteet alkaa olla aika pitkälti kunnossa, joitain liikkeitä ei oikeen pysty salillakaan tekee, mutta kestää pomppimisen, juoksemisen ja normaalin elämän vaan pienillä muistutuksilla. Mutta sitten tuli nilkka kipeeksi! Ja tällä kertaa toinen, mikä meni viime talvena. Voi perpendeeros. No, tämäkin onneks lämpiää aika jees liikkuessa ja vihlasee vaan tietyssä asennossa, joten jos askeleet osuu juostessa ok, ni ei oo siinäkään sinällään suurta ongelmaa. Saiskohan nuita varaosia mistä? Mutta näillä mennään, kaikkeen sitä näköjään tottuu ja tärkein, et kuitenkin melkein normaalisti pystyy liikkumaan, joten ei passaa valittaa pienistä :)

Eikä keleissäkään oo ollu paljon valittamista!

Ps. Kiloja ei tosin oo lähtenyt yhtään…… höh

Voihan vinetto

22.4.2016 Yleinen

Jumanspuukeli sentään, mun polvihan kestää tehdä vaikka sun mitä :D ! Tällä viikolla oon yrittänyt etsiä taas sitä kipinää lenkkeilyyn, ihan jo kolme kertaa käynytkin vajaan tunnin lenkillä, välillä jopa hölkäten! (Huom, se hölkkääminen tuottaa edelleen pahoja henkisiä allergisia tiloja)

Viime viikolla, vai jopako sitä edellisellä aloin miettiä, ettei tästä salihommasta meinaa tulla nyt yhtikäs mitään ja tuumailin sen katkolle laittamista. Tämän asian suhteen ei ole vielä päässyt lopulliseen ratkaisuun, mitä sen kanssa teen, mutta tuumitaan tuumitaan.. Tälläinen ajatus siis syystä, että mä olen joka kohdasta rikki. Olkapää ei meinaa tykätä elämästään, toisinaan tuntuu sängyssä kääntyessään olkapään jäädessä ns. tyhjän päälle, että se repee irti, toisinaan se taas nikottelee salilla. Pari hölkkäaskeltakin otettuani tulin vielä viime viikolla siihen tulokseen, et koko käsi tippuu matkalle, mutta tällä viikolla sekin on jo vähän parempi. Liekö sitten niin iso jumi, vai jotain muuta ropleemaa siellä. Ja jos totta puhutaan, niin ei toi kyynärpääkään täysin kunnossa ole..

Onko tämä yli kolmekymppisen elämä oikeasti näin rankkaa ja raihnaista :O ?

Mutta onneksi toi polvi alkaa nyt olla aika hyvällä mallilla. Onkohan sitä tuellista elämää vielä kolmisen viikkoa jäljellä, mutta kestää jo vähän hyppiä ja pomppia, hölkätä, ei lonksu enää samalla tavalla ja salillakin sillä voi jo hieman jotain tehdä :) . En vaan oikeen tiedä, et oisko mun jo mahdollista tehdä vieläkin enemmän sillä, vai teenkö mä jo nyt liikaa? Mut jos ekasta hölkästäkin on kulunut jo muutama päivä, ni kai se ois nyt jo tullut kipeeksi, eikö? No, pääasia, että vielä se kulkee matkassa, joten mahdollisesti mä en ehkä laitakaan salia katkolle :D . Meinasin, et alkaa vähän vähiin käydä, mitä siellä voi tehdä, jos jalkoja voi tehdä tyyliin paria liikettä, olkapäähän käyvät liikkeet on nou nou ja lopulta pitää vähän varoa tuota kyynärpäätäkin. Hieman alko syömään tuota mielenkiintoakin..

Mut nyt jos keskittyis kesän aikana kuitenkin enemmän tuohon aerobiseen puoleen, tekis varovaista salireeniä ja heppailis :) Eikös sitä siinä jo ole?

Meinasin mä (TAAS) alottaa laihiksen ja uuden elämän. Kattelin tuossa jo parisen vuotta sitten otettuja mittoja ja muutamia senttejä on tullut lisää. Siis väärälle kohdalle. Onkohan mun itsekurilla oikeesti edes mahdollista saavuttaa jotain laihtumista…….?

Päivä 119, ulkoilua ja huonovointisuutta

3.1.2016 Yleinen

20151013_110912Tänään olen käynyt useammalla lenkillä, vaikkakin olo on huono. Hormoonit ovat jälleen ihan sekaisin, jo joulupäivästä lähtien. Ihmetyttää ja pelottaa.

Ateriat

  • klo 10.30 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 13.00 Kahvi ja mallaslimppua, 122 kcal
  • klo 15.30 Bolognesekastiketta ja vihannessekoitusta, 221 kcal
  • klo 19.15 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 21.30 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Liikunnan ilo

23.11.2015 Yleinen

Näin joulun alla kun kailotetaan joulun riemua ja iloa niin mie oon erillainen ja kailotan liikunnan iloa ja riemua :D

Kerron asiasta, joka tuli elämääni reilu vuosi sitten ja tänään aamulenkillä tajusin miten tärkeä se minulle onkaan. Ihan salaa, hiljaa hiipinyt suosiooni ja löytänyt paikkansa arjestani ja jäänyt asumaan minuun. Se asia on liikunta.

Minä olen se tyttö, joka koulun liikuntatunnilla laitoin upouudet lahjaksi saadut sukset koulun seinää vasten ja hyppäsin päälle että ne meni poikki. Ei tarttenu hiihtää, se oli niin perseestä etten tienny mitään muuta asiaa maailmassa joka olis voinu tyhmempää olla.Paitsi se, että opettaja haki koulun varastosta toiset sukset tilalle ja piti hiihtää silti. Minä olen se tyttö, jolla oli aina menkat jos liikunnassa oli uintia. Jalkaan koski jos sählyä piti pelata, ranne oli tosi kipeä jos oli koripalloa tai lentopalloa. Halusin aina olla maalissa, ettei tartte juosta. Pesäpallossa oli kivaa ainoastaan syöttäjänä. Siinäkään ei tarttenu juosta. En muista että olisin mitenkään erityisesti vihannut liikuntaa, en vaan tykännyt siitä. Olin laiska. Juoksemisesta en tykänny kun jo teininä saadut liian isot tissit hölsky inhottavasti juostessa ja se koski. Ja olin aina kaikkia muita hitaampi ni en jaksanu edes yrittää. Saatoin hetkellisesti innostua jostain lajista jos huomasin vahingossa olevani hyvä jossain, mutta ei sitä innostusta kauan kestänyt. Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa myös se, ettei kotoa kannustettu liikkumaan mitenkään erityisemmin. Kyllä me iskän kanssa käytiin talvisin luistelemassa paljon ja se oli kivaa kun ei tarttenu kilpailla kenenkään kanssa, mutta siinä ne liikunnat oikeestaan oli. Isoveljien liikuntakin oli siinä, että toinen kävi salilla nostelee puntteja ja toinen narras tyttöjä illat pitkät shellin kulmilla ni siitä hirveetä esimerkkiä saanu irti revittyä. Joskus myöhemmin sitten kiinnostuin tanssista, kun äiti sitä harrasti. Tai tanssia oon tykänny aina, mutta harrastin sitä siinä yläaste ikäisenä jonkin aikaa. Peruskoulun jälkeen on tanssitkin sijoittunut tuonne yökerhojen lattioille, eikä oo aina välttämättä ollu ihan askelkuviot kohillaan.

Mitä sinä harrastat? Ehkä yks ahdistavimpia kysymyksiä mitä oon kohdannu suhteellisen usein. Sitä kysytään kun haet uutta työpaikkaa tai haet kouluun. Sitä kysytään jos haluat osallistua johonkin esim kurssille. Kun tapaat uuden ihmisen, normaaliin tutustumisvaiheeseen kuuluu kysyä sitä. Olis hiton hienoa vastata, että oon harrastanu tanssia 6-vuotiaasta asti ja nyt tanssin tuolla yhden kansainvälisestikkin tunnetun tanssiryhmän mukana ja oon esiintyny kaikkien kuuluisien RnB laulajien musavidoilla. Tai jos ei ihan tarviis taas lähtee lapasesta, ni olis ihan kiva jos voi edes vastata, että harrastan liikuntaa. Uin, lenkkeilen, käyn jumpassa jne. Normi juttuja. Mutta mitä minä olen vastannut… noooh, harrastan muuttamista (yli 30muuttoa kolmeenkymmeneen vuoteen) ja sit tykkään neuloa villasukkia. Hmmm kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ihmiseltä.

Viime syksynä lähdin yhden ystäväni kanssa viikonlopuksi tyttöjen hurvittelu reissulle. Mentiin laivalle ja siellä hytissä istuttiin ja puunattiin neniä näteiks ja soviteltiin vaatteita. Tuskailin siinä kun mikään ei näytä hyvälle ja kaikki puristaa ja ahdistaa. Ystäväni esitti minulle hyvin yksikertaisen kysymyksen, mitä kukaan ei ollut keksinyt kysyä aiemmin tai jos oli kysynyt niin ei ainakaan sellaiseen sävyyn että olisin sitä halunnut kuulla. ”oletko ajatellut tehdä tuolle asialle jotain?” Niin, kenestähän se on kiinni että ei ole niitä harrastuksia joista kertoa tai kenen vika se on jos vaatteet ei mahdu päälle. Yllättävää kyllä, vastaus löyty kun katto peiliin.

Sinne peiliin on tullu tässä viimeisen vuoden aikana kateltua aika usein ja välillä aika tarkastikkin. Miun fysioterapeutti kertoi joskus, että ihmisen pitää harrastaa vähintään vuosi yhtäjaksoisesti liikuntaa, ennenkuin alkaa tarvitsemaan sitä. Miula on nyt alkanut tulla se vuosi täyteen ja todentotta tarvitsen sitä. En olisi ikipäivänä voinut kuvitella, että minä sohvaperuna olen saanut perseeni ylös sohvan nurkasta ja vielä jopa mainostan ja suosittelen liikuntaa, kaikille! En todellakaan ole vieläkään mikään jumppapallo. Käyn ihan vaan lenkillä. Olen harkinnut nyt kuukauden päivät että menisin uimahalliin uimaan, se vähän vielä jännittää mutta kunhan nää menkat loppuu ni ehkä sitten ;) Ei sen tarvii olla mikään hieno trendilaji tai käydä hulluna 6 kertaa viikossa suorittamassa jotain. Vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole jos tykkää. Mutta kannattaa muistaa, että vähempikin riittää. Olen monet kerrat naureskellut jos joku on kertonut miten lenkkipolulle saa jätettyä pahan mielen, väsymyksen ja muut kiristelyt. No ei naurata enää sellaiset puheet. Tässä oli viikonlopun aikana tapahtumaa taas yhtä jos toista, niin ei olisi voinut saada ajatuksiaan paremmin järjestykseen missään muualla kuin lenkillä. Vaikkakin miula on ollu lenkkeilyn tarkoituksena saada itteeni vähän tiiviimpään olomuotoon, on siitä kuitenkin laihduttamisen lisäksi muodostunut sellanen melkein päivittäinen toimenpide joka on vaan päästävä tekemään ja sen jälkeen on niiiiiiin paljon helpompi hengittää ja olla ittensä kanssa. Suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan jos et vielä ole kokeillut :)

Tässä kohtaa viimeistään miun isoveli soittaa ja kysyy millä miut on lahjottu ja miks kirjotan tällästä. Jos saan tällä ”mainos puheella” edes yhden teistä vetäisemään lenkkarit jalkaan ja lähtemään lenkille niin olen palkkioni saanut :)

Terveisin

93cm tiiviimpii, melkein 20kiloa kevyempi Mirkku, joka muuten harrastaa liikuntaa :)

Ajatuksia kuluneesta 10 viikosta – 70 päivästä

16.11.2015 Yleinen

20151115_175002Aika on mennyt nopeasti! Alkuun olin innostunut; tuloksia saatuani, olin innostunut; viikot kuluivat, innostuin enemmän! Ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeaa päivää. Paitsi tietysti alussa, kun koirani joutui leikkaukseen. Mutta tahdonvoima on niin suuri, että siitäkin selvittiin. Vaikeinta on ehkä syödä tarpeeksi…

Olen innostunut liikkumaan, kun painoa on lähtenyt. Liikunnan tuoma euforia auttaa niin hyvään kuin huonoon mieleen ja tsemppaa yrittämään enemmän. Zumba on ihan mun lemppari nykyisin, viis siitä, etteivät askeleet mene aina kuten pitää ja ettei joka viikko pääse tunnille. Hikilenkit ja juoksu on myöskin ihania. Raitis ilma ja kiva maasto, mikä sen parempaa. Ja se, että nyt jaksoi juosta minuutin pidempään kuin viikko sitten!

Useampi keikka on koettu selvinpäin ja hauskaa on ollut. Lätkämatsissa olen ollut selvinpäin ja siltikin viihdyin. Rapujuhlatkin on koettu selvinpäin, tosi hauska ilta oli. Leffassa kävin tänään, ilman pop corneja ja siltikin selvisin. Ravintolassa on syöty useamman kerran ja kalorit on pysyneet kurissa. Mielitekoja ei juurikaan ole ollut, vaikka mies on vieressä syönyt hampurilaista, kebabia, tmv.

Samalla, kun katson, mitä syön, olen muuttanut asennoitumistani. En enää kyräile ja kylvä negatiivisuutta. Pyrin olemaan aina positiivisella mielellä. Karsastan ihmisiä, joilla ei koskaan ole mikään hyvin… Sellaiset ihmiset imevät kaikkien energiat ja kylvävät omaa pahaa oloaan toistenkin ”nautittavaksi”. Tähän suoraan kuuluu sekin, että olen energisempi. En juurikaan nuku päikkäreitä ja käytän päivän tunnit mieleisesti.

Eniten olen ihmetellyt ihmisten suhtautumista minuun ja valintoihini. Milloin olen saanut kuulla olevani tylsä (kun en ota sitä viinilasillista), vaikka aiemminkaan sitä en ole välttämättä ottanut. Milloin on sanottu, ettei tämä nyt yhteen lasilliseen kaadu, mutta jos olen päättänyt olla tipattomalla… Ja sitten anoppi. Eilen naureskeli vaan, että jääkaapissa on kyllä lanttua, jos haluan… Ja sitten muut ottavat ongelman siitä, mitä syön tai juon. Kuitenkin olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli jollain on erikoisruokavalio, kannattaa ottaa omat eväät.

Moni voisi kadehtia oloani. Ja kadehtiikin. Minulla on tahtoa, on halua, ei ole halua olla lihava ja huonokuntoinen. Ei halua olla pahantuulinen ja negatiivinen. Minulla on aikaa liikkua, muttei rahaa, koska ei ole töitä. Jos jotain noista asioista kiinnostaa, suosittelen haluamaan, tahtomaan, TEKEMÄÄN ASIAN ETEEN TÖITÄ, irtisanoutumaan töistä ja käyttämään vapaa-ajan liikuntaan, jne. Elämä on valintoja täynnä.

Kuten tekstistä ehkä näkee, kirjoitin tämän ennenkuin tiesin veljenpoikani menehtyneen :(

Päivä 54, lenkkeilyä ja pikkujoulut

30.10.2015 Yleinen

20151030_093118Nukuin tänään pidempään kuin pitkään aikaan, jopa vartin yli yhdeksään :D Koiralenkillä maa oli kuurassa, muttei se haitannut meidän koiruuden menoa. Hommat tuli hoidettua jo kotona lämmitettiin kaurapussi.

Yhdistyn hyödyn ja hyvin. Saatte itse päättää, kumpi on kumpaa ;) Eli lenkkeilin kaupalle ja takaisin. Teki hyvää ja pakollinen 30 minuuttinen tuli täyteen hieman kiertotietä lenkkeillen.

Tänään suuntaankin illaksi Hotelli Vantaalle pikkujouluihin. Siellä esiintyy Roope Salminen ja Koirat. Selvinpäin mennään, olen tiukkana siinä ;)

amarillo_vantaa30102015Ateriat

  • klo 10.00 Suklaaminttupirtelö, 144 kcal
  • klo 14.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 17.20 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 21.30 Amarillo, Vantaa, erikoistilauksesta 300 kcal salaatti

Ennen keikkaa ja keikan aikana tuli jammattua oikein olan takaa ja hikikin tuli. Oli kyllä mahtava ilta ja sain vielä kuljetuksen kotiinkin <3

Päivä 23, juhlassa kakuttomana

29.9.2015 Yleinen

Päivä 23Tänään on ollutkin kiva päivä. Aamulenkin jälkeen oli palaveri, projektista, josta olen innoissani :) Sitten koodailinkin hetken aikaa.

Kun mieheni pääsi töistä, suuntasimme vanhemmilleni, joilla on tänään kultahääpäivä. Äiti tarjosi marjakakkua, mutta itse tyydyin juomaan vettä :D Äitini kyselikin, eikö tee pahaa. Ei tee, olen päättänyt ja aion olla vahva ja päästä tavoitteeseen :)

Ateriat

  • Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • Chocolate Velvet, 153 kcal
  • Spagetti Bolognese, 205 kcal

Huomenna onkin käynti valmentajalla, jännittää :)

Päivä 22, lenkkeillen ja leväten

28.9.2015 Yleinen

Päivä 22Tänä aamuna koiralenkin jälkeen lähdin kiertämään pitkästä aikaa vanhan ulkoilureittini.  Kävelin siis pitkin metsää ja poikkesin tieltä välillä juurrakkojen ja puiden sekaan. Oli kirpakka, viileä ilma. Reipas tunti meni tuohon kävelyyn. Oikea polvi ei ole näemmä vieläkään toipunut kaatumisesta, sitä vähän jomotteli.

Tänään on ollut ihan ok päivä, ei sen kummempia tapahtunut. Lepuutan polvea pari päivää ja toivon, että paranisi pian.

Ateriat

  • Chocolate Velvet, 153 kcal
  • Sienirisotto, 201 kcal
  • Banaanipirtelö, 144 kcal