Selaat arkistoa kohteelle kirjat.

John Lloyd, John Mitchinson – Tietoa kaikkitietäville (kirja luettu)

30.11.2017 Yleinen

Tämä se vasta olikin hyvä kirja. :) Sisältää paljon mielenkiintoista tietoa. Oikeasti, jos haluat oppia uusia asioita, tämä kirja on varmaan yksi parhaista siihen tarkoitukseen.

Tiesitkö esimerkiksi, että planeettamme painaa 6 kvadriljoonaa kiloa (6 x 10^24 eli 6 000 000 000 000 000 000 000 000 kg)? Tai että lyijykynässä ei oikeastaan ole lyijyä vaan yhtä lyijyn kolmesta allotrooppisesta muodosta, eli grafiittia? Taikka, että lyijykynän voi teroittaa keskimäärin 17 kertaa, sillä voi kirjoittaa 45 000 sanaa tai piirtää 56 kilometriä pitkän viivan?

Osta ihmeessä hyvä kirja Adlibrisistä (hinnalla 12,60 euroa):

https://www.adlibris.com/fi/kirja/tietoa-kaikkitietaville-9789511306009

Dan Brown – Alku (kirja luettu)

5.11.2017 Yleinen

Jätin tämän kirjan kesken jossain 170 sivun paikkeilla, kun ajattelin että kirja on huono. Jatkoin kuitenkin myöhemmin ja luin kirjan eilen loppuun asti ja lopulta ajattelen, että kirja on ihan ok. Jotkut juonenkäänteet tosin ovat vähän ennalta-arvattavia. Jos tykkäsit aiemmista Dan Brownin kirjoista, luulen että tykkäät tästäkin. Tosin kirja mielestäni ei ole kirjailijan paras.

Kirjan voi tilata Adlibrisistä (hinta 22,30 €):

https://www.adlibris.com/fi/aanikirja/alku-9789510428948

A. W. Yrjänä – Joonaanmäen valaat (kirja luettu)

27.10.2017 Yleinen

Luin kirjan ihan sen takia, että tykkään CMX:stä ja olen lukenut Yrjänän muitakin kirjoja. Ihan ok seikkailu. Hienointa ehkä oli se, että mukana seikkailemassa oli jopa Antoine de Saint-Exupéry. :)

Kello on 0:18 ja veljen kanssa odotellaan, että yksi NBA-koripallo-ottelu alkaa. On tässä vielä melkein kolme tuntia vissiin aikaa. Saatan kyllä nukahtaa kohta, mutta ajattelin jatkaa nyt Dan Brownin Alun lukemista.

Joonaanmäen valaat voi sitten ostaa täältä (hinta 22,00 €):

https://www.booky.fi/tuote/a_w/joonaanmaen_valaat/9789510423608

Vielä yksi juttu. Humble Bundlessa halpoja pelejä hetken aikaa:

https://www.humblebundle.com/

Anders de la Motte – Peli (kirja luettu)

24.10.2017 Yleinen

Löysin tällaisen kirjan kaupasta ja ostin, koska teema vaikutti mielenkiintoiselta. Eli lähinnä se, että kirja jotenkin liittyi peleihin. Kirja oli ihan hyvä. Siinä mainittiin Counter-Strikekin muutamaan kertaan! ;-)

Kirjan voi ostaa täältä (hintaa sillä on 24,40 €):

https://www.adlibris.com/fi/kirja/peli-9789511269755

Ari Väntänen – Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta (kirja luettu)

4.10.2017 Yleinen

Sain eilen luettua loppuun Apulanta-kirjan, jonka ostin viime vuoden lopulla. Tykkäsin.

Voit ostaa kirjan vaikka Booky.fi:stä (hintaa on 11,70 €):

https://www.booky.fi/tuote/ari_vantanen/apulanta_kaikki_yhdesta_pahasta/9789520114763

Nyt luen Dan Brownin uuden kirjan Alku (alunperin englanniksi Origin).

Camilla Läckberg – Leijonankesyttäjä (kirja luettu)

17.9.2017 Yleinen

Tosiaan joku minulle kehui Camilla Läckbergiä. Sitten kun iskin silmäni tähän kirjaan kirjakaupassa, niin ajattelin, että kun en parempaakaan tiedä, niin ostanpa sen. Mutta en tykännyt kirjasta, joten en lue enää kirjailijan muitakaan kirjoja, kannessakin kun lukee, että se olisi kirjailijan paras kirja.

Seuraavaksi luen Kindlellä kirjan Petri Tamminen – Suomen historia.

Elisa Kirjassa ilmainen kirja, Petri Tamminen – Suomen historia

12.9.2017 Yleinen

Eli Elisa Kirjasta saa väliaikaisesti ilmaisen kirjan, Petri Tammisen Suomen historian. Se on siis e-kirja. Pidä kiirettä, se ei tosiaan ole kauan ilmainen! :)

Kirjan voi ”ostaa ilmaiseksi” täältä (vaatii rekisteröitymisen Elisa Kirjaan):

https://kirja.elisa.fi/ekirja/suomen-historia-0

”Mä maalaispoika oon!”

14.8.2017 Yleinen

No niin. Tulin vähän aikaa sitten maaseudulta iskän luota, missä hänen kanssaan vietin viikonlopun. Ostettiin sinne mennessä ensin hieno kaasugrilli yhdessä. Pariin otteeseen sitten pihalla grillailtiin makkaraa, kanaa, tomaattia, perunaa ja sen sellaista. Nami nami, oli oikein mukavaa ja sääkin oli välillä kohdallaan. Mutta lauantai-iltanahan oli sitten ukkosta ja sadetta, siitähän uutisissakin oli paljon. Seurattiin netistä salamatutkasta, kuinka salamia pamahteli lähiseuduilla. No, ei niitä tullut ihan lähelle, eikä mennyt edes sähköt poikki tällä kertaa.

Oli kiva käydä maalla, oli välillä taas muutakin tekemistä kuin kirjat, videopelit, musiikki, tietokone ja TV. Tosi hyvää vaihtelua. Tuli kuitenkin myös luettua Kindlellä monta monta tuntia, pikku hiljaa alkaa kirja ollakin luettu.

Ja sitten alkoi myös uusi sokerilakko, tällä kertaa parin viikon. En siis nauti ainakaan karkkia ja limsaa nyt. Osa sokerittomistakin herkuista on nyt pannassa. Pari sokeritonta energiajuomaa on kaapissa kuitenkin. :) Enpä olekaan juuri koskaan aikaisemmin juonut sellaisia, en edes niitä sokerillisia.

Ollaan viritelty iskän kanssa myös Osku mediatalon radiokanavaan minulle oma MUSIIKKIohjelma, joka soitetaan lauantaisin ja sunnuntaisin 19.00-20.00. Mutta on siellä radiossa oikeasti mielenkiintoisiakin ohjelmia, sellaisia, missä on kunnon juontajat. Musiikkia kun nykyään saa helpommin jostain Youtubesta tai Spotifystä yms. Kannattaa olla kuulolla ja vierailla Oskun sivuilla. Tässä linkki: http://osku.media/home/radio-2.html. Vaikka tätähän olen mainostanut ennenkin. :P

Sitten tosiaan, kun päästiin iskän kanssa kotikaupunkiini Kotkaan, haettiin isoveljeni ja mentiin hänelle ostamaan Gigantista uusi iPad Pro. Taitaa olla aika mainio vehje.

Päivitys, eli kuva:

Tarina tytöstä, joka katosi

13.8.2017 Yleinen

Olipa kerran pieni tyttö. Ehkä hän oli aivan tavallinen tyttö, mutta jo hyvin nuorena hän tunsi silti olevansa jotenkin erilainen. Niin kuin kuka tahansa, tuo tyttö halusi vain rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta hyvin usein tytöstä tuntui, ettei kukaan rakastanut häntä.

Niinpä hänestä tuli melko yksinäinen tyttö. Hän yritti kyllä ystävystyä toisten kanssa, mutta hänestä tuntui, ettei kukaan todella välittänyt hänestä, vaikka hän itse välitti heistä. Tytöstä tuntui, että kaikki muut olivat parempia kuin hän; ettei hän kelvannut kenellekään. Kukaan ei myöskään tuntunut ymmärtävän häntä.

Monet hylkäsivät tytön, monet pilkkasivat häntä, eikä kukaan vaikuttanut olevan hänen puolellaan. Tytöstä tuntui, että hän teki aina jotain väärin – ja tapahtuipa mitä tahansa, häntä aina syytettiin, eikä hän voinut ymmärtää, miksi. Tyttö pakeni usein metsään, hengitti puiden tuoksua, kuunteli tuulen hyräilyä ja ystävystyi eläinten kanssa. Hän pakeni tarinoihin ja seikkaili kirjojen sivuilla. Hän pakeni musiikkiin, kuivatti kyyneleet poskiltaan tanssien ja laulaen.

Rakkaus ei kuitenkaan koskaan jättänyt tytön sydäntä. Hän välitti jokaisesta ystävästään syvästi, vaikka jotkut viipyivätkin hänen elämässään vain hetkisen. Monet jäähyväiset tuntuivat repivän tytön koko sisimmän hajalle. Mutta mitä vähemmän tyttö tunsi tulevansa rakastetuksi, sitä enemmän hän sitä kaipasi. Mutta tyttö ei osannut kertoa siitä kenellekään – ehkei hän edes vielä silloin ymmärtänyt, mitä oikein koki ja tunsi.

Vähitellen tyttö alkoi kadota. Ensin katosi ilo hänen silmistään. Sitten katosivat hänen naurunsa ja laulunsa. Hänen jalkansa lakkasivat tanssimasta. Hiljaisuus sinetöi hänen huulensa.

Kun tyttö kasvoi, hän löysi sydämestään uudenlaisen kaipauksen. Hän huomasi myös, että moni poika tuntui olevan kiinnostunut hänestä. Kaipaus vei tytön mukanaan ja kuljetti hänet poluille, joilla hän kompasteli ja satutti itsensä teräviin kiviin kipeästi monta kertaa.

Oli poika, joka oli aina jonkun toisen tytön kanssa. Oli poika, joka ilmestyi kuin tyhjästä ja katosi taas – vain ilmestyäkseen uudestaan ja sitten kadotakseen lopullisesti. Oli poika, joka sanoi, ettei hänellä ja tytöllä ollut enää mitään yhteistä. Oli poika, joka pyöritti tyttöä ilmassa, sitten päästi irti ja tyttö kaatui; poika katosi horisonttiin toisen tytön hiuksia silitellen. Oli poika, joka rakastui tytön ystävään. Oli poika, jota tyttö yritti lohduttaa. Oli monta muutakin.

Sitten tuli poika, joka luuli olevansa mies. Se poika sai tytön tuntemaan, että hän oli vain likainen huora, ja sai monet ystävänsäkin kohtelemaan tyttöä sellaisena. Ja tyttö nieli kiltisti sen kaiken, uskoi olevansa juuri sellainen kuin hänen sanottiin olevan – ja että kaikki oli hänen omaa syytään.

Ehkä luulet, että viimeksi mainittu poika olisi saanut tytön luovuttamaan. Ehkä hän vähäksi aikaa luovuttikin. Tyttö nuoli haavojaan syvällä pimeässä häpeäpiilossaan. Sen pojan ja hänen ystäviensä teot ja sanat jättivät häneen jälkiä, jotka eivät ehkä koskaan katoa.

Mutta rakkaudenkaipuu tytön sydämessä ei kuitenkaan ollut kuollut. Se vain odotti sopivaa hetkeä.

Muutaman kärsimyksentäyteisen vuoden jälkeen tyttö tapasi miehen, joka vannoi haluavansa juuri hänet ja vain hänet, vaikka tyttö oli jo vakuuttunut siitä, ettei voisi enää koskaan kelvata kenellekään. Tyttö rakasti sitä, että mies sai hänet nauramaan, koska oli itkenyt niin kauan. Tyttö rakasti kaikkia niitä sanoja, joita mies kuiskaili hänelle, kaikkia niitä lupauksia, joita tämä antoi – ja mies osasi sanoa kaiken sen, mitä tyttö oli aina halunnut kuulla. Tyttö ajatteli, että sen täytyi olla rakkautta.

Mutta sen rakkauden alussa oli valhe. Valhe, jonka päälle kaikki tytön tietämättä hiljalleen rakentui. Valhe halusi päästä esiin, mutta mies piilotteli sitä. Se pysyi piilossa juuri niin pitkään, että kun se lopulta tuli ilmi, tyttö ei enää nähnyt sitä valheena. Se oli muuttanut muotoaan: siitä oli tullut surullinen tarina, joka sai tytön vain rakastamaan miestä entistä enemmän.

Jonkin aikaa tytön onnistui pitää heidät pinnalla. Lääkiten rakkaansa naarmuja ja hoitaen hänen mustelmiaan, ruokkien hänen nälkäistä sydäntään. Ehkä mies oli vähän jopa kiitollinen. Mutta mikään ei tuntunut riittävän, ja vähitellen he vajosivat.

Tehdyt lupaukset karisivat hiljalleen tuhkana maahan. Suloiset sanat kuihtuivat. Kosketukset alkoivat tuntua kylmiltä ja raskailta. Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus kuin paksu, hämähäkinseitintahmea verho, johon he takertuivat, eivätkä päässeet siitä läpi tai irti, vaikka kuinka pyristelivät.

Mies oli mennyt niin rikki. Tyttö olin mennyt niin rikki. Heissä molemmissa oli paljon teräviä kulmia, eivätkä he ehtineet tai osanneet hioa niitä, vaan repivät itsensä ja toisensa niihin vain entistä enemmän rikki. Mutta mies oli sokea omille säröilleen. Ja hän syytti kaikesta tyttöä – sellaisestakin, mitä oli tapahtunut jo ennen häntä.

Kipu, joka heissä koko ajan kasvoi, oli kuin musta aukko, pohjaton haava: se vaati, huusi, otti väkisin aina vain enemmän. Ja tyttö antoi kaikkensa. Hän luopui kaikesta miehen vuoksi. Hän antoi niin paljon, ettei hänelle itselleen jäänyt mitään. Hän unohti pitää huolta itsestään. Kun tyttö katsoi itseään peilistä, hän ei nähnyt enää mitään – hän oli kadonnut. Lopulta hän putosi kasvavan kivun mustaan aukkoon ja se nieli hänet kokonaisena.

Siellä pimeydessä tyttö istui yksin ja odotti. Odotti, että mies tulisi pelastamaan hänet. Mutta hän ei koskaan tullut. Tyttö itki ja huusi, mutta mies ei kuullut – tai ei halunnut kuunnella. Aivan kuin tytöstä todella olisi tullut näkymätön, olematon. Mies lähti hänen luotaan, muttei silti päästänyt irti. Hän sitoi tytön loputtoman pitkään köyteen, ja köyden olemassaolo, sen jokainen värähdys, sai tytön pysymään paikallaan, toivomaan, odottamaan.

Se pimeys ja yksinäisyys oli kuin kylmien käärmeiden pesä. Vaikka käärmeet nukkuivat, ne hohkasivat kylmyyttä. Tyttö pelkäsi niitä. Pelkäsi, että ne heräävät ja purevat häntä, jos hän liikahtaisikaan. Välillä tyttö halusi nukahtaa niiden kanssa, jotta unohtaisi, eikä kipu enää sykkisi hänen suonissaan. Mutta vähitellen tyttö ymmärsi, että hänen sydämensä ja sisimpänsä olivat täynnä myrkkyä joka tapauksessa. Hän muisti yhä sen viattoman tytön, joka oli joskus ollut. Ja hän halusi sen aitouden takaisin.

Vähitellen tyttö kiipesi ylös kuopasta. Monta kertaa hän lipesi takaisin pohjalle. Mutta kun hän lopulta istui kuopan reunalla ympärilleen katsellen, hän näki, miten tyhjää ja autiota kaikki oli. Kipu oli niellyt kaiken hyvän. Hän näki valheen – ja kaikki muutkin valheet, jotka sen ympärille olivat kietoutuneet – juuri niin rumina kuin ne todella olivat. Silloin hän vihdoin uskalsi tunnustaa, ettei se, mitä he olivat miehen kanssa vuoroin rakentaneet ja tuhonneet, ollut enää rakkautta – jos se oli sitä koskaan ollutkaan. Se oli silkkaa pitkitettyä kidutusta.

Niinpä tyttö tarttui köyteen, joka oli hiertänyt hänet verille, ja avasi yksi kerrallaan siihen sidotut solmut. Kun hän oli saanut viimeisenkin solmun auki, hän nousi seisomaan ja käveli pois – horjuen, mutta omilla jaloillaan. Siihen hetkeen saakka hän oli ollut vain nuori tyttö. Mutta sinä päivänä, kun hän irrottautui rakkaudesta, joka ei ollut rakkautta, hänestä alkoi vihdoin kasvaa nainen.

Silloin minusta alkoi hiljalleen tulla taas minä.

Onko kaikki sitten ollut siitä asti hyvin ja helppoa? Ei tietenkään. Ei ollenkaan. Ei sitten vähääkään. Olen yhä ihminen: erehtyväinen, tunteideni vietävissä, pelkojeni ja toiveideni vanki. Olen yhä enemmän tyttö kuin nainen. Olen yhä rikkinäinen, epävarma ja joskus toivotonkin. Välillä väsyn kaikkeen. Olen tehnyt lisää hulluja virheitä ja varmasti teen niitä vastakin. Opettelen antamaan ne itselleni anteeksi. Näen itseni taas peilistä, vaikken aina haluaisi edes katsoa. Silloin tällöin ääriviivani hämärtyvät uudestaan – ja joskus ajattelen, että olisi parempikin kadota.

Matka on ollut pitkä, vuosien mittainen. Toisinaan tuntuu, että kalteva maa on salakavalasti liu’ uttanut askeleeni taaksepäin tai jalkojeni alle on ilmestynyt kuoppia, joihin aina uudestaan putoan; toisinaan taas tuntuu kuin olisin kiivennyt kivistä vuorenseinämää ikuisuuden maiseman yhtään muuttumatta tai etäisyyden perille yhtään lyhentymättä, enkä jaksaisi enää liikahtaakaan. Ajoittain kuitenkin ylitseni pyyhkii virkistävä tuuli, aurinko vilkuttelee iloisesti pilvien raosta, myrskyävä mieli rauhoittuu ja sisimmässä kuplii hiljainen riemu.

Yritän muistaa, että jokainen päivä on uusi alku, uusi mahdollisuus; etten jäisi liiaksi kiinni menneeseen, etten odottaisi liikaa tulevaa, vaan eläisin juuri nyt tätä hetkeä ja näkisin sen arvon. Yritän kerätä rohkeutta, jotta uskaltaisin ehkä vielä joskus uskoa rakkauteen, vaikka minusta yhä tuntuu, ettei sitä voi olla minua varten olemassa. Välitän silti yhä ihmisistä syvästi. Ehkä vieläkin syvemmin kuin ennen. Vaikken osaa sitä osoittaa niin hyvin kuin tahtoisin.

Tärkeintä on olla minä. Juuri minä. Keskeneräisenä, mutta elossa ja näkyvänä.

Mikko-Pekka Heikkinen – Terveisiä Kutturasta (kirja luettu)

28.7.2017 Yleinen

Tulipa taas yksi kirja luettua. Mikko-Pekka Heikkisen Terveisiä Kutturasta.

Pohjois-Suomi haluaa itsenäistyä ja käy sotaan etelää vastaan. Eli siis kyseessä on tällainen sotakirja. Silloin tällöin siinä viitataan Tuntemattomaan sotilaaseen. Kirjassa seurataan myös paljon toimittaja Aino Riskiä, kun hän haastattelee pohjoisen johtajaa Oulaa. Kirja on ihan ok luettavaa!

Kirjan voi ostaa pokkarina Adlibrisistä hintaan 6,10 €. Tässä osoite.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/terveiset-kutturasta-9789510400319

Seuraavaksi luen e-kirjana Patrick Rothfussin kirjan The Name of the Wind, koska kaveri suositteli sitä.