Selaat arkistoa kohteelle lahja.

Isänpäivälahja ja joulutunnelmaa

21.11.2016 Yleinen

Pienten lasten kanssa arkea eläessä ja töissä käydessä viikot hurahtavat supernopeaa ja blogi tuntuu jäävän hunningolle. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt voi vihdoin paljastaa isänpäivälahjan ja vaikka isänpäivä on ohi, ideaa voi hyödyntää myös joululahjoihin.

Elikkäs teimme isomman neidin kanssa isille oman herkkupurkin. Kävimme Clas Ohlsonilta peruslasipurkin (riittävän ison) ja Dymo-kirjoittimen (sain hyvän syyn hankkia sen vihdoin). Minä kirjoitin Dymolla tekstit, mutta tyttö hoiti asettelun. Purkkiin oli tarkoitus leipoa jotain itsetehtyä herkkua.

025

Teimme purkkiin keksejä alla olevasta linkistä löytyvällä ohjeella. Taikinaan lisäsimme isimiehen lempparisuklaata Maraboun minttukrokanttia.

http://www.lily.fi/blogit/kuplassa/cookies

Kiitos Kuplassa-blogin pitäjälle! Resepti oli hyvä ja neitokainenkin osasi helposti pyöritellä palloja, koska taikina oli tarpeeksi tiivis.

011

018

029

Eilen sain isnpiraation laittaa joulukoristeita ja valoja. Jokavuotinen mietintä, että mitä mihinkin. Ainoastaan muutamat jouluvalot ovat vakiinnuttaneet paikkansa tietyissä paikoissa. Näistä esimerkkinä makuuhuoneiden hyllyvalot. Mutta kuvat kertovat tässäkin enemmän kuin tuhat sanaa, joten olkaa hyvä… Ihanaa joulun odotusta vaikkapa glögin ja cookiesien kera ;) <3

005

082

165

Häihimme tehty koriste jäi joulukoristeeksi <3

004

015

020

135

162

154

127

Pienenä saatu tonttunukkekin on uskollisesti joka vuosi esillä. Rakas ja tärkeä muisto lapsuudesta <3

022

104

125

Ensi kerralla pieniä paljastuksia uusista tuulista ensimmäisen blogivuoden kunniaksi. ;)

18. Itse taitellut lahjarasiat kuviopaperista

18.12.2015 Yleinen

Hei, mie jäin nyt ihan koukkuun näihin. En enää ikinä osta tollasta pientä lahjarasiaa uutena, vaan teen kyllä sellaset itse! Kattokaa, tossa on video miten niitä taitellaan. :)

 

Oli itekkin iha pakko taitella muutama. :)

 

20151216_142750

 

Kaikkea kivaa!

20.4.2015 Yleinen

Heippa täältä vilinän ja vilskeen keskeltä! Aika on mennyt siivillä ja muutaman päivän ajan on tuntunut siltä, että päivistä on kadonnut tunteja. Lapsenvahtina olemista, synttärijuhlaa, Helsingin seudulla pyörähtämistä, perusarjen hyörinää… Onneksi nyt pitäisi olla hiukan rauhallisempaa seuraavan parin päivän ajan ja voi huilata, makoilla sohvalla ja syljeskellä kattoon.

Tässä hiukan palasia viime viikolta!

Anoppi oli pakannut kasan vanhoja kangaspaloja kirppislahjoitusta varten, mutta onneksi muisti kysyä ensin löydänkö niille käyttöä. Olen jo viritellyt suunnitelmiakin niiden varalle ja aion toteuttaa ne kunhan tässä kerkeän. Itselle tarpeeton saattaa olla aarre jollekin toiselle!

kangas

Retroilua ♥

Muistin, että on pari keskeneräistä työtä ja ajattelin tehdä ne loppuun ennen uuden käsityön aloittamista: siskon villasukat, jotka jo ehdinkin viimeistellä ja trikookuteesta virkattu matto. Viime vuoden lopulla iski hirmuinen kutomisvimma. Sukkaa pukkasi niin, että perheen jäsenet ja muutama ystäväkin sai joululahjaksi villasukat. Välillä iski voimakas rannekipu, kun en malttanut pitää lainkaan taukoa sukkien tekemisessä. No, ranne kipeänä oli sitten pakko pitää se tauko. Viimeiset sukat valmistuivat ihan ajoissa, jouluaattona. Yksi siskoistani oli joulun aikaan ulkomailla opiskeluvaihdossa ja ajattelin, että hän saa sukkansa sitten myöhemmin. Joulun jälkeen olin niin täynnä villasukkaa, ja sukkapuikkojen kilinää, että jäi kutominen hetkeksi aikaa. Sisko saa siis joululahjansa nyt kesän kynnyksellä. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai mitä? :) Ja ovat ne ainakin ihan kesän väriset ♥

sukat

Lanka on Novita 7 Veljestä Raita, vaahtokarkki

sukat (2) sukat (3)

Ja sitten vielä se vähän enemmän keskeneräinen projekti, trikookuteesta virkattu matto.

matto (2) matto (3)

Ja tämähän epeli ei malta pitää kynsiään ja naskalihampaitaan irti kudekerästä, kun se pyörii niin kivasti. Pakko hyökkäillä kerän kimppuun…

sulo

…loikoilla maton päällä ja nakertaa kudetta poikki! Onneksi en ihan joka päivä virkkaa tämän otuksen luuratessa vieressä, se kun on tuollainen jyrsijä – Sulo ♥

sulo (3)

Viime viikkoon mahtui myös ukkoseni isotädin 80-vuotisjuhlat Pöytyällä. Kukkia voi antaa aina lahjaksi ja niinpä sidoin kimpun ruusuista ja neilikoista. Lisäsin joukkoon lepästä sahattuja kiekkoja, jotka näyttävät oikeastaan aika hauskoilta kukkien seassa.

kimppu

kukkapaketti

Kivasti paketoidut kukat on ilo antaa ja saada!

kimppu (4)

Neilikkaa ja ruusua!

kimppu (3)

Rentoa alkuviikkoa! Muistakaa myös levätä kiireen keskellä! ♥

~Saara~

100 PÄIVÄÄ VIINAA! kiitos

1.1.2015 Yleinen

Yle aloitti kampanjan tai mitä lie viihdettä pääasiassa sisältävän tempauksen
SATA PÄIVÄÄ ILMAN VIINAA
Ylen ohjelmaan on värvätty julkkiksia, näitä koko kansan lempilapsia, joita ei ole koskaan huimannut. He saavat tietysti mukana olostaan palkkion ja se palkkio heille tulee vaikka on selviö, että sataan täysraittiiseen päivään yhtäjaksoisesti ei jokaisen kohdalla tulla pääsemään. Jos jonkun kohdalla päästään, on alamäki sitten sadan päivän kuluttua sitä jyrkempi. Monta kertaa tuo on voitu median kertomana, todeta pidempienkin vankilapaastojen jälkeen päässeen käymään.

Eihän ohjelman tarkoitus olekaan raitistaa kansaa tai julkkista, vaan saada uteliaille tyhjänpäiväistä viihdettä ja siinä sivussa katsojalle hiukan huono omatunto siitä, että katselijakin saattaa tilastojen valossa joskus yömyssyn ottaa. Tämä on sitä syyllistä ja rahasta sitten syyllisyydellä menetelmää, jota meillä viljellään.

Henkilökohtaisesti olen aika alkoholineutraali ihminen, ei haittaa jos joku ottaa. Jos ei satu sitten yöllä yli kahden ja kahden promillen jurrissa soittelemaan. Tosin siihen soitteluun on syy, sosiaalinen kanssakäyminen on tehty hinnalla ja huonoilla yhteyksillä mahdottomaksi. Ei kai kukaan soittelisi humalassa tuohon aikaan, jos se varmasti samasta pitäjästä löytyvä toinenkin humalainen valvoja sattuisi olemaan saman katon alla juhlaa jakamassa. Ja mitäs sitä pitää julkista numeroa kantavaa puhelinta itse auki yöaikaan, jollei ole varautunut vastaamaan. Aika helpoilla asetuksilla juopon puhelu jää soimatta yöaikaan, jos aidosti haluaa. Toisaalta se juopon soittelu on hyvää sisältöä seuraavan päivän sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kahvitauoilla. Sillä saa myötäelämistä ja keskustelun pään auki tukahtuneesta hiljaisuudesta.

Itse otan alkoholia silloin harvoin, kun sattuu hyvä hetki ja mieli sekä puteli yhtä aikaa paikalle, tuo sata päivää ei ole ongelma eikä mikään, siis ilman viinaa, mutta jos ottaisin sata päivää putkeen, se olisi jo tv ohjelman ja dokumentin arvoinen asia, tai se, että minulla olisi niin paljon viinaa.

On Nykäsellä esikuvia.

Viina keventää sydämen sanoo se kirkollisverojen taustalla oleva pumaska ja kertoo Nooankin ensimmäiseksi kuivalla maalla sitä valmistaneen ja juotuaan riittävästi panimonsa tuotetta, alasti hilluttuaan sammuneen keskelle kämppänsä lattiaa. Jeesuksen ensimmäisen ihmeenkin sama kirja kertoo olleen saman tuotteen pikavalmistus suoraan vedestä. Luther joi muuten 6 litraa sen aikaista tummaa olutta päivässä normaaliannoksena ja juhliessaan vielä hiukan enemmän. Ei hän niistä ottamisistaan saanut kirkonkirousta, vaan kritisoidessaan sen ajan paavinkirkon vallankäyttöä ja maallista vallanhalua kohtaan joille ei perustetta tuosta kirjasta löytynyt.

Alkoholivero on valtiolle kannattavaa, ja alkoholin käyttöä halutaan entisestään lisätä. Telakoilla ja muulla teollisuudella tai energiantuotannon saroilla voidaan omaisuus kyllä yksityistää ja myydä ulkomaille, olla säännöissä kuinka hövelöperusteisia tahansa, kuten kalliot ja maaperäkin jopa yksityisiltä pakkolunastamalla, mutta ei alkoholin vähittäismyynnissä, se on ehdottomasti valtion käsissä pidettävä monopoli.

Kulutuksen vähenemistä pyritään torjumaan värväämällä Alkoon valtion palkkaamana kannustajaa ja helppoheikkiä ostokynnystä madaltamaan, suosittelemaan ja kehumaan tuotteita. Sliipatun lobbarin naamasta ei kuitenkaan kas kummaa, mitenkään voi päätellä suosittelijan omakokemusperäistä tietoa. Miten voi ilman pöhöä ja punanenää esitellä tuotteen kuin tuotteen, satojen merkkien ja väkevyyksien valikoimista vivahteet, aromit ja vaikutukset, kuitenkaan sen erottumatta naamasta?

No tietysti siksi, että viinan suurkulutuksen negatiiviset vaikutukset eivät ole totta, vaan kolikon toinen puoli, eli se seikka jollla kannustuksen alla langennut nolo asiakas sitten vaiennetaan ja kynitään putipuhtaaksi valtion toimesta. Ensin pitää saada asiakas koukuun ja ostamaan, sitten luodaan syyllisyys ja kuvitteellisia oireita ja sitten rahastetaan.

VIINAN PLUSSAT

Viina on suuri työllistäjä

Se työllistää ravintoloitsijoita, Alkon henkilökunnan, rahtareita, merimiehiä, raittiusviranomaisia, raittiusjärjestöjen toimihenkilöitä, sosiaaliviranomaisia, asianajajia, poliiseja, tuomareita, vartijoita, järjestysmiehiä, lehdistöä ja yleensä mediaa aina tv:n pääuutisia myöten. Se työllistää synnytysosastoja, lääkäreitä, ambulanssikuskeja, hotelleja, kyläkauppoja, kirvesmiehiä ja yleensä korjaajia, siivoojia ja paljon paljon muuta, se pistää rahan liikkeelle sieltä missä se muuten homehtuisi jossain piirongin perällä. Tätä luetteloa voisi jatkaa valehtelematta vaikka kuinka pitkästi.

Viina lisää

Tuttavuuksia, syntyvyyttä, verkostoja, netin käyttöä, puhelimen käyttöä, liikevaihtoa, investointeja , yleistä rohkeutta ja riskinottoa ja paljon muuta.

Viina antaa

Joustavuutta, suvaitsevuutta, huumorintajua, itseluottamusta, varallisuuden mielikuvaa, itsetyytyväisyyttä jne..

Viina poistaa

Yksinäisyyttä, stressiä, kipua, huomisen pelon ja turhia ennakkoluuloja, rumuutta, turhaa kranttuutta, heikotusta, pitkästymistä, pahoja muistoja ja toimettomuutta.

Viina on hyvä

Lahja, neuvotteluväline, kaupanvahvistaja, kiitos, voitelija, desinfioija, puheenaihe, tunnelman kohottaja ja ruokahalun antaja ja raha jonka arvo pysyy yläkurssissa aina (maksuvälineenä kovin käytetty, mutta tekopyhästi kielletty).

Viina piristää harmaimmankin päivän ja tuo esiintymisrohkeutta.

Itse olen aina kiitollinen jokaisesta alkoholia sisältävä pullosta, satunko sen sitten ostamaan itse, tulipa se syntymäpäivänä, muusta muistamisesta tai kannustuksesta, älkää koskaan miettikö mitään muuta monimutkaista ja hankalasti valittavaa tuliaista tai lahjaa minulle. Olen siitä narskahtavasta korkista ja vatsasta lähtevästä lämpöaallosta paljon kiitollisempi, kuin naamakirjan tykkäävästä peukutuksesta tai ajan nopeasti ohi ajavasta muotisälästä. Kenties sitten joku päivä niitä pulloja kertyy niin paljon, että tuo sadan päivä kokeilun dokausmenttiohjelman toteuttaminen on mahdollista.

Ja muista! Ilo ilman viinaa, on yhtä hyvää ja rehellistä iloa kuin viinankin kanssa, jos olet fyysisesti ja henkisesti niin terve, aktiivinen ja sosiaalinen, että voit kieroon katsomatta nähdä ja kuulla tasavertaisena itsesi kanssa, sen pullosta ilon löytävän kanssaihmisen. Hänen varassaan maa meillä pyörii ja herrat ovat siitä kihteineen oikein hyvin perillä. Sitä paitsi; suomalaisella luonteenlaadulla ei esiinnytä, esitetä tai teeskennellä muuten kuin humalassa! Joten raitista ilon teeskentelijää ei voi olla.

Kalaruokaa ja shampoota

18.12.2014 Aikakausi kaksi lasta

Kohta kaksi-vuotiaalle tyttärelleni joulupukki ei ole käsitteenä vielä aivan avautunut. Kun aikuiset kyselevät, mitä hän haluaa joululahjaksi, hän pohtii hetken ja vastaa sitten: ”Ruokaa. Kalaruokaa”. Hänen toiveensa varmasti täytyy ja lisäksi hän saa pukilta myös vaatteita ja leluja. Niin kun monet ovat jo huomanneet, Suomessa on valitettavasti myös paljon niitä perheitä, jotka toivovat pukilta oikeasti sitä jouluruokaa, koska edes siihen ei ole varaa.

Mieheni kertoi eräänä päivänä aamiaispöydässä lukeneensa Jouluapu-nimisestä Facebook-ryhmästä. Hän ei päässyt selostuksessaan kovinkaan pitkälle, ennen kuin kyyneleet nousivat silmiini. Liikutuin ja innostuin heti hankkeesta. Luin aluksi sivuilla olevia tarinoita järjestyksessä. Siitä ei tullut mitään. Itkin liikaa. En pääse yli siitä, että joku maassamme voi toivoa lapselleen joululahjaksi shampoota.

Sitten etsin lähinnä kotiamme olevan avun tarpeessa olevan perheen. Raskaana oleva nainen odottaa tyttövauvaa, isä elää sosiaalituella sairauden takia, 7-vuotias tyttö. Mietin, miltä itse tuntuisi odottaa vauvaa, kun omat resurssit olisivat niin rajalliset.

Sen jälkeen aloin pohtia käytäntöä. Kehtaisinko tarjota vauvalle käytettyjä vauvan vaatteitamme vai pitäisikö ostaa uusia? Ovatko taaperotavarat jo liian kuluneita, kulahtaneita tai poissa muodista? Haluaako perhe tietyn merkkistä tai väristä? Entä millaisia hygieniatarvikkeita? Mieluummin kerrankin arvokkaampaa vai mahdollisimman paljon? Entä mistä tuoksuista ja suklaasta he pitävä? Vieraille ihmisille hankintojen tekeminen ujostutti.

Osa perheistä oli määritellyt toiveensa tarkastikin. Juuri tietynlaisia legoja ja eräs perhe toivoi joulupöytäänsä juuri sitä kalaa, mieluiten graavia. Toki köyhälläkin pitää olla oikeus mieltymyksiin ja makutottumuksiin, mutta tämän tyyppisessä palvelussa on tietysti aina vaarana se, että ihmiset alkavat tilata joulustaan vielä puuttuvia mieleisiä osasia, vaikkei varsinaista puutetta olisikaan. Pieni kyynikko nosti päätään.

Kaupassa valitsin tuotteita: hammastahnaa ja – harjoja, suihkugeelejä, deodoranttia, shampoota ja hoitoainetta, vauvanpesuvaahtoa, rasiallinen konvehteja ja joulupukkisuklaita kuuseen. Kotoa mukaan vielä hyvin vähän käytetty toppahaalari pienokaiselle. Kai tästä ainakin jotain apua on, vaikkei ihan nappiin menisikään? Myyvät vaikka eteenpäin, jos ei ole mieleen.

Sovimme perheen kanssa, että veisin tavarat heille kotiin, jottei rahaa kuluisi postikuluihin. Bussissa matkalla minua jännitti. Mitä tuntuisi perheen tapaaminen? Entä jos he eivät pitäisikään ostoksistani tai suoranaisesti kieltäytyisivät ottamasta niitä vastaan? Omissa mietteissäni ihailin muutamien muiden palvelun kautta vastanneiden jämptejä vastauksia: Ostan Prisman lahjakortin, ostatte sitten itse mitä haluatte.

Perillä vastaanotto oli lämmin. Isä oli mukava, ja tilanne täysin luonteva. Aivan kun olisin ollut toimittamassa heille Huuto.net-pakettia. Emme tehneet numeroa pussukastani, juttelimme mukavia lapsista. Isä huomasi rattaiden koriin unohtuneen korvikepurkin ja tarjoutui puolestaan antamaan meille omiaan, heidän vauvalleen kun ne eivät kuulemma maistuneet. Aivan turhaan olin jännittänyt ja nyt sain vielä itsekin tarpeellista takaisin.

Mietin, miksi minun pitää analysoida auttamista niin paljon. Miksei voi vaan auttaa ja siinä se. Jos joku nyt onkin päässyt palveluun vilpillisen tarinan avulla, on kai kuitenkin parempi, että ne ihmiset, jotka oikeasti toivovat lapsilleen lahjaksi kenkiä ja shampoota saavat apua ilman sen kummempaa harkintaa.

Joku joskus sanoi..

23.10.2014 adoptio, Yleinen

..että hyvähän sinun on olla kun ei sinulla ole lapsia. Silloin voi kuulemma tehdä juuri sitä mitä haluaa. Eikä kuulemma tarvitse kantaa huolta ja vastuuta mistää. Niin ja samainen ihminen on joskus myös sanonut, etten minä ole sopiva äidiksi. Tuosta viimeisestä on aikaa kyllä jo useampi vuosi. Muistan sen satuttaneen jo silloin, ja se satuttaa edelleen. Tosin nyt eri syystä kuin ennen. Nyt taustalla on se pelko: entä jos…?

Tällä viikolla töissä puhuttiin adoptiosta. Tai siis minä toimin lähinnä hyvä kuuntelijana. Puhuivat adoption motiiveista ja syistä. Adoptio perheen sisältä, tutulta perheeltä vai täysin tuntemattomalta. Pieni katkeruus kävi mielessä, olisivat tyytyväisiä kun heillä on jo yksi. Erotin kiivaasta keskustelusta, että jos Jumala suo. Niin.. Eihän raskaus ole itsestään selvyys. Eikä niitä lapsia tekemällä tehdä. Olen tuon kuullut tuon ennenkin. Sekundarilapsettomuus vs. lapsettomuus? Niin.. Olenko oikeutettu omiin tunteisiin? Molemmathan noista lapsettomuuden kategorioista on ajatuksia vievää..

Siis minä jatkan tärpin odottamista ja toivomista. Yritän muistaa sen, ettei lapsia tehdä tekemällä vaan että ne ovat lahja…

 

2/12 askelta onneen

31.8.2014 Onnellisuus, Yleinen

2. Optimismin edistäminen

Tässä minä olen ollut aina melko hyvä. Osaan etsiä asiasta kuin asiasta myönteiset puolet. Jokainen päivä on lahja ja yritän elää sillä ajatuksella, että tämä päivä voi olla viimeiseni, tehdään siitä siis hyvä.

Valitettavasti normaalissa elämässä asiat eivät vaan mene niin kuin ajattelee, eikä silloin jaksaisi olla kovin optimisminen. Tottahan se on, että myönteinen ajattelu ja se, että jaksaa olla toiveikas tekee varmasti onnellisemmaksi. Mutta kertokaa jos tiedätte yhdenkin ihmisen, joka jaksaa aamusta iltaan olla vaan niin ylipirteä hössöttäjä, joka ilahtuu jopa siitä, kun kuumat kahvit kaatuvat valkoisille housuille. Tai kun autosta loppuu bensa juuri ennen huoltoasemaa ja olet liikenteessä yksin. Vaikea uskoa, että kukaan jaksaa olla silti niin optimisminen ja hilpeä, kävi mitä kävi.

Toisaalta toinen askel on optimismin edistäminen, eikä että koko ajan pitäisi olla optimisminen kuitenkaan. Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, niin olen optimisti jo luonteeltani, mutta en silti koe, että se tuo minulle onnea. Tosin viimeaikoina on elämä lytännyt kovalla kädellä maahan jatkuvasti, niin on optimismi hieman kadoksissa.

Never give up.

http://lehtitilaukset.a-lehdet.fi/kampanja/3944?mav=D0000045&utm_source=TT_text_a&utm_medium=display&utm_content=yleinen&utm_campaign=DU4XX800 Lue artikkeli kokonaan →