Selaat arkistoa kohteelle korvatulehdus.

Jottei menisi liian hyvin niin pitää välillä mennä huonosti.

5.4.2015 Yleinen

Lauantai-aamun ihana herätys. Fialla tullut yön yli hiivatulehdus vasempaan korvaan. Paha sellainen.

11096391_965022726841982_6051518835225892893_n

Ei muuta kun eka bongailtiin avoinna olevaa eläinlääkäriasemaa ja sinne sitten. Kahden viikon canofite-kuuri ja hyvältä tuoksuvaa puhdistusainetta. Yllä olevassa kuvassa korva siis jo putsattu, oikeasti se oli täynnä musta töhnää. Syyllinen todnäk kauluri koska ilma ei päässyt kiertämään eli oiva tilaisuus hiivakannalle lisääntyä räjähdymäisesti. Fian itsensä mielestä siinä ei ole mitään vikaa, eikä koita edes raapia korvaa, saatikka nuolla sterkkauksen leikkaushaava eli yksinolot ja yöt mennään kaulurilla varmuuden vuoksi muuten ollaan nakuna tai mamman lohikäärmepaita päällä.

11100868_10205719587204182_4137776804119968300_n

Aika söpöhän se on :)

Tämä sairastelu kaataa kaiken

1.4.2015 Yleinen

Korvatulehdus ja poskiontelontulehdus… korvia särkee ja päätä särkee ja sattuu ja väsyttää. Tuntuu, että kaikki hyvä minkä on saanut tehtyä alku vuodesta valuu hukkaan ja kaikki menee pieleen… Nyt on edessä se ensimmäinen takaisku ja paha sellainen. Istun vain sohvalla ja syön. Ajattelen syömistä koko ajan ja paha olo helpottuu hetkeksi kun saa syötävää.

Huomaan kuinka salilla käyminen vähentää halua syödä, ruoka pyörii paljon vähemmän mielessä kun pääsee salille. Treenin jälkeen ei tee mieli syödä vaan kroppa tuntuu hyvältä. Nyt istun telkkarin edessä ja koko ajan mielessä pyörii ruoka ja syöminen. Olen ollut myös töissä ja selkä on alkanut tulla kipeäksi ja suututtaa oikein kun tietää ettei voi mennä salille poistamaan ongelmaa. Tuohon selkäkipuun auttaa tietyt liikkeet salilla, mutta tällaisessa flunssassa ei treenaamaan pääse.

Miten pitää siis itsensä selväjärkisenä ja kontrollissa sairastamisen ajan?

Tällä hetkellä mun tekee mieli vain tappaa itseni. Se itsemurha-ajatus pääsi tänään livahtamaan mun päähän ja se on sieltä niin helvetin vaikea saada pois. Vaikka kuinka yritän kääntää kaiken positiiviseksi niin en löydä taas muuta ulospääsyä kuin itsemurha. Mä tiedän, että se ajatus kuluttaa mua ja raastaa mua, mutta sitä ei vain saa pois päältä napsauttamalla.

Miksi toisena päivänä tuntuu että onni puristaa mut palasiksi ja toisena päivänä ahdistus puristaa mut murusiksi…?