Selaat arkistoa kohteelle kuusankoski.

Kouvola – entisaikojen Japani

19.9.2014 Vakavasti otettava, Yleinen

Mulle tulee usein toisen maailmansodan aikainen Japani mieleen, kun ajattelen nykyistä Kouvolaa. Pieni ja varsin mitätön pläntti kartalla lähtee liikkeelle. Se valtaa ja liittää itseensä kaikki lähialueet rautaisin ottein. Se ei vie sinne palveluja eikä hyvinvointia, vaan aivan päinvastoin se kahmii kaiken hyvän itselleen jättäen valtaamansa alueet kitumaan.
Sen ainoat liittolaiset on muutamat kaukaiset pläntit, jotka tekee omilla alueillaan aivan samaa kuin Japanikin. Lopulta kaikki sortuu ja se pieni pläntti itkee ja rukoilee, että se saisi jäädä siksi pieneksi pläntiksi mikä se oikeasti onkin, vaikka valtaosa maapallosta haluaisi potkaista koko pläntin pysyvästi ulkoavaruuteen.

Se on jo sadasti ja tuhannesti nähty, ettei tässä maailmassa saa inhimillisiä parannuksia aikaan miekalla eikä hirmuteoilla. Hyvyydellä, oikeudenmukaisuudella ja rakentavilla teoilla saa paljon suuremman hyvinvoinnin aikaan kuin sillä kansalta riistetyllä eurolla, joka tätä maata byrokraattisesti hallitsee.

Kouvola on nyt suuri, tai ainakin se on sitä maapinta-alaltaan ja väestöltään. Kun nämä kaksi mainittua laitetaan omaan vaakakuppiinsa, ja toiselle puolelle luvattu kaikenpuoleinen hyvinvointi, luvatut palvelut joka paikassa, luvatut lyhyet ja turvalliset koulutiet yms yms, niin näyttääpä suuren ja mahtavan liitoskaupungin vaakakuppi kovin erilaiselta, kuin mitä valtaa pitävät aikoinaan kuvittelivat. Tai voihan olla, että näin he juuri sen halusivat menevän. Rahvas kansa jää ruikuttamaan reunoille, että entistä rikkaamilla päättäjillä olisi laajemmin tilaa temmeltää aina vaan enemmän autioituvassa Kouvolan keskustassa.

– ”Ai niin missä keskustassa? Siellä Tervakankaallako?”
– ”Ei, Kouvolan keskusta on merkitty tänne Kymen Lukon tienoille edelleen.”
– ”Miksi ihmeessä, eihän siellä ole kauppojakaan?”
– ”Se nyt vaan on se keskusta siinä ja sillä hyvä. Näin me porhot päätettiin”
– ”Mistä täältä saa ostaa leipää täällä keskustassa? Ai yhdestä kaupasta? No, on tämä varmaan sitten hieno kaupunki tämä Kouvola, kun täällä on oikein kauppakin.”
Niin olisi yhä monissa jo riistetyissä kylissäkin, ellei nämä samat herrat olisi niitäkin tahtoneet itselleen kahmia.

Ihan kuin se ei riittäisi, että porho vie maat ja mannut, hyvinvoinnin ja rikkaudet. Kouvola kahmii jopa entisaikojen suurteot itselleen, vaikkei silloin koko Kouvola-sanasta kaupunkina tai edes kauppalana tiedetty yhtään mitään. Kouvolan Werlassa on museo, Kouvolan Vekaranjärvellä on varuskunta, Kouvolan Utissa on lentokenttä, Kouvolan Pessankosken liepeellä on golfkenttä,  Kouvolan Anjalassa ja Kouvolan Elimäellä on kartanoita, Kouvolan Voikkaalla ja Kouvolan Kuusankoskella on sitä ja tätä. Ei ole! Ei vittu ole! Vitut, vitut, ja tuhannesti vitut! Kouvola antaa muiden tehdä asiat puolestaan, ja sitten sen suuri ahne koura raastaa kaiken sen, mitä paikalliset ovat vaalineet vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen ajan.

Yhdellä lauseella ja vain komella sanalla sanoen: Kouvola on peto.

Vaan niin ne ovat kaikki suuret valtakunnat kaatuneet, mitkä aiemmin, mitkä myöhemmin. Ja kun se koittaa tämän Kouvola-pedon kohdalla, nauran Kuusaan metsiin haudatun koko luurankoni voimilla kiitosta oikeudenmukaisuudelle, joka viimein voitti!

19.9.2014
Ei missään Kouvolan Kuusankoskella vaan Kuusankosken Kuusaalla Paavo Sutinen

Kalastusta ”omalta” rannalta ja muualta

10.9.2014 Sport, Vapaa-aika, Yleinen

Non ni, tää poeka onpi hurahtanu, nimittäin kalastukseen. Kun muutin uuteen asuntoon tänne Kuusankosken keskustan tuntumaan pari kuukautta sitten, empä silloin vielä osannut aavistaa, kuinka suureksi osaksi mun päivittäisiä rutiineja tuossa aivan vieressä virtaava Kymijoki mulle tuo.

Ensin vaan kävin rannalla lähinnä poikani ja kihlattunsa ynnä heidän koiran kanssa, mut pian käynnit muuttuivat mato-onkireissuiksi. Ja sit ystäväni Poti alkoi kuljettaa minua veneellään onkimaan, yhä Kymijoella, ja myöhemmin myös autoillen kauemmas metsälammille. Ja kun näin Potin heittelevän virveliä maanantaina eräällä suolammella, iski minuun piru. Kalapiru.

Sain viikonloppuna pikkasen rahaa, en paljoa, mutta kuitenkin. Sijoitin niistä rahoista osan pakollisiin maksuihin, ja jääneellä osalla kustansin itselleni virvelin + kaikki tarvittavat releet sekä luonnollisesti valtion kalakortin läänikohtaisella luvalla. Koko ”roskaan” meni 110 euroa, mut se kannatti: oon todella iloisempi kuin pitkään, pitkään aikaan. Henkinen hyvinvointi on vaatimuksena, jos aikoo saada ruumiillisenkin olon kuntoon.

Noh, eilen, ekana virvelöintipäivänä, sain tuosta ”omalta” laiturilta heti ekaks pienen ahvenen, pienen hauen ja poks: 820 grammaa painaneen säynävän! Fileoin sen ja graavasin. Niin, sain samalla reissulla vielä toisen pienen ahvenen. Iltakalalla käydessä tuli vaan yks pieni ahven, mut silti olo ja fiilis on mainio!

Noh, Poti se sitten sai Kymijoelta 1680 grammaa painaneen kuhan, joka on mun seuraava kalatavoite. Enkä jo tänään…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Säynävä 820 grammaa Kymijoelta Kuusaan keskustasta 9.9.2014

Erään aikakauden loppu

13.8.2014 Vakavasti otettava, Yleinen

No nyt se on tehty: irrottauduttu Päijät-Hämeen Nastolasta lopullisesti. Noh, ainakin materiaalisesti, sillä haiemme eilen veljeni kanssa mun viimeiset muuttotavarat pois Nastolasta. Mulla oli ex-työpaikkani varastossa säilytyksessä muutama lavallinen tavaraa, vaan eipä ole siis enää. Kiitos ja näkemiin, ellei peräti hyvästi. En ole katkera, en surullinen enkä vihainen, pelkästään helpottunut. Firmassa ei sinänsä oo mitään vikaa, mut mun olemuksella ei siihen tilaan ollut enää asiaa.

En toki unohda koko Nastolaa, jäihän sinne monta mukavaa kaveria. Varmaan tapaamme vielä jossain yhteyksissä, ainakin, jos konjakkia riittää. Moi vaan teille Nastolan kundit ja kimmat + muut tutut.

Iso kiitos veljelle autokyydistä ja siskolle peräkärryn lainaamisesta.