Selaat arkistoa kohteelle lahjat.

Hyvää uutta vuotta 2018!

1.1.2018 Yleinen

Päätin heti vuoden vaihtumisen jälkeen juhlistaa sitä kirjoittamalla uuden artikkelin!

Viime yönä tosiaan tuli valvottua, niin kuin uutenavuotena kuuluukin! Telkkarista myöhään illalla tuli samanaikaisesti jääkiekkoa ja koripalloa, joita katseltiin veljen kanssa. Veli häippäsi ja vietin vielä jonkin aikaa kuunnellen musiikkia. Tai no, musiikkiahan minä melkein kuuntelen aina hereillä ollessani. Joskus myös nukkuessani, ja silloin tällöin musiikki tulee uniini. En vain oikein pääse siitä eroon! Muistan, että lapsena minua aina jotenkin nolotti kuunnella musiikkia. Jotenkin kai ajattelin, että se on liian tunteellista.

Heräsin sitten yhden maissa äidin soittoon. Hän kyseli, että menisinkö hänen kanssaan katsomaan mummoa. Olin vielä niin väsynyt, että sanoin etten vaan jaksa. Harmittaa, tottahan MUMMOLLA pitäisi vierailla! Nukahdin heti uudestaan ja herättyäni 15:30 lähdin pienelle kävelylle. Olin noin tunnin ulkona ja tullessani kotiin lämmitin ja söin pakastepizzan. Vähän ajan päästä äiti tuli piipahtamaan.

Musiikista puheen ollen, tein tuossa pari päivää sitten uuden kappaleen. Yritin tehdä tällä kertaa pelimusiikkia pelejä varten – veljen kanssa odotellaan yhden sovelluksen ilmestymistä, jolla luultavasti osaisimme tehdä ainakin jonkin sortin pelejä. Toivon kovasti, että suunnitelmamme toteutuu.

Joulukin meni tuossa vähän aikaa sitten. Pelattiin lahjaksi ostamaani uutta versiota Sega Mega Drivestä pikkuveljen kanssa. Oli ihan hauskoja pelejä! Viime aikoina olen muutenkin pelannut aika paljon – lähinnä shakkia ja ajopelejä. Suosikkini on tällä hetkellä GRID 2, joka alkuun tuntui aika vaikealta, mutta pikku hiljaa sain juonesta kiinni. Siinä on sellainen kiva ominaisuus, että jos ajaa pahasti väärin, voi aikaa kelata taaksepäin ja ajaa uudestaan paremmin. Shakkia olen pelannut hyvin heikkoa vastusta vastaan (tietokonetta), mutta tuntuu, että olen silti kehittynyt paremmaksi pelaajaksi. Yritän saada selkeät virheet pois pelitavastani.

Toinen lahja, jonka ostin itselleni on uudet hienot langattomat kuulokkeet. Oli tosi järkevä ostos!

Vuoden vaihtuessa minulla on tapa lukea yksi tietty Don Rosan Aku Ankka -kirja. Muutenhan noita sarjakuvia tulee luettua miltei olematon määrä. :)

Odottelen tässä kovasti maaliskuuta, koska silloin tulee teattereihin kauan odottamani elokuva Ready Player One! Mielenkiinnolla odotan myös uutta Putous-kautta, joka alkaa tämän kuun 20. päivä.

Loppuun vielä veljeni runo, jonka hän keksi katsellessamme koripallo-ottelua. Se menee näin!

Hei, sinä lyhyt pelaaja!
Kentän pienin!
Tee itsestäsi vielä lyhyempi!
Kyyristymällä!

Klap! Klap! Klap! =)

01.12.2017

1.12.2017 Yleinen

Se on sitten joulukuu jo! Katsoin heti herättyäni DVD:ltä ensimmäisen jakson The Joulukalenteria. The Joulukalenteri on jo ollut muutaman vuoden ajan tapanani katsoa, joulukuussa aina oikea jakso oikeana päivänä tietenkin. Heti perään vetäisin suklaajoulukalenterista ensimmäisen suklaan. Nami nami! The Joulukalenterihan tulee nyt taas telkkarista, tänään ensimmäinen jakso kello 18:50 Subilta. Jokaisen jakson pituus on muistaakseni jonkin verran päälle 10 minuuttia. Juulian joululevyä kuuntelin sitten jonkin aikaa, siinä on muutama aikas hieno kappale. Kiitos pikkuveljelle sen hankkimisesta minulle. Löytyyhän se nykyään Spotifystä, mutta on se hienoa omistaakin noin hieno levy.

Käytiin juuri äsken isoveljen kanssa Gigantista ostamassa Playstation VR. Olin oikeastaan valmis pettymään. Asentelemisessa meni jonkin aikaa ja sitten veli kokeili niitä vr-laseja ensin ja kyselin ihan malttamattomana, että miltä se näyttää? Saanko minäkin kokeilla? Veli ajatteli, että olen joku 10-vuotias. :) Minulla ei ollut mitään käsitystä, miltä virtuaalitodellisuus näyttäisi ja tuntuisi. Valitsimme Youtube VR:stä jonkin virtuaalivideon, jossa oli Paul McCartney. Ilman 3D-efektiä tosin. Katselin sitä ja ajattelin, että onpa erikoista, ihan kuin olisin videon sisällä itse! Itse asiassa tuli mieleen se, kun joskus näin hyvin realistisia selkounia. Mietin, että jos nyt olisi joku jyrkänne ja siitä pitäisi hypätä alas, niin en ehkä uskaltaisi! Vielä mielenkiintoisemmaksi meininki meni, kun kokeilin ”syvänmerensukellusta”. Kuva oli aika realistinen ja huutelin vaan, että ”mahtavaa, mahtavaa!”. Ajattelin, että tätä systeemiähän voisi soveltaa vaikka mihin hienoon. Esim. elokuva jossa itse olisi mukana, eli katsella ympärilleen ja näin, voisi tuntua tosi hienolta elämykseltä.

Sitten iskäkin tuli käymään ja hänkin kokeili uutta laitettamme ja taisi tykätä kovasti. Kysyin häneltä, ja hän vastasi, että ihan kiva. Virtuaalitodellisuus tuntuu jo nyt hienolta, vaikka se maailma on vielä lapsenkengissä. Ja tämähän on vasta halvin vaihtoehto, ehkä muut VR:t ovat vielä parempia! Minulla on laadukas pyörivä tuoli, jonka päällä on kiva istua virtuaalilasit päässään. Mutta ei siis ollut lopulta pettymys. Luulen, että tämä on hieno laite! Suosittelen ostamaan, jos on ylimääräistä rahaa! Vielä kun tosiaan tulisi paljon materiaalia, pelejä ja elokuvia. Haluan pyytää anteeksi äidiltä, joka ei halunnut, että ostamme PS VR:n. Tule joskus kokeilemaan niin huomaat, ettei se ole niin paha juttu!

Parin kuukauden aikana olen taas muuten vähän urheillut. Kerran viikossa olen käynyt pelaamassa sählyä ja se on ollut kivaa. Edellisestä kerrasta oli ollut joku puolitoista vuotta jo. Lenkkeillytkin olen melkein joka päivä, joten eiköhän kunto tässä pikkuhiljaa taas kohene.

Joulua odottelen innolla. Olen ostanut jo muutaman lahjan itselleni, ja suunnitelmissa oli ostaa vielä pikkuveljelle ja itselleni ainakin yksi kalliimpi lahja. En tiedä onnistuuko nyt, kun tähän PS VR:ään meni niin paljon mania. Esko Valtaojan Kohti ikusuutta vois olla yksi mihin rahat vielä hyvin riittäisivät. Itsenäisyyspäiväkin on ovella. Suunnittelin vähän, että syötäisiin pizzaa isoveljen ja äitin kanssa silloin. Ja katsottaisiin TV:stä linnan juhlia.

Pukki ilman partaa

16.12.2015 Yleinen

Koko lähisuvun välinen perinteikäs joulunvietto ei toteudu tänä jouluna. Väki on hajallaan ja viettää joulunpyhiä kukin tahoillaan. Jouluaattona saattaa olla tarjolla kahvia ja kinkunjämiä, mutta yhteisiä kekkereitä ei ole luvassa. Lahjat jätetään eteiseen ja sitten onkin kiire kotiin joulusaunaan.

Minulla on kokemuksia pukkeilusta. Parikymmentä vuotta sitten asuin vielä kotona äidin luona, kun lupauduin naapurin lapsille joulupukiksi. Onneksi lapset olivat alle viisivuotiaita, sillä tein kamalan virheen: Pukinpartani ei ollut naaman edessä eikä edes leualla, vaan roikkui vetelänä kaulallani.

Oli väistämätöntä, että lapsukaiset eivät enää uskoisi joulupukkiin. Lapsien vanhemmat olivat vaiti, eivätkä he yrittäneet korjata jo tehtyä tuhoa. En jäänyt selvittämään sattunutta, vaan olin hiljaa, poistuin ja kiroilin mielessäni.

Äiti järjestää adventtina puurojuhlat. Lähisuku kokoontuu yhteen etsimään mantelia puurosta. Isoveljeni on löytänyt sen useimmiten. Joskus jopa syytin häntä huijaamisesta. Kuinka hänelle osui aina manteli ja se luvattu onni, mikä tuosta löydöstä seuraisi?

Aikanaan vietimme joulua niin, että isännöimme aina vuorollamme jouluaatonviettoa. Näin järjestäjät vaihtuivat, mutta tuota perinnettä ei kestänyt pitkään. Lopulta se ajautui siihen, että hyvä jos kahvilla aattona kävivät. Joulupukkia ei tarvittu, sillä pieniä lapsia ei ollut. Veljenpoikani ovat jo aikuisia, eivätkä enää toivottavasti usko joulupukkiin.

Joululahjojen ostaminen on eräänlainen riitti, joka tuntuu vuosi vuodelta haastavammalta. Mitä ostaa lahjaksi, kun kaikilla on jo kaikkea. Useimmiten olen käynyt ostoksilla viime tipassa ja ostanut pari suklaakonvehtirasiaa ajatellen, että lahjalla ei niin väliä, kunhan jotakin antaa.

Jouluna on ikävä olla yksin, mutta ilman lahjaa jääminen on aivan yhtä ikävää. Siksi konvehtirasia on antajalleen mieluisa lahja, sillä kukapa ei olisi suklaasta kiitollinen. Tänä jouluna olen köyhempi kuin normaalisti. Säästän, sillä edessä on risteily Tallinnaan. Kaikki likenevä raha on pistettävä sukanvarteen.

Sukulaiset tietävät taloudellisen tilanteeni, ja siten pienikin lahjantynkä on heille suuri osoitus välittämisestä ja toveruudesta. Kuitenkin joka vuosi lahjamäärä on lisääntynyt ja kenties muuttunut enemmänkin täsmälahjoiksi, kuten esimerkiksi uusi puhelin tai uusi konsolipeli. Yksi täsmälahja riittää, sen kaveriksi ei tarvitse edes saada suklaata.

Lapsuuden joulut olivat eeppisiä. Mummolassa Pohjois-Karjalassa nietokset olivat korkeat, pakkanen paukkui ja sisällä lämpöisessä olohuoneessa rauhoittuvat omaiset ja me lapset. Isoisä pukeutui joulupukin tamineisiin: Päässä tonttulakki, yllään jonkin eläimen talja ja jaloissaan pussihousut. Tietenkään ukki ei tehnyt sitä mokaa kuin minä joulupukkina. Parta oli aidontuntuisesti paikallaan.

Tänä vuonna olen erityisen harmissani. Firman kaatuminen, uudessa työssä aloittaminen ja uudet työkaverit tekevät minut mietteliääksi. Muutos ei aina ole huono asia, ja niinpä katson luottavaisin ja iloisin mielin tulevaa. Vuosikymmeniä yhdessä töitä tehnyt porukka hajoaa, koska kaupunki lopetti työpajan rahoittamisen.

Perinteiden alasajon vuoksi joulu ei tunnu enää arvoiseltaan juhlalta, vaan on kaupallinen ja eräänlainen välttämätön pakko.