Selaat arkistoa kohteelle kissani.

Jälleen vahva ahdistus

1.2.2017 Fiilikset matalalla, Nukkumatti

(Aloitin tämän kirjoittamisen puoli kahden aikaan ja lopetin neljän maissa.)

Viikonloppuinen pyrkii toistumaan.. Vahva ahdistus ja paniikin tykötarpeet. Väsynyt ihminen on heikompi vahvoja tunteita vastaan. Mun on todella vaikea saada itseäni rauhoittumaan, ei meinaa millään onnistua.

Kun tulin petiin, ajattelin vain kaatua niille sijoilleni ja nukahtaa ennen pään osumista tyynyyn. Juu niin varmaan, joku oli suunnitellut mulle ihan erillaisen yön. Suljin silmäni, yritin olla ajattelematta mitään. Alkuksi mielialani oli vain alakuloinen, mutta väistämättä eräät henkilöt tunkeutuivat ajatuksiini. En syytä heitä mistään, he eivät ole tehneet mulle pahaa. Syy on minussa itsessäni, traumoissani, peloissani siitä mitä voi tapahtua.

Monen monituista kertaa yritin tunnin aikana saada itseäni rauhoittumaan. Mm. koitin ajatella miten toimisin, jos ahdistus iskisi eräiden ihmisten seurassa, mutta ei en onnistunut. Psyykkinen kipu muuttui jälleen fyysiseksi, vaikka tällä kertaa vain sekunniksi kerrallaan.

 

Ei mulla ei ole täällä ketään tukena, en tiedä auttaisikokaan se. Ainut joka täällä on, on kissani Cissy. Rakas sairaanhoitajani, joka vaistoaa herkästi pahan oloni. Tällä kertaa varsinainen ahdistuskaan ei vielä ehtinyt iskeä, kun jo Cissy oli vaatimassa multa rapsuja, tarkoituksenaan lohduttaa ja rauhoittaa. Valitan Cissy tänään et pysty pitämään pahaa oloani loitolla, tänään kuihdun pienen palasen verran saavuttamattomiin. Tänään otan askeleen verran takapakkia. Jälleen tänä yönä joudun näkemään selvääkin selvemmin, kuinka syvällä olenkaan, kuinka kauas olen paiskautunut, koska joku päätti pilata minut, riistää mahdollisuuteni elämään ilman vaikeaa masennusta ja traumoja.

 

Pakko minun on myöntää että osa tämän öisestä fyysisestä heikosta olostani johtuu jälleen siitä etten ole syönyt tarpeeksi. Tuntuu niin tyhmältä lähteä yöllä kahden jälistä alakertaan iltapalalle, kun tulin sen välistä jättäneeksi ja koska tiedän ettei hutera oloni tästä parane, enkä välttämättä nukahdakaan ennen kuin olen syönyt. Toisaalta tiedän, et mun pitäis saada nukuttua mahdollisimman paljon koska puol ysiltä alkaa bilsan koe, jonka asioista en ymmärrän paljoakaan.

 

Jälleen joku pääsisi minut nähdessään sanomaan, että olen valkoinen kuin lakana. Okei myönnetään olen tavallista kalpeampi. Tein siis päätöksen raahautua alakertaan ja lämmittää aamuksi tarkoitettu puuro. Onneksi illalla tuli keiteltyä aamupuuro, sillä jos nyt olisi alkanut keittelemään uutta, mullahan olis menny ainaki 30min et olisin saanu sen lautasel. Olisin ehtinyt menemään tarpeeksi heikkoon happeen, että hyväl tuuril olisin just ja just saanut ruokani valmiiks..

Yritän täs ny saada tuon lautasen tyhjäks, vaiks jokainen lusikallinen tuntuukin raskaan työn teolta. Erittäin mahtavaa huomata kuinka jälleen yksi ruoka on putoamassa ruokalistaltani tai ainakin vaarassa pudota. Pari päivää sitten olin iloinen kun äiti keksi keittää puuroa iltapalaksi, kun jälleen kerran tuskailin mitä söisin. Nyt tilanne on toinen, puurokaan ei maistu, ennemmin meinaan oksentaa. Laattaankohan tämän ulos ennen kuin ehdin edes nukahtaa? Toivottavasti en sentään. (Kaikkea en vain kyennyt syömään, ei millään onnistunut.)

 

Mikä ongelmanuori olenkaan. Masennus. Traumat. Ongelmat ruuan kanssa. Liki jatkuva väsymys. Itsetuhoisuus. Vaikeuteni käsitellä asioita, puhua. Psyykkiset ongelmani. Jne. Jne. Huokaus.

 

Kyllä itsetuhoisuudetkin tänään mielessäni pyörivät, mutta päärooli on ahdistuksella. Kuolemaan liittyvillä ajatuksilla taisin lähinnä yrittää irtautua tästä hetkestä ja ahdistuksen puristavasta otteesta. Vaikka onnistuinki hetkellisesti, olivat hetket lyhyitä. Vain pieneksi ajaksi sain itseni rauhoittumaan vetääkseni vähän henkeä ennen bumerangin paluuta..

 

Jossain välissä koin oloni niin pahaksi (kipu, epätoivo ettei ahdistus lopukaan yms.) etten enää kyennyt pitämään muutamia kyyneleitä aisoissa. Ne pääsivät vapauteen.

 

Kai voisi olla järkevää koettaa nukkua vielä jäljellä olevat kolme tuntia. Syvä huokaus, enhän toivonut kuuden tunnin unia? Univelka sen kuin kasvaa..

 

 

-Elina

Paljon kaikenlaista (suurimmaks osaks negatiivista, mut myös positiivinen loppukevennys)

19.12.2016 jotain positiivista, Kuulumisia (negatiivisia tosin), Sekavaa

Siinä et rupee hulluks kissanaiseks on monia hyviä puolia. Kuten: kissat ei ainakaan saa sua tunteen oloos alempi arvoseks, mitättömäks. Ne ei saa sua ajattelemaan itses tappamista, kuuntelemaa tiettyjä biisejä (tänään: https://youtu.be/Qm49FHYcLUE, toinen vaihtoehto olis: https://youtu.be/efErCBkwn50). Ei mitään edellä mainituista, päinvastoin kissat voivat lohduttaa ja auttaa jaksamaan vaikeina aikoina. Minkähän takia mieluummin valitsen kissat ja ”yksinäisyyden” kun toisessa vaakakupissa ovat ihmiset.

 

Tänään (su klo 00.00->) erehdyin juttelemaan erään ihmisen (A:n) kanssa. Se sai mut tuntemaan oloni niin arvottomaksi, mitättömäksi. Se onnistu lyttäämään mut aika alas. Viimeksi kun joku on saanu mut tunteen oloni sellaiseksi.. ..niin viimeksi se yks (exä) oli täällä. Kyyneleet yrittävät jälleen kivuta vapauteen, mutteivat nyt onnistu. Yritän pitää itseni tyynenä, rauhallisena kuin mitään ei olisikaan. En halua olla kenenkään vapaasti riepoteltavana, en olla kenenkään leikkikalu.

Jotkut harvat ihmiset ovat saaneet heräteltyä luottamustani muita kohtaan, että mulla olis viel toivoo tulevaisuudes. He ovat jotenkin onnistuneet saamaan mut aavistuksen verran ymmärtämään, etteivät kaikki käyttäydy ja toimi mua kohtaan kuin se yks (exä) Tänään edistymisessä otettiin takapakkia. Yritän ajatella, ettei se ihminen (A) välttämättä tarkoittanut, mitä sanoi ja sai aikaan, mutta ihmisistä kun ei ikinä tiedä..

 

Sieluni silmin näen jonkun tarttuvan kaulaani kiinni. Reagointini on salaman nopea, tarkoitukseni on helpottaa oloani, ennen kuin tajuntani hämärtyy. Yritän selvitä hengissä vielä muutaman hetken. Joidenkin tiettyjen ihmisten vuoksi yritän olla antamatta periksi, mutta elämä ja kuolema eivät ole omissa käsissäni. Ehkä sittenkin on aikani lähteä.

 

Olen tässä useamman vuoden yrittänyt saada itseäni ymmärtämään etten ole arvoton, että olen tärkeä. Tässä minua on eritysesti tukenut pari ihmistä. Vuoren rinnettä on niin monin verroin helpompi tulla alaspäin kuin kivuta askel askeleelta ylöspäin, niin tämänkin asian kohdalla. Keskustelun aikana yritin tosissani muistaa, että minäkin olen arvokas, mun ei tarvitse ryhtyä mihinkään mitä en tahdo. Kaikesta huolimatta tää yks onnistu järisyttämään pientä maailmaani vain muutamilla sanoilla. Tässä yksi, joka jäi parhaiten mieleeni, jos ei nyt sanasta sanaan niin kuitenkin aika tarkka lainaus: ”Vain huorat hinnoittelevat itsensä.” Suoraan sanottuna tyrmistyin, miten tää yks voi sanoa mulle niin. Muhun voi olla hidasta tutustua, päästä lähelleni ja ansaita luottamukseni, mutta vain sana vain sekunti ja musta pääsee eroon. Vain yksi teko/sana/mikä tahansa ja ei tarvii enää koittaa lähestyy mua.

 

Kaiken edellä kirjoittamani kirjoitin viime yönä (su aamuyöstä) n. klo 2-3.30.

 

 

Päivällä/illalla/yöllä (su, ma aamuyönä) jatkoin vielä lisää:

 

Paha oloni seurasi minua uniini. Kuten unet useimmiten tämäkin oli sekavahko, nyt kun päivän valossa sitä mietti ja ylipäätään unta tai siis painajaista on vaikea muistaa. Muistan vain palan sieltä, toisen täältä, en muista oikein mitään selkeästi, mutta voisin koittaa selkiyttää ajatuksiani ja kerätä ne pienet palaset. Ensinnäkin (kuten melkein aina) tämäkin painajainen tuntui täysin todelta yhtä todelta kuin nyt kirjoittaessani tätä tekstiä. Joissain kohdissa vaikutti kuin olisin ollut joissain kisoissa. Varmaksi en tiedä, mutta ainut mihin voisin verrata on pt-kisat (=partiotaitokilpailut). Välillä tuntui kuin olisin ollut jossain joukkueessa, välillä olin täysin yksi. Uneni kisoissa ei pt-kisojen tapaan tehty erillaisia tehtäviä, paitsi loppupuolella, mutta se saattoikin olla jo eri juttu. Ei kuullosta painajaiselta, eihän. Painajaisen unesta tekee se, että koko unen ajan pakenin erästä henkilöä, en tiedä kuka tämä tyyppi oli, tunnenko hänet oikeasti vai en. Toisaalta hän tuntui erittäin tutulta kuin olisin tuntenut hänet hyvinkin, mutta tavallaan hän oli täysin tuntematon. Tietenkin unessa täysin eri asioista on tehty oma mixinsä (tunne sieltä, kasvot täältä, paikka tuolta ja henkilön luonne jostain aivan muualta).

Toisinaan hän sai minut kiinni, vaikka yritin kaikkeni ettei niin tapahtuisi, sillä tiesin hänen haluavan mulle vain pahaa. Koko painajaisen ajan läsnä olivat silmitön pelko ja suorastaan kauhu. (Kirjoittaessani kissani Cissy huomasi jälleen pahan oloni ja tuli kehräten viereeni, aivan kylkeen kiinni. Kuinka ihana prinsessani.) Aika alkupuolella unta pakenin tätä henkilöä jonkinlaiseen kauppaan, en mihinkään supermarkettiin tms., vaan jonkinlaiseen pienehköön liikkeeseen. Olin hetken turvassa, mutta sitten hän jälleen äkkäsi minut. Tuntui kuin olisin päässyt pakoon, mutta tuntui myös siltä etten liikkunut mihinkään. Siellä mies sai mut ensimmäisen kerran kiinni. Hän käveli exäni jalanjäljissä ja toisti tämän tekoja mm. lyöminen jäi painajaisesta vahvimmin mieleeni. En täysin tiedä miten pääsin pakenemaan, mutta muistaisin, ettemme olleet kaupassa kahden.

Juoksin ja piileskelin koko unen ajan ja välillä mies sai minut kiinni. Toisinaan tuntui kuin pakenisin jonkun kanssa, mutta mulla ei oo aavistustakaan kuka hän olisi ollut.

 

 

 

Jotta tämä ei tyystin menisi ahdistavien tunteiden ja tapahtumien käsittelyyn voisin ikään kuin loppukevennykseksi kertoa pari positiivisempaa asiaa tästä samaisesta päivästä:

1. Omistan siis kolme kissaa (Cindy 11v., Cissy 7,5v. ja Tiikeri 5,5v.), joista yks oksentelee harvasen päivä ilman mitään syytä. No viime yönä kun olin vielä hereillä (kirjoittelin juurikin tätä päivitystä) kuulin jälleen kerran kissan oksentavan. Usein Cissy oksentaa kaksi kertaa perätysten, joten ei ollut yllätys, että kuulin kissan puklaavan kahdesti. Kissan hieman vaihdettua paikkaa kuullosti siltä kuin se olisi ollut oksentamassa huoneessani. Siellä on sellainen pörröinen karvamatto, joka on kamalimpia materiaaleja siivota kissan laattaamisen jälkeen. En siis ollut huoneessani vaan alakerrassa sohvalla. Hyppäsin ylös ja olin rientämässä ylös tarkistamaan, ettei mun vaan tarvis siivota karvamattoani. Kuinka ollakaan silmiini sattui nojatuoli, jossa tämä ”superpuklaajamme” Cissy makoili. Olin et wtf, miks Cissy on tos, eiks se ollukaan Cissy joka äsken oksensi. Jatkoin matkaani, yläkerrassa selvis oksentajan olleen Cindy, jonka en taida muistaa koskaan oksentaneen. Eikä onnekseni mun matolle, vaan yhelle toiselle joka on paljon helpompi siivota. No tänään (su) jouduin sitten pesemään maton sillä kissa oli oksentanut turkkilaista jogurttia, joten pelkkä pinta putsaus ei piisannut. Oli mul kyl hiukan hölmö olo pestä mattoa kylppärissä eikä mattolaiturilla. Toinen asia joka häiritsi viel enempi, et kuuntelin joulumusiikkia, enkä tyyliin Suomipoppia/ Iskelmää/ Looppia/ jotain muuta jota yleens kuuntelisin. No kerta se ensmäinenki pestä mattaa kylppäris ja kuunnel joulumusaa.

2. Pidän kovasti askartelusta, joten joulukorttien teko on mulle oikein mieleistä. Lähimmille ystävilleni teen kortit atomeista, en siis osta mitään valmiita. Tänä vuonna mun inspiraationi on ollut pahasti kadoksissa, joten en oo korttien kans oikeen päässy puust pitkälle. Eikä tilannetta helpota se tosiasia, ettei jouluaiheisia 3D-korttitarpeita löydy oikeen mistään. Tietenkin, mitä tärkeämpi ystävä kortin saa, sitä täydellisemmän perfektionistiminäni kortista haluaa loihtia.

No niin tälläkin kerralla tein yhtä korttia ties kuinka monta tuntia, välillä tuli kirjoitusvirheitä, joten piti aloittaa tekstin kirjoittaminen alusta tai joku kohta ei vaan miellyttänyt silmääni. Tätä tiettyä korttia mietin pitkä tovin millaisen siitä tekisin, millään en keksinyt mitään tarpeeksi hyvää ideaa. Sain kuitenkin hyvillä mielin laittaa kortin kirjekuoreen, sillä onnistun jälleen yllättämään itseni. Tiedän etten ole kirjoitustaidoiltani huonoimmasta päästä vaan olisin aikani mietittyäni keksinyt runonkin, mutta annoin itselleni anteeksi ja oikaisin etsimällä tekstin netin ihmeellisestä maailmasta. Koska kilpavarusteluni on kohdallaan eivät pinsetit yms. salaiset aseeni tälläkään kertaa jääneet pölyttymään vaan olivat suht ahkerassa käytössä, näitä omaa elämääni piristäviä asioita.

Toisinaan myös askartelu aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta suurimmaksi osaksi nautin siitä suunnattomasti. Iloni vai kasvaa kun näen onnistuneeni jälleen loihtimaan jotakin kaunista, vieläpä tyhjästä. Mieltä tietenkin lämmittävät myös toisten kehut, joita välillä kuulen. Juuri menneellä viikolla eräs kaverini muisteli kuinka ihanan kortin olinkaan hänelle viime jouluna tehnyt. Ei siinä voinut kuin hymyillä.

 

Nyt taitaa olla aika napata iltapillerit nassuun ja kiivetä yläkertaan Cissyn kanssa. Vaikka viime yönä fiilikseni olikin kurja, tänä iltana olen hymyillyt itsekseni aika paljonkin. En ole ihan varma mitkä asiat vaikuttavat parempaan fiilikseeni, mutta kyl mä ainakin yhden tavoitan, muttei siitä sen enempää. Hyvää yötä! :)

 

-Elina

Oli ihan pakko lisätä

21.6.2015 Fiilikset matalalla

Puoli vahingossa tää osu mun silmiin. 28.5.2015:

Mee pois. Jätä mut rauhaan. Haluun olla vaan yksin ja käpertyy peiton alle homehtumaan. Kyynel. Toinen. Kolmas. Annan niiden tulla, en jaksa yrittääkään estää. Kukaan ei näe, joten mitä väliä. Pieni mytty kippuralle käpertyneenä peiton alla. Paha mieli. Väsymys. Ja kiukku. Kaikki nivoutuneina yhteen. Ei kukaan lohduttamassa, paitsi kissa. Ei sitä lasketa, se on vain kissa, ei se osaa. Tarvitsisin halin, oikeastaan aika montakin. Monta lohduttavaa, rakastavaa halia. Jonkun joka kyyneleeni kuivaisi.

 

Tää kohta jotenkin niin iski, osui ja upposi jos voin sanoo.

Nyt mulla ei ole tässä edes kissaa. Cissy on about 800 kilsan päässä. Cissy kaipaan sua. Me nähään kyl ens viikol..

 

 

-Elina

Voimat lopussa

28.5.2015 Fiilikset matalalla

Paha fiilis. Kiukuttaa oikein kunnolla. Cissyki pelästy ku rähähdin sille, vaikkei se ees tehny mitää. Harmittaa. Ärsyttää. Hermot menee ja pinna on kireellä. Nytkään tää paska puhelin ei meinaa toimia ja antaa mun purkaa mun oloa. Ärrr! V****!!

Jouduin tekeen tänään omasta mielestäni tosi paljon pihatöitä. Väsyttää ja paikkoja särkee. Kuskasin kottikärryillä puukuoriketta viinimarja- ja vadelmapuskien alle. Perjaatteessa ihan simppelii eikä kovin rankkaa.. jos ei ota huomioon kuinka paljon meidän pihalla on matkaa kuorikekasalta vadelmapuskille (viinimarjapuskat lähempänä). Olisko matkaa ~150-200mertiä suuntaan. Vadelmille jouduin viemään siksi ku pikkuveli oli jättäny tekemättä, kyllä se siis joutu auttaan, mut käytännössä tein homman yksin. Urakan loppupuolella alko hiukan huippaamaan, verensokerit olivat hiukan liian alhaalla, ku en oo ehtiny syömään tänään paljookaan. No nauroin tossa, etten ainakaan pääse pahemmin lihomaan.

 

Screenshot_2014-12-10-22-17-48-1

 

Cissy tuli mun viereen tähän sängylle. Se yrittää lohduttaa mua,  eikä pysty ymmärtämään mikä mulla (taas) on. Sori Cissy, mut mulla on voimat vähissä, moni paikka särkee, kiukuttaa, melkeimpä vituttaa, väsyttää, harmittaa ja ärsyttää. My life sucks.

Pääsin sisälle iltapalalle vasta yheksän jälkeen. Kärräsin kuoriketta ja levitin sitä puskien alle varmaan kaks tuntii. Ja kävin puolen tunnin koiralenkillä. Nyt oon uuvuksissa. Okei joo paljon pahempiikin työmäärii on, mut tänään oon väsy enkä millään jaksais. Kyl mäkin oon tehny useesti rankempaakin hommaa.. mut toi määrä oli liikaa tänään.  Nyt ku viel meni myöhään + en saa unen päästä kiinni + huomenna aikainen aamu = ärsytys senkun kasvaa.

 

Screenshot_2014-09-27-01-32-48-1

 

 

Mee pois. Jätä mut rauhaan. Haluun olla vaan yksin ja käpertyy peiton alle homehtumaan. Kyynel. Toinen. Kolmas. Annan niiden tulla, en jaksa yrittääkään estää. Kukaan ei näe, joten mitä väliä. Pieni mytty kippuralle käpertyneenä peiton alla. Paha mieli. Väsymys. Ja kiukku. Kaikki nivoutuneina yhteen. Ei kukaan lohduttamassa, paitsi kissa. Ei sitä lasketa, se on vain kissa, ei se osaa. Tarvitsisin halin, oikeastaan aika montakin. Monta lohduttavaa, rakastavaa halia. Jonkun joka kyyneleeni kuivaisi.

 

 

-Elina

Miksi ei kannata hankkia kissaa!!

23.5.2015 Kissani

E L I:  Ä L Ä  I K I N Ä  H A N K I 

S E U R A N K I P E E T Ä  K I S S A A, 

J O S  S I N U N  P I T Ä Ä 

L U K E A  K O K E I S I I N ! ! !

 

Kissa ei nimittäin ikimaailmassa anna sinun lukea. Minulla on nyt koeviikko. Joo vau, ’vaan’ kaksi koetta, siinä on minulle kaksi liikaa. Eilen perjantaina oli uskonnon koe, joka oli tosi vaikea, ja tulevana maanantaina minulla on kemian koe. Torstaina, kun ajattelin, ”Jos minun on pakko lukea, yritän tehdä sen mahdollisimman mieluisalla tavalla”, makasin riippumatossa Auringossa. No ei mennyt kuin minuutti, paikalle tuli Tiikeri, joka kiehnäsi, kehräsi ja puski. Seuraavassa hetkessä se hyppäsi riippumattoon kanssani. Kova äänisttä kehräystä ja leipomista mahaani ja olkaani vasten. Kissa nautti selvästi. Mutta vaikeinta oli päästä kissasta eroon. Näet opetimme sen vastasyntyneestä lähtien todella ihmisrakkaaksi sylikisuksi. Tiikeriä ei selvästi kiinnostanut muu kuin maata mahani päällä ja leipoa tyytyväisyydestä. Kehräyksen taisivat naapuritkin kuulla. xD  Tiikeri makasi ainakin vartin kanssani, kunnes se kyllästyi, ja antoi minun vihdoin hakea kirjan ja lukea kokeisiin.

Maanantaina minulla siis on kemian koe, ja yritän paraikaa lukea siihen. Nyt ongelmanani ei ole Tiikeri, vaan Cissy! Se tykkää muutenkin nukkua huoneessani ja tulee aina iltaisin mielellään viereeni peiton alle. Vaikka sänkyni onkin 200cm x 120cm, tänne ei mahdu opiskelemaan, jos kissa valloittaa sängyn keskeltä kynieni päältä itselleen karhun osuuden. Vaikka Cissy ei ole kovin iso, vain kolmisen kiloinen pikku ruipelo, se tietää mitä se haluaa, eikä se todellakaan suostu lähtemään. Jos työnnän sen pois a) se palaa heti takaisin tai b) se katsoo erittäin kiukkuisesti, kääntää selkänsä ja häipyy. Vartin päästä se palaa taas onnellisena kävelemään papereiden ja muiden tärkeiden tavaroiden päälle ja käpertyy nukkumaan.  Eli tein mitä tahansa, kissani eivät anna minun lukea kokeisiin. Ai ehdotat, että sulkisin sen pois huoneestani? Kuule, vaikka Cissy onkin blondi ja tyhmä, se silti tietää minun olevan huonessani ja huutaa oven takana vaativasti, raapii ovea ja hakkaa päätään oveen niin kauan kuin saa tahtonsa läpi ja tulen avaamaan sille oven, sitten se vasta hiljenee.

 

 

Yritä tässä nyt opiskella!!

 

-Elina