Selaat arkistoa kohteelle kurkunpääntulehdus.

Äitiä haastetaan.

13.5.2015 Yleinen

Ensin äiti sai lahjat ja aamulla nukkua, se oli äitienpäivä. Tosin yöllä äiti sai jo vähän haastetta, kun Murunen ei rauhoittunut isin avuin. Hieno oli kyllä yritys isillä antaa äidin nukkua koko yö. Muttaaaa, ei ihan mennyt sitten niin. Oliko se rokotteet, hampaat, refluksi, allergia vai pelkkä protesti, johon pitäisi alkaa koulia? Sitä sitten pohdittiin yön pikkutunteina.  Koulinnan ajattelin kuitenkin jättää seuraavalle yölle, mikäli tarvis.

IMG_20150513_122750

Äitienpäiväaamu. <3

Seuraavana yönä ei päästy edes yöhön, kun selvisi edellisyön syy. Eihän siinä sitten auttanut kun ryhtyä toimeen; auto käyntiin ja poika kainaloon.. Yöt on sitten nukuttu poika kainalosta sylissä ja välillä käyty ulkona ottaas happea, jotta hänen henki kulkisi. Se siis olikin laryngiitti, kurkunpääntulehdus. Että jos äkillisesti alkaa haukkova yskä ja ääni tosi käheeks, nii silloin kyseessä kurkunpääntulehdus. Opinpa senkin tässä äitiyden melko alkutaipaleella. Onneksi en alkanut unikouluttamaan. Mutta se koulu on varmasti lähipäivinä edessä näiden sylinukkumisten seuraamuksena.

Haastetta toi myös omat projektini ynnä muut, miten ne saan järjestettyä yön aikana. Hospitaalissa sitten järkkäilin päässä pyöriviä menoja lähipäiviltä, jotta ne tulisi delegoitua/peruttua. Haaste sekin, mutta onneksi on olemassa ihania ihmisiä, jotka ymmärtävät. Kaikki järjestyi. Nirvanan juoksutiimiläisetkin saivat upean treenin Hide Bikesta, varmasti paremman mitä mun vetämä. Harmittaa etten itse päässyt mukaan polkemaan.

Näin nukutaan.

Näin nukutaan.

Ettei Murusen tarvitsisi yksin sairastaa, niin sainhan minäkin sitten lenssun päälle. Ei ihan hirmu herkkua puuhaa hoitaa kipeetä lasta ja potea itse kuumetta. Mutta näillä mennään. Ja onneksi on isi tällä kertaa kotosalla. Meillä on siis pari päivää aikaa parantua, tai sitten jäämme kaksistaan sairastamaan. Ja se ei sovi minulle, joten me ollaan terveitä viikonlopksi. Tiedätte varmasti miten inhottavaa on kipeänä hoitaa kipeää lasta. Saatika jos lapsia useampi. Minä täällä marmatan kun on ainokainen kipeänä, mutta niinhän se menee, että jokaisella on omat haasteet ja mittapuu niissä. Ihoan vertailua. Esimerkiski kun monet päivittelevät, miten olen jaksanut valvoa vuoden yöt, ja heillä yöllä pari heräämistä tuottavat tuskaa, niin olen aina sanonut, että ei voi verrata. Koska kaikkeen tavallaan tottuu ja jokaisella on omat haasteensa äitinä.

Tuossa äsken yritin sanoa, että jokaisella on omat haasteensa.  Toisilla helpompaan ja toisilla haastavampaa eri hetkinä elämässä. Uskon että haasteet kasvattavat jokaista äitinä ja myös ylipäätään ihmisenä. Itse olen ainakin kasvanut tämän äitiurani aikana lähimmäs satakasikytsenttiseks. :D Välillä kannattaakin pysähtyä miettimään, kun oikein pännii tai ehkä pännimisestä selviydyttyä, että mitä ne haasteet antoi. Ehkä niihin ei heti löydy vastausta, mutta varmasti jossain vaiheessa selviää.

Itse käyn nyt rauhoittamaan päätäni, kun en pääse treenaamaan. Se on kyllä sellainen haaste, että en usko siitä ikinä selviävän. Ällöttää, ahdistaa, v*******…ARGH!

Parempia päiviä teille hyvät lukijat!