Selaat arkistoa kohteelle kuntonyrkkeily.

Vapaat lusittu

26.5.2015 Yleinen

Osa-aikaisen työn ainoa hyvä puoli on, että ehtii kotonakin tekemään jotain. Vapaapäivät meni hienosti kouluhommien parissa, siivotessa ja leipoessa. Nyrkkeilytreeneissäkin ehdin tietysti sunnuntaina käymään ja pakkasessa odottaa lakkiaisia kaksi kakkupohjaa ja juustokakkua. Tänään olisi ollut iltarastitkin, mutten vielä kuitenkaan rohjennut mennä. Jospa sitä sitten alottaisin tämän vuoden suunnistuskauden, kun palailen lomamatkalta, kesäkuun puolessa välissä. Ehkäpä ne lumetkin on siihen mennessä sulanut metsästäkin kokonaan. Miehen vanhin lapsi kävi eilen penkomassa keittiöremontista jääneitä astioita, kun on muuttamassa Tampereelle heti ylioppilasjuhliensa jälkee. Niin se olis sitten ensimmäinen lapsi lentänyt pois pesästä, vaikka eipä hän meillä juurikaan ole käynyt enää vuoteen muuten kuin kääntymässä.

Nyt olis vielä kolme työpäivää ennen kesäloman alkua. Ennen kaikkea, lasken päiviä, että näen pojat! Enää muutama päivä, niin he ovat viisi viikkoa kanssani. Kyllä nämä ajat ilman heitä tuntuvat pitkiltä. En kuitenkaan näe mitään järkeä siinä, että he matkustaisivat tuhat kilometriä, vain yhden kokonaisen päivän takia joka toinen viikonloppu. Ennenmin sitten pidemmät välit ja useampi päivä yhdessä, niin ei kärsi poikien koulukaan siitä. Ikävä on tietysti aina kova.

Kesärenkaiden vaihto

Kesärenkaiden vaihto

Aikani odottelin, josko mieheni vaihtaisi minulle kesärenkaat autoon. No eipä tuo tunnu ehtivän, eikä enää oikein täälläkään mene talvirenkaat poliiseille läpi, joten otinpa sitten härkää sarvista ja reippaana vaihdoin ne ihan ite. Ei oo pelkoa, että tuntisin itseni prinsessaksi. Aurinko on paistanut koko päivän oikein lämpimästi, niin mikäs siinä pihassa puuhaillessa. Huomenna täytyisi töiden jälkeen uhrata aikaa pakkaamiselle, jos meinaan matkalle jotain mukaan ottaa, koska torstai ja perjantai on jo täyteen buukattu ohjelmaa.

Pohdintoja

27.4.2015 Yleinen

Tänään se iski: syvä masennus. Uusi työvuorolista nenän eteen ja siinä ne on viimeiset säännölliset työvuorot. Mitä kesäkuun jälkeen? Töitä olisi vissiin tarjolla muutama päivä kuussa. Eihän sillä kukaan elä! Muitakaan töitä täällä päin ei ole tarjolla, tai ei ainakaan sellaisia, joihin minun koulutuksellani olisi asiaa. Masentavinta tässä on se, etten ole ollut eläessäni kuin kuukauden työttömänä ja silloinkin ainoastaan sen takia että muutin uudelle paikkakunnalle ja täytyi etsiä sieltä töitä. Nyt on sitten pakko vissiin alistua kohtaloon… Tästä suosta ei ole enää suunta kuin ylös päin. Jotenkin sitä aina kuvitteli, että jos on joustava ja tunnollinen työntekijä, niin kyllä työnantaja joskus palkitsee. Väärin luulin! Yli kymmenen vuotta olen ollut samalla työnanatajalla, vaikkakin useassa eri tehtävässä, ja tässä on se kiitos. Ei auta. Vielä kun olen sattunut valitsemaan uran, jolla ei ole Suomessa kuin yksi työnantaja. Eteen päin sano mummo lumessa. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.

Ei kaikki kuitenkaan ole aivan huonosti. Yritän tässä kaikesta ahdistuksesta huolimatta keskittyä nauttimaan tulevasta vierailusta miehen parhaan ystävän perheen luokse Kuopioon, koulutusmatkasta, vierailusta äidin luokse ja ensi kuun lopussa häämöttävistä miehen vanhimman lapsen ylioppilasjuhlista ja koko perheen lomamatkasta Kyproksella. Onneksi on positiivisiakin asioita, joita odottaa. Eilen oli myös aivan mahtavat kuntonyrkkeilytreenit. Meillä on nyrkkeilyssä tosi mahtava porukka ja siellä jos jossain saa päästellä suurimmat paineet huolella ulos takomalla säkkiä. Sain pitkästä aikaa yönikin nukuttua suhteellisen hyvin, koska illalla oli sen verran takki tyhjä treenien jälkeen. Normaalisti vaellan yöt ympäri taloa vaihtaen nukkumapaikkaa sen mukaan, missä olisi mahdollisimman hiljaista ja pimeää. Pimeän paikan löytäminen näillä leveysasteilla on kyllä työn ja tuskan takana seuraavat kolme kuukautta, mutta ihanaa kun tulee kesä ja lämmin.

Miehen lapsetkaan eivät tulleet tänään, koska heidän äitinsä halusi lähteä heidän kanssaan johonkin reissuun vapuksi, kun on kerta pitkä viikonloppu koulustakin. Ollaan siis poikkeuksellisesti vielä tämäkin viikko kahdestaan, mikä sopii kyllä minulle vallan mainiosti. Tarkoittaahan se minulle vähemmän hommaa kotona. Vaikkakin kyllä keskiviikkona lähdetäänkin jo kohti Kuopiota ja tullaan takaisin kotiin sunnuntaina. Miehen lapsetkin tulevat meille joko sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina. Mulle se luultavasti selviää vasta sitten kun heitä tuodaan tai lähdetään hakemaan. Avoimen yliopiston tehtävätkin ovat edistyneet siten, että luultavasti saan taas yhden oppimistyön palautettua ennen Kuopioon lähtöä. Tietysti töiden loppumisessa on se hyvä puoli, että jää enemmän aikaa opiskelulle. Luultavasti jatkankin sitten aineopintoihin ja aloitan jonkun toisenkin aineen opinnot, jos vaikka sitä kautta saisin mahdollisuuden uuteen uraankin.

Aivan mahtavaa tämä ajatusten purkaminen auki näin kirjoittamalla! Nyt on jo huomattavasti parempi mieli. Maailma ei näytä enää ollenkaan niin harmaalta. Aurinko paistaa ja tulevaisuutenkin löytyi uusia tavoitteita ja haasteita. Nyt ulos lenkille!