Selaat arkistoa kohteelle kristityn vapaus.

Nyt on aika nousta!

29.1.2017 Raamatusta

Sain perjantaina jakaa Jumalan Sanaa Lapuan Helluntaiseurakunnan nuorille Flame-illassa. Eilen sain osallistua Seinäjoen iltaan. Olen niin kiitollinen siitä, mitä Jeesus on tekemässä näiden rakkaiden nuorten elämissä! Näen suuren mahdollisuuden heidän kauttaan evankeliumin leviämiselle Suomessa ja aina maailman äärin asti, koska kun he syttyvät Pyhän Hengen tulesta, he tahtovat jatkuvasti syvemmälle. Heillä ei ole ennakkoluuloja samalla tavalla kuin ehkä kauemmin aikaa uskossa olleilla henkilöillä. Kun he syttyvät jostain, se leviää nopeasti. Se minua inspiroi todella paljon.

Puhuin Lapualla Roomalaiskirjeen kuudennen luvun jakeista 1-11, jossa vakuutetaan, että voimme elää vapaana synnistä, kun olemme kuolleet sille Jeesuksen kanssa. Toisin sanoen, kun pelastuimme, silloin siirryimme Jumalan rakkauden valtakuntaan ja meistä tuli uusia luomuksia Kristuksessa. Siitä alkoi pyhitysprosessi ja päivittäin valitsemme tahdommeko kasvaa siinä. Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa ja se mahdollistaa sen, että voimme päättää elää Jumalan tahdossa. Kun käsitämme, että Jeesus kuoli ristillä ja vanha lihallinen luontomme on myös ristiinnaulittu hänen kanssaan, päätämme vaeltaa uuden identiteettimme mukaisesti! Tämä on totuus asemastamme.

Psalmi 40:1-6

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät. Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Tämä Psalmi on minulle todella rakas. Nyt kerron rehellisesti miksi. Olen näissä blogi kirjoituksissani viitannut helmasyntiini, mutten ole koskaan tohtinut nimetä sitä. Kun seurakuntamme uudenvuoden juhlissa tapasin Lapuan Helluntaiseurakunnan seurakuntapastorin Huhtalan Jimmyn, ja hän pyysi minua puhumaan nuorille, tiesin jaejakson josta minun tulee puhua. Seuraavana aamuna koin Herran kehottavan puhumaan myös avoimesti riippuvuudestani pornoon ja siitä prosessista, jossa hän on eheyttänyt minua viimeisten vuosien aikana, jottei se enää hallitse elämääni samalla tavalla kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten.

Prosessi on edelleen kesken, ja opettelen elämään vapaudessa. Minun ongelmani on siis ollut porno noin 17 vuotta. Jollakin toisella Jumalan lapsella voi olla taistelu alkoholin liiallista käyttöä vastaan, valehtelemista tai mitä tahansa vastaan, joka alkaa määrittämään hänen identiteettiään. Herra on opettanut minua viimeisen vuoden aikana paljon siinä, kuinka hänen avullaan voin omaksua oikeaa identiteettiäni Kristuksessa, enkä enää anna periksi kiusauksen tai hyökkäyksen tullessa. Voin siis hänen avullaan elää pyhityksessä ja muuttua Kristuksen kaltaiseksi jatkuvasti. Se on täysin mahdollista!

Mutta palataanpa nyt tähän Psalmiin. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Nää sanat osuvat syvälle sydämeeni. Ne kuvaavat sitä epätoivoa, jota pahimmillaan olen kokenut, kun olen ollut aivan rikki siitä, että olen niin kiinni riippuvuudessa! Mutta juuri tässä tulee ilmi Jumalan uskollisuus, kärsivällisyys ja armollisuus. Hän ei hylkää meitä, kun kaadumme, vaan näkee sydämemme läpikotaisin ja näkee, kun sydämestämme kadumme syntiä, josta omassa voimassa ei ole ulospääsyä. Juuri silloin ymmärrämme, ettei meillä itsellämme ole aseita voittaa syntiä, koska olemme vajavaisia. Juuri silloin Pyhä Henki tulee rinnallemme ja nostaa katseemme Jeesukseen, joka on voittanut synnin ja sovittanut meidät Jumalan edessä. Silloin käsitämme kuinka suuri armo on kohdannut meitä.

Joku voisi sanoa, että nämä jakeet kuvaavat ihmistä, joka on juuri pelastunut, mutta mielestäni voimme uskovinakin omistaa ne itsellemme, koska taistelemme lihallisuutta vastaan koko elämämme ajan. Juuri silloin kun Jumalan lapsi huomaa langenneensa syntiin ja saamme tehdä parannuksen, muistamme, että vapaus synnistä ei perustu koskaan omiin ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Tätä minä olen saanut opetella. ”Asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni” kuvaa minulle sitä, kuinka vahva perustus Jeesus elämässämme on, riippumatta siitä miten rakennamme sen päälle. Perustus ei horju vaan pysyy aina vahvana.

Paholaisen yksi strategiahan on muistuttaa epäonnistumisistamme ja iskeä meidät maan rakoon, jotta masentuisimme ja kokisimme tuomionalaisuuden päällämme. Pyhä Henki sen sijaan tuo synnintunnon uskovalle, muttei koskaan tuomitse ja syyllistä meitä. Sen sijaan hän osoittaa katumuksen jälkeen meille Jumalan armon suuruuden, hän kirkastaa, kuinka suuren hinnan Jeesus maksoi, ettemme tietoisesti jatkuvasti tahdo enää tehdä syntiä. Hän johtaa meidät toisin sanoen elämään pyhityksessä, jotta opimme vastustamaan hyökkäyksiä hänen antamillaan hengellisillä aseilla.

Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan.

Jae kuvaa minulle sitä sydämen suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, kun olemme saaneet kokea Jumalan rakkauden ja armon suuruuden elämässämme, tällaisen ihmisen luonnollinen reaktio on palvominen. Ja kun me annamme kunnian Jumalallemme ja osoitamme, että sydämemme on muuttunut ja käytöksemmekin alkaa heijastaa muutosta, muut näkevät sen ja kunnioituksesta Jumalaa kohtaan turvautuvat häneen.

Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät.

Huomaamme, että Daavid vertaa Jumalan lasta jumalattomaan ja asettaa ne vastakkain sillä perustella, että kristitty nojautuu kokonaan Jumalaan ja opettelee luottamaan häneen. Jumalan lapsen täytyy siis ymmärtää mikä hänen oikea ja todellinen identiteettinsä on, jottei hän ylpistyisi, eikä eksyisi valheeseen. Jeesus on täydellinen esimerkkimme nöyrästä ja totuudellisesta, mutta myös rakastavasta tavasta toimia.

Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi –niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Jae paljastaa, kuinka Daavid palvoo nyt oikeaa kohdetta ja hämmästelee, kuinka suuri Jumala onkaan! Kuinka rakastava Taivaan Isä on, jonka ajatukset meistä ovat aina hyviä. Armo saa aikaan siis Jumalan suuruuden käsittämisen ja halun rakastaa takaisin.

Roomalaiskirje 8:28

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.

Kuulostaa karulta, mutta olen melko varma siitä, että ilman tätä riippuvuutta en ikinä olisi nyt näin läheisessä suhteessa Herran kanssa. Se johtuu siitä, että olen niin kipeästi tarvinnut apua jatkuvasti häneltä. Sen kautta olen oppinut, ettei minun kannata luottaa itsekuriini, koska lihani on heikko. Mutta kun ymmärrän turvautua Jumalaan ja etsiä hänen kasvojaan, tutkia Sanaa säännöllisesti, palvella Jumalaa ja viettää aikaa uskovien yhteydessä, vahvistun uskossani.

Luin joskus Joyce Meyerin kirjasta, että kun Herra puhui hänelle siitä, että ilman vaikeuksia jotkut uskovat eivät rukoilisi edes sitä vähää, mitä nyt rukoilevat. Muuttaako rukous Jumalaa? Ei, vaan rukous muuttaa meitä ja se muuttaa myös olosuhteita. Mutta lihamme on niin itsekäs ja ylpeä (ainakin minun), että joskus en olisi rukoillut ollenkaan, jos minulla ei olisi ollut jotain haastetta elämässäni – elin siis riippumattomana Jumalasta, vaikka olin hänen lapsensa! Riippumattomuus Jumalasta johtaa aina syntiin, mutta kun näemme oman heikkoutemme, käsitämme, etten voi auttaa itseäni.

Saarnaajien Ruhtinas, Spurgeon: Laki on ylvästelijöitä varten, että he nöyrtyisivät; evankeliumi on eksyneitä varten, että heidän syyllisyytensä pyyhittäisiin pois.

Rukoukseni on, että voisimme olla läpinäkyviä suhteessa itseemme, lähimmäisiimme ja ennen kaikkea Jumalaan. Silloin voimme vaeltaa valossa, eikä synti pääse sitomaan meitä. Kun käsitämme Jumalan armon oikein, se saa meidät kunnioittamaan syvästi Jumalaa ja sitoutumaan häneen. Nyt on aika nousta ja loistaa Jumalan kunniaksi, olla esimerkki siitä, miten valkeudessa vaelletaan ja nähdään, kuinka seurakuntamme uudistuvat ja Jumala saa kaiken kunnian! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Kristityn vapaus

25.9.2016 Raamatusta

Olen opiskellut Korinttolaiskirjeet kurssia tämän alkusyksyn ajan ja kun törmäsin aiheeseen kristityn vapaus, se kolahti heti. Sen sijaan, että tahtoisin nostaa useita teemoja kurssikirjasta, tahdon keskittyä tähän teemaan. Haastavan tästä aiheesta minulle tekee se, että se kytkeytyy korinttolaisten ongelmaan epäjumalille uhratun lihan syömiseen, mitä ei juuri nyt ilmene kotimaassani, mutta koska se on jaejaksossa esillä voimakkaasti, en tahdo irrottaa tekstiyhteyden vuoksi sitä pois. Olkaa siis armollisia, kun pyrin soveltamaan tätä opetusta, rakkaat lukijani. Syy miksi valitsin tämän teeman, on yksinkertainen: En ole kuullut yhtä kokonaista saarnaa tai opetusta kristityn vapaudesta tähän päivään mennessä. En varmasti pysty käsittelemään laajasta aiheesta kaikkia puolia, mutta jotain nostoja teen. 

1. Korinttolaiskirje 8:4-13

Mitä epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta kuin yksi Jumala. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, taivaassa tai maan päällä, niin kuin onkin monia jumalia ja monia herroja, meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki, ja me olemme häntä varten. Ja yksi on Herra, Jeesus Kristus, hänen kauttaan on kaikki, niin myös me. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut yhä syövät lihaa, ikään kuin se olisi uhrattu epäjumalille, ja siitä tahraantuu heidän heikko omatuntonsa. Ei ruoka lähennä meitä Jumalaan. Jos olemme syömättä, emme mitään menetä. Jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu loukkaukseksi heikoille. Jos joku, omaltatunnoltaan heikko, näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan temppelissä, eikö hän siitä rohkaistu epäjumalille uhratun lihan syömiseen? Sinun tietosi vuoksi turmeltuu heikko veljesi, jonka puolesta Kristus on kuollut. Kun näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, te teette syntiä Kristusta vastaan. Sen tähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en enää ikinä syö lihaa, etten olisi veljelleni viettelykseksi.

Jotta pääsisimme hiukkasen syvemmälle teemaan lainaan T. Reginald Hooveria (Korinttolaiskirjeet opiskeluopas, 1995, sivu 106):

”Paavalin aikana ihmiset palvoivat luonnon jumalia yhtä lailla kuin puusta, kivestä ja metallista tehtyjä jumaliaan. He palvoivat aurinkoa, kuuta, tähtiä, vuoria, jokia, puita. Tiettyjen jumalien tai jumalattarien uskottiin hallitsevan sadetta, antavan voimaa sodassa tai antavan hyvän sadon. Kreikkalaisilla oli monia jumalia. Roomalaiset julistivat keisarinsa jumaliksi. Niinpä alkuaikojen kristityt eivät voineet välttyä kosketuksesta epäjumalanpalvontaan.”

Huomaamme, että tuohon aikaan ja tuossa kulttuurissa oli todella yleistä, että ihmiset palvoivat epäjumalia ja söivät heille uhrattua lihaa. Seuraavaksi katsotaan mitä Jukka Norvanto sanoo aiheesta (Heikot ja vahvat. 1 Korinttolaiskirje 2007, 103-105):

Kun ihminen on tullut uskoon, hän ymmärtää, että kaikki epäjumalat ovat turhia, niistä ei ole mitään iloa, koska niitä ei todellisuudessa ole olemassakaan, kun taas Jumalassa on kaikki ja ilman häntä ei ole mitään olemassa. Paavali myöntää, että ihmiset tosin ovat kyllä tehneet kaikenlaisia palvontakohteita, joita he kutsuvat jumalikseen. Todellisuudessa on kuitenkin olemassa vain yksi Jumala. Korintin seurakunta oli varsin tuore, ja monet jotka olivat tulleet uskoon, olivat ennen aktiivisesti palvoneet epäjumalia ja vieneet suuren osan heidän ajankäytöstään. Siksi heidän oli vaikea omaksua tietoa, ettei epäjumalia ollut olemassa lainkaan.

Siksi Paavali viittaa rakkaudelliseen toimintatapaan, koska näille ihmisille ei ollut helppoa unohtaa kaikki entinen, vastoin kaikkia niitä tunteita ja kokemuksia, joita heillä epäjumalien palvontaan liittyi. Osa korinttolaisista oli unohtanut, ettei vapautta saa käyttää väärin: Jotkut opettivat, että syömällä epäjumalille uhrattua lihaa ihminen voi osoittaa vapautuneensa  omantunnon vankilasta ja on sen kautta tullut entistäkin paremmaksi uskovaksi. Tähän liittyi vakava ristiriita: Kun joku uskossaan vahva päätti syödä uhrilihaa ja käytti vapauttaan toista vastaan, heikompi joutui jonkinasteisen paineen alaiseksi ja lankesi tästä syystä tekemään sellaista, mitä hän ei omantuntonsa tähden voisi tehdä. Tällöin hankittu vapaus  ei koidu ollenkaan siunaukseksi, vaan hajottaa seurakunnan yhtenäisyyttä.

Nyt kun olemme tutkineet jaejaksoa, näemme selkeästi, että uskovien on todella tärkeää käyttää vapauttaan oikein, jottemme olisi loukkaukseksi tai lankeemukseksi toisille Jumalan lapsille. Jos esimerkiksi itse koemme vapautta käyttää joskus alkoholia ystävien kanssa, ja olemme sujut sen kanssa, se on hyväksyttävää. Mutta jos vaikutusalassamme on ihmisiä, jotka ovat ennen uskoontuloaan käyttäneet reippaasti alkoholia, vapautemme voi olla lankeemukseksi heille. Kristityn vapautta tulisi siis soveltaa oikein, koska Jumalan rakkaus velvoittaa meitä siihen. 

Mihin muuhun voimme soveltaa vapautta? Oikeastaan aivan kaikkeen. Meidän tulisi siis kysyä itseltämme: Onko tämä asia hyödyksi? Voiko se hallita minua ja vahingoittaako se muita?

Jesaja 42:3

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Kyseisessä jakeessa ja myös jaejaksossa Jesaja profetoi Jeesuksesta. Huomaatko, miten tärkeä teema tämä aihe on Jumalalle? Jos ennen uskoontuloa olemmekin toimineet itsekkäästi ja rakkaudettomasti, meidät kutsutaan nyt seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja toteuttamaan rakkaudellista toimintatapaa päivittäin. Jumalan tahto on, että rohkaisemme heikompia ja vastauskoontulleita ja kaikkia ihmisiä. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa (1. Kor. 8:1b).

Rakkaus saa aikaan pysyvän muutoksen, siitä Jeesus tunnettiin. Samoin alkuseurakunta. Olen melko varma siitä, että koska kaksitoista apostolia hengittivät kolme vuotta samaa ilmaa Jeesuksen kanssa, he eivät voineet olla omaksumatta rakkaudellista toimintatapaa, Juudasta lukuun ottamatta. Juudaksellakin oli mahdollisuus tehdä parannus synneistään, mutta hän käytti vapauttaan väärin ja maksoi siitä kovan hinnan. Jokainen voi toimia kuten haluaa, mutta joutuu kantamaan valinnoistaan itse vastuun.

Mikä merkitys vapaudella myös on suhteessa arkoihin ja heikompiin veljiin ja sisariin? Muistatko, että jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee rohkaisua. Jos Jumala on armossaan vahvistanut sinua ja käyttää sinua muiden rohkaisemiseksi, olet ollut vuosia sitten todennäköisesti eri tilanteessa. Me kaikki olemme olleet joskus heikkoja. Kun Jeesus on tullut elämämme herraksi ja olemme kasvaneet uskossa, olemme muuttuneet. Koska Jeesus maksoi täyden hinnan jokaisesta ihmisestä ristillä, meidän tulee rakastaa ja toimia kärsivällisesti heikompia kohtaan, kuten hän toimi. Miksi?

Jotta he rohkaistuisivat ja kasvaisivat täyteen potentiaaliin. Vaikutusvaltaiset ja menestyvät ihmiset ovat joskus olleet pieniä ja avuttomia, mutta kasvaneet pikku hiljaa siihen potentiaaliin, jonka Jumala on sallinut. Miksemme antaisi tätä mahdollisuutta kaikille ihmisille? Emme välttämättä tiedä Jumalan asettamaa kutsumusta heidän elämälleen, mutta jokaisella on ainutlaatuinen suunnitelma Isältä, joka on juuri sopiva. Sen tähden meidän tulee toimia rakkauden lain osoittamalla tavalla ja vain ihastella, kun Herra saa aikaan kasvun näissä ihmisissä.

Kun eräänä aamuna olin rukouksessa, koin Herran laskevan sydämelleni murheen siitä syystä, että hän itkee hänen luotaan pois lähteneitä. Hän on kerran ostanut heidät rakkaan Poikansa verellä, mutta he ovat synnin ja maailman pettäminä lähteneet pois.

Mitkä syyt johtivat heidät tähän? Voisiko olla niin, että sinä ja minä voisimme osoittaa aitoa välittämistä myös ihmisille, joita emme vielä tunne? Jos seurakunta on yhtenäinen perhe, silloin paholainen ei pääse valehtelemaan ja erkaannuttamaan siitä. Siksi seurakuntayhteys on todella merkittävä asia. Jos jokainen Jumalan lapsi päättäisi osoittaa rakkautta, silloin tällaisia tapauksia tapahtuisi harvemmin.

Jos Jeesus on seurakunnan Herra, hänen täytyy antaa johtaa meidät totuuteen ja rakkauteen. Vai tulemmeko yhteen ensisijaisesti muista motiiveista? Saako hän johtaa seurakuntaansa, jonka on ostanut omakseen omalla verellään? Mitä sinä ajattelisit ja tekisit, jos olisit juuri ostanut uuden auton ja myyjä kertoisi, että luovutus tapahtuu myöhemmin? Jeesus tahtoo opettaa seurakuntaansa vilpittömään rakkauteen, joka näkyy kaikessa toiminnassamme. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)