Selaat arkistoa kohteelle kylpyammeita.

”Hiljainen on kylätie” toinen osa

30.3.2015 Kylä vilkastuu, Yleinen

Kauppias Kämäläisen ja vieraana olleen Helmin saunomiset oli saatu päätökseen. Tai jos ei oteta sitä aikaa mikä meni pukuhuoneessa. Pukuhuoneen peräseinällä oli vanha sänky, mitä kauppias ei ollut tohtinut heittää pois. Toisaalta se olikin hyvä  juttu. Nyt pääsi sänky antamaan sitä toista mahdollisuutta nukkumisen lisäksi, miksi koko sänky oli rakennettu. Puinen sänky jos olisi osannut puhua olisi huutanut tuskissaa, ”jalat irtoaa, lopettakaa”.

Sänky kuitenkin kesti tämän suuren hyökkäyksen, ja päätteeksi piti käydä vielä ottamassa pienet pesut päälle. Mutta nyt oli kaikki valmista ja pariskunta lähti saunasta pihalle. Vaan eipä olisi pitänyt tulla yhdessä pelkät pyyhkeet ympärillä ulos. Pihaa kierteli eräs Kuisin-kylän asukas. Ei ehkä ollut ihan soveliasta, että he tulevat tämän miehen eteen pelkät pyyhkeet ympärillä. Ei nämä kylän ihmiset olleet tottuneet sellaiseen elämään, että ilman avioliittoa nyt yhdessä saunassa käytäisiin. Lopulta Korhosen Aarnen silmät tapasivat nämä saunasta palaavan pariskunnan. Aarnen silmät seisahtuivat katsomaan pariskuntaa hetkeksi. Mutta ei hän kerennyt siihen paljonkaan aikaa antamaan. Hänellä oli tärkeämpääkin sanottavaa. ”Onkos sulla sitä juomaa vielä jota kaupassa oli niissä koreissa”. ”Onhan sitä vielä, otatkos monta pulloa”. ”Anna nyt vaikka viisi pulloa vielä”. Kämäläinen laittoi pullot kassiin ja Aarne lähti kävelemään kotiinsa. Niin oli mies saannut pullonsa. Kauppias hymyili, ei tainnut Aarnekaan tietää mitä oli juonnut.

Saunakahvit keitettiin ja puettiin hiukan vaatteita päälle. Kahvia juodessa kertoiltiin maailman menosta, mutta puhuttiin hiukan myöskin heidän suhteesta. Kämäläinen kertoi, että ”Jos sinulla olisi aikaa joskus tulla minua auttamaan tänne kaupalle”. ”Harmittaa kun en ole aikaisemmin saannut suutani auki. Olisihan se ollut kivempaa nuorempana seurustella. Ja kun ei ole tuota perillistäkä joka kauppaa jatkais”. Ensiksi, sanoi Helmi. ”en minä ole mikään vanha. Vasta täytin neljäkymmentävuotta, vaikka ei sitä monikaan usko. Kun ei viitsi istua missään kauneussalongeissa josta helposti saisi naaman puolta nuoremmaksi. Toiseksi, eiköhän se perillinen saannut alkunsa juuri saunassa. Ja kolmanneksi, kyllähän minä sinua tulen auttamaan vaikka joka päivä. Kämäläisen silmät pullistuivat suuriksi, miten suuriksi ne nyt voivat tulla yli viisikymmentävuotiaan ja satakolmekymmen kiloisen silmät voivat tulla. ”Perillinen, hienoa, vieläköhän me keritään se opettamaan tänne tiskin taakse”. Varmasti keritään, ja jos ei keritä, niin sahataan tiskiä hiukan alemmaksi, huomautti Helmi leikillään.

Nyt tuli sellainen hetki, että kauppiaan ihmejuomaa piti maistella. Olihan tämä molempien ihmisten elämässä suuri hetki. Molemmat, niin Helmi ja Kämäläisen Urho olivat löytäneet toisensa vihdoin. Ja mikä parasta oli varmaankin pienikauppias saannut viimein alkunsa.

Jälleen näkyi pihalla liikkuvan vieras pää. Helmi oli vieraan ihmisen taas kävelevän kauppiaan takapihalla. Urhokin tuli ikkunasta katsomaan kuka siellä nyt sitten hiippailee. Sehän on Juurikkalan isäntä, pitää mennä katsomaan mitä hänellä on asiaa. Hetken päästä Urho palasi taas Helmin luo. Aikuisten limskaa siellä haettiin, ovat isot miehet huomanneet sen päähän menevän. Pitää joskus myydä takaoven kautta kun ei oikein tämä kaupanteko aina kannata. Mutta eiköhän se nyt helpota kun ei aukaista enään ovea.

Pariskunta siirtyi sohvalle istumaan. Otettiin mukava asento ja hiukan nojailtiin toisia. Kädet hiljaa silittelivät Helmin käsivarsia. Joku rakkaudenkin sana tai ainakin sinnepäin lennähti hämärää olohuoneeseen. Mutta pariskunnalla oli kuitenkin vakaa tarkoitus hakea niitä sanoja. Mutta kun kaikki tuntui niin oudolta. Ei tässä kylässä mistään rakkauudesta kukaan koskaan puhunut. Jos joku halusi naisen kumppanikseen, kysyttiin vain, että onnistuuko sulta sapuskan teko. Ja niin nuoret saivat toisensa. Urho kuitenkin yritti keksiä helliä sanoja. Kyllä hän jonkusen sanan tiesikin mutta niitä oli vaikea päästää suusta ulos.

Aikuisten limskat oli juotu ja haettiin toiset molemmille. Helmi lupasi vielä yhden juoda mutta sitten ei enää. Pitää kuulemma limskat jättää pois ettei pienikauppias opi aikuisten juomiin. Urholla alkoi taas tuntumaan erikoiselta. Hän ajatteli, että jos mä olin kannissä saunassa, sitten tuli krapula niin nyt taitaa tulla uusi känni. Ei näistä känneistä tiedä kun en koskaan ole juonut sellaisia aineita. Nyt tuntuivat posketkin kuivilta, ehkä pitää ottaa vain pienempiä hörppyjä, tuumaili Urho.

Nyt tuntui tulevan Urhon suusta ulos niitä rakkauuden sanoja. Rakas sanoja hän lykkäsi jokaiseen lauseeseen. Mutta ei Helmi ollut koskaan tälläistä kohtelua saannut sanojen muodossa. Hän pyysikin Urhon lopettamaan nuo erikoiset puheet. Ennemmin puhutaan siitä, että sinun pitää laihua. Ei kai se ole tarkoitus, että kaikki vanhenevat sapuskat pitää sinun syödä tiskistä. Nyt tehdään niin, että annetaan kyläläisille niitä halvemmalla hinnalla. Tulee enemmän myytävää kun saadaan vanhemmastakin tavarasta vielä jotain hintaa. Urhosta tämä kuulosti paremmalta asialta. Välillä hän oli iltaisin niin täyteen että oli oikein paha olla. Hän ajattelikin niin, että Helmi ottaisi kaupan omalle vastuulleen.

Nyt tuntui hyvältä kehitellä kauppaa eteenpäin. Kaupassa olisi tilaa laittaa se vaikka sellaiseksi liikkeeksi josta asiakkaat saisivat itse ottaa mitä tarvitsevat ja kaikki pois lähtiessään joutuisivat tulemaan kassan kautta. Eihän tällä kylällä asiakkaita ole paljonkaan mutta kannattaahan sitä yrittää. Nyt pitäisi vaan tehdä pieniä muutostöitä myymälässä. Tilaa jäisi varmasti vielä uusille tuotteillekkin. Ja kun kyläläiset innostuu aikuisten limskasta niin ostetaan sitä limskaa vähän enemmänkin.

Urhon silmissä alkoi palamaan valo. Helmi oli heittänyt nyt sellaisia asioita ilmoille, että nyt oli päästävä liikkeeseen nopeasti katsomaan kuinka kaikki asiat sinne järjestellään. Niinpä siirryttiinkin liikkeen puolelle ja lähdimme liikkeelle ovesta josta myymälään tullaan. Yhdessä suunniteltiin kaikille tuotteille omat paikat. Kaikki tuntui nyt niin selvältä. Ovi piti ensin saada kuntoon. Toisesta tullaan sisälle ja toisesta mennään ulos. Urholla oli jo vasara kädessä, että otetaan ovi pois seinältä. Älähän nyt vielä Urho. Pitäähän sulla olla toinen ovi vai pidetäänkö liike ovettomana. Ensin pitää ovi tilata ja kannattaako sun sitä tehdä itse. Urho pyyteli anteeksi kun oli jo niin onnessaan uudesta liikkeestä.

Kylän kolme poikaa suunnittelivat ja suunnittelivat, mistä oikein saisi rahaa. He halusivat päästä tältä kylältä pois kun täällä ei ole mitään tekemistä. Ei täällä ole edes tyttöjä. Kirkonkylästä saisi varmaan töitä mutta kun ei ole rahaa millä sinne päästäis. Autokin olis mutta kun ei ole bensaan rahaa. Pienellä kanisterilla sitä haetaan aina kaupalta. Joku pankki tai kauppa pitäisi ryöstää. Pankkiin ei näillä ruuvimeisseleillä taida päästä, mutta jonkun kaupan ovi varmasti kyllä aukeais. Kämäläisen kauppa tuli heille mieleen. Olisiko siellä kassassa mitään rahaa. Tupakkaa tietenkin joku aski hyllyllä olis, jotka voisi myydä.

Rahan tarve oli niin suuri, että päätettiin mennä katsomaan kauppaa tänäiltana hiukan tarkemmin. Pojat kurvasivat kaupan eteen mutta rappusilla istui tuo vanha keppiä käyttävä nainen. Piippu oli hänellä suussa ja hän tonki kassiaan. Pojat olivat jo varmoja, että tuo nainen on kaupan ryöstänyt. Mutta tähän he eivät voi jäädä kun tuo nainen siinä istuu. Niinpä lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin. Päätettiin, että yritetään huomenna uudelleen.

Seuraavana iltana mentiin taas katsomaan kaupan pihaan. Nainen istui taas rappusilla imien piippuaan. Pojat käänsivät autonsa ympäri ja ajoivat kotiin. Muori oli kuitenkin pannut merkille poikien kiinnostuksen kauppaan. Hän ei viitsinyt nyt enään illalla mennä koputtelemaan kauppiaan oveen. Ehkä se asian voi hoitaa huomennakin. Poikia sapetti koko muori. Jos ei se olisi ollut siinä niin kauppa olisi jo ryöstetty. Millä helkutillä me saamme muorin taklattua johonkin ojaan. Poikia sapetti kun varma ryöstöpaikka oli kiinni tuosta muorista. Eräälle pojalle annettiin jo tehtäväksi mennä seuraamaan, että mistä se muori oikein tulee kaupan rappusille istumaan.

Poika ajeli pyörällään pitkin teitä ja polkuja mutta muoria ei näkynyt missään. Kuitenkin hän päätti käydä vielä kaupallakin rappusia katsomassa. Ja siellähän se muori taas istui. Poika kurvasi pyöränsä kohti kotia kertomaan toisille muorista. Pojat olivat jo kuumana muorin päälle. Muori oli kuitenkin jo kauppiaalle käynyt päivällä ilmoittamassa poikien kiinnostuksen kauppaa kohtaan. Kämäläinen oli Helmin kanssa suunnitellut asiaa, miten me poikien ryöstöretken oikein estämme. Kaupassahan ei ollut ikkunoita vaan pelkkä ovi jossa oli pieni paksu ikkuna. Oven sisäpuolelle oli laitettu peltiämpäreitä ja peltisiä vauvan ammeita pinoon ja osa niistä oli laitettu niin, että pienellä tönäisyllä ne putoavat lattilla. Kämäläinen oli nostanut keinutuolin liikkeen puolelle ja hänen oli tarkoitus nukkua siinä. Siitä olisi kiva seurata, tuleeko kukaan tänne kauppaan. Muoria oli pyydetty, ettei hän tulisi enään rappusille istumaan. Tästä ilmoituksesta hän oli saannut hyllystä hiukan vanhan pullapitkon palkkioksi. Maksua ei kauppias tästä ottanut.

Sitten odotettiin seuraavaa iltaa. Hämärän tullessa Kämäläinen hinasi itsensä keinutuoliin. Vielä hän kääriytyi peiton sisälle ettei kylmä tule unta häiritsemään. Sitten vain odotellaan poikia

Kämäläinen kerkisi jo viimein nukahtamaan kun poikien auto parkkeerasi kaupan eteen. Pojat hiipivät hiljaa ovelle ja kaivoivat isompia ruuvimeisseleitä työntäen niitä oven huullokseen. Ovi antoikin helposti hiukan periksi ja ovi avautui. Pojat törmäsivät peltiämpäri kasaan joka rymisten kaatui lattialle. Kämäläinen nousi keinutuolista levittäen peittoaan ja asteli poikien luo jotka mahalleen makasivat kaupan lattialle. Pojat alkoivat huutamaan raivon vallassa kun kävelevä hahmo käveli puhuen  heitä kohti. Sekasortoisesti yrittivät pojat päästä ovesta pihalle mutta kaatuneet ja jaloissa pyörineet ämpärit estivät pakenemisen. Itkien pojat tuupertuivat tuulikaappiin ja odottivat suuresti peläten, kuka meidät oikein vie. Helmikin oli kuullut hirveän rytinän ja tuli vintti-asunnostaan alas ja laittaen valot kauppaan. Nyt koko totuus valkeni. Kaupan lattia oli täyteen kumollaan olevia peltisiä vauvan kylpyammeita ja peltiämpäreitä. Kauppias seisoi käärittynä peittoonsa oven luona. Kolme itkevää poikaa oli kääriytyneinä yhteen kaupan tuulikaapissa itkien pelokkaina.

”Mitäs täällä ollaan tekemässä”, sanoi Helmi isolla äänellä. Kyllähän hän tietenkin tiesi, etta kauppias on kyttäilemässä keinutuolissa. Ja senkin, että ansoja oli laitettu oven eteen. Ehkä sillä jämptillä sanomisella vain oli tarkoitus pelästyttää poikia vielä lisää. Mutta nyt piti saada pojat istumaan saman pöydän viereen ja kyselemään syitä kaupan ryöstämiseen. Kauppias ohjaili itkevät pojat kaupan takahuoneeseen. Ja sitten alkoi kyselyt, että mistäs moinen ryöstöretki sai alkunsa. Auton omistava poika koitti sanoa jotain mutta ääni tuli piipittäen ulos kuin pieneltä linnulta. Koitetaans nyt rauhoittua ja kertokaa mikä oli oikein tämän ryöstöretken syy. Toinen pojista sai kerrottua jo selvemmin, että heidän piti ryöstää kauppa, että saataisiin rahaa. Ei täältä kylältä muuten pois pääse. ”Vai että rahaa pitäisi saada”, puhautti kauppias. Eikös sitä työnteolla sitten rahaa saisi. Ei täällä ole töitä vakuuttivat pojat. Kauppias mietti hetken ja antoi sitten oman ehdotuksensa. ”Jos tulette minulle töihin kun kauppaa laitetaan uuteen uskoo. Olette auttamassa rakennustöissä. Jos tulette auttamaan tänne kaupalle, niin en tee poliisille tästä mitään ilmoitusta. Sopiiko tälläinen asia”. Pojat katsoivat toisiaan ja nyökyttivät kauppiaalle. Huomenna tulette sitten yhdeksältä.

Kaupan rakentelut lähtivät käyntiin ja pojat olivat innokkaina auttamassa kauppiasta. Muutama kylän isäntä löysi aikuisten limskat. Ja lääkäri totesi Helmin olevan pieniinpäin. Urho alkoi laihtumaan kun asiakkaat huomasivat vanhemmissa tuotteissa olevan hinnan alennuksen. Mutta oli näillä kaikilla tapauksilla jotain positiivistakin asiaa. Vanha käppyräselkäinen nainen aivan vain yllättäen huomasi poikien ryöstöaikeet kun kerran oli vain pysähtynyt huilaamaan kaupan rappusille. Hän halusi käydä muinakin iltoina istumassa rappusille ja samalla esti poikien ryöstöaikeet. Aikuistenlimskat saivat niissä kahdessa, perheen suut auki. Miehet koittivat saada asioita luistamaan perheiden kanssa sen aikuistenlimskan takia. Se oli tietenkin hyvä asia, kun ei kuitenkaan niissä perheissä tapeltu. Näissä perheissä huomattiin jo pientä iloisuutta. Ja kaupassa tapahtuvat muutokset kaikkineen, saivat ihmiset ostamaan enemmän kun saivat itse tavarat koreihin laittaa. Ja puheen pälinä täytti kaupan. Sen sai aikaan iloinen Helmi, mikä nyt syy olikin. Ja pojat, he eivät muuttaneet pois. He kävivät auttamassa perheitä ja saivat aina siitä vähän rahaa. Hyvän avun antoi siihenkin kauppias joka uskoi poikien auttavan.

Kiitos kun jaksoitte lukea



Pieniä juttuja löytyy osoitteesta www.pikivaantaa.suntuubi.com

piki