Selaat arkistoa kohteelle kulotus.

Lunta!

14.5.2015 Yleinen

Tänä aamuna ikkunasta oli vastassa lohduton näky. Toukokuu puolessa välissä ja maa valkoisena. Tää on näitä pohjoisen ihanuuksia. Vapaapäivä, eikä kyllä yhtään tee mieli pihalle. Eilen sain oman osuuteni pihan haravoinnista päätökseen. Loput saa jäädä muille. Mies saa hoitaa veneen ympäristön, kunhan ensin saa veneen vesille, ja teineille tarjosin kaksi vaihtoehtoa: joko haravoivat takapihan tai pesevät ikkunat. Valitsivat haravoinnin, minulle siis jäi ikkunat. Tänään en kyllä sitä projektia vielä aloittanut, vaan jätän sen ensi viikon pitkille vapaille ja mahdollisesti hiukan paremmille ilmoille.

Aamumaisema

Aamumaisema

Eilen aloitin työmatkapyöräilyn ja otin meidän 1,5v pystykorvan matkaseuraksi. Hienosti poika jaksoi töihin ja takaisin. Yhteensuuntaan matkaa tulee reilu 11km. Nuoriso siihen tuumas: ”Et kai sä pyörällä mene, kun matkakin on niin kamalan pitkä”. Tässä taas yksi niistä asioista, joita en voi ymmärtää. Itse saman ikäisenä pyöräilin tallille ja takaisin vastaavan matkan. Miehen lapsethan haluaisi kyydin joka paikkaan. Parhaita esimerkkejä tästä ovat hänen vanhimman, jo täysi-ikäisen, tyttärensä kommentit. Hän tarvitsee kyydin kouluun ja salille, kun kävelymatka näihin on 20-30 minuuttia. Omille lapsilleni olen opettanut, että pyörällä ja kävellenkin pääsee, enkä aio kuskata heitä jatkuvasti. Joudun aina ärsyttävään tilanteeseen, kun mieheni ei pystykään heittämään lapsiaan ja sanoo heille, mikseivät kysy minulta. Siinä tilanteessa minun on tosi hankala kieltäytyä, vaikka omien lasteni kohdalla kieltäytyisinkin ja he saisivat kävellä. Minusta tilanne on todella epäreilu. Jos kieltäydyn ja kohtelen kaikkia lapsia saman arvoisesti, niin vihaan hänen lapsiaan, olen pelottava ja ilkeä äitipuoli. Jos taas suostun, niin asetan omat lapseni huononpaan asemaan, koska haluan heidän oppivan itsenäisiksi ja osaavan kulkea itsekseeen, etteivät oleta aina jokun muun passaavan. Kotiintuloajat ovat toinen murheen kryyni tässä meidän taloudessa. Mies ei ole moksiskaan, kun hänen lapsensa tulevat ja menevät miten sattuu. Kun kysyn, missä joku on kun sanoin että kotona vois olla siihen ja siihen aikaan, niin saan vastaukseksi, en tiedä kun ei vastaa puhelimeen, eikä asiasta laspen kanssa edes keskustella sen jälkeen kun hän tulee kotiin. Itse olen oppinut omassa kotonani, ja omille lapsillenikin opettanut, jollei kotiin tulla sillon kun on sovittu täytyy ilmoittaa ja kysyä lupa olla pidempään, jos näin ei toimi, niin siitä seuraa rangaistus. Meillä miehen kanssa kasvatusperiaatteet eroavat kuin yö ja päivä, ja niistä meidän suurimmat riidatkin sitten johtuvat. Mies on huomattavasti lepsumpi kuin minä.

Haravoinnin lisäksi kulotimme eilen hiukan nurmikkoa. Ensimmäisen kerran olin moisessa mukana ja olihan se melko jännää hommaa. Vaikkakin kun hoitaa homman järkevästi vastatuuleen, niin eihän siinä mitään vaaraa ole. Tietysti sammutusvettä on hyvä olla saatavilla. Pihahommien jälkeen käväisin vielä kaverilla synttärikahvilla. Illan pyhitinkin sitten telkkarille ja viinilasilliselle.

Tänään oli kotipäivä, johon kuului imurointia, moppausta, pyykkäystä ja ruuanlaittoa. Vapaapäivänsä vois tietysti viettää mukavamminkin, mutta jonkunhan se on nämäkin hommat tehtävä. Tuntuu vaan että muilla tässä huushollissa on oikeus pyhittää vapaapäivänsä harrastuksille. Huomiselle jätin vielä vessan pesun ja pölyjen pyyhkimisen. En kyllä ymmärrä missä välissä ehdin tekemään niitä avoimen yliopiston tehtäviä. Pakko se on niillekin kuitenkin aikaa jostain löytää. Muuten en kyllä mitenkään saa perusopintoja valmiiksi heinäkuun loppuun menessä ja ne pitäisi olla suoritettu, että voisi aloittaa aineopinnot. Ei se auta kuin ottaa härkää sarvista ja laittaa nenä kiinni kirjaan…