Selaat arkistoa kohteelle kotityöt.

Karjalanpiirakkaa pöydässä, dubloja pitkin taloa… Ihana arki!

25.9.2016 DIY, Sisustusideat, tuunaus, Yleinen

Tällä viikolla palasin töihin yli vuoden kotona olon jälkeen. Ensimmäiset kaksi työvuoroa loppuivat myöhään ja kotona olin 1,5 tuntia ennen lasten iltapalaa ja -pesuja. Iltoihin ei jäänyt juurikaan aikaa kotihommille. Oikeastaan illat menivät melko hyvin sohvalla köllien nuorimmainen vatsan päällä ja isompi kainalossa piirrettyjä väsyneenä katsoen. Lapset olivat väsyneitä, allekirjoittanut oli väsynyt, mies oli väsynyt tiiviistä työ+kouluviikosta ja koira virtaa täynnä, kun oli päivät ollut pitkästä aikaa yksin ja varmaankin tuutinut koko päivän ;)

Perjantaina, kun viikonloppu alkoi ja pääsin vihdoin kotiin, päätin siivoilla viikon aikana kertyneitä sotkuja… Oli hyvä tilaisuus, kun nuorimmainen oli ruokittu ja leikki tyytyväisenä, isompi kera koiran mökillä isovanhempien kanssa ja mies naapurikaupungissa opiskelemassa.

Aloitin keittiöstä…

Pöydässä oli edelliseltä päivältä jäänyttä karjalanpiirakkaa, kun nuoren neidin mielestä sitä on kovinkin hauskaa läntätä kädellä pöytään. No sehän ei sitten kuivuttuaan lähde hevillä irti. Tarvittiin karkea sieni ja (tahdon)voimaa. Muistutuksena tästä; pyyhi pöydät HETI tai kadu!!!

Seuraavaksi raivasin keittiöstä sinne kuulumattomat tavarat kuten kangastussit, dubloja, tabletin laturin, vaatteita (äidin, joita pikku neiti tykkää ”testailla” ja kanniskella ympäri taloa), rasvapurkki, hiusten hoitosuihke, esikoisen ponkkareita, pipo… Muutaman nyt mainitakseni ;)

Lauantaina oli pyykkäys- ja imurointipäivä. Imurointi sujui muuten ihan hyvin, mutta keittiön lattia syöttötuolin kohdalla… Noh! Olihan siellä kaikkea… Ja ne karjalanpiirakan riisit ym. eivät irtoa pelkällä imuroinnilla vaan saat ensin rapsuttaa niitä irti ja sitten vasta saat ne imuriin. Vinkkinä; jos et jo omista, niin hommaa koira äläkä päästä sitä mökille. Koirasta saat varmasti reaaliajassa toimivan imurirobotin. Keittiön lattiaa siivotessa löytyi myös yks jos toinenkin dublo. Dubloja löytyi myös vierassängystä, sohvalta, puukorista, vessan lattialta, eteisestä ja vaatehuoneesta. Eteisestä siivosin lattialla lojuvat nuoren neidin levittämät villasukat, pipot, hanskat ja fleecet sekä villapaidat. Meillä nuo kaikki sijaitsee koreissa eteisen lattialla ja kenkäpenkin päällä, joten ovat oivallisia leikkivälineitä. Myös kenkäpenkistä on mukava kantaa kenkiä ympäri eteistä ja parhaimmillaan niitä löytyy keittiöstä tai vaatehuoneesta asti.

Niin sitten se pyykkishow. Viisi koneellista, kolme ehdin niistä pestä lauantaina. Jatkui siis vielä sunnuntaina. Pikku hiljaa viikon askareet taputeltiin ja ehtihän sitä sitten muutakin touhuilla.

Tässä parin viikon takaisen Ikea-reissun ostoksia, mitä laitettiin paikoilleen nyt viikonloppuna sekä Tukholman Granitista kesällä ostetut valot asennettuna paikoilleen. Pieniä suuria juttuja kotiin, mutta piristävät kummasti kun saa uutta ilmettä.

Wc-paperiteline päivitetty 80-luvulta tähän päivään Ikean Hjälmaren-telineellä

001

033

Kodinhoito/kylpyhuoneen paperiteline myös päivitetty

032

021

Järjestystä siivouskaappiin vetolaatikoilla

019

Tunnelmavalot työ/opiskelu/vierashuoneessa

011

014

Myös tytön piirtämä kettu löysi paikan tauluhyllyltä

009

Uusi asetelma vessaan koruille. Taulu on tehty alunperin valkoisista vanhoista lattialistan pätkistä ja juuttinarusta. Siinä on ollut häidemme ohjelma. Spreijasin sen taannoin mustalla. Kaipasin isoille kaulakoruille lisätilaa ja pelkästään naulakossa roikkumassa yksinään eivät näyttäneet oikein miltään. Kehys toi asetelmaan kivan särmän.

052

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan ja huomenna taas uusi viikko edessä.

Ps. pyykkikaapin alla oli vielä dublo :D

050

19.9.2015 Yleinen

Kylläpä minusta on tullut laiska kirjoittaja…

No, eipä tässä kotielämässä juurikaan mitään ihmeellistä tapahdu. Päivät menee kotona siivoillessa ja ruokaa laittaessa. Tuntuu vaan aivan toivottomalta tämä savotta. Joka aamu kun heräät, niin kämppä on sen näköinen kuin edellisenä päivänä ei olisi mitään tehnytkään. Keittiön pöydät ovat aivan järkyttävän näköiset, kukaan ei osaa laittaa valmiiksi viikattuja pyykkejä kodinhoitohuoneen pöydältä omaan kaappiinsa jne.

Viime viikonloppuna olimme taas mökillä. Ilmat olivat todella hyvät syyskuuksi. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +18 astetta. Lapsista vain miehen nuorempi tyttö oli mukana ja hänelle otimme yhden luokkakaverin mukaan kaveriksi. Mustikoita sain poimittua 10 litraa. Ehkäpä ne nyt riittävät jonkin aikaa. Enemmänkin olisi ollut, muttei oikein ole tuota tilaa säilyttää. Kotona tein tuoreista mustikoista tietysti mustikkapiirakan.

Mökillä

Mökillä

 

Mies kävi nuoremman koiran kanssa metsälläkin muttei mitään näkynyt. Naapurikin lainasi yhtenä päivänä koiraa yhtä huonolla tuloksella. Itse en ole nyt metsälle lähtetnyt kun tuntuu kaikki niin raskaalta ja hengästyn todella nopeasti. Hirvenhän miehen hirviporukka sai jo viime viikolla, ja sekin on jo laitettu pakkaseen. Ensimmäistä kertaa jauhoin lihamyllyllä myös itse lihaa jauhelihaksi ja maksaa. Hirven maksasta teimme oikein maukkaita jauhemaksapihvejä. Itsehän en tosin saanut niitä syödä.

Jauhemaksapihvit

Jauhemaksapihvit

Kotiin tullessa tilanne oli sama kuin edellisen viikonlopun jäljiltä. Mitään ei oltu tehty. Ei edes sitä yksinkertaista asiaa, mitä pyydettiin. Nyt rupesi miehelläkin jo palamaan hermot tuohon teinien saamattomuuteen ja lonnimiseen. Kyllä saivat kuulla kunniansa jatkuvasta ei jaksa virrestä, kun sillon tällön heitä pyytää jotain tekemään. Onneksi se oli nyt mies joka ilmaisi tämän mielipiteensä, koska kyseessä kuitenkin ovat hänen lapsensa ettei minun tarvitse olla aina suuna päänä vaahtoamssa tekemättömistä asioista.

Tässä kodin lähistöllä on kuitenkin lintuja näkynytkin, muttei ne tunne tänäkään vuonna pysyvän oikeen haukussa. Jospa sitten kun tämä ruska tästä hiukan laantuu ja lehdet tippuvat puista. Olisi kyllä nyt hyvä saada tuolle nuoremmalle koiralle se lintu, kun se on kohta jo kuitenkin kaksi vuotias. Karhun jätöksiä sen sijaan kuulemma on näkynyt nyt paljonkin, jopa ihan tuoreita, eikä kovin kaukanakaan asutuksesta. Onneksi ne pelkäävät kuitenkin ihmistä niin paljon ettei niistä jätöksiä enempää näy.

Voimat lopussa

28.5.2015 Fiilikset matalalla

Paha fiilis. Kiukuttaa oikein kunnolla. Cissyki pelästy ku rähähdin sille, vaikkei se ees tehny mitää. Harmittaa. Ärsyttää. Hermot menee ja pinna on kireellä. Nytkään tää paska puhelin ei meinaa toimia ja antaa mun purkaa mun oloa. Ärrr! V****!!

Jouduin tekeen tänään omasta mielestäni tosi paljon pihatöitä. Väsyttää ja paikkoja särkee. Kuskasin kottikärryillä puukuoriketta viinimarja- ja vadelmapuskien alle. Perjaatteessa ihan simppelii eikä kovin rankkaa.. jos ei ota huomioon kuinka paljon meidän pihalla on matkaa kuorikekasalta vadelmapuskille (viinimarjapuskat lähempänä). Olisko matkaa ~150-200mertiä suuntaan. Vadelmille jouduin viemään siksi ku pikkuveli oli jättäny tekemättä, kyllä se siis joutu auttaan, mut käytännössä tein homman yksin. Urakan loppupuolella alko hiukan huippaamaan, verensokerit olivat hiukan liian alhaalla, ku en oo ehtiny syömään tänään paljookaan. No nauroin tossa, etten ainakaan pääse pahemmin lihomaan.

 

Screenshot_2014-12-10-22-17-48-1

 

Cissy tuli mun viereen tähän sängylle. Se yrittää lohduttaa mua,  eikä pysty ymmärtämään mikä mulla (taas) on. Sori Cissy, mut mulla on voimat vähissä, moni paikka särkee, kiukuttaa, melkeimpä vituttaa, väsyttää, harmittaa ja ärsyttää. My life sucks.

Pääsin sisälle iltapalalle vasta yheksän jälkeen. Kärräsin kuoriketta ja levitin sitä puskien alle varmaan kaks tuntii. Ja kävin puolen tunnin koiralenkillä. Nyt oon uuvuksissa. Okei joo paljon pahempiikin työmäärii on, mut tänään oon väsy enkä millään jaksais. Kyl mäkin oon tehny useesti rankempaakin hommaa.. mut toi määrä oli liikaa tänään.  Nyt ku viel meni myöhään + en saa unen päästä kiinni + huomenna aikainen aamu = ärsytys senkun kasvaa.

 

Screenshot_2014-09-27-01-32-48-1

 

 

Mee pois. Jätä mut rauhaan. Haluun olla vaan yksin ja käpertyy peiton alle homehtumaan. Kyynel. Toinen. Kolmas. Annan niiden tulla, en jaksa yrittääkään estää. Kukaan ei näe, joten mitä väliä. Pieni mytty kippuralle käpertyneenä peiton alla. Paha mieli. Väsymys. Ja kiukku. Kaikki nivoutuneina yhteen. Ei kukaan lohduttamassa, paitsi kissa. Ei sitä lasketa, se on vain kissa, ei se osaa. Tarvitsisin halin, oikeastaan aika montakin. Monta lohduttavaa, rakastavaa halia. Jonkun joka kyyneleeni kuivaisi.

 

 

-Elina