Selaat arkistoa kohteelle kuntosali.

Sairasloma

16.9.2017 Yleinen

Välivuosi –nimike vaihtui jo välivuoden ensimmäisten viikkojen aikana lääkärien toimesta sairaslomaksi. Itselleni välivuosi oli mieluisampi termi, mutta sairasloman johdosta minulla ei ollut lupaa tehdä mitään yhteiskunnan normaalin pyörän pyörittämiseksi. Se pyörä jatkoi pyörimistään ilman minua. Sairaslomaa – tai mieluisammin ilmaistuna välivuotta kesti tasan vuoden, ja vaikka sen myötä keräsin paloja joita en ennen uskaltanut vilkaistakaan, niin sen kesto kuvasti konkreettisesti sitä, mihin tilaan minä olin itseni ajanut.

Välivuoteni aikana tapahtuneen itseni keräilyn ja sairaushistoriani ymmärtämisen lisäksi minä rauhoituin sen myötä ensimmäistä kertaa elämässäni täysin. Uskon, että sellainen syvä rauhoittuminen ei olisi ollut minulle lainkaan mahdollista ellei koko elämäni ympärilläni olisi rauhoittunut ensin.
Rauhoittumisen myötä löysin aktiviteetteja joihin yhdelläkään yhteiskunnan pyörityksessä heittelehtivällä ihmisellä ei olisi minun mittakaavallani toteutettuna aikaa. Minä kuuntelin levyjä ja artistien tuotantoja alusta loppuun, askartelin syntymäpäiväkortteja vuodeksi eteenpäin ja luin Suomen Kuvalehtiä kannesta kanteen. Toisinaan unohduin aktiviteettieni pariin päiväkausiksi ja ne latasivat akkujani unen lailla. Toisinaan taas jouduin huomaamaan että edes ne, toisina päivinä niin hienosti stressistä ja kiireestä vapauttaneet pienet asiat eivät pitäneet poissa Anoreksian iskuja tai päälleni hyökkääviä elämänhalun pois huuhtovia aaltoja. Samalla kroppani kärsi sairasloman vaatimasta paikallaan pysymisestä eikä mieleni suinkaan aina jaksanut keskittyä uuteen, rauhalliseen elämäntyyliini. Aika ajoin minun piti menneisyyteni ja sairauteni tutkimisen sijaan keskittyä vain lähikuvaan: Kerätä niitä palasia jotka olin vasta hiljattain, ennen sairaslomani alkua rikkonut.

Pimeydessä välähtävien valon pilkahdusten ja elämänhalun jatkuvan takaa-ajon joukossa hyvät hetket syntyvät monesti yllättävän pienistä, kauniista asioista. Kun mieltä malttaa taistella vapaaksi, muodostuu yksi silmät hyvyyteen avaava asia kerrallaan kauniit rappuset joita pitkin syvästäkin kuopasta pääsee kiipeämään ylös kun ensin malttaa rauhoittua.

4.11.2016, Perjantai klo 21:19
”En tajua sitä että talvi on tullut. Elämäni on pysähtynyt melko lailla välivuosipäätökseni jälkeen. Olen ollut niin pysähtyneenä että jotenkin luulin syksyn jatkuvan ikuisesti. Nyt on vaan hassua että ensilumi tuli eikä se tunnu miltään muulta kuin kaukaiselta, vähän kuin se olisi tullut jossain muussa todellisuudessa. Mutta siellä se on ulkona. Talvi. Kertoo minulle että liikutaan taas eteenpäin… Päivä päivältä.”

13.12.2016, Tiistai klo 21:22
”Olen nyt asunut vanhempieni luona. Se on ihan ok, ymmärrän syyn. Päivisin en tee fyysisesti juuri mitään. En saa. Sydän voi pettää. Hassua kyllä, koirista on ollut paljon iloa. Ne nauttivat siitä että joku on niiden kanssa kotona… Ne ei saisi tulla sänkyyn mutta minä otan ne välillä sinne ihan vain siksi että voin painaa pääni niiden pehmeisiin turkkeihin. Minusta tuntuu kuin ne tietäisivät miksi makoilen niiden kanssa sängyssä päivät pitkät. Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka valloittavia ovat minun karvaiset ystäväni.”

”Tänään saan olla yön kotona koska huomenna aamulla on psykoterapia ja se on heti seuraavassa risteyksessä minun kotikadustani. Et uskokaan kuinka hyvältä tuntui tulla kotiin. Minua oli vastassa puhdas, rakas asuntoni. Kodin tuoksu. Oma piilopaikkani. Ymmärrän täysin miksi en saa nyt olla täällä täyspäiväisesti ja tiedän itsekin että täällä jatkuvasti yksin oleminen voisi päättyä huonosti, mutta olen iloinen tästä minussa heräävästä tunteesta kun avasin kotioveni ja tiesin että saisin olla täällä aamuun asti. Lapsuudenkotini on minulle nyt välietappi josta on mahdollista päästä kahteen suuntaan: omaan kotiini tai sairaalaan. Arvaa kolme kertaa kumman valitsen.”

”Tuntuu siltä kuin kaikki täällä odottaisi minua. Normaali elämäni ja tulevaisuuteni asuu täällä, ja se kaikki on pysähtynyt paikoilleen kuin joku olisi painanut pause. Hyppään siihen kun olen valmis. Sitten painan play, ja alkaa tapahtua vain hyviä asioita.”

 26.1.2017, Torstai klo 16:30
”Olen ahdistunut ja levoton. Kädet tärisee. Alavatsa kasvaa. Haluaisin juosta, hikoilla, tanssia ja luistella tai mennä Koroisten ristille tai jotain. Edes jotain. Ihan mitä tahansa muuta kuin pysyä paikoillani. Olen jo imuroinut, pyyhkinyt pölyt, pessyt vessan ja vaihtanut lakanat… Minulle sallitut ruumiilliset aktiviteetit alkavat loppua kesken ja tunnen räjähtäväni. Huimaa ja tärisyttää. Mieli huutaa. Miksi tärisen näin paljon? Mistä tämä olo tulee? Tuntu kuin olisin ottanut lääkkeet väärästä purkista.”

30.1.2017, Maanantai klo 12:21
”Olen alkanut kuuntelemaan musiikkia täysin uudella otteella. Valitsen päivittäin yhden artistin ja kuuntelen sen koko tuotannon. Makaan vaan kuulokkeet korvilla ja kuuntelen. Yirtän kuunnella analyyttisesti ja oppia. Välillä vaan horrostan. Se on mieltä avartavaa. Koska minulla muuten olisi aikaa tällaiseen ellei nyt? Tällainen kuunteleminen opettaa myös tuntemaan artisteja aika hyvin. Musiikki kertoo enemmän kuin yksikään elämänkerta tai artikkeli.”

”Nautin siitä että voin tehdä asioita joihin minulla ei normaalisti olisi aikaa. Teen sitä kaikkea tappaakseni sairaslomapäivät jotka eivät tunnu loppuvan… Mutta ei se aina edes tunnu tappamiselta. Rauhoittumiselta vain.”

 31.1.2017, Tiistai klo 23:20
”Olen ollut sairaslomalla kohta puoli vuotta… Vartaloni ei pidä siitä. Hartiat ja selkä huutavat liikkumisen tarvetta. Pää särkee. Kunpa voisin tasapainottaa paikallaoloa jotenkin. Huomenna aijon ehdottaa että voisimme mennä yhdessä kuntosalille. Ei mitenkään erityisemmin urheilemaan tai tekemään sellaisia äärirajoille vieviä hikiliikuntasuorituksia mitä normaalisti tekisin, vaan saamaan hieman liikettä kroppaani. Sellaista liikettä joka auttaisi sekä henkisesti että fyysisesti. Se tukisi henkistä tasapainoa ja pitäisi kroppani kunnossa. Enkä nyt siis puhu mistään ulkonäöllisistä asioista, vaan minusta vain tuntuu että kroppani hajoaa käsiin kun en käytä sitä. Ihmistä ei ole tehty vain istumaan tai makaamaan. Ja jos joku tulisi minun kanssani sinne salille, niin Anoreksia ei pääsisi muuttamaan motiivejani ja sitä kautta toimintaani. Sydämeni ei kestäisi kunnon treeniä, se on varmaa. Ja minä en halua kuolla Anoreksian takia vuosien taistelemisen jälkeen. Sitä iloa en sille suo.”

 2.2.2017, Torstai klo 16:48
”Lääkäri sanoi että leposykkeen pitäisi olla ihan vähintään alle 90 että saisin edes mennä kävelylle. Blah. Minulla oli mielessä jo uiminen ja kevyt painojen nostelu… Pitää olla kärsivällinen, tiedetään. Ja yritän koko ajan, mutta se on niin kovin turhauttavaa odottaa asioita jotka tapahtuvat niin hitaasti. Joskus tuntuu että ne eivät tapahdu ollenkaan ja samalla pelkään niiden tapahtumista. Sellaista tämä on. Menen imuroimaan.”

 7.2.2017, Tiistai klo 17:56
”Ajattelin nyt mennä imuroimaan. Täytyy saada kroppaan liikettä tai ei aivotkaan toimi… Ja imurointi nyt vaan sattuu olemaan ainoa vaihtoehto jolla pystyy hieman kiertämään liikuntakieltoa. Sillätavalla TERVEELLISELLÄ tavalla. Lisäksi; on helpompaa elää kun on siistiä, ja samalla koen että maksan vanhemmilleni hieman takaisin siitä että asun täällä taas.”

 9.2.2017, Torstai klo 20:28
”Sanelen tätä tekstiä kännykkääni. Kirjoitan sen puhtaaksi kun pystyn. Minulla on jo viikkoja ollut käsi kipeä. Nyt se on äitynyt niin pahaksi että kyseessä on jännetuppitulehdus. Se tarvitsee lepoa. Juuri nyt tuntuu siltä kuin minulta olisi viety kaikki loputkin. Minua on niin kauan jo ahdistanut se, etten voi liikkua. En saa edes kävellä ilman seuraa, ja senkin kanssa varovasti. Olen pitänyt itseni kasassa piirtämällä ja kirjoittamalla ja nyt en voi tehdä sitäkään. Elämäni sisältö alkaa valua mitättömäksi. En halua edes ajatella sitä mitä teen huomenna, koska en saa tehdä mitään. En voi tehdä mitään. En jaksa enää vastaiskuja. Jännetuppitulehdus on pienenpieni asia tässä maailmassa, mutta minulta se juuri tuhosi viimeiset rippeet elämisen arvoisesta elämästäni.
En haluaisi ajatella sitä mitä ajattelen… Halusta huolimatta olen kuitenkin useampana päivänä ajatellut itsetuhoisia juttuja. Sellaisia, että murtaisin esimerkiksi jalkani jotta tälle paikallaololle ja elämän pysähtyneisyydelle tulisi jokin selkeä, nähtävillä oleva syy. Sellainen, ettei minun tarvitsisi arpoa mitä ajatusta kuuntelen tai vastata niihin kysymyksiin jotka pääni sisällä kysyvät: Miksi et vaan lähde ulos juoksemaan? Jos jalkani olisi poikki, se ei olisi edes vaihtoehto. Ja nyt on tämä… Kivulias mutta mitätön vaiva, joka leikkaa elämästäni vain sen osan jota nyt eniten tarvitsin. Kukaan ei voi ymmärtää millaista tämä on, eikä kukaan voi lohduttaa minua. Ehkä en edes kaipaa lohdutusta. Tuntuu ettei sellaista ole olemassa tänään. Haluan vain vaipua kuoppaani hetkeksi ja yrittää sitten taas sen jälkeen löytää tähän kaikkeen jotain tolkkua. Keksiä joku keino. Niinhän minä aina keksin… Lopulta. Toivon ainoastaan että siälytän haluni keksiä sen keinon, koska nyt tuntuu siltä että haluaisin vain päästää irti.”

 10.2.2017, Perjantai klo 21:00
”Elämä heitti ensin päälleni suuren kivenlohkareen. Selvisin siitä, tai ainakin melkein selvisin. Tai ainakin uskon ehkä selviäväni. Ainakin toisinaan uskon… Jokatapauksessa; nyt se elämä heittelee minua pienillä, mutta todella terävillä pikkukivillä. Vaivuin eilen epätoivoon, ja tänään haluan nousta sieltä ylös. Juurikin siitä syystä, että en halua että ketään saa minun elämästäni yliotetta. Jos joku ylempi voima on päättänyt kurittaa minua jatkuvasti, en tahdo alistua sille. Tahdon olla ovelampi. En voi liikkua, en piirtää, en kirjoittaa, en käyttää tietokonetta. En edes soittaa pianoa tai demottaa. Arvaa mitä minä aijon tehdä? Alan meditoimaan.”

 11.2.2017, Lauantai klo 20:45
”En taistele enää ainoastaan sairauttani vastaan. En taistele enää vain saadakseni lautasen tyhjäksi. Taistelen joka päivä elämänhaluni puolesta. Yritän keksiä sille aktiviteetteja ja mielekkyyttä kuin jokin huvimestari, mutta tunnen kuinka se alkaa hiipua. Elämisen alkamisen odottaminen voi kestää enää kauaa. Yritän tehdä sairaslomasta elämää, mutta ei tämä ole minun elämääni. Ei sellaista elämää jonka minä valitsisin, mikä on ironista, koska yksinkertaistaen voisi sanoa että itsepähän olen valintani tehnyt. Siis ne valinnat joiden kautta olen tässä pisteessä juuri nyt. Elämän muuttamisen mahdollisuus ehkä motivoi syömään, mutta niin kauan kun selkeää muutosta ei tapahdu, ottaa elämänhaluni askeleita kauemmas ja kauemmas minusta.

”Meditoinnista on ollut apua. Se on kuitenkin haastavaa sekavassa mielessä. Ajatukset harhailevat helposti ja asiaan kuulumattomat ajatukset pitäisi meditoinnissa osata siirtää lempeästi pois tieltä. En ole varsinaisesti tottunut olemaan lempeä itselleni. Lisäksi ajattelen sitä pois tieltä siirtämistä visuaalisesti, ja sitten alan miettimään miltä näyttää, kun turha ajatus lipuu pois. Meneekö se oikealle vai vasemmalle, vai ylös vai alas? Vai haihtuuko se? Ja sitten pitäisi osata siirtää pois ajatukset siitä, miten kaikki siirtyy pois… Yöt ovat edelleen pahoja, mutta toivon että saisin otteen siitä pahuudesta.”

 12.2.2017, Sunnuntai klo 9:57
”Päivän tapahtumat ilmenevät hassun selkeästi painajaisissani. Yleensä unet monimutkistavat päivän tapahtumia ja upottavat tunteita, pelkoja ja ajatuksia mitä oudoimpiin ympäristöihin. En tiedä miksi, mutta minun painajaisissani edellisen päivän asiat tuntuvat esiintyvän painajaisen valossa (tai pikemminkin pimeydessä) omina itseinään. Painajaiset heittävät asioiden päälle vain kauhun verhon, mutta muuten ne eivät pukeudu unien kummallisuuksiin. Ehkä se johtuu elämäni pysähtyneisyydestä… Ehkä se saa aikaan sen, että edes painajaisillani ei ole mielikuvitusta pukea mieleni syövereitä varioiviin vaatteisiin.”

 15.2.2017, Keskiviikko klo 23:30
”Alan olla rikki näistä öistä… Yritän hallita mieltäni ennen nukkumaanmenoa mutta ei se ole taattu ratkaisu varsinkaan niin kauan kuin vasta harjoittelen sitä. Olen niin loppu. Aina kun vaihdan kylmästä hiestä märkiä yövaatteita keskellä yötä, minua itkettää ja puistattaa. Samanlainen olo on aamuisin…
Kuuntelin tänään Sealin tuotantoa ja horrostin. Yritin onkia silmäluomiani auki mutta ne eivät halunneet tarttua syöttiin. Niistäkin on tullut raskaat ja turvonneet. Tänään kirjoitan mielenhallintaa ylös. Se tulee tässä: Kauppareissu, epämiellyttävä ympäristö. Mies hassun hatun kanssa, punatukkainen poika ja pyörätuolimies. Puolikas kevätkääryle liikaa… Tuska tekemättömyydestä, luovia ideoita, kyvyttömyys toteuttaa mielikuvia. Simply Redin viimeinen levy, vaikea keskittyä, väsymys. Luontevin mahdollinen keskustelu äidin kanssa, hassuttelua, aidon hymyn poikasia. Asioiden tiedusteleminen uteliaisuudesta ja tiedon janosta. Väsyneitä ajatuksia huomisesta. Kipu käsissä, viestejä Fiialta. Halu vastaamiseen, käsissä estävä kipu sen tekemiseen. Haaveet paremmasta yöstä ja silmäluomia raskaannuttava unen tarve. Tarpeeseen vastaaminen. Mukana skeptisyys kohdistuen onnistumiseen, ja pelko epäonnistumiseen.

 17.2.2017, Perjantai klo 20:05
”Tähtitaivas on kirkkaampi kuin koskaan muistan nähneeni näin lähellä kaupunkia. Istun autossa matkalla kotiin. Käytiin Salossa mumman ja vaarin kanssa. Olen päättänyt että yritän lähteä mukaan kaikkeen mahdolliseen mihin pystyn: siitä tulee sisältöä elämään. Ja olen enemmän kuin iloinen että lähdin! Minulla on ihanat mumma ja vaari, ja heidän kanssaan on hyvä. Tämän sairasloman myötä me ollaan vähän niin kuin kaikki kolme nyt eläkkeellä.”

 22.1.2017, Keskiviikko klo 22:30
”Siellä sataa lunta. Paljon lunta. Sain mennä kävelylle äidin ja koiran koirien kanssa ja kasvoille satavat ja ripsiin tarttuvat hiutaleet tarttuivat samalla kaikkeen positiiviseen mitä sisälläni vielä on. Kun kylmät untuvat sulivat kasvoilleni, minua hymyilytti.”

 24.2.2017, Perjantai klo 15:14
”Menin katsomaan Joutsenlampea Helsingin Oopperaan. Menin yksin. Miksi ei? Olen edelleen haltioissani. Juuri tällaiseen haluaisin sairaslomani käyttää. Jos voisin, istuisin siinä salissa katsomassa kaiken mahdollisen. Miten jokin urheilun ja taiteen yhteentörmäyttävä laji voi olla niin esteettinen? Minusta tuntuu että kirjaimellisesti haukoin henkeäni kun prinssi lopulta kantoi joutsenprinsessansa savun keskeltä etunäyttämölle ja yleisö räjähti aplodeihin. Sain baletista irti juuri sen tunteen mitä hain: Maailmassa on ihmeellisen kauniita asioita, täällä kannattaa pysyä.”

”Baletin jälkeen me vaan hengailtiin Fiian ja sen kavereiden kanssa musatalon aulassa pikkutunneille saakka. Fiia kutsui sitä ’kellumiseksi’. Se on sellaista, että jää vaan ilman suunnitelmia notkumaan jonnekin hyvien tyyppien kanssa. Minun pitäisi ehkä kellua enemmän.”

 27.2.2017, Maanantai klo 21:23
”Sain vapaalipun Finnkinolle joten lähdin tänään elokuviin ypöyksin. En ole koskaan aiemmin ollut yksin elokuvissa. Se oli vielä päiväleffa, joten koko sali oli yksin minun. Kaikki muut on kai töissä ja kouluissa. Levitin kaikki tavarani viereisille penkeille ja nostin jalkani edessä olevan penkin selkänojalle. Halusin hyppiä tuolilta tuolille ja tehdä varjokuvia projektorin edessä.”

 6.3.2017, Maanantai klo 18:07
”Hyvien viikonloppujen jälkeen maanantait ovat tappavia. Haluaisin pystyä elämään viikon yli viikonlopun voimalla mutta se ei enää toimi niin. Arki alkaa vaikka minulla ei ole sellaista. Silmänräpäyksessä kaikki ihmiset ympäriltäni katoavat omiin elämiinsä ja minä jään niin yksin. Minun seurakseni jää fyysinen kestämättömyys joka jaksaa muistuttaa siitä että minun olisi pitänyt istua tai maata myös viikonlopun päivät. Sitä ei kiinnosta millainen olo mielelläni on, eikä sillä kai enää edes olisi väliä koska minusta tuntuu niin yksinäiseltä. Ikään kuin lipuisin ’arjen’ yli ilman omaa elämää, ja sitten viikonloppuisin saisin lainaksi siivuja muiden ihmisten elämistä.”

 8.3.2017, Keskiviikko klo 22:52
”Sää. Hassua miten siitä tulee täysin yhdentekevää kun elämä jää paikoilleen. Saatan ilahtua lumesta kun pääsen ulos, mutta tavallisesti istun sisällä ja ulkona tuiskivat säätilat ovat minulle kuin taulu. Niitä voi katsella, mutta ne eivät konkreettisesti kosketa minua.”

 13.3.2017, Maanantai klo 22:54
”Nukuin viimeyönä huonommin kuin huonosti. Niin huonosti, että jopa huonojen öiden painajaismaisessa suossa se erottui negatiivisesti joukosta. Aamulla päässä jyskytti unien rippeet. Panadol oli ainoa keino selviytyä aamupalasta uusille unille.”

”On hankalaa selviytyä edes sairaslomasta kun nukkuu niin huonosti kuin viimeyönä. Välillä tuntuu siltä, että voisin paremmin ja pirteämmin jos en nukkuisi lainkaan yöunia. Koko päivän kuitenkin vain odotan että saan mennä nukkumaan… Mikä on ihan kieroon kasvanut yhtälö, koska yöt ovat niin kauheita että en todellakaan odota niitä kauhuja. Olen vain väsynyt. Ja siksi, yöllä odottavista hirveyksistä huolimatta päivän loppuminen tuntuu syvältä uloshengitykseltä. Helpotuksen huokaukselta. Samalta tuntui kun iskä tuli tänään yläkertaan. Ei hän yleensä käy yläkerrassa, ellei sitten vetämässä leukoja aulan tangossa. Äsken hän kuitenkin juoksi portaat tömisten tänne ja kahmaisi minut hymyillen isoon halaukseen. Se oli juuri sellainen halaus, mikä kertoi kaiken ilman sanoja. Lapaluuni lähti vähän sijoiltaan ja normaalisti olisin valittanut siitä ja uikuttanut että ei noin kovaa, mutta nyt en halunnut sanoa mitään. Se halaus tuntui niin kivalta. Siltä, että minusta välitetään vaikka olen liian väsynyt edes ilmaisemaan, että välitän takaisin.”

 16.3.2017, Torstai klo 18:03
”Paino noussut 100g sitten viimekuun. En ole kyennyt ajattelemaan selvästi koko päivänä. Olen ollut väsynyt ja päänsärkyinen… Alennuin ottamaan Panadolin. Tällä hetkellä 100g nousu tuntuu ihan hyvältä. Se on tosi vähän odotuksiin nähden, mutta se on silti jotain. Minulle se on hyvä nousu. Mieli pysyy paketissa mutta se on kuitenkin nousu. Minua on auttanut peilien peittäminen. En ole nähnyt vartaloani kunnolla pitkään aikaan ja näin on kai parempi. Silti minusta tuntuu kuin kiloja olisi taas rapsahtanut vatsaan kuin parkkisakkoja luvattomilla paikoilla. Minun on pakko päästä nyt pitkäkseni tai päässäni tykyttävä pommi saattaa räjähtää ennen kuin Panadol ehtii purkaa sen.”

 9.4.2017, Sunnuntai klo 12:35
”Inhottaa laittaa lääkärille taas viestiä ja kertoa ettei tämäkään unilääke toiminut. Pelkään että hän ei usko minua. Pelkään että hän luulee että teeskentelen, että saisin lisää sairaslomaa tai jotain… Mutta todellisuudessa en haluaisi mitään enempää kuin olla terve ja elää normaalia elämää. Samalla uskon rippeet on taas lakaistu roskikseen. Tulenko nukkumaan kauhujen keskellä koko loppuelämäni? Lääkkeitä en ainakaan enää halua. Olen kyllästynyt niihin, ja olen kyllästynyt pettymyksiin.”

 14.5.2017, Sunnuntai klo 19:26
”Tämä punnitus tulee olemaan viimeinen kouluterveydenhuollossa, koska minun on viimein sanottava irti opiskelupaikkani. Olen nyt vuoden ollut poissaolevana, mutta olen päätökseni tehnyt enkä palaa sinne takaisin. Tavallaan toivon että tämä olisi viimeinen punnitus muutenkin, mutta en tiedä olisiko fiksumpaa antaa niiden siirtää minut jonnekin muualle. En vaan haluaisi taas uutta hoitokontaktia… Kasvoin yli nuorisohoitoyksikön ikärajoista ja elämä hyrräsi minut pois opiskelijatervehydenhuollon piiristä. Olisikohan taas aika sellaiselle jaksolle kun en tarvitse somaattista hoitoa lainkaan? Voisikohan se kenties tällä kertaa olla pysyvää?”

 16.5.2017, Tiistai klo 20:50
”Äiti meni salille ja minä vein sydämeni uiskentelemaan. Tämä oli toinen kerta nyt sairaslomallani. Viime kerralla jaksoin uida rauhallisesti 15 minuuttia kunnes sydämeni ilmoitti että nyt ollaan vaaravyöhykkeellä. Tänään uin 20 minuuttia ja se pumppasi ihan rytmissä koko sen ajan! Uiminen tuntui ihanalta. Viileä vesi helli kroppaani joka sai vihdoinkin olla hetken liikkeessä. Mieli vaelsi vapaammin kuin vähään aikaan. Olisin varmasti jaksanut uida kauemminkin, mutta täytyy olla kärsivällinen. Kunto palautuu pikkuisin askelin. Sydämeni epäkuntoisuus muistuttaa minua kuitenkin siitä, että liikunta ei ole vain hampaat irvessä suorittamista kunnes kaatuu väsyneenä maahan. Liikunta on myös ihanaa ja vapauttavaa… Tänään menen hymy huulillani nukkumaan, vaikka tiedän että yön painajaiset tulevat pyyhkimään sen pois.”

 

Ovatko lisäravinteet välttämättömiä urheilijoille?

2.9.2016 Yleinen

Yleistä

Moni ajattelee, että mikäli vain syö terveellisesti, niin lisäravinteille ei ole tarvetta. Se on tietenkin järkevä lähtökohta, että pyrkii syömään terveellisesti ja monipuolisesti, mutta aina se ei riitä. Sen vuoksi on hyvä täydentää ruokavaliota tietyillä ravintolisillä ja hivenaineilla, joista saattaisi muuten tulla pulaa. Toki se vitamiinipilleri yksinään ei riitä eli ei voi tuudittautua siihen, että syö huonosti ja luottaa siihen, että purkista saa kaiken tarvittavan.

Mikä lisäravinne?

Termiä käytetään joskus hieman harhaanjohtavasti, mutta yleisesti kaikki ravintolisät, vitamiinit, kivennäisaineet,levävalmisteet,probioottivalmisteet, kuituvalmisteet, yrtti- ja kasvisvalmisteet, ja hivenaineet ja muut ravintolisät kuuluvat lisäravinteiden piiriin. Lisäravinteet saattavat olla todella tehokkaita moneen vaivaan, koska joskus tietämättään saattaa ruokavaliosta puuttua joitakin tiettyjä vitamiineja tai muita tärkeitä aineita.

Urheiluravinteet

Urheiluravinteet ansaitsevat oman kategoriansa, koska ne ovat kaikista suosituimpia lisäravinteita. Tarjolla todella paljon erilaisia tuotteita erilaisiin käyttötarkoituksiin. Aivan aluksi onkin syytä pohtia sitä omaa käyttötarkoitusta ja tutustu hieman ihmisen fysiologiaan. Tokihan sen jo maalaisjärkikin sanoo, että mikäli juoksee pitkien matkojen juoksuja, niin silloin ei tietenkään kannatta syödä massanlisääjiä, kun taas monelle kehonrakentajalle ne ovat tuote numero uno.

Eli ensin oma tarve tulee miettiä ja tarkkaan harkita, että mistä voisi olla eniten hyötyä. Nykyään tarjolla on paljon tietoa ja monelle urheilulajille ominaiset lisäravinteet on listattuna erinäisiin tietokantoihin ja niistä on helposti tietoa saatavilla. Mikäli kokee, että ei oikein tiedä mistä aloittaa ja kuitenkin harrastaa urheilua enemmän tai vähemmän tosissaan, niin silloin voi myös kääntyä ammattilaisen puoleen. Mikäli käy kuntosalilla, niin voi vaikka varata ajan personal trainerille, jonka kanssa voi yhdessä miettiä sopivaa ruokavaliota, saliohjelmaa ja sopivia lisäravinteita. Toki on myös mahdollista varata aika ravintoterapeutille, jolla on takuulla enemmän tietoa ravitsemuksesta. On kuitenkin myös aina hyvä muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä ja se mikä sopii jollekin ei sovi jollekin muulle.

Mistä niitä saa?

Tarjolla on monia paikkoja, joista voi hankkia lisäravinteita. Kannattaa kuitenkin nähdä hieman vaivaa asian suhteen, koska vaikka tuotteissa ei välttämättä ole valtavan suuria hintaeroja, niin silti parhaimillaan saattaa onnistua nappaamaan hyvän tarjouksen jä säästää rahaa. Esimerkiksi lisäravinne.fi on hyvä paikka aloittaa, koska siellä on monia liikkeitä listattuna ja samalla näkee helposti useiden kauppojen uusimmat tarjoukset. Varsinkin, kun ostaa useampia tuotteita, niin etuja kannattaa ehdottomasti hyödyntää, koska silloin saavuttaa suurimmat säästöt.

 

 

 

Tukholman viikonloppu – päivän nro. 1 kohokohdat

17.6.2016 Sisustusideat, Yleinen

Ensimmäinen päivä Tukholmassa pääsi alkamaan Ruotsin aikaa n. klo 10. Sitä ennen olimme matkanneet yli 1000 kilometriä kotoa. Aamu alkoi 03.00 (03.40 oli herätyskello soimassa) kun esikoinen heräsi jännittämään äidin ja isin lähtöä. Olimme yötä siis anoppilassa, koska lentomme lähti jo puoli kuuden aikoihin ja anoppi oli luvannut meidät viedä kentälle. Esikoinen jatkoi vielä hetken unia, mutta kuopuskin päätti herätä vielä ja lähdön hetkellä molemmat lapsukaisista oli tukevasti hereillä :D Kuopus lähti sitten kaukalossa matkaan, että saa vielä unen päästä kiinni ja esikoinen jäi papan kanssa odottelemaan. Lensimme kahdella eri lennolla Helsinki-Vantaan kautta Brommaan. Siitä seikkailimme bussilla ja metrolla keskustaan. Ostimme Bromman kentältä Pressbyrån-kioskista (vastaa R-kioskia) paikallisliikenteen (SL) 72 tunnin matkailijankortin, jolla pääsee käyttämään bussia, metroa ja ratikkaa rajattomasti. Sillä pääsi myös lähtiessä keskustan juna-asemalta pendolinolla Arlandan kentälle. Ainoa lisämaksu tuli Arlandan kentällä, missä piti maksaa ”passage supplement fee” (vapaasti suomennettuna jokin etappilisämaksu) 85kr/nokka.

Laukkujen viennin jälkeen suuntasimme syömään.

Matkalla syömään keskustaan ehdin bongata ensimmäisen sisustuskaupan; Iris Hantverkin. Liike oli pullollaan isoa ja pientä ihanaa kodin tavaraa. Juuresharjoista lakanoihin, hammasharjoista säilytystavaroihin. Puu oli vallitseva raaka-aine. Käsin tehdyt harjat (astia-, ihonpesu ym.) ovat liikkeen alkuperäinen tuote. Erityisesti kaunis pyöreä harja puuankalla oli ihana <3 Hinnat tietysti olivat käsitöiden arvoisia, joten tällä kertaa ei tarttunut mukaan mitään. Kauniita esineitä kuitenkin. Liike löytyi myös myöhemmin Gamla Stanista.

(kuvat otettu reissussa tilanteen mukaan järjestelmäkameralla ja älypuhelimella, siksi laatu vaihtelee)

http://www.irishantverk.se/

Tukholma 11.-12.6.16 007

Tukholma 11.-12.6.16 008

Sitten suunnattiinkin sinne syömään. Erittäin hyvät hampurilaiset löytyi Texas Longhorn Burgers & Deli-nimisestä paikasta. Tulimme toisina asiakkaina, koska paikka aukesi klo 11. Hetki siitä ilmeistyi nälkäisiä lounaalle tulijoita ja portaita alakertaan asti oli jonoa. Hyvällä paikalla siis; keskustassa, itsetehdyn oloista ruokaa ja maukasta. Sämpylät kuohkeita :P Minun annos kuvassa Caesar burger.

http://www.texaslonghorn.se/

WP_20160610_11_09_28_Pro__highres

Ensimmäinen sisustushavainto… Paljon näki tämänkaltaisia lamppuja, lähes jokaisessa kaupassa. Lampun johto kulki metalliputken sisällä ja hehku oli kuin vanha hehkulamppu, mutta kookkaampi. Useimmiten värinä oli kupari, mutta tässä nyt tälläisiä valkoisia. Myös Helsinki-Vantaalta bongattu moisia.

Tukholma 11.-12.6.16 011

Alempi kuva Helsingistä

nimetön2

 

Massut täynnä burgeria, suuntasimme Djurgårdeniin bussilla ja siellä Vasa-museoon. Museo on rakennettu Vasa-laivan ympärille ja on melko huikea paikka. Tai siis se laiva on ihan huikean iso ja kiinnostava. Laivaa pääsee ihastelemaan useasta kerroksesta ja väenpaljous ei siksi juurikaan haitannut. Pääsyliput 130 kr/ hlö.

http://www.vasamuseet.se/fi

Tukholma 11.-12.6.16 046

Djurgårdenissa kiertelyä olisi voinut jatkaa loputtomiin. Paljon nähtävää: Skansen, Vasa-museo, Nordiska Museet, Biologinen museo, Grönä Lund, Junibacken, Rosendalin linna… Rosendalin linnaa etsiessä löysimme ihanan konditorio-kahvilan: Flickorna Helin &Voltaire. Olin lukenut ennen matkaa kyseisestä paikasta muistaakseni Glorian ruoka ja viini-lehdestä. Olin ajatellut, että emme sinne kuitenkaan ehtisi, koska sijaitsee hieman syrjässä. No eksyimme kuitenkin sattumalta paikalle ja hyvä niin. Omenapiirakka oli ihan taivaallisen hyvää. Sitruunamarenkijuustokakku aavistuksen turhan makeaa, mutta ei huono ollenkaan. Paikkahan oli kaunis ja linnamainen. Pienuudesta huolimatta kahvila oli toimiva ja palvelu aurinkoista. Paikallisia asiakkaista taisi olla suurin osa eli ei voi olla huono. Ihana kertakaikkiaan!!! (Ja sitä Rosendalin linnaa emme ehtineet löytää :D)

http://www.helinvoltaire.com/cafe.html

Tukholma 11.-12.6.16 081

Tukholma 11.-12.6.16 085

Tukholma 11.-12.6.16 086

Tukholma 11.-12.6.16 083

Djurgårdenin kierroksen jälkeen suuntasimme lunastamaan hotellihuoneemme. Hotelli oli sen verran täysi ettemme saaneet huonetta ennen kuin oikeaan luovutusaikaan. Laukut kuitenkin sai viedä säilytykseen sinne jo aamulla. Hotelli vaikutti heti lupaavalta. Nordic Light Hotel sijaitsee keskellä Tukholmaa kaikkien kulkuyhteyksien lähellä. Hotelli kuuluu Desing hotels-ketjuun ja tyyliltään oli tehdashenkinen. Sopii mulle!!

Parasta hotellissa oli sisustus, kuntosali ja aamupala <3 Kahden pienen lapsen äidin unelma toteutui minilomalla. Nukuin 8 tuntia ilman herätyksiä ja olin tästä virtapiikistä innostuneena ennen puolta 7 kuntosalilla. Tunnin treenin jälkeen olikin kiva suunnata sitten aina hotelliloman kohokohdalle, aamupalalle joka alkoi 7.30. Aamupala oli suurimmaksi osaksi luomutuotteista koostuva ja esimerkiksi muffinit olivat paikan päällä tehtyjä :P Minun lemppari oli maustamaton jogurtti myslillä, hedelmillä ja valikoimalla siemeniä. Jälkkäriksi meni muutama minicroisantti :P

http://nordiclighthotel.se/

Tukholma 11.-12.6.16 097 BLO

Näyttävä aulatila heti kun astut hotelliin sisään. Rakastuin noihin sateenvarjolampunvarjostimiin <3

Tukholma 11.-12.6.16 099

Sisustuksessa oli myös hieman leikkisyyttä, kuten nämä värivalot. Tehdastyyliä taas work-lampuissa ja Tolix-tuoleissa.

WP_20160611_09_24_46_Pro__highres BLO

Tukholma 11.-12.6.16 164 BLO

Allekirjoittanut kuntosalilla

Plussaa muihin hotellisaleihin verrattuna oli salilta löytynyt hedelmäkulho, muovikertistuopit vedelle ja pyyhkeet.

WP_20160611_06_33_02_Pro__highres

Sisustuskuva aamupalalta

WP_20160611_07_57_16_Pro__highres BLO

Standard-huone oli ihan perus, ei krumeluureja :D Tyyli noudatti hotellin tyyliä mustine tehosteineen. Kylppärissä oli suihkukaappi ja mustat tehostelaatat. Plussana kunnon meikkausvalo peilin ympärillä. Kylppäri räjähti ennen kuvanottoa joten ei siitä sen enempää ;)

Tukholma 11.-12.6.16 174

Illalla vielä suuntasimme Gamla Staniin, johon olin ennen matkaa jo varannut pöydän Engelen-ravintolasta. Sinne suuntasimme karkkikaupan kautta, minkä löysimme matkan varrelta. Ihania käsintehtyjä karkkeja tuli monta pussia mukaan itselle kotiin viemisiksi ja tuliaisiksi lapsenvahdeille :P

www.gamlastanspolkagriskokeri.se

WP_20160610_17_59_00_Pro__highres

WP_20160610_17_58_29_Pro__highres

Ja sitten lopuksi päivän huipennus, ruotsalaisten lahja maailmalle… Lankkupihvi :P

http://www.engelen.se/

WP_20160610_18_48_09_Pro__highres

Soltun blogi täyttää 1 vuoden!

9.3.2016 Yleinen

Eli tämä blogi on aloitettu nyt tasan vuosi sitten. Mikä on muuttunut tämän aikana elämässäni? Ei juuri mikään, ja siitä olen hyvin kiitollinen. Pari uutta harrastusta tässä viime aikoina olen yrittänyt aloitella: kuntosalilla ravaamisen ja sählyn pelaamisen (johon sain jo viime viikolla vähän makua). Olen myös pelaillut tietokoneella nyt enemmän kuin aiemmin ja musiikkia olen kuunnellut monipuolisemmin (kiitokset mahtavalle Youtubelle ja nettiradioille).

Kiitos kaikille seuraajille!

Luultavasti juhlistan päivää ostamalla tässä lähiaikoina pizzat. Ostakaa tekin! :D

Kevättä kohti

29.2.2016 Yleinen

Voehan räkä, missä kunnossa sitä ihminen voikaan olla! Ei siis sillä, että tässä nyt oltais toinen koipi haudassa, mutta kylläpä sitä vaan huomaa, ettei se vanhuus tule yksistään. Alkutalvesta nilkka tykkäs huonoa sählyssä ja ei meinaa oikeen vieläkään muistaa, ettei se ole kunnossa. Ikinä kun ei oikeastaan ole ollut mitään sellasta kovin rajottavaa ropleemaa kropassa (mitä nyt joskus penikat vaivas enemmänkin), mut tosi hankalaa toisinaan, ku nilkka onkin vähän pipi ja sitä ei muistakaan. Mutta mitäpä pienistä, huutakoon hoosiannaa, niin kauan, ku matkassa kestää :D . Ja onhan toi hoosianna jo hieman hiljentynytkin.

Viime viikolla kävin hierojalla ja vaihteeksi se mukiloi mut mustelmille. No, puutuhan ne kädet jatkuvaan, että kyllä siellä ihan oikeesti olikin mukiloitavaa. Siinä mielessä vaan kurja, kun taitaa tää eukko olla sen verran jumissa, ettei se yksi kerta riittänyt ja edelleen kädet puutuu. Ja sitten vielä sain itteni jotenkin ihan romuksi lentopalloillessa ja mitä lie muuta teinkään, että viikonlopun kärsinkin ihan omituisesta tylpästä kivusta tietyssä asennossa lapaluussa ja selkäkin vaivas. Aamulla (tai vaikka vaan hetken istumisen jälkeen) köpöttelen, ku vanha mummo :D. Mutta köpöttelen sentään kuitenkin! Venyttely ja kehonhuolto? Mitä ne sellaset oikeen on :O ?!?

Tänään kuitenkin taas Säpikäisen kera salille jalkapäivälle! Ihan jees reeniä, vaikka ei tällä kertaa ihan lähtenytkään siihen malliin, ku mihin Säpiksen kaa pystyttäis. Oli vähän lepsua toimintaa, mutta eiköhän tuota kuitenkin ihan buenosti tullut tehtyä hommia. Lämmin tuli ainakin ;) . Ja btw, mä oon saattanut laihtua ehkä kilon!! :D Tosin nyt pitäs päästä taas tästä sokerikierteestä eroon. Ja yhden asian, mitä oon huomannut, et mun kropalle on tosi tärkeetä, et syön tosi säännöllisesti ja ei sais olla, kun korkeintaan se 3h aterioiden välillä. Tuntuu, et heti laskee energiatasot miinukselle ja pikku tirsat ois paikallan. Tosin tykkään mä tirsotella enivei. Kauheesti opittavaa ja muistettavaa asiaa syömisestä. En ois ikinä uskonut, miten paljon se voi vaikuttaa ja miten hankalaa se ihan oikeasti on!

Kohta tässä käännytään jo maaliskuun puolelle, tarkalleen siis jo huomennahan on maaliskuu. Minne meni ne kaksi kk, jonka aikana mun ois pitänyt jo laihtua enemmänkin? Oonkohan mä nyt ”vähän” jäljessä mun tavotteesta? Olisi tietenkin ollut ehkä hieman kätevämpää tehdä ihan oikee tavote ja tavotepäivämäärät.. Uhkaavasti alkaa lähestyä tuo toukokuukin, jolloin oli ehkä ajatuksissa lähteä kaverin kanssa Espanjaan reissuun. Siellä ois toki ihan kiva käydä rannallakin ilman, että tarviis miettiä ihan niin paljon sitä, missä asennossa ei näytä ihan kauheesti valaalta :D .

Mutta kevättä kohti reippain mielin, jos sitä vaikka hakisi kouluunkin!

Päivä 143, töihin käsiksi

27.1.2016 Yleinen

20160126_080940Miten onnellinen olenkaan, että pääsin töihin! Työkaverit ovat aivan mahtavia ja välillä tulee olo, että voiko niin olla. :D Töitä sain tänään tehdä jonkin verran. Nyt ainakin yksi asia on hallussa, ehkä :D

Pohdin tämän blogin kohtaloa näin illalla, väsyneenä. Toki kirjoitan tänne, mutta kirjoitanko joka päivä, kuten tähän asti? Ehkä en, koska harrastuksille pitää raivata tilaa ja mielummin menen salille kuin kulutan sohvaa :D Tuotakaan en olisi uskonut kuulevan suustani vielä kaksi vuotta sitten ;)

Ateriat

  • klo 7.15 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 11.15 Tomaatti-basilikakeittoa, salaattia, pari kalkkunapyörykkää, 241 kcal
  • klo 16.19 Pähkinäpatukka, 192 kcal
  • klo 19.00 Lohikeittoa (itsetehtyä, ilman perunoita), 113 kcal

Hemmetin Hello Kitty

20.1.2016 Yleinen

Hihi, en mä ole sittenkään ainoa, joka kauhistelee sitä ähkimistä salilla! Äsken satuin samaan aikaan erään tuttuni kanssa salille ja hän oli joskus lukenut face-päivitykseni kyseisestä henkilöstä ja tuumasi tavanneensa tod näk samaisen tyypin. Oli ilmeisesti ollut yhtä vaivautunut tunnelma hänelläkin :D .

Tiedättekö muuten sen tunteen, kun haluat jotain aivan uskomattoman paljon? Voisit tehdä melkein mitä vain saadaksesti juuri sen, mitä haluat. Ujohkon varovasti sitten lähestyt tätä asiaa, eihän sitä nyt passaa hosua minkään uuden hankinnan kanssa. Teet lopulta päätöksen tehdä asian eteen ja sitten saapuu ilmoitus, että sinulle on paketti. Kipin kapin hakemaan uusi, mahtava, uskomattoman ihana, niin epämiellyttävä kuosinen kesämekkoni, että se oli pakko saada! Silmät kiiluen avasin odottavan hermostuksen vallassa pussin mekon ympäriltä ja tadaa, siinä se nyt on! No…… niinhän se oli. Heti mietin, että ei……. Eiiiiiiiii!!!!!! No, kokeilen kuitenkin sitä päälleni ja eihän se siitä miksikään muuttunut. SE OLI AIVAN LIIAN LYHYT!! Tarkistin hädissäni vielä kuvastosta, että olihan se varmasti sellainen, kun muistin; kyllä, sen piti olla juuri polven yläpuolelle, sellainen fiftarimekko. No, minun päälläni se peitti juuri ja juuri haarukset, ylettyi yläreiteen ja selkään jäi repun kokoinen pussi. Eikä tähän ole nyt heitetty piiruakaan liiottelua, ikävä kyllä. Muistinko muuten mainita jo takana olevan aika kookkaan halkion? Pikkarit vilkkuen kesää kohti!

Niinhän siinä yleensä käy. Jotain kun haluat oikein kovasti ja lopulta sen saat, niin ei se enää tunnukaan miltään. Olin kehittänyt tässä puolen vuoden aikana tästä mekosta itselleni suorastaan pakkomielteen. Se oli se mun kesäkunnon tavotemekko. Kesäkuntoni on siis mennyttä..  Olen mielestäni kohdannut suurta vääryyttä. Minne voin reklamoida? Sinne siis lähtee mekko takaisin ja minä tyydyn uimarenkaaseen vyötärölläni ensi kesänäkin.

Jäin miettimään tämän jälkeen, että jos tässä nyt pääsisi sattumaan niinkin ihmeellinen juttu, kuin laihtuminen minun kohdallani (veikkaan, että lehmät oppii lentämään ennen sitä), niin olisiko sitä siihenkään tyytyväinen? Tapahtuisiko sen kanssa sama, kuin tämän kyseisen mekon kanssa? Toki tietenkin sillä erotuksella, että nyt laitan heti tämän mekon takaisin, en ole alkuunkaan siihen tyytyväinen (ei kukaan oo oikeesti sen mallinen, mitä se mekko edellyttäisi). Mutta, että JOS minä hieman laihtuisin, ni olisiko sitä ikinä oikeestaan tyytyväinen itseensä? Tällä hetkellä tavote ois sinne 75 kiloon päästä. Oikeestaan se ihanne tavote mulle ois 72, mut oisko sitä siihenkään tyytyväinen? Mutta kertokaa heti, kun jostain saa hankittua sitä itsehillintää!? PLIIIIIIS…..

Tässä jokin aika sitten pompin jo riemusta, kun hello kitty- vaakani näytti sille noustessani lukemaan nipin napin 80 kilon yläreunassa. Olin siis laihtunut ehkä kilon! Ja haistakoon homeen koko hemmetin kilo! Olisi nyt älynnyt edes pysyä poissa, mutta EI! Paskan nakki se hiipi, ei se kyllä varmaan teki täsmähyökkäyksen takaisin kehooni. Mitä tästä opimme? Älä käy vaa’alla, jos oot kerrankin saanut mieleisen (tai edes mieleiseen suuntaan olevan) lukeman. Toppahousutkin piti korjata haaruksista, kun autoon noustessa ne rapsahti rikki.

Mutta lopulta kuitenkin ”ihastelin” äsken itseäni salin pukkarin peilistä (kun kukaan muu ei nähnyt :D) ja olin sen verran hurmiossa, että puin vahigossa paidankin väärin päin päälle. Miten olin tyytyväinen itseeni? Piilarit oli mennyt hieman vinoon silmissä, joten sain sellaisen sopivan sumean kuvan verkkokalvoilleni ja kun nostin salihousujen vyötärön tarpeeksi ylös, että se peitti makkaran vyötäröltä ja väänsin itseni sopivaan kulmaan ja pinkistin mahan sisään, ni johan sitä hyvällä mielikuvituksella ja toiveajattelulla sai huijattua itselleen mielikuvan jokseenkin sen suuntaisesta kropasta, mitä tavoittelee :D :D . Olen siis suht hyvä kuitenkin huijaamaan itseäni.

Ps. Olkapäitä tehdessäni näin jopa lihaksen!

t. PunttiPunkero

 

Parasta juuri nyt

11.1.2016 Yleinen

11012016Ihan parasta tällä hetkellä on

  • Pakkasta on niin vähän (-6), että pääsi ulkoilemaan
  • Ulkona on ihana ilma ja mieli tuulettui hyvin
  • Uudet toppahousut todella toimivat, ei ollut kylmä yhtään
  • Ostin salille 10 kertaa, entisen työnantajan piikkiin
  • Luistelu, siitä haaveilen. Pitäisi vain löytää luistimet
  • Tänään on huomattavasti parempi päivä kuin eilen, ehkä eilisen kaltaisia päiviä tarvitaan, jotta osaa arvostaa hyviä asioita!

Ja liikunnan tärkeys taas tuli huomattua. Pakkasella (yli -20) en halunnutkaan ulos ja tuntui huonolta. Heti kun päästi ulos, mielikin lepää <3

Päivä 120, liikunnalla aamusta iltaan

4.1.2016 Yleinen

04012016Heräsin tänään vähän viiden jälkeen. Ei uni enää tullut ja harmittelin, ettei sali aukea kuin vasta seiskalta.

Olinkin sitten vähän jälkeen seitsemän salilla. Naisten pukkarissa ei ollut vielä valoja ja itse kuntosalilla oli pari kundia. sai treenata ihan rauhassa :)

Jotenkin taas totesin, ettei tuo salilla käynti ole mun juttu. Tarttisin ruoskijan viereen ja enemmän actionia :D Onneksi Zumba alkaa 19.pvä ja pääsee heilumaan kunnolla.

Ateriat

  • klo 8.15 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 11.50 Nutrilett Smooth Caramel -patukka, 200 kcal
  • klo 15.50 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 17.15 Omenaa 195g, 101 kcal
  • klo 18.15 Tonnikalaa 100g, vihannessekoitusta 100g, 185 kcal
  • klo 21.00 Cappuccinopirtelö, 138 kcal

Uusia tuulia uuteen vuoteen

4.1.2016 Yleinen

20160103_134207Olikohan ihan viisasta lopettaa nuuskan käyttö uuteen vuoteen? Huomaan, että mulla on kokoajan nyt nälkä. Vaatii siis enemmän tahdonvoimaa pysyä ruodussa. Olen käyttänyt nikotiinitonta nuuskaa nyt neljättä päivää ja eilen kaivoin helpotukseksi nikotiililaastarit.

Joulupäivästä lähtien on hormoonitkin olleet sekaisin. Eli kuten lokakuun lopulla, nytkin alkoivat kuukautiset. Syön e-pillereitä ja niiden avulla olen saanut kierron tasaiseksi. Nyt olo on kuin teiniaikoina. Olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Tuosta kuvastakin näkee kuinka turvoksissa olen. Vaikkakin housut ovat hieman isot nykyään…

Eli onko nämä ”uudet tuulet” kivoja? Ei. Katsotaan nyt miten tässä käy. Lähinnä siis tuon nuuskauksen lopettamisessa. Painonpudotukseen on niin valtava tahdonvoima, etten usko sen olevan uhattuna ;)

photostudio_1452176206196Lähden kohta salille ja samalla aion hoitaa juoksutreenin. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Juosta en ole pystynyt nyt viikkoon, kun tuo pakkanen käy henkeen jo kävellessä. Salilla ei ole juoksumattoakaan, jossa sen treenin voisi hoitaa.

Facebookissa on jo ryhmä tälle blogilleni. Ne, jotka tänne ovat jo eksyneet, tietävät, etten pudota painoani kovinkaan julkisesti. Silti tästäkin asiasta on joidenkin pitänyt kertoa eteenpäin, luotettavaa. No, mutta aion avata FB-sivun julkiseksi, kun valmentajan vaaka näyttää 20 pudonnutta kiloa Cambridge Ohjelman aikana. Nythän kiloja on ropissut yhteensä jo melkein 35, mutta osa on lähtenyt ennen Cambailua.