Selaat arkistoa kohteelle kysymyksiä?.

Tutkimustyötä

2.12.2016 Yleinen

Viimeiset puoli tuntia muistelin, että miten tänne blogiin kirjaudutaan. Onneksi oli viiniä ja hyvää musiikkia seurana niin ei mennyt hermot.

Kävimme oleskelemassa viisi viikkoa Espanjassa, ”Fugessa” ja siksi on remontit ollut hieman tauolla. Itse asiassa (yhdyssana vai ei?) vaimohan ei oleskellut vaan hän oli siskoni kanssa työharjoittelussa ja minä kiertelin kaupungin strippiklubeja läpi yhdessä poikani kanssa. Espanjassa ei ole kaikki niin pilkuntarkkaa. Hienot oli maisemat.

Maisema nro.1

Maisema nro.1

Tultiin kyllä jo takaisin muutama viikko sitten, mutta minulla on ollut kiire erilaisten tutkimustöiden takia.

Viimeksi eilen teimme poikani kanssa tutkimusta paikkakuntalaisten käyttäytymisestä kohtaamistilanteessa.

Tutkimus: Hei me tervehditään!
(Kuva kädestä…en jaksanut ottaa mutta ymmärrät pointin)
Olimme pojan kanssa kääntyneet kotitieltämme yhdelle kaupungin vilkkaimmista kaduista, Osmajoentielle (missä se joki on?)
Hetken mielijohteesta päätin tehdä testin siitä että kuinka moni vastaantulijoista tervehtii minua (Osmajoentiellä kävellessäni) jos tervehdin heitä ensiksi…muutenhan mitään kanssakäymistä ei tapahtuisi, ellei kyseessä olisi tuttu henkilö.
Samalla kun ajatus oli putkahtanut päästäni ulos, olikin ensimmäinen testihenkilö jo hyvin hyvin lähellä. Kuvailen testihenkilöitä numeroilla, numerojärjestyksessä.
Tässä vaiheessa on myös hyvä kertoa tutkimuksen olosuhteet jotta voidaan todeta testin tapahtuneen järkevissä olosuhteissa.
Keskipäivä, suhteellisen valoisa keli, pientä lumisadetta. Keskimääräinen kosteusprosentti 90, tuulennopeus 0.3 m/s. Tervehtijän vaatetus: normaalit ulkoiluvaatteet, musta ulkoilutakki ja housut, päässä pipo. Mukana pieni lapsi lastenrattaissa: vaikutus tervehdykseen vastaamisen helpottamisessa suurempi kuin yksinään kävelevän mieshenkilön.
1.Pyöräilevä koululaispoika/ nuori mies, luultavasti menossa Ammattikoululle, finnejä. Tilanne tuli tosiaan liian nopeasti, epäröin ja pyörä sujahti ohitseni vasemmalta puoleltani, en ehtinyt/uskaltanut sanoa mitään. Tämä kertoo testin vaativuustasosta. Nyt ei voi enää epäröidä! Entä jos hän olisi tervehtinyt ensin? Olisinko ollut jumissa?Olisiko hän pettynyt? Tehnyt jopa itsemurhan kyseisen asian takia?
2./3.Kaksi mummoa keskustelee keskenään, molemmat pysähtyneinä. Toisella pieni koira hihnassa. Keräsin rohkeuteni ja kajautin ilmoille iloisen tervehdyksen ”Hyvää päivää!”. Toinen vastasi epäröivällä, hiljaisella äänellä ”Hei” (luulisin että tuo ei liittynyt heidän omaan keskusteluunsa) mutta molempien ilme oli varsin tutkiva, jopa arvosteleva. Hetken jo luulin että toinen mummo laskee villakoiransa kimppuuni. Ei laskenut, vilkaisin kyllä varmuuden vuoksi olkani ylitse.
4.Huomasin jo kauempaa, että seuraavana kyseessä oli nuori naishenkilö. Välimatkamme lyhentyessä huomasin että kyseessä olikin ihan mukavannäköinen typykkä, joten hymy huulille ja ”Hei!” . Ei vastausta, tai vastasi kyllä katseellaan, luultavasti ääneen lausuttuna olisi kuulostanut tältä ”v*#!n pedofiili!”. Katsoin jälleen taakseni, tällä kertaa tarkistin että oliko numero 4 jo soittamassa poliisille, onko nro.3. päästänyt irti hihnasta. Onko nro.1 viiltänyt ranteet auki?
5. Jälleen koululaisteinipoika, kuulokkeet korvillaan joten jouduin skarppaamaan että hän varmasti huomaisi tervehdykseni. Katsekontakti hyvissä ajoin ja taas ”heipparallaa”. Numero 5 huomasi selkeästi tervehdykseni mutta ei vastakaikua, kuulokkeet pelastivat hänen äänihuuliensa kulumisen.
6. Arviolta 45- vuotias nainen, ”Moikka!”, ei vastausta, mietti varmaan mielessään että olinko joku tuttu ja voi hyvänen aika kun nyt jäi tervehtimättä!?
Nyt olin jo lähellä Kirjastoa (Kauppakadun risteyksessä testini päättyisi joten aikaa ei ollut enää paljon). Vaadittiin nopea muutos suunnitelmiin. Entäpä Englanninkielellä?
7. Vanhempi mummeli. ”Hello darling!” (tuo darling oli liioittelua). Mahdollisimman kovaäänisesti ja iloisella ilmeellä. Sain taas vastaukseksi ihmettelyä, mutta minkäänlaista kommenttia ei ääneen tullut.
8. Taas naishenkilö, saattoi olla lähellä neljääkymppiä. Ei saa lannistua, joten taas iloinen ”HELLOU!”, huomasin että mukana oli myös hieman Savon aksenttia, joten joko nyt tärppäisi? Valitettavasti ei, jos jotain positiivista etsi, niin ainakin numero 8 kiihdytti kävelyvauhtiaan. Hyötyliikuntaa. Ehkä sinä sitä kaipasitkin. Katsoin taakseni, onko nro.6 vielä näkyvissä, ehkä kääntynyt ja tulossa kysymään kuka olen? Nro.1 soittanut poliisit? Miksi? Nro.5 vaihtanut biisiä? Onkohan Metallican uusi hitti?
9. Tällä hetkellä olin kirjaston edessä ja näin kaksi vanhempaa miestä kävelemässä vastaani, heillä välimatkaa reilu 5 metriä. Edelleen vieraalla kielellä tervehdys. Ei ollut huomaavinaan. Tämä loukkasi ehkä eniten…olisit vaikka ennemmin näyttänyt keskisormea! Missä on nro.1? Vieläkö Kakkonen ja Kolmonen juttelee? Eikö niillä ole kylmä? Entä koira? Eläinrääkkäystä. Pitää kirjoittaa Varkauden alueen FACE- palstalle!
10. ”Hello!”. Arvatkaa mitä? Tämä viimeinen ukkeli vastasi, tosin kotimaankielellä ”Hei” mutta mitä väliä! Viime metreillä tilastoihin saatiin yksi AITO tervehdys!
Yllättikö lopputulos? Hieman.
Tervehtisinkö itse jos minulle tervehditään? Todellakin. Kyllä. Ehkä. Luulisin.
Miettiikö kaikki tuttuni, että olen seonnut lopullisesti? Tuskin, ne on tiennyt sen jo pidemmän aikaa. Vai onko? Miksi kyselen itseltäni näin paljon?  Kertokaa?
Jos jatkaisin tervehtimistä elämäni loppuun saakka, niin tulisiko näistä tuntemattomista tuttuja, kuinka läheisiä? Oliko tuo vanha mies kiinnostunut minusta seksuaalisesti? Miksi mietin tuota kysymystä? Tulisinko ulos kaapista jos olisin siellä? Olisiko kaappi vaatehuoneessa vai eteisessä? Jos olisi eteisessä niin siellä on hitosti takkeja, mahtuisinko sinne, mahtuisinko makuuhuoneen kaappiinkaan? Missä on minun kaappi?Miksi en ole töissä jossakin tutkimuslaitoksessa? Kuka keksi rakkauden? Kenelle kellot soivat? Kuka teki enkelin eteiseen? Mikael Gabriel…siitä olen varma. Kuulin radiosta sen biisin.
/Who am I?

Sisimpääsi matkusta

16.2.2015 Yleinen

Noniin on aika kertoa teille minkä rakentamiseen saattaa kestää vuosia, mutta tuhoamiseen tarvitaan vain sekuntti. Vastaus on itsetunto. Tässä postauksessa pohdiskelen hieman itsetuntoa ja mitä siihen liittyy. Idea lähti siitä kun twitterissä minulta kysyttiin mitä on hyvä itsetunto? Olin siis suositellut tässä vaiheessa hänelle että kokeilee hyvää itsetuntoa, mutta kun tuo kysymys lävähti eteeni en tiennytkään vastausta. Onko minulla hyvä itsetunto? Mitä se tarkoittaa? Nyt otetaan asiasta selvää ja katsotaan mitä vastauksia näihin ja moniin muihin aiheeseen liittyviin kysymyksiin löytyy.

kun on huono tai heikko itsetunto;

Näkeekö silloin ympärillä olevan mailman mustavalkoisena?

Näkeekö silloin ympärillä olevan mailman mustavalkoisena? Miksi lähtisin pois kotoa?

Näkeekö silloin itsensä mustavalkoisena? En ehkä kuulu tänne.

Näkeekö silloin itsensä mustavalkoisena? En ehkä kuulu tänne?

Ehkä se itsetunnon puute kuvaa näitä molempia tilanteita, mutta…

image

Mielestäni kauneus on katsojan silmissä.

Hyvä itsetunto on: itsensä hyväksyminen, arvostaminen ja kuunteleminen. Ihminen joka uskaltaa olla erilainen eli omaitsensä omistaa hyväniysetunnon. Uskalla sanoa mielipiteesi ja uskalla olla ystävällinen muille. Ihmisellä on kolme minä kuvaa. Millainen mielestään on, millainen haluaisi olla ja millaisena ajattelee muiden itsensä näkevän.

Itsetunto laatikko oli avatessa tyhjä.

Itsetunto laatikko oli avatessa tyhjä.

Ajattelen että näin muut näkevät minut

Ajattelen että näin muut näkevät minut

Mistä itsetunto koostuu. Se koostuu menneestä elämästä ja kuinka tulevaisuutta katsoo. Sinulla on todennäköisesti hyvä itsetunto jos sinua on rakastettu, sinulla on läheisiä ihmissuhteita, sinua arvostetaan sellaisena kuin olet ja sinusta on huolehdittu. Itsetuntoa laskee elämän ikävät kolhut, haukkuminen, syrjintä, negatiivinen ajattelu itsestä ja jos esittää muuta kuin on. Vahvalla itsetunnolla osaat paremmin käsitellä ikäviä asioita ja selviät niistä kun taas heikolla itse tunnolla syytät helposti itseäsi takaiskuista etkä osaa käsitellä niitä hyvin. Heikentynyt itsetunto voi johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen, paniikihäiriöihin tai sosiaalisiin pelkotiloihin joka taas johtaa erakoitumiseen. Itsetunto on ihmisen yksi herkemmistä ominaisuuksista joten kohtele sitä varoen niin omaasi kuin muidenkin.

En ole pystynyt katsomaan todellisuutta silmiin

En ole pystynyt katsomaan todellisuutta silmiin

Minä luulin että minulla on hyvä itsetunto, mutta nyt kun olen asiaa enemmän tutkinut niin ei se sitä ole. Osittain kyllä eli en etsi ulkonäöstäni virheitä ja pidän itseäni kauniina. Uskallan olla omaitseni, näyttäytyä ilman meikkiä ja tehdä asioita mistä nautin. Mutta minun heikkouteni on se että mitä muut ajattelevat. Minulla on käsitys että ihmiset ajattelevat pelkästään pahaa minusta ja tästä on päästävä eroon. Kysyin ihmisiltä mielipidettä itsestäni hyviä ja huonoja puolia ja kun huonoja puolia ei meinannut tulla tai sieltä ei tullut mitään niin karmivaa mitä olin odottanut, en saattanut uskoa sitä. Ajattelin jälkeenpäin että kukaan ei uskalla kertoa huonoja puoliani minulle. Mutta nyt tajusin että ehkä muut ei ajattelekkaan minusta niin pahaa kuin mitä minä itse ajattelen itsestäni. Ehkä mä oon sit hyvä tyyppi, rento, hauska , kaunis, tietyssä humalatilassa ärsyttävä ja impulsiivinen. Se minä olen. Nyt kun olen sisäistänyt jo hieman itseäni, antanut anteeksi itselleni sekä muille ja karistanut katkeruuden pois niin voin paremmin. En ole niin väsynyt, päähän ei koske joka ikinen päivä enkä hermostu yhtä helposti. Vielä minulla on harjoittelua hyvään ja vahvaan itsetuntoon mutta tiedän sen olevan kaiken työn arvoista. Minun täytyy opetella myös tekemään valintoja. En ikinä osaa/ uskalla Kysyttäessä valita sitä mitä minä haluan esim. Ruoan suhteen koska ajattelen aina että on parempi valita se mitä toinen haluaa. Näin miellyttän varmasti muita. Tämä onkin minun suurin haaste nyt!

I believe i can fly

I believe i can fly

Sitten jotain lohduttavaa tietoa itsetunnosta. Se on ihmisen persoonallinen ominaisuus, ei periytyvä. Itsetunto on taito jota voi kehittää. Kuten sanoin hyvän ja vahvan itsetunnon rakentamisessa voi mennä vuosia joten älä odota pikaparannusta vaan harjoittele sitkeästi. Muista vain sekuntti riittää sen tuhoamiseen vain sana riittää! Älä tuhoa omaa tai muiden itsetuntoa olemalla ilkeä päinvastoin auta sen rakentamisessa olemalla ystävällinen, juttele ihmisten kanssa tai pelkkä hymy riittää.

Nyt kun olen löytänyt siitä edes osan, suljen laatikon visusti ja suojelen sitä viimeiseen asti.

Nyt kun olen löytänyt siitä edes osan, suljen laatikon visusti ja suojelen sitä viimeiseen asti.

Kerron sitten vielä muutamia keinoja jolla voit päästä alkuun itsetunnon kehittämisessä, mutta on tärkeää etsiä itselle sopivat tavat.

Jokainen tietää tunteen kun astelee peilin eteen ja alkaa etsiä virheitä itsestään lihava, epämuodostunut, huono iho, taas uusi finni, isot reidet yms. STOP! Kokeileppa nyt etsiä niitä hyviä puolia söpö nenä, kauniin väriset silmät, hienot hampaat, kauniit kynnet tai mitä vaan hyvää. Kun olet tässä onnistunut onnittele itseäsi ja mieti seuraavaksi elämääsi. Mitä hyvää sinulla on? Katto pään päällä, ruokaa syötäväksi, perhe, lemmikki, ystävä, olet terve tai elossa.  Kun tajuat että elämässäsi ja ympärilläsi on hyviä asioita mieti seuraavaksi missä olet hyvä. Olen hyvä lukemaan, tekemään kuperkeikkoja, laulamaan, tanssimaan tai se voi olla mitä vaan missä olet hyvä ja mikä tuo sinulle onnistumisen tunteen. Ajattele nämä asiat peilin edessä. Kun löydät hyviä asioita sano ne äänen samalla katsoen itseäsi silmiin pelistä ja huomaat kuinka olet valoisampi ja näet taas itsesi hieman kauniimpana.

image

Etsi totuus itsestäsi. Miksi ajattelet että nenäsi on liian iso tai juttusi ovat niin typeriä että parempi kun olet hiljaa? Mistä tällainen käsitys on peräisin? Oletko todella sellainen ja onko vika sinussa? Vääristyneiden ajatusten muuttaminen on mahdollista. Muuta ne! Ja muista ihmiset on ainutlaatuisia.

image

Puhu kauniisti itsellesi ja muille.

Puhu kauniisti itsellesi ja muille.

Muistele onnistumisia ja vaikeina hetkinä yritä palauttaa ne mieleesi.

Uskalla olla omaitsesi sillä liiallinen toisten myötäily voi vieraannutta sinut omasta itsestä. Jos ystävien ovet sulkeutuvat silloin kun päätät olla omaitsesi niin oikeiden ystävien ovet avautuvat.

Opettele tekemään valintoja! Jos sinulta kysytään otatko kahvin vai teen. Valitse kumman haluat, elä ajattele kummasta olisi toiselle vähemmän vaivaa.

Irrottaidu vääristä häpeän ja syyllisyyden tunteista. Anna anteeksi itselle sekä muille.

Älä anna kenellekkään valtaa määritellä olemassaolosi oikeutta. Muista olet yhtä arvokas kuin muutkin! Jos joku on erimieltä ole joko välittämättä tai kerää rohkeutesi ja käy kysymässä häneltä että, mitä sinulle oikeasti kuuluu? Yritä välittää hänelle viesti että arvostat itseäsi ja hänenkin kannattaisi. Koska se että jonkun pitää vähätellä muita tarkoittaa  yleensä että ei tiedä omaa paikkaansa ja täytyy kohottaa itseään vähättelemällä muita. Älä säikähdä tämä joku saattaa häkeltyä kysymyksestäsi ja vastata rajusti takaisin esim. haukkumalla. Mutta uskallan väittää että tuo kysymys pistää ihmisen miettimään ja ehkä eräänä päivänä tämä joku saattaa tulla kiittämään sinua.

Ole hyvässä mielessä itsekäs. Anna itsellesi oikeus virheisiin ja mielipiteisiin, tunnista ja hyväksy omat rajasi sekä kuuntele itseäsi.

sitten tärkein hemmottele itseäsi! Tee joskus vain niitä asioita joista nautit, mitkä tekee sinut onnelliseksi ja mikä antaa sinulle virtaa.

Onnea harjoitteluun! :)

Meikki tuo minulle lisää varmuutta, mutta se ei luo itsetuntoa. Kaikesta huolimatta olen onnellinen.

Meikki tuo minulle lisää varmuutta, mutta se ei luo itsetuntoa. Kaikesta huolimatta olen onnellinen.

Harjoitus löytyi nyytti.fi sivulta.

Joulukuu Osa 2

12.1.2015 Yleinen

Meikkasin

Meikkasin

Taistelin ja pähkäilin hiusteni kanssa

Taistelin ja pähkäilin hiusteni kanssa

kunnes

kunnes

Sain hiukset tottelemaan

Sain hiukset tottelemaan

Laitettiin yhdessä vähän kynsiä

Laitettiin yhdessä vähän kynsiä ja valittiin korut

image

Kokeilin erilaisia vaate yhdistelmiä

 

image

Niin uusia kuin vanhojakin

 

Kokeilin erilaisia vaate yhdistelmiä

Kunnes

Kunnes löysin parhaan vaihtoehdon

löysin parhaan vaihtoehdon

Yritin parhaani :)

miten Emmi onnistui? Mikä sai emmin hermoilemaan kokonaisuudesta? Selviääkö vielä seuraavassakaan postauksessa mitä Emmi on tehnyt joulukuussa? Ketä on nämä salaperäiset avustajat? Keksi itse lisää kysymyksiä ja lue seuraava postaus!

1.Night (00.19)

23.11.2014 Yleinen

Eka yö…tulossa… ja luulen että tärisen ja itken… toistamalla eilistä yötäni.

Tänään exä antoi kuulua itsestään… ohisoitto tapahtui klo puoli kolme ja bingosoitto tapahtui puoli yhdeksältä.

Tuntui pahalta kuulla jälkeenpäin että musavideokuvaukseensa meni vähän aikaa periaattees, paitsi odotteluun… hän päätti valita minun sijastani kaikki muut jopa siivoilu meni minun edelleni. (BIG RED FLAG)

Ja mä en ees kuulu sen chillailuun…leffankatteluun…rentoiluun…

Mä mahdan olla ERITTÄIN VAARALLINEN ja sykettä ja stressiä nostava POMMI!

Puhuttiin lähemmäs 2,5tuntii…ihme!

Kaiken hänen väsymyksen ja niin väitetyn burn outinkin lisäksi hänellä oli kärsivällisyyttä rakentavaan keskusteluun… tosin kulutettiin turhaan kallista aikaamme vanhojen ja samojen juttujen jauhaamiseen…

Lopputulos on kuitenkin sama: Ero + sydänsurut = Ei heru tänään.

”Kyllä mä tykkään susta… muttei niin ku tyttöystävänä…ihmisenä”

”Oot liian riippuvainen musta…”

”Mä annan vaan sun myrkyttää ittees”

”Aikasemmin mä olin silleen että omapahan on valintasi”

”Nyt mä tajuun että se myrkyttää myös mua…”

”Mä haluisin olla passiivinen sinkku…flirttailla vapaasti ja nussia jos siltä tuntuu…ja yrittää suhdetta jos tulee oikee vastaan…”

”Mut nyt mulla on vaa huono oma tunto kaikesta… kun meillä on juttua”

”Sä alistut… ja mä en voi olla suhteessa semmosen kaa, ketä en voi arvostaa tai kunnioittaa”

”Mä haluun vapautta…”

”Tää juttu on menny liian myrkylliseksi…”

”Seksi on hyvää, sun kaa on hyvät keskustelut… ja me ollaan soulmateja…”

”Pidemmän päälle… satutetaan vaan toisiamme”

”Hyvä fiiliskin on vaan hetkellistä…”

”Paitsi taiteessa…”

”En vois ikinä luopuu siitä… ja oon valmis uhraamaan kaiken sen eteen.”

”Taide ja musiikki on mun vanhemmat, rakastaja, ystävä…kaikki”

”Silloinkin kun mä olen sun kanssa, musta tuntuu että en tee tarpeeksi musiikkia…”

= Mä haluun uusii naisii, lettuiiiii….

ETKÖ SÄ TAJUU… ETTÄ OOT IDIOOTTI? (toistaa samaa huonoo kaavaa, joka ei toimi)

Mikset arvosta itseäsi tarpeeksi että etit/otat jotain parempaa?

Miksi exän rakkaus on suurempaa kun rakkaus itseensä?

Miksi on niin vaikee luottaa uusii ihmisiin?

Miksi mua pelottaa pienet munat?

Miksi en usko että sieltä tulee joku parempi, komeempi, kiltimpi mies vastaan?

Joka rakastaa sua?

Sillä tavoin ja enemmän mitä en osaa edes kuvitella!

Ootko sä valmis ottamaan vastaan kaiken hyvän ja paremman mitä elämällä on tarjota?

Ootko sä valmis riskeeraamaan tämän myrkyllisen suhteen, joka ei johda mihinkään… näkemällä uusia potentiaalisia miehiä, jotka voisi rakastaa sua ihanammaksi ja paremmaksi ihmiseksi?

Ootko valmis nukkumaan paremmin? (tiedä onko hyvä merkki?)

Ootko valmis nauramaan enemmän?

Ootko valmis luottamaan sen sijaan että kaikki aika ja energia kuluu…”missä vitussa se jätkä taas on…nussimassaKO…ja ketä…”?

Ootko valmis rakastumaan uuteen bodyy, hymyyn, luonteeseen?

Ootko valmis unelmoimaan siitä ihanasta hymystä jne. jonka nähdessä sun päivä paranee?

Ootko valmis halaamaa omaa rakasta, jota voit kutsua poikaystäväksi ja tulevaksi mieheksi?

Ootko valmis jättämään kaiken huonon menneisyyden taakse ja keskittyä vaan pierun pituiseen elämään ja nauttimaan siitä niin paljon kun lähtee?

Ootko valmis näyttämään taas ihastuttavalta?

Ootko valmis näyttämään taas menestyjältä?

Ootko valmis valloittamaan maailman sun hyvällä boogiella?

Hmm…

tulipas paljon kysymyksiä… sen verran että kysymykset loppu. Tällä erää. Heh.

Vastailen ehkä itsekin tulevaisuudessa noihin.

Onnea ja Menestystä ja paljon isoo gullia!

VDesperado- tuleva VDivarado

PS.Mikä ois parempi ku Diva?

 

kysymys

29.10.2014 Treeniblogi, Yleinen

eli nyt olisi enemmän kuin suositeltavaa että kertoisitte minulle oman tarinanne huonoista työkokenuksista, onko sinun oikeuksia laiminlyöty, onko sinua kiusattu työelämässä, miten asiaa lähdettiin hoitamaan, annoitko asian vain olla, mikä oli lopputulos, ketkä sinua auttoivat asiassa, onko asialla ollut vaikutusta sinuun ja nykyhetkeen, oliko kyseessä julkinen vai yksityinen sektori, pieni vai iso kuntakyläkaupunki? Teen aiheesta videopostauksen viikonloppuna ja kaikenlaiset tarinat on tervetulleita. Facebookista minut löytää emmi pentikäinen tai sitten tänne voi kirjoitella. En aio paljastaa kenenköän nimiä

kiitän jo etukäteen avusta.laitetaan asiat järjestykseen ja Huolehditaan omista eduista.

mutta palataan tähän päivään. Tänään on siis ollut liikunnasta lepopäivä koska jalat ihan poikki eilisestä rääkistä. Pää on ollut leviämispisteessä koska tällä pienellä herralla alkaa olla uhmaikä. Huoh, on saanut kyllä olla olla huolissaan ja peloissaan toisesta osaa se suututtaa, mutta on siinä sitten niin huomaavainenkin poika että. Ei niin suloiselle ilmestykselle voi olla kauaa vihainen vaikka kuinka yritin etten periksi anna.. Hauskaakin oli välillä ja veljekset on veljeksiä. On toista purtu, härnätty,ärsytetty mutta välillä leikitään niin yhdessä sovussa ja kävellään käsikädessä. Paljon kokee lasten kanssa! Illalla oli sitten vielä ranskan kurssi ja en päässyt yhtään kärryille. Nyt on semmonen fiilis että voisi veittää kirjat vaikka roviolle.. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa. Nyt odotan innolla huomista kun pääsee taas lenkkeilemään ja urheilemaan. Vielä edessä olisi venyttelyä ja kirjan lukua. Eikun bonne nuit kaikille! :)

-väsynyt

Vastauksia

26.10.2014 Treeniblogi

Heippa!

Minulle on tullut kysymyksiä kuntoiluuni liittyen ja näin lepopäivänä onkin hyvin aikaa vastailla niihin.

1. Millon olet alkanut kuntoilla?

Olen melkein aina harrastanut liikuntaa, monenlaisia urheilu lajeja on tullut kokeiltua ja sitten oli pitkä tauko etten tehnyt mitään ja nyt olen kuntoillut taas kunnolla parin viikon ajan.

2. Miten jaksat urheilla nuin paljon?

Kun on tavoite ja syy miksi kuntoilen ja tiedän mitä haluan niin se antaa intoa. Se että kirjotan blogia auttaa siinä että on syy tehdä saa taas syyn kirjoittaa. Lepään ja syön hyvin. Ja ennen kaikkea nautin liikkumisesta, siitä tulee hyvä olo itselle ja se virkistää.

3. miten saat kunnon nousemaan niin nopeasti?

Lenkkeilen, kun lähden lenkille aloitan kävelystä ja pikku hiljaa nostan vauhtia hölkkään, välillä pieniä spurtteja ja sitten taas hiljennän vauhtia, mutta koskaan en pysähdy täysin ja pidä taukoa. Koko ajan lenkin ajan liikkeessä. En tee aina monen tunnin lenkkejä vaan välillä ihan nopeita juoksulenkkejä joissa menee korkeintaan 20 min. Huolehdin myös lihas kunnosta.

4. Miten jaksat tehdä niin paljon lihaskuntoa, eikö paikat ole jumissa?

Treenaan eripäivinä enemmän tiettyjä lihasryhmiä. Esim yhtenä päivänä keskityn keskivartaloon enemmän, toisenapäivänä alakroppaan ja kolmantena päivänä käsiin enemmän, näin muut lihas ryhmät saa vähän lepoa kun treenaan toista. Syön hyvin ja paljon  mm. energiaa ja hiilihydraatteja. Kerrotaan myös että rasvaisen kalan syönti auttaisi. Kovan rääkin jälkeen en ikinä lösähdä täysin makuulle tai lepäämään, käyn aina palauttavan kävelyn heti reenin jälkeen tai pidän lihakset kevyesti liikkeessä. Jos on käyny juoksemassa itsensä ihan piippuun ei ehkä kiinnostaisi lähteä kävelemään. Pohkeet ihan kireänä ja sattuu, mutta hetken aikaa kun jaksaa kävellä rauhassa, niin että hengitys tasaantuu ja pohkeet löystyy on tunne mitä mainioin. Juoksu lenkille lähtiessä kävelen itselleni lihakset lämpimiksi ja aktivoin ne niin lihakset järkyty äkillisestä liikkeelle lähdöstä. Tunnen monesti poltetta jaloissa lenkin jälkeen, silloin tungen jalat kylmään veteen se auttaa! Vaikka aina venyttely ei kiinnosta tai ei jaksais, silti pakotan itseni venyttelemään edes vähän aikaa juuri ennen nukkumaan menoa, en koskaa suoraan treenin jälkeen! Jos en venyttelisi niin paikat olisi ihan lukossa ja sit olisi yhtä kärsimystä kuntoilla. Mutta tottakai seuraavanapäivänä lihaksissa tuntuu edes vähän kun on joitan tehnyt, ei sitä muuten tiedostaisi itse että onko kuntoillut ollenkaan vai ei.

5. Kuntoilet paljon, milloin lepäät?

Minulla on ainakin kaksi lepopäivää, Toisena lepopäivänä pyrin olemaan liikkumatta melkein kokonaan vain pakon edestä liikun. saatan käydä pienellä kävelyllä jos siihen on jokin syy tai on kaunis ilma, mutta se kävely on löntystelyä. Mutta venyttelen illalla joka tapauksessa. Ja toinen lepo päivä on iisiliikuntapäivä, en siis tee lihas kuntoa ollenkaan, käyn vain palauttavalla lenkillä eli pieni hölkkä tai kevyt kävely lenkki. Se tekee hyvää kropalle, mielelle ja se piristää.

6. Mistä löydät nuin paljon erilaisia liikuntajuttuja.

Käytän mielikuvitusta ;) Katselen netistä, kokeilen juttuja mitä olen kuullut ihmisten tekevän ja siinä se. Mailmassa on monen monta erilaista liikunta muotoa!

7. Aiotko todella kävellä Suomessa 3000km ja miksi?

Aion. Koska minä haluan, haluan kokea eräilyn ja luonnon ihmeet, selviytyä metsässä ja minä nautin kävelystä luonnossa. Se ei ole vielä varmaa tuleeko lenkistä aivan 3000 km, koska minun täytyy seurata myös susi ja karhututkia jonkin verran, en halua tulla syödyksi joten joudun ehkä kesken matkan muuttamaan reittiä. Mutta lappiin minä suuntaan. Lopullinen reitti selviää matkan taittuessa, mutta ajan mittaa julkaisen suunnittelemani reitin. JA kävelen niin pitkälle kuin ehdin kaikki riippuu sen hetkisestä elämän tilanteestani että kauanko minulla on aikaa tähän.

8. Eikö sinua pelota lähteä?

Pelottaa, en tiedä miten uskallan nukkua yöni yksin teltassa tai missä nyt ikinä nukunkaan. Pitää kysä ehkä isä mukaan lappiin että ajaa autolla aina seuraavaan kohtaamispaikkaan niin ei tarvii yksin nukkua. Ja isä on hyvä erämies siltä saa hyviä neuvoja ja tietää missä on turvallista.

Kysymyksiä saa tulla lisää, mulla on lepopäivinä aikaa vastailla :) Mutta muistakaa vastaukset toimii minunkohdalla ja on minun mielipiteitä, löytäkää omat tapanne ja juttunne. :)

Kiitos!

kunnioitus vanhemmuudelle!

26.10.2014 Yleinen

olet sitte nuori,vahna, äiti, isä, yksinhuoltaja tai jonkun kanssa niin kaikki kunnioitus teille ketkä olette vanhempia. Aupairina ollessa sitä tajuaa miten vaikeaa vanhemmuus on. On hoidettava lapset, tehtävä ruoka, hoidettava asunto,huolehdittava itsestä, omasta työstä, hyvinvoinnista sekä elämästä, huomioitava noin miljoona ja yksi asiaa päivässä jotta lapset olisi turvassa, annettava lapsille kasvatusta ja olla heille hyvä esimerkki päivittäin. Sydämmessä huoli lapsen voinnista ja kova ikävä kun ei ole läsnä. Mihin kaikkeen sitä pystykään isänä tai äitinä ja tähän kun ei ole mitään koulua jossa opetellaan vanhemmuutta. Vanhemmuudenkoulu olisi mielestäni turha koska ei ole yhtä oikeaa tapaa olla isä tai äiti ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lasta. olen huomannut että minusta ei ole vielä äidiksi vaikka rakastan lapsia ja haluaisin olla äiti mutta miksi kiirehtiä jos ei ole mielestään vielä valmis? Kun tulet töistä kotiin lapsilla hirveä ikävä, haluavat syliin ja huomiosi. Olisi varmasti ihana hetki edes 5min hengähtää rauhassa kun pääsee töistä kotiin ja sitten kuunnella kaikki lasten päivästä, koska et malta olla kuulematta.

olen miettinyt miksi nuori äiti tuomitaan suomessa yleisimmin?

jos näet kadulla nuoren tytön lapsen tai lasten kanssa mikä on reaktosi? Yleensä kauhistellaan että voi kun on nuori äiti (teiniäiti) mitenhän se pärjää. Ruetaan heti ajattelemaan että lapset ovat varmaankin vahinko. Mitä se ketään haittaa jos lasta ei ollut suunniteltu, hän kuitenkin on päättänyt pitää lapsen. Entä jos tämä kadulla vastaan tuleva nuori tyttö olikin suunnitellut lapsen tai lapset? Ennen kuin annat sääliviä tai tuomitsevia katseita mieti minkä ikäinen itse olit kun sait lapsesi, entä jos tytöllä onkin rakastava poikaystävä, lastenisä kotona tai entä jos tämä tyttö onkin ollut rohkea ja ottanut harppauksen aikuisuuteen mihi moni ei niin nuorena pysty? Kannattaa myös miettiä kaipaisitko itse sääliviä ja tuomitsevia katseita jos olisit samassa tilanteessa? Miksi et mielummin tervehtisi ja hymyilisi iloisesti tytölle ja onko mahdoton ajatus olla onnellinen hänen puolestaan kun hän on saattanut mailmaan pieniä ihmeitä? Jokainen vanhempi varmasti tietää miten haastavaa ja raskasta tämä taival voi olla.

Entä sitten jos vastaan tulee nuori poika lapsen tai lasten kanssa, mikä on Reaktosi? Monesti kuulee ompa siinä hyvä isä, tomera miehen alku ja niin on suloiset lapset. Pojalle hymyillään ja ollaan onellisia hänen puolestaan kun on lapsia.  Miksi näillä reaktioilla on näin suuri ero?

oletko kuullut tai itse joskus sanonut ”tuo nainen näyttää ihan yksinhuoltaja koti äidiltä”. Miltä oikeasti näyttää yksinhuoltaja kotiäiti? Minun mielestä ihan ihmiseltä. Yksinhuoltaja, lapsellinen, lapseton tai naimisissa oleva, jaksatko itse aina olla viimeisen päälle laittautuneena, minä en ainakaan. Kokeilin tässä muutama päivä sitten lähteä hoitolasteni kanssa kaupungille ja voi että kyllä lähdössä meni aikaa. bussin lähtöön oli tunti ja meiltä pysäkille kävelee 3minuuttia. En siis kiirehtinyt alkuu. Laitoin itselleni vähän meikkiä, harjasin hiukset ja laitoin vaatteet päälle vähän väliä täytyi katsoa alas onko vanhemmalla pojalla kaikki hyvin nuorempi vielä nukkui. Nuorempi heräsi, juuri olin saanut itseni laitettua jotenkin kuntoon. Sitten alkoikin lapsille vaatteitten metsästys, jotkin hienot vaatteet haluan heille päälle, bussin lähtöön 45 min. Ei siis vieläkään kiirettä. Vaipanvaihtoon pienemmän kanssa, ja pukemaan päälle kun toiselle se on leikkiä että kun yritän pukea hän juoksee karkuun ja mun täytyy yrittää ottaa kiinni. Sain pienelle vaatteet päälle ja eikun auttamaan isompaa pukemisessa. Puolituntia bussin lähtöön miten on aika hurahtanut nopeasti. Mietin mitä otan mukaan välipalaksi, otan omenat kummallekkin ja kaupasta käydään ostamassa leipää tai jotain, ongelma ratkaistu. Kengän laitto isommalle tennarit oli mennyt pieneksi joten croksieja ehtimään, pienemmällä oli jo kaikki vaatteet kaulaliinasta pipoon. Vaatteet päällä kummallakkin jes ollaan voiton puolella, mietin onkohan heillä nyt tarpeeksi päällä. Isompi on jo menossa ovesta ulos muistan ainiin ROSKAT pakko viedä roskat ettei jää haisemaan. Sit päästään ulos asunnosta oho 15 min bussin lähtöön, rappuset alas toisessa kädessä kaksi roskapussia ja toisessa kädessä lapsi. Laitat pienenmmän vaunuihin joka rimpuilee, sit eikun kiireellä kierrätys  pisteen kautta bussi pysäkille. MAtkalla kun vanhempi lapsi haluaisi tutkia vaikka mitä jännää, mutta nyt ei ehdi, juuri ja juuri kerkesimme bussiin huh. Eli kaikki kunnioitus teille naisille jotka jaksatte laittautua, laittaa lapset hienoiksi, lähteä heidän kanssa ylipäätään mihinkään julkisille paikoille ja varsinkin jos joudut menemään julkisilla. HUH! tiedämpähän nyt että aloitan valmistelut lähtöä varten pari tuntia ennen h hetkeä. Ja kyllä isienkin täytyy laittautua ennen julkisille paikoille lähtöä joten kunnioitus myös teille. Kodin huolehtiminen, työn teko ei näitä voi verrata kumpi vanhemmista tekee enemmän tai onko miehillä vai naisilla vaikeampaa, se riippuu aivan ihmisestä. Isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äiti.

Yksinhuoltajat voin vain kuvitella miten paljon teette, kun uskon että pariskunnillakin riittää lasten kanssa touhuamista ja menee aikaa eikä jaksa, niin entä sitten sinä joka olet yksin lasten kanssa. Täytyy olla mahtava organisointi kyky. Ihailein oikeasti ihmisiä jotka jaksaavat ja pystyyvät. Ei ole huono äiti tai isä jos joskus ottaa omaa aikaa, rentoutuu itsekseen tai käy ystävien kanssa ulkona, se on mielestäni enemmän kuin sallittavaa. Kun saa itselleen aikaa jaksaa paremmin myös touhuta lasten kanssa. Varsinkin kun lapset osaa olla todella haastavia, niin paljon kysymyksiä, haluavat kokeilla kaikkea, sydän syrjällään saa pelätä että mitähän tänään keksii pelätä sitä että jos jotain pahaa sattuu ja kokoajan oltava skarppina. Ei sitä jaksa jos jokus ei käy tuulettumassa ja ole ilman lapsia. Edes yksipäivä.

Sveitsissä monet luulee että hoito lapseni on minun omia, mutta täällä ei tuomita että voikun on nuori äiti. Sen siaan täällä tervehditään ja hymyillään iloisesti toiselle ja ollaan onnellisia siitä että toisella on lapsia. Tämä on yksi syy miksi minä rakastan tätä maata, heti ei olla tuomitsemassa ja arvostelemassa. Kokeilkaa ihmiset tätä Suomessakin.

Toivotan kaikille vanhemmille onnea!

– Vanhemmuutta kunnioittava aupair