Selaat arkistoa kohteelle kokoarvio.

H-hetki lähestyy ❤️

17.4.2016 Yleinen

Pari päivää sitten oli käynti äitipolilla vauvan koko- ja synnytystapa-arvion merkeissä. Ennen lääkärin tapaamista istuin 20min käyrillä. Vauva oli ollu koko aamun kovin aktiivinen, mutta just käyrillä olon hän sitten nukkui. Eli hän ei tee yhteistyötä terveydenhuollon henkilökunnan kanssa. ;) no, käyrillä meni ihan hyvin. Sit jännityksellä odottamaan, että onko paikalla se lääkäri jonka meille luvattiin sillä aulan taululla sen nimeä ei lukenut. Ajat oli noin 30min myöhässä, mutta lääkäri oli se, ketä toivoin. Huh! Yksi suuri huoli putosi hartioilta. Alkuun siinä sitten juteltiin lääkärin kanssa kuulumisista ja sitten ultraamaan minkä kokoinen ja kuinka päin meidän vauva masussa oli. Pää löytyi sieltä mistä pitikin eli nätisti raivotarjonnassa siellä jo oltiin. Seuraava huokaus pääsi siinä vaiheessa kun lääkäri ilmoitti, että painoarvio rv37 on noin 2700g. Jes! Meille ei tule mitään isoa sokerivauvaa, millä edellinen lääkäri minua jo pelotteli. Meidän vauva on kasvanut tasaisesti keskikäyrän alapuolella, ja laskettuna-aikana tulisi painamaan noin 3300g.

Sitten lääkäri tutki vielä kohdun suun tilanteen, kun sanoin ettei mitään hajuakaan siitä onko paikat missä kuosissa. Ja hups! Yllätys oli suuri niin meille kuin lääkärille. Paikat pehmentyneet ja kohdunsuu sentin jo auki. Lääkäri oli sitä mieltä, että meillä synnytään ennen laskettua-aikaa. :) tämän jälkeen juteltiin vähän niistä mun peloista ja mun verenpaineista. Verenpaineet on ollu pikkusen koholla, joten niitä nyt seurataan ja jos ne ei tuosta laske edes kotona niin puolentoista viikon päästä synnytys olisi tarkoitus käynnistää ballongin avulla. Mittainen nyt paineita kotona pari kertaa päivässä ja ens viikolle varaan käynnin neuvolaan (oma neuvolantäti on kyllä lomalla) ja sit seuraavalle viikolle uusi käynti äitipolille missä tilanne tsekataan uudestaan. Itselle tuli heti todella helpottunut olo, ja nyt en enää stressaa edes niitä paineita. Olen valmis synnyttämään vaikka heti. En malta enää odottaa, että saan tuon mönkijän mahasta syliini.

Olo on ollut viime päivinä melko väsynyt ja kivulias. Alaselkä ja häntäluu, sekä nivuset on kokoajan kovin kipeät. Liikkuminen sattuu. Istuminen sattuu. Mutta ei tartte auttaa, kyllä minä ite saan ja pystyn. :D enkä niistä jaksa edes valittaa. Onhan ne ikäviä ja hankaloittaa päivittäistä elämistä, mutta kuuluu asiaan. Suht helpolla tässä on tähän mennessä kuitenkin selvitty. Nyt koitan pitää vaan pääni kasassa. Vauvan liikkeethän on muuttunu ihan selkeesti, mutta kyllä huolestun heti jos vauvalla onkin hieman rauhallisempi päivä. On itselleni jotenkin helpottavampaa se, kun toinen puskee ja tunkee niin että välillä ihan sattuu, kuin se että menee monta tuntia eikä tunnu mitään liikettä. Neuvolassa kysyikin, että onko joku musiikki mihin vauva rauhottuu. Sanoin etten tiedä, en halua soittaa semmosta, kun itelleni on parempi, että se riehuisi vaikka koko ajan. :)

mutta näissä tunnelmissa täällä. Saa nähdä ehdinkö kirjoittaa vielä yhden postauksen, ennen kuin vauva on täällä. <3