Selaat arkistoa kohteelle lappi.

Kommentti: Ogier jälleen Monten kuningas

29.1.2018 Näkökulma

Hallitseva maailmanmestari Sebastien Ogier ajoi jo viidenteen peräkkäiseen voittoon sunnuntaina päättyneessä rallin MM-sarjan avausosakilpailussa Monte Carlon rallissa. Fordin ranskalaiskuskilla on nyt nimissään yhteensä kuusi Monte Carlon valloitusta, mikä on enää vain yksi vähemmän kuin maanmies Sebastien Loebillä.

Kaikille kärkikuskeille sattui ajovirheitä kisan aikana, mutta Ogier selvisi niistä vähimmällä. Ford-kuski jäi perjantaina pahasti ojaan kiinni, mutta katsojien ripeä toiminta pelasti tällä kertaa ranskalaisen, sillä ilman apuvoimia hän olisi viettänyt aikaa siellä ojassa useita minuutteja.

Kisan vakuuttavimmasta suorituksesta vastasi Toyoton ratissa debytoinut Ott Tänak, joka oli upeasti toinen ennen Jari-Matti Latvalaa. Tänak oli selvästi nopeampi kuin suomalaiset tallikaverinsa Latvala ja Esapekka Lappi. Varsinkin ero Latvalaan oli hämmentävän suuri, vaikka Latvalalla on jo vuosi takanaan Toyotan kalustolla.

Uskon, että Tänak tulee vielä tänä vuonna aiheuttamaan harmaita hiuksia muille kärkikuskeille mukaan lukien tallikaveri Latvalalle. On mielenkiintoista nähdä, että miten Latvalan henkinen puoli kestää sitä tosiasiaa, että hän ei ole enää tallinsa ykköskuski kuten viimeksi Volkswagenilla Ogierin tallikaverina.

Toyotan pitäisi soveltua Ruotsin talvisiin olosuhteisiin todella hyvin, joten seuraavassa kisassa saatetaan nähdä jopa Toyota-tallikaverusten välinen voittotaistelu. Ajoihan Latvala juuri Toyotalle sen ensimmäisen voittonsa viimevuotisessa Ruotsin rallissa.

Hyundaille kauden avauskisa oli jälleen lähes katastrofi. Viime vuoden MM-hopeamitalisti Thierry Neuville ajoi ojaan jo avauspätkällä ja menetti kärjelle yli neljä minuuttia, Andreas Mikkelsenin matkanteko päättyi perjantaina laturivikaan sekä Dani Sordo ajautui päin puuta lauantaiaamuna. Varsinkin Esapekka Lapin lauantaina kokema rengasrikko sekä viimeisen pätkän ajovirhe nostivat Neuvillen lopputuloksissa Kris Meeken jälkeen viidenneksi. Elfyn Evans ehti vielä niukasti Lapin edelle kuudenneksi.

Bryan Bouffier oli kahdeksas ennen Meeken Citroen-tallikaveria Craig Breeniä. Kärkikymmenikön täydensi WRC2-luokan Skoda Fabia R5-autolla kilpaillut Jan Kopecky.

Rovanperä vakuutti, Sunisen virhe kävi kalliiksi

R5-luokassa Skodalla ajanut Kalle Rovanperä selviytyi maaliin upeasti 11:ntenä. Rovanperä selvisi erityisesti lauantaiaamun vaikeista olosuhteista hienosti, vaikka 17-vuotiaalla suomalaislupauksella ei ole hirveästi vielä kokemusta vastaavista olosuhteista. Seuraavaksi Rovanperä nähdään Mikkelin SM-rallissa ja hän palaa MM-rallien pariin maaliskuussa Meksikossa.

Teemu Suninen kilpaili WRC2-luokassa Fordin kalustolla, mutta hänen kilpailunsa oli pettymys. Suninen ajoi kovassa vauhdissa ulos jo perjantaiaamuna, mikä pilasi suomalaisen mahdollisuudet hyville sijoille. Suomalainen pääsi kuitenkin Rally2-säännön avulla jatkamaan kisaansa lauantaina ja keräsi valtavasti arvokasta kokemusta tulevia vuosia ajatellen.

Rallin MM-sarja jatkuu helmikuun puolivälissä Ruotsissa.

Esapekka Lappi kaasutteli voittoon Jyväskylässä

31.7.2017 Ralli, Uutiset

Esapekka Lappi on voittanut sunnuntaina päättyneen rallin MM-sarjaan kuuluvan Neste Rally Finlandin. Suomalaisia oli lopputuloksissa peräti kolme neljän parhaan joukossa.

Lappi nousi voittoon, kun Toyota-tallikaveri Jari-Matti Latvala joutui lauantaina keskeyttämään teknisen vian takia Ouninpohjassa. Lappi piti hermonsa ja toi Tommi Mäkisen johtamalle sekä Puuppolasta käsin toimivalle tallille himoitun Jyväskylän MM-rallin voiton.

Suomalaisten kolmoisvoiton tielle nousi M-Sportin Elfyn Evans, joka nousi viimeisellä pätkällä toiseksi. Ford-kuskille kyseessä oli toinen palkintosija tällä kaudella. Juho Hänninen otti WRC-uransa ensimmäisen palkintosijan ollen kolmas. Vasta toista MM-ralliaan ajanut Teemu Suninen oli neljäs. Suninen pyörähti viimeistä edellisellä erikoiskokeella, mikä pudotti suomalaisen ulos taistelusta palkintosijasta.

Suomalaisjuhlia vietettiin myös WRC2-luokassa, kun Jari Huttunen ajoi debyytissään luokkavoittoon.

Perjantaina ulosajoon keskeyttänyt Sebastien Ogier on nyt tasapisteissä Jyväskylässä kuudenneksi sijoittuneen Thierry Neuvillen kanssa. Latvala putosi MM-pisteissä neljänneksi, kun Ott Tänak nousi seitsemännen sijansa sekä viiden Power Stage-pisteen ansiosta suomalaisen ohi kolmanneksi.

Jyväskylän nopeilta sorateiltä siirrytään kolmen viikon kuluttua ajettaville Saksan kapeille asvalttiteille.

Viikonlopun kooste

2.10.2016 Sisustusideat, Yleinen

Viikonloppu alkoi oikein kivasti vaikka olikin myöhäinen työvuoro. Uudella työpaikallani on tapana arpoa perjantaipalkinto, jonka jokainen vuorollaan tuo. Minulla oli tuuria heti toisena perjantaina, jona pääsin osallistumaan. Sain ihanan Jukka Rintalan kuvittaman kynttilän ja saman sarjan servetit sekä valkosuklaata vadelmamuruilla. Hyvä aloittaa viikonloppu nautiskellen :P

045

052

5

6

Lauantaina lähdin vanhemman muksun kanssa käymään paikallisessa kauppakeskuksessa, jossa vietettiin Lasten lauantaita. Lähdimme ihan vain ilmapallon perässä, kun tyttöni sellaisen halusi. Eksyimme kuitenkin shoppailemaan ja matkaan tarttui tytölle Minni-legginsit, miehelle tennarit ja minulle uusi kattolamppu keittiön pöydän yläpuolelle. Lamppu löytyi Anttilan konkurssimyynnistä hyvällä alennuksella. En ollut etsinyt uutta lamppua, mutta tämä oli jokseenkin ”rakkautta ensisilmäyksellä”- tyyppinen löytö. Nyt keittiötä koristaa aiempaa ilmavampi ja kevyempi lamppu, joka antaa tilaa entistä paremmin ikkunasta avautuvalle näkymälle. Vaikka lamppu on tietyllä tavalla hyvinkin ”massiivinen” värin ja materiaalin puolesta, se ei ole raskas.

1

2

3

4

Sunnuntaina tein pieniä järjestelyitä työ-/vierashuoneen senkin päälle. Asettelin siihen lasketut koriste-esineet uuteen uskoon ja tuloksena on tietyllä tavalla ”minun juuret”. Samalla seinustalla on isin perintöä senkki, nahkareppu, vanha pullo ja pieni taskulamppu. Lisäksi on poron sarvia ja miehen mummin maalaama maisemataulu, jotka tuovat mieleen oman pohjoisen taustani ja tietyn ”metsän kaipuuni”. Kynttilät ovat kertyneet ajan varrella, viimeisimpänä sedältäni saadut Kastehelmet. Vanha kamera seinällä naulakossa taas muistuttaa rakkaudestani valokuvaamiseen. Into kuvaamiseen on lähtenyt äidiltäni, joka on aina ollut innokas kuvaaja ja olemme usein yhdessä katselleen kuvia. <3

010

031

015

032

Senkki on vanha ja tunnearvokas. Pohjaan on kirjoitettu myös pikkuveljeni nimi ja päivä, jolloin hän vielä mahtui alle mönkimään ;)

034

Ps. Aloitin myös ”pienen” projektin vessassa ;) Siitä varmaan ensi viikonloppuna ensimmäiset kuulumiset. Se tehdään mentaliteetillä ”jos ensi keväänä valmista”…

Eskapistista rakkautta.

4.7.2016 Yleinen

Eksyin. Oli pimeää ja kylmä. Kuusikko oli niin tuuheaa, ettei sekaan meinannut mahtua. Sain monta haavaa naamaani ja varpaani olivat kuin jääkalikat. Pelkäsin menettäväni varpaani. Sota oli raivonnut jo kolme vuotta. Koko partioni oli jäänyt satimeen. Muut oli ammuttu ja minä jäin kiinni. He sitoivat minut puuhun ja jättivät siihen. Luonnon armoille paitasilleen ilman saappaita. Ensilumi oli satanut jo viikko sitten ja peittänyt mustan valkoiseen. Se oli miellyttävää ja teki vihollispartioiden seuraamisen helpoksi. Nyt se meinasi syödä varpaani. Kiipesin mäennyppylälle, jotta näkisin missä olin. Viimeiset neulastupsut edestä työnnettyäni näin allani avautuvan jokilaakson. Kauniin lumenpeittämän lakeuden, jonka toisella puolella oli suuri tunturi. Joen mutkassa näkyi savua. Siellä oli pieni kota ja muutama eläinhaka. Ilmeisesti poroja. Joku liikkui pihalla mutten erottanut hämärässä kulkijasta mitään. Lähdin nopeasti kohti kotaa, tulta ja lämpöä. Tuupertuisin pian. Kun ulkona liikkuva hahmo huomasi minut se poistui vikkelästi sisälle kotaan. En ehtinyt edes huutaa mitään. Paljonpa oli väliä tämmöisellä ressukalla. Kaaduin hankeen, enkä halunnut enää nousta. Menetin tajuntani.

Havahduin muutaman kerran kun suuhuni kaadettiin jotain lämmintä ja maistuvaa mutten nähnyt ruokkijaani kulhon takaa. Leuassani tuntuva kosketus oli viileä ja varma. Kun viimein heräsin oli aurinkoista ja kodan ovi oli auki. Olin alasti porontaljojen välissä. Katselin ympärilleni ja näin paljon erilaisia tarve-esineitä. Varjo peitti valon, kunnes tulija asteli lähemmäksi. Hän oli nainen! En voinut uskoa silmiäni. Vaaleat auringossa välkehtivät hiukset, valkoiset hampaat ja täyteläiset huulet, jotka kaartuivat hymyyn. Silmät tuikkivat mielihyvää, jota en vielä silloin ymmärtänyt. Yritin nousta, mutta hän painoi minut takaisin selälleni. ”Mitä ihmettä sinä nyt? Enkö saa nousta?” Hän ei näyttänyt ymmärtävän. Silloin tajusin. Hänen oli oltava alkuperäisväestön jäsen. Mutta miksi hän asui keskellä korpea yksin? ”Ymmärrätkö mitä sanon?” Hän vain tunnusteli otsaani ja veti peitteen alas kuunnellakseen sydäntäni rintani läpi. Veti huuleni alas ja tarkisti ikeneni. Olin kuin hevosmarkkinoilla. ”Oletko lääkäri?” Hän veti peitettä vielä alemmaksi ja alkoi tunnustella vatsaani. Paineli sitä eri kohdista, vähän silittikin. Naisen katseessa oli kaihoa. Sitten hän virnisti ilkikurisesti. Veti peitevuodan kokonaan päältäni ja laittoi toisen kätensä rinnalleni, painoi, jotta en nousisi. Silmäiltyään hetken paljastettua aluetta hän virnisti vieläkin makeammin. Katsoi minua silmiin ja lähestyi suu kevyesti raollaan reidellä lepäävää kaluani. Hän pysähtyi ja jäi katsomaan turpoavaa kaluani uteliaana. En voinut mitään. Kiihotuin armottomasti.
Nainen katseli sykkivää elintäni kuin konttiluuta ennenkuin nappasi sen suuhunsa. Nainen ei ollut koskaan tehnyt minulle niin ja se oli liikaa sodassa vietettyjen vuosien jälkeen. Otin häntä nilkasta kiinni ja pyöräytin koko naisen ympäri niin, että hän pystyisi jatkamaan mitä oli tekemässä ja minä voisin kiskoa häneltä hameen alla olevat villahousut pois. Hän oli kevyt ja kohta upotinkin lämpimän kieleni tämän mysteerisen naisen vulvaan. Se maistui hillalle. Hän nousi ja päästi kaluni huuliltaan. Istui ja liikutti lantiotaan pääni jalkojensa välissä. Koitin ottaa häntä kiinni niskasta ja painaa takaisin lämmittämään miehuuttani, mutta hän ei suostunut. Sen sijaan hän pomppasi pois naamaltani, kääntyi ja tuli suoraan syliini. Hän oli kosteampi kuin lokakuu ja upposin vaivattomasti hänen sisäänsä. En tiedä mitä erämaissa tehdään, mutta hän oli villimpi kuin ahma. Keinutti puolelta toiselle, ravisteli itseään huutaen ja voihkien. Supistellen kaluni vartta samettisella lemmenpaikallaan. Välillä suudellen intohimoisesti ja purren kaulaani, jolloin pystyin kuiskimaan hänen korvaansa kuinka ihmeellinen hän oli. Hän ratsasti kuin Troijan Helena päälläni, enkä kestänyt enempää. Purkauduin kuin tulivuori. Huusin ja tärisin epätoivosta ja täyttymyksestä. Kuulin vain etäisesti tämän ihanan olennon voihkaisut. En tiedä kuinka kauan makasimme päällekkäin ja vain olimme. Aurinko oli jo melkein laskenut kun hän nousi päältäni. Suutelin häntä monesti ja hän otti ne vastaan kuin aavikko sateen. ”Kuka sinä olet?” kysyin, mutten odottanut vastausta…

Olin asunut hänen luonaan jo muutaman päivän. Emme olleet lempineet enää ensimmäisen päivän jälkeen. Olin hämilläni. Miksi tämä nainen ensin haluaa minua ja sitten käyttäytyy erittäin kylmästi ja etäisesti. Hän ei esitellyt itseään, vaikka kysyin moneen otteeseen hänen nimeään. Myös käsiviittomia apunakäyttäen. Ei. Hän vain tutki minut joka päivä kahdesti. Mutta aina siveellisesti ja punastellen. Ujosteliko hän spontaania ilon jakamistamme? Ei voi olla totta. Kuka hän oikeasti oli?
Kolmantena päivänä olin tarpeeksi hyvävointinen auttamaan häntä taloustöissä. Lypsäessäni vaadinta hän tuli aidalle nauramaan. Ilmeisesti tyylilleni hoitaa lypsäminen. Pelkästään lehmiä lypsäneenä en voinut osatakkaan lypsää poroa. Nauru jatkui jatkumistaan, kunnes mittani tuli täyteen. Nousin ylös kyykystä, join kaiken lypsämäni maidon yhdellä huikalla ja lähdin kävelemään aidan portille päin. Pidin katseeni tiukasti naisessa, jottei hän saisi väärää käsitystä aikeistani, tai että olisin suuttunut. Hän katsoi minua koko matkani portille ja aidan vierustaa hänen luokseen, puri huultaan, oli leikillään. Silmät tuikkivat odotusta. Pääsin hänen eteensä ja koppasin hänet tiukkaan syleilyyn. Suutelimme intohimoisesti ja hyväilimme toisiamme vaatteidemme läpi. Olin kuitenkin vielä tuohtunut ylenpalttisesta nauramisesta kyvyilleni ja aloin työntämään naista, tätä kaunotarta suoraan kohti aitaa. Hänen selkänsä osui aitaan ja hän voihkaisi, mutta silmät pyysivät jatkamaan näitä painajaisia. Suutelin lisää ja aloin samalla avaamaan omia housujani, joissa alkoi olla ahdasta. Toisella kädelläni pitelin naista aloillaan aitaa vasten. Hän kävi kuumana. Suudelmat olivat polttavia henkäyksiä ja kun käteni sai hänen alushameensa sivuun ja villahousut tieltä se löysi jotain trooppista. Painoin naista lujemmin vasten aitaa tehden selväksi kuka oli ohjaksissa. Suutelin hänen kaulaansa ahnaasti, samalla kun sormeni tunnustelivat ja hieroivat tämän jumalattaren lemmenpaikkaa. Huokaisin hänen korvaansa muutaman sanan ja vaikka hän ei ymmärtänytkään, se teki hänet entistäkin vastaanottavaisemmaksi. Jatkoin kiusoittelua ja hänen hieromistaan jonkin aikaa pitäen kuitenkin koko ajan huolta, ettei tämä irvailija pääsisi pakoon. Kun sormeni löysivät oikean kohdan koko nainen alkoi värähdellä mielihyvästä. Suutelin häntä vielä rajusti, jonka jälkeen riuhtaisin hänet toisin päin ja painoin taas vasten aitaa. Painauduin kiinni häneen takaa päin ja työnnyin sisään. Pitelin hänen käsiään ja jalkojaan omillani, koska hän oli minun. Olin halunnut tätä jo niin pitkään. Jokainen tunti ilman häntä kidutti kuin ikuisuus, mutta nyt hän oli minun. Liikuin ensin hitaasti, mutta päättäväisesti ja kaivoin samalla toisen käteni takaisin hänen haaroihinsa. Halusin hänenkin nauttivan, sillä kyyti kävisi pian töyssyiseksi…

Lemmin tätä korvessa asuvaa naista kuin viimeistä päivää. Painoin häntä poroaitaa vasten samalla hieroen hänen klitoristaan. Porot katselivat hämmentyneinä kun niiden emäntää vietiin. En halunnut kuitenkaan lopettaa leikkiä vielä. Ehei. Purin häntä niskasta ja kaulasta kun työnnyin vielä muutaman kerran hänen värisevään kehoonsa. Irtauduin hänestä varovaisesti, mutta pidin silti kaunokaisen molempia käsiään toisessani ja hieroin hänen klitoristaan toisella. Talutin häntä niin mökin suuntaan ja suutelin ja kuiskin hänen korvaansa koko matkan. Kun vihdoin pääsimme mökkiin paiskasin naisen taljoilla peitetylle laverille ja aloin riisuman hänen vaatteitaan. Kun hän oli täysin alasti ja vääntelehti laverilla poistin omat vaatteeni. Kävin hänen päälleen sulavasti ja aloin suudella tämän aivan uskomattoman kropan haltijatarta joka puolelta. Hän oli niin makea ja sulokas. Kuinka pehmeä ja täyteläinen. Suutelin hänen huuliaaan, kaulaansa, solisluita, rintoja ja vatsaa kunnes pääsin häpykukkulalle. En ollut ikinä nähnyt kauniimpaa näkyä kuin hän selällään haukkomassa henkeään mielihyvän kourissa.Tartuin hänen uumaansa ja aloin tunnustella kielelläni hänen sopukoitaan. Ne olivat aivan kosteat ja ihana kirpeän makuiset. Jatkoin kunnes löysin kovan pienen nupuran ja keskityin siihen. Nuolin ensin hellästi ja tunnustellen koko ajan kuunnellen naisen reaktioita. Kun hän voihkaisi tehtyäni uskaliaan liikkeen kielelläni aloin toistamaan sitä ja hän meni sekaisin. Tärisi, kouristeli ja supisteli. Ulvoi nautinnosta kuin naarassusi. Jarkoin vielä hetken, kunnes paine nivusissani kävi aivan sietämättömäksi. Pyyhkäisin suupieleni käsivarteeni ja nousin naisen päälle. Suutelin, hyväilin ja hellin häntä vielä tovin, kunnes aloin ujuttamaan kivikovaa ja kuumaa kaluani tämän mystisen neidon lemmenpaikkaan. Hän tutisi kun työnnyin sentti sentiltä hänen sisäänsä. Olimme molemmat hurmiossa toisistamme, eikä muulla ollut enää väliä…

Kuu paistoi kodan savuräppänästä kun havahduin. Nainen makasi vieressäni ja tuhnotti suloisesti pieni hymynkare täyteläisillä huulillaan. En ehtinyt jäädä ihastelemaan tätä kaunotarta kun kodan ovi repäistiin auki ja sisään rymisteli sotilaita. Tiesin, etteivät he nähneet sisällä hetkeen, kunnes heidän silmänsä tottuisivat pimeään. Vetäisin taljan päältäni ja käänsin sen peittämään tätä mystistä vaaleahiuksista neitoa, joka oli minut pelastanut. Häntä olisi vaikea nähdä. Minulla ei ollut toivoakaan kivääristäni, jonka saksalaiset olivat vieneet kun olivat sitoneet minut puuhun luonnon armoille, mutta tiesin tarkalleen missä halonta kirves oli, sillä olin tuonut sen kotaan ennen lemmenhetkeämme. Kuulin saksankielisiä käskyjä kun tulijat huomasivat liikkeeni, mutta he eivät uskaltaneet ampua, sillä eivät tienneet, eivätkä nähneet mitä sisällä oli. Kaksi heistä olivat sisäpuolella ja tätä hyväksi käyttäen pyörähdin lattialle, otin kiinni kirveen varresta ja syöksyin taklaamaan ensimmäistä tulijaa. Hän yllättyi pahemman kerran ja kaatui toverinsa päälle minä perässään. Heidän kivääriensä hihnat sotkeutuivat käsiin ja kuulin kuin kypärät kolisivat maa lattialle. Nostin kirveen ja iskin kaikella suojelun halullani ja vimmallani uudestaan ja uudestaan allani rimpuilevia hahmoja, kunnes molemmat lopettivat liikkeensä. Olin kodan ovella hajareisin kahden ruumiin päällä ja kun nostin katseeni näin kolmannen sotilaan tähtäävän minua. Hyppäsin vaistomaisesti ulos kodan suulta ja kierähdin kuperkeikan kun ensimmäinen laukaus jysähti yössä. Hän ei osunut, tai en ainakaan tuntenut kipua kun kompuroin hangessa jaloilleni. Pulttilukon lataaminen on nopeaa, mutta kirveen heittäminen on vieläkin nopeampaa. Heitin kirveen ja lähdin itse syöksymään sen perään toivoen, että sotilas hämääntyisi kohti viuhuvasta kirveestä. HÄn nosti kiväärin suojakseen ja kirves kimposi siitä vahinkoa aiheuttamatta. Lumi hidasti syöksyäni ja näin kiväärin piipun nousevan minua kohti edellisen hylsyn tippuessa hangelle. En ehtisi millään. Uusi laukaus sai minut kaatumaan maahan. Olin varma, että minuun oli osunut, mutta kun kipua ei tullut nostin pääni hangesta ja näin sotilaan kaatuvan tyrmistynyt ilme kasvoillaan rinnassaan leviävä veriläiskä. Katsoin kodan ovelle, jossa nainen piti kivääriä olkaansa vasten ja silmät suurina seurasi sotilaan kaatumista. Hän oli pelastanut minut taas. Katsoin äkkiä ympärilleni nähdäkseni oliko lähellä lisää partioita, mutta ketään ei näkynyt.
Naisen ilme alkoi vääristyä kun hän tajusi mitä oli tehnyt. Kivääri tippui hänen vapisevista käsistään ja hän lyyhistyi nyyhkyttäen maahan. Otin hänet syleilyyni ja vakuutin kaiken olevan hyvin, vaikkei hän minua ymmärtäisikään. Lempeä ääneni ja hellät sanani saivat naisen pian tokenemaan sen verran, että aloimme yhdessä riisumaan ruumiita ja tutkimaan heidän tavaroitaan. Aamun sarastaessa joki oli niellyt kiviin köytetyt ruumiit ja heidän univormunsa ja kaikki tarpeeton oli palanut kodan tulisijassa.
Kun iltapäivä aurinko osui silmiini luulin nukkuvani ulkona, mutta nainen olikin vain kiskonut kodan vuodan pois ja oli juuri rullaamassa sitä kasaan. Näin hänen pakanneen kaiken tarpeellisen kahden poron selkään ja kun hän alkoi sitomaan loppuja tavaroita kolmanteen poroon tajusin, että hän oli lähdössä.
”Mihin olet menossa?”
Ei vastausta. Nainen vain katsoi minuun ja nyökkäsi tulisijan vieressä olevaan pataan, josta nousi herkullinen tuoksu. Hän jatkoi pakkaamista.
”Ymmärrän, että meidän on lähdettävä, mutta minne? Saksalaiset ovat liikkeellä koko Lapin alueella, enkä käsitä mihin voisimme…”
Lentokoneen moottori rikkoi luonnon rauhan kun potkurikone rämisi yläpuoleltamme. Sekin oli saksalainen. Kone lensi niin matalalla, että se oli varmasti huomannut meidät.
”Unohda! Meidän on mentävä!” sanoin itselleni ja aloin kiskomaan kaikkea tarpeellista kasaan.
Matkasimme koko yön. En tiedä minne nainen minua johdatti, mutta tähdistä päätellen pohjoiseen. Aamulla aloimme lähestymään erästä suurta tunturia. Nainen käsitteli porojaan niin taitavasti, että olisin voinut luulla hänen puhuvan niiden kanssa. Kiersimme tunturia itään päin, kunnes näin mihin olimme menossa. Kuru tunturin kyljessä. Kun lähestyimme kurua näin rinteessä aukon. Luolan! Se oli suojainen paikka, jossa vaivaiskoivut ja pajut tekivät lähes läpitunkemattoman ryteikön, ennen kuin päästi meidät luolan suulla avautuvalle tasanteelle.
”Tämäpä vasta oiva piilopaikka” mumisin väsymyksestä turtana.
Kun viimein saimme edes jonkinlaisen leirintapaisen pystyyn tämä neito kömpi viereeni ja painautui aivan minuun kiinni kuin hakien suojaa. Kiersin käteni hänen ympärilleen ja painoin kasvoni hänen hiuksiinsa. Nukahdimme aamuauringon kajeessa toisiimme käpertyneinä.

Latvala jälleen Jyväskylän valtias

2.8.2015 Ralli, Uutiset

Volkswagenin Jari-Matti Latvala on voittanut Suomen MM-rallin sunnuntaina. Latvala valloitti Keski-Suomen soratiet jo urallaan kolmannen kerran.

Latvala kävi kovaa sekuntitaistelua läpi rallin yhdessä tallikaverinsa Sebastien Ogierin kanssa. Suomalaiskuski ratkaisi voittonsa kotiyleisönsä edessä lauantaina, kun hän ajoi kolmelle viimeiselle erikoiskokeelle kovat pohja-ajat.

Ogier otti kolme lisäpistettä päätöserikoiskokeelta, kun ranskalainen oli nopein ennen Latvalaa ja Kris Meekea.

Volkswagen-kaksikon lisäksi palkintokorokkeelle nousee Citroen-kuski Mads Östberg, joka peittosi Hyundain Thierry Neuvillen taistelussa viimeisestä palkintosijasta.

Viron Ott Tänak nousi lauantain viimeisellä erikoiskokeella viidenneksi ohi Juho Hännisen, joka ajoi ensimmäisen MM-rallinsa sitten viime vuoden Walesin rallin. Hänninen oli lopulta siis kuudes.

WRC2-luokassa juhlittiin myös suomalaisvoittajaa, kun Esapekka Lappi kiidätti Skodansa voittoon ennen ruotsalaista tallikaveriaan Pontus Tidemandia.

Henri Haapamäen loppukiri ei aivan riittänyt, sillä hän jäi JWRC-luokan voittoon ajaneesta Quentin Gilbertistä maalissa vain 0,5 sekunnin päähän.

Seuraava MM-ralli ajetaan Saksassa kolmen viikon kuluttua.

Suomen MM-rallin lopputulokset
Kuljettajien MM-pistetilanne
Autonvalmistajien MM-tilanne

Tahdon nukkua!!

22.6.2015 Nukkumatti, Sekavaa

Nukahtamisvaikeuksiako??

Mun olis pitäny nukahtaa jo yheltätoista ja sekin olis ollu liian myöhään. Oon nimittäin tällä hetkellä Lapissa perheen kanssa ja huomenna ollaan lähössä vaellukselle, kesto on (vaan) kaks yötä. Mut kaikesta huolimatta mun olis tarvinnu saada nukutuksi ja kerättyy voimia. No meikäläinenhän ei juuri tänä yönä ole nukkunut vielä silmällistäkään ja kello on yli 4.30!!!!  Aluks selasin nettii ja sit oon lukenu Ilkka Remeksen Isku ytimeen nimistä kirjaa. Ihan koukuttava teos kunhan saa lukijan tarpeeksi lujasti satimeen. Vaikka olenkin toivottoman hidas lukemaan (kiitos lukihäiriön) olen silti lukenut jo sata sivua!! Se on oikeesti mulla paljon kahdessa ja puoles tunnissa. Ja edelleen näyttää jatkuvan..

Mikähän huuto metakka aamulla syttyy, kun varsinki isä kuulee, et oon nukkunu korkeintaan kolme tuntia. En halua. Olisin oikeasti valvonut varmaan minkä tahansa muun yön kuin tämän. Huomenna semi raskas rinkka selässä tarvis talsii ainaki 10 kilsaa, luultavasti lähemmäks 15. Pointti vaan on se et oon ihan rapakunnossa, enkä jaksais rinkan kans ku ehkä seittemän.. Mut ainaki isä luulee et mä oon suunnilleen huippu kunnossa.

 

No taidan palata takaisin kirjan pariin ja odottaa ahdistuksella aamua ja isän heräämistä.

 

 

-Elina

 

Ps. Tää on jo toinen yö ku mulla on kauheesti vaikeuksii saada unen päästä kiinni. Viimeks perjantai 19.6.-lauantai 20.6. välisenä yönä. Ihme nukahdin silloin jo kolmen aikaan, mutta tää on kyl niin pohjanoteeraus.

Jari-Matti Latvala on voittanut Portugalin MM-rallin

25.5.2015 Ralli, Uutiset

Jari-Matti Latvala johdatti Volkswagenit kolmoisvoittoon Portugalin MM-rallissa sunnuntaina. Voitto oli Latvalalle ensimmäinen sitten viime kauden Ranskan osakilpailun.

Latvala kävi kovan sekuntitaistelun tallikaveri Sebastien Ogierin kanssa, joka hävisi suomalaiselle reilut kahdeksan sekuntia. Ogier vankisti vielä johtoaan MM-sarjassa ottamalla täydet lisäpisteet rallin Power Stage -erikoiskokeelta. Volkswagenin kolmoisvoiton täydensi Andreas Mikkelsen, joka nousi lopussa teknisten ongelmien kanssa painineen Citroënin Kris Meeken.

Voitto oli Latvalle myös ensimmäinen Portugalin sorateillä. Suomalainen nousi MM-pisteissä viidenneksi, mutta Ogier on yhä 59 pisteen päässä kärjessä.

Skodalla kisannut Esapekka Lappi oli toinen WRC2-luokassa, kun taas Henri Haapamäki sijoittui kolmanneksi WRC3-luokassa.

Rallin MM-sarja jatkuu kesäkuussa ajettavalla Sardinian rallilla.

Portugalin MM-rallin lopputulokset

Kuljettajien MM-pistetilanne

Autonvalmistajien pistetilanne

Valokuvaus

27.10.2014 Yleinen

Olen 25- vuotias amatöörivalokuvaaja, blogissani jaan ajatuksia ja ideoita valokuvauksesta niin arkena, juhlana ja vaelluksilla.

Aloitin aikoinani valokuvauksen koska näin maailman upeana ja yksityiskohtaisena asiana jonka halusin hartaasti vangita ruudulle. Eniten halusin vangita tilanteita jossa tunnelmaa ja fiilistä voisi konkreettisesti koskettaa. Tilanteita joihin jokainen voi hypätä sisään ja tuntea samat tunteet.

Kuvailen mieluiten lähikuvia tai tiettyjä osia kokonaisuudesta. Usein maisemakuvissa on liikaa kaikkea jolloin katsetta ei saada vangituksi yhteen mielenkiintoiseen asiaan.

Alla muutama otos Lapin käsivarresta vaeltaessani Haltin tunturille  syksyllä 2013. 100 km matkaan mahtui paljon upeita maisemia ja muutama poro. Maasto ja luonto oli armotonta ja karua ja suurimmaksi osaksi ajasta jousuin pitämään kamerani repussa piilossa sateelta.

DSC_337421

Joen ylittävä silta Norjan puolelle. ©SabinaDalem

DSC_3388

©SabinaDalem

DSC_35066

Karvaisen vieraan saapuessa kesken kahvihetken ulkosalla, ei tarvinnut kaukaa kameraa hapuilla. Kamera kulki kädenjatkeena taukopaikoilla.©SabinaDalem

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

DSC_33795

©SabinaDalem

DSC_34045pieni

©SabinaDalem

DSC_34025

©SabinaDalem