Selaat arkistoa kohteelle kirjallisuus.

Shaka Kampara: Harmaakarhut, Teemu Packalén: Kova pää, Mikko Sarjanen: Jouluaatto, Sebastian Sorsa: Turboahdettu, Sebastian Sorsa: Kunujako (Elisa Word) (kirja luettu)

4.9.2017 Yleinen

Tämä siis oli tällainen lyhyt useamman kirjailijan kirja. Luin sen lähinnä siksi, että se oli ilmainen. Kirjailijoina olivat siis Shaka Kampara, Teemu Packalén, Mikko Sarjanen ja Sebastian Sorsa.

Sen voi ladata tietokoneelle täältä:

https://kirja.elisa.fi/ekirja/word

Seuraavaksi luen taas perinteisen printatun kirjan. Se on tällä kertaa Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjä. Muistaakseni minulle joku joskus suositteli kyseistä kirjailijaa. Toivon, että se on hyvä! :)

Ernest Cline – Ready Player One (kirja luettu)

27.8.2017 Yleinen

Kiitos Clinen Ernestille ja J. Pekka Mäkelälle!

Tässä kirjassa on vain kaikki niin kohdallaan! :)

Seuraavaksi luen saman kirjailijan kirjan Armada.

Uusi Kirjailijanalut -facebookryhmä

2.8.2014 Huumori, Sekoseko, Vakavasti otettava, Yleinen

Perustin Facebookiin uuden Kirjailijanalut -ryhmän. Osoite on https://www.facebook.com/groups/kirjailijanalut/

Kirjailijanalut -facebookryhmä

2.8.2014 Huumori, Sekoseko, Vakavasti otettava, Vapaa-aika, Yleinen

Heijjjjssan folks. Perustin Facebookiin uuden KIRJAILIJANALUT-ryhmän, jonne toivotan Teidät kaikki sivuille osuneet ja kirjoittamisesta pitävät ihmiset mukaan.

Ryhmän osoite on https://www.facebook.com/groups/kirjailijanalut/ , sieltä saapi lisäinfoa. Ikä, koko, sukupuoli, yhteiskunnallinen asema jne ovat kaikki sivuseikkoja.

Ja ei kun sitten mukaan vaan!

Pensselssonin opettavaiset -sarja

28.7.2014 Huumori, Sekoseko, Vakavasti otettava, Yleinen

Olen yhden romaanin (Elisa Kirja: Paavo Sutinen – Hupipartnerit) julkaissut itseoppinut tai oppimatta jäänyt kirjoittelija. Tutkin elämän kulkua usein ikään kuin muistilehtiön ja sanelukoneen kanssa. Teen huomioita, saan aatoksia, ja niistä saattaa joskus syntyä jonkinlainen tarina. Nämä alla olevat ovat juuri niitä tuotoksia. Älkää ottako näitä ihan täydestä todesta, tai mikäs minä olen ketään neuvomaan.

Pensselssonin opettavaiset -sarja osa 1/1

Erään nuoren tytön tarina

Myriam Lipsveteläinen syntyi syrjäiselle metsäseudulle lammasfarmarin ja pienrikollisen kuudenneksi tyttäreksi, veljiäkin oli kahdeksan. Talo oli hyvin köyhä, eikä siellä juuri muita harrastuksia ollut kuin satunnaisesti käsiin saatujen kirjojen lukeminen sekä insesti, niin ikävä sana kuin se onkin. Milloin tyttö ei ollut isänsä tai veljiensä seksuaalisten mielihalujen kohteena, hän lueskeli kertomuksia erityisesti kaukomaista. Koulussa Myriam oli hyvän oppilaan maineessa, mutta hänestä kasvoi kotona saatujen kokemusten mukaisesti ns. huolimaton tyttö.

Kouluaikojen loppupuolella Myriamista varttui ajoittaisesta ruoan puutteesta huolimatta hehkeän rusoposkinen ja terve nuori nainen. Hän oli kasvoiltaan mukavasti kaunis ja varreltaan sorja, josta esiin työntyvää uhkeaa rintavarustusta kelpasi kyllä esitellä. Erityisen miellyttävät olivat hänen vapaasti paidan alla pullistelevien rintojensa terhakkaat nipukat, jota ikään kuin kilpaa yrittivät tehdä puseroihin reikiä. Sanalla sanoen häntä himoitsi moni uros, muttei sentään ihan omaksi saakka. Myriam ei tosiaankaan ollut neito, jonka poika vie vanhemmilleen näytille avioliittoaikeissa, mutta patjalle hänet kyllä kelpasi kellistää.

Kasvettuaan nuoreksi naiseksi Myriam Lipsveteläinen lähti reppumatkaajaksi Aasiaan. Matka Venäjän ja sen entisten alusmaiden halki kohti Intiaa ei ollut tapahtumaköyhä, olihan reppumatkaaja nuori ja kaunis vaalea tyttö, joka osasi miellyttää miehiä. Myriam tykkäsi erityisesti Uzbekistanista ja sen hurjista paimentolaisista, jotka osasivat tehdä monenlaisia temppuja hevosen selässä. Ja temppuja hallitsi myös Myriam totta totisesti.

Intiaan päästyään hän hakeutui Länsi-Bengalin pääkaupunkiin Kalkuttaan ja siellä paikallishallinnon päällikön palatsin tuntumaan ikään kuin tyrkylle laveamman elämän toivossa. Intialaisen kommunistiministerin poika Karam ihastui vaaleaan kaunottareen. Liukas perijä liehitteli neitoa monin lahjoin, eikä aikaakaan, kun Myriam suostui nuorukaisen ties monenneksiko jalkavaimoksi.

Karam oli aluksi kuin itse pyhimys ja herrasmies, mutta osoittautui piankin brutaaliksi ja ikävän masokistiseksi mieheksi. Erityisen häijy hän oli länsimaalaiselle tytölle, koska oli jo kyllästynyt pieksemään tummahipiäisiä, mulatin kuritus kun aiheutti hänelle akuuttia turhaumaa. Myriamin pieksemisestä tuli lähes jokailtaista, nöyryyttäminen oli arkipäivää.

Saatuaan viimein pojan raisuista otteista tarpeekseen Myriam varasti Karamin auton ja lähti pakoon. Pahaksi onnekseen hän ajoi kaupungin slummissa kolarin, hänellä kun ei ollut juuri lainkaan ajokokemusta eikä varsinkaan vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Hän löi rintakehänsä ja erityisesti kaulansa pahasti auton rattiin menettäen puhekykynsä. Sairaalassa hänelle vaihdettiin samassa turmassa kuolleen paikallisen ilotytön äänihuulet, joissa oli klamydialoinen, joka taas oli tullut ilotyttöön saksalaiselta turistilta suuseksin kautta. Loinen asettui mielellään kodiksi Myriamin notkeaan runkoon. Leikkauksen jälkeen neiti Lipsveteläisen puhekyky palautui.

Päällisin puolin Myriamilla ei ollut mitään hätää, kauniit kasvot eivät olleet kärsineet kolarissa eikä upeamuotoinen ja runsas povi ollut turmeltunut. Neidon kaulan juureen tehdyn hengitysreiän päälle kasvoi nahka aivan normaalisti, vaikkakin itse reikäkäytävä ei umpeutunut intialaisen sairaalan instrumenttien epäpuhtaudesta johtuen, mutta tätä ei Myriam vielä itsekään tiennyt.

Karamin jätettyä hänet noutamatta sairaalasta takaisin uudelleen orjuutettavaksi Myriam palasi rekkakyydillä Suomeen. Kotimaahan päästyään hän hakeutui oitis seksibisnekseen, muuta ammattia kun hän ei osannut. Tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä, ammattina seksi voi olla vaarallista.

Niinpä erään kiihkeän seksiaktion aikana intialaisen kirurgin tekemän hengityskäytävän uusi päällysnahka repesi päästäen reikään iloisia siittiöitä asiakkaana olleen betoniraudoittajan tippurin runtelemasta peniksestä. Myriam oli tarkka tyttö, hän ei halunnut antaa miesten laueta sisälleen, siksi tämäkin juopunut asiakas ruiskautti lastinsa tytön rinnoille. Kyseinen reiän repeäminen, sinne valunut vähintäänkin likaisen kikkelin sperma, kuolleelta ilotytöltä sosialisoidut äänihuulet sekä intialainen klamydialoinen yhdessä Myriamin tavallista kookkaamman libidon kanssa kehittyivät neiti Lipsveteläisen kehossa sangen outoon muotoon. Edellä mainitut ainesosat nimittäin kehittyivät kokonaan uudeksi elimeksi, ja vieläpä melkoisella vauhdilla! Neidon rintaontelon sisään kasvoi lapiomiehen nyrkin kokoinen elin, Visvanus erectus, kertakaikkisen ennennäkemätön seksuaaliviettiä kiihottava symbioosi, aivan ainutlaatuinen koko ihmiskunnan historiassa. Entisellä rintavalla tytöllä oli nyt kolme rintaa! Kaiken tämän lopputuloksena Myriamin sisältä entisen hengitysreiän kautta alkoi kummuta outoja eroottissävytteisiä ääniä, aluksi hyminää ja yninää, kohta jo kokonaisia sanoja ja myöhemmin jopa lauseita!

Moniulotteinen vaiva aikaansai tytön sisältä ajoittain hyvinkin rivoja huutoja ja vieläpä suuta avaamatta ja huulia liikuttamatta! Myriamia tilanne joskus hieman nolostutti, niinpä hän hakeutui jossain vaiheessa hoidon piiriin. Tapaus oli niin mielenkiintoinen, että vanhemmat lääkärit ympäri Euroopan halusivat miltei kilpaa tutkia Myriamin outoa uutta elintä ja varsinkin hänen upeaa runkoaan. Mutta koska maailmalla ei ollut esimerkkitapauksia, jäi pätevien lääkäreiden tarkat diagnoosit antamatta.

Vaan löytyipä viimein nuori kotimainen lääkäri, joka osasi yhdistää asioita, ei omaksi onnekseen sentään ihan kaikkea. Niin kuin saduissa usein käy, sai nuori lääkäri Myriamin lopulta omakseen, ja näin entisestä pilveä polttavasta iloluontoisesta reppumatkaajaneidosta tuli kunnioitettu tohtorinna.

Myriam kertoili nuorelle aviomiehelleen lapsuudestaan ja nuoruudestaan isänsä, veljiensä ja kylänmiesten patjana. Lääkäri vihastui, mutta muisti etiikkansa, eikä lähtenyt suoralta kädeltä kostoretkelle. Eräänä päivänä Myriamin isä sekä kaksi veljeä saapuvat lääkärin vastaanotolle kuka mitäkin vaivoja esittelemään. Isällä oli tietysti toive siitä, ettei lääkäri laskuttaisi häntä, oltiinhan tässä sentään sukulaismiehiä. Lääkäri ei todellakaan laskuttanut isää, mutta kuin puolivahingossa sipaisi isän kikkelin irti nivustyrää leikatessaan. Sitä ennen hän oli tahallisesti tartuttanut ruiskeiden avulla toiseen poikaan hivin ja toiseen ebolan. Kosto on suloista.

Tarinan opetus:
Tutkikaa hyvät lukijat ympäristöänne. Kaikki ei aina ole ihan sitä, miltä ensi silmäyksellä päällepäin näyttää. Eikä missään nimessä esiaviollista seksiä, ei, ei, ei!

Tuleva romaani

24.7.2014 Huumori, Vakavasti otettava, Yleinen

Niin, ensimmäinen romaanini julkaistiin eilen 23.7.2014 Elisa Kirjan toimesta. Kirjoitan nyt uutta romaaniani, jonka itse asiassa aloitin jo vuonna 2005,  ja jota jatkoin 2008 sekä 2010. Nyt olen päättänyt kirjoittaa sen loppuun, koska työt ja muukin elämäni antaa kirjoittamiseen mahdollisuuden.

Jos tekstin pituus lasketaan sanojen määrällä, uudesta käsikirjoituksesta puuttuu tuollaiset 40 000 – 50 000 sanaa. Eipä ole paljoa se, eipä juuri joo. Uskokaa pois, kirjoittaminenkin voi olla aivan täyttä työtä. Eikä siinä riitä pelkkä sanojen määrä, jotain muutakin olisi hyvä olla.

Jutun juoni on se, että jutussa tulee olla juoni, mieluiten toimiva. Sen verran paljastan, että työn alla on kertomus, jossa suurehko hieman totutusta poikkeava ryhmä muuttaa erääseen pieneen kuntaan laittaen sen normielämän aivan päälaelleen. Luvassa on jännitystä, väkivaltaa, ihmissuhdekiemuroita, mutta myös rakkautta, lämminhenkisyyttä, suvaitsevaisuutta sekä toivottavasti myös huumoria.

Kirjailijaksi? Juu, kaitpa sitten

18.7.2014 Huumori, Sekoseko, Vakavasti otettava, Vapaa-aika, Yleinen

No niin, vihdoin viimein allekirjoitin Elisa Kirjan tarjoaman sopimuksen julkaisuoikeudesta, eli ns. kustannussopimuksen, ja postitin sopimuksen heille takaisin.
Kyseessä on mun jo vuonna 2003 puhtaaksikirjoittamani romaanin käsikirjoitus, jonka Elisa Kirjalle lähetin, ja jonka he luettuaan hyväksyivät kustannettavaksi.

Kirja-kirjaa siitä ei ainakaan heti tule, mutta sähköinen e-kirja kyllä. Sitä saa ostaa omalle tietokoneelle tai mobiililaitteelle luettavaksi, kunhan sen hetki ihan kohta puoliin koittaa. Kirjan hinnaksi tullee, ei ole vielä varmaa, vain 4,95 € tai korkeintaan 7,95 €, maksimissaan 9,95 €, eli miltei kaikilla on varaa se itselleen hankkia.

Teoksen nimi on Hupipartnerit, kirjoittaja Paavo Sutinen.

Elisa Kirjan sivusto löytyy täältä.
Laitan linkin omaan teokseeni, kunhan se ensin myyntiin ilmestyy.