Selaat arkistoa kohteelle kuulumisia.

Uusia kuulumisia

16.7.2017 Yleinen

Morjensta vain.

Siitä on jo yli vuosi viime päivityksestä. Kesä on menny hyvin ja on ollu kivaa vaikka välillä huonoja päiviäkin ollu pari. Oon jopa käyny baarissa viime viikonloppuna ja oli tosi hauskaa sekä sain jopa uuden ystävän.

Olin kesäkuussa 3 viikkkoa mummulla kun jälleen äitin siskon lapset tuli lomalle. Ekalla viikolla oli paljon tapahtumia lapsille sekä olin joissakin ite mukana. Paras oli päivä maalla tapathtuma. Siellä sai katella vasikkaa kanioja ja lehmiä ja tutustua kuinka paljon lehmät syö ja tuottaa maitoa. Oli siellä myös eläinlääkäri kertomassa mitä maatilan eläimiä hoidetaan. Saatiin jopa tehdä käpylehmiä niinkuin ennen vanhaan ja piirtää sekä kirjoittaa paaluihin.

Kyllä se kesä on menny taas joutuin, kun joskus tuntuu ettei oo tehny kaikkea mitä piti ja taas mietti,i et onhan sitä tehny kaikkea. No on sitä välillä satanu vettä ja ollu ukonilmaakin mutta lämpimiä päivä ei oo ollu kovin monta.

No tässäpä oli nyt jotain kuulumisia, kirjoittelen taas jossain vaiheessa lisää. Aiheita saa antaa yleisesti mistä kirjoittaa.

Toinen leikkaus

15.2.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Viime viikolla oli toinen leikkaus, ja olen päässyt siitä nyt hyvin toipumaan. Tällä kertaa pelkästään reisistäni otettiin rasvaa; yhteensä noin kaksi desiä siirrettiin vasempaan rintaan. Rinnat ovat nyt kooltaan symmetriset. Tai no, vasen on hiukan isompi, mutta se on ehkä ihan hyvä vaan, koska rasvaa jonkin verran lähtee aina siirtojen jälkeen. Toivon, että tällä kertaa siirretty rasva oikeasti pysyy paikallaan! Rinnat eivät muodoltaan ole symmetriset, sillä vasen rinta on nyt ”pinkeä” ja hiukan kohommalla, kun taas oikea on veltomman oloinen. Mutta nyt on liian aikaista sanoa, millaiseksi tuo vasen tuosta kehkeytyy. Ensimmäisenkin leikkauksen rintani olivat sellaiset pinkeämmät, mutta ajan myötä löysentyivät (paremman sanan puutteessa), joten mielenkiinnolla seuraan, miten tilanne tästä etenee.

Lääkäri oli tyytyväinen tulokseen, ja minulla on hänen kanssaan seuraava tapaaminen jo huhtikuun alussa! Sitten katsotaan tilanteen mukaan taas, miten edetään. Itse tosiaan ehkä toivoisin vielä rintojen kohotusta, varsikin, jos sattuisi käymään niin, että vasen rinta jää ryhdikkäämmäksi. Toisaalta sain myös lääkärin puheiden perusteella käsityksen, että hän haluaisi poistaa vasemmasta rinnastani yhden isomman luomen varuiksi. No, näitä asioita voimme pohtia sitten seuraavassa tapaamisessa.

Olen katsellut reisiäni siirron jälkeen ja onhan vielä aikaista tehdä johtopäätöksiä, mutta tällä hetkellä ne näyttävät omaan silmään epätasaisilta rasvanottokohtien suhteen. ”Aaltoisilta”. Toivon tilanteen tasautuvat ajan kanssa, mutta saa nähdä. Ainakaan jalkoihin ei tullut uusia arpia, vaan niitä vanhoja käytettiin uudelleen rasvanottokohtina.

Oloni on huomattavasti parempi kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta olihan operaatiokin tällä kertaa pienempi. Sairaalassa yö meni kivuitta, en joutunut edes pyytämään lääkettä heräämön jälkeen kertaakaan. Pystyin lähes heti liikkumaan varovaisesti. Jotenkin myös tällä kertaa henkilökunnasta jäi paljon miellyttävämpi olo, kaikki tuntuivat paljon mukavammilta ja huolehtivaisemmilta kuin ensimmäisellä leikkauskerralla.

Nyt sitten on taas edessä tukihousujen käyttö 3 viikkoa, mutta ainakin tällä kertaa sain uudet, jotka eivät ole haaroista avonaiset :D Rinta täytyy myös pitää lämpimänä ja painavien tavaroiden nostelua tai yleisesti itsensä rasittamista on vältettävä. Sama rumba kuin viimeksikin. Laitan kuvia sitten, kun hiukan aikaa on kulunut ja näen, miten keho on toipunut leikkauksesta.

Itselleni tulee vielä tässä miettiessä mieleen, että tähän korjausprojektiin lähtiessä täytyy olla kyllä hyvä kärsivällisyys ja rautaiset hermot. Asiat tapahtuvat pikkuhiljaa, ja on osattava hyväksyä se, että jokin asia itsessään on ”kesken”. Se on ehkä itselleni ollut haastavaa välillä, kun jään pähkäilemään ”jääkö tämä nyt tälläiseksi” tai ”tämä on nyt tämän näköinen, hui kamalaa”. Olen aika kärsimätön ihminen. Mutta pienin askelin menen eteenpäin, eikä saa unohtaa, sitä mitä on jo saavuttanut. Jokainen muutos on askel poispäin tubulaarisista rinnoista.

Kuulumisia…

29.1.2015 Yleinen

Tosiaan vähän unohtunu tämä blogi, ku on ollu kaikenlaista…

Terveellinen elämä ja reenaaminen on menny… perseelleen. Rahattomana ostaa vain sitä mihin on oikeasti rahaa. Tänään ostin kanankoipia ku ei muuhun riittäny rahat. Sinne meni viimoset manit… Enkä tiiä millä sitä pitäs elää. Mut aina on jotain keksitty!

säästöpossu

 

Niijoo ja tuli mulle se XXL:n tilaus sekä Elloksen tilaus :) Elloksen tilauksesta ( bikinit, juoksutakki, salikengät, juoksukengät ) laittelen kuvaa huomenna tai ylihuomenna ! Tässäpä XXL

20150121_014000 20150121_014327 20150121_014426 20150121_014306  tykkään noista puman housuista todella paljon ja niken urheiluliiveistä tuli mun suosikit ! Ja kivan pirteen värisetkin :) Noista patukoista en tykänny ne oli liian kuivia. Mutta kylläpä ne paremman puutteessa mennee. Gainomaxeista en oo juonu muuta ko ton minttusuklaan ja olihan se hyvää ♥ Proteiinivanukkaasta jäi todella todella ikävä tunne suuhun ja toinen noista pusseista jää kyl tekemättä.. Lahjotan sen äitille :D

 

Noh kerrotaampas muitaki kuulumisia, viikonloppuna oli mun kaverin 18-vuotis synttärit ja olihan meillä kivaa :) Maanantaina alotin autokoulun ja huomenna ois eka ajo, jännittävää! Viikonloppuna lähetään käymään isän synttäeillä Torniossa:) Olen mie lenkillä käyny kans ja kotitreenin vetäny pari kertaa, että en mie liikuntaa ihan kokonaan ole unohtanu. Tässäpä kuvia minun menneeltä viikolta :

 

 

 

20150114_191850[1] 20150115_175424[1]

IMG_20150124_211213[1]

Laitan lukon

21.1.2015 Häneen tulen asentamaan sellaisen hipaisunäppäimen, Yleinen

”MÄ EN ISTU TUOSSA TUOLISSA MISSÄ SINÄ OLET ISTUNUT”. Näin huusi yhdeksänvuotias Satu veljelleen. Ei voinut tyttö istua siinä tuolissa jossa kaksitoistavuotias Tapio oli juuri istunut.

tuoli

Jotenkin tästä tytöstä oli tullut aika lailla riidanhaluinen. Ja vanhemmat tälläisestä huudosta yleensä kurittivat poikaa. Eihän tyttö voinut muuten huutaa mutta hänelle oli taas Tapio jotain tehnyt. Näin kuluivat päivät, Satu huusi aina veljelleen ja yleensä se veli sai siitä jonkinlaista kurinpalautusta. Jos äiti sattui olemaan yksin kotona, tuli joko risusta tai pieni hiuksiin käynti samalla. Mutta jos isä tälläisen tytön huudon kuuli, irtosi vyö housuista kovinkin äkkiä.

risu

Jälleen oli tullut vyöstä Tapion takapuolelle. Poika itkien oli juossut kyhäämäänsä majaan itkemään. Maja sijaitsi puussa jonne piti köysitikkailla nousta. Tikkaat Tapio veti aina perässään ylös ettei vain sisko sinne tule silloin kun hän manailee itkiessään siskoaan. Nytkin hän itki oikein antaumuksella. Remmin iskut tuntuivat kipeältä hänen takapuolessaan. Tapio oli katkera, hän ei voinut sietää siskoaan. Joskus oli siskoakin toruttu jos vanhemmat vain sattuivat tilanteen näkemään. Mutta ei hän koskaa siitä saannut mitään ruumiillista kuritusta. Pienen huomautuksen vain vaikka oli kerrankin kaatanut maitolasinsa veljen vihkon päälle. Veli oli keittiön pöydän vieressä tehnyt ainekirjoitusta. Sisko tuli viereen katsomaan ja tönäisi lasinsa nurin veljen vihon päälle. Äiti ei tätä nähnyt kun laitteli juuri iltapalaa perheelleen tiskipöydän luona. Mutta ei Satu tästäkään saannut mitään kuritusta. Äiti tuli vain nopeasti kuivaamaan vihon ja jatkoi töitään uudelleen. Tapio juoksi omaan huoneeseen ja laittoi oven lukkoon. Nyt hän sai olla rauhassa ja tehdä läksyt loppuun ennenkuin koulukirjojen päälle kaadetaan mitään muuta ruokaa.

vyö

Näin kuluivat päivät ja Tapiokin vanheni. Vaikka hän oli päättänyt, ettei koskaan ala seurustelemaan tyttöjen kanssa. Hän oli saannut siskostaan liian huonoa esimerkkiä, jos sitten kaikki tytöt ovat samanlaisia. Mutta ei tainneet kaikki tytöt olla samanlaisia kiusanhenkiä kuin hänen siskonsa. Sillä eräänä päivänä Tapio käveli koulusta kotiin erään tytön kanssa. Satu tietenkin ajeli pyörällään ohi ja meni kertomaan kotiin, että veikalla on tyttöystävä. Tapion kotiin tullessa ei kukaan siitä mitään puhunut kuin vain hänen siskonsa. Satu kylvi puheissaan ivaa veljeään kohden. Ei Tapio niistä välittänyt vaan siirtyi huoneeseensa katsomaan pientä koulukuvaa tytöstään jonka tämä Terhi oli hänelle antanut. Tapio loikoili vuoteella ja hymyili onnellisesti katsellessaan valokuvaa. Tapio tunsi onnellisuuden virtaukset ihollan sekä sisällään. Ja ajatuksissaan hän mietti miten kiva ihminen voi tyttökin olla.

seurustelu

Jälleen kului aikaa eteenpäin. Koulu oli päättynyt ja Tapio suunnitteli, mihinkä hän pääsisi töihin. Terhi koitti häntä auttaa, josko isä veljelle pääsisit töihin. Veljellä on putkiliike ja tarvii hän aina joskus apua. Kun ei oikein mitään muutakaan löytynyt niin Tapio rohkaisi mielensä ja lähti kävelemään Terhin isän veljelle työtä hakemaan. Ja tulihan sieltä töitä. Tapio oli onnellinen tullessaan kotiin. Ensin hän kuitenkin päätti mennä Terhille ilmoittamaan tästä uudesta työstä.

Tapio oli onnessaan alkavasta työstä. Nyt hän voi tarjota Terhille jätskiä tai limua, se tuntui mahtavalta. Terhi oli vuoden Tapiota nuorempi, eli yksi vuosi vielä oli hänellä koulua. Tapion sisko Satu jäi nyt yksin, ei ollut ketään jota hän pääsisi kiusaamaan. Tapio oli illat Terhin kanssa ja ei Satulla oikein ollut tyttökavereitakaan koska hän käytti samanlaista systeemiä tytöille kuin veljelleenkin. Ei kukaan halunut olla sellaisen tytön kanssa kuin Satu.

Aika kulki kovaa vauhtia ja työnantaja koulutti Tapiota työn saloihin tarkasti. Hitsaamiset ja kaikki muukin työhön kuuluvat opittiin työn aikana. Kyllä työnantaja käytti Tapiota myöskin pienillä oppijaksoilla kursseilla, koska hänestä tuntui, että poika pitää tästä työstä. Eikä kovinkaan paljon vapaita töitä täällä ollut tarjolla.

hääpari 1

Kun armeija oli käyty ja palkkakin oli noussut jo aivan eri lukemille missä se oli ollut silloin kun Tapio oli harjoittelemaan mennyt. Nyt suunniteltiin jo häitä. Häät pidettäisiin paikkakunnan Työväentalossa jossa oli mahdollisuus käyttää myöskin keittiötä. Tapion äiti suunnitteli häät melko pitkälle. Hän halusi ensimmäiselle lapselleen saavan ikimuistoiset ja kauniit häät. Juhlakansaa oli kutsuttu suuret määrät paikalle todistamaan kahden nuoren onnellisuutta.

Toisaalta Tapiota ihmetytti äidin ja isän touhuaminen häiden onnistumisen parissa. Kun kuitenkin hän esikoisena lapsena ei aivan saannut kaikkea rakkautta. Ainakaan siskon syntymän jälkeen. Omasta mielestään tuntui siltä, että ei hän ollut oikein toivottu lapsi. Kaikki siskon huudot kaadettiin hänen päälleen, hän oli aina syyllinen. Tai sitten ovat vanhemmat huomanneet, että ei sisko ollutkaan aina oikeassa. Hän vain huudollaan sai asiat siltä näyttämään. Osasi vetää oikeasta narusta, oli sillä tavalla pirullinen.

Häät oli pidetty ja nuoripari oli asettunut asumaan pieneen valoisaan huoneistoon aivan Tapion työpaikan lähelle. Huoneisto oli valoisa ja siisti, yhdessä sitä oli kiva laittaa kuntoon. Ja kun Tapio sai tilin oli taas jotain pientä ostettavaa. Terhilläkin alkoi jo näkymään pientä turvotusta vatsan seudulla. Niinpä sitä illalla lähdettiin oikein katsomaan sängyn reunalle. Vatsaa silitettiin hiljaa ja kertoiltiin rakastavaisten juttuja lempeästi. Tapio kertoili hänen ja siskonsa väleistä lapsena ollessa. ”Silloin joskus koulun jälkeen kun sinut tapasin, muutin käsitykseni tytöistä. Eivät ne tytöt olekkaan kaikki sellaisia kuin mun siskoni on. Löytyy tytöistä myös lempeitä iloisia ihmisiä joilla ei ole tarkoituskaan kiusata muita ihmisiä. Mutta silloin päätin, että jos meille syntyy lapsi ja varsinkin tyttö. Häneen tulen asentamaan sellaisen hipaisunäppäimen, että pillit ja punaiset valot alkavat vilkkumaan jos joku poika häneen koskee sormellakin. Meidän tyttöä eivät ketkään laitapuolen kulkijat edes ajatuksissaan koske, etten minä siitä tiedä.
Aikaa taas kului ja lapsi syntyi. Kaunis tyttöhän sieltä tuli ensimmäisenä meidän hellittäväksi. Niin sitä yhdessä syötettiin ja vaihdettiin vaatteita. Ja kun lapsi pystyi jo itse liikkumaan lattialla antoi myös Tapio kaiken aikansa hänelle. Lattialla istuen ja loikoillen hän leikki pienen tytön kanssa. Tyttö oli iloinen ja aina naurussa suu. Kaikkia asioita tehtiin yhdessä, jopa leivottiinkin kolmistaan. Vaikkakin keittiössä oli aika paljon siivottavaa pienen tytön leipomisen jälkeen. Mutta siitä hän kaikki oppi. Hän oppi myöskin kodin merkityksen. Siinä oli turvallinen paikka johonka hän pystyi tulemaan ilman mitään pelkoa suojaan.

Tyttö kasvoi ja hänen kasvoillaan oli aina valoisa ilme. Hymyään hän ei koskaan poistanut kasvoiltaan. Se hymy tuli aivan luonnostaan ja helposti. Vanhemmat palvoivat häntä eivätkä päästäneet häntä kovinkaan helposti yksin ulos kävelemään. He kantoivat hänestä vastuuta, ehkä liiankin raskaasti. Mutta kuitenkin kaikki meni hyvin aina siihen asti kun hän tapasi pojan. Pojan piti tulla Tapion luokse kylään, että vanhemmat voivat kunnolla hyväksyä tämän pojan.

Kaikki olivatkin tyytyväisiä tähän poikaan. Hän tuntui olevan oikein kunnollinen poika joka ei halunut loukata tyttöään. Kun Terhin ja Tapion tyttö oli jo koulussa, taaksepäin ajatellen. Oli ihme tapahtunut kun Tapion sisko Satu tuli päivällä käymään kylään. Se oli ensimmäinen kerta kun Satu astui heidän kynnyksen yli. Jotenkin Satu oli vähän outo. Niinpä Tapio lähti kyselemäänkin siskon kuulumisia. Satu oikein hätääntyi ja otti Tapion kädestä kiinni, ”Annatko minulle anteeksi”. Mistähän minun pitäisi antaa oikein anteeksi kyseli Tapio siskoltaan. ”Kun minä huomasin, että pienellä huudolla vanhemmat antoivat sulle selkään vaikka et ollu tehnyt mitään. Mutta kun itse huomasin tämän asian niin aloin jokaisesta asiasta huutaa kun olit vain lähellä. Sitten tämä homma kasvoi ja kasvoi. Aloin käyttää samaa asiaa koulussakin. Mutta kun aikaa kului, huomasin, että mulla ei olekkaan yhtään kavereita koulussa eikä missään. Mun oli muutettava elämisen laatua, vaikka se olikin vaikeaa. En mä halua elää ilman kavereita ja ystäviä, siksi sinulta pyydänkin anteeksi”. Anteeksi annettiin ja kuulemma heidän vanhemmatkin tietävät tästä hänen jutustaan. Koulukavereita lähti vielä Satu tapaamaan ja pyytelemään anteeksi.

Ehkä Tapion sinnikkyys, vaikka se välillä tuntuikin vaikealta, oli ollut siskolle kantava voima.


piki

Lääkärikäynti ja seuraava leikkaus

15.1.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Vierailu poliklinikalla alkaa tuntua jo tutulta kuviolta. Tosin enää ei jännitä, mikä on kiva kehitys.

Vastaanotolle saapuessani menimme heti lääkärin kanssa asiaan, eli tutkimme rintani. Lääkäri oli hyvin tyytyväinen paranemiseen ja etenkin arpien siistiyteen. Oikeaan rintaan ilmestyneistä haavoistakaan ei kuulemma tarvitse huolestua, sillä se on vain normaali ärtyneen, tikkiä hylkivän ihon reaktio. Se oli helpottavaa kuulla.

Minulle on kuulemma varattu seuraava leikkausaika helmikuulle. Tuntuu hyvältä tietää tarkka päivämäärä. On taas jotain konkreettista, mitä odottaa!

Suunnittelimme seuraavaksi yhdessä lääkärin kanssa, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Tuntui kivalta huomata, miten paljon lääkäri kyseli myös minun mielipidettäni, eikä yksin ladellut kiveen hakattuna, kuinka tästä edettäisiin. Päädyimme keskittymään seuraavaksi vasempaan rintaan, joka on nyt pienempi kuin oikea. Eli minulle tehdään uusi rasvansiirto vasempaan rintaan kokoeron tasaamiseksi. Oikeaan puolestaan ei tällä kertaa tehdä mitään. Lääkäri tosin kysyi minulta, haluaisinko rasvansiirron myös siihen, mutta oikeastaan isommat tissit eivät kiinnosta minua niin paljon kuin symmetriset.

Kysyin lääkärin mielipidettä rintojeni ryhdikkyydestä, ja hän sanoi, että on mahdollista tehdä uusi kohottava leikkaus, jos niin toivon. Sovimme kuitenkin, että miettisimme sitä vasta sitten, kun rintojen kokoero on ensin saatu korjattua.

Katsoimme sitten mahdollisia rasvanottokohtia. Olin jouluna ja uutena vuotena ainakin omasta mielestä mässäillyt niin reilusti, että nyt olisi mistä siirtää. Mutta ei kyllä ollut. Naureskelin, että en näköjään kuitenkaan syönyt jouluna tarpeeksi, kun ei näyttänyt kiloja tarttuneen. Huoneessa ollut hoitaja huokaisi siihen perään ”että tasan ei käy onnenlahjat”, mihin me kaikki lääkäri mukaan lukien naureskelimme.

Tosiaan, muutama mahdollinen ottokohta löytyi onneksi. Ensisijaisesti rasvaa otetaan polvien sisäpuolelta, ja jos niistä ei irtoa tarpeeksi, niin siirrytään jenkkakahvoihin (tavallaan toivon, ettei polvista siksi riittäisi!) Takapuolta harkittiin myös, mutta sitten istumisesta ei tulisi kuulemma kovin mukavaa moneen viikkoon, joten ihan hyvä ettei siihen päädytty. Lääkäri naureskeli, että minua saatetaan joutua kieputtelemaan ympäri siinä leikkauspöydällä, mihin tokaisin, että eipä tuo minua haittaa, kun on taju kankaalla muutenkin.

Lopuksi sain vielä pikakertauksen ohjeista, mitä ennen leikkausta tehdään ja mihin kellonaikaan se suunnilleen tulisi olemaan. Sairaalan jonohoitaja soittaa vielä minulle 100% varman ajankohdan, samoin saan kirjeen kuten viimeksikin. Saatan joutua soittelemaan jonohoitajan perään, jos tällä viikolla soittoa ei kuulu. Koko lääkärintapaaminen vei yhteensä ehkä 15 minuuttia.

Olen innoissani taas. Tällä kertaa ei jännitä tuleva leikkaus, kun se tulee olemaan paljon pienempi ja helpompi operaatio kuin se ensimmäinen. Sairaslomaakaan en tarvitsisi kuin korkeintaan puolitoista viikkoa. Toivon, että tällä kertaa rasvaa jäisi kunnolla paikalleen.

Olisipa jo helmikuu!

Tissit sanoi poks

12.1.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Toivottavasti kaikilla oli mukava joulu ja uusivuosi. Minullakin on uusia kuulumisia tissien suhteen, ja nämä uutiset saivat kyllä oloni todella hupsuksi :D

Ensimmäinen asia tapahtui jouluaaton yönä. Olin nukkumassa, mutta heräsin jossakin välissä janoon. Kurotin oikean käteni viereisellä yöpöydällä olevalle vesilasille, kun tunsin oikeassa rinnassani jonkin napsahtavan. Tunne muistutti hiukan katkeavaa kuminauhaa, mutta ilman kipua. Säpsähdin täysin hereille, säikähtäneenä tietenkin. Hamuilin puhelimeni taskulampun päälle ja yritin tutkia mitä oli tapahtunut. En nähnyt mitään poikkeavaa, joten päätin mennä takaisin nukkumaan (olin yhä ihan unenpöpperössä). Seuraavana aamuna näin kunnolla mitä oli oikeastaan tapahtunut.

Oikean tissini nännipiha oli selkeästi ”laajentunut”. Luulen ymmärtäväni viimein miksi tissien ympärillä oli kiristyneen ja poimuttuneen näköistä ihoa. Nännipiha ja iho oli ommeltu tikeillä yhteen niin, että itse arpi olikin koko ajan niiden välissä sisällä suojassa, parantumassa. Jos nyt yhtään sain järkevästi selitettyä. Napsahdus johtui ilmeisesti siitä, että tikit antoivat viimein kunnolla periksi ja nännipiha pääsi ”avautumaan”. Iho on tasainen ja sileä, hyvin luonnollisen näköinen siinä kohtaa missä iho muuttuu nännipihaksi. Siinä on näkyvissä osittain haalistunut arpi, joka varmasti täysin parannuttuaan ei pahemmin tavallisesta ihosta erotu.

Noin viikkoa myöhemmin myös vasen tissini napsahti, eli en onneksi joutunut kulkemaan Oo tisseillä pitkään (tai enemmän Oo kuin yleensä)!

Neljä kuukautta leikkauksesta.

Neljä kuukautta leikkauksesta.

Eli huvittavaahan tässä on siis se, että olen kaikki nämä viikot silloin aikaisemmin laittanut arpikudosta parantavaa teippiä iholle, jossa ei edes ollut arpikudosta! :D Että hyvää päivää vaan minulle sitten.

Tissien avautumisen myötä ne ovat olleen hiukan ärhäkämpinä. Ensin vasempaan tissiin ilmestyi kohta, joka punoitti ja josta lähti sellaista sykkivää kipua. Mietin aluksi, että ei kai se nyt tulehtunut, mutta nyt kohta on jo rauhoittunut, eikä ole yhtään kipeä tai punainen. Oikea tissi puolestaan on alkanut kenkkuilla. Eilen huomasin rintaliiveihini jääneen kellertävää töhnää ja siitä huomasin oikeaan tissiin ilmestyneen yhteen kohtaan vaalean, noin nuppineulan värillisen pään kokoisen patin. Se ei ollut kylläkään yhtään kipeä. En tiedä oliko fiksua, mutta en voinut vastustaa sen rutistamista, toki puhdistin sen desinfiointiaineella. Nyt sekin kohta vaikuttasi rauhoittuneen, mutta seuraan tilannetta.

En oikein pidä niin paljon tissieni uudesta muodosta nännipihojen avautumisen jälkeen. Omasta mielestäni niiden ryhdikkyys kärsi hiukan siitä (etenkin sivuprofiilista tämän huomaa). Myös kokoero on aika selkeä. Yritän kuitenkin olla ajattelematta liikaa ja keskittyä siihen, mikä on parempaa kuin ennen. Prosessi on kuitenkin yhä edelleen kesken. Ja minulla on oikeastaan ihan jo tällä viikolla seuraava lääkärin tapaaminen! Olen innoissani ja haluan kuulla, miten hänestä parantuminen on mennyt ja mitä seuraavaksi tehdään. Viisi kuukautta on mennyt kuin hujauksessa.

Päivittelen siis tänne lääkärin kuulumiset ihan muutaman päivän kuluessa.

Kuulumisia

8.12.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Heipä hei vaan pitkästä aikaa!

Aika on kulunut nopeasti arkeen uppoutumalla, enkä ole oikein täällä blogissa ehtinyt tai muistanut käydä. Mitään radikaalia uutta ei ole ilmentynyt, pari pikkujuttua vain. Ensinnäkin silikoniteippejä vaihtaessa pari viikkoa sitten, huomasin vasemman rinnan lappuun jääneen kellertävää nestettä. Kyseinen kohta oli myös hiukan kipeä. Päätin jättää laput laittamatta siksi aikaa, että kohta paranisi, ja totta kai seurata tilannetta. Pari päivää myöhemmin kipeästä kohdasta puskikin ihon läpi jälleen yksi tikinpala, jonka leikkasin irti. Nyt kohta on rauhoittunut, mutta en ole laittanut silikoniteippiä takaisin paikalleen. Minusta tuntuu, että arvet paranevat nopeammin happea saadessaan, joten toistaiseksi seurailen tilannetta ja annan tissien hengittää vapaasti. Nännipihojen iho on myös teippien jäljiltä tosi kuivaa, ja olen rasvaillut niitä aina, kun muistan. Tosin nyt ne näyttävät jo alkavan rauhoittua. Välillä hermoilen, että olisiko alusta asti pitänyt antaa tissien olla ilman mitään teippejä; mietin olenko häirinnyt parantumista jotenkin. Edelleenkin kaikki kyllä kehuvat, että arvet paranevat nätisti, joten yritän olla ajattelematta asiaa liikaa.

Eipä tässä oikeastaan muuta, hyvää joulun odottelua kaikille! :)

Mikä sitä vaivaa, kun se ei jaksa tehdä blogi päivityksiä?

21.9.2014 Yleinen

Tulipa pitkä tauko edellisestä päivityksestä. Vielä en ole kyllästynyt tähän blogin pitämiseen. Koulu vaan alkoi taas tässä välissä ja ajan käytön painopiste siirtyi käsitöiltä vähän toisaalle.

Olen piirtänyt paljon viime aikoina, sekä digitaallisesti, että perinteisellä medialla. Yritän piirtää vähintään yhden kuvan joka päivä, jotta käsi harjaantuisi taas tuohon tekemiseen. Pidin säännöllisestä piirtämisestä tässä välissä pitkän tauon ja kun tällä uudella opiskelulinjallani tarvitaan myös vähän tuota piirrustus kykyä tunnen olevani kuin kala kuivallamaalla, kun kädet on niin ruosteessa. Lisäksi olen tässä välissä ehtinyt vähän perehtyä 3D mallinnuksen saloihin!

Tekisi mieli jakaa noita piirroksiakin maailmalle, mutta en oikein tiedä kuuluuko ne tähän blogiin. Pitäisikö perustaa toinen noille piiroksille vai pistäisinkö vaan reteesti tänne? Kas siinäpä pulma. Mutta jääköön se toistaiseksi ratkaisematta.

 

Kesäloma, tekemisiä ja tarvikkeet lopussa

2.7.2014 Yleinen

Jonkinlainen kesäloma menossa. Siis muutenkin kuin koulusta. Työpaikka on lomalla joten ei minullakaan ole päivätöitä. (Tarvittaessa kusuttavalla ihmisellä nyt vaan ei virallista lomaa oikein ole, kun jokainen viikkoa on erilainen ja usein vähän vajaa, mutta kai tätä kesälomaksi voi kutsua).

Muutama projekti tässä käynnissä loman ratoksi. Villatakin neulominen jatkuu taustalla, mutta tuo mohair on niin kiusallisen hidasta neuloattavaa (http://kasistakateva.omablogi.fi/2014/06/30/lanka-esittely-online-linie-263-fidelity/). Olen takakappaleen saannut hihansuihin asti, mutta nyt aidosti huolettaa että riittääkö minulla lanka koko takkin valmiiksi saamiseen. Ensimmäinen kerä on melkein lopussa ja vielä pitäisi 18cm saada sillä korkeutta että oltaisiin varman puolella. (minulla on tuota valkoista vain 2 kerää, vaikka sen gramma määrällisesti pitäisikin riittää niin tällä hetkellä huolestuttaa.) Kiertelin Tampereen lanka kauppoja toissa päivänä, mutta en onnistunut löytämään samaa lankaa lisää. Hommage lankaa jossa silkin korvaa keinokuitu niin kyllä löytyy. täytyy ehkä tyytyä siihen jos pahalta näyttää koska väri ja suuruus täsmää, sormissa eron kyllä näiden kahden langan välillä huomaa, mutta toisaalta toista laatua menisi kuitenkin aika vähän. Mutta katsoo nyt kunhan se akuutti lanka kriisi lopulta puhkeaa.

Muita projekteja:

Meidän mökki on aika askeettinen, ja sen sisustus on enemmän tapahtunut kuin suunniteltu. Nyt päädyttiin sitten siihen, että sille sisustukselle tehdään jotain. Sisältä mökki on paneloitu männyllä kauttaaltaan, joten aluksi mietittiin maalaamista. Kaikki mökin käyttäjät kuitenkin pitävät mökin hämyisestä tunnelmasta, ja maalaaminen voisi olla liian radikaali muutos, josten päädytiin ainakin alkuun vain tuomaan vaaleampia tekstiilejä ja yhtenäistämään sisustusta muilla tavoin. Jos seinät tuntuu liian tummilta, vielä muiden uudistusten jälkeen niin, sitten vasta tartutaan siveltimeen.

Minun osuutuni tässä mökin uusiksi sisustuksessa on ommella uudet verhot. Se projekti alkoi tänään. En ole ommellut pitkään aikaan yhtään pitään, joten kyllä tuntui kömpelöltä hurauttaessa ensimmäiset saumat. Päädyttiin valelaskoskappoihin.  Tämä päivä meni oikeastaan aika pitkälle sommitellessa sopiva laskoksia ja piirtäessä kaavaa että kaikista 7 verhosta tulee saman mittaiset ja malliset. Tästäkin projektista tulee varmaan jossain vaiheessa vähän pidempi päivitys kunhan saan noita verhoja vähän pidemmälle ja enemmän valmiiksi.

Päätettiin että kiinnitettään verhot seinään liimattavalla tarranauhalla. Kävin toissa päivänä ostamassa tarvikkeita. Sain kaiken muun paitsi tuon verhoon ommeltavan tarranauhan. Pistin tilalaukseen ja minulle soitetaan kun nauha saapuu arviolta 2 viikon kuluttua. kirotut kesälomat, kun ei rahtikaan kulje silloin kun inspiraatio olisi parhaimmillaan.  Tuolla se ensimmäinen verho on valmiina odottamassa tarranauhanb ompelua. Ei tämä mikään maailman loppu ole, mutta kyllä jokainen joka joskus on tämmöistä projektia tehnyt niin varmaan tietää sen tunteen kun haluaisi jatkaa mutta ei ole mahdollisuutta materiaali puutteen takia!  Oikeastaan on jopa järkevämpää tehdä kaikki samaan vaiheeseen asti valmiiksi ja ommella tarrat yhtä aikaa kaikkiin kiinni. Olisin halunnut vain tehdä tuon ”prototyypin” loppuun asti valmiiksi.

päiväkirja

 

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, otin myös opikseni tuosta bolero fiaskosta (http://kasistakateva.omablogi.fi/2014/06/12/pitsineule-bolero-utu/) . Tästäeteen päin lupaan olla parempi ihminen ja kirjoittaa kaikki tekemäni muutokset ja suunitelmat heti ylös niin ei tarvitse sitten jälkikäteen tarvitse enää arpoa että mitä mahdoin ajatella silloin kauan sitten. Tuo bolero oli ensimmäinen käsityö missä yritin pitää minkäänlaista kirjaa, mutta kun tein muistiin panoja milloin millekkin paperille ja kuitin taustalle niin ei kokonaisuuden hahmottaminen ollut kovinkaan helpoa jälkikäteen. Nyt minulla on uusi kirja, johon myös olen alkanut tehdä merkintöjä näiden projektieni tiimoilta! Ehkä minulla on toivoa kasvaa paremmaksi ihmiseksi.

 


 

Kuulumisia

30.6.2014 Yleinen

Koska kesä on sateinen ja minulla ei ole mahdollisuutta omistautua toiselle intohimolleni eli puutarhan hoidolle, niin olen nyt keskittynyt neulomaan ihan tosissani. Tein hienon lupauksen, että lopettaisin kaikki kesken eräiset käsityöt tuolta kaapista. Hyvä suunitelma sinänsä, tai sitten ei.

Minulla on ollut parivuotta tekeillä tausta projekti jota jatkan aina kun muut kyllästyttää tai ei keksi mitään uutta ja jännittävää. Olen neulonut mustasta novitan kotiväkilangasta pitsi tunikkaa/mekkoa. Nappasin työn käsiini ja ajattelin että nyt tämäkin valmistuu! Kun heinäkuun helteet lopulta iskee niin minulla on todellinen hellevaate. Kyseisessä vaatekappaleessa on vähän bikinin eläosaa muistuttava etumus. Katselin hetken ainaa epäilevästi tuotosta jota en ole nyt vuoteen neulonut. Se ylä osa on parikuppikokoa liian pieni. Yhtähyvin voisin liimata postimerkin rintojen päälle kuin pukea tuota koskaan päälleni.  Tässä on hyvä opetus siitä mitä voi käydä kun varastoi jotain tuoteta liian kauan kaapissa eikä tee sitä valmiiksi.

Harmittaa vaan sinänsä koska olin nähdyt sen tekeleen etteen kuitenkin jo paljon vaivaa. Se on jo normaalin topin pituiden, ei olisi tarvinnut jatkaa helmaa kuin joku 30cm niin se olisi ollut valmis. Mutta turha itkeä kaatunutta maitoa, niinkuin vanha sanonta sanoo.

Vaikkain alkukesän kasveja niin piristää ne silti mieltä heinäkuun kynnykselläkin

Vaikkain alkukesän kasveja niin piristää ne silti mieltä heinäkuun kynnykselläkin