Selaat arkistoa kohteelle korvaus.

Lääkärillä taas

7.4.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Tänään minulla oli lääkärin kontrolliaika. Rasvaa oli säilynyt paremmin kuin ensimmäisessä leikkauksessa, mutta alan huomata taas kokoeroa. Lääkäri kysyi minulta, miten haluaisin tästä edetä. Kerroin, että toivoisin vielä oikeaan rintaan kohotusta. Lääkärille tämä kävi, ja hän myös otti puheeksi sen, että voisimme pienentää nännipihoja taas, koska ne ovat venyneet hiukan takaisin entistä kokoa päin. Olin tästä hyvin iloinen, koska olen itsekseni haaveillut pienemmistä nännipihoista. Jos oikeaa rintaa lähdetään kohottamaan, sitä varten minulle täytyisi tehdä taas uusi haava rinnan alle, mistä ihoa kiristettäisiin. Tämä jäi minua mietityttämään. En ole varma kummat haluan: symmetriset ja ryhdikkäät, mutta enemmän arvelliset, vai hiukan epäsymmetriset ja roikkuvammat rinnat. Tätä täytyy miettiä. Rasvaa ei kuitenkaan seuraavassa leikkauksessa siirretä enää.

Tissit tällä hetkellä.

Tissit tällä hetkellä.

Kysyin myös reisistäni, jotka omasta mielestäni ovat jääneet hiukan epätasaisiksi viime rasvansiirrosta. Lääkäri vakuutteli, että ajan myötä ero tulisi tasaantumaan. Se oli mukavaa ja helpottavaa kuulla. Vaikka eihän sitä eroa ulkopuolinen oikeastaan näe kunnolla.

Kuvaa reisistä.

Kuvaa reisistä.

Minut on siis nyt laitettu taas leikkausjonoon, ja todennäköisesti ajan saan loppukesästä tai alkusyksystä. Minulle tuo sopii oikein hyvin, sillä olisi kurjaa olla kesällä toipilaana. Isompi leikkaus totta kai jännittää, mutta olen mielessäni päättänyt, että oli lopputulos mikä hyvänsä, se tulee olemaan se, mihin aion olla tyytyväinen. Ellei toki jotain todella merkittävää virhettä jää tisseihin, mitä kyllä epäilen. Olen omasta mielestäni käynyt tarpeeksi monta leikkausta siinä vaiheessa. Eipä tässä siis muuta, kuin kesän loppua odottelemaan.

P.S. Ajattelin kirjoittaa kysymyksiä ja vastauksia tyylisen jutun seuraavaksi. Kommentteihin voi siis laittaa asioita, joihin kiinnostaisi saada vastaus minulta :)

Hiukan päälle 2 viikkoa toisesta leikkauksesta

28.2.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Tässä nopea päivitys tissien tilanteesta. Toistaiseksi siirretty rasva vaikuttaisi pysyvän ihan hyvin paikallaan, ainakin paremmin kuin viimeksi, mutta en vielä pidätä hengitystäni. Kipuja ei tällä hetkellä ole, aiemmin tissiä jomotti jatkuvasti. Mustelmat ovat yhä tallella, mutta eivätköhän ne siitä pikkuhiljaa parane. Myös reidet ovat mielestäni parantuneet paljon nopeammin kuin viimeksi, eivätkä ole herkät kuin ehkä painaessa.

Haavateipit olen saanut ottaa pois ja enää puolisen viikkoa täytyy tukihousujen kanssa sinnitellä. Jes!

Mojovat mustelmat.

Mojovat mustelmat.

Vaikka yritin ottaa kuinka monta kuvaa, niin huono valotus luo illuusion, että vasen tissi näyttää pienemmältä kuin se oikeasti on (ainakin omasta mielestäni). Livenä katsottuna ne ovat samankokoiset. Siihen onkin ollut totuttelemista, kun on tottunut kokoeroon!

Eipä tässä oikeastaan muuta, toipuminen sujuu hyvin ja innolla odottelen seuraavaa lääkäriaikaa.

Toinen leikkaus

15.2.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Viime viikolla oli toinen leikkaus, ja olen päässyt siitä nyt hyvin toipumaan. Tällä kertaa pelkästään reisistäni otettiin rasvaa; yhteensä noin kaksi desiä siirrettiin vasempaan rintaan. Rinnat ovat nyt kooltaan symmetriset. Tai no, vasen on hiukan isompi, mutta se on ehkä ihan hyvä vaan, koska rasvaa jonkin verran lähtee aina siirtojen jälkeen. Toivon, että tällä kertaa siirretty rasva oikeasti pysyy paikallaan! Rinnat eivät muodoltaan ole symmetriset, sillä vasen rinta on nyt ”pinkeä” ja hiukan kohommalla, kun taas oikea on veltomman oloinen. Mutta nyt on liian aikaista sanoa, millaiseksi tuo vasen tuosta kehkeytyy. Ensimmäisenkin leikkauksen rintani olivat sellaiset pinkeämmät, mutta ajan myötä löysentyivät (paremman sanan puutteessa), joten mielenkiinnolla seuraan, miten tilanne tästä etenee.

Lääkäri oli tyytyväinen tulokseen, ja minulla on hänen kanssaan seuraava tapaaminen jo huhtikuun alussa! Sitten katsotaan tilanteen mukaan taas, miten edetään. Itse tosiaan ehkä toivoisin vielä rintojen kohotusta, varsikin, jos sattuisi käymään niin, että vasen rinta jää ryhdikkäämmäksi. Toisaalta sain myös lääkärin puheiden perusteella käsityksen, että hän haluaisi poistaa vasemmasta rinnastani yhden isomman luomen varuiksi. No, näitä asioita voimme pohtia sitten seuraavassa tapaamisessa.

Olen katsellut reisiäni siirron jälkeen ja onhan vielä aikaista tehdä johtopäätöksiä, mutta tällä hetkellä ne näyttävät omaan silmään epätasaisilta rasvanottokohtien suhteen. ”Aaltoisilta”. Toivon tilanteen tasautuvat ajan kanssa, mutta saa nähdä. Ainakaan jalkoihin ei tullut uusia arpia, vaan niitä vanhoja käytettiin uudelleen rasvanottokohtina.

Oloni on huomattavasti parempi kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta olihan operaatiokin tällä kertaa pienempi. Sairaalassa yö meni kivuitta, en joutunut edes pyytämään lääkettä heräämön jälkeen kertaakaan. Pystyin lähes heti liikkumaan varovaisesti. Jotenkin myös tällä kertaa henkilökunnasta jäi paljon miellyttävämpi olo, kaikki tuntuivat paljon mukavammilta ja huolehtivaisemmilta kuin ensimmäisellä leikkauskerralla.

Nyt sitten on taas edessä tukihousujen käyttö 3 viikkoa, mutta ainakin tällä kertaa sain uudet, jotka eivät ole haaroista avonaiset :D Rinta täytyy myös pitää lämpimänä ja painavien tavaroiden nostelua tai yleisesti itsensä rasittamista on vältettävä. Sama rumba kuin viimeksikin. Laitan kuvia sitten, kun hiukan aikaa on kulunut ja näen, miten keho on toipunut leikkauksesta.

Itselleni tulee vielä tässä miettiessä mieleen, että tähän korjausprojektiin lähtiessä täytyy olla kyllä hyvä kärsivällisyys ja rautaiset hermot. Asiat tapahtuvat pikkuhiljaa, ja on osattava hyväksyä se, että jokin asia itsessään on ”kesken”. Se on ehkä itselleni ollut haastavaa välillä, kun jään pähkäilemään ”jääkö tämä nyt tälläiseksi” tai ”tämä on nyt tämän näköinen, hui kamalaa”. Olen aika kärsimätön ihminen. Mutta pienin askelin menen eteenpäin, eikä saa unohtaa, sitä mitä on jo saavuttanut. Jokainen muutos on askel poispäin tubulaarisista rinnoista.

Lääkärikäynti ja seuraava leikkaus

15.1.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Vierailu poliklinikalla alkaa tuntua jo tutulta kuviolta. Tosin enää ei jännitä, mikä on kiva kehitys.

Vastaanotolle saapuessani menimme heti lääkärin kanssa asiaan, eli tutkimme rintani. Lääkäri oli hyvin tyytyväinen paranemiseen ja etenkin arpien siistiyteen. Oikeaan rintaan ilmestyneistä haavoistakaan ei kuulemma tarvitse huolestua, sillä se on vain normaali ärtyneen, tikkiä hylkivän ihon reaktio. Se oli helpottavaa kuulla.

Minulle on kuulemma varattu seuraava leikkausaika helmikuulle. Tuntuu hyvältä tietää tarkka päivämäärä. On taas jotain konkreettista, mitä odottaa!

Suunnittelimme seuraavaksi yhdessä lääkärin kanssa, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Tuntui kivalta huomata, miten paljon lääkäri kyseli myös minun mielipidettäni, eikä yksin ladellut kiveen hakattuna, kuinka tästä edettäisiin. Päädyimme keskittymään seuraavaksi vasempaan rintaan, joka on nyt pienempi kuin oikea. Eli minulle tehdään uusi rasvansiirto vasempaan rintaan kokoeron tasaamiseksi. Oikeaan puolestaan ei tällä kertaa tehdä mitään. Lääkäri tosin kysyi minulta, haluaisinko rasvansiirron myös siihen, mutta oikeastaan isommat tissit eivät kiinnosta minua niin paljon kuin symmetriset.

Kysyin lääkärin mielipidettä rintojeni ryhdikkyydestä, ja hän sanoi, että on mahdollista tehdä uusi kohottava leikkaus, jos niin toivon. Sovimme kuitenkin, että miettisimme sitä vasta sitten, kun rintojen kokoero on ensin saatu korjattua.

Katsoimme sitten mahdollisia rasvanottokohtia. Olin jouluna ja uutena vuotena ainakin omasta mielestä mässäillyt niin reilusti, että nyt olisi mistä siirtää. Mutta ei kyllä ollut. Naureskelin, että en näköjään kuitenkaan syönyt jouluna tarpeeksi, kun ei näyttänyt kiloja tarttuneen. Huoneessa ollut hoitaja huokaisi siihen perään ”että tasan ei käy onnenlahjat”, mihin me kaikki lääkäri mukaan lukien naureskelimme.

Tosiaan, muutama mahdollinen ottokohta löytyi onneksi. Ensisijaisesti rasvaa otetaan polvien sisäpuolelta, ja jos niistä ei irtoa tarpeeksi, niin siirrytään jenkkakahvoihin (tavallaan toivon, ettei polvista siksi riittäisi!) Takapuolta harkittiin myös, mutta sitten istumisesta ei tulisi kuulemma kovin mukavaa moneen viikkoon, joten ihan hyvä ettei siihen päädytty. Lääkäri naureskeli, että minua saatetaan joutua kieputtelemaan ympäri siinä leikkauspöydällä, mihin tokaisin, että eipä tuo minua haittaa, kun on taju kankaalla muutenkin.

Lopuksi sain vielä pikakertauksen ohjeista, mitä ennen leikkausta tehdään ja mihin kellonaikaan se suunnilleen tulisi olemaan. Sairaalan jonohoitaja soittaa vielä minulle 100% varman ajankohdan, samoin saan kirjeen kuten viimeksikin. Saatan joutua soittelemaan jonohoitajan perään, jos tällä viikolla soittoa ei kuulu. Koko lääkärintapaaminen vei yhteensä ehkä 15 minuuttia.

Olen innoissani taas. Tällä kertaa ei jännitä tuleva leikkaus, kun se tulee olemaan paljon pienempi ja helpompi operaatio kuin se ensimmäinen. Sairaslomaakaan en tarvitsisi kuin korkeintaan puolitoista viikkoa. Toivon, että tällä kertaa rasvaa jäisi kunnolla paikalleen.

Olisipa jo helmikuu!

Tissit sanoi poks

12.1.2015 Kauneus ja terveys, Yleinen

Toivottavasti kaikilla oli mukava joulu ja uusivuosi. Minullakin on uusia kuulumisia tissien suhteen, ja nämä uutiset saivat kyllä oloni todella hupsuksi :D

Ensimmäinen asia tapahtui jouluaaton yönä. Olin nukkumassa, mutta heräsin jossakin välissä janoon. Kurotin oikean käteni viereisellä yöpöydällä olevalle vesilasille, kun tunsin oikeassa rinnassani jonkin napsahtavan. Tunne muistutti hiukan katkeavaa kuminauhaa, mutta ilman kipua. Säpsähdin täysin hereille, säikähtäneenä tietenkin. Hamuilin puhelimeni taskulampun päälle ja yritin tutkia mitä oli tapahtunut. En nähnyt mitään poikkeavaa, joten päätin mennä takaisin nukkumaan (olin yhä ihan unenpöpperössä). Seuraavana aamuna näin kunnolla mitä oli oikeastaan tapahtunut.

Oikean tissini nännipiha oli selkeästi ”laajentunut”. Luulen ymmärtäväni viimein miksi tissien ympärillä oli kiristyneen ja poimuttuneen näköistä ihoa. Nännipiha ja iho oli ommeltu tikeillä yhteen niin, että itse arpi olikin koko ajan niiden välissä sisällä suojassa, parantumassa. Jos nyt yhtään sain järkevästi selitettyä. Napsahdus johtui ilmeisesti siitä, että tikit antoivat viimein kunnolla periksi ja nännipiha pääsi ”avautumaan”. Iho on tasainen ja sileä, hyvin luonnollisen näköinen siinä kohtaa missä iho muuttuu nännipihaksi. Siinä on näkyvissä osittain haalistunut arpi, joka varmasti täysin parannuttuaan ei pahemmin tavallisesta ihosta erotu.

Noin viikkoa myöhemmin myös vasen tissini napsahti, eli en onneksi joutunut kulkemaan Oo tisseillä pitkään (tai enemmän Oo kuin yleensä)!

Neljä kuukautta leikkauksesta.

Neljä kuukautta leikkauksesta.

Eli huvittavaahan tässä on siis se, että olen kaikki nämä viikot silloin aikaisemmin laittanut arpikudosta parantavaa teippiä iholle, jossa ei edes ollut arpikudosta! :D Että hyvää päivää vaan minulle sitten.

Tissien avautumisen myötä ne ovat olleen hiukan ärhäkämpinä. Ensin vasempaan tissiin ilmestyi kohta, joka punoitti ja josta lähti sellaista sykkivää kipua. Mietin aluksi, että ei kai se nyt tulehtunut, mutta nyt kohta on jo rauhoittunut, eikä ole yhtään kipeä tai punainen. Oikea tissi puolestaan on alkanut kenkkuilla. Eilen huomasin rintaliiveihini jääneen kellertävää töhnää ja siitä huomasin oikeaan tissiin ilmestyneen yhteen kohtaan vaalean, noin nuppineulan värillisen pään kokoisen patin. Se ei ollut kylläkään yhtään kipeä. En tiedä oliko fiksua, mutta en voinut vastustaa sen rutistamista, toki puhdistin sen desinfiointiaineella. Nyt sekin kohta vaikuttasi rauhoittuneen, mutta seuraan tilannetta.

En oikein pidä niin paljon tissieni uudesta muodosta nännipihojen avautumisen jälkeen. Omasta mielestäni niiden ryhdikkyys kärsi hiukan siitä (etenkin sivuprofiilista tämän huomaa). Myös kokoero on aika selkeä. Yritän kuitenkin olla ajattelematta liikaa ja keskittyä siihen, mikä on parempaa kuin ennen. Prosessi on kuitenkin yhä edelleen kesken. Ja minulla on oikeastaan ihan jo tällä viikolla seuraava lääkärin tapaaminen! Olen innoissani ja haluan kuulla, miten hänestä parantuminen on mennyt ja mitä seuraavaksi tehdään. Viisi kuukautta on mennyt kuin hujauksessa.

Päivittelen siis tänne lääkärin kuulumiset ihan muutaman päivän kuluessa.

Kuulumisia

8.12.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Heipä hei vaan pitkästä aikaa!

Aika on kulunut nopeasti arkeen uppoutumalla, enkä ole oikein täällä blogissa ehtinyt tai muistanut käydä. Mitään radikaalia uutta ei ole ilmentynyt, pari pikkujuttua vain. Ensinnäkin silikoniteippejä vaihtaessa pari viikkoa sitten, huomasin vasemman rinnan lappuun jääneen kellertävää nestettä. Kyseinen kohta oli myös hiukan kipeä. Päätin jättää laput laittamatta siksi aikaa, että kohta paranisi, ja totta kai seurata tilannetta. Pari päivää myöhemmin kipeästä kohdasta puskikin ihon läpi jälleen yksi tikinpala, jonka leikkasin irti. Nyt kohta on rauhoittunut, mutta en ole laittanut silikoniteippiä takaisin paikalleen. Minusta tuntuu, että arvet paranevat nopeammin happea saadessaan, joten toistaiseksi seurailen tilannetta ja annan tissien hengittää vapaasti. Nännipihojen iho on myös teippien jäljiltä tosi kuivaa, ja olen rasvaillut niitä aina, kun muistan. Tosin nyt ne näyttävät jo alkavan rauhoittua. Välillä hermoilen, että olisiko alusta asti pitänyt antaa tissien olla ilman mitään teippejä; mietin olenko häirinnyt parantumista jotenkin. Edelleenkin kaikki kyllä kehuvat, että arvet paranevat nätisti, joten yritän olla ajattelematta asiaa liikaa.

Eipä tässä oikeastaan muuta, hyvää joulun odottelua kaikille! :)

Hiukan päälle kuukausi leikkauksesta

6.11.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

VAROITUS! Jutun lopussa on kuvia, joissa näkyy parantuvaa tikkipintaa.

Samaan aikaan tuntuu, että aika on vierähtänyt todella nopeasti että hitaasti. Jännää miten paljon yhteen kuukauteen voi mahtua tapahtumia.

Kipuja ei tosiaan ole enää yhtään ja nyt jo nostelen painavampia esineitä itse. Pääsin siksi palaamaan töihinkin, mikä on piristänyt kaamospäiviäni paljon. Vatsa saattaa tuntua painellessa hiukan herkältä, mutta normaalielämässä en huomaa mitään poikkeavaa. Vaikka olenkin nyt kokenut rasvanimun, en rehellisesti sanottuna huomaa reisissäni kauheasti eroa, kun taas mahassa näen ehkä alimman vatsamakkaran pienentyneen.

Tikkejä ei ole enää paljon jäljellä. Muutamasta kohdasta iho on puskenut tikinpäitä ulos ja noin puolet noista olen voinut napsaista omin sormin pois. Loput olen antanut olla rauhassa paikallaan, koska uskon, että nekin saa nypättyä pois ajan saatossa. Arvet vatsassa ovat pienet ja siistit, joten olen antanut niiden olla paljaana. Sama pätee rintojen alapuolella oleviin rasvansiirtoarpiin, mutta pidän niitä hyvin tiukasti silmällä. Oikeassa reidessä arpi näytti kauhukseni alkavan leventyä, joten lätkäisin siihen päälle heti samaa arpikudosta hillitsevää laastaria, mitä nännipihoissanikin nyt on. Ihan sama, vaikka niissä on pikkuisen tikkiä jäljellä, en salli arpien leventyä, jos vain voin tehdä jotain sille.

Nännipihan arvet ovat kuulemma siistit ja parantuvat hyvin. Vasen nänni ja sen piha ovat kauttaaltaan enemmän turvoksissa ja ulkonevat, kun oikea puolestaan on jo enemmän tissin myötäinen. Vasemmassa nännissä on myös hassu ”ruttu”. En tiedä tuleeko se häviämään ajan myötä vai korjataanko se seuraavassa leikkauksessa, tai tehdäänkö sille ylipäätään mitään. Nännien tuntoaisti on sama kuin ennenkin, eikä se ollut oikeastaan hävinnyt missään vaiheessa edes heti leikkauksen jälkeen. Nännipihojen alueella on myös mystistä mustaa väriä, jonka epäilen vahvasti olevan tussia, joka ei ole päässyt peseytymään pois oltuaan koko ajan laastareiden alla.

Itse rasvansiirto… No, sanotaan, että olen tyytyväinen, etten ole joutunut maksamaan siitä 5000 euroa, mitä yksityisellä usein joutuu vähintään maksamaan. Olisin muuten hyvin pettynyt tällä hetkellä. Rasvaa ei tosiaan ole tuntunut jääneen paikalleen kovinkaan paljon ellei sitten yhtään, ja tissien kokoero on palannut näkyviin. Olen lukenut, että ensimmäinen siirto on usein vasta kudosten herättelyä, ja että vasta seuraavalla siirtokerralla voi odottaa tavaraa jäävän paikalleen enemmän. Odotan mielenkiinnolla kirurgini mielipidettä asiasta, kun seuraavan kerran näen hänet. Kokoero ei siis minua niin paljon haittaa varsinkin nyt, kun muoto on korjaantunut.

Tissit ovat nykyään mielettömän mukavat! Ne eivät roiku yhtään ja ovat söpön pienet sekä pyöreät. Ällö tuubimuoto on poissa, samoin puolet tissistä peittävä nännipiha. Suihkussa ja oikeastaan muuallakin ihan ihmetyttää miten paljon vapautta käsille jää, kun ei tarvitse jatkuvasti tissejä tukea. Kokeilin tänään rintaliivejä ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ihan hämmästyin miten tiukilta ja kiristäviltä jokainen rintaliivi tuntui, varsinkin nyt kun olen voinut oleilla täysin ilman liivejä niin pitkään. Olen viimein muuttunut sellaiseksi naiseksi, joka voi heittää rintaliivit päivän päätteeksi nurkkaan ja olla mukavasti! Pistää perspektiiviin, kuinka paljon jouduin oikeastaan vanhoja tissejäni tukemaan ja litistämään kasaan, että ne olisivat edes jotenkin normaalin näköiset. Nyt voin kumarrella ja olla vaikka miten päin, ja silti tissit pysyvät nätisti liiveissä. Kuppikoko on siis näillä näkymin sama kuin ennenkin, mikä on ihan kiva näin rahan kannalta.

Odotan kovasti aikaa, kun kaikki arvet ovat parantuneet, eikä teippejäkään tarvitse enää käyttää. Ymmärrän, että siihen voi mennä vielä pitkä aika, mutta nyt voin konkreettisesti ainakin odottaa jotain. Tuntuu, että olen viimein hyvin lähellä sitä naiseutta, joka minulta on jäänyt saamatta kaikki nämä vuodet. Usein yhä peilin edessä säpsähdän yllättyneenä nähdessäni rintani sivusilmällä. Osittain en varmasti vielä täysin käsitä muutostani. Mieltä on oman kokemukseni mukaan muutoksien edessä työstettävä paljon rankemmin ja kauemmin kuin kehoa.

Tässä alla on vielä lisää päivitettyjä ennen ja jälkeen vertailukuvia:

Ennen

Jälkeen

Korjausleikkauksen hinta julkisella puolella

26.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

EDIT!

Murphyn lain tai muun vastaavan mukaan tietenkin sain vielä näin myöhemmin toisen laskun, kun olin jo päässyt hintoja hehkuttamasta (luulisi, että ne olisi voinut samaan laskuun laittaa, mutta ei…). Päivitän muutoksen tähän artikkeliin nyt saman tien ja pahoittelen, että olen silloisella ymmärrykselläni antanut väärää tietoa hintoihin liittyen.

Minulta on useamman kerran kysytty korjausleikkauksen hintaa, mutta en halunnut kommentoida siihen mitään ennen kuin olin konkreettisesti nähnyt laskun silmieni edessä. Nyt viimein sain laskun loppuarkiviikosta, joten tässä on lista siitä, kuinka paljon olen tähän asti maksanut tissieni korjauttamisesta:

  • Noin 100 euroa yksityisestä gynekologista
  • 29,30 euroa poliklinikkakäynnistä
  • 29,30 euroa yöstä sairaalassa
  • 69,60 euroa leikkauksesta

– Yhteensä siis 228,20 euroa –

Siinä kaikki. Jopa tuo gynekologi oli ns. ”ylimääräistä”, koska halusin nimenomaan tietylle lääkärille vastaanotolle. Lähetteen voi saada ihan julkisen puolenkin gynekologilta. Poliklinikkakäynti oli se ensimmäinen tapaaminen kirurgin kanssa, missä minut tutkittiin ja otettiin leikkausjonoon. Sairaalayö ja leikkaus ovat aika itseselitteisiä.

Eli periaatteessa tähän asti pakollista hintaa korjausleikkauksen hankkimiseen ja siinä käymiseen on kertynyt vain 128,20 euroa. En tiedä tuleeko jatkoleikkauksia vielä yksi vai kaksi, mutta korkeintaan niistä kertyisi vähän päälle 250 euroa tuon kaiken päälle. Eli alle viisisataa euroa koko projektista, jos mitään ylimääräisiä yllätyksiä ei ilmaannu. Varmaan voi päästä alle neljänsadan, jos ei mene yksityiselle gynekologille tai joudu useampiin rasvansiirtoihin kuten minä.

Loppujen lopuksi ei siis tule paljon hintaa korjausleikkauksille, joista yksityisellä saisi pulittaa parhaimmillaan kymmeniä tuhansia euroja. Varsinkin, kun rasvansiirtokertoja tulee näillä näkymin useampia. Tämän tajuaminen pistää nöyräksi ja erittäin kiitolliseksi joka ikinen kerta, kun katselen uusia rintojani.

3 viikkoa leikkauksesta (eli viimein tikit ja tukihousut pois)

23.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Vihdoinkin! Nyt lensivät tukihousut pois päältä. Ah, mikä vapauden tunne!

Itsesulavien tikkien kanssa kävi tosiaan minulla niin, etteivät ne sulaneet itsestään pois. Kävin siis terveysasemalla poistattamassa ne. Se ei sattunut yhtään, eikä oikeastaan tuntunut edes epämukavalta. Tikit ja haavat ovat kuulemma todella hyvännäköiset, niin ulkonäön että parantumisen kannalta. Se oli kiva kuulla. Oikeastaan nännipihan tikit olivat enimmäkseen sulaneet itse, eli rinnan alapuolella olleet, mahan ja reisien tikit piti poistaa.

Saan nyt alkaa käyttää silikonitarraa arpien hoitoon. Äidin mukaan suvussa on esiintynyt todella leveäksi laajentuvaa arpikudosta, joten haluan hoitaa tissit mahdollisimman hyvin sen ehkäisemiseksi. Näitä kannattaa pakkauksen mukaan käyttää kolmekin kuukautta, että tulokset olisivat mahdollisimman hyvät. Mutta ainakin näin ensivaikutelmana teipit eivät tunnu oikein miltään, mikä on siis hyvä, sillä ne ovat huomaamattoman mukavat. Mokasin tietenkin heti alkuun hiukan, kun en huomannut, että paketissa oli kaksi silikonitarraa (jotka ovat 5×7,5cm). Luulin siinä olleen vain yhden lapun verran, ja leikkasin sen hiukan liian ohueksi, että se riittäisi molempiin tisseihin. Jos olisin tarkemmin katsonut, olisi siinä ollut riittävästi yksi lappu per tissi. Grr, täytyy suunnata takaisin apteekkiin.

Olen tarkkaillut rasvan säilymistä rinnoissa, ja vaikuttaisi siltä, että ainakin vasemmasta rinnasta on sulanut sitä jonkin verran pois. Kokoero ei siis ole merkittävä, vaan juuri ja juuri nähtävissä, jos jää katseella tuijottelemaan. Tietenkin osa muutoksesta on myös turvotuksen laskua, mutta siksi onkin vaikea sanoa kuinka paljon itse sitä rasvaa on lähtenyt/jäänyt. Olen hyvin tunnollisesti pitänyt rintani lämpimässä, ollut rasittamatta ylävartaloani ja pyrkinyt syömään todella energiapitoisesti. Mielenkiinnolla jatkan muutosten seuraamista.

Itsesulavat tikit? Pah, sanon minä.

17.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Eilen vaihdoin taas haavateipit, ja näkyvästi vain yhdestä paikasta oli tikit sulanut. Oikean tissin alla, vatsassa ja reisissä on vielä tikit sinnikkäästi paikallaan. Nännien ympäristö näyttää siltä, että siinä päällä ei ole enää tikkejä, mutta en ole täysin varma, kun en oikein uskaltanut niitä kunnolla katsella silloin ensimmäistä kertaa haavateippejä vaihtaessa. Nännit näyttävät ja tuntuvat jotenkin kauhean avonaisilta ja suojattomilta ilman mitään teippejä, joten liimailin taas uudet paikalleen. En tosin tiedä, onko siitä jotain haittaa paranemiselle… mutta ainakin teipissä sanotaan sen hengittävän hyvin? Kun ei sitä silikoniteippiäkään saisi laittaa, kun vasta tikkien sulamisen jälkeen. Tietäisinpä aiheesta enemmän.

Sairaalassa sanottiin tikkien sulavan noin kymmenen päivän kuluttua leikkauksesta, ja nyt menen 15 päivässä. Yritin googlettaa muiden ihmisten kokemuksia itsesulavista tikeistä, mutta kuten lähes aina, tieto oli ristiriitaista. Ensimmäinen kävi terveyskeskuksessa poistattamassa, toinen neuvoi odottamaan sulamista kuukaudenkin kärsivällisesti, kolmas nyppi itse pois. Ei siis mitään hajua tuota kautta, mitä pitäisi tehdä. Soitin terveyskeskukseeni ja kysyin asiasta. Minulle varattiin aika ensi viikolle tikkien poistoon, jos ne eivät siihen mennessä ole itsestään poistuneet (missä tapauksessa peruutan aikani). Nyt on paljon levollisempi olo.

Kipuja ei ole enää yhtään, kun reidetkin mustelmineen ovat viimein parantumassa. Lyhensin tukihousujani, sillä ne olivat hiukan liian pitkät ja liukuivat kasaan puristamaan jalkojani polvitaitteesta niin, että jalat puutuivat koko ajan (fysioterapeutti neuvoi tekemään niin tarpeen vaatiessa). Nyt ne ovat polvipituisina paljon mukavammat.

Henkisesti olen täysin mökkihöperöitymässä. Olen nähnyt ystäviäni muutamaan otteeseen, mutta yritän välttää itseni rasittamista ja kylmettämistä, joten olen lähes täysin pysynyt kotona. Ehkä yritän suojella uusia tissejäni liikaa. Tuntuu, ettei täällä sisällä ole jäljellä mitään järkevää tekemistä, etten saa mitään aikaan. Odotan innolla sairasloman päättymistä ja töihin palaamista. Ajattelin, että voisin alkaa käydä lyhyillä kävelyillä luonnossa nyt, kun puissa on vielä upea väriloisto.

Voisinkin lähteä saman tien.