Selaat arkistoa kohteelle kriittisyys.

Media ja kriittisyys

20.9.2019 Ihmisoikeudet ja ihmisarvo, Politiikka ja yhteiskunta, uskonnot ja ideologiat

Median kriittisyys s.1/2
Media katsoo velvollisuudekseen olla kriittinen. Käytännössä tämä näyttää tarkoittavan sitä, että jos jollakin asialla on 99 hyvää puolta ja yksi huono puoli niin vain tästä huonosta saa puhua. Erityisesti tämä näkyy kristillisyyttä käsittelevissä ohjelmissa. Jos haastateltava puhuisi myös kristillisyyden hyvistä puolista, haastattelija kääntää puheen itse (negatiiviseen) asiaan ”mutta nyt puhutaan tästä….” eli kristillisyyden positiivisista puolista haastattelija ei kärsi puhua/kuulla.
Jos kuulijalla on vähänkin saman suuntaisia negatiivisia ajatuksia, niin ohjelma vahvistaa näitä. Jos taas puhuttaisiin myös asian hyvistä puolista, niin ehkä tämä huono puoli (huonot puolet) havaittaisiin jopa merkityksettömäksi. Tämä vain huonojen puolien (=kriittinen) esittely saa aikaan ääriajattelun ja ääriliikkeiden vahvistumista, vihaa, riitaa, erottaa ystävyksiä jne. Eikö median tarkoitus enää olekaan tieteellisen, objektiivisen tiedon välittäminen?

Katoaako sivistys kun viihde jyllää?
Yle Radio1 21.7 2015. Professori (uskontotiede) Rene Gothoni Helsingin yliopistosta ja professori Kalle Michelsen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta sekä Kimmo Pietiläinen.
Sivistyshenkilöt ovat nyt hajallaan. Sata vuotta sitten ajateltiin koneiden tuomaa vapaa-aikaa käytettävän itsensä sivistämiseen. Kylän sivistäjä oli opettaja, sitten rakennettiin työväentalot ja nuorisoseurantalot. Kukin harrasti aatteensa mukaista sivistystä. Nykyään talot purettu. Viihde hävittänyt sivistyksen. Mitä viihdyttävämpää, sitä parempaa. Tulikin sivistyneiden sijaan joutilasluokka, kuten pelättiinkin käyvän.Tiede ei enää vastaa kysymykseen; miksi näin on? Jäädään monien selitysten ja mielipiteiden varaan.
Samat tieteilijät, eri ohjelma:
Tiede nykyisin ainoaa luotettavaa tietoa, sekin pirstaloitunutta ja epäjärjestelmällistä.
Sata vuotta sitten olivat kirkko, uskonnot, ideologiat, joilla oli legitimiteettiä ja joilla voitiin muuttaa arvoja, normistoja. (Yksinkertaisimmillaan legitimiteetti tarkoittaa järjestelmän hyväksymisarvoisuutta kansalaisten silmissä.) Nyt tällaisia ei ole. Esim. työväenliike menettänyt ideologiansa.

Omakohtaisena kokemuksenani kerron Venla Kokkosen artikkelin (Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista) seurauksista. Mielestäni hyvä kaverini laittoi ko. artikkelin omalle seinälleen Face Bookkiin, josta minä sen sitten luin (olinhan hänen FB-kaverinsa). Ihmettelin suuresti, miksi hän noin teki. Kuulin jälkeenpäin, että hän oli esittänyt aiemminkin joitakin negatiisia lausuntoja kristinuskosta. Kysyessäni häneltä itseltään asiasta hän vastasi jotenkin tähän tapaan, että noin on yleisesti ottaen, mutta …… En tuon tapahtuman jälkeen pystynyt pitämään häntä hyvänä ysävänäni. Kuinka monen muun henkilön negatiivisten mielipiteiden vahvistamiseen ja kaverisuhteiden huonontumiseen tuo kirjoitus lieneekään vaikuttanut? Miksi moisia mielipiteitä piti vielä julkaista radiossa ja TV2:ssa? Millä korjaatte aiheuttamanne vahingon? Ette millään!
Artikkelissa viitataan keskustelun herättämiseen. Keskustellaan ja taas keskustellaan, kun monessa asiassa olisi pitänyt toimia jo vuosikymmeniä sitten. (saasteet, ilmasto, kasvatus ….)

Kun itse olen pyrkinyt rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni ja kunnioittamaan esivaltaa, tuntuu tosi pahalta tuollaisten mielipiteiden levittäminen kaiken kansan keskuuteen. Tuo vaikeuttaa lähimmäisten rakastamista. Eikö olisi mukavempaa elää rakkauden kuin vihan ilmapiirissä?

Miksi lähetän asiasta tietoa näin myöhään, johtuu siitä että asia ei ole jättänyt minua rauhaan, vaan pyörinyt jatkuvasti mielessäni, pahimpana tämä Venla Kokkosen esitys (seuraava sivu). Häneltä itseltään en ole saanut minkäänlaista vastausta kyselyyni, millä hän todistaa minun olevan kirjoituksen mukainen idiootti jne. (Olisin mm. päässyt aikoinaan tekemään prosessinsäätelyohjelmia Loviisan ydinvoimalaan.)

Ettekö te siellä mediassa (politiikassa sama) ymmärrä kuinka juuri te olette ehkä maallisista vaikuttajista pahin yhdenasian liikkeiden syntymiseen ja maailman pirstaloitumiseen vaikuttava taho aina vain kritisoimalla. Mm. media hehkuttaa mielenosoituksia, mellakoita ym. vallassa olevia vastaan. Nyt sitten joku puolue tai henkilö tulee hyvin suosituksi ja pääsee valtaan. Vähän ajan tai pitemmän kuluttua sen/hänen suosio romahtaa ja ollaan vähän aikaa ymmällään, nostetaan taas uusi suosioon tai ajaudutaan sekasortoon jne.
Maailman pahuus kumpuaa uskonnoistas. 2/2
Musiikkitoimittaja Venla Kokkonen jatkaa maanantaina 29.2.2016 Yle puheella aloitettua uskontokeskustelua henkilökohtaisella näkemyksellään. Battle-keskustelua moniäänistetään torstaisin Yle TV2:lla klo 22 aina 31.3.2016 saakka.
”Anteeksi, saanko häiritä. Onko kukaan kertonut sinulle, että Jumala rakastaa sinua?” Primäärireaktioni tämän satunnaisen nuoren miehen keskustelunavaukseen on räkäinen nauru. Huudahdan nauruni seasta, että ”väärä kohde, kivaa päivän jatkoa!” Raukka ei tiedä, että Jumalaa ei ole olemassa ja että Raamattu on maailman vanhin satukirja.
Olin muistaakseni kuusi, kun tajusin olevani ateisti. En tiennyt vielä silloin sanaa ateisti, mutta uskoni Jumalaan kuitenkin menetin: Kissanpentuni kuoli, eikä pieneen päähäni voinut mahtua, että mitään näin julmaa voi tapahtua. Kuollut kissanpentu! Että jos jossain on Jumala, niin ei se kissanpentuja kyllä tappaisi, tuosta vaan. Tapauksen jälkeen juoksin pihamaan ison kiven päälle ja heristin nyrkkiäni taivaaseen. Ja siitä asti olen ollut hyvin vakaumuksellinen ateisti.
Vuosien saatossa olen toki tajunnut, että maailmanlopulta tuntuva kissanpennun kuolema ei sitten ollutkaan maailman julmin asia. Kyllä kaikki tietävät maailman sodat ja kriisit, nälänhädät ja luonnonkatastrofit, tautiepidemiat ja rikokset, rasismin, homofobian, tuotantoeläinten kärsimykset ja ilmastonmuutoksen. Muun muassa. Jos Jumala on hyvä ja olemassa, ei maailma olisi näin kamala ja pelottava paikka elää.
Älä tapa. Paitsi tietty jos teet sen uskonnon nimissä ja isot kirjat niin käskee. Räjäytä satoja ihmisiä ja itsesi siinä mukana. Kunnioitettava marttyyri. Kiitos uskontojen, ympärillämme tapahtuu niin paljon terrori-iskuja. Ja jos ei suoraan uskonnon nimissä tehtyjä, niin taustalla jylläävät uskonnot ja niiden luoma kulttuuri ovat niihin joka tapauksessa iso syy. Ylipäätään kulttuurien yhteensovittaminen maailmassa olisi helpompaa, jos uskonnot eivät muovaisi kulttuureja niin paljon.
Uskonnot ovat kaksinaismoralistisia, aiheuttavat ennakkoluuloja ja vahvistavat stereotypioita. Kristitty mies saa hakata vaimonsa ja raiskata naapurin teinitytön. Mutta älkää yleistäkö! Se on vain yksilö, kaikki kristityt eivät tee niin. Mutta jos muslimi on osallisena terrorismiin, tarkoittaa se kristityn silmissä kaikkien muslimien olevan terroristeja. Surullista ja säälittävää vähämielisyyttä, uskonnon nimissä.
Ja naiset. Kyllä asemamme maailmassa olisi parempi, jos emme olisi ”miehen kylkiluusta tehtyjä”. Ei meitä niin alempiarvoisena suhteessa mieheen koettaisi, ei kivitettäisi eikä kaapuun piiloon puettaisi. Naispapit ovat edelleen poikkeus eikä sääntö. Kuka nainen haluaa tukea tällaista instituutiota? Ja silti naiset ovat tutkimuksen mukaan – uskontokuntaan katsomatta – kautta maailman uskonnollisempia kuin miehet.
Apua naiset, sanokaa vielä että olette sovinistejakin! Tosin osoittavathan tutkimukset myös, että miehet ovat todennäköisemmin fundamentalisteja. Hyvä että tätä tosiaan on tutkittu – pedofiilejä kuhiseva vatikaani ja paavi eivät olisikaan meidän antaneet näin olettaa. Mies uskontopäällikkönä, nainen huivin ja kivityskiven välissä alempiarvoisena. Hyvä. Uskokaa toki naiset vielä enemmän.
Ja vaikka Darwin on tieteellisesti todistanut maailman synnyn evoluutioteoriallaan, pelottavan suuri osa ihmisistä luulee, että maailma syntyi, poks vaan, parrakkaan miehen taianomaisesta käskystä. Ootko koskaan tutkinut avaruutta? Tai opiskellut biologiaa? Tai vaan ajatellut omilla aivoillasi? Jep. Missään uskonnossa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä – eikä mitään perusteita sille, että ihmisen kannattaisi olla uskossa.
Jos edes hetken miettii miten paljon kuolemaa, kipua ja tuhoa uskonnot viljelevät, niin pitää olla hullu ja idiootti, että sellaisiin jumaliin uskonsa naulitsee. Jotkut väittävät, että ihminen tarvitsee elämäänsä hengellisyyttä ja jotain mihin uskoa. Mutta tarvitseeko sen olla uskonto? Usko itseesi, läheisiisi ja maailman piilossa olevaan hyvyyteen. Ole hengellinen, mutta älä uskonnollinen.
Uskonnon tyrkyttäminen ja sanan julistus yleisillä paikoilla on masentavinta paskaa ikinä. Hei ihminen, tule uskoon, antaudu Jumalan rakkaudelle ja ota Herra sydämeesi. Samalla sulje silmäsi kaikelle pahalle, jota uskonnot aiheuttavat. Tai vaihtoehtoisesti rakenna oma ständi: ”Sano ei uskonnoille, astu ateismin auvoiseen laivaan”.
Ehkä tästä alkaa ateistin ristiretki uskontojen turmelemassa maailmassa. Kaikki uskonnot tulisi kieltää. Se on askel parempaan maailmaan.
EDIT: Lisätty jutun alkuun tiedot Battle-sisällön julkaisukanavista viikon aikana.

Oi Olli

30.7.2015 Yleinen

Persujen Olli Immonen on paistatellut kohta kaksi viikkoa itserakentamassaan ihmisgrillissä. Mahtaa olla kypsä olo. Tosin toisen viikon aikana grilliä on viilennetty jo aika paljon puoltavilla ja miehen mielipidettä kannattavilla kommenteilla. Epäilen, että Olli ei tässä hetkessä enää juurikaan koe ideologista hengen paloa varsinaiseen aiheeseen, vaan käy epätoivoisen tuntuista taisteluaan tavoitteenaan varmistaa oma poliittinen tulevaisuutensa.

Lienee selvä, että ensisijaisesti Olli toki on sitä mieltä, mitä kirjoittaa ja todennäköisesti vielä paljon enemmänkin. Riittää kun lukee Suomen Sisun julistuksia. Ja mies on kuitenkin aktiivijäsen. Mutta tällä hetkellä ajatuksiensa julistaminen tehdään vain sen varjolla, miten se pelitaktisesti palvelee hänen poliittista uraansa. Laskelmointia, suunnittelua, puolueen neuvontaa jne. Niin sen täytyy mennäkin – en usko Ollilla olevan juuri nyt uskottavaa vaihtoehtosuunnitelmaa kansanedustajan työlle kaikkine mukavuksineen.

Viikon aikana on tosiaan ilmaantunut mielipiteitä, joissa Ollin perusajatukselle monikulttuurisuudesta on löytynyt paljonkin kannatusta. Ja siis ihan tavallisilta ihmisiltä. Somessa alkaa olla rohkaistuneita kannanottajia, joiden sisällössä on osittain samaa Ollin viestiä. Tosin paljon fiksummin puettuja lauseita ja vähemmän retoriikkaa. Ja ehkä muutama viski vähemmän luovuuden avuksi kuin Ollilla on ollut.

Aika moni on arvostellut alkuviikon monikulttuurisuutta vastustavan mielenosoituksen ajatusta. On kommentoitu, miksi ei ole lähdetty liikkeelle meidän ”todellisten ongelmien” puolustamiseksi. Koska niitä meillä riittää kuulemma. Näitä lausuntoja en oikein itse ymmärrä ollenkaan. Oliko tuo mielenilmaus sitten muita ongelmia vähättelevä? Jokainen saa alkaa kai järjestämään ihan millaista mielenosoitusta vaan haluaa. Liittyä järjestöhin ja olla kansalaisaktivisti alueella, millä haluaa. Se on tämän vapaan maan hyvä puoli.