Selaat arkistoa kohteelle krooninen sairaus.

Hyvää kiertään….

21.10.2017 Yleinen

Lauvantai. Hyvin nukutun yön jäläkeen herrääminen suht aikasin. Vaan mitäs sitte ? Virtaa oli kyllä. Kahavia. Kissoille murkinaa. Tiskit. Alakerrassa soppii kolistella ku Akka nukku kiinni olevan oven takana yläkerrassa, Ja ku sillä on ne earit korvissa. Se mittää ois kuullu vaikka Ukko ois paiskonu kippoja. Oispa pysyny siinä hommassa lämpimänä. Ulukona oli meinaa puolikytä astetta pakkasta ja pelekkä mittariin kattominen aiheutti vilun väristyksiä. Ja kahavi närästystä. Ku Ukko ei taaskaan muistanu niitä vattasuojalääkkeitä kortisoonin kans. Vaan eipä tarvikkaa ennää.

Ukko sitten toimi kerranki suunnitelman mukkaa. Aikatauluun elikkäs kalenteriin oli merkitty kirpparireissu. Ja melekeen suunnitellun ajan mukkaa pääsiki tien päälle. Hetkisen piti oottaa että aurinko nousee ja pikkusen lämmittää pikitien pintaa. Mutta turha oli peleko. Kuivat oli väylät. Keli ku kesällä ja se näky joittenki ajotyylissä. Ihime ku keltanen taulu jossa on numeroitaa jää monelta huomaamatta. Tuntuu ettei se oo rajotus vaan alin sallittu noppeus. Eikä sekkää riitä vaan vissii pittää yrittää ohi semmosissa paikoissa ettei vastaantulijoita ihankaa varmasti nää… Henki on halapaa.

Vaan olipa tällä kertaa soppailureissu melekeen saanu jäähä tekemättä. Yks vinnyyli. Sekin Akkaa varten jumpalle. Jottai sisustuskirjoja. Akalle. Ja samalla reissulla piti käyvä ihan ruokakaupassa jauhoja ostaan. Ja sen voi Ukko ny antaa ohojeeks naaraille että elekää missää nimessä pistäkö urosta semmosia ostaan. Liijan monta eri sorttia. Vaaleeta. Tummaa. Lutteenitonta. Luomua. Lähijauhua. Sämpylöihin ja leivontaa. Riittääkö lista ? Ukkoa meinas ruveta pyörryttään sen hyllyn eessä. Vaan kai tää on sitä nykyaikaa ku pittää olla kaikille vaihtoehtoja. Ja pari vielä sen lisäks. Ainaki. Ja tavallisia ei hyllyssä oo ku kukkaa ei niitä osta. Hih.

Muttat tuohon kirpparitouhuun. Voitasko oikiastan sopia semmonen homma että jokkainen ny tutkis nurkkiaan ja komeroitaan. Ja luopus semmosista romppeista ja tavaroista mitä ei oikiasti tarvi ? Ukko on ny esimerkiks näitten levyhommien kans niin monta kertaa kuullu semmosta että niitä lojjuu jossain vintillä mutta ei niistä haluta luopua.. Eikä tää ny tarkota sitä että ne pittäis Ukolle laittaa vaan tommonen ylenmääränen tavaran hamstraaminen… Onko se oikiasti niinku oikeen ? Mitä ootte mieltä ? Miksi säilyttää jotain mitä ei koskaan tarvi ? Ja kun jossain lähelläkin saattaa olla joku joka vastaavaa tarttis…

Mutta se siitä. Nyt laitetaa asiat tärkeysjärjestykseen. On syöty. Riisikanajottai. Oli siinä turkijukurttia ja kaikennäköstä maustetta. Vaan hyvvää oli. Eikä aiheuttanu enempää närreitä vattalaukkuun. Ja sitte tää ploki. Ja sitten sauna lämmitys. Kylymässä ootta jo pari alakomahoolitonta vehenäolutta. Nam. Ja sielunhoito on aina aaluokkaa. Ja seura vielä parempaa. Nii että Ukko poistuu. Mutta yks juttu. Muistakaa rakkaus. Ni.

 

Päiväkirja

20.10.2017 Yleinen

Perjantai. Toiunen kortisoonipäivä. Paitti että samalla viimenen. Ja ku kostoks valavotti aamukaheksaan. Juu. Luit oikeen. Koko yön. Ihan ku jäähyväislahijaks. Ja ku päivällä Ukko otti viimesen satisn ni Akkaki sano että heittää kooko pullo kuikkaan. No Ukko kuiten sääli purkkia ja tunki sen vaan kaapin perälle. Ihan vaan muistutuksena yhteisistä ajjoista. Joita ei kyllä tuu tippaakaan ikävä. Ei Ukolla. Ei Akalla. Eikä Ukon kavonneella näkökyvyllä. Eikä jokaviikkosilla ison kirkon reissuilla.

Nii. Ny siis mennää iliman piikkiä. Iliman kortisoonia. Ilman pirssikyytejä. Ens viikosta lähtien siis kertakuusaa verikokkeet. Siitä viikko ja puhelinrehvit lääkärin kans. Hyvät on arvot ja alota Ärräkuuri. Ki1tos ja näkemiin. Alakaa uus vaihe sairastamisessa. Mahoton määrä vappaa-aikaa. Jospa samalla lytys oikia taso tolle tyroksille ni sais enerkiaa vielä lissää joutenolloon. JA toivottavasti se kaikkien eläkeläisten piinaaja kiire pyssyy loitolla. Niinku tähänki asti.

Jos tuli valavottua ni jottai hyvvää siinäki. Nyt voi virallisesti sanua että on avannu elämässää oven kirjailijan astua sissää. Kynä sauhus aamuyöstä ja tuli esipuhheen paperille ulos. Juu. Paperille. Ja ihan kynällä. Ukko päätti että ainuastaan puhtaakskirjotus suoritettaan konneella. Se kuka sen tekkee on vielä siellä kuulusassa ajatushautomohatussa. Joka on kai tuolla hattuhyllyllä. Ny on vaan lyriikkamyssy nupin lämpönä. Ja jotenki semmonen helepottunu olo ku sai sen vihostaviimen alakuun.

Ja vaikka tästä on sanonu jo monneen kertaan. Ni voisitte vaikka Ukon mieliks kokkeilla. Ottakaa kynä kätteen ja kirjottakaa, Vaikka jonkun vihkopn nurkkaan. Tai sitten ihan aateekoolaitteen ohojelmistolla kovalevylle. Ei tartte ees kellekkää näyttää. Pallautettaa se hieno päiväkirjaperinne takas. MIettikää ny niitä teinareita vai mitä ne oli. Ku iltasin laitotte päivän tapahtumat ja ihastukset paperille. Olihan kivvaa ? Ni.

Velkaten jäähyväiset

19.10.2017 Yleinen

Juu. Viimenen piikki Velkatea. Toki vaan toistaseks. Mutta jos pelekkä Ärrä ei toimi ni lisälääke ei taija olla kuitenka nimeltään veealakunen. Joku cee se oli. Mutta kuiteski. Ja kun Vee loppuu ni loppuu kortisooniki. Ja muutaman viikon päästä akloviiriki. Se ku oli tukilääke. Muuten verikoenumerot oli kyllä kohillaan. Maksa ja muniainen seilaa ihan myötätuulesa. Verihiutaleitaki on. Viitearvojen nurkilla osin tosin. Mutta kyllä hoitohenkilkunta on suurimmalta osin oikeen tyytyväinen Ukon nykyseen tilanteeseen. Ja sitä myöten Ukkoki.

Kolotuksia ja kivistyksiä toki on. Ja aina tullee olemaan. Osa johtuu sairauvesta. Osa sen aiheuttamasta liikunnan vähhyvestä. Ja toki osa johtuu sitten taas ihan Ukon omasta laiskuuvesta. Aatelkaa ny itte. Teillä ois kakskyt nelijä tuntia vuorokauvessa vappaata. Ja jos se ei jonku verta aiheuta ylleistä velttoutta ni mikä sitte ? Ku aika mitataan alamanakalla eikä kellolla ni on heleppoo jättää asioita tulevaisuuteen. Mikkää tekeminen eijjoo ennää velevollisuus. On vaan vappaus olla tekemättä.

Ja sitten. Vappaus. Mielipitteisiin. Että jos on Ukon kans ollu eri mieltä aikasemmin ni kannatta lopettaa lukeminen. Ettei mieli pahotu. Nyt. Sukupuolet. Intternetti myrksyää aiheesta. Että montako niitä on. Ukon mielestä asia on hyvin yksinkertanen. Jos jalakojen välissä roikkuu se nakin näkönen ni on mies. Jos ei niin nainen. Simppeliä. Toki on niitä harvinaisia lääketieteellisiä poikkeuksia joiila on joko molemmat tai ei kumpaakaan. Mutta ei muita. Ilosesti keskusteluissa mennee Ukon mielestä sekasin sukupuoli ja identiteetti. Jos tuntee olevasa kissa ni ei se oo sukupuoli.

Sitten Ruokavalio. Eteläsuomen suunalta kuuluu kummia. Pienen lapsen äitti ihimettellee ku lapsi ei saa tarhassa vegeruokaa. Ei vaikka lääkäri kirjottaa lapun. Mutta kun kyse ei ole mistään allerkiasta eikä lääketieteellisestä jutusta. Periaatteesta. Äiti ei syä lihhaa. Ni lapsikaa ei saa syyvä. Hitto. Ukko on sitä mieltä että ku lapsi on niin pieni ettei ossaa itte päättää ni pittää syyvä monipuolisesti.  Eikö se ole ihan ylleisesti tojettu juttu ? Onko lihan syöntiin kukkaan kuollu ? Ihan vaan vinkkinä yks sana. Kohtuus.

Joo. Ukko taitaa paistaa muutaman kananmunan ja laittaa voita pannulle. Ottaa oikian ruisleivän ja laittaa siihenki voita. Päälle kunnon kermajuustua ja viimesen päälle makkarat kaveriks. Mittää vihiriää annokseen ei kuulu. Porkkanat ja kurkut syö kani. Tyttösemmonen. Ei mikkää raktorikani. Taikka ihimiskani. Ja jos joku loukkaantuu ja ilimottaa nämä lauseet vihapuhheeks ni kannattaa kurkata siihen ommaan peiliin. Ja miettiä kuinka palijon parempaa on se oma elämä ku tämmösellä parin vuojen päästä syöpään kuolevalla. Ni.

Ensilumi

18.10.2017 Yleinen

Meni sitte sevverran myöhäseks että kerkes alakaan lunta sattaa. Juu. Sitä valakosta veestä koostuvaa ainetta. Sitä mitä aikanaa oli joka talavi monta metriä. Nykysellää metri on jo haamuraja. Väittävät muuten että on helepompaa hiihtää ku on enemmän lunta. Voip olla. Ukko ei harrasta moista. Silläki alakaa jo olla juhuöavuosi. Taitaa tulla intistä sen kolokytä vuotta. Sillon on viimeks ollu suksen tapaset jalassa. Tai niitä lautoja ny voi muuta ku hiihtimiks sanua. Joka potkulla suunilleen metri ettee ja kaks taakse.

Nii. Juhulasta tuli mieleen. Että vaikka tää roppa täyttää kymmeniä vasta ens vuonna ni kaikki mikä tuolla kiertää ni täyttää huomenna viisvee. Joku päivä sitte tuli sitä aikaa muisteltua ku käytiin siellä kuoleman porteilla pääkirkon kolomiosairaalassa. Vaan kai siitä jottai hyötyäki on ollu ku täsä istutaan kirjottamassa. Ikkää ku toinen elämä. Uus mahollisuus. Joskin lyhyvempänä versiona. Vaan kaksin käsin roikutaan yhä mukana. Ja uusilla arvoilla. Ja mikä parasta siis Akan lisäks ni huomattavasti vähemmällä ressillä.

Juh. Huomenna ois sitte viimenen valkatepiikki toistaseks. Sano tohtori ettei hoitovaste oo riittävä yhessä ärrän kans. Tai siis että piikki ei paranna nii palijoo että kannattas käyttää. Elikkäs pelekällä ärrällä etiäpäin. Kalenterin se tyhyjentää täysin. Ison kirkon reissut loppuu kokonaan. Kertakuussa omassa teekoossa verikokkeissa ja siitä viikko ni tohtori soittaa äänipuhelun. Juttelee mukavia ja sannoo että moi. Pillerimäärä laskee ku piiki tukilääkekki poistuu. Hyvä niin. Eikä ainuastaan ropan vaan lompakonki kannalta. Peruskorvattava.

Juu. Akka meni yöks töihin. Kissat nukkuu. Ovat muuten alakaneet viihtyä paremmin sisällä. Tais viime yönäki olla vaan yks seittemästä ulukona. Vanaha rouva. Eiku. Saatto kyllä sekin olla sisätilloissa joski saunan puolella. Että siinä meillä oikeen ulukokissoja. Ei ees lunta taikka pakkasta ni ei tarkene. Hih. Vaan mikäs siinä. Sulosen näkösiähän nuo on ku tuossa nykki sohovalla kaks makkaa nätisti kerällä. Ja kyllä se vaan on niin että hetken päästä Ukkoki. Sitä kerrää ny ei voi nätiks sanua. Vaan lepohan siinä onki pääasia. Ni.

 

Hyväpäivä

17.10.2017 Yleinen

Ukko istuu nojatuolissa. Jalat suorana seinää kohti rahilla. Läppäriaateekoolaite sylissä. Reteoitten kaijuttimista soi Queen. Mahtihitit osa yks. Vinnyyliversio. Siis LP. Nuoremmat jokka ei tiijä mikä se on ni voi kuuklettaa. Vaan ohan mahtisoundi. Pieniä rissauksia ja napsauksia sillon tällön. Ei oo ceeteen taikka ämpekolomosen kliinisyyttä. Vain oikiaa saundia. Niinku se aikanaan tarkotettiin. Pelekkä hyvä mussiikki ku ei riitä. Pittää olla myös oikia tunnelma. Ja se tullee vaan mustia kiekkoja pyöritettäessä.

Niin. Ukko sai soittimen kottiin. Ja soimaan. Jo pelekästään se tekkee tästäkin päivästä oikeen makian. Poissa on mielestä eiliset kääretorttumokat. Siihen toki autto se että Akka teki sitten malliks yhen kappaleen. Hillotäytteestä Ukko ei varmaks mee sanomaan mutta makian kirpiää oli. On se mokoma ku ei tuo Akkarakas saa mittää uunista tai hellalta ulos joka ois epäonnistunu. Tai no ne priossit. Vaan niistä ei saa puhua. Olokoon se vaikka nii että poikkeus vahavistaa säännön.

Niiettä mikä tekkee sitte päivästä oikeen hyvän ? Ootteko koskaan aatellu asiaa nii että se ettei tapahu mittää isoja tahi pieniä katastroohveja on jo saavutus. Että mikkää ei mee isosti pieleen. Että ne pienekki mokt vaan nautrattaa. Ei se vaaji lottovoittoja taikka veronpallautuksia. Ihan normi päiväkin muuttuu hyväksi vaikka sillä ettei posti tuo laskuja. Taikka kaikki tiellä liikkuvat perheenjäsenet pääsee turvallisesti perille. Tai että jääkaapissa on ruokaa koko päiväks ja seuraavaks aamuks. Vai ?

Huomenna ois sitte verikoepäivä. Viimestä kertaa hetkeen piikkiä varten otetaan verta. Muutama viikko siihen vielä piikintukilääkettä ja sitte ollaa aika vähillä pillereillä. Kolome aamulla. Ei yhtään illalla. Melekonen muutos vaikka muutaman vuojen takasiin. Ku ei tosettiin kaikki kerralla mahtuneet. Tais olla varmaan semmoset parikymmentä per päivä pahimmillaan. Oikiastaan ei haluva ees muistella. Oli siinä muutaki aateltavvaa. Itte tauti. Se mitä se teki ropalla. Ja nupille. Ja lähheisille.

Nii. Lopuks muistutettaa tuosta nauhasta. Roosa. Kolome euroo. Syöpätutkimuksiin. Ei ees Ukon eläkkeellä oo iso summa. Ja kuten sanotaan pienistä puroista. Ukko pyytää nätisti. Ostakaa. Ni.

 

Turhuus

16.10.2017 Yleinen

Niin. Maanantai. Monien mielestä niin aivan mahottoman jonninjoutava. Ku ois ollu niin mukavaa vielä yks päivä vötkistellä. Ku tuli käytyä siellä ja täällä ja nukuttua vähän niin ja näin… Ukkohan varotti. Taaskaan ette kuunnelleet. Mutta ku on kuiten jo iltaan päästy tätäkin päivää ni oisko se viikko jo aika hyvin melekeen voiton puolella. Ylihuomisen jäläkeen on kuitenki jo torstai. Ja vasta toissapäivänä oli lauvantai. Eikä jouluunkaan o ku pari kuukautta. Hiukkasen reilu. Vappuunkaa ku just reilu puoli vuotta.

Joo. Vaan otteko aatellu koskaan kuinka palijon pittää kuluttaa enerkiavaroja siihen että epäonnistuu ? Ku luonto ei anna periks luovuttaa. Vaikka kuinka järki sannoo ettei tästä ny yksinkertasesti vaan tuu mittää. Hutia tullee hutin perrää. Priimaa on ajatusksissa mutta sutta tullee käpälistä. Ukko oppi sen taas tännää. Meni kehua retostammaa että kyllä ny yhen kääretortun tekkee. Juu. Teki kaks. Paitti että toine palo ja toinen juuttu paperiin. Kas ku paistoaika ei ollu hallussa. Ja ku ei ollu hajulla siitä mitä erua on voi ja leivinpaperilla. Jäi kahavi orvoks…

No. Akka tuumas että jatkossa saa sitten keskittyä johonki helepompaan leivontaan, Jos vaikka teksi pannukakun. Siinä ei kai sitte haittaa vaikka siitä tulis ihan pannukakku. Hih. Mutta jos siellä laitteitten toisessa päässä on antaa vinkkiä tämmöselle amatööriharrastelijalle jostakin uunissa tehtävästä heleposta ja hyvästä pullan kans nautittavasta ni anti tulla. Ukko luppaa jottai kokkeilla. Tai siis jos Akka ennää päästää keittijöön. Ei Ukko ny kuiten palovaaraa aiheuttanu. Että liekittäminen kyllä on pois laskuista.

Ai vyssiikka ? Ei mainittavvaa. Tukisukkia vanahus on kokkeillu. Ihan kivat on jalassa. Kuhan saa ne sinne asti. Ukko on muistaakseen sanonu harrastaneensa joskus urheilua. Ja niin tullu käyttäneeks kaiken maaliman suojia. Vaan eijjoo näitten sukkien verosta pukemisen hankaluuvessa. Vois kuvitella jonku peeveeceemuovista tehyn suoja-asun olevan yhtä hankalaa pukia. Vai onko ne urheilusuojat niitä nahkasia… Kuitenki. Tuntuu että näissä on kokonumerot menny suuresti pieleen. Pittäis varmaan rasvata koivet ensin….

Mutta vaikka päivä onki ollu semmonen ja tämmönen nin sauna pelastaa. Muistakaa että nelijästä viiteen kertaan viikossa parantaa ihan lääketieteellisesti. Taikka estää. Ja kaiken lisäks siellä tullee oikeen makia olo. Ja poonuksena oikeen erittäin hyvä ja paras seura. Että Ukko loikkii lauteille ja te ootte ihimisiks. Ni.

 

Sunnuntai

15.10.2017 Yleinen

Sunnuntai. Pyhä. Vappaa. Lepopäivä. Vai onko ? Toki jos on vuorotyöläinen ni eijjoo. Mutta normaaleilla tuunareilla on. Ja pittäis yrittää taas laittaa akkuja lattausasennosta takasin siihen tekemisen asentoon. Ihan vaan varalta jo huomista varten. Vähä niinku sen reissurepun pakkaamista päivähoitoo tai koulua varten. Oikiat evväät. Palijon unta. Monta pysähtynyttä joutenolon hetkee. Muutama tovi ihan aattelemattomuuttaki. Iloja ja nauruja sopivasti ettei mee tyhyjännauramiseksi.

Nii. Kuinka moni sitä perjantai taikka lauvantai-iltasin miettti sitä tulevaa arkiaamua ? Pistetään retonkia ylle ja nautitaan ilojuomia. Otetaan oikeen raskaalla kouralla arjesta kii ja paiskataan se nurkkaan. Juoksutettaan niitä tanssikenkiä pitkin pottujauholla kiillotettuja parketteja. Tai hoilataa siihen mikkivooniin niitä iänikusia kultasia vai oliko ne hoppeisia ruusuja. Toki tässä vaiheessa ei suruja eikä arjen murheita kannata muistellakkaa. Aamulla vasta. Vaan jos se eka aatos onki ettei ennää koskaa ? Hih.

Tämmösen ammatikseen jo joutilasta elämää viettävän eläkeläisukon arkihan ny on muutenki lepposaa. Vaikka sanovat että ois ihan mahottomat kiirukset ni väärässä ovat. Vaan tälläki tyylillä mennessä pittää vällii ihan vaan olla. Ei sitä ihimisen roppaa oo rakennettu sillee että poltettas molempia päitä. Ei se konneisto kestä jatkuva suhhaamista. Aatelkaa ny. Viikot töissä raataen. Viikolloput kaupungin valoissa. Joo. Lomalla sitten levähettää… Vaan tuntuu että sillon sitä vasta hommaa onki. Vai mitä ?

Noo. Mitä tuota teitä neuvomaan. Omapa on roppanne. Ja päänuppinne. Hih. Ukko se vaan porksuttaa. Laiskottellee välliin siitä joutenolostaki. Ja varsinkin siitä mittään tekemättömyyvestä. Ku joskus pittää vaan olla. Ihan aattelematta. Ja vaikka kirijottaa. Ni.

Yöjuttu

14.10.2017 Yleinen

Lauvantai. Kortisooni alkaa haihtuun ropasta. Hiukka on sotkenu aikatauluja. Unta on rittäny mutta aijallisesti outoihin aikoihin. Yöllä puolikytä tuntia. Oojakoo. Mutta ku se herräys tullee jo puolkuus. Pari tuntia valaveilla ja takas peiton alle. Nukkumispuuhia parikolome tuntia. Tai semmosta jossai sinä puolivälissä. Jonkullaine horrostila. Taikka talaviuni. Toisaalta loikoileminenki kyllä rentouttaa. Tai nii ainaki viisaammat väittää. Ja tokihamme niitä paremmin taikka enemmän opuksia lukeneita uskomme. Vai ?

Voi kyllä sanua ettei nuo unen määrät juuri enerkiatasoja nostaneet. Aika vähäseks jäi touhut aamupäivällä. Akan kans käytiin kyllä kylillä. Vaikka tarkotus vielä eilen piipahtaa jopa tuolla maakunnassa yksillä markkinoilla. Taikka ees kylällä huutamiskaupassa. Molemmat jäi. Nii että vieläkin on kokematta se elämän eka oikia huutokauppa. Ihan varmasti ois tullu nostettua kättä väärässä paikassa taikka aivastamalla ostettua puolikytä puolapuuta. Taikka mokoma kirkkovene. Muutenhan se ois jees mutta mistä moiseen kaverit ?

Taas nukkumaan. Pari tuntia melekeen unta. Ny kyllä mentiin sen horrosrajan yli. Ja jos ei ihan väärin muista ni näki jopa unta. Jota ei kyllä muista. Jänniä muuten nuo unihommat. Mikä ihime siellä pääkopan alimmasa kerroksessa oikeen noita elokuvia ohojaa ? Vällii ne on aivan outoja ja joskus niinku ihan joko tapahtuneita tai tulevaks luultavia. Melekeen enneunia. Tai ne ainaki tuntuu semmosilta. Eikö tuo pirun aivomassa vois ihan vaan levätä ? Miks sen pittää noita oskarinhakusia tuotoksia rakentaa. Keskellä yötä…

Joo. Mutta ku tässä on horistu kaiken näkösistä juttuista ni otetaan vielä yks. Kiitollisuus. Vai tuntuuko se hullulta aatella että syöpää sairastava vois olla jostain kiitollinen ? Voipa vaan. Vaikka kaikista niistä ihimistä jokka on huolehtinu paremman arjen sujumisesta. Oma rakas vaimo. Akka. Oma äiti. Sisaret. Tutut ja ystävät. Siis ne jokka jäi tiaknoosin jäläkeen. Kaikki hoitajat ja lääkärit. Kissat. Kaikki nämä paketissa tekevät sairaan elämästä huomattavasti helepompaa. Tauvin aatteleminen on oikiastaan aika harvassa. Olo on ku työttömällä. Siis että eijjoo vaan mittää tekemistä.

Mutta yks vielä ennen ku loppuu. Kiitollinen pittää olla myös tästä. Ja siitä että te luette. Kai sitä raapustelis jottai muutenki mutta ku tietää että joku oikiasti kuluttaa aikaasa näitten lukemiseen ni… Kiitos. Ni.

PS. Akka <3

 

 

 

Syövän anatomiaa…

13.10.2017 Yleinen

Tiaknoosi. Pieni valakonen huone. Kalusteena työpöytä. Hoitopöytä. Pari tuolia. Mukavimmassa tuolissa istuu valakoseen kaapuunsa pukkeutunu tohtori. Taskut täynnä kaikemmaaliman enemmän ja vähemmän tärkiää paperia ja instrumenttia. Pöyvällä eessään potilaan vielä ohut epikriisinippu. Toiselle puolen pöytää on sijotettu kaks tuolia. Toinen potilaalle. Toinen on joko ommaiselle tai jos tämmöstä ei paikalla satu olemaan ni joko hoitajalle. Tai sitten se on vaan orpona siinä vieressä.

Jo lääkärin välttelevästä katseesta tietää ettei uutiset oo hyviä. Inihimillistä. Kukapa haluvais toiselle ilimottaa elämänkaaren trammaattista lyhenemistä ? Tai kenties jopa erittäin pikasta kuolon kuristusta ? Toisaalta omien kokemusten perusteella suurin osa tästä keskustelutuokiosta mennee ohi korvien. Muistaa alun. Sinulla on todettu syöpä. Sen nimi on myelooma. Tai mikä laji ny sattuu olemaanki. Sen jäläkeen on mustia aukkoja. Pimeitä hetkiä. Välähyksenomasesti vilahtellee pään läpi sanoja kuolema. Hoitovaste. Ennuste.

Täsä vaiheesa vyysinen tauti saa nimen. Ja samalla siitä tullee myös henkinen vaiva. Miksi ? Miten ? Milloin ? Ja tiestysti se pakollinen. Miksi juuri minä ? Elämä pysähtyy. Menettää hetkeks kaiken merkityksen. Tarkotuksen. Ja voitte kuvitella sen tilan pääkopassa. Kuin olis vatkain lyöty kallon läpi ja suurimmalla teholla vatkattu. Mistään ei saa kii. Ei ees niistä kyyneleistä jokka tullee raavaallaki miehellä ku niakaran puttouksessa. Hallittemattomasti. Ja kun samalla päänuppiin iskee myös viha. Tuska. Epätoivo.

Seuraava litania onkin sitten lääkkeitä. Ruiskeita. Kokkeita. Ja lissää kokkeita. Syövästä riippuen säjehoitoja. Leikkauksia. Kantasolusiirto. Ekat pari viikkoa voi varrautua semmoseen kemikaalipommitukseen että terveetki ois ihimeissää. On piristävvää pilleriä. On kivut vievää taplettia. Ainua hyvä puoli on että saa olla sairaalassa ja lääkkeet tuuvaan nokan etteen syötäväks. Määrät on meinaa semmosia ettei siinä kotidosetit riitä. Päivästä kulluu yks vartti taplettien syömiseen. Ja se on alakuaikona puolet siitä ajasta mitä on suunnillee herreillä. Toinen vartti menneeki sitte syömiseen.

Täsä vaiheessa syövissä on varmasti isojaki eroja. Ukko ei ossaa sanua miten esimerksiks operoitavat elikkäs kasvaintauvit hoijetaan. Ja sika ei ossaa eikä haluva ottaa suuresti kantaa moisiin. Eikä senkää takia haluva laittaa erilaisia versioita nihinkää järjestykseen. Ainua asia tästä on että jos oikeen Ukko on ymmärtäny niin nämä kasvainversiot on ilimeisesti hiukka ikävämpiä ku veripohojaset. Ainakaa Ukko ei ois halunnu syöpää mihinkää sisäelimeen. Mutta se ennuste varmaanki heittelee ihan potilaskohtasesti. Ukko sai aikanaa semmosen kymppivuotisen. Vaikka pääkirkolla kerran lääkäri pelotteli kyllä yhelläki. Mutta siitä myöhemmin.

Erilaisia hoitoja sätteitten lisäks tullee täsä vaiheessa nii palijon että kannattas jo ihan päiväkirijaa pittää että pyssyis jotenki luvuissa mukana. Pelekkää pääkoppaan ei kannata luottaa ku sitä sotkee erilaiset tunnemyrskyt ja pelot. Jos esimerkiks ennen on jottain asiaa kohtaa tuntenu vaikka vihhaa asteikolla yestä kymppiin ni luvulla kaks ni ny se kohuaa kirkkaasti sinne vähintää seiskan tuntumaan. Kaikki maholliset aiheet joko ärsyttää tai ihastuttaa huomattavasti normaalia enempi. Johtuuko tauvin aiheuttamasta myllerryksestä vai lääkkeistä kuka tietää. Taikka niitten yhteisvaikutuksesta.

Nii. Ja yks asia tojennäkösesti paranee. Että jos on minkäälaista piikkikammua ollu ni ainaki helepottuu. Ukolla hävis kokonaan. Ny jos on mahollista ni pittää oikeen tarkkaan tuijottaa mihin ja millon se piikki nahan alle sujahtaa. Se ykski näyte jonka saa valita otetaanko selästä vai rinnasta ni pittää saaha siihen kylykiluitten vällin. Ihan kattelua varten. Ja on siinä toinenki puoli. Helepompi olla rentona. Persauksia aika hankala leppuuttaa ku eijjo hajuakaa millon se piikki tarkallee sinne syvvyyksiin sujahtaa. Toki tässä saattaa naarailla olla eriävä mielipije. Imetysjuttuista johtuen. Hih.

Vaan pahin on vielä täsä vaiheesa eessä. Kantasolusiirto. Siinä jos missä käyvään siellä kuoleman porteilla ku sitä immuunijuttua tykitettään sätteillä oikeen tosissaan. Ja samalla saa kunnon kuurin mitä se ny olikaa solumyrkkyä. Ukko ku on vaan tutkintoa vaille lääkäri. Että ei ihan tarkkaan tiijä. Viisaampia on varmaan lukijoijen joukossa. Mutta viis annosta myrkkyjä ja kuus tuntia sätteitä viiteen päivään vie mehut kyllä raavaastaki miehestä. Viimesen sätteen jäläkeen on muistikalavolle toive. Jos siellä ylläällä on joku isompi herra ni ota pois kärsimästä. Olo oli ihan ku valamis kuolemaan. Voimaton. Haluton. Mutta kipua ei tuntenu. Ihime kyllä.

Täsä vaiheessa on vietetty omasa yksiössä iliman ulospääsyä ni suunnilleen viikko. Suunnillee kymmenen neliöö. Sänky ja pöytä. Yhenlainen telekkarintapanen. Toimi ku halus. Että jos ei oo varustautunu esim läppärillä tai pinolla kirjoja ni hyvin saa mielikuvistaa käyttää. Jäläkeenpäi mietittynä ois ollu kyllä hyvä pittää jonkinnäköstä päiväkirjaa. Ois saanu purkaa ajatuksiaan. Tunteitaan. Koska tässä vaiheessa ne oli ne helepoimmat temput. Haasteita sen sijjaan oli liikkumisessa. Syömisessä. Lääkkeitten otossa. Ja tätä jäläkimmäistä ei helepottanu se että ykskin ruiskulla otettava lääke muistutti maultaan ajopuuta joka oli vuosia kellunu veessä.

Viis viiikkua. Se oli aika jonka piti kopissa lusia. Kokkeita ja kuvia. Tähystystä ja jumppaa. Välillä tuntui että huoneessa oli jatkuvasti joku. Hoitaja. Lääkäri. Joku kysymässä juotavan tarvetta. Syömishalukkuutta. Ja kävipä ihan koppaterapeuttiki muutaman kerran. Ajatus siitä tuntu ensin turhalta mutta oli kuitenki kokemuksena loppupelleissä korvaamaton. Sai ajatukset hetkeks muuvalle ja purettua. Ei se ole mittää hävettävvää purkaa päänuppiaan ammattilaisen kans. Se ois jos ei ottas apua vastaan. Että Ukko suosittellee.

Nii. Täsä jonkullainen raapasu tauvin alakuvaiheisiin. Karuahan se on mutta kokemus muitten joukossa. Ja vastauksia on saanu matkan varrella ihan jokkaiseen kysymykseen. Ja kannattaaki kysyä. Sitä varten meillä on ihan pirun hyvä hoitohenkilökunta. Täsä maassa on hyvä sairastaa. Lääkärit ja muu henkilökunta on huippuluokkaa. Kelakin hoitaa olosuhteet sairastamiselle mainioiksi. Lääkkeet ja kyyvit korvataan. Joskus miettiny jotta jossain muuvalla vaikkapa jenkkilässä sitä ois varmaan jo kuollu. Kustannukset on sevverran kovia. Toki täälläki saa välliin tapella mutta onneks on moiseen aikaa. Ainaki ku ja jos on eläkkeellä.

Ja kun tämmöstä raapustaa julukisesti ni se tarkottaa sitä että jos siellä on jollain aiheesta kysyttävvää ni antaa tulla. Ukko vastaa jos ossaa. Ja jos tullee kylillä vastaa ni saa tarttua hihasta ja puhua aiheesta. Eijjoo tapu. Eikä tarvi hävetä kysyä kuinka voit. Syövästä voi ja pittääki puhua. Kyllä Ukko kertoo jos sattuu semmonen huonompi päivä jollon aihetta pittää vaihtaa. Ihan niinku terveilläki on. Mutta niinhän se mennee. Aina ei jaksa hymmyillä tai aatella positiivisesti. Miks pitäis ? Pääasia on ettei anna syövälle periksi. Silloin taistelu on jo hävitty. Ni.

 

 

 

 

 

 

Piikkiä ja kortisoonia…

12.10.2017 Yleinen

Piti oikeen saunua ja rauhottua. Oli semmonen henkinen kokemus että melekeen pelotti. Mutta siitä ja sen syistä ei enempää. Oli vaan sellanen sosiaalistyyppinen episoti että Ukko meni hilijakseks. Ja ihan piti istua ja löylytellä että sai jonkunnäkösen kirjottamisviiliksen päälle. Vaan täsä ollaan. Ja ekaks. Sori jos Ukko on loukannu. Siis jottai kullttuuria. Ku ei ollu tarkotus itte sitä kultturia moittia vaan sitä miten suhtauvutaan siihen miten ulkopuoliset käyttää jonkin kulttuurin ominaisjuttuja.

Juuh. Elikkäs. Aamu. Oikeen makijat unet. Ja oikeen mahoton määrä siihen kulutettuja tunteja. Kelepas. Yks syy siihen on se että ylleesä ku on reissu johonkin luvassa ni on unet ja maha sekas. Joku varmaan muistaa alakouluajjoiltaan semmosen jutun ku vattajänittäminen. Tuli aina ennen varsinki jottai esitelmää tai vastaavaa. Jotta eijjois tilanne ollu muutenki kiusallinen. Ukko ainaki on vieläki pöönautin partaalla jos joutus julukisesti essiintyyn. Onneks ei tarvi. Tai saa. Hih.

Joo. Isolle kirkolle. Pirssi oli pihassa sevverran hyvissä ajjoin että ehti perillä käyvä moikkaamassa osaston hoitsuja. Viikon päästä tullee kantasolusiirrosta tasan viis vuotta. Samana päivänä ison kirkon viimenen piikkireissu. Toistaseks. Ukko uhkas viijä kakkua. Tai pullaa. Taikka jottain herkkuja. Ihan vaan pienenä kiitoksena ja erräällaisena arvostuksen osotuksena. Toki lääkärit määrää lääkkeet ja hoijot mutta hoitajat tekkee sen ”oikian” työn. Hattu päästä. Ja kuten lontton kielellä sanotaan… Respect.

Loppupäivä meniki sitten päikkärit ja sosiaalinen visiitti kylille. Sai kuunnella rokkipäntin reenejä. Kiitos siitä. Komialta kuulosti. Oli niin lepposan mukava reissu että jäi oikeen emmertali vällii. Sitte saunaa. Ja ny höperehtimisen jäläkeen oikeen myöhäne iltapala. Sitte o sielu ja kupu ravittu. Unet tullee ku tullee. Ei ressiä. Loppulauseeks lontoolla…. Don’t worry b happy. Ni.