Selaat arkistoa kohteelle lapset.

27.08.2017

27.8.2017 Yleinen

Eilenpä loppui sitten karkkilakko. Söin heti aamulla yhden patukan verran Twixiä, ja myöhemmin vedin vähän limsaa (suosikkejani ovat Mountain Dew ja Jaffa appelsiini), sipsejä (tulee usein ostettua Pringlessejä, tällä kertaa hot paprika chilliä) ja karkkeja (ostin ennen irtokarkkeja Makuunista, mutta sitten minulle sanottiin, että se ei ole kovin hygieenistä [jotkut lapset saattavat pistää niitä suuhun, sanoa yök, ja laittaa takaisin karkkiastiaan], nyt ostin suosikkejani Mix up -karkkeja, koska niissä on aika paljon samoja karkkeja, mitä olin ostanut irtokarkkeina, turkinpippuriakin ostin pussin). Onneksi minulle tuli vieraita, niin ei tarvinut kaikkea itse nauttia. :) Nyt on tarkoitus olla muutama päivä taas ilman herkkuja. Veli tuli tosin juuri käymään ja hänellä on mukana limsaa ja karkkia. Ehkä hän antaa minulle luvan maistaa vähän! :)

Minulla on tapana kuunnella joka perjantai Radio Novalta sellainen ohjelma kuin Retroperjantai. On ollut tapana pitää perjantaina karkkipäivä ja syödä ohjelmaa kuunnellessa mässyjä. Se tapa on kestänyt jo jostain viime vuoden loppupuolelta, ehkä lokakuusta. Yksikään kerta ei ole jäänyt väliin. Viikko ja kaksi päivää sitten alkoi tosi pitkä lähetys, taisi kestää johonkin 15 vaille 4:ään asti seuraavan päivän aamulla (ja ohjelma alkaa melkein aina 19.00, sillä kertaa taisi alkaa varsin poikkeuksellisesti vasta 19.30). Itse tosin lopetin kuuntelemisen jo yhdeltä siinä toivossa, että voisin loput kuunnella jälkikäteen netistä. Kyllähän se ohjelma nettiin myöhemmin tuli, mutta se ei ollut kokonainen, siitä puuttui useampi tunti lopusta. Ei se tietenkään harmita yhtään. Ainahan noita tulee uusia jaksoja! :)

Olen kiinnostunut omistamaan ja ehkä joskus harvoin pelaamaankin vanhoja videopelejä. Etenkin NES, SNES ja N64 -pelit kiinnostavat. Nyt olen ollut iloinen, kun Nintendo on julkaissut NES ja SNES konsolit, joissa tulee reilusti pelejä mukana. Tällaista olen odotellut tosi pitkään. Lähinnä olen toivonut, että kaikki vanhat Nintendo-pelit olisivat nykyään ilmaisia tai pienellä rahalla ostettavissa, mutta kyllä uudet retrokonsolitkin ovat olleet ihan hieno juttu. NESiä ei ilmeisesti enää voi kaupoista ostaa, mutta SNES on nyt tähtäimessäni, jos niitäkään sitten tulee. Minun mielestäni Nintendo on vähän mokannut näiden vanhojen pelien uudelleenjulkaisemisen kanssa. Itse koneita saisi olla enemmän, pelejä enemmän ja hintaa vähemmän. Luulisi, että olisi Nintendollekin kannattavaa! (tai ehkä ei? :D)

Keskiviikkona tulossa lapsille suunnattu peli, jossa opitaan hiukkasfysiikkaa

15.5.2017 Yleinen

Keskiviikkona on tulossa lapsille suunnattu peli, jossa opitaan hiukkasfysiikkaa. Pelin voi ladata Apple- ja Android-laitteille täältä. Mukana on muun muassa supertähti Robin.

Luin uutisesta täällä:

http://www.rumba.fi/uutiset/suomalaisfirma-lanseeraa-pelin-jossa-robin-opettaa-lapsille-hiukkasfysiikkaa/

Lomasankarit (elokuva katsottu)

3.2.2017 Yleinen

Ei mikään erityisen hyvä elokuva. Tulinpahan tuossa joutessani kuitenkin katsoneeksi. Veljeni näki lopun ja piti sitä tosi huonona. Ehkä se onkin lapsille tarkoitettu!

Joku ehkä kuitenkin saattaa olla kiinnostunut. Täältä löytyy DVD:nä alle 5€:
http://www.discshop.fi/elokuvat/dvd/lomasankarit/P102707

Lapsi leipoo -kun tokaluokkalainen sai leivontakirjan

5.1.2017 Yleinen

Meidän tokaluokkalainen sai joululahjaksi Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirjan. Siitähän se riemu repesi. Tyttö on jo pienestä pitäen ollut hyvin osallistuvainen keittiön puolella ja hyvää vauhtia hänelle on kehittymässä jauhopeukalo. Hänen harmikseen olemme huonoja syömään leivoksia, mutta aina voi naapureita lahjoa.

Tyttö tekee leivokset itse alusta loppuun. Autan kylläkin nostelemalla ainekset pöytään ja toisinaan mittauksia pitää hieman tarkistella. Itse hän kuitenkin hoitaa leivonnaiset uuniin ja sieltä ulos, aika mahtavaa!

Sotkua vastustava natsimutsi toisinaan nostaa minussa päätään, mutta yritän pitää sen piilossa. En tohdi kieltääkään, kun intoa niin kovasti riittää.

Homma hallussa, äiti voi pysytellä poissa..

Luola

17.7.2016 Yleinen

Kerran lapsena istuin kotipihamme rikkinäisessä kiikussa ja vieressäni keinui kaverini, jota olin nähnyt harvoin. Kerroin hänelle muutama vuotta vanhemmasta naapuristani, joka oli pari päivää sitten esitellyt jalkapallotaitojaan. Hän oli pomputellut jaloillaan palloa ilmassa ja hetken aikana saanut parhaaksi tuloksekseen neljä pompautusta peräkkäin. Se oli mielestäni todella vähän.

Katsoin naapurin ikkunaan ja sanoin kaverilleni, että siellähän hän onkin. Huusin sinne jotakin, enkä yhtään välittänyt siitä, oliko siellä ikkunan takana oikeasti ketään. En ainakaan huomannut.

Hän valehteli usein. Hän esimerkiksi väitti, että hänen koulukaverinsa on keksijä, joka oli mm. rakentanut taskulaskimesta ja jäätelötikusta joystickin. Ikäisilleen hän ei kuitenkaan valehdellut, eikä kiusannut muita kuin itseään fiksumpia ja nuorempia. Aina kun hänellä oli luokkakavereita mukanansa ulkona, hän kiusasi heidän kanssaan meitä talon nuorempia ihmisiä. Hän sanoi joskus, että hänen vain pitää esittää heille.

Hän oli myös sitä mieltä, että yskin ihan liian hiljaa.

Myöhemmin hänen isänsä kertoi äidilleni, miten häntä harmitti, kun hänen poikansa ei halunnut jatkaa enää jalkapalloharrastustaan. Hän oli kuulemma enemmän kiinnostunut musiikista ja hänellä olikin oma bändi nimeltä Eat Metal. Luultavasti hän oli kosketinsoittaja, koska siihen malliin hän kerran oli näppäillyt sormillaan ilmaa viereisellä bussinpenkillä.

Ja hänen isänsä oli ulosottomies, jolla oli tapana ottaa ihmisiltä ulosottamiaan tavaroita itselleen. Heidän asuntonsa sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa ja sen alle oli kaivettu kotoisa luola. Sinne perheen isä aina kätki anastamiaan tavaroita. Muistan pojan sanoneen minulle kerran siitä. Että sinne pääsivät vain harvat ja valitut.

Olin siellä unessani. Tykkäsin paikasta. Ainoat esineet, joita muistan nähneeni siellä olivat kuitenkin kosketinsoittimia. Niissä oli lappuja, joissa luki ”to do!” joten ajattelin, että ne olivat rikki ja niitä oltiin korjaamassa.

Ajattelin, että minäkin haluan oman luolan.

Sadetanssi

21.6.2016 Yleinen

Huomasin, että pihalla oli muita lapsia. Se oli sitä aikaa, kun lapset vielä leikkivät ulkona. Siellä oli jokin leikki meneillään, poikia juoksi sinne tänne. Halusin mennä mukaan ja lähdin heti ulos. Siellä oli pitkästä aikaa yksi muita isompi kaveri, jonka luulin jo kasvaneen lapsuudesta. Siinä hän juoksi heti minua kohti. Voi sitä ilmettä! Hän näytti olevan niin onnellinen, kun sai taas leikkiä ulkona toisten kanssa. Kuin olisi palannut kotiin pitkän muualla olon jälkeen. Olikohan hän vain sekaisin ilosta, kun ei välittänyt vaikka törmäsi suoraan minuun ja kaatoi minut asfaltille niin, että tömäytin siihen pääni?

No, ei käynyt pahasti, leikki jatkukoon. Toiset menivät hiekkalaatikolle, minä viereiseen keinuun katselemaan. Neljä tai viisi lasta pyöri hiekkalaatikkoa reunoja pitkin ympäri. En tiedä, mikä homman idea oli, mutta se näytti ehkä jonkin verran sadetanssilta. Kaikilla tuntui olevan hauskaa. Muistan nähneeni samanlaista leikkiä toisenkin kerran, silloinkin katsellen sitä samaisesta keinusta. Viereisessä keinussa oli sillä kertaa kanssani isoveljeni. Hän katseli lapsijoukkoa ja sanoi, että on kyllästynyt pihaan. Että hänellä on varmaan kaamosmasennus.

Istuttuani pari minuuttia menin kotiin. Minulla taisi olla huono olo törmäyksestä. Kerroin siitä äidilleni ja menimme lääkäriin. Tunsin oloni urheaksi sanoessani lääkärille, että en mennyt heti kotiin sen jälkeen, kun satutin pääni.

Muistan yhden leikin ajalta, jolloin en vielä osannut puhuakaan. Olin taapero. Naapurin pari vuotta vanhempi poika oli meillä kylässä ja hän ajeli ympäriinsä jollakin isolla leikkiautolla. Muistan miten halusin olla leikissä mukana. Ei ollut mitään sanoja, ei sääntöjä, mutta naapurin lapsi oli leikin johtaja. Leikki tuntui joltain todella tärkeältä ja vakavalta.

Nyt katson TV:stä, kun aikuiset leikkivät. Potkivat jalkapalloa. Ovat niin vakavia.

Don Rosa – Kadonneen kirjaston vartijat (juhlapainos) (kirja luettu)

27.12.2015 Yleinen

Koskahan olen viimeksi lukenut sarjakuvakirjan? Muistaakseni joskus lapsena, kun luin Roope Ankan elämä ja teot -kirjan. Joka on muuten saman kirjailijan kuin tämä nyt lukemani. Ihan hyviähän nämä ovat, voisi joskus lukea lisääkin. KKV taitaa olla viimeinen tänä vuona loppuun lukemani kirja.

Kadonneen kirjaston vartijat -kirja löytyy täältä:
http://www.adlibris.com/fi/kirja/kadonneen-kirjaston-vartijat-9789513240547?gclid=CjwKEAiAtf6zBRDS0oCLrL37gFUSJACr2JYbkbHdRa4f6mV9AMgmZ93zg-hHPefWJbI5gxVSgpaQoRoCzZLw_wcB

Nyt palaan takaisin Anthony Doerrin Kaikki se valo, jota emme näe -kirjan pariin, jota olen jo tosi pitkään lukenut.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Päivä 104, kävelyä, joulukuusen haku ja koristelu

19.12.2015 Yleinen

20151219_112752

Tänään lähdimme aamusta keskustaan. Tarkoituksena käydä Tuomaan markkinoilla ja katsella muutenkin ympäriinsä keskustassa. Kampissa mieheni kävi joulupukin asioilla ;) Ja söimme Eerikin Pippurissa kebabit. Itse otin kebabin salaatilla ja söin ensin salaatin pois. Sitten vähän kebablihaa. Eli jäi tuosta annoksesta paljon syömättä :)

Tuomaan markkinoilla oli liikaa ihmisiä. Lisäksi ihmettelin sitä lastenrattaiden määrää. Euroopan joulutoreilla niitä kun ei ole. Siellä ihmiset ymmärtävät jättää lastenrattaat sivuun tai eivät vain tule niiden kanssa sinne.

2015-12-19 17.46.23Kotiinpäästyämme lähdimme ostamaan joulukuusta <3 Mukana oli tietenkin koiramme, joka perinteisesti on joka kerta ollut valitsemassa kuusta :) Kauniin kuusen löysimmekin, myyjä totesi sen varmaan olevan tuuhein ja hienoin mitä heillä on. Aidon joulukuusen tuoksua ei kyllä voita mikään!

Ateriat

  • klo 9.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 11.25 Kebab salaatilla, 366 kcal
  • klo 17.43 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 22.00 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Veljen häät vol. 2

18.7.2015 Yleinen

Veljen häiden toinen päivä lähti käyntiin itkun sekaisena. Lapseni lähtivät taas aamusta isänsä matkaan ja seuraavan kerran näemme vasta lokakuussa. Ei tämä varmaan koskaan muutu helpommaksi, ei vaikka lapset kasvavat. Ainoastaan muistamalla aikanaan tehneensä päätöksen lasten parhaaksi jaksaa eteen päin. Vaikkakin nykytiedoilla olisin kyllä valinnut toisin. Etä-äiti ei voi kuin purra hammasta yhteen ja jatkaa elämäänsä, vaikka kuinka sattuisi ja ikävä sekä huoli kalvaisivat sisintä. Jos kuitenkin koko ajan vain murehtii ja voivottelee osaansa, niin se satuttaa eniten juurikin niitä lapsia. Kun menee eteen päin, nauttii niistä pienistä hetkistä yhdessä ja tekee muusta ajastaan itselleen parasta mahdollista, niin kaikilla on paljon parempi olla.

Ennen veljen häiden toisen osan alkua kävimme mieheni kanssa vielä Hämeenlinnan keskustassa ostoksilla. Mukaan tarttui jälleen miehelle uusi paita ja kaksi solmiota. Nyt pitäisi hänen juhlavaatetuksen olla kunnossa myös ensi kesän juhliin. Paluumatkalla serkulle mieheni ehdotti käyntiä terassilla. Suostuinkin siihen, mutta sanoin että Reskalle emme jää, vaan menemme sitten vaikka Vaakunan terassille, koska voin lyödä vaikka pääni pantiksi siitä että isäni on jollain Reskan terasseista kaljalla. Eipä mennyt arvioni kauhean vipuun. Isäni käveli vastaan, enkä kehdannut vaan mennä ohi. Pysähdyin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan vaikken ole pitänyt häneen mitään yhteyttä yli neljään vuoteen. Kuten arvelinkin niin hän oli menossa kaljalle, vaikka sanamuoto olikin, että täytyy keksiä jotain tekemistä ettei menisi kaljalle. Alkoholisti on alkoholisti ja kaljaa on saatava. Serkkuni oli tehnyt meille ihanan aterian ja kattanut sen terassille. En ole ennen syönyt jokirapupastaa, mutta voin taata että teen sitä myös kotona.

 

Jokirapupasta

Jokirapupasta

Taas saimme aikaiseksi hirveän hopun kun olimme luvanneet siskolleni olevamme veljeni luona kahden aikaan. Nopeasti kamat kuntoon ja menoksi. Onneksi matkaa oli vain vajaa kilometri ja se taittui kävellen. Veljelläni hyppäsimme siskoni autoon ja suuntasimme kohti Hattulan Pyhän ristin kirkkoa, jossa veljeni avioliiton siunaus tapahtui. Kirkko on vanha ja erittäin kaunis. Erityisesti vanhat seinämaalaukset ovat hienoja ja hyvin säilyneitä. Tämän päivän juhlaan oli kutsuttu vain perhe ja ystäviä ja juhla oli ilmoitettu lapsettomaksi. Kirkossa pappi puhui kauniisti ja oli hienosti ottanut veljeni ja hänen vaimonsa tarinat mukaan. Yllätyksekseni ainoan virren aikana ihmiset myös lauloivat niin lujaa ettei kanttorin ääni ollut ainoa mikä kuului. Seremonia oli lyhyt ja hauska. Siunaustilaisuuden jälkeen siirryimme juhlapaikalle. Juhlat jatkuivatkin sitten aamuneljään asti ja meillä oli todella mukavaa. Mukana oli myöskin muutama koomikko ja saimme nauttia stand up -esityksestä.

Hattulan Pyhän ristin kirkko

Hattulan Pyhän ristin kirkko

Seuraavana aamuna herätys oli jo aamu kahdeksalta ja juna lähti kohti Tikkurilaa yhdeksän aikaan. Tikkurilassa junan vaihto ja kohti lentokenttää. Vielä loppumatka lentäen ja autolla. Kotiin saavuimme hiukan kuuden jälkeen illalla. Viikonloppu oli mukava. Sain viettää aikaa lasteni, sisarusteni, äitini ja mieheni kanssa. Ainoa mitä olisin ehkä muuttanut, niin olisin valinnut hiukan väljemmän matkustusaikataulun. Valitettavasti se ei aina kuitenkaan ole mahdollista, koska töissäkin on käytävä.

 

 

Veljen häät vol. 1

16.7.2015 Yleinen

Kauas on pitkä matka, sanotaan. Tämän sain taas todeta kun kävimme veljeni häissä. Torstaina laittelin kotona paikkoja kuntoon ja odottelin, koska mieheni soittaa, että saan lähteä häntä hakemaan. Lopulta kahden aikaan hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan kohti mieheni työpaikkaa, jossa vaihdoimme hänen autoonsa ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäisen etapin määränpäätä. Saavuimme perille mieheni veljen luokse noin seitsemän aikaan illalla. Miehen nuorin tyttö oli myös yökylässä serkuillaan kun menimme sinne. Vietimme iltaa jutustellen ja loppujen lopuksi pääsin nukkumaan vasta kahdentoista aikaan. Nukkuminen oli taas hiukan hankalaa kun ei ollut oma koti ja oma sänky. Kyllä sitä aina välillä toivoisi ettei olisi näin onneton nukkuja. Toisaalta herkkäunisuudesta on hyötyäkin: jos täytyy herätä aamulla aikaisin, niin se ei luultavasti ole mikään ongelma.

Seuraavana aamuna herätys oli neljän aikaan, koska lento lähti jo ennen aamu kuutta kohti Helsinkiä. Minä tosin olin hereillä jo aamu kolmesta eteen päin. Yritimme lähteä mahdollisimman hiljaa ettemme herätä muita. Ilmeisesti siinä melko hyvin onnistuimmekin. Lento Finnairin siivin sujui jälleen kerran ilman suurempia ongelmia. Helsinki-Vantaalle saavuimme noin seitsemän aikaan. Helsinki-Vantaan rautatieasema avattiin samana päivänä, joten pääsimme ensimmäisten joukossa kokeilemaan sitä. Terminaalin käynti tosin ei vielä ollut käytössä, joten ensin täytyi ottaa ilmainen yhteysbussi terminaalista asemalle. Tietotien uloskäynniltä oli vielä melko pitkä matka itse asemalaiturille. Monta kerrosta alas maan alle ja vielä edelleen pitkin käytävää. Junia kuitenkin kulkee ihan mukavasti kymmenen minuutin välein. En tiedä miten matkanteko sujuu keskustaan asti, koska jäimme pois Tikkurilassa, jossa vaihdoimme junaa. Tikkurilaan asti matka meni junalla joutuisasti, koska välillä ei ollut kuin kaksi pysähdystä. Tosin tällä hetkellä, ennen suoraa käyntiä terminaalista, siirtyminen terminaalista rautatieasemalle on aikaa vievää hommaa.

Tikkurilasta jatkoimme junalla kohti Hämeenlinna, jonne saavuimme yhdeksän aikaan aamulla. Koko ajan matkustaessa oli tunne, että jotain puuttuu, koska saimme matkustaa kahdestaan, eikä koko ajan tarvinnut vahtia ovatko kaikki mukana. Hämeenlinnan rautatieasemalta kävelimme serkkuni luokse, jonne tarkoituksemme oli majoittua viikonlopuksi. Seuraavaksi mieheni lähti ostamaan itselleen juhlavaatteita ja minä jäin odottamaan poikiani, jotka äitini sitten puoli kahden aikaan serkulleni toikin. Nyt olikin sitten viiteen asti aikaa saada itsensä ja lapsensa juhlakuntoon. Onneksi poika lapset ovat suhteellisen helppoja, kun laittaa suorat housut, kauluspaidan ja siistit kengät, niin on valmista. Mieskin oli löytänyt itselleen kaupungilta uuden paidan ja housut.

Hämeen linna

Hämeen linna

Linnan piha

Linnan piha

Ensimmäisen päivän juhlallisuudet pidettiin Hämeen linnassa linnantuvassa. Itse vihkiminen oli tapahtunut jo aiemmin päivällä vain vanhempien läsnä ollessa maistraatissa. Kutsuttuina olivat perheet ja lähisukulaisia lapsineen. Ohjelmassa oli alkumaljat, häävalssi, ruoka, puheet ja kuvat. Ruoka oli kasvisruokaa, koska morsian on kasvissyöjä. Tarjolla oli kuitenkin myös kalaa ettei aivan pelkkää kasvista kuitenkaan. Virallisen osuuden jälkeen otimme vielä myös suuren määrän perhekuvia. Oli oikein mukavaa nähdä sisarusten sukulaisia, joita en ollut nähnyt moneen vuoteen, ja tietysti myös viettää aikaa komeiden omien poikieni kanssa. Täytyy kyllä olla todella onnellinen, että he edes tähän minun suvun perhejuhlaan pääsivät osallistumaan, koska yleensä heidän osallistumismahdollisuutensa ovat olleet erittäin nihkeät heidän isänsä vaikutuksesta.  Juhlallisuudet olivat ohi puoli kymmenen aikaa ja siirryimme sitten serkulleni, jossa vielä hetken aikaa valvoimme ja yhdentoista-kahdentoista maissa menimme nukkumaan. Ei kauheasti tarvinnut unta houkutella, kun oli edellisenä yönä nukkunut vain kolme tuntia…