Selaat arkistoa kohteelle kriisimaa.

”Kriisimaa” Espanja

8.7.2015 Yleinen

Vietin pari viikkoa lomalla eteläisessä Espanjassa. Maa ja alue on tuttua sekä loman vieton kannalta turvallista ja taattua – aurinkoa ja lämpöä riittää, ruoka on hyvää, hintataso kohtuullinen ja ihmiset ystävällisiä. Lomana siis kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Luulen, että en kuitenkaan ole ainoa suomalainen, joka siellä ollessaan on viimeaikaisten talousuutisten valossa hieman asenteellinen Espanjaan ja sen kansalaisiin. On ikäänkuin alitajunnassa tunne, että miten nämä spanielit ovat asiansa sotkeneet? Onko ne hieman laiskoja? Mihin rahaa on tuhlattu? Ja muuta vastaavaa. Tiedätte varmaan tunteen.

Tavallaan tuohon epäluuloon ja asenteellisuuteen on kyllä perusteensa. Mutta pohdiskelin myös muutamaa seikkaa, jotka jäivät mieleeni ja jotka siellä tuntuvat olevan aika kohdillaan. Ensimmäinen esimerkki on lemmikkieläimet. Vastaani tuli lukuisa määrä koiria, joita ei talutettu ollenkaan liekassa, vaan ne kulkivat isäntiensä tai emäntiensä vieressä tai välittömässä läheisyydessä ihan säyseästi. Tulipa vastaan sitten ihmisiä tai muita eläimiä. Ei haukun haukkua, ei murinoita eikä karkaamisia. Mitähän meillä on mennyt pieleen, kun jokainen koira on tiukassa narussa ja siitäkin ne meinaavat jokaista vastaantulijaa haukkua ainakin jos kyseessä on toinen koira?

Myös lasten käyttäytymisestä sain saman havainnon. Ravintoloissa ja uimaltailla sekä rannoilla ainoat lapset, jotka huusivat, meuhkasivat tai juoksentelivat päättömästi olivat suomalaisia. Eivät espanjalaiset saatikka edes britit koohottaneet samalla tavalla. Mitä olemme tehneet siinä toisin?

Itsekin aika herkästi arvostelen kaikkien muiden maiden liikennekulttuuria, paitsi omaamme. Sama koskee Espanjan liikennettä. Yritin tällä kertaa olla avarakatseinen ja omaksuin välimerellisen asenteen koko liikkumiseen. Huomasin sen auttavan. Ruuhkia on paljon, mutta en ottanut asiasta paineita. Tiet ovat huomattavan kapeita, nopeudet suuria ja tilaa vähän muutenkin. Silti liikenne sujuu hämmästyttävän hienosti. Mitäpä sen väliä jos vilkku unohtuu tai etäisyydet ovat aika pieniä välillä. Täällä Suomessa saisi aika monta hannukarpoa kimppuunsa samalla asenteella. Myös pysäköinti on aika liberaalia meihin verrattuna. Auton saa jättää melkein miten vaan kunhan se ei tuki koko tietä. Pitkäksi aikaa. Hämmästyttävää on se, miten ahtaan oloisia ovat kaikki parkkitalot. Saa tähtäillä ihan tosissaan ja vekslailla edestakaisin. Mutta yhtä kaikki – autot löytävät paikkansa ja vahinkoja ei taphtune. Mutta rakentamiskulut ovat taatusti edullisemmat kuin meillä, missä leveydet ovat kiitoteiden luokkaa. Myös teillä.

Kuluttajan näkökulmasta suomalainen ruokakauppa on kyllä monipuolinen. Esimerkiksi juustoja, ruokakermoja tai jogurtteja löytyy vähintään kymmentä eri sorttia jokaista. Mutta näinhän ei ole Espanjassa. Pari eri kermaa, voita tai maitoa. Eikä niitä laktoosittomia ollenkaan. Silti tulevat hyvin toimeen ja ovat terveitä. Ja espanjalainen keittiö taitaa olla jopa kuuluisampi kuin suomalainen. Myös ruokakaupan lasku on edullisempi. Johtuisiko se siitä että valikoiman pysyessä rajallisena, ovat myös tuotantokustannukset kaiken kaikkiaan maltillisemmat?

Ehkä kaikkein mieliinpainuvin lomailijan muisto ja havainto on kyllä toistuvasti kuitenkin palvelu. Etenkin ravintoloissa. Asiakaspalvelijat ymmärtävät poikkeuksetta, että heidän ammattitaitoonsa kuuluu ystävällisyys ja he ovat riippuvaisia asiakkaista. Suhtautuminen asiakkaisiin on aivan toisenlaista kuin valitettavasti lähes kaikissa suomalaisissa soittoruokaloissa. Hymy, palvelualttius sekä suhtautuminen lapsiin sekä ovat tasolla, missä palvelurahojen jättäminen tuntuu aina luonnolliselta.

Mutta oli silti kiva tulla takaisin kotisuomeenkin. Joitakin asioita jää silti kaipaamaan.