Selaat arkistoa kohteelle kyyneleet.

Kyyneliä ja väsymystä

17.10.2015 Yleinen

Kaikki on ihan hyvin. On vaan ollu jotenkin tunteikas loppuviikko. Katselin tuossa loppuviikosta telkkarista Inhimillisen tekijän ja itkuksihan se meni. Jälleen tajusin, että koin aivan samoja tunteita, mitä haastateltavat ohjelmassa kertoivat tunteneensa, kun olivat kokeneet kohtukuoleman. Marianna kertoi, että hän oli toivonut, että vauva olisi vain otettu pois kohdusta pian ja hän olisi päässyt kotiin. Aivan oli samat tunteet itselläkin tuolloin. Nytkin olen kokenut jotain samankaltaisia fiiliksiä. Pelkään niin tätä tulevaa, että olisin voinut sanoa lääkärille torstaina, että keskeytetään tämä raskaus jo nyt, en kestä sitä sitten myöhemmin. (Kuulostaa varmaan ihan typerältä ja siltä se itsestänikin tuntuu, mutta minkäs teet…)

seuraavat kyyneleet vieritin, kun sain viestiä meidän ihanalta kätilöltä. <3 kiitos, olet niin tärkeä! <3 ihanaa, että joku uskoo ja tsemppaa mua eteenpäin.  Voi kun kaikki menis hyvin loppuun asti ja voisin kikkailla synnytyksen siten että saisin tämän ihanan kätilön paikalle. ( inhimillisessä tekijässä Marianna kertoi että hänen synnytys oli käynnistetty heille tärkeän kätilön työpäivä).

Olen koittanut lukea ensi viikon anatomian tenttiin. Solut, lihakset, hermoston, solukalvot jne… Pää on aivan sekasin. Ja mikä parasta, väsymys on taas huipussaan. Öisin nukun 10 tuntia ja silti päivällä väsyttää. Ihana yhdistelmä. Olen nyt sit tyytynyt osaksi katselemaan netistä peruskoululaisille tarkoitettuja videoita, missä kerrotaan soluista jne. Pysyn paremmin hereillä, ja ymmärränkin asian. :D

meillä koulussa ois ens viikolla hepatiitti-rokotukset. Kaikki saa ne nyt ilmaiseksi koulun kautta, mutta minäpä oottelenkin sen kanssa sitten jonkin aikaa. Ei ne niitä piikkejä raskaanaoleville pistä. Influenssarokotteen saisin kans, mutta taidan jättää välistä. En oo sitä koskaan ottanu enkä oikein luota näihin rokotuksiin. ( kuulostaa varmaan hyvältä, tuleva terveydenhuollon ammattilainen joka ei usko rokotuksiin) Tällä en sit tarkota mitään perusrokotteita, vaan näitä kaikenmaailman ylimääräisiä rokotuksia, joita tulee kokoajan markkinoille. En ole esim. Influenssarokotteesta kuullut keneltäkään vielä mitään positiivista sanottavaa. Niin,  ja tämä on siis minun kokemus asiasta, jokainen onneksi saa tehdä itse päätökset. :)

Kauhea ahdistus ja stressi

18.5.2015 Fiilikset matalalla

Kauhea ahdistus ja stressi. Levoton olo. En pysty asettumaan aloilleni ja rauhottumaan. Mua vaan ahistaa niin. Tuntuu kuin joka puolella olis joku joka haluis käydä mun kimppuun. Tiedän sen olevan oikeasti harhaa, mutta tekemättömät työt ja muut sellaiset vainoavat mua. Paniikki kolkuttelee ovella. Oon kaupungilla DKT:ssa. En usko illan kotona sujuvan ongelmitta. Ahdistu repii hermoja.

Tavarat meinaavat väkisinkin lähteä kädestä. Sain vain vaivoin estettyä itseäni heittämästä puhelintani täysillä päin seinää.

 

Nyt olen siis jo matkalla kotiin. Viimeisen tunnin ajan olen meinannut joka hetki purskataa itkuun. On ollut pakko purra hammasta.

Väsyttää aivan kauheasti. En jaksaidi askeltakaan. Pakko. Tänään on vielä partio..

 

-Elina

Mikä mua vaivaa? Särkynyt sydän vai aivot?

16.2.2015 Yleinen

13. päivä perjantaina kirjoitin hyvin positiivisen blogitekstin aamupäivällä. Illalla itkin silmät päästäni ja meinasin lopettaa hengittämisen kun sattui niin paljon. Tunteiden heittely johtuu ristiin menneistä suksista.

Yöllä oli vaikea nukkua. Näin kaiken maailman pelottavia unia ja muutenkin uni ei meinannut tulla koska mietin koko ajan asiaa ja sitä kuinka pahasti olen mogannut ja tyrinyt ja käyttäytynyt huonosti… pyysin kyllä jo anteeksi ja yritin itsekin miettiä mitä helvettiä tapahtui. Painetta lisäsi se, että lauantai on punnituspäivä! Ja tiedossahan oli, että viikolla oli ollut kontrolloimatonta syömistä.

Lauantai aamu ja puntari esiin. Paino oli pudonnut 200g. Mä en voi sille mitään, mutta mun sydän ja pää murtuu. Tää tuntuu kaikki niin turhauttavalta ja turhalta ja mua suututtaa. Kaikki aina sanoo, että aluksi paino putoaa helposti kun ylimääräistä on niin paljon, mutta -200g viikossa ei mun mielestä ole paljon. Ja se työmäärä mitä mä olen sen eteen tehnyt on mun mielestä hirveä.

Kai mä sitten teen vain jotain väärin. Mun päässä soi sanat jotka yksi sairaanhoitaja sanoi muutama viikko sitten: ”Oletko sä koskaan oikeasti edes yrittänyt?”. Jaa olenko? En mä kai ole elämässäni mitään koskaan niin paljon ja usein yrittänyt kuin pudottaa painoa. Mä en pysty tähän edes kirjoittamaan kuinka paljon muhun nyt sattuu.

Viisi viikkoa takana sitä, että olen käynyt 5kertaa viikossa salilla, sitä ennen kävin 10vko vähintään 2kertaa viikossa salilla. Eli liikuntapuoli on kai kunnossa. Tai tähänkin joku varmasti pääsee sanomaan, että pitäisi liikkua eri tavalla. Syömisiä olen yrittänyt tarkkailla ja pitää kirjaa taas vähän aikaa, mutta se tuntuu niin ylitsepääsemättömän raksaalta. Ruuan tekeminen on raskasta ja sen miettiminen on raskasta. Helpommalla pääsee kun hakee pitsan tai lämmittää sellaisen uunissa. Ja koska Muru on niin hoikka niin hänellä tuollainen roskaruoka ei tunnu missään.

Huomenna mä menen uuteen työpaikkaan tutustumaan uuteen työhön. Mua ahdistaa hirvittävästi… entäs jos en osaakaan sitä, entäs jos en päärjää siinä, miten mun ylipaino vaikuttaa siihen työhön?

Mä toivon niin omaa kuolemaani. Kuolemantoive pyörii mun päässä ja hiljaa kyyneleet valuu mun poskille. Mä pyyhin ne pois ja astun ulos tästä asunnosta ja hymyilen vastaantulijoille, moikkaan naapuria ja juttelen kuinka mukava viikonloppu oli takana ja kuinka innoissani odotan tulevaa viikkoa ja treenejä.

kukat

Kyykkää läski, kyykkää

2.2.2015 Yleinen

Menkat, nuo ihmiskunnan elämän pyörittäjät. Aiheuttavat kiukkua, suuttumista, nalkuttamista, itkua ja tämän lisäksi vielä pitkän listan fyysisiä oireita. Naisen kehon ominaisuus jolle nainen ei oikein voi mitään. Neljä päivää on mennyt itkiessä. Kysyttäessä syytä, syitä on tuhansia ja sitten taas mitään syytä ei ole. Perjantaina olin aivan paniikissa koska en vain pystynyt lopettamaan itkua. Vesi vain valui silmistä ja oli aika lähteä salille… Olin ottanut yhteen treenikaverin kanssa ja pyytänyt jo anteeksi reilusti, mutta silti sydäntä poltti. Toinen kaveri sanoi, että eihän sinne salille ole pakko lähteä. En olisi halunnukaan lähteä, mutta halusin tehdä sen helkkarin käsitreenin. Se on kuitenkin yksi mun suosikki treeneistä. Nopeasti on muodostunut nämä suosikki treenit ja ne mitä vihaa… No onneksi lähdin. Seuraavana päivänä oli kädet kipeet ja varsinkin ojentajat ja se on aina huippu tunne.

Tänään mennään kyykkään. Joka läskin unelma homma. Tällainen pullero raahataan peilin eteen ja siihen peiliin pitäisi vielä katsoa ja mennä kyykkyyn ja sitten nostaa tämä yli sadan kilon ruho pystyyn. Helvetillinen liike vaikka normaalille ihmiselle ihan normaalia elämää. Kokeilepa olla lihava ja mennä kyykkyyn. Tänään mukaan lähtee taas kaveri ja tietty tää treenari joka ei päästä mua helpolla, ei hetkeekään anna löysää. Kyykky on kyllä mun yksi suosikki treeneistä joten hyvällä mielellä lähden tietysti salille ja varsinkin koska nyt on ollut kaksi päivää taukoa salista niin onhan sinne mukavaa mennä.

Hellyyttävä Joulu. 7 päivä joulukuuta

7.12.2014 Jaskakin soitti jo kaverilleen, Yleinen

Kun Irene oli katsellut edellisenä päivänä Presitentin linnanjuhlia oli hänelle tullut vielä eräs asia mieleen. Miten kivalta tuntuisi saada vielä Sykerön perheeseen televisio. Taavetille hän päätti tästä asiasta kertoa, ehkä varovaisesti kuitenkin. Omista rahoista se on kuitenkin ostettava kun ei ole keräykset olleet kun vasta yhden päivän ihmisten ulottavuudella. Ja kuinka ne keräykset sitten tuottavat, saako niistä omia rahoja pois. Taavetti tulikin juuri sopivasti sisälle ja Irene hiippaili miehensä luo. Taavetti oli jo oppinut tuntemaan vaimonsa ”metkut” melko lailla tarkkaan. Irene siinä hiukan miehensä poskia silitteli ja pyysi Taavettia istumaan tuolille jos hän vaikka hiukan hieroaa sinun hartioitasi. Taavetti teki työtä käskettyä istumaan keittiön tuolille samalla kuunnellen mitä vaimolta nyt on tulossa.

taakka 3

Vaimo alkoi hieromaan miehensä olkapäitä samalla tietenkin puhumaan Sykeröllä sattuneista hellyyttävistä hetkistä. ”On niin ihanaa katsella kuinka tyytyväisiä he ovat olleet saamistaan puhelimista, puista ja tuosta alkavasta pesuhuoneremontista. Jotenkin he ovat kuitenkin vielä yhtä kotiin kuuluvaa laitetta vailla. Muuten miltäs tämä hierominen sinusta tuntuu”. ”Oikein hyvältä tuntuu, jatka vaan juttuasia”, kertoi mies puristavien kämmenien käsittelyssä. ”Niin kun olet varmaan huomannut, niin kaikki mitä heille on viety, ovat he niistä olleet sangen vilpittömiä ja onnellisia. Jopa itkunkin myötä on heiltä tullut kiitokset. Ja ovatko he koskaan saanneet mitään. Ei edes oma poika ole heitä auttanut. Kaksistaan he asuvat omassa talossaan vaan vanha radio seuranaan vaikka ei siitä aina kuulukkaan mitään”. Taavetti kuunteli ja kuunteli mutta mitään tietoa ei vielä ole tullut ostamisesta, alustaa on kyllä jo pitkään kerrottu. Niinpä Taavetti jatkoi kuuntelemista ja Irene jatkoi. ”Jotenkin nämä vanhukset ovat jäänneet kaikista tapahtumista täysin sivuun kun ei ole mitään kunnollista laitetta josta voisi oman maan ja kaikkien muidenkin maiden asioita kuunnella. Siksi olisin sulta kysellyt vielä, tuntuuko hierominen hyvältä, niin että jos ostaisimme vielä television heille viihteen tuojaksi. Kuitenkin he osaavat arvostaa kaikkea auttamista suuresti”. Taavetti aukaisi suunsa ja kiitteli hieromisesta, oikein pieniä palloja silmissäni lentelee. ”Emme taida niistä keräyksistä saada kaikkia mitä esimerkiksi rakentaminen tulee maksamaan. Mutta emmehän voi tätä auttamista tähänkään jättää. Kuitenkin tätä auttamista on tehty jo niin pitkään, että eiköhän se yksi televisio siihen vielä mahdu”. Irenen silmistäkin kyyneleet pyysivät lupaa tulla ulos. Nyt hän oli niin onnellinen, että kapsahti miehensä kaulaan puristaen häntä kovaa ja päälle vielä suudelmankin antoi. Irenellä oli hyvä olla ja maanantaina lähdetään hakemaan televisiota heille.

Taavetti muisti kysellä vaimoltaan, että oletkos tehnyt sen pienen toimikunnan jo valmiiksi. ”Olen minä sitä miettinyt mutta en oikein ihan tarkkaan tiedä. Jos minä itse olisin siinä ja tietenkin myös sinä. Mitenkä olisi sitten Irmeli Pahtonen. Tuleeko tästä toimikunnasta silloin liikaa poliittinen”. ”Ei minusta tule, ja hänhän on demarian edustaja ja oikeastaan mitä me ollaan aina autettu ovat työväen ihmisiä. Ja kuitenkin ensiksi hän on varteenotettava eduskuntaehdokas ja toiseksi hänellä on koulutusta ja tietoa mistä voisimme rahaa saada näihin kaikkiin tekemisiin. Minusta ilman muuta Irmeli Pahtonen toimikuntaan myöskin. Vieläkö siihen pitäisi saada yksi edustaja lisää”. ”Jos ajatellaan sitten Tuula Koistista. Hänhän on työpaikassaan sihteeri ja minusta hän on aika välkky. Meidän palaverissakin hän luontevasti heitteli ideoitaan esille”.

taakka 4

Mutta nyt oli hyvä aika soitella maanantaiksi kaivinkone ja talkooväkeä Sykerön talkoisiin. Taavetti soitti kaivurin ja Irene alkoi soittelemaan miehiä ja naisia paikalle.

Sykeröllä oli hiukan jo päästy normaaliin päiväjärjestykseen. Jaska käveli ja piti puhelinta kädessään, vaan ei kukaan soitellut. Hän oli harmissaan moisesta vehkeestä kun ei kukaan hänelle soittanut. Almaakin alkoi jo tuskastuttamaan Jaskan käytös. ”Laita jo se puhelin pöydälle ja mieti jotain kavereitasi ja pistä sitten nimet paperille. Irene kun tulee niin hän sitten selvittää heille numerot”. Ehdotus olikin niin hyvä, että molemmat alkoivat laittelemaan nimiä paperille ylös. Vaikka täällä asuen ei olekkaan oltu oikein kenenkään kanssa missään puheyhteyksissä. Nimiä kuitenkin paperille molemmilta tuli ja paikkakuntia jossa tiedettiin heidän viimeksi asuvan. Tekniikka oli kuitenkin sen verran outoa, että ei kumpikaan uskaltanut alkaa kyselemään numeroa heille. Ikää kun kuitenkin oli Jaskalla jo 71 vuotta ja Alma oli kaksi vuotta vähemmän. Mutta kun ei ole vanhassa radiosta tarvinnut kuin yhtä nappulaan kääntää niin asema oli melkein kohdallaan. Radio tietenkin kaipasi välillä pehmeitä nyrkiniskujakin, että sieltä välillä sai äänen kuuluville.

Jokisen Taavetin ja Irenen puhelin oli ollut kovassa käytössä. Mutta oli talkooväkeäkin tullut jo toistakymmentä ihmistä. Ainoana kieltäytyjänä oli Tohmosen Karri jolla oli työeste, mutta seuraavana päivänä hänkin lupasi tulla lennosta taas paikalle. Hän ei halunut jättää väliin Alman herkullista kahvipöytää joka työn ohella oli se päivän paras paikka.

Kaikki asiat oli nyt selvitetty. Oli rautakauppaan soitettu jo aiemmin ja kodinkoneliikkeeseen soitetaan maanantaina. Irene päättikin lähteä katsomaan mitä vanhuksille kuuluu. Taavettikin lupasi lähteä mukaan kuuntelemaan vanhuksia. Pihaan tullessa Jaska jo köpötteli ovea aukaisemaan puhelin kädessä. ”Onkos jo sun puhelin pirissyt”, kyseli Irene. ”Ei pirise yhtään, onkohan tässä jokin vika”, kertoi Jaska totisena.” Katsotaan nyt sitä puhelinta mikä siinä sitten on”. Irene tutki puhelinta ja totesi Jaskalle, että kukaan ei vielä tiedä sun numeroa. Olisiko sulla jotain nimiä niin laitetaan ne tänne”. ”On minulla nimiä jos nämä ihmiset vaan löytyvät”. Irene näytti kuinka numerotiedustelusta saadaan nimet selville . Molemmat vanhukset katselivat tarkkaan kuinka numerot saadaan selville, ja kuinka ne lisätään puhelimeen. Nyt oli kaikki nimet tallennettu puhelimeen ja Jaska päättikin soittaa erääseen numeroon. Han sai puhelimen jo hälyyttämään ja hetken päästä jo Jaska vastasi ”Tääll on Sykerön Jaska mitäs sinne teille oikein kuuluu”. Puhetta alkoikin tulla jatkuvalla syötöllä kun ei Jaskakaan ole ollut kavereihin yhteydessä moniin vuosiin.

Alma pyyteli vieraitaan kahvipöytään. ”Huomenna sitten alkaa Teille se remontti”. ”Niin alkaa, että oikein jännittää meitäkin, kuinkahan tässä oikein käy”. ”Hyvinhän siinä käy. Mekin tullaan heti navetan jälkeen tänne. Sitten tulee kaivinkone ja Suikkasen Niilo sekä tietenkin rautakaupan auto. Se tuo sellaisia tavaroita jotka ensin menevät käyttöön. Hyvin se kaikki alkaa. Ensimmäinen päivä menee tietenkin tavaroiden siirtämiseen ja purkaamiseen”.

Kahvit oli juotu ja Jaska pääsi soittelemaan kavereilleen. Nyt hän oli pollea poika puhelimensa kanssa. Huominen päivä onkin sitten kiireellinen. Irenellä tuli vielä mieleen Alman kauppareissu. ”Mielellänihän minä kauppaan lähden jos se vain sopii”. Asia oli päätetty

 

Jatkuu huomenna.

piki

Hellyyttävä Joulu. 5 päivä Joulukuuta

5.12.2014 Rakentaminen alkaa kohta, Yleinen

Joulukuu oli saatu hyvälle alulle ja Alman sekä Jaskankin auttaminen oli saatu käyntiin. Almalla oli aamulla tullut paha mieli. Poika ei ole käynnyt kahteen vuoteen heillä kylässä. Yhden kortin vaan on lähettänyt. Siinä luki vähäisesti seuraavaa osoitteen lisäksi. ”Meillä on kaksi lasta. Mira 2 v. ja Sami 7kk”. Niin pahalta tuntuu kun ei saa katsella noita pieniä lapsia. Antaa heidän puristella sormiani ja hymyillä, saisin keinutella hiljalleen keinussa pienokaista hyräillä hänelle ja kun viimein vauvan nukahdettu syliini, tulisi minulle siitä lämmin ja hyvä olo. Mutta en ole sellaista päässyt vielä kokemaan, on vain niin yksinäinen olo vaikka Jaska onkin mun seuranani. Kyyneleet vuolaasti tippuivat Alman kosteista silmistä rinnalle. Jaska kuunteli Alman hiljaista puhetta ja tuli lohduttamaan vaimoaan.taakka 2

Irene oli kauppareissulla kirkonkylässä. Tuiskulan kirkonkylä oli aika vilkas kauppapaikka. Liikkeet olivat isoja ja välillä löytyi hyviäkin tarjouksia. Näin kävi nytkin kun paikallinen kodinkoneliike tarjosi puhelimia 30 €uron hintaan kappale. Kaksi puhelinta ostettiin Sykerön perheelle. Nyt heillä oli yhteys mailmalle, vaikka soittaisivat presitentille.

Samalla reissulla käytiin katsomassa erästä pientä rakennusalan yrittäjää. Hän teki välillä isojakin töitä vaikka etupäässä hänen remontit olivatkin pieniä kun kerran yksin näitä töitä teki. Suikkasen Niilo olikin kotona mikä Irenen kannalta oli hyvä juttu. Irene kertoi heidän tehtävästään mitä olemme Sykerön vanhuksille tekemässä. Pieni mutta tässä tietenkin on, että voiko tälläisen tehtävän suorittaa näin talvella. ”Hyvinkin voi jos on vain peitteitä vesiputken päälle”. Asiat lyötiin lukkoon siltäosin, että Ville tulee katsomaan seuraavana päivänä mikä on tilanne. ”Ja jouluksi pitäisi saada kuntoon. Onkos siellä talkooväkeä ja vähän sellaistakin väkeä joilla pysyy vasara kädessä”.  ”Kova auttamisen halu on kyläläisillä, eiköhän ne asiat ole järjestyksessä”.

lahjan anto

Hienolta tuntui kaikki asiat, tuumi Irene kun ajeli kirkonkylältä kotiinsa. Ensin hän päätti kuitenkin käydä Sykerön kautta ilmoittamassa, että tälläisiä miehiä tulee huomenna sinne töitä tekemään.

Hän astui omakotitalon rappusia ylös kun huomasi Alman hänelle vilkuttavan keittiön ikkunasta. ”Voi miten ihanaa että tulit meitä katsomaan. Käyppä istumaan niin keitellään kahvit”. Nyt on vähän kiire kun olen menossa vasta kotiin lypsämään lehmiä. Mutta nyt olisi vuorossa seuraavanlainen juttu. Miten olisi jos Teille tultaisiin rakentamaan kylpyhuone sisäveskin kanssa. Talkoilla tehdään eikä Teidän tarvitse laittaa siihen yhtään rahaa. Se on meidän kyläläisten joululahja Teille”. Jaska istahti keittiön penkille ja Alma hakeutui keinuun istumaan. Alma laittoi kätensä suunsa eteen ja heikolla äänellä kuului, ”Herranen aika sentään”. ”Miten te nyt sentään menette tuollaista tekemään, hyvähän meidän on ollut käydä ulkohuussissakin, mitä te nyt semmoista”: Alma ja Jaska olivat aivan sanattomia. Ja kun vielä Irene otti kassista kaksi puhelinlaatikkoa ja sanoi, ”Nyt pääsette soittamaan vaikka pojallenne, tässä on sellaiset värkit. Mutta katsotaanko huomenna niitä tarkemmin, kuinka ne palaavat”.

hattu 2

Sykerön vanhukset jäivät katsomaan Irenen perään kun hän vilkuttaen lähti kotiinsa. Alma ja Jaska istuivat hiljaa tuoleissaan. Irene oli saannut heidät hiljaiseksi. Jopa Alma oli hiljainen, hän ei yksinkertaisesti osanut lähteä kiikusta mihinkään. Siinä hän vain istui ja välillä katsoi miestään, joka myöskin oli aivan pois pelistä. Vasta kun Jaska sanoi, että katsotaanko millaisilla vehkeillä sitä nykyään ihmisille soitellaan. ”Älä, älä koske niihin kun et tiedä mistä pitää painaa”. ”Enhän minä mistään painakkaan katson vain kun nostan laatikosta kannen ylös”.  ”Oleppa sitten varovainen ettei tarvi heti Irenelle antaa toista, että se menikin rikki”.

Iltapäivä oli ollut ihmeellinen, ihmeellisiä asioita oli tullut heidän eteensä paljon. Siinä sitä onkin miettimistä kerrakseen. Mistähän kyläläiset meitä haluavat auttaa. Onko täällä sellainen tapa vai mitä tämä oikein on.

 

hattuTaavetti oli jo mennyt navetalle ja sinne Irenekin touhukkaasti asteli. Taavetti huuteli Irenen nähdessään, ”Kuinka kirkonkylällä oikein meni”. ”Ootappa kun tulen lähemmäksi sinua”. Ja kun Irene pääsi Taavetin lähelle kertoi hän, että kaksi puhelinta on ostettu ja viety Sykerölle. Opastaa en kerennyt mutta katsellaan niitä sitten huomenna. Ja Suikkasen Niilo tulee aamupäivällä katsomaan Sykerölle. Meidänkin tietenkin pitään myöskin sinne mennä. ”Tälläinen kertomus oli mulla, olinko minä hyvä”.  ”Ainahan sinä hyvä olet, enhän minä suo muuten täällä pitäiskään”.

Irene mietti itsekseen, miten saisi helpommin kyläläisille sanaa auttamisesta tai jonkinlaisesta avustamisesta. Pitäisi ehkä olla lähinaapureihin yhteydessä. Ehkä keksisin vaikka huomiseksi, jos meillä pidettäisiin pieni palaveri. Itse laitoin jo kylällä käydessäni pari riviä Lottoa vetämään. Jos vaikka sattuisi onnistumaan niin kaikki sijoitan Sykerölle. Tai jos sattuu päävoitto tulemaan, niin eivät kai he kaikki tarvitse sentään.

Paljon oli tänä päivänäkin saatu aikaan kun pariskunta käveli navetasta sisälle. ”Niin jotenkin mua säälittä varsinkin Alma. Sen poika ei ole kahteen vuoteen käynny lainkaan vanhempiensa luona ja kuulemma heillä on kaksi pientä lastakin. Eivät isovanhemmat ole heitä vielä nähneet, ei edes valokuvaakaan ole lähetetty. Mutta ehkä me löydetään pojan numero niin voidaan antaa Alman soittaa pojalleen niillä uusillä puhelimilla”: Taas tuntui tulevan Irenelle hyvä olo sydämmeen. Ei sitä paljonkaan tarvitse tehdä tai auttaa kun hyvä mieli tulee molemmille osapuolille.

 

imagesenkeli 1Jokisen Taavetilla ja Irenellä oli ollut ylimääräistä puuhaa tänään. Mutta hyvä mieli kuitenkin molemmilla oli. Kyllä auttaminen vain on jaloin taito mitä ihminen voi tarjota.

Sykeröllä alettiin jo pikku hiljaa puhumaan. Mutta eivät olleet vanhukset aivan omia itsejään vielä. ”Kuinkahan meidän nukkuminen oikein onnistuu, taitaa olla liian paljon ajateltavaa. Mutta Hyvää yötä kuitenkin Jaska.

Jatkuu huomenna

piki