Selaat arkistoa kohteelle leikkauksesta.

Hiukan päälle 2 viikkoa toisesta leikkauksesta

28.2.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Tässä nopea päivitys tissien tilanteesta. Toistaiseksi siirretty rasva vaikuttaisi pysyvän ihan hyvin paikallaan, ainakin paremmin kuin viimeksi, mutta en vielä pidätä hengitystäni. Kipuja ei tällä hetkellä ole, aiemmin tissiä jomotti jatkuvasti. Mustelmat ovat yhä tallella, mutta eivätköhän ne siitä pikkuhiljaa parane. Myös reidet ovat mielestäni parantuneet paljon nopeammin kuin viimeksi, eivätkä ole herkät kuin ehkä painaessa.

Haavateipit olen saanut ottaa pois ja enää puolisen viikkoa täytyy tukihousujen kanssa sinnitellä. Jes!

Mojovat mustelmat.

Mojovat mustelmat.

Vaikka yritin ottaa kuinka monta kuvaa, niin huono valotus luo illuusion, että vasen tissi näyttää pienemmältä kuin se oikeasti on (ainakin omasta mielestäni). Livenä katsottuna ne ovat samankokoiset. Siihen onkin ollut totuttelemista, kun on tottunut kokoeroon!

Eipä tässä oikeastaan muuta, toipuminen sujuu hyvin ja innolla odottelen seuraavaa lääkäriaikaa.

Hiukan päälle kuukausi leikkauksesta

6.11.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

VAROITUS! Jutun lopussa on kuvia, joissa näkyy parantuvaa tikkipintaa.

Samaan aikaan tuntuu, että aika on vierähtänyt todella nopeasti että hitaasti. Jännää miten paljon yhteen kuukauteen voi mahtua tapahtumia.

Kipuja ei tosiaan ole enää yhtään ja nyt jo nostelen painavampia esineitä itse. Pääsin siksi palaamaan töihinkin, mikä on piristänyt kaamospäiviäni paljon. Vatsa saattaa tuntua painellessa hiukan herkältä, mutta normaalielämässä en huomaa mitään poikkeavaa. Vaikka olenkin nyt kokenut rasvanimun, en rehellisesti sanottuna huomaa reisissäni kauheasti eroa, kun taas mahassa näen ehkä alimman vatsamakkaran pienentyneen.

Tikkejä ei ole enää paljon jäljellä. Muutamasta kohdasta iho on puskenut tikinpäitä ulos ja noin puolet noista olen voinut napsaista omin sormin pois. Loput olen antanut olla rauhassa paikallaan, koska uskon, että nekin saa nypättyä pois ajan saatossa. Arvet vatsassa ovat pienet ja siistit, joten olen antanut niiden olla paljaana. Sama pätee rintojen alapuolella oleviin rasvansiirtoarpiin, mutta pidän niitä hyvin tiukasti silmällä. Oikeassa reidessä arpi näytti kauhukseni alkavan leventyä, joten lätkäisin siihen päälle heti samaa arpikudosta hillitsevää laastaria, mitä nännipihoissanikin nyt on. Ihan sama, vaikka niissä on pikkuisen tikkiä jäljellä, en salli arpien leventyä, jos vain voin tehdä jotain sille.

Nännipihan arvet ovat kuulemma siistit ja parantuvat hyvin. Vasen nänni ja sen piha ovat kauttaaltaan enemmän turvoksissa ja ulkonevat, kun oikea puolestaan on jo enemmän tissin myötäinen. Vasemmassa nännissä on myös hassu ”ruttu”. En tiedä tuleeko se häviämään ajan myötä vai korjataanko se seuraavassa leikkauksessa, tai tehdäänkö sille ylipäätään mitään. Nännien tuntoaisti on sama kuin ennenkin, eikä se ollut oikeastaan hävinnyt missään vaiheessa edes heti leikkauksen jälkeen. Nännipihojen alueella on myös mystistä mustaa väriä, jonka epäilen vahvasti olevan tussia, joka ei ole päässyt peseytymään pois oltuaan koko ajan laastareiden alla.

Itse rasvansiirto… No, sanotaan, että olen tyytyväinen, etten ole joutunut maksamaan siitä 5000 euroa, mitä yksityisellä usein joutuu vähintään maksamaan. Olisin muuten hyvin pettynyt tällä hetkellä. Rasvaa ei tosiaan ole tuntunut jääneen paikalleen kovinkaan paljon ellei sitten yhtään, ja tissien kokoero on palannut näkyviin. Olen lukenut, että ensimmäinen siirto on usein vasta kudosten herättelyä, ja että vasta seuraavalla siirtokerralla voi odottaa tavaraa jäävän paikalleen enemmän. Odotan mielenkiinnolla kirurgini mielipidettä asiasta, kun seuraavan kerran näen hänet. Kokoero ei siis minua niin paljon haittaa varsinkin nyt, kun muoto on korjaantunut.

Tissit ovat nykyään mielettömän mukavat! Ne eivät roiku yhtään ja ovat söpön pienet sekä pyöreät. Ällö tuubimuoto on poissa, samoin puolet tissistä peittävä nännipiha. Suihkussa ja oikeastaan muuallakin ihan ihmetyttää miten paljon vapautta käsille jää, kun ei tarvitse jatkuvasti tissejä tukea. Kokeilin tänään rintaliivejä ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ihan hämmästyin miten tiukilta ja kiristäviltä jokainen rintaliivi tuntui, varsinkin nyt kun olen voinut oleilla täysin ilman liivejä niin pitkään. Olen viimein muuttunut sellaiseksi naiseksi, joka voi heittää rintaliivit päivän päätteeksi nurkkaan ja olla mukavasti! Pistää perspektiiviin, kuinka paljon jouduin oikeastaan vanhoja tissejäni tukemaan ja litistämään kasaan, että ne olisivat edes jotenkin normaalin näköiset. Nyt voin kumarrella ja olla vaikka miten päin, ja silti tissit pysyvät nätisti liiveissä. Kuppikoko on siis näillä näkymin sama kuin ennenkin, mikä on ihan kiva näin rahan kannalta.

Odotan kovasti aikaa, kun kaikki arvet ovat parantuneet, eikä teippejäkään tarvitse enää käyttää. Ymmärrän, että siihen voi mennä vielä pitkä aika, mutta nyt voin konkreettisesti ainakin odottaa jotain. Tuntuu, että olen viimein hyvin lähellä sitä naiseutta, joka minulta on jäänyt saamatta kaikki nämä vuodet. Usein yhä peilin edessä säpsähdän yllättyneenä nähdessäni rintani sivusilmällä. Osittain en varmasti vielä täysin käsitä muutostani. Mieltä on oman kokemukseni mukaan muutoksien edessä työstettävä paljon rankemmin ja kauemmin kuin kehoa.

Tässä alla on vielä lisää päivitettyjä ennen ja jälkeen vertailukuvia:

Ennen

Jälkeen

3 viikkoa leikkauksesta (eli viimein tikit ja tukihousut pois)

23.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Vihdoinkin! Nyt lensivät tukihousut pois päältä. Ah, mikä vapauden tunne!

Itsesulavien tikkien kanssa kävi tosiaan minulla niin, etteivät ne sulaneet itsestään pois. Kävin siis terveysasemalla poistattamassa ne. Se ei sattunut yhtään, eikä oikeastaan tuntunut edes epämukavalta. Tikit ja haavat ovat kuulemma todella hyvännäköiset, niin ulkonäön että parantumisen kannalta. Se oli kiva kuulla. Oikeastaan nännipihan tikit olivat enimmäkseen sulaneet itse, eli rinnan alapuolella olleet, mahan ja reisien tikit piti poistaa.

Saan nyt alkaa käyttää silikonitarraa arpien hoitoon. Äidin mukaan suvussa on esiintynyt todella leveäksi laajentuvaa arpikudosta, joten haluan hoitaa tissit mahdollisimman hyvin sen ehkäisemiseksi. Näitä kannattaa pakkauksen mukaan käyttää kolmekin kuukautta, että tulokset olisivat mahdollisimman hyvät. Mutta ainakin näin ensivaikutelmana teipit eivät tunnu oikein miltään, mikä on siis hyvä, sillä ne ovat huomaamattoman mukavat. Mokasin tietenkin heti alkuun hiukan, kun en huomannut, että paketissa oli kaksi silikonitarraa (jotka ovat 5×7,5cm). Luulin siinä olleen vain yhden lapun verran, ja leikkasin sen hiukan liian ohueksi, että se riittäisi molempiin tisseihin. Jos olisin tarkemmin katsonut, olisi siinä ollut riittävästi yksi lappu per tissi. Grr, täytyy suunnata takaisin apteekkiin.

Olen tarkkaillut rasvan säilymistä rinnoissa, ja vaikuttaisi siltä, että ainakin vasemmasta rinnasta on sulanut sitä jonkin verran pois. Kokoero ei siis ole merkittävä, vaan juuri ja juuri nähtävissä, jos jää katseella tuijottelemaan. Tietenkin osa muutoksesta on myös turvotuksen laskua, mutta siksi onkin vaikea sanoa kuinka paljon itse sitä rasvaa on lähtenyt/jäänyt. Olen hyvin tunnollisesti pitänyt rintani lämpimässä, ollut rasittamatta ylävartaloani ja pyrkinyt syömään todella energiapitoisesti. Mielenkiinnolla jatkan muutosten seuraamista.

Itsesulavat tikit? Pah, sanon minä.

17.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Eilen vaihdoin taas haavateipit, ja näkyvästi vain yhdestä paikasta oli tikit sulanut. Oikean tissin alla, vatsassa ja reisissä on vielä tikit sinnikkäästi paikallaan. Nännien ympäristö näyttää siltä, että siinä päällä ei ole enää tikkejä, mutta en ole täysin varma, kun en oikein uskaltanut niitä kunnolla katsella silloin ensimmäistä kertaa haavateippejä vaihtaessa. Nännit näyttävät ja tuntuvat jotenkin kauhean avonaisilta ja suojattomilta ilman mitään teippejä, joten liimailin taas uudet paikalleen. En tosin tiedä, onko siitä jotain haittaa paranemiselle… mutta ainakin teipissä sanotaan sen hengittävän hyvin? Kun ei sitä silikoniteippiäkään saisi laittaa, kun vasta tikkien sulamisen jälkeen. Tietäisinpä aiheesta enemmän.

Sairaalassa sanottiin tikkien sulavan noin kymmenen päivän kuluttua leikkauksesta, ja nyt menen 15 päivässä. Yritin googlettaa muiden ihmisten kokemuksia itsesulavista tikeistä, mutta kuten lähes aina, tieto oli ristiriitaista. Ensimmäinen kävi terveyskeskuksessa poistattamassa, toinen neuvoi odottamaan sulamista kuukaudenkin kärsivällisesti, kolmas nyppi itse pois. Ei siis mitään hajua tuota kautta, mitä pitäisi tehdä. Soitin terveyskeskukseeni ja kysyin asiasta. Minulle varattiin aika ensi viikolle tikkien poistoon, jos ne eivät siihen mennessä ole itsestään poistuneet (missä tapauksessa peruutan aikani). Nyt on paljon levollisempi olo.

Kipuja ei ole enää yhtään, kun reidetkin mustelmineen ovat viimein parantumassa. Lyhensin tukihousujani, sillä ne olivat hiukan liian pitkät ja liukuivat kasaan puristamaan jalkojani polvitaitteesta niin, että jalat puutuivat koko ajan (fysioterapeutti neuvoi tekemään niin tarpeen vaatiessa). Nyt ne ovat polvipituisina paljon mukavammat.

Henkisesti olen täysin mökkihöperöitymässä. Olen nähnyt ystäviäni muutamaan otteeseen, mutta yritän välttää itseni rasittamista ja kylmettämistä, joten olen lähes täysin pysynyt kotona. Ehkä yritän suojella uusia tissejäni liikaa. Tuntuu, ettei täällä sisällä ole jäljellä mitään järkevää tekemistä, etten saa mitään aikaan. Odotan innolla sairasloman päättymistä ja töihin palaamista. Ajattelin, että voisin alkaa käydä lyhyillä kävelyillä luonnossa nyt, kun puissa on vielä upea väriloisto.

Voisinkin lähteä saman tien.

10 päivää leikkauksesta

12.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Sain viimein jättää tukisukat pois! Ihanaa, tätä on kyllä odotettu!

Pari viimeistä päivää on ollut hulluksi ajavaa kutinaa, etenkin vasemmassa rinnassa. Se on kuulemma hyvä merkki, koska tikit ovat paranemassa. Kotiin annettujen ohjeiden mukaan haavateipit olisi saanut jättää tänään pois, ja tikkien pitäisi kymmenennen päivän kohdalla alkaa sulaa. Itselläni on kuitenkin vasta yksi tikki vasemman rinnan alapuolelta sulanut pois, joten ajattelin antaa uusien haavateippien olla vielä pari päivää ja katsoa sitten uudestaan tilannetta. Nyt tuntuu liian aikaiselta jättää tikit täysin paljaaksi. Olen myös ostanut apteekista silikoniteippiä arpien hoitoa varten, mutta sitä saa laittaa vasta tikkien sulamisen jälkeen. No, onpahan niitä sitten valmiina tuossa.

Tikit näyttävät kaiken kaikkiaan hyvin siisteiltä, ehdottomasti jo vähän paremmilta kuin viisi päivää sitten. Mikään kohta ei vuoda verta tai eritä muuta nestettä. Vasen nänni näyttää turvonneelta (ulkonee kolmiomaisesti), mutta päätin, etten nyt stressaa ulkonäöstä, kun paraneminen on vielä vaiheessa. Odottelen pari kolme kuukautta, jolloin saan jo enemmän todellisuutta vastaavan kuvan lopputuloksesta.

Tällä hetkellä vatsassa ei ole enää yhtään kipuja niin levossa tai liikkeellä, reidet ovat oikeastaan ne kipeimmät kohdat. Molemmissa sisäreisissä on tosi isot mustelmat, jotka etenkin liikkuessa ovat aika ikävän tuntuiset. Toivon, että ne paranisivat pian. En tosin tarvitse enää lähes yhtään kipulääkettä, ja yhä useampana päivänä en ota ainuttakaan pilleriä. Rintoihinkaan ei oikeastaan yhtään satu enää, vasenta vain hiukan edelleen jomottaa.

Olen viimeksi ollut näin kauan täysin ilman rintaliivejä varmaan alle 11-vuotiaana. Tämä on tunne, josta olen yli kymmenen vuotta haaveillut. Voin oleilla lähes miten haluan (en tietenkään vatsallani), ja rintani pysyvät kauniisti pyöreässä muodossaan, paikallaan ja mukavasti. Olin suihkussa parisen päivää sitten, ja ensimmäistä kertaa pääsin hiukan koskettelemaan uusia rintojani, kun ne eivät enää olleet niin kosketusherkät. Ihan kesken kaiken tyhjästä tunsin kyynelien nousevan silmiini. Mutta tällä kertaa itkin ilosta, toisin kuin viimeisen yli kymmenen vuoden aikana, jolloin se on aina ollut surusta ja kuvotuksesta. Naurahdin. Ne ovat oikeasti tässä. Rinnat, joista olen aina haaveillut. Ne ovat nyt viimein oikeasti tässä, osa minua. Ne eivät ole täydelliset, mutta ne ovat ihanat! Kaikki kipu on ollut täysin tämän arvoista, ja olisin valmis tekemään kaiken uudestaan.

P.S. Sain mummiltani villapaidan, joka on ihanan mukava ja lämmin. Tällä on hyvä suojata tissit kylmyydeltä!