Selaat arkistoa kohteelle koulu.

Mitä ihmettä??

1.10.2016 Mahtava fiilis

Tällä kerralla en vatvo asioita kuten kuinka huono olen, itsetuhoisuudestani.. vaan tämä postaus kuuluu kategoriaan ”poikkeus vahvistaa säännön” nimittäin sen säännön, että kirjoittaisin vain negatiivisista asioista. Tai varsinaisesti ei tämä ole ensimmäinen kerta kun kirjoitan positiivisista asioista, mutta ainakin positiiviset päivitykseni kuuluvat vähemmistöön.

Todellakin mua ihmetyttää yks asia, se asia liittyy minuun itseeni. Ihmetykseni aiheuttaja on mun mielialani, fiilikseni, nimittäin tajusin tuossa jokin aikaa sitten olevani aikaslailla hyvällä fiiliksellä. Tuntuu ettei sanoja minä ja hyvä fiilis voisi ahtaa samaan virkkeeseen, kaipa sittenkin voi.  Hieman mua häiritsee, ettei mulla oo aavistustakaan mistä tää iloinen fiilis tulee, ketä/mitä tästä saan ”syyttää”. No jääköön arvoitukseksi, kuulukoon osastoihin ”tätä en ymmärrä” ja ”maailman suuret mysteerit”.

Kaikella loogisuudella ajateltuna mun fiiliksen pitäis olla kaikkea muuta kuin hyvä. Mulla nimittäin on maantieteen aluetutkimuksen deadline maanantaina, joululeiriä pitäis suunnitella kaikella tohinalla, matikan kurssin lopputyö pitäis tehdä, myös tiistaina alkavan koeviikon eteen pitäisi tehdä jotain (koekeet mulla on ti 4.10 maantiede GE4S, ke 5.10 äikkä AI6, ma 10.10 historia HI4 ja vielä ti 11.10 matikka MB7S).  Kaiken järjen mukaan mun pitäis olla super stressaantunut, mutta ilmeisesti joku päätti, että otan tänään vapaapäivän stressistä, hyvä päätös.

Mun hyvään fiilikseen luultavasti vaikuttavat mm.: 1. Se että nyt on kolmena päivänä satanut vettä. Heii hetkinen anteeks mitä, miten sade voi vaikuttaa positiivisesti?! Yleensä sateinen sää just masentaa mua. Tällä hetkellä löysin sateesta hyvän puolen: suurin piirtein koko Suomessa ei ole aikoihin satanut pisaraakaan => metsät ovat kuivia => sienet eivät saa vettä, joten ne kuivuvat, eivätkä kasva. Olen tänä vuonna käynyt vasta kahdesti suppismetsällä yhteensä saalista on kertynyt hieman alle 10l. Nyt kun vihdoin mun ja monien muiden sieni-intoilijoiden toiveet sateesta täyttyivät, aion mennä viikonloppuna sienimetsään aivan väkisin, vaikka senkin uhalla, ettei mun aikatauluni sitä kovin hyvällä katsoisikaan.  2. Varsinkin tänään on tuullut ja paljon. Tätä on hieman vaikea selittää, mutta yritän sönkätä jotain. Pari mun kaveriani tietävät tämän jutun. Tämä kuuluu asioihin joista tietää vain muutama ihminen, mikäli useammat tietäisivät mut oikeasti leimattaisiin lopullisesti hulluksi ja päästään vajaaksi. Jotenkin olen muutaman viime vuoden aikana tykästynyt tuuleen, joo on ärsyttävää pyöräillä vastatuuleen yms. mutta.. Jotenkin koen tuulen turvalliseksi, tuuli rauhoittaa. Varsinkin silloi kun tuulee paljon pystyn paremmin käsittelemään ja hallitsemaan sisälläni myrskyävät tunteet, tuntuu kuin olisin yhtä tuulen kanssa, saan tuulesta myös energiaa ulle tulee samankaltainen fiilis kuin elokuvassa Frozen huurteinen seikkailu, kun Elsa laulaa kappaleen Let it go (suom. Taakse jää). En saa ajatuksestani kiinni minkälainen tuo Elsan tunnetila on ko. kappaleessa alkaen kohdasta 1.27, tavallaan jo 1.00, mutta jotain niin samankaltaista tunnen itsekin.

 

 

 

Mun on myös aivan pakko laittaa edellisestä kappaleesta myös yks toinen versio, joka nyt vaan on niin paras :)

 

 

 

 

3. Simppelisti viikonloppu alkaa, vaikkakin se on aika täynnä kouluhommia.  4. Myös se että olen kuunnellut koko illan hyvää musiikkia, vaikkakin Loop toistaa samoja biisejä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, onneksi se ei sentään ränkkää jotain maailman surkeinta biisiä. Laitan tuohon alle yhden tämän hetkisistä suosikki biiseistä, en osaa selittää miksi, mutta eniten pidän aivan biisin alusta (=muutamat ensimmäiset sekunnit). Tämä biisi nyt vai on tällä hetkellä se joka iskee täysillä, myös tästä on helppo huomata minkälaisesta musiikista pidän erityisen paljon <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3  +kaunis tausta videolla :)

 

 

 

 

Mun piti kymmenen aikaa viedä koira ulos koppiin, muuten sillä sisällä on sille tukalan kuuma. Ajattelin ettei koira tuskin laita vastaan jos kävellään pikkuisen matkaa, se saa paremmin toimitettu asiansa. Ulkona oli melkein pilkkopimeää, taivas oli liki pilvetön, taivaalla loistivat miljoonat tähdet ja tuuli. Oli niiin kaunis ilta. Koska kerran partiolainen, aina partiolainen lauleskelin kaksi ehdotonta suosikkiani: Ilta pimenee ja Tää ystävyys ei raukene. Kummastakaan en löytänyt kovin hyvää versiota, toisesta (Ilta pimenee) sentään säädyllisen, mutta toisesta en senkään vertaa. Jokainen partiolainen on varmasti kuullut molemmat biisit, joten suokaa anteeksi biisien tekijöille surkeat versiot, jotka eivät päästä biisejä oikeuksiinsa. Kappaleesta Ilta pimenee mun on ihan pakko todeta,  että olen aikoinaan oppinut laulamaan ko. kappaleen kaanonina (kaiketi oikea sana) anyway toistetaan joka kerta kahdesti mitä laulettiin esim. ”Ilta pimenee, ilta pimenee, tulen liekkimme, tulen liekkimme, tietä valaisee, tietä valaisee, vaeltamaamme, vaeltamaamme..”

Ilta pimenee 

Ilta pimenee tulenliekkimme
tietä valaisee vaeltamaamme.

Jalanjälkineen tämä vanha tie
maahan kaukaiseen kaivattuhun vie.

Rantaa kaukaiseen, rauhan satamaan,
sydän hiljainen tiellä johdetaan.

Ristin vanhan luo, joka elämään
sovituksen tuo, Hänen veressään.

Ilta pimenee, tulenliekkimme
tietä valaisee, vaeltamaamme.

 

 

 

Tää ystävyys ei raukene

Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.
Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.

Should auld acquaintance be forgot and never brought to mind?
Should auld acquaintance be forgot and days of auld lang syne?
For auld lang syne, my dear, for auld lang syne,
we’ll take a cup of kindness yet for auld lang syne

Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.

 

 

 

 

Lähdempä tästä vihdoin ja viimein nukkumaan, kello lähentelee kahta yöllä, hups. Tän kirjoittaminen oli kyllä täysin muutaman tunnin unien menettämisen arvoista. Toivottavasti jollakulla muullakin on hyvä fiilis :)  Ilta musakseni valitsen ehdottomasti: beautiful now zedd ft jon bellion <3

 

 

-Elina

Parin viimepäivän ajatuksia 24-27.9

27.9.2016 Kuulumisia (negatiivisia tosin)

(Maanantain ajatuksia) No suoraan sanottuna viikonloppu oli aika rankka. Kun on rankkaa psyykkisesti, lopulta se näkyy fyysisenä väsymyksenä.  Taisin haukata liian ison palan ton PJ (=partiojohtajan koulutus sisältää mm. johtamistehtävän kuten leirin järjestämisen) homman kanssa. Eilen (su 25.9) illalla kun tulin kotiin olin ihan uuvuksissa, ajatukset olivat tyyliä: hermoromahdus, haluisin sairaslomalle elämästäni, ei työuupumus vaan elämäuupumus..  Koko ajan mun tarvis tehdä useampaa työtä samaan aikaan 120 lasissa, mutten jaksais muuta kuin nukkua. Eikä tietenkään tää mun väsymykseni lopu edes nukkumalla. Oon hukassa, en tiedä miten mun pitäis toimia :'(

(Ajatuksiani la n. klo 18->) Ei mikään kauheen paras fiilis. Huomaa taas että oon ollu reilun vuorokauden isommassa porukassa. Oon enemmän se joka haluaa vetäytyä omaan rauhaansa (edes välillä). Ottaa hengitystilaa, tilaa omille ajatuksille. Yksin voi olla juuri sellainen kuin on, ei tarvitse välittää muista mitään.  En kunnolla osaa sanoa miksi olen näinuuvuksissa, ehkä siks että täällä kurssilla tullut niin tiivistä settiä, niin paljon suuria asioita. Vaikka monista asioista olen jotain kuullutkin, mutta kaikkiin aiempiin tietoihini olen saanut paljon uutta, tietoni ovat syventyneet. Tiedä häntä olenko saanut hieman liikaa pureskeltavaa, liian paljon muistettavaa kerralla. Kyyneleet ja romahtaminen eivät olleet kaukana. (Vähän myöhemmin samana iltana->) Mua alkoi todella oksettamaan eräiden tyyppien jutut (ei siis mitään erikoista, ihan vaan asioita jotka menee multa yli, joita en kestä kuunnella, joita toisaalta joutuu kuulemaan joka päivä). Miten ihmiset voivat kuvitella, et kaikkia kiinnostas ja naurattais alkoholi ja seksi (+kaikki siihen liittyvä)? En pysty käsittämään. Mua lähinnä alkaa oksettamaan, muistot jotka monilta puuttuvat tulvivat tajuntaani.

Kurssilla puhuttiin lauantaina mm. EA:sta ihan perus hätäensiavusta ja jopa hiukan psyykkisen puolen jutuista. Totesin siin et vaiks tarkoittaisi hyvää, voi tahtomattaan pahentaa tilannetta (oli just puhuttu entä jos joku esim. leirillä uhkaisi tappaa itsensä miten tulis toimia). Sanoin vaan täyden totuuden, vaikkei tuskin kukaan sanojani tainnu tajutakaan, eihän ne tienny musta mitään.  Okei joo se yks tyyppi ei ollu samas ryhmäs jonka kanssa EA:sta juttelin, mutta silti satutti. Olin yksin yhdes majoitusrakennuksen huoneessa, sit yhtäkkii se yks kurssilainen tuli sin hakemaan kamojaan ja kysy multa mitä teen. Totesin vaan et tapan aikaa ja kuuntelen musiikkia. Siihen se meni sanomaan: tai kunnes aika tappaa sinut. Ehkä pystytte ymmärtämään mua, miks sanat satutti, vaikka oonkin aika varma, ettei se tarkoittanut satuttaa. Silti ei paljoa mieliala noussut siitä..

Tänään tiistaina (27.9) fiilikset ovat olleet aika matalalla. Oon ehkä ollu tavallista alakuloisemmalla fiiliksellä koko päivän. Vaikken ole tänäänkään tehnyt paljoa mitään, olen silti ollut koko ajan valmis nukkumaan. Huokaus. Loppuisipa tää ainainen väsymys edes nukkumalla, mutta ei, ei tää lopu milloinkaan. Menisin niin mielelläni nukkumaan, vaikka heti (klo 18), mutten voi koska syysleiriin liittyvä kokous alkaa seitsemältä.

-Elina

Koulun aloitus

15.8.2016 Yleinen

Täatä tulee pikainen kirjoitus, mutta noh, viimekuukauden aikana on tapahtunut  paljon kaikkea. olen laittanut tavoitteen koulun suhteen. koulu alkoi viimeviikolla ja tänään alkoi myös lukio-opinnot. Teen siis kaksoistutkintoa. Ensimmäiset tunnit olivat oikeastaan tutustumista ja nimien kertausta, ainoastaan matikassa rupesimme tekemään heti tehtäviä. Ja kyllä, läksyjä tuli. Onneksi ammatillisissa opinnoissa ei tule paljoa mitään läksyjä, joten voi keskittyä opiskelemaan ruotsia, matikkaa, äidinkieltä ja englantia. Vahvuuteni ovat tällähetkellä englanti ja äikkä. Ruotsi on siansaksaa ja matikkaan pitää oikeasti panostaa jos haluaa ymmärtää. Tähän on laitettu paljon rahaa, joten aijon käydä tämän loppuun ja onnistua. Tarvitsen tosin sen tehdäkseni myös monia litroja kahvia :D Saimme tänään nimittäin tietää seitsämän tulevan kokeen päivämäärät, ja ne eivät edes ole kaukana toisistaan. Opiskelu menee siis varmasti aika pitkälle iltaan jo jonkun ajan päästä. Olen kuitenkin suunnitellut kaiken valmiiksi ja aijon pitää numerot samalla tasolla kuin yläkoulussa. Kertokaa minkä ammatin/monennen luokan olette aloittaneet. Opiskelun intoa ja jaksamista kaikille!

Vi hörs, kuullaan pian!

247kuplassa

Ärsyttävä keskiviikko?

25.5.2016 Yleinen

Hellou!
Kaikki lähti siitä, että puoli vitsillä tein jonkun persoonallisuustestin netistä, sillä muistan, että joskus psykan tunnilla on tullut opettajan ohjeistamana tullut tehtyä sellanen. No, päätin tehdä sellaisen. Ei siinä testissä sinänsä mitään ihmeellistä ollut ja vertailun vuoksi kahlasin nettiä läpi ja tein aika monen erikin sivun persoonallisuustestin, ihan vaan ajan kuluks ja huvin vuoksi.

Kun olin tehnyt ns. ”yhteenvedon” kaikista testeistä ja tarkastellut tuloksia yms ja tullut siihen tulokseen, että tulokset olivat pelottavan paikkaansa pitäviä, löysin jonkun sivun mitä kautta pääsi tekeen jotain ammatinvalintatestejä. Noh, olihan niitäkin pakko koittaa ja oikeestaan ehkä ihan hyväkin.. Muutaman testin kerkesin tekeen, kunnes tuli sellanen tunne, että ei hemmetti sentään, nyt riittää..

Siitä tuli melkeinpä ärsyttävä olo ja eniten ehkä turhautunut.. Ainakin mulle, koska mulla ei oikeesti ole mitään hajua, että mikä mä haluan olla tai mikskä mä haluisin tulla…
Äidistä opoihin tenttaa, että mikä susta tulee isona. Mä en tiedä! Ja mitä lähempänä lukion loppuminen on, sitä enemmän tulee sellanen olo, että voi tsiisus, en mä oikeesti tiiä…

Kun suurin ärsytys oli laantunut, keräsin taas ajatuksia kasaan ja totesin, että ei tää elämä oo niin vakavaa. Minä ja moni muukin, ketkä tuskailee tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, löytää varmasti oman ”punasen lankansa”. Jos mietin itse nyt, että missä kuvittelen itteni 10 vuoden päästä, niin voin sanoa, että päässä on vaan pelkkää tyhjää eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin elämän polku vie ja kuljettaa. Täytyy vaan luottaa siihen, että oma juttu löytyy kyllä. Jos ei heti, niin erilaisten vaihtoehtojen jälkeen :)

Ei mulla tällä kertaa ollu oikeestaan muuta, halusin lähinnä vaan avautua aiheesta ja toivon, että ehkä joku teistäkin on paininu tai parhaillaan painii saman ongelman kanssa. Mutta juu, sellasia ajatuksia tänään! :)
Huomenna on taas päivä uus ja uudet kujeet, joten eiköhän valmistauduta myös pikku hiljaa perjantaihin ja piakkoin saapuvaan viikonloppuun!

Hyvää loppuviikkoa kaikille :)

Kohti kesää kovalla vauhdilla

23.5.2016 Yleinen

Moikka!

Ei ole taas pitkään aikaan tullut runoiltua tänne yhtään mitään ja tänään oli sellanen fiilis, kun kerrankin on taas aikaa, että nyt pitää kirjottaa :)

Aivan hirmusen nopeesti on aika taas menny! Justhan vasta lumet suli ja sää alko lämmitä ja nyt koivuissa on jo lehdet ja sääkin on niin lämmin! Voi vitsit, kuinka oonkaan oottanu sitä, että kun aamulla kävelee bussipysäkille, että kuulee lintujen laulavan :)

Mutta joo, mun elämä on ollu niin kiireistä nyt viimisen kuukauden ajan, että ei meinaa ite ees mukana pysyä! Mutta siitä huolimatta hyvää kuuluu, vaikka onkin välillä ihan sekasin päivistä :)

Oikeestaan tois hyvä fiilis kokonaisuudessaan: vihdoinkin yo-tulokset tuli ja olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseen, vaikka sanotaankin (mikä lie myytti), että 2. luokalla kirjotukset alottavat kirjottaa huonommin kun 3. luokalla, joten ylitin ainakin itteni! Lisäks mun aivan mahtavalla teatteriporukalla on para aikaa menossa kevätnäytökset ja se on meille iso asia, että saadaan tehä sitä juttua, koska se vaan on meille tärkeetä ja koko se scene, kenen kans on tehny joulukuusta asti ”töitä” nuorisoteatterissa ja ollu osana sitä kokonaisuutta, antaa hyvää voimaa ja paukkuja vielä viimisillekin viikoille kouluun, joten kiitos siitä! :)

Toivottavasti tekin saatte voimaa ja tukee joltain tai jostain teille tärkeestä jutusta! :)
Hyvää loppu kevättä kaikille ja kouluja käyvät; vielä hetki, sit se on siinä, ja sit ketä töissä on; kyllä se loma sieltä kans tulee! :)

~ annika

Suojattu: Lisää epäonnestani…

10.3.2016 aikuisopiskelu, Koti, projekti, Yleinen

Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:

Hengissä vielä, valitettavasti

4.2.2016 pohjalla jälleen

Kyllä mä vielä olen hengissä, valitettavasti. Vaihteeksi kaikki tuntuu menevän päin peetä. Tuin maanantaina kipeäksi ja tiistaina alkoi koeviikko. Jes-fiils on mahtava.

Monesti olen ajatellut kirjoittaa tänne, mutten ole saanut aikaiseksi, ja toiseksi edellinen terapeuttini ei tykännyt yhtään tästä mun blogin ptämisestä.. Tosi kannustavaa.

 

Mä en edes itse tiedä kuinka äärirajoille itseäni vien. Tiedän menneeni liian pitkälle vasta kun romahdan (yleensä pikku asiasta).

Tänään raahauduin kouluun matikan kertaustunnille, josko opettaja osaisi selittää mulle edes jotain. Tulin kotiin ja pyysin kaveriani auttamaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei pitkää matikkaa lukeva ystäväni mua osannut auttaa. Ainoa missä edistyin oli se kun huomasin, etten osannut yhtään mitään. En osannut laskea laskun laskua. Ystäväni lähti ja ei siihen muuta vaadittu. Itkin. Tajusin jälleen kerran kuinka väsynyt henkisesti olen. Olen jälleen ylittänyt voimavarani, eikä mulla oo mitään hajua miten rämpisin seuraavat päivät kunnialla läpi. Jos saisin kokeista edes kutosia.. En oikeastti tiedä kauanko jaksan. Koska saan luovuttaa?

 

-Elina

Pakettia pukkaa harvase päivä <3

21.1.2016 Yleinen

Tänään oli se päivä, minkä näkemistä en vielä kuukausikaan sitten uskonut. Kelan äitiysavustuspakkaus saapui. Kävimme sen tietenkin heti hakemassa, innolla ja kyyneleet silmissä avasimme paketin. Paketti vaikuttaa ihan kivalta, jotain siellä semmosia on mitä meillä ei varmaan tule käytettyä, mutta eipä se haittaa. Positiivisin yllätys itselleni oli toppahaalari. Luulin valokuvan perusteella että puku on vaaleansininen, mutta luonnossa se onkin valko-turkoosi raidallinen. Mutta kaikinpuolin tämä oli meille siis hyvin tunteellinen hetki. Nyt vaan sitten odotellaan, että käyttäjä saadaan maailmaan. <3

Paljon on tuota vaatetta tässä pikku hiljaa kertynyt ja lisää on tulossa. Ei oikein malttaisi keskittyä enää kouluhommiinkaan vaan olisi vaan kiva pestä vaatteita valmiiksi ja alkaa pikku hiljaa valmistautumaan vauvan tuloon. Koulussa oloa hankaloittaa hieman se, että pitkään istuminen tekee häijyä. Tai lähinnä siis pahinta on se liikkeelle lähtö. Ilmeisesti lantion löystymistä on tapahtunut sen verran, että tuo liikkuminen on hieman kivuliasta. Nivuset ja reidet valittaa ja selkäkin hieman. Eikä tuo Pullakaan ainakaan eilen kauheasti nauttinut siitä luennolla istumisesta, kun potkua tuli sen verran tiuhaan ja kovaa koko luennon ajan. <3

Viikon päästä olisi sitten se kasvunseurantaultra. En oo kyllä kauheesti jaksanu asiaa miettiä, varsinkin kun pieni on antanut niin hyvin kuulua itsestään. Toivonkin, että nyt liikkeet alkaisi tuntua kunnolla jo joka päivä. Vielähän sillä on kovin tilaa tuolla liikuskella ja huomaan että välillä liikkeet tuntuu niin hennosti, että tyyppi taitaa potkia selkää kohti.

Tänään keskustelua herätti kovasti THL:n uudet suositukset siitä, ettei raskaana oleva saisi syödä enää lainkaan lakritsia tai salmiakkia. Otsikointi oli näyttävää, mutta tämä tyyppi itse kertoi sitten, että se kielletään sen takia kun ei voida tietää onko sillä yhteyttä lapsien keskittymisongelmiin. Heh. Kohta varmaan kielletään kraanavesikin, kun ei tiedetä voisiko sillä olla jotain vaikutusta lapsen kehitykseen. Välillä tulee semmoinen olo, että mihin tämä maa on menossa. Äitini kanssa puhuin näistä suosituksista ja silloin, kun hän minua odotti käskettiin välttää liiallista suolan käyttöä. Mm. suolaisia makkaroita piti vältellä. Ja kuinka paljon niitä tuotteita on nyt 30vuotta myöhemmin… ja mitä taas tässä välissä on tapahtunut lapsien sairauksille? Allergiat on lisääntyneet niin, että niistä ollaan jo kovin huolissaan samoin lasten sairastaminen on lisääntynyt. Ja näille yhteinen tekijä ainakin on hygienian lisääntyminen. Niin, kyllä meidän lapsi saa laittaa lunta suuhunsa jne. Onko kukaan tutkinut sitä, mikä vaikutus lasten allergioihin on esimerkiksi juuri sillä, että nämä raskaanaolevien äitien ruokavaliota on rajoitettu? Olisi kiva ihan päästä jututtamaan jotain lääkäriä tästä asiasta. No, tästä asiasta varmaan saisi pitkät ja hyvät keskustelut monien raskaanaolevien sekä äitien kanssa. ;)

Tällä hetkellä fiilikset siis ihan hyvät, vauvan kovasti möykätessä mahassa. Nyt pitäisi jostain vaan etsiä motivaatiota tehdä nuo muutamat kouluhommat loppuun ennen mammaloman alkua. :)

Super ihminen?

7.12.2015 Yleinen

Kahvitahra keittimen vieressä, leivänmuruja pöydällä, pari kahvikuppia tiskipöydällä ja sokeripussi keittiön tasolla, sirosti tietysti tonnikalapurkin ja kaakaopurkin vieressä, menossa, tottakai, kaappeihin.

Mutta en mä niitä nyt jaksa siivota pois siitä, ehkä sitten huomenna, ja ehkä sitten huomenna olen aivan super ja pyyhin ton pöydän ja imuroin noi murot ja askartelusälät keittiön pöydän alta, ja niin, pesen vessan lavuaarista hammastahnat ja tuulikaapista noi hiekat imuroin, huomenna sitten.

Huomenna on kuitenkin vapaapäivä  vihdoin, toki, nuorimmainen tulee herättämään jo ennen kuutta, kun eksä sen tuo ennen töihin menoa tänne. Ovea ei voi pitää yötä auki eikä sille höpsölle voi kallista avainta antaa, eikä se voi näillä vuoroviikoilla eksältä sitä reilu kahta kilometriä kävellä, koska nyt on ne maahaanmuuttajat, ja liukas, ja pimeä ja loputon matka. Vaikka silloin kun mä olin lapsi, kyllä me käveltiin, käveltiin se matka moneen kertaan, ja kun äiti ja iskä oli pieniä, ne käveli sen matkan moneen kertaan pimeessä pienemmät sisaret selässä matkaten.

Kai se maailma vaan muuttuu, ja kun se muuttuu ja sä olet vanhempi ja vastuussa jostain, sä muutut mukana.

Tää on tälläinen eroperhe, on teiniä ja eka luokkalaista ja välissä yksi kutonen, ja kolme eri osoitetta missä me aikaa vietetään, on eksää ja eksän eksää ja noi lapset on sen elämän oppineet. Pienin tietää että isommat menee eri isälle aina, ja se menee eri isälle.  Se on tää nykyaika, itseä kauhistuttaa miten sitä on elämänsä elänyt, mutta ei noita, se on tätä päivää ja lapsille melko paljon enemmän ok kun vanhemmille.

Muutenkin kun miettii miten mä tän elämäni päätin elää niin eihän se mennyt sinne päinkään.

Musta piti tulla vaikka mitä, ensinnäkin prinsessa, se oli se ykköstoive mutta sen mä hautasin jo siinä kohtaa kun rakastuin Saku Koivuun TPS aikoina ja päätin jäädä Suomeen ja äiti sanoi et Suomesta ei koskaan voi tulla kuningaskuntaa.

Sitten mä halusin rekkakuskiksi, sen mä hautasin sen takia että halusin ennemmin vaan valmistua ja olla opiskelematta, ja se linja kesti 3v, musta tuli sitten levyseppähitsaaja.

Miten kauas tosta sitten tuli kuljettua, kolmen lapsen jälkeen mä luin Torey Haydenin koko tuotannon ja päätin että mä haluan aina ja ikuisesti työskennellä ja pelastaa jokaisen pienen lapsen joiden elämä on kurjaa!

Ja niin mä hain lähihoitajaksi, enkä päässyt!

Mä ajattelin että siihen pääsee niin ku tosta vaan, kuhan vaan hakee. Matikka meni ihan penkin alle ja olin ihan kuutamolla koko kokeen ja haastattelujen ajan. ajattelin et santsaan kaiken siihen psykan haastatteluun ja marssin sisään voittajan elkein valmiina kertomaan miksi just MUT tulis valita.
Se oli naama kiinni papereissa kun tulin sisään ja koko aikana se kerran katsoi mua ja kysyi” onks ollut kriisii”

Mä hämmennyin ihan täysin ja sanoin ”ei”, muuta se ei halunnut tietää ja mun koulutaival siltä erää jäi siihen, mikä on hyvä koska mä sain siinä aikaa miettiä asioita ja kokeilla alaa.

Mä ihan itse päätin sitten työntää itseni työharjotteluun palvelutaloon, soittelin paikkoja sokkona ja sitten tärppäs.

Olin pari kuukautta harjoittelemassa palvelutalossa, jonka jälkeen mulla muuttui ajatusmaailma täysin.

Mä aina ajattelin et en ikinä koskaan evö nevö kenenkään mummon tai papan vaippaa vaihda, en koskaan kestäisi sitä, mutta niin se vaan menee kuten mun rakas ukki aikoinaan sanoi, älä koskaan tuomitse tai kuvittele tietäväsi ihmisestä mitään ennen kun vähintään viikon hänen elämää elät.

Ei toi tietty sitä ollut et voisin tietää miltä niistä ihmisistä tuntuu, mutta aika lähelle. Se aika muutti ihan kaiken.

Mä hain sitten kotipalveluun työharjoitteluun, olin siinä pari kuukautta ja sitten järjestin kehistysvammaisille seikkailupäivää kulkemalla kaupoissa anelemassa ilmaisia trippi mehuja heille ja hodarisämpylöitä.

Ja sitten mä pääsin kouluun.

Mä tiesin jo silloin että musta tulee vielä sairaanhoitaja, mä halusin sitä niin paljon. Mä tähtäsin siihen koko kouluajan.

Mä halusin hyvät numerot, en vaan hyviä vaan parhaat numerot, tein töissä yövuoroa ja silloin tein kouluhommia ja suoraan siitä kouluun. Koulusta tietty kotiin lapsien kanssa ja kotona uudet hommat.

Hei mä hoidan mä hoidan. Ei se ollut helppoa mutta siitä selvisi, ja mä sain ne hyvät, ei vaan hyvät vaan erinomaiset numerot minkä takia mä nyt pääsin kouluun, siihen mihin mä aina tähtäsin, ensimmäisellä kerralla, sairaanhoitajaksi.

Nyt mä olen valmis siihen, valmis tähän kaikkeen. Valmis olemaan töissä hyvä työkaveri ja täydellinen lähihoitaja, koulussa ahkerin sairaanhoitaja-opiskelija ja kotona mahtavin äiti ja puoliso.

Kuinka mä sen sitten teen, sitä en vielä tiiä mutta sen tiedän että nyt on tän aika, kuten aina, asiat vaan järjestyy tavalla tai toisella, kyllä mä hoidan.

NIPT-tulokset

26.11.2015 Yleinen

No niin. Vihdoin ja viimein ne on täällä. Maanantaina niiden siis olisi pitänyt olla, mutta tänään on torstai ja tänään sitten ne oli tullut. Mutta se tulos sitten. Mitenkäs sen tänne nyt sitten muotoilisikaan. Mutta siis lyhyestä virsi kaunis. Ei tulosta. Mikä pettymys. Tiedän, ettei se merkitse mitään pahaa, vaan tämä johtuu ainoastaan siitä, ettei minun veressä ole ollut tarpeeksi vauvan DNA:ta. Joten eipä sitten saatu mitään tietoja meidän tulevasta vauvasta. Nyt sitten pitäisi mennä lääkärin kanssa juttelemaan, että mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoina ilmeisesti uusi testi tai lapsivesipunktio. No, te jo tiedättekin minun kannan tuohon punktioon joten jäljelle jää vain se uusi testi. En sitten tiedä suostuvatko enää ottamaan toista testiä, koska voi olla ettei siitäkään saada DNA:ta tarpeeksi.

Oma pää oli tämän tiedon jälkeen hieman sekaisin. En ollut mitenkään huolestunut, mutta halusin saada myös toisen lääkärin mielipiteen asiaan ennen maanantain käyntiä. Soittelin sitten heti klinikalle ja siinä kävikin tuuri, kun hoitavalla lääkärilläni oli aikaa jutella kanssani asiasta. Hän sitten kertoi minulle oman mielipiteensä asiasta eikä myöskään nähnyt sitä punktiota järkevänä vaihtoehtona. Siinä samalla minulle selvisi, että Suomessa teetetään kahdenlaisia testejä, joista ainakin HUS käyttää tarkempia testejä. En tiedä käyttääkö oma sairaanhoitopiirini tuota samaa testiä vai sitä vähemmän tarkkaa testiä. No, klinikan lääkäri oli sitä mieltä, että jos mahdollista niin kävisin testissä uudestaan, jos ei niin sitten mennään näillä eteenpäin. Oli kuitenkin tyytyväinen ja luottavainen siihen, että kaikki on nyt hyvin ja nt-ultrassakin kaikki oli kunnossa. Maanantaina minulla pitäisi olla siellä onneksi ylilääkäri vastassa, josta jäi viime talvelta hyvät fiilikset. Hän varmaan ymmärtää tilanteeni. Että tämmöisiä uutisia taas tänään.

No, kun tämä nyt menee näin hienosti niin tänään olin aamulla iki-ihanassa sokerirasituksessa. Litku oli karmeampaa mitä viimeksi, mutta selvisin. Maanantaina sitten soittelen neuvolaan tuloksista ja olen jo valmistautunut siihen, että paastoarvo on koholla (kuten oli viime keväänäkin) ja niin tähän taloon rapsahtaa raskausdiabetes. Mutta näillä mennään.

Oon ollu edelleen tosi väsyny. Koulu ja tenttiin luku tuntuu ylivoimasen vaikeelta kun voisin vaan nukkua. Kun pääsen koulusta kotiin niin heittäydyn sohvalle ja uni tulee heti. Haukottelen pitkin päivää ja koitan saada pidettyä itteni hereillä koulupäivän ajan. Ens viikolla olis yks iso tentti ja siihen pitäis nyt lukee, mutta muutaman sivun jälkeen tuntuu, että on pakko ottaa pienet päiväunet, jotta jaksaa päivän loppuun asti. Onneks tuo väsymys on hyvä merkki. Mut meinaa vähän koko muu elämä kärsiä tästä väsymyksestä. Tosin positiivisesti ajattelin, että jos en pääse tentistä läpi niin tammi-maaliskuussa mulla on sit aikaa lukee ja käydä tekeen tentti uudestaan. ;)  Ens viikolla menenkin juttelemaan mun opettajan kanssa niistä mun kevään opinnoista. Nyt tuntuu siltä, että jätän sen ikääntyvienkin harjoittelun tekemättä ihan oman jaksamisen kannalta. Tällä hetkellä myös selkä on melko jäykkä ja kaikenmaailman kolotusta on päivittäin, milloin särkee lantiota, milloin sattuu nivusiin ja säteilee reisiin jne… Pitkään istuminen samassa asennossa on ehkä kaikista pahin. 3tuntia luennolla istumista on tuskaa, tai tuskallisinta on ehkä se, kun sieltä penkistä nousee sen luennon jälkeen. En osaa edes selittää miltä se tuntuu, tulee vaan semmonen olo, että äkkiä takasin semmoiseen linkkuasentoon. Mutta onneksi tosiaan nuo koulupäivät alkaa olla jo tältä vuodelta ohi. Enää yksi koulupäivä (6tuntia) ja kaksi iltaluentoa + tentti. Sitten olis eka puoli vuotta taputeltu. :) Näissä fiiliksissä siis tällä viikolla.