Selaat arkistoa kohteelle kuristumisen tunne.

Unista ja nukkumisesta #2

12.1.2017 Fiilikset matalalla, Nukkumatti

Minä se täällä taas kukapa muukaan. Tästä alkaa pikkuhiljaa tulla tapa, ensin peräkkäin kahdesti uudenvuoden kuulumisia, nyt nukkumisesta. Mitäs seuraavaks?

 

Unista, lähinnä painajaisista mun piti jouluna, kaiketi välipäivinäkin, kirjoittaa, mut se jäi. Olisko silloin päivät ollu ke ja to, nimittäin harvemmin muistan uniani siis edes sitä että olen nähnyt niitä, mutta painajaiset muistan tällä kertaa. Molempina öinä kun olin nukkunut n. 45min, aavistuksen verran havahduin hereille vain tajutakseni, että olin nähnyt painajaista. Enää en tietenkään muista mitä näin, mut 99% varmuudel traumoihin liittyvää. Muoks: ihan puskista muistin nyt (15.1.) että välipäivinä kaiketi to heräsin omaan itkuuni. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä lisäykseni pohjilta.

 

Niin viimeyönäkin olin ehtinyt torkkua suunnilleen saman 45min, kun pääsin eroon painajaisesta. En tiedä miten aivoni jälleen asioita yhdistelevät, siis köh, laittavat kaiken tehosekoittimeen ja tekevät oman mixinsä. Anyway, tiedän ajatukseni ja pelkoni, joten painajainen on helposti ymmärrettävissä.

 

Siis oli menossa hakemaan paikallisesta pizzeriasta itselleni ja veljelleni pizzat. Jo astuessani sisään mietin ettei kaikki ollut kunnossa, paikka näytti erilaiselta ja valaistus oli olematon. Samantien joku paikan työntekijöistä tuli eteeni ja alkoi ehdottelemaan kaikenlaista sopimatonta. En tietenkään kyennyt tekemään mitään vaan käytännössä jähmetyin paikalleni. En pystynyt poistumaan paikalta tai mitään muutakaan. Mies ei muistaakseni ollut varsinaisesti väkivaltainen tai uhkaava, seksin perässä kuinkas muutenkaan. Tilanne tietenkin ahdisti mua, onneksi heräsin ja pääsin pois tilanteesta. En muista selvästi, sata varmaks, että kyseinen tyyppi olis kuristanut mua, mutten keksi parempaakaan selitystä, fyysiselle tuntemukselleni. Kyllä vielä herättyänikin tunsin kuristavaa oloa. Mun oli hankalahko hengittää, sattui (no shit, Sherlock!). Toisinaan exähän kuristi mua niin pitkään, että tajuntani alkoi hämärtyä, joten kurkistava tunne on tuttu ja helposti yhdistettävissä traumoihin.

 

Painajaisen jälkeen mua häiritsee se mitä eilen ajattelin ja kirjoitin eräälle ystävällenikin. En jaksa muutella aikamuotoja yms., kyse on siis tiistaista:

 

”Muutenkin tää päivä on ollu vaisu, tänään oikein mikään ei ole tuntunut miltään. Ruoka ei maistu. Mitään ei jaksais tehdä. Koska mieliala on apea ovat ajatukset sen mukaisia. Mua ahdistaa ja häiritsee kuinka usein ja paljon mulla on itsetuhoisia ajatuksia. Miksen voi päästä niistä eroon? Kuten olen monesti sanonutkin, ajatukseni suorastaan pelottavat mua. Vaikka tiedän ”selväjärkisinä päivinäni”, että itsemurhani vaikuttaisi moniin ihmisiin suorastaan romahduttavalla tavalla, mutta toisina hetkinä en sitä näe. Hetkinä ja päivinä kun ei mene alkuun hyvin, hetkinä ja päivinä joina maailma romahtaa. Pelkään tekeväni jotain peruuttamatonta vahingossa, jota en tarkoittaisi. Entä jos otankin sen viimeisen askeleen, todellakin hengitän sen viimeisen kerran.. Ahdistusta aihettaa myös se tosiseikka, etten voisi kenellekään kertoa, etten tarkoittanut sitä, se oli vahinko. Monet ajattelisivat, että syy on heissä, kun eivät auttaneet mua pyytäessäni apua, he joutuisivat elämään loppuelämänsä ajatuksen kanssa.

Mahtava mennä tällaisten ajatusten kanssa nukkumaan. Tai miten sen ottaa, eilen ennen nukahtamista ajatukseni olivat hieman eri aiheessa. Paniikin ainekset oli kasassa, kipinä vielä niin roihahtaa.   Hiukan tässä vois yrittää siirtää ajatuksiaan muualle, muttei onnistumisen todennäköisyydet ole mun puolellani..

Menenkin tästä nukkumaan ja siten katkaisen ajatukseni, pääsenhän suunnilleen 7 tunniksi eroon ajatuksistani. Hyvää yötä!”

 

Viimeiset kaksi kappaletta voisin hyvin kopioida koskemaan tätäkin iltaa, mutta no, jätän välistä. Joten kapuan tästä petiin ja otan valkoisen kissani viekkuun, prinsessani joka lohdutti mua viimeyönäkin. Onneksi Cissy on olemassa mun elämäs. ❤❤ Hyvää yötä, nuku hyvin! Toivottavasti sinä, joka tätä luet, et näe painajaisia.
-Elina

(en tiedä mitä tähän pitäis kirjoittaa..)

24.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot

Emppu niminen lukijani lähetti edelliseen postaukseeni ihanan kommentin. Kommentti mm. sisälsi linkit Juha Tapion biiseihin Haaveilija ja Kelpaat kelle vaan. Olen molemmat kappaleet kuullut aiemminkin. Haaveilijan sanoja kuunnellessa muutama kyynel vieri väkisin poskelleni, mutta nähdessäni Kelpaat kelle vaan biisin nimen tiesin, etten voisi kuunnella sitä loppuun. Tunteet vyöryivät hyökyaallonlailla mun ylitseni. Rakkaus. Välittäminen. Luottamus. Pettäminen. Hyväksikäyttö. Exä. Ja sen teot. Kokemani väkivalta. Kaikki mahdollinen. Tunsin kaulaani kuristettavan, en tiedä hyvässäkö vai pahassa mielessä, tiedän vain se sattui. Tiedän, ettet sinä emppu tai kukaan muukaan voi aavistaa mitä tunnen tai muistan kuullessani tahi nähdessäni jotain. En syytä teitä niistä. Ette te niitä aiheuta. Menneisyyteni on syypää, hyvässä ja pahassa.

Pahinta Kelpaat kelle vaan biisin herättämissä muistoissa olivat (yllätys!) ne pahat, exääni liittyvät muistot. Muistan kuinka varsinkin seurustelumme alussa (myös myöhemminkin) kuuntelimme youtubesta varsinkin suomalaista musiikkia ja lauloimme, tosin useimmiten vain minä lauloin xD  Kyseistä biisiä kuuntelin seurustelumme alkuaikoina aika paljon. Soitin ko. biisiä ja muitakin Juha Tapion (♥♥♥♥) biisejä hänelle. Exäni syytteli ja väheksyi paljon itseää, väitti ettei ansainnut mua, ettei hänenlaisensa paska ansainnut ketään. Soitin kyllästymiseen asti kyseistä biisiä hänelle. Sen takia menasin saada kohtauksen kuullessani viisi sekuntia Kelpaat kelle vaan biisiä. Tuntui niin pahalta muistaa jälleen asioita, jotka vaivoin on juuri pystynyt unohtamaan. Tuntuu niin pahalta tajuta kuinka väärässä olinkaan yrittäessäni uskoa hyvään. Sattuu.

Anteeksi etten kestänyt kuunnella loppuun asti. Olen niin pahoillani. Olen kauhea selittelijä miksen pystynyt parempaan, miksi tein/jätin tekemättä niin jne.jne. Jälleen olen selittämässä miksi olen niin heikko.

 

Kiitos vielä kerran ihanasta viestistäsi ja rohkaisen jälleen teitä lähettämään uusia kommentteja! Rohkeasti vaan. En mä ketään teistä syö. Tapan vain itseni..

 

-Elina