Selaat arkistoa kohteelle Kuvat.

Atari Flashback Portable -pelikonsoli

9.3.2018 Yleinen

Kävin äsken hakemassa postista Atari Flashback Portable -pelikonsolin. Avasin sen paketista ja se toimi heti vallan mainiosti asentamatta pattereita tai lataamatta akkua. Kyseessä on käsissä pidettävä pelikonsoli, joka sisältää Atarin vanhoja 80-luvun videopelejä 70 kappaletta. Ilmeisesti aika paljon samoja pelejä kuin aikaisemmin ostamassani Atari Flashbackissä, joka ei ole käsikonsoli vaan TV:tä käyttävä keskusyksikkö, jota pelataan kahdella langattomalla ohjaimella. Koneen voi liittää myös televisioon, mutta mukana ei tule TV-kaapelia sitä varten. Monien vastaavanlaisien vekottimien tapaan koneen akun voi ladata USB-johdolla, joka tulee paketissa koneen mukana. Ilmeisesti kone toimii myös pattereilla, mutta en tiedä minkälaisilla, koska en omista sopivaa ruuvimeisseliä. Ohjeissa lukee myös, että SD-kortin avulla voi saada koneeseen vielä lisää pelejä, mutta sitä ei tule mukana. Ilmeisesti pelejä voi siis ladata internetistä ja pelata niitä pelikoneella sitten kortin kautta. Laitteessa on kaiuttimet, jotka ovat kai ihan ok-laatuiset, mutta lisäksi siihen voi liittää kuulokkeet.

Peleistä olen nopeasti ehtinyt kokeilla vain Aquaventurea, joka saattaa olla ihan hyvä peli. Siinä näköjään sukelletaan veteen ja nostetaan sieltä jotakin pinnalle ja matkalla on esteenä jotain kaloja, joita voi ampua. Lisäksi pitää varoa, ettei happi lopu. Kaikki pelit tietenkin ovat aika alkeellisia, koska ne ovat niin vanhoja. Kirjoitan peleistä ehkä enemmän vielä joskus.

Kone on vieläpä hyvinkin halpa, Verkkokauppa.comista sen saa alle 30 euron.

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/7460/jbdnb/Atari-Flashback-Portable-pelikonsoli

Osta ihmeessä, jos retropelit kiinnostavat! Tuotetta näkyy tällä hetkellä olevan kaupassa runsaasti.

Tässä muutama (epätarkka) kuva:

Jätän koneen nyt jäähtymään hetkeksi ja luen hieman kirjaa ennen kuin Radio Novan Retroperjantai alkaa. Äänessä taitaa olla Oku Luukkaisen tuuraaja Waldo tällä kertaa. :)

17.02.2018

17.2.2018 Yleinen

Robukka teki tätä blogia varten hienon uuden kuvan, joka näkyy tuossa ylempänä. Kiitos tuhannesti hänelle!

Omablogi.fi, jossa tämä minunkin blogini sijaitsee, on aina välillä ollut epätoimintakunnossa. Tästä syystä olen vakavasti harkinnut blogin siirtämistä jonkin toisen palvelun alle. Eli jos tämä sivusto vielä jatkossakin kenkkuilee, niin luultavasti osoitteeni muuttuu. Harmillinen juttu, sillä muutenhan olen ollut tähän sivustoon hyvinkin tyytyväinen. Täältä on myös kadonnut kokonaan ominaisuus, jolla seurataan kävijöiden määrää ja muita statistiikkoja. Mahdollisesti tulevan uuden blogini luultavasti voi löytää ainakin hakemalla Googlella sanoilla ”Soltun blogi”. Jos tiedät jonkin hyvän nettisivun, jossa voi pitää omaa blogia, niin pistähän vinkkiä! :)

Olen ollut pikkuisen innoissani yhdestä pienestä asiasta! Äitini sanoi vakavasti harkitsevansa kissan hankkimista kotiinsa. Itsekin pidän kissoista ja koirista. Kissahan meillä olikin kotona, kun olin vielä jotain 6-vuotias. Se annettiin pois, koska Robukka oli allerginen (Robukka on siis isoveljeni, ei ole silti hänen ihan oikea nimensä). Kissan nimi oli Iines, koska serkkuni kehoitti nimeämään sen jonkin Disney-hahmon mukaan.

Katselin juuri uuden Tuntematon sotilas -elokuvan. En juurikaan tykännyt, mielestäni aika tylsä elokuva. Mutta ne elokuvat, joista tykkään ovatkin aika harvassa. Kohta alkaa TV:stä Putous, jonka jokaisen kauden jokaisen jakson olen katsonut tähän asti. Luultavasti katson koko tämänkin kauden. Vielä kanavalta 5 tulee huomenna klo 14:05 alkaen olympialaisjääkiekkoa, jossa pelaavat vastakkain Suomi ja Ruotsi.

Ylihuomenna olisi tämän aikaisemmin mainitun veljeni kanssa tarkoitus mennä pelaamaan sählyä. En ole nyt pariin viikkoon mennyt, koska on ollut muutakin tekemistä. Meitä on ollut hyvin pieni, mutta hyvä porukka pelaamassa.

Lähiaikoina olisi tarkoitus tehdä uutta musiikkia. Saa nähdä saanko inspiraatiota. Jos tulee hyviä biisejä, niin luultavasti lisään nettiin ja ilmoittelen täälläkin. Nyt siirryn kuitenkin lukemaan kirjaa! =)

Tässä vielä kaksi hienoa kappaletta kuunneltaviksi!

The Rasmus – Live Letters (DVD katsottu ja kuunneltu)

14.2.2017 Yleinen

Löysin hyllystäni DVD:n, jota en ollut vielä katsonut. Kyseessä on The Rasmus -bändin 11-biisinen keikkatallenne vuodelta 2004 Gampel Open Airista. Levy sisältää myös ekstroja, mm. kuvia, musiikkivideoita ja haastattelun. En ole mikään rasmusfani, mutta olen tykännyt joistakin orkesterin kappaleista. Esim. Into-albumilla on ihan hyviä biisejä, ja vanhemmasta tuotannosta Liquid on suosikkini. Open my eyes -kappaletta olen myös välillä kuunnellut.

DVD:n mahdollisesti voi ostaa täältä:

https://www.amazon.com/Live-Letters-Rasmus/dp/B0006BLIZ4

Totta vai tarua

9.1.2017 Yleinen

Olen miettinyt paljon ihmisen kehonkuvaa ja sen haavoittuvaisuutta. Se on aihepiiri, joka tuntuu nousevan esille aina Anoreksiasta puhuttaessa. Jo yläasteella terveystiedon tunnilla opetetaan, miten tässä sairaudessa kuva omasta kehosta vääristyy ja todellisuus hämärtyy sen mukana. Muistan tarkkaan sen opetusmateriaalin kuvan, jossa luurangonlaiha Anorektikko katsoo peiliin. Kuvan on kai tarkoitus havainnollistaa Anoreksiasta vahvistettua faktatietoa. Siinä kuvassa peilistä takaisin tuijottaa siihen katsovaa tyttöä huomattavasti pyöreämpi hahmo.

Kun sairauteni diagnosoitiin, tiesin kyllä mistä oli kyse. Vietin silloin paljon aikaa peilin edessä koettaen selvittää näinkö jotakin, mitä ei ollut olemassa. Tulin aina samaan lopputulokseen: Ei tämä sairaus ole silmissä. Miksi en siis uskoisi omia silmiäni? En ollut mielestäni laiha, ja vaikka pidin sitä faktana, mietin silti toisinaan voisiko se paljon puhuttu kehonkuvan muuttuminen olla vain elävää legendaa. Jokaisen aterian jälkeen näin itseni välittömästi monta kiloa lihavampana. Tiesin ettei sellainen lihominen yhden aterian myötä voinut olla totta, mutta silmäni näkivät sen, ja ihmisellä on taipumus uskoa näkemäänsä. Tällaisia järjen ja näköaistin välisiä ristiriitoja koen edelleen.

18.1.2012, Keskiviikko klo 19:26
”Pahimpia on koulun terveystarkastukset. Aina samat jutut… Kamalinta on, etten ole laiha, vaikka ne niin sanovat. Siitä tulee liikaa ajatuksia päähän. Tietääköhän terkka mitä ajattelen ja koettaa huijata? Luuleeko hän että uskon sen? Vai koittaako hän sanoa että pitäisi syödä vähemmän?”

 Vasta viimevuosina alkoivat todelliset hankaluudet liittyen kehonkuvaani. Mietin sitä yhä enemmän, ja jokin sai minut hylkäämään aikaisemman teoriani. Silmissäni ei ehkä ollut vikaa, mutta aloin ajattelemaan sitä, mitä tapahtuu niiden takana. Entä jos jotakin sattuu sillä välillä kun viesti kulkee verkkokalvoiltani aivoihin? Sillä lyhyellä matkalla jokin ehtii vääristää näkemääni, ja kun viesti saapuu perille, se ei olekaan enää totuudenmukainen. Tähän ajatukseen luottaminen vei aikaa. Ei ollut helppoa uskoa sitä, että kaikki mikä minulle oli totta, ei ehkä ollutkaan sitä oikeasti. Se vaati todellisia ponnisteluja useiden asioiden kanssa. En kyseenalaistanut ainoastaan itseäni tai sitä mitä näin. Kyseenalaistin myös muiden ihmisten sanat ja motiivit, ja se sai minut välillä epätoivon partaalle. En tiennyt mitä tai ketä uskoa.

24.11.2016, Torstai klo 21:23
”Ne sanoo että olen sairaalloisen laiha. Miksi en näe sitä itse? Kun heräsin tänään ja istuin sängyn reunalle, näin siinä vain kaksi suurta lihamöykkyä. Reiteni. Äiti sanoo että olin paljon kauniimpi kun minulla oli enemmän kiloja. Miksi sekin on minulle hyvä uutinen? Koska se tarkoittaa että olen laihtunut. Olen laihempi. Olen laiha. Olen toisin sanoen nyt äitini mielestä rumempi, mutta sekin on minusta hienoa. Koska olen laihempi. En itse tiedä edes onko se totta. Sitä on vaikea uskoa.”

Yritin selvittää totuutta usein ahdistuksen vallassa. Ahdistus syntyi luottamuksen puutteesta kaikkeen siihen, mitä sisälläni ja ympärilläni tapahtui. Kun olin lakannut luottamasta jopa omiin silmiini, tiesin että peilistä ei ollut minulle enää apua. Se johdatti minut väärään suuntaan yhä uudelleen, koska Anoreksia kopeloi näköaistiani. Lukuisten itkuisten yritysten, ja useiden jopa kummallisten keinojen jälkeen aloin saamaan tolkkua kehonkuvaa koskeviin arvoituksiin. Yksi havainto kerrallaan jaottelin kaikkien aistieni keräämän informaation kahteen ryhmään: Asioihin, jotka olivat totta, sekä asioihin, jotka olivat sairauteni luomia illuusioita.

Peilikuva ei ole totta. Päässäni tapahtuvan itseni ja muiden kehonkuvien vertailun tulokset eivät ole totta. Ruokailun jälkeinen luisuminen useita kiloja turvonneeseen vartaloon ei ole totta. Se, että minuun ei päde jotkin tieteellisesti todistetut biologiset faktat, ei myöskään ole totta. Sen sijaan omaiseni puhuvat totta. He eivät vain yritä saada minua lihomaan, vaan se mitä he näkevät, on totta. Syömisen vähentämistä seuraava laihtuminen on totta. Vaatteiden suureksi jääminen on totta. Myös vatsakipu ruokailujen jälkeen on totta, kunnes vatsalaukkuni ehtii tottua suurempiin ruokamääriin.
Lopulta ajauduin takaisin alkuperäisen kysymyksen äärelle. Nyt, viisaampana, tiesin kumpaan kategoriaan sen vastaus kuuluisi: Kehonkuvan vääristyminen Anoreksian myötä ei ole pelkkää elävää legendaa. Se on totisinta totta.

30.11.2016, Keskiviikko klo 14:07
”Taina sanoi että tämä on vakava juttu. Se, että olen edelleen vaan laihtunut, ei ole mitään leikkiä. Hän toi esille sairaalahoidon jo ennen kun ehdin mainita että lääkäri ehdotti sitä jo. Taina sanoi että hänestä olen laihtunut jo viime viikosta. Itken, koska en tiedä mitä uskoa. Miksi en voi nähdä samaa mitä muut näkevät? On niin hankala uskoa jotakin muuta kuin omia silmiäni… Menin kotiin ja avasin vaatekaappini. Riisuin kaikki vaatteeni ja revin alasti itkien puhtaita vaatteita ulos kaapista. Puin päälleni niitä enkä katsonut peiliin, vaan suljin silmäni ja koitin tunnustella olivatko ne suuria. Olivat ne. Juhlahousut eivät pysyneet yllä laisinkaan.”

 7.12.2016, Keskiviikko klo 21:58
”Katselin tänään otettuja kuvia… Ne kertovat minulle jotain mitä peili ei kerro. Se on totta, että niissä näytän pieneltä. Pienemmältä kuin peilissä. Kun menen kotiin, aion ottaa itsestäni kuvia nähdäkseni jotain mitä en nyt näe. Ehkä se avaa silmäni?”

 Kuten todettu, totuuden selville saaminen askel askeleelta vastasi viimein kehonkuvaa koskeviin kysymyksiini, joita olin miettinyt sairastumiseni alusta asti. Se ei kuitenkaan muuttanut vääristyneitä näköhavaintojani tai tuntemuksiani. Ne ovat edelleen olemassa. Edettyäni pisteeseen, jossa tunnistin oikeat ja väärät aistimukset, sain kuitenkin rauhaa tutkia asiaa lisää. Nykyään suhtaudun siihen lähes tieteellisesti. Pyrin jatkuvasti etsimään uusia väyliä joiden avulla kykenen osoittamaan itselleni, että kehonkuvani vääristyminen on totta. Minulla on vastaukset jotka luovat järkeä tähän kaikkeen. Nyt haluan vain löytää paljon todisteita niiden tueksi. Uskon, että järkeä tukevien todisteiden kautta vääristymät saattavat vähitellen väistyä totuuden tieltä.

Kaikesta oikeaan ja väärään liittyvästä informaatiosta huolimatta minun on jatkuvasti muistutettava itseäni siitä, että kaikki ahdistukseni aiheet eivät ole todellisia. Kun vääristymät iskevät vasten kasvoja, koitan muistaa että niiden vuoksi ei kannata ahdistua, koska niitä ei ole olemassa. Ahdistuksen sijaan yritän kääntää vääristyneet havaintoni muotoon, jossa pystyn näyttämään itselleni kuinka naurettavia ne ovat. Vertailen niitä tieteellisiin faktoihin ja sullon ne yhä syvemmälle siihen laatikkoon, joka on aivoissani varattu Anoreksian aiheuttamille aistiharhoille. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se ei ole lainkaan niin helppoa. Havainnollistavana metaforana voidaan ajatella värejä: Kuvitellaan tilanne, jossa minun näkemäni punainen on muiden silmissä sininen. Minun on alati muistettava kutsua punaista siniseksi, vaikka se ei ole sitä minulle. Päivittäin omaksun uudelleen oman käsitykseni vastaisia totuuksia ja koitan olla ahdistumatta niistä.

 9.12.2016, Perjantai klo 18:20
”Ehkä hulluinta tällä hetkellä on, että en ole edes kunnolla vielä aloittanut syömään normaalisti, mutta siitä hetkestä lähtien kun päätin yrittää, tunsin itseni turpoavan heti. AJATUS TAI PÄÄTÖS EI MUUTA VARTALOANI. Kukaan ei saa väittää mitään muuta. Inhoan sinua, Anoreksia. Viimeinen erä alkaa NYT.

Hieman kuvia

29.12.2016 Yleinen

Tältä näyttää tietokonepöytäni nyt ostettuani uudet kaiuttimet. Se on yhä aika pölyinen.

Pöydän päällä olevat kaiuttimet ovat yhä aika pienet, mutta sen alla on tällainen vähän isompi (jossa voi säätää sekä korkeita että matalia ääniä):

Kaiuttimien mukana tuli vielä ihan kätevä äänenvoimakkuussäädin:

PS4-ohjaimeni ovat jo hyviä kavereita keskenään (onhan niissä kaiutin ja mikrofoni, joilla kommunikoida!), vaikka kohtasivat toisensa vasta alle viikko sitten!

100 on täynnä!

19.9.2016 Yleinen

Eli tämä on jo sadas postaukseni tähän blogiin. Tämän kunniaksi vaihdoin sattumalta logonikin (kiitos taas PE-robukalle!).

Hankin hiljattain uuden kosketinsoittimen nimeltä Korg Kross 61. Siinä tavallaan täyttyi lapsuuteni haave, sillä se sisältää oman sekvensserin, eli mahdollisuuden tallentaa (siksi laitetta kutsutaan nimellä ”workstation”, ”työasema”). Olin vielä ihan pikkupoika, kun naapurinpoika sai vastaavanlaisen (muistan silloin halunneeni sellaisen jo pidemmän aikaa). Tosin kyseessä täytyi olla jokin paljon yksinkertaisempi vehje. Ostin juuri tämän soittimen siksi, että se oli halvin luokassaan – Verkkokaupassa oli halvin löytämäni hinta, 614,90 €. Tallentamista varten tarvitsen vielä SD-muistikortin, joten tilasin 32 gigan kortin netistä. Nykyään muisti on aika halpaa, tuokin oli alle 10 €.

Tässä on hyvä kuva laitteesta: http://c1.zzounds.com/media/quality,85/KORGKROSS61_front-bf71cd309b04e8c711d6d12c4287afad.jpg

Vanhan kosketinsoittimeni annoin äidilleni, saa tehdä sillä mitä haluaa. Hänhän sen minulle joskus ostikin. Omistan myös yhden midikoskettimiston (Terratec Midi Master Pro) ja syntetisaattorin (M-Audio Venom), joka on tosin ollut hyvin vähän käytössä.

Haluan mainostaa tässä erästä radiokanavaa, Osku radiota. Sen löydät täältä: http://osku.media/radio.html. Se on hyvin uusi vielä kehittyvä kanava, josta tulee lähinnä musiikkia, mutta on tullut myös jotain puheohjelmaakin.

Solttunaamio

2.8.2015 Yleinen

Tässä uusi kuva minusta naamio kasvoillani.

Solttunaamio

Naamio

8.5.2015 Yleinen

Tein Suomen jääkiekkojoukkueen kannatusnaamion! Tässä kuva!

Tuukka8-5-2015

Huomenna lauantaina saamme taas nauttia Suomen Leijonien ottelusta. Älkää kuitenkaan harmistuko, vaikka Suomi häviäisi – joka tapauksessa joku tulee aina iloiseksi! :)

Kuva

4.5.2015 Yleinen

Tässä taiteilijan (ei itseni) näkemys minusta, Soltusta. Kuva ei ole täysin todenmukainen, sillä ajoin juuri parran ja viikset. :)

Ja illalla tulee taas jääkiekkoa, klo 21:05 Mtv3:lta alkaa lähetys ja sitten ottelemme Norjaa vastaan. Tällä kertaa jopa Antsan selostamana. Kiva ilta luvassa siis! :)