Selaat arkistoa kohteelle koti.

Uupumusta

14.11.2015 Yleinen

11822581_10152934381261512_2437559062801086043_nOlen ollut ihan uupunut.

Enää neljä päivää työharjoittelua jäljellä, onneksi. Kaipaan jo nyt asukkaita, mutta työyhteisön ilmapiiri on ollut niin kireä, että kaipaan jo muualle. Päivisin harkkapaikassa on paljon hälinää, kun ilmapiiri tarttuu työntekijöistä asukkaisiin ja kaikki ovat kireinä. Minä taas erityisherkkän piirteitä omaavana aistin kaikkien fiiliksiä ja vaikka yritän pitää ”tuntosarvet” alhaalla, rasitun ilmapiiristä ja kaikki energiani kuluu päivällä.

Kotiin päästyäni olen vain huolehtinut koirasta ja levännyt.

Huomaan, että vaikka kirjojen lukeminen tai meditointi ei auta nyt, sillä ne pistävät aina isoja ajatusprosesseja liikkeelle. Isot ajatusprosessit taas vievät energiaa ja väsyttävät lisää, joten tarvitsen nollausta. Nollauksesta tulee mieleen ensimmäiseksi teiniaikojen alkoholinkäyttö, mutta sanan merkitys on muuttunut viime aikoina. Nollauksena toimii nimittäin nykyään parhaiten ”valmiiksi mietityt” draamat, esimerkiksi Kutsukaa kätilö- tai Downton Abbey-sarjat. Esteettisyys, hyvä draamankaari, ei kuitenkaan mitään liian mullistavaa. Vain kaunis tv-sarja, ei mitään sen kummempaa.  Silloin myös aivoni lepäävät.

Olen siis keittänyt kupin teetä tai muuta kuumaa juomaa, laittanut kynttilän palamaan ja linnoittautunut nojatuoliini ”nollaamaan”. Nukkumaan olen mennyt joskus jopa puoli kahdeksan.

Yllätyksekseni olen nauttinut näistä illoista ja päivistä todella paljon. Oma koti tuntuu turvapaikalta, jossa on hyvä vain olla ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Ei tarvitse yrittää mitään tai tehdä mitään, ei suorittaa. Voi vaan olla ja nollata.

Paluu juurille

24.10.2015 Yleinen

kukaMinulla oli eilen ystävä kylässä.

Keskustelimme tuntikausia kaikesta lapsuudesta nykyisyyteen, parisuhteista perheisiin. Teimme samalla ruokaa ja hän jäi vielä yöksi, kun juttua vain riitti ja riitti. On ihanaa, kun on ystäviä, joiden kanssa voi puhua kaikesta ja jotka ovat niin älykkäitä, että keskustelut vain löytävät uusia uria toistensa jälkeen.

Ymmärsin meidän keskusteluista yhden ihanan asian. Olen löytänyt paluun juurille.

Kun olin pieni, sain lahjaksi todella hienon nukketalon. Se oli iso kartano ja sen mukana tuli perhe: isä, äiti, tyttö, poika ja kaksi vauvaa. Ensi töikseni heitin perheen pois ja pidin vain sen mukana tulleen tytön, joka vastasi iältään omaa silloista ikääni ja vähän näyttikin minulta. Laitoin tämän tytön asuttamaan yksin kartanoa useiden erilaisten eläinten kanssa. Tyttö perusti myös omia yrityksiä, löytöeläinkodin ja eläinlääkäriaseman, ja hänen elämäänsä kuului läheisiä ystäviä, sekä paljon erilaisia seikkailuja.

Se oli oma tulevaisuuden haaveeni silloin. Ja puhuessani ystävälleni eilen, tajusin sen vastaavan aikalailla omia haaveitani tällä hetkellä. Välissä on ollut jos jonkinlaista itsensä ulkopuolelta etsittyä onnellisuutta ja hukassa olemista, nyt etsin ja löydän onnellisuutta sisältäni. Toivon viihtyväni itseni kanssa ja voivani toteuttaa itseäni, myös kokea olevani rakastettu. Mutta jos puhutaan näistä maallisista haaveista: pieni puutalo omasta rauhasta, vielä toinen pikkukoira ja yksi iso laumanvartija vahtimaan taloa ja luonnon rauhaa. Ei sen tosiaan ihan kartano tarvitse olla enää, hih.

Mutta koen päässeeni siihen tilaan, että ne ulkoa esitetyt tavoitteet ovat kuoriutuneet mielestäni ja olen niiden haaveiden äärellä, jotka olivat minulla jo pienenä. Ei ulkopuolisten asettamaa tavoitejanaa: mies, kaksi lasta, noutaja, volvo ja rivarinpätkä. Vaan minä itse, omat koirat, oma rauha, rakkaus ja mahdollisuus toteuttaa itseään. Ja se puoliso olisi sitten nainen, eikä mies.

Elän tätä elämää itseäni varten, eikä se olisi minun elämää, jos eläisin sitä muiden asettamien tavotteiden mukaisesti.

11953376_882478925140031_2778708204089830405_o

Tuoksuista tykkäävälle – Scentchips

17.10.2015 Yleinen

tuoksulyhty_kassissaTykkään, kun koti tuoksuu hyvältä. Niinpä päätin hemmotella itseäni ja kävin ostamassa lisää Scentchips-vahoja Kaaren Kaivokukasta. Samalla ostin myös pitkään haaveilemani lyhdyn tuohon tarkoitukseen. S-koko (8kpl) vahanappeja maksoi 4,95 ja lyhty 8,50. Yksi vahanappi kestää aika kauan, ovat siis riittoisia.

Nyt sytytin lyhtyyn tuikun ja laitoin tuoksuksi myskin. :) Rentouttavaa ja ihanaa :) Elämä on ;)

tuoksulyhty

Mennään metsään

15.5.2015 Yleinen

20150515_145748_resizedFibro ei todellakaan ole päästänyt minua helpolla.

Kivut ja väsymys ovat hallinneet arkea aika hyvin, joten olen levännyt ja nukkunut suurimman osan ajasta. Eilen kuitenkin kyllästyin vaan makaamaan kotona, kun ulkona oli ihana sää. Puin ulkovaatteet, etsin kunnon ulkoilukengät ja lähdin kävelemään koiran kanssa. Menin täysin uudelle asuinalueelle, missä en ollut aiemmin käynyt. Aurinko paistoi ja katselin aivan ihania pihoja, aivan ihanien, nukkekotimaisten talojen ympärillä ja haaveilin. Mietin millaisia perheitä missäkin asuu, millaiseksi koti on laitettu ja miten itse laittaisin sen, miten itse viihtyisin asua siellä. Mitä ihania asioita näin taloissa ja pihoilla, mitä voisin joskus itse toteuttaa. Kävely oli kunnon haavematka tulevaisuuden kotiin ja samalla saatiin mukava kävelylenkki koiran kanssa.

Tänään aamulla herätessäni sain huomata, että selkä ei ollutkaan pitänyt tästä kävelylenkistä, vaan jyskyttävä kipu liittyi seuraani. Nukuin akuuttia kipua pois ja otin lääkettä, joten iltapäivällä oloni oli jo parempi. Kipu kuitenkin jyskytti vielä sen verran selässä, etten voinut keskittyä mihinkään, en nähdä kavereita heidän yrityksistään huolimatta tai oikeastaan olla edes paikoillaan. Päätinkin uhmata kohtaloani, puin kunnon ulkoilukamat päälle, otin koiran autoon ja ajoin Luukkiin. Eräs koirapuistotuttava neuvoi minulle muutama päivä sitten reitin, minne pääsee vartissa autolla ja missä olisi vähemmän ihmisiä. Hyppäsin siis näiden muutamien ohjeiden varasssa autoon ja lähdimme kohti seikkailua.

20150515_153415_resizedJännityksestä huolimatta löysimme perille ja lähdimme seikkailemaan ihanaan metsämaisemaan.

Löysimme ihanan pienen lammen, jonka rannalle istuuduin. Heitin laiskanomaisesti keppiä koiralle ja nojasin mäntyyn. Kuuntelin metsän hiljaisuutta, nautin auringosta ja vaan olin. Miten hyvää se tekikään. Kehoon hieman pakotti kävelyn myötä, mutta ympäristö rauhoitti ja antoi voimaa. Nautin koko sielullani.

Kotiin päästyäni olimme molemmat koiran kanssa aivan poikki, makaamme nyt vierekkäin sängylläni ja vain nautimme olostamme. Kipu on hiljaa taka-alalla, keho on väsynyt ja mieli levännyt. Miten ihana olla.

Siivouspäivä!

24.4.2015 Yleinen

Siivouspäivä on yksi karmeimmista päivistä, mitä tiedän. Oikeastaan siivoaminen ei vie edes paljoa aikaa, mutta aina löytyisi jotain mielekkäämpääkin tekemistä ja kummasti sen aloittamista aina siirtää eteenpäin. Olen kuitenkin melkoinen siivouspoliisi, kotona täytyy olla siistiä. Mieskin sen jo aika hyvin tietää ja monesti siitä vitsailemmekin. Hilkka puolestaan ei tiedä; kuolaa lattialle minkä kerkeää, tapsuttelee ulko-ovesta sisälle tassujaan pyyhkimättä ja voi sitä sotkun määrää, mikä tulee syömisestä… Ruokaa lentää ympäriinsä ja eihän se mitään, jos ruoka lentelisi pienelle säteelle ruokakupin ympärille, mutta kun ruokakuppia täytyy liikuttaa eteenpäin samalla kun syöpöttelee. Ja vaikka se vähän suttaileekin niin aina se vaan on yhtä ihana – meidän Hilkka ♥

Siivoamiseen saa kummasti uutta potkua, kun antaa jonkin palkinnon itselleen urakan päätteeksi. Se voi olla vaikka kahvihetki puhtaassa kodissa, uusi ruukkukukka, pieni kukkakimppu tai ihan vaan yksi leikkokukka maljakossa, lempparilehti kaupan hyllyltä, kirpputorilla käynti, ihan vaan rentoutumishetki sohvalla löhöten tai mitä tahansa itselle mielekästä. Viimeksi hankin keittiön pöydälle uuden vahakankaan, se kun oli ollut jo pitkään hankintalistalla. No, ei se ihan siihen pöytäliinan hankkimiseen jäänyt. Löytyi verhokin keittiön ikkunaan, pitsinen ja ruusuinen. En voinut jättää sitä kaupan hyllylle, kun se sieltä huuteli.

ikkuna

home

Koristekirjaimet olen joskus tuonut tuliaisena Hollannista – Home Sweet Home ♥

IMG_5464

Lankaköynnös on ihanan kepeä ja sen voi viedä muiden viherkasvien tapaan kesäksi ulos. Se on todella tarkka kastelun suhteen. Multa täytyy pitää tasaisen kosteana, ainoastaan pintamulta saa kevyesti kuivahtaa.

lankaköynnös

Lankaköynnös – Muehlenbeckia complexa

Nämä puiset sydämet pääsivät vihdoin roikkumaan pitsiseen nauhaan. Ovatkin odottaneet sitä jo melkein puolisen vuotta, siitä asti kun ne bongasin kirpputorilta. Sydämet olivat alunperin tummanvihreät ja roikkuivat juuttinarussa. Tuunaamalla ne saivat uuden elämän meidän kodissa. Ja taustalla näkyykin se uusi keittiön pöydän vahakangas. Kukkia siinäkin, ylläripylläri!

sydämet (3)

sydänketju

Sydänketju ripustettiin sängynpäädyssä oleviin hyllynkannakkeisiin

Tässä taisikin olla jo useammalla viikolle siivouspalkintoa…

Kivoja siivoushetkiä! ♥

~Saara~

Horoskooppi

16.4.2015 Yleinen

20150406_144619_resizedEn ihan suoraan usko horoskooppeihin, mutta kyllähän luen ne, jos sellainen tulee vastaan jossain.

Yllä oleva horoskooppi kolahti jotenkin todella kovaa. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja ystävystynyt monien kanssa, mikä on ihanaa, mutta myös vähän pelottavaa. Paljon olen pohtinut, millaisen ensivaikutuksen teen, mutta tämän luettuani rentouduin. Olemalla aito itseni, olen toki haavoittuvainen, mutta toisaalta en myöskään ystävysty ihmisten kanssa, jotka eivät pidä aidosta minusta. Tähän asti kokemukset ovat olleet posiitivisia ja elämä on tarjonnut ihania, aitoja ihmisiä elämääni.

Horoskoopin mainitsemat haasteetkin ovat niin osuvia. En saa sulkeutua, vaan oltava avoin maailmalle. Kokemalla tunteita olen yhteydessä sisimpääni ja aito itseni. Se on omalla puolella olemista ja itsensä arvostamista. ”Kun sitoudut itseesi, sitoudut myös rakkauteen.” Tämän olen huomannut: kun pidän itseni puolta, tulee elämässä hyviä, rakkaudellisia asioita vastaan. Rakkaus tulee monissa muodoissa, pitää vain olla valmis huomaamaan se.

pehmeäFibromyalgian kanssa on ollut suhteellisen tasaista. Kierukka on alkanut auttamaan vuotohäiriöön, eikä vatsakaan kramppaa niin paljon. Muuten alaselkää ja niveliä on särkenyt, mutta vapaaehtoistyö ja mielenkiintoinen opintojakso koulussa ovat tuoneet vastapainoksi energiaa. Kodissa näkyy, että voimat menee joko kouluun tai vapaaehtoishommiin, täällä on kamala sotku. Mutta hetken saakin olla, en nyt pysty enempään. Koira on välillä joutunut olemaan vähän enemmän yksin, mutta on vastapainoksi saanut paljon koirapuistoilua tai päässyt mukaan kavereille.

Eli jonkinmoisessa tasapainossa ollaan, ainakin nyt viime päivinä oltu. Ihanaa.

♥ Oma koti kullan kallis ♥

15.4.2015 Yleinen

Meillä vähän mööpeliseerattiin eilen olohuoneen puolella. Koko kämppä oli hyrskyn myrskyn. Täytyy sanoa, että kyllä kannatti, vaikka vähän aivonystyröitä ja käsivoimia täytyikin käyttää. Monta kertaa on huonekalujen paikkoja vaihdettu, mutta luulenpa, että nykyisillä paikoillaan ne pysyvät pitkään. Ehkä siihen asti, kun löytyy kiva omakotitalo. Tästä isäntä on ainakin todella mielissään, kun ei tarvitse sisustaa hetkeen. En saanut lupaa hankkia lisää huonekaluja, kun niitä on kuulemma tarpeeksi. Vaan eipä tiedä isäntä, että ollaan Hilkan kanssa eri mieltä asiasta. Nyt olohuone näyttää kuitenkin mielestäni tosi kivalta ja kotoisalta ♥ Emme siis lähde Hilkan kanssa mööpeliostoksille ainakaan ihan vielä.

Sohvan selkänoja ei olekaan tällä kertaa seinää vasten. Sohva oli alkujaan kahden istuttava, mutta miekkoseni sisko verhoili siihen toiveidemme mukaisen divaani-osan. Nyt kelpaa löhöillä ja hyvin mahtuu!

sohva (2)

Kun muutimme saman katon alle poikaystäväni kanssa, täytyi kukat ja muut romanttiset harpäkkeet sovittaa samaan huoneeseen laivojen ja meriaiheisten juttujen kanssa. Ajattelin, että eihän se voi onnistua mitenkään. Mutta loppujen lopuksi oli kyse ainoastaan oman asenteen muuttamisesta. Molempien mielenkiinnon kohteet ovat nykyään näkyvillä.

kirjoituspöytä

telkkari (2)

peili

Vanha ikkunan kehys sai uuden elämän peilinä

sydän

palmuvehka

Palmuvehka viihtyy melkoisen pimeässäkin paikassa

PELTIPURKKI

 Olen huomannut, että pidän kukista, joita ainakin moni kukkakaupassa asioiva pitää ”iäkkäiden ihmisten kukkina” tai ”hautajaiskukkina”. Monesti kuulee sanottavan, että neilikka ja valkoiset kukat ovat hautajaiskukkia ja että tulilatva on mummumainen. Mitä!? Ainakin ne ovat yksiä minun lempikukistani. Ja onhan se niin, että kaikenlaisia ja -värisiä kukkia voi käyttää kaikissa tilanteissa! On vain käynyt niin, että mielipiteitä yleistetään ja on syntynyt hautajaiskukkia ja synttärikukkia ja mummelikukkia ja naisille sopivia kukkia ja miehille sopivia kukkia… Minä ainakin tykkään ihan hirrrrrrvveeeesti tulilatvasta 

hevonen

tulilatva

Kerrottu tulilatva ♥

 

Kaunista loppuviikkoa! ♥

~Saara~

 

Elämää ennen lapsia..

18.2.2015 Yleinen

Elämää ennen lapsia. Millaista se oli? En edes muista :)     image

 

Tänään mieheltäni kysyin että muistaako hän  millaista oli elämä ennen lapsia. Eipä muistanut hänkään. Nyt kun kaikki kolme (!) nukkuvat.

Niin oikein istahdin alas tarkoituksenani katsella hömppä sarjoja ja jatkaa joulukuussa aloittamiani säärystimiäni. Tartuinkin läppäriin ja rupesin miettimään mitä se elämä oikeasti oli. Hain fiilistä vanhoista valokuvista..

 

Mitä niissä näkyi? nooh. Eräästä työpaikastani kollegan  40 vuotis synttäri yllätys kuvat. Olimme porukalla järkänneet listan täyteen ”asiakkaita”, niitä omia tottakai. Työvuorolistaan oltiin saatu merkattua työpäivä seuraavalle päivälle ja hänen miehensä kanssa sovittu että päästää meidät penkomaan hänen vaatekaappiaan ja hakemaan mm. meikki tarpeet. Ei aavistanut mitään. päivän aikaan sattui jos jonninmoista. Ilta kuitenkin huipentui hotelliin josta otettu kaikille huoneet ja varattu iltaohjelmaksi keikkaliput. Kosteata meininkiä siis.

image

Seuraava kuvarypäs oli risteilyä samalla porukalla. Hauskaa oli ollut kuvista päätellen. Seuraava kansio oli firman isojoulu, kosteata ja hauskaa. Sitten olikin oman kampaamon avajaisia, vappu bileitä, grillijuhlia. Eli elämäni oli aikalailla työtä ja kosteita juhlia.

image

Kotona ei astuttu ruoan tähteiden päälle keittiössä, sängyssäni ei pyörinyt tutteja. yöpöydällä oli vesilasi ja puhelin. Nykyään siinä on vaippoja, tuttipulloja ja maitotetroja, tutteja. Kaikki tuplana totta kai. Tyynyn vieressä on riepu. Sängystä noustessa juuri ja juuri mentävä kolo oman sänkyni ja A kaksosen sängyn välissä.

 

Eteisessä oli omat ja miehen kengät. Lenkkarit ja 5 paria korkokenkiä. Nyt siinä on 4 vuotiaan kumisaappaat, loskarit, kuivankelin talvikengät, kaksi kaukaloa, lattialla ulkohousut ja takki. Pienen pienet sormikkaat. Miehen kengät ja omat matalakorkoiset mukavat talvikävelykengät. kolme ulkohaalaria joista kaksi pienempiä. Muutama askel eteenpäin tulee tuplarattaat. Olkkarissa pyörii leluja ja leikkimatto ja kaksi sitteriä. Ennen olohuoneessani oli sohva, lasinen baarikaappi, tv taso ja lasinen olohuoneenpöytä jossa päällä kynttilöitä.

 

Neliöitä ennen lapsia minulla ja miehelläni oli 47, nyt 92!! Olen siis neljässä vuodessa tuplannut neliöni ja muuttanut ison kauppakeskuksen vierestä kerrostalosta rivitaloon syrjempään.

 

Keittiössäni oli ennen ruokapöytä ja neljä tuolia. Kapea siro astianpesukone, jossa nyt lähinnä pesisi kaksosten päivän pullot ja lautaset. nyt siellä on pöytä ja kuusi tuolia ja kaksi syöttötuolia. Lattialla ruoanpalasia ja pöydällä jonkun kaatamat maidot tai kääntynyt ruokalautanen. Lattialla lisäksi lusikoita.

 

Minulla oli ystäviä. Yksi parhaista oli miespuolinen jonka kanssa näimme vähintään joka sunnuntai lähi baarissa yhden tai kahden merkeissä. Nyt hänelläkin on lapsi ja mitä luultavammin kohta tyttöystävästä tulee vaimo. Hänestä kuulen harvoin. Aivan liian harvoin. Monella ystävälläni on kyllä lapsia. Mutta ns. väärän ikäisiä. Eli elämme eri vaiheita elämässä. Minun on vaikea lähteä tämän oman friikkisirkukseni kanssa kyläilemään mihinkään. Harvalla koti on kaksosille sopiva. mm syöttäminen tuntuu olevan haaste ellei kaukaloita ole mukana.

spontaaneja ulkomaan matkoja ja kuvausreissuja. Kamera kainaloon ja ovesta ulos. Ilman että tarvitsi miettiä seuraavaa ruoka-aikaa  tai lapsille hoitajaa.

 

 

imageimage

image

 

image

 

 

 

 

 

 

Koen nykyään olevani yksinäinen. Minulla on mitä ihanimmat ja parhaat lapset ja mies. Mutta tuntuu että minulta puuttuu jotain suurta. Jotain mitä minulla oli ennen lapsia. Päivästäkään lapsien kanssa en luopuisi, mutta jotain kaipaan ennen lapsia ajastani.

 

Eli tiivistettynä mitä elämä oli ennen lapsia. Se oli kosteata, helppoa, rikasta ja samalla niin kauhean köyhää sisällöltään. Oli niin helppo vain lähteä. Puit itsesi ja se riitti. Ovesta pääsi ulos alta viiden minuutin. Nykyään… nooh. pelkkiin pukemisiin ja rattaisiin pakkaamiseen menee puolisen tuntia näin  talvisin.

image

Että sellaista oli elämä ennen lapsia. Mutta ihanaa tämä on lapsillakin.

 

 

image

 

 

 

 

image

 

 

Sweet home Alabama

8.2.2015 Yleinen

Eipäs kun

Sweet home switzerland
Where the skies are so blue
Sweet Home Switzerland
I’m coming home to you….

tänään siis esittelyssä lempipaikat kotona. Miellän tämän niin että missä viihdyn parhaiten.

teen haasteen hieman eri järjestyksessä. kerron päivästäni huomenna koska sillon tulee esille minun eli aupairin oikea arki.

1.parveke

image

nautin siitä että voin juoda aamukahvini parvekkeella ja katsella maisemia raikkaassa ilmassa. Kuva ei pysty välittämään sitä mitä minä näen joka aamu herätessäni ja joka ilta ennen nukkumaan menoa. Kesällä parvekkeella viihtyy tovin jos toisenkin hyvässä seurassa ja viinilasi kädessä.

image

2.peilinurkkaus

image

Viihdyn aika paljon peilin edessä vaikka ihan vaan istun lattialla ja tuijotan peilistä. Itserakasta eikö? :D en tiedä mistä se johtuu mutta siitä on tullut joskus tapa. Katson peiliin vaikka en saata nähdä mitään ja ajattelen, se rentouttaa. Kuvassa mun sunday style.

3. Sänky ja jumppamatto

image

Viihdyn omassa huoneessa Tosi paljon sängyllä Syntyy mm. blogitekstit ja kaikki muut huikeat ideat. Jumppamatolle on ihana välillä vaan heittäytyä pitkinpituttaan makaamaan. Ja koska nyt jumppailusta on tullu mun favorite thing niin viihdyn huoneessani entistäkin enemmän. P.s. Rakastan tota vihreetä väriä, se tuo kivaa piristystä huoneeseen.

4. WC/kylpyhuone

image

Hallelujaa mä tykkään viettää aikaa kylppärin lattialla. Se on niin lämmin ja joskus siellä on parempi nettiyhteys ku mitä mun huoneessa. :D oksutaudin yllättäessä mä jopa nukun vessassa.

lempipaikkoja istua on myös lattiat ja pöydät, keittiön ja eteisen lattiat on ihanasti lämmitettyjä eli hyvä bonus! Muutenkin lattia tai pöytä niin tykkään siinä istumisesta. Im Weird!

happy sunday! :)

 

Kotona taas

29.12.2014 Yleinen

vaaleanpunainen elefanttiPääsin vihdoin palaamaan omaan kotiin vanhempieni luota.

Mikä ihana tunne avata kodin ovi ja huokaista, tämä on minun kotini. Turvapaikkani.

Täällä ei myöskään tarvitse yrittää selittää mitään kellekään. Ei miksi väsyttää tai sattuu. Vaikka olen kertonut vanhemmilleni minkälaista kroonisen kivun kanssa eläminen on, he eivät olleet ymmärtäneet miltä fibromyalgia tuntuu. Yritin miettiä kuinka kuvailisin sitä ja etsin myös ulkomaalaisilta fibro-sivuilta hyvää määritelmää, kunnes löysin sen:

”Fibromyalgia tuntuu siltä, kuin koko ihosi olisi palanut auringossa todella pahasti ja olisi koko ajan kipeä. Tämän kipeän ja kosketusaran ihon päälle pukisit vielä liian pienet vaatteet: liian pienet alushousut, rintsikat, sukat, sukkahousut, paidan, housut. Kosketusaralla ihollasi on nyt puristavat vaatteet, etkä saa riisua niitä ollenkaan. Tämä ei vielä riitä, vaan kun olet palaneella iholla ja liian kireillä vaatteilla, sinut heitetään vielä kaksi kertaa portaat alas. Saat mustelmia ja ruhjeita ympäri kehoasi. Kuvittele, että sinusta tuntuu tältä koko ajan. Siltä tuntuu sairastaa fibromyalgiaa.”

Mielestäni määritelmä kuvaa todella hyvin sitä, miltä fibro tuntuu. Ainakin oma oloni vastaa sitä aika tarkasti. En kuitenkaan saanut vielä kerrottua sitä vanhemmilleni, vaan väsyin selittelyyn ja palasin kotiini. Nyt saan levätä rauhassa ja valmistautua uuteen vuoteen.