Selaat arkistoa kohteelle lapsipuoli.

29.6.2015 Yleinen

Niin meni juhannus ja miehen lapset lähtivät taas kolmeksi viikoksi äidilleen. Minun lapset jäivät kuitenkin vielä kahdeksi viikoksi. Parasta kesässä on, kun saa pitää lapset luonaan viisi viikkoa, niin että he ehtivät asettua kunnolla ja pääsen nauttimaan perusarjesta heidän kanssaan. Mieheni vanhempi tyttökin kävi meillä pyörähtämässä, kun oli käymässä Tampereelta. Ilmeisesti siellä on tähän asti mennyt hyvin. Ei kuulemma sitten kuitenkaan ole enää kesän jälkeen muuttamassa poikaystävänsä kanssa sinne. Poikaystävä oli saanut täältä töitä vuoden loppuun, joten tyttökin palaa sitten tänne. Olisi nyt jäänyt vaan sinne katselemaan maailmaa, ettei jymähtäisi tähän pikkukylään. Toivottavasti nyt kuitenkin ensi keväänä viimeistään hakee johonkin kouluun…

Juhannuksen jälkeen minulla jatkui työt vielä 75%:na kesäkuun loppuun, jonka jälkeen seuraavat kaksi kuukautta armonaikaa on 50%:lla työllä. Sen jälkeen ei taas ole mitään tietoa työpaikasta. Miehellä oli viimeinen viikko nykyisessä työpaikassaan. Sen jälkeen hän pitää taas viikon lomaa ja lähtee Tenolle perhokalastamaan, jonka jälkeen hän vaihtaa jo pitkään haaveilemaansa pestiin firmaan, josta lähti reilu vuosi sitten. Miehen ex soitti minulle ja kysyi, voisiko nuorempi tyttö tulla meille viikonlopuksi, kun hänellä on töitä toisella paikkakunnalla. Lupasin, että voi kun omatkin lapseni ovat vielä meillä, niin mukavahan se on että heille on seuraa, kun minä olen itse kanssa töissä viikonlopun ja mies Tenolla. Ehkä nämä asiat alkavat luistaa, nyt kun hänkin on hoksannut kysyä suoraan minulta, jos asia koskee minua. Vielä kun mieheni oppisi tämän. Hänelle on äärimmäisen vaikeaa kysyä minulta ensin ja sitten vasta luvata, jos kyse on minun vapaa-ajasta tai minun tavaroista. Ei sillä että haluaisin joka kerta kieltäytyä, vaan se että annettaisiin minulle mahdollisuus valita itse suostunko vai enkö, ja edes mahdollisuus siihen kieltäytymiseen, vaikka sitten suostuisinkin.

Nuorempi tyttö tuli meille sitten torstaina ja mies lähti Tenolle perjantaina. Ennen lähtöään hän kyseli minun lisäakkua, mutten löytänyt sitä mistään. Sitten muistin miehen vanhemman pojan olleen meillä ja soitin hänelle. Hän oli ottanut lisäakun mukaan autoon matkalle Rovaniemelle, että saa pelata. Sanoin hänelle kyllä, että olisi varmasti pärjännyt ilman lisäakkua kolme tuntia, koska nyt hänen isänsä lähtee viikoksi Tenolle, eikä hänellä ole mitään millä voisi ladata puhelinta mukana, eikä teltassa ole sähköjä. Huomautin myös, kysymään ensi kerralla luvan, ennen kuin ottaa meiltä mitään minun ja isänsä tavaraa matkaan. Ottaa päähän tuollainen, kun sitten ne vielä rikkoo kaiken, sanovat että tämä on ihan paska eikä toimi ja meidän täytyy ostaa uudet tilalle että miellä ne tavarat joita itse tarvitsemme.

 

Avautumista!

16.5.2015 Yleinen

Vanhempi poikani on ensi vuonna rippikouluiässä. Aiemmin hän puhui ettei menisi rippikouluun ensinkään. Ihmettelin sitä ja kysyin, että tietääkö hän, mitä se tarkoittaa, jos ei käy rippikoulua. Ettei sitten voi ryhtyä kummiksi, tai myöhemmin saada kirkkohäitä, jos sellaiset haluaa. Kuitenkin kaverit käy rippikoulun ja onhan se hänen ikäiselleen mukava kokemus. Mikäli sitten myöhemmin tuntuu siltä ettei halua kuulua kirkkoon, niin voihan sitä erota kirkosta.  Hiljaa mielessäni kuitenkin mietin, ettei tainnut olla pojan oma idea, vaan siellä ei äitipuoli halua järjestää juhlia, joihin joutuisi kutsumaan minut ja sukulaisiani. Hän on meinaan aiemminkin ilmoittanut, ettei aio kestitä minun sukulaisia vaan ainoastaan omansa ja ex:ni. Tästä syystä en ole saanut mennä omien lasteni syntymäpäiville. Eilen tämä aavistus sitten osoittautui oikeaksi.

Pojat ovat tämän viikonlopun mummollaan (minun äiti), ja vanhempi poikani oli sitten sanonut, että haluaa järjestää kahdet rippijuhlat ensi vuonna. Toiset isänsä ja äitipuolensa sukulaisille, ja toiset minun sukulaisille. Nuorempi poikani oli siihen vielä sanonut, että ne on vanhemman poikani juhlat, eikä kukaan saa siitä suuttua. Mietin vain itsekseni, että jos ne kerta on poikani juhlat, eikä kukaan saa siitä suuttua, niin eikö se silloin tarkoita myös hänen isäänsä ja tätä äitipuolta? Eikö heidänkin silloin kuuluisi hyväksyä se, että lapseni haluaa kutsua myös minun sukuni, eikä sanoa lapselleni, että järjestä kahdet juhlat? Eikö aikuisten ihmisten kuuluisi laittaa lasten etu omansa edelle? Eikö aikuiset ihmiset pysty muutamaa tuntia tulemaan toimeen lasten takia? Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö voisi osallistua rippijuhlien kustannuksiin. Tottakai olisin osallistunut, jos minunkin sukuani olisi kutsuttu. Aivan kuten ilmoitin aikoinaan syntymäpäivistäkin, että voin osallistua niiden kustannuksiin. Tosin eipä ole tarvinnut osallistua, kun ei ole edes kutsuttu.

Pohdimme tätä asiaa sitten yhdessä äitini kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, ettemme halua aiheuttaa pojalle ongelmia, joten pidämme sitten omat juhlat seuraavana päivänä. Ei se auta kun vain uskoa, että vielä joskus lapseni tajuavat ettei se ihminen, joka esittää välittävänsä heistä, todellisuudessa välitä tuon taivaallista heidän hyvinvoinnistaan. Mikäli hän välittäisi, niin hän ymmärtäisi, kuinka suurta tuskaa omalla toiminnallaan aihetuttaa lapsille, joille hän on myös varmasti tärkeä, mutta joille myös oma äiti, mummo, pappa, tädit ja enot ovat tärkeitä. Itse en ikinä halua aiheuttaa lapsilleni, tai mieheni lapsille, moista tuskaa. Pystyn kyllä kutsumaan mieheni ex:n, hänen nykyisen kumppaninsa ja sukulaisensa meille, mikäli heidän lapsillaan jotkut juhlat sattuvat meillä olemaan. Pystyn myös menemään mieheni lasten juhliin mieheni ex:n taloon, koska ymmärrän, että on kyse lapsien edusta ja lapsille parasta, kun he saavat kaikki, itselleen tärkeät ihmiset, yhtä aikaa omiin juhliinsa. Itse kutsuisin lasteni juhliin kaikki ne, jotka lapseni itse haluaisivat kutsua, pidin heistä itse tai en, koska ne ovat lapseni juhlat. Tästä syystä en pysty ymmärtämään heidän toimintaansa. Toivoa sopii, että omat lapseni joskus vielä ymmärtävät ettei tämä minun käytökseni johdu siitä etten haluaisi olla heidän juhlissaan ja osana heidän elämäänsä, vaan ettei minun anneta olla ja osallistua, ja ajattelen vain heidän parastaan, kuten aina, enkä halua aiheuttaa heille ahdistusta ja ongelmia, vaan ennenmin sitten vetäydyn ja annan periksi, että heillä olisi parempi.

Mutta konfirmaation minä todellakin aion nähdä ja sinne myös menen, koska kirkkoon minua ei voi kukaan estää menemästä. Juhlat sitten voidaan järjestää seuraavana päivänä ja niihin kyllä ovat sitten kaikki lapseni sukulaiset, myös isänsä puolelta, ja hänelle tärkeät ihmiset (äitipuoli yms) varmasti kutsuttu. Mikäli sitten itse valitsevat etteivät tule, niin se on heidän oma asiansa, mutta jos minä järjestän lapselleni rippijuhlta, niin järjestän sitten kunnolla.