Selaat arkistoa kohteelle lääkäri.

Gynekologikammo

21.8.2017 Yleinen

Tilanne, jonka jokainen nainen (ainakin meidän kulttuurissamme) joutuu kohtaamaan, ja joka harvalle on kovinkaan luonteva muutenkaan voi olla seksuaalisen hyväksikäytön uhrille todella pelottava. Itse muistan ensimmäisen kertani gynekologilla. Tuolloin en vielä muistanut hyväksikäytöstä oikeastaan mitään, tai ainakaan en edes osannut ajatella että sellaista olisi tapahtunut. Paikalla oli lääkärin lisäksi opiskelija ja minulla oli ollut kummallista verenvuotoa jo pidemmän aikaa. Kuukautiseni vain eivät jostain syystä tuntuneet loppuvan ollenkaan. Jokin aika ennen tätä olin nähnyt painajaisen (?) raiskauksesta ja myöhemmin siitä kuinka paholainen vei syntymättömät lapseni mukanaan, joten olin asian kanssa jotenkin todella kummallisissa tunnelmissa. Teini-ikään kuuluu yliluonnollisten asioiden käsittely ja elin paljon niissä maailmoissa, joskin osasin sulkea mystiset asiat ulkopuolelle arjessani. Iltaisin ja öisin kuitenkin luin ja ajattelin paljon myyttistä hyvää ja pahaa, sielunvaellusta, enkeleitä, henkiä, symboliikkaa jne ja tämä kuvasto väritti käsitystäni maailmasta ja etenkin seksistä. Tai värittää oikeasti vieläkin, mutta olen itse kasvanut ja alan ymmärtää myyttien yleisinhimillisen ja yleismaailmallisen merkityksen. Nykyisin pidän monia ns.yliluonnollisia asioita aivan normaaleina ja luonnollisina asioina, joista osa toki on edelleen tieteen selittämättömissä tai muuten pelottavia. Olen myös löytänyt positiivisen henkisen lähestymisen seksuaalisuuteen, josta olen todella kiitollinen.

No, joka tapauksessa olin vasta teini-ikäinen, ehkä noin seitsemäntoista vuotias, enkä ollut koskaan oikeasti harrastanut seksiä (raiskaus ei ole seksiä!) yhdenkään pojan kanssa, joten itseni paljaaksi riisuminen ja siihen gynekologin tutkimuspöydälle asettautuminen oli jo itsessään vähintäänkin kummallista. Muistan vastanneeni kysymykseen neitsyydestä kuitenkin että ”Ei, en ole enää neitsyt” ja itse tutkimuksen sujuneen helposti ja kivuttomasti. Olin kuitenkin henkisesti aivan paniikissa enkä muistanut mitään mitä lääkäri minulle sanoi. Sain jonkun reseptin ja se kyllä auttoi sikäli että vuoto loppui muutamassa päivässä. Se vuoto tosin alkoi parin kuukauden kuluttua uudestaan ja silloin minulla oli vastassani vanhempi, huonosti suomea puhuva mieslääkäri. Ensin minulle iski todellakin paniikki, mutta hän onneksi huomasi sen ja sanoi että koska minut oli vasta tutkittu ja koska kyseessä ei ole elimellinen vika hän ei tekisi sisäisiä tutkimuksia, vaan sain ehkäisypillerireseptin tasapainottamaan kuukautisiani ja estämään liiallista vuotoa. (No tästäkin voisin joskus kirjoittaa ihan erillisen tekstin, koska tämä resepti on sittemmin muokannut seksuaalisuuttani todella paljon, mutta koetan nyt keskittyä tähän gynekologi aiheeseen…)

Seuraavat gynekäynnit ovatkin olleet sitten helpompia, koska olin sittemmin jo löytänyt ensimmäisen oikean poikaystäväni ja pimppiiini kajoaminen ei enää ollut niin kummallisen tuntuista eikä pelottavaa. Kuitenkin minun on pakko sanoa, että edelleen jännitän gynekäyntejä, erityisesti jos lääkärinä on mies. Uskon että he ovat aivan yhtä päteviä asiassaan kuin naisetkin, mutta minulla on edelleen epämiellyttävä olo asettautua mieslääkärin tutkittavaksi. Olin edelleen melko nuori kun minulle ensimmäisen kerran sattui papa-kokeeseen miespuolinen yleislääkäri ja minulle alkoi tulla pieni paniikki. Onneksi hän huomasi tämän ja pyysi paikalle naispuolisen hoitajan, joka jutusteli kanssani tutkimuksen ajan ja lopuksi tämä lääkäri vielä totesi minulle aivan suoraan, että se on hänellekin hieman epämukava tilanne pyytää nuorta naista riisuutumaan ja alkaa tutkimaan tämän alapäätä. Erityisesti, koska hän ei ole gynekologi, vaan yleislääkäri. Tämä lääkärin kommentti onkin myöhemmin auttanut minua rentoutumaan vastaavanlaisissa tilanteissa, joten kiitos että hän sanoi sen ääneen. Nimittäin miespuolisia gynekologeja olen elämäni varrella tavannut useitakin ja vieläpä muutenkin vaikeissa tilanteissa. Minulla on ollut pari keskenmenoa ja aborttejakin, ja vielä ihan eläviä lapsiakin pari, joten kyllä siellä on tullut useita kertoja jalkansa levitettyä eri lääkäreiden edessä. On ollut kierukkaa, papa-kokeita ja oli myös kerran solumuutoksia emättimessä, joten monta monta kertaa niihin tutkimuksiin olen joutunut enkä minä vielä ole edes neljääkymmentä. Onneksi luottamukseni lääkäreihin on voimakkaampi kuin turha pelko tai häpeä.

Päivä 138, perjantai ja mahtavia uutisia

22.1.2016 Yleinen

photostudio_1453477181147Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;) JEEEEEEE! Eli sain puhelun Eilakaislalta ja minut on valittu määräaikaiseen työhön, markkinointisuunnittelijana. Voi tätä onnea!!! Eli tämä on se asia, jonka tiimoilta kuluneella viikolla mulla on ollut parikin tapaamista.

Muuten tänään kävin lekurissa veriarvoistani. Maksa-arvot ovat olleet koholla, mutta ei kuulemma huolestuttavasti. Lääkäri kehui rupeamaani painonpudotuksessa! Harvinaista häneltä, josta syystä tuntuikin niin kivalta.

Pakkasta oli muuten tänä aamuna -25 astetta! Kunnon vaatteet niskassa se ei tuntunut läheskään niin pahalta.

Ateriat

  • klo 6.40 Puuro, 149 kcal
  • klo 12.30 Paimenen paistosta ja salaattia, 222 kcal
  • klo 15.15 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 19.45 Karpalopatukka, 179 kcal

Päivä 131, äidin kanssa ajan viettäminen

15.1.2016 Yleinen

20160115_115804Tänään aamusta suuntasin lääkäriin. Kävin puhumassa hormooneistani, jotka ovat sekaisin. Gyne sanoi sen olevan normaalia, niin paljon olen pudottanut painoani. Kehui sitä ja kertoi muutenkin hyviä uutisia.

Kävin lounaalla Itäkeskiksessa Ravintola Momentossa. Aivan ihana lämmin lohisalaatti. Eikä turhia kastikkeita ja rasvoja. Nam!

Tuon jälkeen törmäsin äitiini ja kierreltiin kauppoja. Koska ei oikein ollut mitään shopattavaa, suuntasimme hautausmaalle. Ihanan aurinkoista ja talvista ulkona! Äidin kanssa on aina kiva viettää aikaa, kuten nytkin <3

Ateriat

  • klo 12.15 Lämmin lohisalaatti 300 kcal
  • klo 13.30 Rasvaton latte, 94 kcal
  • klo 15.30 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 19.10 Porkkanaa 190g, 77 kcal

NIPT-tulokset

26.11.2015 Yleinen

No niin. Vihdoin ja viimein ne on täällä. Maanantaina niiden siis olisi pitänyt olla, mutta tänään on torstai ja tänään sitten ne oli tullut. Mutta se tulos sitten. Mitenkäs sen tänne nyt sitten muotoilisikaan. Mutta siis lyhyestä virsi kaunis. Ei tulosta. Mikä pettymys. Tiedän, ettei se merkitse mitään pahaa, vaan tämä johtuu ainoastaan siitä, ettei minun veressä ole ollut tarpeeksi vauvan DNA:ta. Joten eipä sitten saatu mitään tietoja meidän tulevasta vauvasta. Nyt sitten pitäisi mennä lääkärin kanssa juttelemaan, että mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoina ilmeisesti uusi testi tai lapsivesipunktio. No, te jo tiedättekin minun kannan tuohon punktioon joten jäljelle jää vain se uusi testi. En sitten tiedä suostuvatko enää ottamaan toista testiä, koska voi olla ettei siitäkään saada DNA:ta tarpeeksi.

Oma pää oli tämän tiedon jälkeen hieman sekaisin. En ollut mitenkään huolestunut, mutta halusin saada myös toisen lääkärin mielipiteen asiaan ennen maanantain käyntiä. Soittelin sitten heti klinikalle ja siinä kävikin tuuri, kun hoitavalla lääkärilläni oli aikaa jutella kanssani asiasta. Hän sitten kertoi minulle oman mielipiteensä asiasta eikä myöskään nähnyt sitä punktiota järkevänä vaihtoehtona. Siinä samalla minulle selvisi, että Suomessa teetetään kahdenlaisia testejä, joista ainakin HUS käyttää tarkempia testejä. En tiedä käyttääkö oma sairaanhoitopiirini tuota samaa testiä vai sitä vähemmän tarkkaa testiä. No, klinikan lääkäri oli sitä mieltä, että jos mahdollista niin kävisin testissä uudestaan, jos ei niin sitten mennään näillä eteenpäin. Oli kuitenkin tyytyväinen ja luottavainen siihen, että kaikki on nyt hyvin ja nt-ultrassakin kaikki oli kunnossa. Maanantaina minulla pitäisi olla siellä onneksi ylilääkäri vastassa, josta jäi viime talvelta hyvät fiilikset. Hän varmaan ymmärtää tilanteeni. Että tämmöisiä uutisia taas tänään.

No, kun tämä nyt menee näin hienosti niin tänään olin aamulla iki-ihanassa sokerirasituksessa. Litku oli karmeampaa mitä viimeksi, mutta selvisin. Maanantaina sitten soittelen neuvolaan tuloksista ja olen jo valmistautunut siihen, että paastoarvo on koholla (kuten oli viime keväänäkin) ja niin tähän taloon rapsahtaa raskausdiabetes. Mutta näillä mennään.

Oon ollu edelleen tosi väsyny. Koulu ja tenttiin luku tuntuu ylivoimasen vaikeelta kun voisin vaan nukkua. Kun pääsen koulusta kotiin niin heittäydyn sohvalle ja uni tulee heti. Haukottelen pitkin päivää ja koitan saada pidettyä itteni hereillä koulupäivän ajan. Ens viikolla olis yks iso tentti ja siihen pitäis nyt lukee, mutta muutaman sivun jälkeen tuntuu, että on pakko ottaa pienet päiväunet, jotta jaksaa päivän loppuun asti. Onneks tuo väsymys on hyvä merkki. Mut meinaa vähän koko muu elämä kärsiä tästä väsymyksestä. Tosin positiivisesti ajattelin, että jos en pääse tentistä läpi niin tammi-maaliskuussa mulla on sit aikaa lukee ja käydä tekeen tentti uudestaan. ;)  Ens viikolla menenkin juttelemaan mun opettajan kanssa niistä mun kevään opinnoista. Nyt tuntuu siltä, että jätän sen ikääntyvienkin harjoittelun tekemättä ihan oman jaksamisen kannalta. Tällä hetkellä myös selkä on melko jäykkä ja kaikenmaailman kolotusta on päivittäin, milloin särkee lantiota, milloin sattuu nivusiin ja säteilee reisiin jne… Pitkään istuminen samassa asennossa on ehkä kaikista pahin. 3tuntia luennolla istumista on tuskaa, tai tuskallisinta on ehkä se, kun sieltä penkistä nousee sen luennon jälkeen. En osaa edes selittää miltä se tuntuu, tulee vaan semmonen olo, että äkkiä takasin semmoiseen linkkuasentoon. Mutta onneksi tosiaan nuo koulupäivät alkaa olla jo tältä vuodelta ohi. Enää yksi koulupäivä (6tuntia) ja kaksi iltaluentoa + tentti. Sitten olis eka puoli vuotta taputeltu. :) Näissä fiiliksissä siis tällä viikolla.

Päivä 11, lääkärissä käynti

17.9.2015 Yleinen

AntibiotitAamu alkoi tänään soittamalla terveyskeskukseen. Olin viivytellyt sitä liian kauan. Sainkin ajan tälle päivälle. Lääkäri totesi, että minulla on poskiontelontulehdus, jota hieman aavistelinkin. No, näillä mennään.

Vedenjuonti on tänään hieman nihkeää, koska olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut.

Ateriat

  • Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • Sienirisotto, 201 kcal
  • Vaniljapirtelö, 144 kcal (aika miedonmakuinen)

Voihan kukkanen

13.5.2015 Olet kuin kukkanen, Yleinen

 

Kukkanen. Tuota nimitystä käytetään niin monessa asiassa. Pieni tyttö upeassa leningissä saa vanhemmat huokaisemaan, ”Olet kuin kukkanen”. Ja auto perheessä on isännällä oikein kukkanen. Ja tietenkin oikea kukkanen. Niitähän ei pääse kuin ilolla seuraamaan sanalla, ”Kukkanen”. Ehkä näistä kukkasista haluankin kertoa. Vaikka nyt onkin hieman tuskainen tuntu elimistössä. Jo edellisenä päivänä oli niskassa taas sellainen tuntu, että nyt sitä taidetaan lähteä muille maille. Ehkä se lääkärin katsomista vaatisi. Vaikka viime sairaalakäynnillä ei lääkäri siihen halunnutkaan puuttua. Mutta kun nyt on vaan sellainen tuntu, että on pakko jotain kirjoittaa. Lukijat jo ajattelevat, että sormetko on tuo kirjoittelija katkaissut kun ei mitään siltä enään kuulu. Pääni on aika sekainen ja tukkoinen mutta jotain kuitenkin pystyn vielä ajattelemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metsälenkillä ollessani huomasin jo Pajujen saavan kunnon lehdet. Kaikissa muissa lehtipuissa oli vielä silmut aukeamatta vaikka silmut olivatkin jo paksut ja hiukan vihreää näkyi silmun sisältä. Käytin aikaani tutkia eri puita. En ole mikään himohölkkääjä kuitenkaan. Ja ensimmäiset lenkin kuitenkin pitää ottaa varovasti, ettei kone leikkaa kiinni.002

Edellisellä kerralla olivat vielä valko- ja sinivuokot aika pieniä ja eivät olleet kunnolla vielä auenneet. Mutta nyt olivat kukat jo päässeet kunnon kukintaan vaikka tämä metsä olikin kovin tiuha ja sankkakasvuinen. Kaikki nämä kuvat ovat samasta metsästä. Täällä jo hiukan kokeilin, että oliskos mulla vielä kuntoa juosta. Joskus juoksin paljonkin ja uhrasin tuota tekemisen meininkiä vielä kilpailemiseenkin. Mutta siitä on tosiaankin jo kauan aikaa. Ehkä ei se jalka enään nouse. Se oli sitä aikaa kun eivät vielä karvat vielä kasvaneet korvissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJotenkin se on kummaa, että se kunto ei sitten millään pysy kehossa kun sen sinne joskus saa. Luulisen sen pysyvän kun kerran sen on kehoonsa saannut. Pysyyhän ne tiedotkin jotka on koulussa oppinut. Tietenkin nekin unohtuvat jos ei niitä koskaan käytä. Mutta nyt liikkuminen kuitenkin. Liikutaanhan sitä joka päivä kuitenkin mutta kunto se vaan karkaa johonkin. Sen minä ymmärrän jos ei sitä prosenttilaskua tarvi koskaan koulun jälkeen, niin unohtuuhan se tietenkin. Mutta kun vielä kuntokin karkaa, olen aivan ymmälläni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASalaa me kaivellaan nenääkin. Koulussakin sitä kaiveltiin ja hyvin on muistissa pysynyt. Kolussa mua ei tiettävästi kiusattu. En ainakaan jaksa muistaa. Ehkä muistaisin jos olisi kiusattu, sillä sellainen tietenkin pysyisi varmaan mielessä aina. Tyttöjä kyllä kiusattiin. Mutta ei se ollut mitään ”raakaa” kiusaamista. Nyt taas tytöistä pidän kuin hullu puurosta, puurostakin pidän. Ehkä tyttö oli meille hiukan vieras elementti. Meillä oli poikia viisi ja tyttöjä ei aivan lähellä ollut. Eräs tyttö kyllä meidän naapurissa asui mutta hän ei saannut tulla leikkimään poikien kanssa. Heillä oli myöskin kaksi poikaakin. Tytön äiti syötti tytölle rusinoita ja luumuja, että tytön iho pysyisi hyvänä. Pojat eivät luumuja tai rusinoita koskaan saanneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun jo tässä iässä olen saanut seurata lasten leikkejä, ovat ne muuttuneet. Ainakin niin haluan uskoa. Nythän tytöt ja pojat leikkivät yhdessä. Minusta se on erittäin hieno asia. Jopa meidän pojanpoika leikki pihallamme tyttöjen kanssa. Maahanmuutto lapset eivät tälläistä oikein sulattaneet vaan ilkkuivat koulussa tästä leikkimisestä tyttöjen kanssa. Hetken päässä olivat kaikki oppilaat ilkkumassa, mikä ei tietenkään ollut hyvä asia. Nyt leikkimiset tietenkin hoidetaan salaa tyttöjen kanssa. Niinkuin vanhemmatkin… niinkuin minäkin vielä haluaisin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta oikeista kukkasista mun piti puhua. Ennen olen paljonkin leikkinyt kukkasien kanssa. Jopa kerrostalon pihalla kasvatin kesäkukat itse siemenistä. Joka päivä kastelin ja leikkasin vanhat kukat pois. Kukat kasvoivatkin pitkälle syksyyn ja viimein yöpakkaset tainnuttivat kukat. Ja voi sentään kun vanhemmat ihmiset niitä kehuivat. Toisten talojen pihoista tultiin meidän pihan kautta kauppaan, että saivat nähdä näitä kukkia kun ei omalla pihalla kukkia ollut. Itseäni järjettömästi näyn kehuvan, eli jätetään asia siihen. Kuitenkin se on mulle aika vieras aihe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKun tuo edellinen ja ainut sairaala käynti sai mut ajattelemaan. Ajattelin, että kuinkahan kauan sitä meikäläinen saisi olla omassa kodissaan. Tulisiko lapset muo auttamaan jos ei enään tyhjä kattilakaan pysyisi kädessä. Jaksavatko he auttaa kun eivät ole koskaan joutuneet. Ja mitä minä sitten joutuisin syömään. Makaronia varmaan syötäisiin joka päivä. Päivällä ja illalla. Paistinpannulla sitä lämmitettäisiin ja laitettaisiin sikajauhelihaa antamaan lisää liukkautta, ettei kerkiä nielauksen jälkeen yhtään kuvota ja oksennella. Ai tätä elämää kun sitä aina vain odotan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No ei kannata vielä toivoa menettää. Eihän sitä tiedä kuinka hieno mummo löytyy vaikka naapurista silloin. Jos sellainen mummo löytyisikin ja hän syöttäisi mut taas hienoon kuntoon, että rypyt oikenisivat. Olisin kuin nuori poika, ei rypyn ryppyä. Askeleet ei vain kantaisi tälläistä lihamuuria. Taas pitäisi laihdyttaa ja syödä nauriita aamusta iltaan jolloin rypyt palaisivat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAVaikeaa on ihmisen elämä. Teet mitä milloinkin, niin se on kuitenkin väärin. Ja kuitenkin ei sitä vanhuuden päivillä taida olla mitään muuta ilonaihetta kuin ruoka. Luulen, että naiset eivät enään suostu aikuisten leikkeihin. Heistähän on tullut aikuisia, niin nyt sitten ollaankin totisia ja hymy jätetään pois kun se ei kuulu vanhuuteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATälläisiä tapauksia ja asioita kulkee sekaisessa päässä. Ehkä pitäisi odotella ensin, että pää paranee.

 

Pieniä juttuja löytyy os,

pikivaantaa.suntuubi.com

 

piki

 

Lähin omainen on viranomainen

22.7.2014 Terveys, Vakavasti otettava, Yleinen

(Tälle paikalle kirosana), oon itse järjestänyt omat asiani tähän jamaan, jossa tarvitaan viranomaisen päätös asiaan jos toiseenkin. Koska eri instanssien välinen tiedonkulku on yhä Suomessa vielä vuonna 2014 niin käsittämättömän alkukantaista, etteivät eri laitokset pysty jakamaan infoa keskenään, tai siihen ei riitä käsittelijän halu eikä mielenkiinto, niin on todella todettava vallan merkillistä olevan sellaisen toiminnan. Koska pienelle ihmisille (lähinnä nyt minulle) ei jaeta häntä itseään koskevia tietoja kuin virkaatekevien omavaltaisten päätösten kautta, katson oikeutetuksi laittaa tähänkin kohtaan voimasanan (kirosana!).

Puuttumatta juurikaan asioiden yksityiskohtiin kerron sen, että annoin itseäni koskevan lausunnon laitokseen A, jossa käsittelijällä ei riittänyt kesäkuumalla virtaa paneutua mun asioihin edes sen vertaa, että olisi lukenut mun lausunnon läpi. Hän oli (tää on mun oma mielipide, ei todistettu fakta) katsonut vaan otsikot ja yhden liitteen, ja tehnyt mulle negatiivisen päätöksen sen perusteella. Huomiotta oli jäänyt kaikki se muu noudettavissa oleva materiaali, jonka olen itse asianmukaisesti ja ajallaan laitokseen B toimittanut. Ja laitos B tekee lopullisen hylkäyksen A:n mielivaltaisen päätöksen perusteella. A:n lausunnon lopputeksti kuuluu ”Tähän päätökseen ei voi hakea muutosta.”

Ja (kirosana!), miäpä soitin sinne laitokseen A ja vaadin saada muutosta aikaan. Nyt on tilanne sellainen, että mun pitää hakea eräs päätös vielä laitoksesta C, jotta A voisi tehdä uuden (kielteisen?) päätöksen, jonka B sitten tullee sinetöimään omalla negatiivisuudellaan.

Ihme touhuu!

Puoskarointia ja yleistä vitutusta

10.4.2014 Terveys, Vakavasti otettava

Harmiksenne ilmoitan olevani yhä hengissä puoskar… ei kun lääkärikäynnin jälkeen. *huoh*
Edellinen (eri) lääkäri sanoi erään mun lääkkeen kohdalla: ”tämä jätetään sinulta ehdottomasti pois.” Tämänpäiväinen (eri) lääkäri sanoi saman lääkkeen kohdalla: ”Tämän lääkkeen määrä tuplataan!” Kyseessä oli siis tismalleen sama lääke (beetasalpaaja, jonka tehtävä on nimenomaan laskea sykettä alemmas): pois vs tuplataan. Mitenhän mun pitäisi toimia? Hauskaa?

Ja kun pyysin päästä työterveyslääkärin kautta jatkotutkimuksiin, lähinnä verisuonten varjoainekuvaukseen, tyrmäsi puoskar-lääkäri sen edellä mainittuun beetasalpaajan tuplaamiseen vedoten, eli että ”katsellaan lääkkeen tuplaamisen vaikutuksia”. Vittu, täs on kateltu jo kuukausi- ellei peräti vuositolkulla, eikä ikinä mikään muutu! Lisäksi hän sanoi, että jos potilas haluaa itse tilata ajan ja hoitaa varjoainekuvaukseen liittyvät toimet ns omasta pussista, sen kun tarttuu vaan puhelimeen. Niinpä.

Puoskar-lääkäri sanoi mun olevan ”perusterve”, joskin hän mittasi neljä (4) kertaa mun verenpaineen ja sykkeen ja vieläpä kahdella eri mittarilla, kun ei heti uskonut omia silmiäänkään lähinnä tuon sykkeen osalta. Joka kerta luvut olivat luokkaa 195/125, syke 110 tai 200/130, syke 115… Niin, toki on varmaan miljoona suomalaista, joilla on paljon korkeammat lukemat, mut kun tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu… minult alkaa olla totaalisesti voimat pois.
Joo, perusterve mies tosiaan. Tällä perusterveellä on kuudet (6) päivittäiset lääkkeet + nitrot + muutama tarvittaessa otettava lääke. Pelkkä puhuminen hengästyttää, eikä selitys ole pelkästään ylipaino eikä epäterveet elämäntavat. En ole viime aikoina ryypiskellyt, syön suht monipuolisesti ja liikun sen verran minkä kykenen jne…

Olen tuhatvarma, että jossain kohtaa mulla on orastava tukos tuolla suonistossa, mut eipä tämä Herra Tohtori siitä välittänyt hittojakaan. Pitäis varmaan kuolla ensin, ennen kuin saa lähetteen oikeaan sairaalaan. Eli jos haluaa oikeasti parantua, sit vaan kaivaa omaa kuvettaan ja menee yksityispuolelle esim. Mehiläiseen.

Ainoa valopilkku tänään oli pomojen ja ylipäätään työyhteisöni reilu ja kannustava suhtautuminen mun paskatilanteeseen. Harmi heille, harmi firmalle, mut Puavo ei nyt kykene töihin. Melkein tuli tippa silmään tänään tehtaalla, kun selitin pomolle tilannetta. Sorry folks.