Selaat arkistoa kohteelle koira.

Omat koirat purivat.

30.12.2017 Yleinen

 

Tämä kertomus on tosi.

 

  Lähdin joulun jälkeen ulkoiluttamaan kehoani. Ajatus oli käydä kaupassa hakemassa aivan pientä, sillä vielä suurta syömistä kaapista löytyi. Ehkä se pitää laatikoiden tekeminen lopettaa, kun ei niitä enää kukaan syö. Tulee vain liian työlääksi kaksistaan niitä monta päivää joulun jälkeen syödä jouluruokaa.

Otin repun selkääni ja yhden roskapussin myös matkaani, koska roskis löytyy meidän pihalta, pihatien päästä.

Huomasin pihatietä kävellessäni, että villakoira istui pihatien toisella reunalla. Minä tietenkin siirryin toiselle puolelle tietä. Koira oli kytketty koivuun kiinni, mutta naru kyllä riitti ilmeisesti koiranomistajan ulko-ovelle asti. Pieni lapsi leikki rivarin portaiden vieressä. Koira pari kertaa haukahti, kun kävelin lähemmäksi tietä. Mutta kun pääsin kohdalle, koira syöksyi minun takapuoleeni kiinni. Tunsin heti, että kyllä se jotain kipeää sai aikaan. Suojelin takapuoltani roskapussilla, kun samaan aikaan koiran omista juoksi sisältä ulos. Ei rouva edes katsonut minua, vaan meni silittämään koiraansa, ja sanoi sille, ”mitä sinä nyt noin rähiset”. Jatkoin muutaman metrin eteenpäin ja katsoin housujeni takapuolta, että kehtaanko edes kauppaan mennä. Mutta eivät housut olleet revenneet. Takapuolen alapuolella reidessä kyllä tuntui pientä kipua.

Heitin roskat katokseen ja tulin takaisin sille tielle, jossa koira käytti lievää väkivaltaa minua kohtaan. Ei sanonut rouva edelleenkään mitään, silitteli ja jutteli koiralle jotain. Ihmettelin vielä, että toisesta ihmisestä välittäminen ei olekaan enää mikään kaunis ajatus. Vaan, vaan se oma on kaikkein tärkein juttu, eli tässä tapauksessa se koira. Nyt ymmärrän paremmin ruokakaupan kanssa asiakkaita, kun he tökkivät kärryillään minua takapuoleen. Ei heiltäkään mitään kommenttia tule. Tyyli vain tuntuu olevan tämä. En usko kuitenkaan, että tälläisen huru-ukon takapuoli on enää mikään niin kaunis varustus, että sitä voi leikkimielellä kärryjen tai koirien välityksellä tökkiä. Ehkä he siitä tykkäävät, mutta en minä.

Minä jatkoin kauppaan ja tein ostokset. Takaisin tullessa kiersin tämän tien, ja tulin katua pitkin loppumatkan  kotiin.  Otin postin ja katselin paikkaa. jossa koira kävi minua kiinni. Nyt oli pihatie hiljainen.

Sisään tullessa kerroin vaimolleni, että koira puri minua peräpäästä. Ei hän ehkä heti uskonut minua. Mutta sitten vasta kun kyselin, että missä on käsipeili. Jopas nousi peppu ylös tuolista ja hänkin tuli katsomaan. Vaimoni on sellainen” heti sanoja”, kun minä taas elän tyylillä, ”antaa olla”. Ehkä vaimo olisikin lähtenyt haastattelemaan sitä rouvaa, mutta ehkä sanoin sen verran jämäkästi, ”antaa nyt olla. Mene sit, jos alan jäykistymään”.

Tiedän kyllä oikeuteni, että koiran puremasta pitää tehdä heti ilmoitus poliisille. Mutta kun me asutaan samassa pihassa. Ei ole kiva kulkea, jos tulee heti tehtyä huonoja välejä naapureiden kanssa. Ehkä minä olen liiaksi sellainen takapenkin Tavi.

Nyt on vaimon toimesta takapuoli pesty. Peukalon pään kokoinen punainen läntti siellä on. Mutta ei kuitenkaan selkeää hampaan jättämää jälkeä.

 

piki

Muorin puurokauha hukkui

20.12.2017 Yleinen


   Jouluaatto läheni kovaa vauhti. Viikko oli vielä aikaa aattoon, jolloin pukin varsinainen työ alkoi. Tietenkin pukilla oli työtä aina. Hän vastaili lasten kirjeisiin, kun ensin tonttujen tiedoitus ryhmä oli kirjeet aukaissut ja latoneet ne pinoihin. Monesti tiedoitus-tonttu oli pukin apurina, kun kirjeisiin vastattiin. Samoin pukki tarkasteli tonttujen työpajassa, kuinka kaikki työvaiheet sujuivat. Niinpä kaikki työvaiheet oli saatava sujumaan mahdollisimman sujuvasti.

Viikko oli siis vielä aattoon, jolloin lahjoja pukki alkoi jakamaan. Nyt elettiin pukin pajassa erittäin kiireellistä aikaa. Mikään kone tai apuväline ei saanut rikkoutua. Valmiiden lahjojen varasto täyttyi jälleen aivan ääriään myöten täyteen. Lisätilaa piti ottaa tonttujen huoneista ja kaikista mahdollisista paikoista, sillä lahjoja ei voinut laittaa kosteisiin tiloihin tai ulos. Lahjat ja saatika joulupaperit eivät saaneet kastua. Mutta kaikki sujui kuin ennenkin, olihan monesti jouduttu ottamaa lisätiloja tonttujen huoneista käyttöön.

Pukki kävi tarkastamassa porot, että niillä oli tarpeeksi ruokaa. Myöskin, että porot oli harjattu aivan priima kuntoon. Porojen turkkien piti olla kauniissa kunnossa. Niin sai pukki taas totea, että kyllä tontut olivat tehneet hyvää työtä. Porot olivat kuin taiteilija olisi ne piirtänyt talliin. Turkit kiilsivät tallin valossa upeasti. Pukin poistuessa porojen tallista ulos, hän kuuli pientä vikinää. Pukki ei kuitenkaan saanut selvää, mistä vikinä kuului. Pukki kiirehti työpajaan ja kävi hakemassa kaksi tonttua, jotka toimivat soittimien virittäjinä. Heillä oli tarkat korvat kuunnella mistä vikinä kuului. Niinpä juostiin ulos ja virittäjätontut alkoivat kuuntelemaan vikinää. He lähtivät suunnistamaan metsän laitaa, jonne molempien korvat heidät ohjasi tarkasti. Kohta tontut saapuivat, tuoden mukanaan pientä koiraa. Raukka oli jäätynyt tai ainakin kylmissään. Nokkaa se koitti työntää tontun puseron sisään. Koira vietiin nopeasti sisälle lämpimään. Toinen virittäjä tontuista haki muorilta lämmintä maitoa, jota tarjoiltiin pienelle koiralle. Muorikin tahtoi tulla katsomaan, minkä vintiön tontut olivat nyt löytäneet. Muori toi vielä pienen vanhan patjan ja pienen peiton, että koira lämpisi nopeasti. Ja niin se lämpisikin, sillä lämmin maito ja peitto koiran päällä, auttoi sitä virkoamaan nopeasti. Koira nousi jo pystyyn jaloilleen ja heilutti häntäänsä. Se oli aika pieni vielä. Se oli vielä pentu. Vilkas se oli, jokaisen perään se lähti juoksemaan. Pukki päättikin, että koira siirrettäisiin muorin keittiöön, koska tontuille pitää saada rauha valmistella viimeisiä lahjoja.

 

 

 

 

Päivät kuluivat tonttulassa. Ei ollut kuin kaksi päivää aattoon. Hyörinä oli vielä sangen kovaa. Koiraa saivat jokainen tonttu vuoron perään käyttää ulkona tarpeillaan. Muori tietenkin piti koirasta huolta keittiössä, vaikka se välillä tuntuikin kovin raskaalta. Koira hyöri ja pyöri muorin jaloissa ja aina sai varoa, ettei astu koiran tassujen päälle. Aina kun tontut tulivat syömään keittiöön, villiintyi koira erittäin villiksi. Silloin se villiintyi oikein kunnolla. Koira sai välillä oikein hepuleita. Se välillä lähti juoksemaan ympäri pöytiä. Välillä yhtä äkkiä kääntyi ja jatkoi juoksemista. Tontuista tämä oli kivaa katselemista. Muori joutuikin välillä tonttuja huomauttelemaan, koska syödä piti, että taas päästäisi jatkamaan lahjojen tekoa.

Joulu-aatto koitti ja tontutkin heräsivät aikaisin viideltä. Aamu tietenkin alkoi aamutoimilla ja sen jälkeen piti mennä syömään muorin laittamaa riisipuuroa. Mutta muori oli kauhuissaan, kun suuri puurokauha oli kadonnut. Hän haki ja haki keittiöstä. Välillä polvillaan alemmista kaapeista ja välillä tikkaille nousten ylemmiltä kaapin hyllyiltä, kauhaa vain ei löytynyt. Nyt oli muori kauhuissaan. Mitä minä oikein teen, kun pukki vaatii kaksi kauhallista ja tontuille tulee yksi kauhallinen herkullista riisipuuroa.

Pukki astui keittiöön, toivottaen kaikille oikein hyvää jouluaattoa. Muori kiirehti kertomaan pukille, että puurokauha on kadonnut. Pukki mietti, että mitenkä me nyt tämän asian ratkaisemme. Hän ehdotti, että äkkiähän tontut tekevät koivusta uuden kauhan. Mutta se ei kuulemma onnistunut, kun kaikki kuiva koivulankku oli käytetty. Jonkun pienen kauhan sieltä me äkkiä saisimme valmiiksi. Mutta muori ei halunnut mitään pientä kauhaa. Nyt piti jotain muuta keksiä. Muori mietti ja kertoi pukillekin, että ei häneltä ole koskaan puurokauha hävinnyt. Mutta nyt kun koira tuli meille iloa antamaan, niin olisiko tämä pieni villi nelijalkainen saanut tämän aikaan. Ehkä niin, nyökytteli pukki, nyt kaikki puurokauhaa hakemaan. Tontut lähtivät juoksemaan kohti työsalia. Pukki huusi perään, että ei se ehkä siellä ole, kun koirakaan ei ole siellä ollut. Mutta ulkona, siellähän se on ollut. Ja niin tontut juoksivat pihalle tonkimaan lunta. Koiraa ei päästetty ulos ilman hihnaa. Muori laittoi hihnan koiralle, jolla ei vielä nimeä ollut. Nimi annetaan kuulemma joulupäivänä. Hänellä tuli mieleen, että jos koiran antaa haistaa riisipuuroa, niin ehkä se kauhan löytää helpommin. Muori otti lusikalla pienen määrän lusikkaan. Antoi koiran haistella puuroa, mutta ei antanut sitä yhtään koiran suuhun. Koira alkoi vetämään muoria ulko-ovea kohden, ettei hän tahtonut ehtiä laittaa takkia päälle.

 

 

 

 

Koira juoksi tonttujen perään pihalle. Se innostui tonttujen lumessa penkomisesta niin, että alkoi hyppimään tonttujen niskaan ja jalkojen päälle. Ei ollut puhettakaan mistään etsimisestä, vaan se leikki toisten mukana. Vaikka eiväthän tontut leikkineet, sillä he hakivat kiireellä kauhaa, muuten ei puuroa tullut. Muori ajatteli, että hän vie koiran vähän pidemmälle, vaikka talon toiselle puolelle. Siellä se ehkä rauhoittuu ja alkaa haistella, mistä kauha löytyy. Ja niin se alkoikin haistella lunta. Nokka oli lumen sisällä, kun se puuskutti haistellessaan, ilmeisesti kauhaa. Tuntui, että koira tunsi hukanneensa jonkun tärkeän, ehkä kauhan. Koira meni hetken tuonnepäin, kun se äkkiä kääntyi ja tuli tännepäin. Muori laajensi aluetta, ja mentiin lähemmäksi mökin seinää. Silloin koira ilmeisesti muisti kauhan, kun se hyökkäsi kohti seinää. Se painoi kuononsa syvälle lumeen ja alkoi etukäpälillään kaivamaan lunta. Hetken päästä koira nosti päänsä ylös ja sillä oli kauha suussa. Muori iloistui ja otti koiran syliinsä ja antoi sille pusun.

 

 

 

 

Nyt nopeasti sisälle pesemään kauhaa kuumalla vedellä. Tontut huudettiin matkalla sisälle. Muori pesi kauhan oikein kuumalla vedellä ja pesuaineella. Tontut odottelivat jo pöydän ympärillä puuroonsa. Pukki oli jo ennättänyt suuren puurokattilan viereen. Siinä hän odotteli lautanen kädessään omaa kahden kauhan annostaan. Ja niin saapui muori puhtaan kauhan kanssa pukin viereen. Muori työnsi kauhan syvälle puurokattilaan ja antoi pukille kaksi kauhallista hyvää riisipuuroa. Tontutkin oli muodostaneet jonon kohti kattilaa. Ja niin alkoi muori pistelemään jokaiseen lautaseen yhden kauhallisen puuroa. Ja viimeisenä sai pieneen kuppiinsa myöskin puuronsa koira. Siinä kuppinsa vieressä se oli rauhallisena odotellut, ja nyt oli sen vuoro. Ja niin jokainen ruokaili hiljaa oman puuronsa. Ainoastaan koira, kun sen kuppi piti hiukkasen ääntä. Kuppi ei niin tahtonut pysyä paikallaan lattialla, vaan se liikkui lattialla aina eteenpäin, kun koira kielellään lipaisi puuroansa.

 

 

 

 

Niin oli kaikki syöneet kanelilla maustetut puuronsa. Lautaset laitettiin tiskipöydälle pinoon. Samoin lusikat niille varattuun astiaan. Tontut halasivat muoria ja muori tietenkin takaisin. Tämän jälkeen kokoonnuttiin isoon eteiseen. Pukki kiitti taas tonttuja mahtavasta työstä, mitä olivat tehneet. Hän kertoi, että jokainen tonttu on nämä lahjat tehneet rakkaudella, sillä tontut tietävät, mitä lapset haluavat. Ja kun lahjat ovat tehty vielä rakkauden voimalla, uskon, että jokainen saa näistä lahjoista oman rakkaan lelunsa ja voimansa, ja pystyy sitä myös käyttämään ja levittämään. Pukki nosti vielä, molemmat kätensä pystyy, ja huusi kovalla äänellä. ” MINÄ RAKASTAN MUORI JA KOIRAA, SEKÄ KAIKKI TONTTUJA, OLKAA ILOISIA JA RAKASTAKAA TOISIANNE”.

Pukki nousi rekeen, jonne oli pakattu suuri säkki lahjoja. Niitä lahjoja jotka oli tehty rakkauden voimalla.

Toivon, että jokainen saa viettää kauniin herkän ja läheisen joulun.

Toivon, että jokainen saa tuntea taas tänäkin jouluna rakkauden. Antamisen ilo pitäisi jokaisella olla kaikkein suurin ilo.

Mitä pihit kuin luit, kommentoi.

 

piki

yleistä blogista

12.10.2016 Yleinen

KIRJOITA ESITTELY MITÄ BLOGISI KÄSITTELEE

Miksi olet valinnut tämän aiheen?

Mitä tietoa blogissasi yleensä on? Älä mene yksityiskohtiin

Kenelle suosittelet blogia?

Mistä sait idean aiheeseen?

Karjalanpiirakkaa pöydässä, dubloja pitkin taloa… Ihana arki!

25.9.2016 DIY, Sisustusideat, tuunaus, Yleinen

Tällä viikolla palasin töihin yli vuoden kotona olon jälkeen. Ensimmäiset kaksi työvuoroa loppuivat myöhään ja kotona olin 1,5 tuntia ennen lasten iltapalaa ja -pesuja. Iltoihin ei jäänyt juurikaan aikaa kotihommille. Oikeastaan illat menivät melko hyvin sohvalla köllien nuorimmainen vatsan päällä ja isompi kainalossa piirrettyjä väsyneenä katsoen. Lapset olivat väsyneitä, allekirjoittanut oli väsynyt, mies oli väsynyt tiiviistä työ+kouluviikosta ja koira virtaa täynnä, kun oli päivät ollut pitkästä aikaa yksin ja varmaankin tuutinut koko päivän ;)

Perjantaina, kun viikonloppu alkoi ja pääsin vihdoin kotiin, päätin siivoilla viikon aikana kertyneitä sotkuja… Oli hyvä tilaisuus, kun nuorimmainen oli ruokittu ja leikki tyytyväisenä, isompi kera koiran mökillä isovanhempien kanssa ja mies naapurikaupungissa opiskelemassa.

Aloitin keittiöstä…

Pöydässä oli edelliseltä päivältä jäänyttä karjalanpiirakkaa, kun nuoren neidin mielestä sitä on kovinkin hauskaa läntätä kädellä pöytään. No sehän ei sitten kuivuttuaan lähde hevillä irti. Tarvittiin karkea sieni ja (tahdon)voimaa. Muistutuksena tästä; pyyhi pöydät HETI tai kadu!!!

Seuraavaksi raivasin keittiöstä sinne kuulumattomat tavarat kuten kangastussit, dubloja, tabletin laturin, vaatteita (äidin, joita pikku neiti tykkää ”testailla” ja kanniskella ympäri taloa), rasvapurkki, hiusten hoitosuihke, esikoisen ponkkareita, pipo… Muutaman nyt mainitakseni ;)

Lauantaina oli pyykkäys- ja imurointipäivä. Imurointi sujui muuten ihan hyvin, mutta keittiön lattia syöttötuolin kohdalla… Noh! Olihan siellä kaikkea… Ja ne karjalanpiirakan riisit ym. eivät irtoa pelkällä imuroinnilla vaan saat ensin rapsuttaa niitä irti ja sitten vasta saat ne imuriin. Vinkkinä; jos et jo omista, niin hommaa koira äläkä päästä sitä mökille. Koirasta saat varmasti reaaliajassa toimivan imurirobotin. Keittiön lattiaa siivotessa löytyi myös yks jos toinenkin dublo. Dubloja löytyi myös vierassängystä, sohvalta, puukorista, vessan lattialta, eteisestä ja vaatehuoneesta. Eteisestä siivosin lattialla lojuvat nuoren neidin levittämät villasukat, pipot, hanskat ja fleecet sekä villapaidat. Meillä nuo kaikki sijaitsee koreissa eteisen lattialla ja kenkäpenkin päällä, joten ovat oivallisia leikkivälineitä. Myös kenkäpenkistä on mukava kantaa kenkiä ympäri eteistä ja parhaimmillaan niitä löytyy keittiöstä tai vaatehuoneesta asti.

Niin sitten se pyykkishow. Viisi koneellista, kolme ehdin niistä pestä lauantaina. Jatkui siis vielä sunnuntaina. Pikku hiljaa viikon askareet taputeltiin ja ehtihän sitä sitten muutakin touhuilla.

Tässä parin viikon takaisen Ikea-reissun ostoksia, mitä laitettiin paikoilleen nyt viikonloppuna sekä Tukholman Granitista kesällä ostetut valot asennettuna paikoilleen. Pieniä suuria juttuja kotiin, mutta piristävät kummasti kun saa uutta ilmettä.

Wc-paperiteline päivitetty 80-luvulta tähän päivään Ikean Hjälmaren-telineellä

001

033

Kodinhoito/kylpyhuoneen paperiteline myös päivitetty

032

021

Järjestystä siivouskaappiin vetolaatikoilla

019

Tunnelmavalot työ/opiskelu/vierashuoneessa

011

014

Myös tytön piirtämä kettu löysi paikan tauluhyllyltä

009

Uusi asetelma vessaan koruille. Taulu on tehty alunperin valkoisista vanhoista lattialistan pätkistä ja juuttinarusta. Siinä on ollut häidemme ohjelma. Spreijasin sen taannoin mustalla. Kaipasin isoille kaulakoruille lisätilaa ja pelkästään naulakossa roikkumassa yksinään eivät näyttäneet oikein miltään. Kehys toi asetelmaan kivan särmän.

052

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan ja huomenna taas uusi viikko edessä.

Ps. pyykkikaapin alla oli vielä dublo :D

050

Pääsiäinen

28.3.2016 Yleinen

easterPääsiäinen on tuntunut menevän vauhdilla.

Perjantaina ystäväni auttoi minua trimmaamaan koirani, lauantaina toinen ystävä vei minut syömään ja leffaan ja eilen luonani vieraili ystävä, joka opiskelee toisessa kaupungissa. Tänään olen sitten vain loikoillut koira kainalossani kotona ja nauttinut auringonpaisteesta kävelyillä. Jotenkin lonkkanivelet ovat olleet todella kipeät ja joka askel on sattunut, joten kovin pitkiä kävelyitä en ole voinut tehdä. Paikallaan ollessa selkään särkee, joten hiukan on ollut tuskaiset oltavat. En ole pitkään aikaan päässyt salillekaan, ensin vaikeiden hetkien takia kun olin ihan uupunut ja nyt kipujen takia. En suostu kuitenkaan harmistumaan, vaan menen hetki kerrallaan eteenpäin.

Huomenna jatkuu työharjoittelu, joten lopun päivää lepäilen ja yritän venytellä kehoani toimivampaan kuntoon.

Aurinkoa

4.3.2016 Yleinen

Kunpa se nyt paistaisi ja sulattaisi lumet ja jään.

 

Koala

Aurinkoa

4.3.2016 Yleinen

Huomenna paistaa aurinko

 

IMG_0392

LÄHETÄÄNKÖ MEHTÄKÄMPÄLLE?

14.2.2016 Yleinen

Maatilalla olen monesti huomannut, että suomenkieli ei ole lainkaan niin vaikeaa, kuin uskottelemme itsellemme. Tytöt lähtivät ensin hevosten kanssa maastolenkille ja sanoivat lähtiessään koiralle, että ”Sinä jäät kottiin.” Mikä suru ja vaikerrus!!!! Ja kun tytöt eivät heltyneet vaan painoivat ulko-oven kiinni ja suunnistivat tallille, tuli koira anelemaan emännältä ovenavausapua. Emäntä sai puolestaan isännän heltymään ja kahvihetken jälkeen isäntä kysyy koiraltaan, että ”Lähetäänkö mehtäkämpälle?”. Ihan normaalilla äänellä ilman mitään kehonkielen korostusta. Ja etteikö ymmärtänyt??? Voi elämän kevät! Matka metsäkämpälle, ensin auton takakontissa ja sitten tarpoen lumihangessa pitkin metsätietä, peltopolkua ja lopulta metsäpolkua on jotain niin upeaa, jota parempaa on koiran hankala kuvitellakaan. Kun perillä sytytetään takkaan terassille tuli, (juuri niin…metsäkämpän lasiterassilla on suuri takka) ja jaetaan eväät on isännän ja koiran ymmärrys elämän tarkoituksesta yhtälainen.

Muutama vuosi sitten, kun meillä oli vielä lypsylehmiä, oli navetalla talvella varottava käyttämästä sanoja ”pihalle” ja ”ulos” kesken lypsyn, mikäli ilmat eivät olleet suosineet lehmien ulkoilua. Jos ilma oli vähän siinä ja tässä, ja halusimme neuvotella, päästetäänkö lehmät ulos tänään ja jos, niin laitetaanko heti aamulypsyn jälkeen vai vähän myöhemmin, oli keskustelu syytä käydä tankkihuoneessa. Ja vaikka isäntä oli tätä työtä tehnyt jo kymmeniä vuosia, yllätti tuo miesten logiikka yhä välillä väärässä hetkessä. Kun muutama lehmä oli vielä lypsämättä ja lypsykoneet ns. ”alla”, kuuluttaa isäntä toiselta puolelta navettaa, että ”Laitetaankos sitä lehmät tänä päivänä ulos?”   …. …. …. Tsiit, suuh, piih, kolin kolin…  …. … Useampi kone kerralla maahan ja loputkin yrittää heittää koneensa mäkeen, että ehtivät varmasti mukaan!!!! On sitä vaan isännällä tuuria ollut, kun on saanut näin pitkämielisen vaimon. Muutoin tuossa olisi saattanut tulla vaikka miehelle ongelmia. Nyt kuitenkin jäi todistettavasti eloon joka kerrasta.

Otimme vaihto-oppilaan Saksasta. Eurooppalaisille tuo suomenkieli on vissiin vähän hankalampaa oppia kuin useammat muut kielet. Siksi aloitimmekin vaihtarimme kanssa ”laputtamisen”. Koti oli täynnä lappuja, joissa luki esineen nimi. Myös koulunkäyntiin liittyvät sanat pyrittiin opettelemaan pian, kuten: ”ruokatunti, välitunti” jne. Meille oli kerrottu, että parasta nuoren kotiutumiselle on, mikäli he voivat kokea kuuluvansa yhtälaisesti perheeseen. Eli kotityöt oli jaettava tasan. Ja koska meillä kotitöihin kuuluivat tytöillä myös hevosten hoito ja tallityöt, jaettiin nekin tasan. Ainakin meidän perheessä jälkikasvu on osoittanut uskomattoman huonoa muistia, sillä koskaan ei näytä olevan selvää, kenen vuoro on juuri tänään tehdä jotain. Kaikesta opettamisesta ja valmistautumisesta huolimatta ensimmäinen, täysin ymmärrettävä suomenkielinen lause jonka vaihtarimme oppi selvällä suomenkielellä, jopa oikein painottaen oli : ”Ei ole minun vuoro!”

 

 

What a feeling!

8.2.2016 Yleinen

Screenshot_2016-02-06-16-47-51Minulla on ollut tänään niin ihana olo, että on tehnyt mieli vain laulaa What a feeling-biisiä ääneen jatkuvalla toistolla.

Aamulla kärsin todella hammaslääkärissä, kun puudute ei toiminutkaan ja suussa oleva alaleukaimuri painoi niin paljon, etten voinut sanoa mitään. Tajun lähteminen ei ollut kaukana, mutta selvisin. Ja kaiken tämän pystyin unohtamaan, sillä palkinnoksi pääsin salille!

Pelkäsin etukäteen, että puolentoista viikon tauko näkyisi huonompana kuntona, mutta mitä turhaa! Menin crossille ja ah mikä tunne, kuin en olisi taukoa pitänytkään. Kunto tuntui jopa kasvaneen ja tein jopa uuden oman ennätyksen – enemmän kierroksia ja pidempi matka pysymällä oikealla sykealueella!

Tulin kotiin ja piristin itseäni lisää tekemällä kaverin edellisenä päivänä tuomista aineksista tortilloja, söin ja otin päiväunet koira kainalossa.

Screenshot_2016-01-23-17-30-12_resized

Tuntuu niin hyvältä pitää itsestä huolta! Se ei tarkoita laittautumista ja pukeutumista tällä hetkellä, vaan mielen, kehon ja sielun hoitamista.

Mielen hoitaminen tarkoittaa negatiivisen puheen katkaisua: sen sijaan, että antaisin itseni arvostella itseäni, kehun itseäni. Esimerkiksi salilla mieleeni saattaa tulla ajatus ”en ole yhtä hyvässä kunnossa kuin nuo muut”, mutta heti kun huomaan ajattelevani näin sanon mielessäni itselleni ”anteeksi, että vähättelen itseäni ja vertaan itseäni muihin, sillä ei ole mitään väliä, olen täällä itseäni varten ja voin verrata itseäni vain itseeni”. Sen lisäksi kehun itseäni ”tämä menee hyvin, jaksan hienosti ja olen kehittynyt, ihanaa pitää itsestäni huolta”.

Kuulostaa tyhmältä aluksi ja pitkään meni, ennen kuin pystyin uskomaan itseäni, mutta ajan kanssa se auttaa. Minua auttoi myös ymmärrys, että sisäinen puhe vahvistaa sitä, miksi todellisuuteni muovautuu. Jos haukun itseäni, olen tyytymätön. Jos olen myötätuntoinen itseäni kohtaan, viihdyn paremmin itseni kanssa ja olen tyytyväisempi. Kaikki on yhteydessä kaikkeen, me olemme osa universumia ja ajatuksillamme, sisäisellä puheellamme, olemme yhteydessä universumiin. Ei kannata vahvistaa negatiivisia asioita elämässään, jos ei halua negatiivisuutta elämäänsä.

Screenshot_2016-01-23-20-45-43_resized

Kehoa hoidan monella tapaa. Liikunta tulee tärkeänä osana, sen liikuttaminen ja parantaminen liikkumalla. Venyttely pitää sen paremmassa toimintakunnossa. Lyhyet ateriavälit ja järkevät ruuat auttavat kehoa jaksamaan, niin kipua kuin muutenkin. Lisäravinteet auttavat palautumisessa ja vitamiinit tukevat kehon toimintaa. Myös lepo on tärkeää ja yritänkin mennä ajoissa nukkumaan, pitämään rytmin mahdollisimman hyvänä. Uni itsessään ei anna tarpeeksi lepoa fibron takia, joten mitä pidempään pystyn nukkumaan, sitä suurempi mahdollisuus on saada enemmän lepoa levottomasti nukutun yön aikana. Päiväunet ovat ihan arjen luksusta, mutta nekin auttavat jaksamaan.

Sielun hoitaminen taas on ajan ottamista itselle: meditaatiota, rentoutumista, omaan sisäiseen valoonpäin kääntymistä.

Kaikki nämä kolme osa-aluetta yhdessä on nykyään jo vankka osa arkea ja muodostuneet tärkeiksi osiksi elämääni. Välillä toki pitää ihan nollata – hölmöillä kavereiden kanssa, syödä laskiaispulla, valvoa pitkään ja juhlia, nukkua myöhään ja sekoittaa rytmi – mutta rytmiin takaisin paluu ei tunnu ahdistavalta, vaan hyvältä. Se on tärkeintä.

Screenshot_2016-01-27-14-40-10_resizedVoin tosissaan nykyään allekirjoittaa ylläolevan tekstin.

”Rakas keho,

Rakastan sinua,

Hyväksyn sinut,

Näen sinut.

Minä lupaan vaalia sinua kaikkina päivinä elämässäni.”

Kehoni on kotini ja teen kaikkeni huolehtiakseni siitä, kuten muistakin osista itsestäni.

Pienin askelin kohti parempaa, tyytyväisenä tähän hetkeen.

Screenshot_2016-01-31-19-31-04

Hitille

30.1.2016 Runoja

Rakkauden pedissä, levossa, rentona, omassa kodissa, oman mamin vieressä,

pieni multakuono, suupielet hymyssä suuressa, herkässä ja valtavassa,

aina näkyvissä, silmien loistaessa, minun oma rakas, ehkä sinullekkin rakas?

Ainakin tärkeä hauva, jolla häntä huiskuttaa tervehdykseksi,

napsii tämä rakkauden voimaa, kuten mekin,

kurottautuen ylös, nuolaisee suudelman märän jos toisen,

rakastaa, rakastaa, rakastaa, luottaen, odottaa lämpöä kodin,

annan aina sulle sen rakastavan kodin,

Minun kulta, Minun vauvakoira, nyt jo teiniluppakorva,

hienon hieno, pieni ja sievä.           ….vaavini aina silti!