Selaat arkistoa kohteelle kiitollisuus.

Kanssakulkijoita

15.4.2017 Yleinen

Elämä on joskus käsittämätöntä. Niin hyvässä kuin pahassa.

Silloin tällöin, yleensä aivan yllättäen, törmää ihmiseen, jonka kanssa tuntee heti olevansa kotona. Se on uskomaton tunne. Etenkin sellaiselle kuin minä, joka yleensä tuntee itsensä oudoksi, ulkopuoliseksi ja vieraaksi.

Olen saanut elämäni aikana tutustua moniin ihmisiin, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen – tarkoitan siis nyt positiivista vaikutusta, vaikka negatiivisistakaan vaikutuksista ei ole ollut puutetta. Vaikka joskus pelkään ja vierastan ihmisiä, samalla toiset ihmiset ovat minulle mittaamattoman arvokkaita aarteita, joita yritän vaalia parhaan kykyni ja voimieni mukaan. Hyvät ystävät ovat erityisiä lahjoja, joista usein riittää iloa yksinäisyydessäkin. Olen kiitollinen jokaisesta.

Ihmiset, jotka vahvistavat omaa minuutta ja hyviä käsityksiä itsestä, ovat kullanarvoisia. Erityisesti jos oma käsitys itsestä ei ole mitenkään kovin imarteleva. Jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti saavat minusta esiin sellaisia puolia, joiden en aina edes uskoisi olevan olemassa. Ystävät myös usein inspiroivat minua niin elämässä kuin taiteellisesti.

Silti olen paljon yksin. Toisaalta tarvitsen yksinäisyyttä, mutta toisaalta myös kammoan sitä. Joskus tuntuu kuin toisten ihmisten poissaolo noituisi ajatukseni kiertämään vahingollista kehää, jonka rikkominen on yksin todella vaikeaa. Kuitenkin kenenkään päästäminen lähellekään sitä kehää on aivan yhtä vaikeaa.

Kiireessä ja ahdistuksessa maailma näyttää rumalta ja ihmiset tuntuvat kylmiltä. Mutta jos pysähtyy katsomaan ympärilleen, näkee paljon kaunista. Kun uskaltaa katsoa toista ihmistä silmiin vuosien maahan tuijottamisen jälkeen, tuntuu kuin sydän kasvattaisi siivet ja nousisi lentoon. Usein harmaa maa vetää katseen takaisin puoleensa kuin magneetti, ja on taisteltava kerätäkseen rohkeutta, pitääkseen päänsä pystyssä, silmänsä auki ja katseensa avoimena. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Toisten kanssa kuljetaan samoja polkuja pitkiä matkoja, toisten kanssa taas ehkä katsellaan yhdessä maisemia vain pieni hetki. Jotkut katoavat omille teilleen – mutta osan heistäkin voi myöhemmin kohdata uudestaan. Aina emme näe, mikä tarkoitus kullakin ihmisellä on elämässämme. Mutta minä uskon, että jokin sellainen on aina, jossain kaiken takana.

Huolimatta kaikesta ikävästä, mitä on tapahtunut ja mikä yhä vainoaa minua, on vapauttavaa huomata, että voi silti olla onnellinen ja kiitollinen paljosta. Ihmiset, kohtaamiset, yhteys – mikäpä maustaisi elämää sen maukkaammin.

Kiitos, ystävät.

Minä muistan sinut

2.3.2017 Yleinen

En muista, millainen se päivä oli. Muistan vain, että suru oli läsnä jo ennen kuin sain tietää sinun lähteneen. Se oli asetellut viittansa harteilleni edellisenä iltana, ja minä olin nukkunut siihen kääriytyneenä. Aamulla olit jo muuttunut linnuksi, joka nyt istuu muistojeni puun oksalla ja laulaa.

Sinä olit minulle yhtä aikaa kaukainen ja läheinen. Asuit kaukana, mutta sinun sydämesi oli auki. Sinulle oli aina helppo puhua.

Muistan, miten onnellinen olit, kun rakkaus oli astunut elämääsi ja täyttänyt sen lumoavalla tuoksullaan. Muistan sinun silmäsi, hymysi, naurusi; miten pidit hänestä kiinni kuin et koskaan aikoisi irrottaa otettasi. Etkä sinä aikonutkaan.

Muistan, miten itkin ja miten vihainen olin, kun kerroit sairaudestasi. Toivoin kaikella pienen ihmisen voimallani, että sinä olisit parantunut. Olisin halunnut vaihtaa paikkaa kanssasi, kärsiä tuskasi puolestasi. Ettei heidän olisi tarvinnut menettää sinua. Ettei sinun olisi tarvinnut vielä mennä.

Sinä toisena päivänä, jonka muistan paremmin, matkustin vieraaseen kirkkoon tuttuja ja outoja teitä. Elämä rummutti ja soitti sähkökitaraa valkoisissa teltoissa, jotka oli pystytetty torille. Kukkamekot, kesäisen kevyet lahkeet, korut, hiukset liehuivat askelten tahdissa, kun innokkaat kiiruhtivat kuuntelemaan.

Punaisen kirkon portailla juhlittiin hääparia. Riemu näytti hehkuvan hopeisena ja kultaisena aurana kaikkien ympärillä. Mutta minä mietin vain: tietävätkö he?

Keltaisen kirkon katto kohosi korkealle. Pihaan johtava mäki tuntui jyrkältä ja uuvuttavalta. Jalat eivät olisi tahtoneet kiivetä. Puolessa välissä oli pakko pysähtyä hengähtämään ennen kuin jatkoin.

En tuntenut oikeastaan ketään. Katselin ihmisiä, jotka parveilivat pihalla, portailla, eteisessä. Sinun elämäsi ihmisiä. Lopulta kaikki siirtyivät sisälle. Minä seurasin perässä. Eteisessä istuin hetken hänen vieressään, ainoan, jonka tunsin – sinun ainoasi. En oikein osannut sanoa mitään.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan…

Olin laulanut tätä virttä edellisen kerran ystävien häissä. Nyt lauloin sitä viimeisessä penkissä, kirkossa, jossa sinut siunattiin viimeiseen lepoon.

Lesken niska oli kaunis ja valkoinen, selkä suora ja pää pystyssä. En voinut olla katselematta häntä. En voinut olla katselematta lapsiasi. En voinut olla katsomatta, vaikken enää nähnyt mitään kaiken sumentavien kyynelten läpi.

Sinusta puhuttiin niin kauniin sanoin. Sinua juhlittiin, sinusta oltiin kiitollisia. Juhlimmeko me sinua, kun olit vielä täällä? Voimmeko koskaan juhlia elämää tarpeeksi?

Saattoväki katosi tummana muurahaisparvena mutkan taakse. En voinut olla miettimättä, tietävätkö he. Ehkä he silloin muistivat sen, ainakin sen lyhyen hetken.

Minä karkasin ennen hautaa. Kävelin tien varteen kuunnellen kelloja, jotka saattelivat sinua. Piilotin kyyneleet aurinkolasien taakse, astuin linja-auton kyytiin ja matkustin ohi värinsä menettäneiden maisemien.

Siskontytön leveä hymy ja suloinen kiherrys kuivattivat kyyneleet. Luottavaiset taaperonkäsivarret ojentuivat pyytäen syliin. Suukotin pehmeää poskea, silittelin silkkisiä suortuvia.

Tiedämmekö me? Ehdimmekö koskaan oppia, miten paljon meillä on ja miten arvokasta se on? Miten usein unohdamme sen.

Tiedänkö minä sen? Olenko koskaan tiennytkään sitä? Kunpa voisin aina ymmärtää ja muistaa sen, mitä sinulta opin. Tai edes osan siitä. Olen kiitollinen sinulle niin paljosta. Enkä tainnut koskaan kertoa sitä sinulle.

Kuuntelen ääntäsi, kun se hiljalleen leijailee korviini hennon tuulen heilutellessa muistojeni puuta. Minä muistan sinut nyt.

Kiitollisuudesta

16.10.2016 Raamatusta

Kiitollisuus on asenne jonka voimme valita silloinkin, kun olosuhteet eivät näytä positiivisilta. Se on myös kyky nähdä asiat eri tavalla, kuin negatiivisesta tai pessimistisestä näkökulmasta. Kiitollisuus on valittu toimintatapa, joka heijastuu kasvoiltasi ja kielen käytöstäsi. Se ilmenee, kun näet lähimmäisessäsi jotain positiivista ja sanot sen hänelle ääneen. Voimme harjoitella sitä, kuten Jumalan mielen mukainen mies Daavid teki:

Psalmi 103:1-5
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

Daavid teki päätöksen ylistää Jumalaa. Hän päätti osoittaa kiitollisuutta ja ylistävää asennetta häntä kohtaan koko olemuksellaan. Kun kiitän Herraa, sielu jossa tunteet ovat, alkaa muistamaan, mitä hyvää Herra on jo tähän mennessä tehnyt. Herran vertaista ei ole! Kuka muu voi antaa syntimme anteeksi, parantaa sisäisistä ja fyysisistä sairauksista ja haavoista? Kuka muu voi päästää kuoleman pelosta ja osoittaa täydellistä armoa ja rakkautta?

Daavid oli rukouksen mies ja tiesi sydämessään, että Herra tahtoi viettää aikaa hänen kanssaan. Hän ymmärsi, että vaikkei hänestä aina tuntunut siltä, hänellä oli aina erittäin hyvä syy palvoa Herraansa. Vanha luontomme, joka on yhteistyössä sielunvihollisen kanssa, täytyy nujertaa, jotta se ei hallitsisi elämäämme. Mitä tarkoitan tässä yhteydessä? Sitä, että päätämme alkaa määrätietoisesti kiittämään Jumalaa siitä mitä hän on jo meille antanut! Kuinka helposti mielemme himoitsee kaikkea lisää, siihen tämän päivän yhteiskunta on rakennettu: materialistiseen elämäntapaan. Siis jos menet kauppaan, siellä on kaikkia tuotteita röykkiöittäin ja silmäsi vaeltelee niissä ja huomaat poistuessasi kaupasta, että tulipa ostettua paljon kaikenlaista, mitä et suunnitellut ostavasi.

Jumalan lapsina meidän tulisi osoittaa suurta arvostusta Herraa kohtaan ja ymmärtää, ettei mikään muu asia voi täyttää syvimpiä tarpeitamme, paitsi suhteemme Herraamme. Emme oikeasti tarvitse kaikkea tavaraa jatkuvasti lisää, vaan tarvitsemme uuden näkökulman Jumalasuhteeseemme. Opetellaan olemaan kiitollisia siitä, mitä Herra on meille antanut ja osoitetaan palvontaamme häntä kohtaan säännöllisesti, silloin muut aikavarkaat eivät vie päätämme sinne ja tänne, vaan voimme kasvaa terveeseen suhteeseen Jumalamme kanssa.

Joskus Jumalan täytyy sallia elämäämme jotain vastoinkäymisiä, jotta nöyrtyisimme. En todellakaan tarkoita, että Jumala rankaisee uuden liiton uskovia kärsimyksillä, vaan sitä, että hän muistuttaa meitä armossaan, että hän tahtoo olla jatkuvasti elämämme keskipiste ja kaikkien tarpeidemme täyttäjä. Jos korjaamme suuntaamme kohti häntä, kaikki asiat vaikuttavat meidän parhaaksemme, jotka rakastamme häntä (Room. 8:28). Silloin kärsimykset jotka kuuluvat elämäämme täällä maan päällä, vaikuttavat hyvää hedelmää jumalasuhteellemme, emmekä ole niin itsekkäitä enää sen jälkeen. Herran tarkoitusperät ovat vain ja ainoastaan hyvät meitä kohtaan (Jer. 29:11).

Mikä seuraus sitten sillä on, että me alamme löytää oikean suhteen Jumalamme kanssa?

Psalmi 103:11-13

Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät.

Kun olemme kokeneet suurta Jumalan armoa ja rakkautta, seuraus siitä on, että me rakastumme Jeesukseen. Pyhä Henki valaisee sydämellemme, kuinka kovan hinnan Jeesus maksoi sinusta ja minusta, ja kuinka paljon hän rakastaa edelleen. Silloin alamme käsittämään, kuinka suuri Jumalamme todellisuudessa on. Ihmisillä jotka eivät usko, ei ole likimainkaan käsitystä kuinka suuri ja pyhä hän on. Sen sijaan uskovien tulisi oppia ymmärtämään ja näkemään, kuinka kunnioitettava Herramme onkaan. Miksi?

Siksi, että saisimme Daavidin näkökulman elämäämme. Jos emme opi kunnioittamaan Herraa, emme pääse häntä lähelle. Jos opettelemme sitä, pääsemme todella läheiseen suhteeseen hänen kanssaan, koska hän on säästänyt syvän, erittäin intiimin suhteen niille, jotka ymmärtävät sekä hänen suuren armonsa, että toisen tärkeän ominaispiirteen itsestään, hänen pyhyytensä. Silloin tahtotilamme on, miten voisin kunnioittaa elämälläni kuningasten Kuningasta syvemmin? Jumalan pelko on avain syvempään suhteeseen, koska silloin hän saa jakamattoman huomiomme.

Se heijastuu myös siinä, että kun lankeamme syntiin, tahdomme tehdä heti parannusta ja tahdomme alistua hänen suunnitelmaansa. Tiedän tämän omakohtaisesti. Kun olin noin 13 vuotias, sain profetian, jossa kerrottiin, että saan julistaa ilosanomaa Jeesuksesta, mutta sitä edeltää suuret koettelemukset. Itkin silloin syvästi, että ”Herra miksi minun täytyy kohdata suuret koettelemukset, ennen kuin voin palvella sinua?” Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että sanoman välittäjä ei muokannut Jumalan viestiä, jättäen osan siitä tuomatta, koska olisin helposti voinut vihastua, kantaa kaunaa, katkeroitua ja lopulta hyljätä uskoni, ellen olisi hyväksynyt myös sitä, että kutsumusta tullaan koettelemaan.

Jumala on opettanut minulle Isän rakkautta ja suurta armoaan, mutta yhtälailla Herran pelkoa viimeisten vuosien aikana, erityisesti Seinäjoella asuessani. Ilman näitä molempia, olisin voinut eksyä pois tieltä. En todellakaan tiedä missä olen esimerkiksi seitsemän vuoden päästä, mutta sen tiedän, että kun päätän ylistää, palvoa ja kunnioittaa koko elämälläni Jumalaa, hän johdattaa minua varmasti kohti uusia seikkailuja.

Olen kiitollinen siitä, että saan tänään rohkaista jokaista lukijaa elämään kokonaisvaltaisesti Jumalalle, silloin hänen runsaat siunauksensa tulevat virtana elämäämme. Herra ei ole luvannut meille helppoa elämää, mutta hän on luvannut olla joka päivä kanssamme ja hän tahtoo, että opimme rakastamaan häntä syvästi. Ei vain rakastamaan, vaan myös tottelemaan, kun hän laskee sydämellemme ajatuksia joita meidän tulee tehdä ja tuottaa kunniaa hänen nimelleen. Nöyryys kulkee käsikädessä kiitollisuuden, palvonnan ja aidon kunnioituksen kanssa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Rehellinen, kiitollinen ja ylistävä sydän

21.9.2015 Raamatusta

Psalmi 73:1, 13-15, 21-28

Aasafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!

Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. Jos sanoisin: »Noin minäkin tahdon puhua», pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.

Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.”

Tää Psalmi ei meinannut avautua ensin. Koska tää on kohtuu pitkä, otin siitä vain osia, jotka mielestäni liittyvät toisiinsa. Aasaf muistuttaa itselleen ja kaikille jotka uskovat Jumalaan, että hän on hyvä. Meidänkin on hyvä muistuttaa itseämme siitä. Samoin hän osoittaa, että meille, joilla on vilpitön sydän häntä kohtaan, saamme kokea sitä jatkuvasti. Aasaf vertailee jumalatonta ja vanhurskasta tässä Psalmissa ja myöntää rehellisesti kysyneensä, miksi kannattaa olla kuuliainen Jumalalle. Hän toteaa myös, että hän on kokenut kärsimystä uskonsa tähden, sitä mekin joskus kyselemme Jumalalta. Mutta Aasaf osoittaa, ettei hän tahdo samaistua jumalattomiin ja pettää niitä, jotka pitävät häntä esikuvanaan. 

Pysähdytään hetkeksi. Miksi Jumalan lapset kokevat kärsimystä? Rehellisesti: En tiedä. On sydäntä särkevää kuulla ihmisten tuskasta, mutta sen tiedän, että Jumala on aina uskollinen, rakastava, armollinen, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Jos päätämme silti uskoa ja luottaa Jumalaan, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä, huomaamme, kuinka murheet pakenevat ja voimme antaa ylistyksen Herralle kaikesta huolimatta. 

Aasaf jatkaa, että oli katkeroitunut ja tunnustaa sen. Hän huomaa toimiessaan näin, ettei siinä ollut järkeä. Miksi? Koska hän saa olla tiiviissä kanssakäymisessä Jumalaansa, hän johdattaa ja tulee nostamaan Aasafin kunniaan, koska hän on nöyrtynyt. Muista: Nöyrille Jumala antaa armon, ylpeät joutuvat kärsimään. Aasaf kuvaa suhdetta todella väkeväksi: Aivan sama onko hän taivaassa vai maan päällä, hän kokee turvaa Herran lähellä. Hän on sitoutunut Jumalaan, riippumatta siitä miltä ruumissa tuntuu. Ne, jotka eivät turvaa Herraan kohtaa tuomio viimeisenä päivänä Jumalan edessä. Meidän onnemme ei perustu olosuhteisiin vaan kaikkivaltiaaseen Jumalaan, ja kerromme olemuksellamme hänen suurista töistään elämässämme! 

Psalmi 103:1-5
”Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.”

Kuinka helposti unohtuu olla kiitollinen Jumalalle.

Me teemme päämme sisällä, tahdossamme, päätöksen miten suhtaudumme lähimmäisiimme ja Jumalaan. Voimme olla todella tylyjä, kiittämättömiä tai lempeitä ja kiitollisia. Kielemme paljastaa, kuka hallitsee sydäntämme: Jos olemme kiittämättömiä ja kovia, emme ole oppineet tuntemaan Jumalaa siinä mielessä, koska hän on rakkaus. Hänen rakkautensa meitä, hänen vihollisiaan kohtaan, jotka hän pelastanut suuressa armossaan, saa aikaan sen, että olemme kiitollisia ja taipuisia.

Daavid suorastaan komentaa sydäntään ylistämään Jumalaa. Miksi? Koska turmeltunut luontomme, lihamme, vastustaa sitä, mitä sisällämme asuva Pyhä Henki tahtoo. Meidän täytyy joskus päättää ylistää. Ylistys voi olla sitä, että päätät olla valittamatta kun on hankalaa ja olet hiljaa. Meidän ei siis kannata rajata Jumalan ylistystä vain ylistysmusiikin kanssa tehtäväksi toiminnaksi. Se on elämän asenne. Daavid päättää ylistää koko olemuksellaan ja mikä saa ylistyksen aikaan? Jumalan pyhyys. Kun saamme ilmestyksen Jumalamme pyhyydestä, se saa meidät syvästi kunnioittamaan häntä. 

Daavid jatkaa, että meidän tulee muistella Herran uskollisuutta ja hyvyyttä pahoina päivinä. Siinä riittää meille ylistettävää. Hän osoittaa mielisuosiotaan lapsiaan kohtaan antamalla kaikki syntimme anteeksi ja parantamalla meidän henkiset ja fyysiset sairaudet. Tässä on Jumalan lupaus, johon voimme vedota, kun rukoilemme terveyttä lähimmäistemme tai omaan elämään. Herramme osoittaa valtavan rakkautensa meitä kohtaan niin, että vaikka olemme itse onnistuneet tuhoamaan elämämme, hän nostaa meidät sieltä! 

”Kruunaa sinut armolla ja laupeudella” kuulostaa minulle siltä, kuin orpolapsi joita olemme ilman yhteyttä Luojaamme, saa kuninkaallisen arvon Isän edessä. Niin kuin me olemmekin Jeesuksen tähden! Jumala tahtoo uudistaa mielemme näkemään itsemme hänen rakkaina lapsinaan, jotka tulevat perimään hänet eräänä päivänä! Sinä ja minä olemme Kuninkaan lapsia, emme enää synnin orjia ja orpoja. Sisäistä tämä asemasi rakas ystävä ja kiitä Jeesusta siitä :) Kaikki sinun kaipauksesi hän tyydyttää paremmin kuin kukaan muu voi, koska hän loi sinut. Hän on luojasi, pelastajasi, kuninkaasi, ystäväsi. Hän on päättänyt haluta olla sinun ystäväsi, jos vain sinä tahdot. Tässä meille monia syitä ylistää ja palvoa Herraa.

Kiitollisuus saa aikaan Hengen hedelmiä. Esimerkiksi kuuliaisuutta. Olimme viime torstai iltana rukoilemassa ILTA Conference tapahtuman puolesta (suuri nuorille suunnattu tapahtuma seurakunnassamme 30.10 – 1.11. olet lämpimästi tervetullut!), ja kun katsoin ympärilleni, huomasin, että nämä Jumalan miehet ja naiset ovat niitä, jotka uskollisesti palvelevat Herraa täydellä sydämellä. Rakas kotiseurakuntani, Seinäjoen Helluntaiseurakunta, Pyhän Hengen johdossa saa aikaan sitä, että seurakuntalaiset rakastuvat Jeesukseen, alkavat osoittamaan vastarakkautta ja sitoutuvat. Kyse ei todellakaan ole siitä, että pelkästään nuoret ovat palavia, vaan kokeneemmat seurakuntalaiset ovat aivan 100%:sti liekeissä! Kärkkäisen Helena ja Petäjämäen Orvo tulivat rukoilemaan meidän kanssamme ja me todella arvostamme sitä syvästi. Tuleva tapahtuma on tämän seurakunnan tapahtuma, ja uskomme, että kun koko seurakunta rukoilee tapahtuman puolesta, Jumala vie koko seurakuntaa eteenpäin!  

Kun mietin Vanhaa testamenttia ja lakiliittoa, jonka Jumala määräsi israelilaisille, sielläkin ensin tunnustettiin ja hylättiin synnit, sen jälkeen annettiin kiitosuhri Jumalalle. 

Mitä tämä kuva voi kertoa meille, jotka elämme uuden armoliiton aikaa? Mieleeni nousi tällainen ajatus: Ensin tunnustamme ja hylkäämme syntimme jotka Totuuden Henki meille näyttää, sen jälkeen annamme kiitos- ja ylistysuhrin rakastavalle Jumalalle, joka lähetti oman Poikansa maailmaan pelastamaan meidät, jotka olemme tuomittuja pyhän Jumalan edessä ilman Jeesusta. Siinä on paljon syytä ylistää Herraamme! Kun ylistyksemme nousee Jumalan kunniaksi, Hän liikuttuu siitä, koska hänelläkin on tunteet kuten meillä, sillä erotuksella, ettei hänen tunteensa ole koskaan ”ylimitoitettuja”. Vihastuessaan hän ei raivoa kuten syntiin langennut ihminen. Ja toiseksi: Hänen vihansa on oikeutettua, toisin kuin meidän, sillä hän on täydellinen Jumala. 

Galatalaiskirje 1:3-5
”Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille – Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.”

Isän tahto oli pelastaa sinut ja minut. Tähän Poika suostui vapaaehtoisesti. Jumala tuntee ajan jossa elämme tänään. Hän tietää sen pahuuden ja koska hän rakastaa luotujaan, hän valmisti pelastuksen Jeesuksessa. Aina kun siirrämme katseemme Jeesukseen, meillä on syytä ylistää ja palvoa häntä. Ilman häntä ei olisi armoa ja rauhaa ihmisen ja Luojan välillä. Jeesus tehtiin synniksi, Jumalan viha siirtyi hänen päällen, jonka me ansaitsemme omilla töillämme. Siksi kun Isä katsoo meihin, hän näkee Poikansa sovituksen edestämme ja antaa anteeksi syntimme, kun sydämestämme teemme parannuksen. Hänelle kuuluu tästä kaikki kunnia koko elämämme ajan. Pyydä päivittäin, että Pyhä Henki muistuttaa sinua siitä, miten paljon Jeesus oli valmis maksamaan sinusta, jotta sinulla on yhteys kolmiyhteiseen Jumalaan. Silloin sydämesi alkaa kiittämään häntä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Pelastetun kiitos ja rukous

14.9.2015 Yleinen

Olen tänä iltana ollut Herran läsnäolossa, kohdannut hänen armonsa ja pyhyytensä. Ikään kuin sattumalta käsiini osui tää Psalmi. Se sopii mainiosti näihin tunnelmiin:

Psalmi 40:1-6
Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliollle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät. Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Ajattele, miten hyvä ja armollinen Jumalamme on: Kun meillä on ahdistus, me käännymme hänen puoleensa ja hän kumartuu puoleemme ja auttaa! Rakastan tätä adjektiivia: kumartui. Heti, kun ihminen nöyrtyy hänen edessään, hän on valmis auttaamaan. Mitä sitten tapahtuu: Hän nostaa kerta toisensa jälkeen nöyrtyvän, syntiin langenneen ihmisen, pois upottavasta liejusta. Minusta tämä kuva osoittaa selkeästi millainen synti on: Se pettää, vie syvemmälle riippuvuuteen, on tuhoamassa ihmisen elämän ilman pelastajaa. Mutta juuri silloin Jumala saapuu auttamaan meitä, kun sitä eniten tarvitsemme. Hän ei koskaan jätä meitä pulaan. Näin toimii ainoastaan rakastava Isä. Tässähän on kuvaus Jeesuksesta, joka lähtee pelastamaan yhtä kadonnutta lammasta ja kantaa turvaan.

Upottava lieju taas kuvaa mielestäni sitä, että sielunvihollinen voi houkutella meidät nautintoihin, jotka päältä päin näyttävät aivan mahtavilta, mutta kun ihminen astuu houkutukseen, se pettää. Juuri näin paholainen on toiminut Eedenistä asti. Vihollisen päämäärä on jättää uhri upottavaan liejuun, ja tuhota hänet. Meidän tulee siis todella olla hereillä kun paholainen syöttää mieleemme ajatuksia, jotka eivät ole Jumalan sanasta nousevia: Meidän tulee heti torjua ne Jeesuksen nimessä. Siksi on niin tärkeää tietää, mitä Raamattu opettaa, sisäistää ja soveltaa omassa elämässä, ettemme eksy matkalla kohti taivaan kotia.

Psalmi 50:14-15
Uhraa kiitosta Jumalalle ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.

Huomaamme, että kun rakas taivaan Isä pelastaa meidät, asettaa jalkamme Kristus kalliolle ja vahvistaa askeleemme, niin me kunnioitamme häntä syvästi. Tästä kunnioituksesta me alamme palvomaan häntä ja annamme koko elämämme hänen käyttöönsä. Uskon, että yksi sovellus tuosta ”lupauksesta Korkeimmalle” voi olla nimenomaan kokosydäminen antautuminen.

Palataanpa tuohon Psalmiin 40. Siinä kuvataan ihmisen sydäntä, joka on kokenut Jumalan valtavan hyvyyden ja nyt alkaa palvoa Herraansa (jae 4). Huomaa, että Daavid Pyhässä Hengessä osoittaa, että kun me ylistämme, monet alkavat kunnioittamaan Jumalaa ja turvaavat häneen. Kun elämäsi ylistää Kuningasta, todistat mitä Jeesus on tehnyt, kuinka olet päässyt ahdistuksesta vapauteen, muissakin syttyy toivo, että ”kun Jeesus auttoi häntäkin, kyllä hän minuakin voi auttaa”. Huomaa myös, että jakeessa viisi meitä kehotetaan pistämään koko luottamuksemme Herraan ja siitä seuraa onnellisuus. Itsekin olen unohtanut useastikin, että minun tulee oppia luottamaan Jumalaan jatkuvasti kaikissa valinnoissani, eikä luottamaan ”lihan käsivarteen”, siis omaan voimaani. Sitä Herra meiltä odottaa, että opimme antamaan hänelle kaiken vallan elämämme jokaisella sektorilla.

Jakeessa kuusi huomaamme, kuinka Daavid ylistää Jumalan valtasuuruutta, ei ole ketään hänen vertaistaan! Kun opimme vastustamaan paholaisen kavalia juonia, arvostamaan Jumalamme huolenpitoa ja hyvyyttä, alamme elämällämme todistaa Jumalan suurista töistä elämässämme, koemme hänen pyhyytensä ja suuruuteensa entistä läheisemmin. Se saa kielemme puhumaan hänen uskollisuudestaan ja hyvyydestään. Tiedätkö, että kiitollisen elämä on paljon helpompaa? Näin sanoi rakas seurakuntapastorimme Jacob Huttunen. Siitä tulikin mieleeni Jaskan slougan: Mistä sinä tänään olet kiitollinen? Meillä on paljon syytä kiittää, ylistää ja palvoa Jeesuta, joka sovitti jokaisen ihmisen syntivelan yhdellä, täydellisellä uhrilla. Siitä riittää kiitoksen aihetta koko elämän ajaksi :) Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

”Mitä vauvanne teille opetti”

25.5.2015 Yleinen

Viime viikolla kävin tapaamassa taas seurakuntamme pappia. Tapaaminen oli jälleen kerran aivan loistava. Siitä olisi paljon kerrottavaa, mutta yksi kysymys, jonka pappi minulle esitti, jäi erityisesti mieleeni. ”Mitä vauvanne teille opetti?” Itku silmässä aloin miettimään vastausta tuohon. Mitä me oikeasti opimme tuon 17viikon aikana. Me opimme paljon. Opimme elämään ja nauttimaan siitä hetkestä. Elimme koko raskauden päivä kerrallaan, nautimme jokaisesta päivästä jonka saimme viettää yhdessä vauvamme kanssa, minä enemmän aktiivisesti. Olemme kiitollisia siitä, että saimme kokea tämän kaiken. Kiitollisia siitä, että saimme elää 17viikkoa meidän vauvamme kanssa, kiitollisia siitä mitä kaikkea tämä vuosi on meille opettanut. Myös vauvamme kuoleman jälkeen olemme nauttineet jokaisesta päivästä, sillä tässä elämässä ei koskaan voi tietää milloin elää sen viimeisen päivän. Ehkä tämä on suurin syy siihen, että en halua enää palata takaisin vanhaan, josta en voi nauttia. Haluan mennä eteenpäin elämässäni ja tehdä jotain sellaista mikä tuntuu itsestä hyvältä ja josta nautin. En halua enää jossitella tai eläkkeelle päästyäni miettiä sitä, että miksi tuhlasin parhaat vuoteni tekemällä työtä josta en nauti. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, ja vaikka välillä sitä miettiikin kuinka tulemme toimeen jos minä olen päätoiminen opiskelija seuraavat neljä vuotta, mutta sehän on vain rahaa. Se on pieni aika siitä, että tuhlaisin seuraavat 25vuotta työssä josta en nauti.

Opimme rakastamaan. Opimme rakastamaan jotain niin pientä ihmistä jonka olimme nähneet muutaman kerran vain ruudun välityksellä. Se rakkauden tunne on hyvin vaikeasti selitettävää. Se on suurta. Kuinka suurta se olisikaan ollut, jos olisimme saaneet pienen elävänä syliimme heinäkuussa? Kuten moni tietää, jostain todella rakkaasta luopuminen on hyvin vaikeaa, ja sitähän tämä on ollut. Luopuminen on ollut raskasta, mutta koska rakastamme vauvaamme niin paljon on helpottavaa ajatella, että nyt hänellä on kaikki hyvin. <3 Paljon muutakin vauvamme meille ehti opettaa, mutta nuo kaksi asiaa olivat ne suurimmat.

Taas olemme yhden suuren etapin kohdalla… äitiysloma. Sen olisi pitänyt alkaa ihan näinä päivinä. Ehkä jotenkin helpottavaa on se, että sitä ihan virallista päivää en tiedä, joten se ei kulminoidu yhteen päivään. Viime aikoina on tuntunut taas yllättävän pahalta nähdä raskausvatsoja, kun tietää että itsellä pitäisi tässä vaiheessa olla jo melko komea kumpu. Nelisen kuukautta sitten mietin vielä, että mitä ihmettä puen päälleni toukokuun viimeisenä viikonloppuna kummityttöni valmistujaisjuhliin, kun maha on varmasti tiellä. Nyt ei enää tarvitse miettiä. Helppo valinta. Nyt on alkanut hieman jännittämään nuo tulevat valmistujaisjuhlat, sillä näen sukulaisiani ensimmäistä kertaa tapahtuneen jälkeen. Helpottaa kyllä valtavasti, kun kohtaamme juhlissa enkä usko, että kukaan alkaa mitään kyselemään.

Elokuuta kohti mennään nyt vauhdilla (hirvittää ihan). Reilut kaksi viikkoa olen nyt syönyt metformiinia, annosta nostaen. Nyt aletaan olla siinä maksimiannoksessa ja olen selvinnyt ihmeen helpolla. Jonkin verran on vatsa oireillut, mutta ei läheskään niin paljon mitä aiemmin. Nyt täytyisi vielä tsempata sen verran, että lääkitys pysyisi joka päivä tasaisena. Välillä on hankalaa jos ruokailut venyy tai joku ruoka jä välistä pois niin silloin tuppaa lääkekin unohtumaan. Mutta luotan siihen, että tämä onnistuu. Sen täytyy onnistua. :)

6.Day: Taistellen läpi Kyyneleiden

27.11.2014 Yleinen

Klo 15:53

Sain nukuttua reilu kaksi tuntia…

uuvutin itseni eilen youtuben motivaatiovideoilla lähes kuuteen asti…

Oon ollut milloin väsynyt, burn outissa, laiska… mut tänään en pystynyt olemaan mitään noista kunnolla... oon levännyt ja nukkunut enemmän kun ihmiset haudassa…

Mä en saanu enää unta, joten mä vaan heräilin 8 maissa ja stalkkasin sekuntteja kun se lyö 9 ja sain viimein ja vihdoin unohdettua muiden mielipiteet taakseni ja soittamaan sossun tädeille.

Avunpyytäminen ja julkinen tieto siitä on kaikista vaikeinta.

Mutta tällä hetkellä olen ajanut pitkään jo itteni tähän pisteeseen ettei minulla ole enää kuin kaksi vaihtoehtoa… Taistella tai kuolla. Niin kuin viidakkolaissa.

Sain pohjustettua asiat ilman fyysistä toimintaa tänään.

En ole saanut itseäni ulos tästä asunnosta pitkään aikaan… Olin reilu viikko sitten lauantaina lähtenyt exälle yöksi maanantaihin asti. Ajanjuoksun huomaa saunailloista, joka pidetään aina kerran viikossa.

Tänään se taas on.

Ei auta kun passiivisesti odottaa ja toivoa parasta että tänne tulisi tänään kivoja, lahjakkaita ihmisiä.

Laiskuuttakaan ei voi syyttää täysin vaan rahattomuutta elää.

En ole tänää sortunut ottamaan yhteyttä exään… vielä.

On tehnyt mieli ja eilinen iltakin venyi… koska mietin ja punnitsin ja suunnittelin päässäni asioita, mitä mun kannattaisi tehdä hänen suhteensa… hyviä että huonoja mielikuvia…

Täytyy myöntää että paljon pahaa oloa on kertynyt ja alitajuntaan vaipunut asioita…

olen alkanut jo unohtamaan asioiden ja tilanteiden yksityiskohdat... ihan kuin tämä stressaava tilanne on suojellut minua unohtamalla muistoja…

Kuulin viimeksi hänen äänensä

klo 16.07

jolloin hän oli musavideokuvauksissa ja pääsi juuri ostamaan tupakkaa…

Yritin tavoitella häntä seuraavan kerran

klo 21.18.

Hän ei vastannut.

Se ei ollut yllätys.

Sillä hänen selittelyt oman musan teosta ja äidilleen menemisestä etc. ei ollut päätä eikä häntää ja hän kuulosti hermostuneelta…

Meidän välinen energia on tällä hetkellä huono.

Tällä hetkellä mun ympärillä oleva energia on kaikkea muuta kun puhdasta iloa…

taistelen kyllä ettei musta tulis pimeyden valtijaa.

Mä oon päättänyt taistella tieni takaisin voittoon, menestykseen, iloon ja parempaan paikkaan.

Annan ajankulua ja itseni parantua.

Annan itselleni anteeksi ja hänelle anteeksi.

Annan itselleni luvan surra, itkeä sen verran kun tarvitsee.

Haluan ottaa tämän kokemuksena, opetuksena parempaan parisuhteeseen ja parempaan minään.

Haluan opetella nyt itsenäistymään… antamatta liikaa arvoa ja painoa muiden mielipiteille ja hyväksynnälle.

Luovun ihmisten hallitsemisesta.

Antaudun kaikelle ja hyväksyn etten voi muuttaa kuin itseäni.

Hyväksyn myös tämän tilanteen ja mitä on tapahtunut.

En enää ylianalysoi sitä vaan kohdistan ajan ja energiani ettimällä asioita jne. elämästäni mistä voisin olla kiitollinen.

Tulen jatkossa kirjoittamaan irti ihmishuumesta -blogissa suositellut kaksi kirjettä.

1kirje uudelle minälle kun olen kuivilla exästä.

2kirje uudelle parisuhteelle.

Positiivisissa jutuissa focus siis.

VDesperado – tuleva VDicktatuurido

 

Kiitollisuus feat. Suuruutes äärellä

11.11.2014 Raamatusta

iphone4s 123Ei terve miten kiitollinen voi olla :D

Suurutes äärellä tapahtuma lähestyy kovaa kyytiä, kun viikon päästä perjantaina (21.11) Seinäjoen helluntaikirkossa räjähtää klo 20, kun ILTA live johtaa ainutlaatuiseen ylistykseen, johon kaikki yhtyvät! Tiedän sen, koska nää frendit treenaa hullun lailla ennen tapahtumaa ja seurakunta rukoilee! Kun kelataan, että tapahtumaa valmistetaan rukouksin, julistaen Jumalan aikaansaamaa läpimurtoa ihmisten elämässä, lopputulos voi olla ainoastaan timanttia! Se on siinä. 

Alan innostua päivä päivältä, koska olen huomannut, kuinka nuoret ovat innostuneet tästä :) Ihan esimerkkinä voin mainita, että Ani-Sofia Hietala ja Tuulia Koponen ovat innostaneet rukoilemaan tapahtuman puolesta sekä yksityisesti että porukalla :) Herra on sytyttänyt heidät ja monet muut, etsimään Kaikkivaltiaan kasvoja, jotta todella voimme kokea jotain sanoinkuvaamatonta Isän kirkkauden vaikutusta tapahtumassa. Tuon janon on Herra asettanut henkeemme. Kyse on hellittämättömästä rukoustaistelusta, johon Pyhä Henki tahtoo johtaa kaikki uskovat, oli asia mikä tahansa, saamme ylistää, palvoa ja kiittää mitä Isä tekee! Ja kun tapahtuma on ohi, ja toteamme, että Isä yllätti meidät aivan täysin, huomaamme, kuinka tärkeää meidän on taistella rukouksessa ja rakastumme syvästi häneen :)

Mistä olen kiitolinen juuri nyt? Siitä, että Jumala on nostanut Seinäjoen illan vastuuseen uusia, lahjakkaita nuoria, jotka sydämestään palvovat Herraa. Viime lauantaina kun pastori Jacob Huttunen opetti Herran kunnioittamisesta, saimme kokea pyhyyden kosketuksen voimallisesti. Se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Olen varma siitä, että Herra tulee näyttämään pyhyteensä suuruuden tapahtumassa, jota emme uskalla edes kuvitella! Siksi pyydän sinua rakas lukijani, rukoile tapahtuman puolesta päivittäin, jotta Herran kirkkaus lankeaa voimallisesti :) Kiitos sulle! 

”Tahdon sinusta juopua, Isä sä olet ainoa, tahdon enemmän sinua, siks tässä oon. Tahdon sinusta juopua, sinun virtaasi upota. Jeesus, tässä oon.” (Laske Henkesi)

Kun sunnuntaina ajoin autolla Kokkolaa kohti, yhdyin Pekka Hautakankaan johtamana ylistykseen edellämainitun biisin mukaan, jotain murtui sisälläni. Hoksasin, että Herra on todella asettanut sydämiimme syvän janon hänen puoleensa, jotta emme olisi tyytyväisiä, vaan janoisimme mahdottomia Isältä, joka voi kaiken. Ylistys johtaa palvontaan, jossa kohtaamme pyhän Jumalan, jossa voimme viipyä vaikka kuinka kauan, siitä ei saa kyllikseen. Kuten Jacob mainitsi lauantaina, että kun Herra ilmestyi pyhyydessään, se 1,5 tuntia tuntui kolmelta minuutilta ja on yksi syvimpiä kokemuksia hänen elämässään. 

Paavalin kirje Efesolaisille 1:17-23

Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan. Tällä voimallaan hän vaikutti Kristuksessa herättäessään hänet kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisissa, ylemmäksi kaikkea hallitusta ja valtaa, voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, joka mianitaan, ei vain tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa. Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa ja täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. 

Tähän jaejaksoon sisältyy todella paljon, enkä yritäkään avata sitä kokonaan, koska se vaatisi kokonaisen saarnan valmistamista, niin valtava aarre on Raamattu. 

Kiinnitämme huomion joihinkin kohtiin:

  • antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
  • valaisisi sydämemme silmät

jotta tietäisitte:

  • mikä on se toivo johon hän kutsunut
  • miten suuri on on perintönsä kirkkaus
  • miten äärettömän suuri on hänen voimansa

Pelkästään näihin jakeisiin sisältyy jotain käsittämätöntä, jota voimme vain arvailla ja pyytää Pyhää Henkeä avaamaan, mitä näiden jakeiden taakse kätkeytyy. Muistan kun Koskenrannan Arttu joskus sanoi, että jotain mieletöntä kätkeytyy näihin sanoihin, jotka eivät yksinkertaisesti riitä kuvaamaan. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan :)

Mistä apostoli puhuu näissä jakeissa? Voin vain anoa, että Herra opettaisi pyhässä läsnäolossaaan ja avaisi näkemään taivaallisiin, ilman rajoittunutta katsetta näkyvään maailmaan, jotta voisimme ymmärtää mitä tässä todella sanotaan. Uskon, että että Paavali on todella ollut rukouksen mies ja kun hän on etsinyt Jumalaansa, hänen pyhyytensä on avannut näkemään jotain todella timanttia! Siksi hän rukoilee sitä Efeson seurakunnallekin. Voimme anoa, että Isä ”anna silmävoidetta, jotta voin nähdä taivaallisiin, nähdä kuka sinä todella olet ja kaikki tilanteet sinun näkökulmasta” ja saamaan kirkkaita näkyjä, kuinka suurta Jumalaa palvelemme! 

Miksi? Jotta ymmärtäisimme kuinka valtavan suuri lahja pelastus (toivo) on. Kuinka saamme periä Isän lapsina taivaan kirkkauden ja voimme kiinnittää katseemme häneen ja nähdä tilanteet hänen auktoriteettiasemastaan käsin. 

Ja kuinka suuri hänen voimansa sitten on, joka vaikuttaa elämässämme? Se on ääretön, koska tuolla samalla voimalla hän herätti Poikansa kuolleista ja asetti hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisissa. Istuminen tässä asiayhteydessä kertoo hänen kuninkaallisesta valta-asemastaan ja sen vahvistaa seuraavat jakeet. Voimme vain todeta, että jos pikkuhiljaa alamme ymmärtämään, kuinka suuri, Pyhän Hengen voima asuu sisällämme, voimme voittaa kaikki paholaisen valheet ja koukut elämässämme. Kuten jae 22 sanoo: 

”Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle…”

Mitä jää jäljelle? Ei mitään. Jeesus on kuningasten Kuningas. Voiko uskova elää Kristuksen voitossa, eläen hänen kirkkauttaan todeksi? Kyllä voi, tämän Jumalan sanan mukaan. Rajoitteet ovat meissä, ei Jumalassa. Huomaa myös miten jae loppuu. Jeesus on pää, me olemme oksat. Hänessä on voima, ei meissä. Kuuliaisuus Kristuksen tahdolle saa aikaan menestyksen kaikessa mitä teemme. Jumala kasvattaa omiaan jatkuvasti nöyryyden kautta, jotta näemme, ymmärrämme ja hyväksymme riippuvuussuhteemme häneen. 

Joten kiinnitetään katseemme Jeesukseen ja hänen täydelliseen voittoonsa perkeleestä. Saamme nähdä miten hän tulee näyttämään valtasuuruutensa sinun ja minun elämissä, jossa ymmärrämme, että ilman Jeesusta emme voi tehdä mitään, mutta hänen voimassaan voimme kaiken! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

1/12 askelta onneen

27.8.2014 Yleinen

1. Kiitollisuuden ilmaiseminen

Löysin siis aivan vanhaa kunnon googlea käyttämällä ”12 askelta onneen”-listan. Ajattelin käydä kaikki askeleet lävitse ja katsoa tekeekö se minua yhtään onnellisemmaksi. Tällä hetkellä epäilen kovinkin vahvasti moista. Mutta kaikkea kannattaa kokeilla.

Asioita joista saan olla kiitollinen:

-Minulla on ihania ystäviä, ainakin suurin osa. (Tästähän saisi oikein oman pohdinnan aikaan, että miksi vain suurin osa. Olisinko onnellisempi, jos heivaisin elämästäni pois ihmiset, jotka eivät tuo elämääni oikeastaan mitään hyvää)

-Minulla on maailman ihanin ja suloisin koira.

-Saan olla myös kiitollinen ihanista kummilapsistani ja siitä, että saan läheltä katsoa heidän kasvamistaan ja uusien asioiden oppimista.

-Kaikista elämän aallokoista huolimatta olen vielä tässä, elän ja hengitän.

 

Tulipas lyhyt lista, olenko oikeasti näin kiittämätön, vai eikö elämässäni oikeasti ole mitään muuta, mistä olla kiitollinen. Saisin huomattavasti mittavamman listan aikaan niistä asioista, joista ei kannata olla kiitollinen. Mene ja tiedä.

Toki olen siis kiitollinen asioista päivittäin. Muistan kiittää kohteliaasti, kun joku tuntematon avaa minulle oven, kun taistelen kädet täynnä kauppakasseja oven luona. Tai, kun autostani loppuu öljy ja tuntematon herrasmies (Yleensä n. 60-vuotias mies) tulee hieman naureskellen auttamaan minua, kun yritän epätoivoisesti miettiä mihinköhän koloon sitä mahdollisesti lisätään. Toki arjen pikkuasioista olen kiitollinen, mutta lisääkö esimerkiksi yllämainitut esimerkit onnellisuuttani? En usko. Ehkä jollakin tavalla.

Jos toiselta kantilta alkaa miettimään, niin löytyy varmasti ihmisiä, kellä ei ole tätäkään vähää elämässään. Joten kyllä, saan olla kiitollinen ja onnellinenkin varmasti pitäisi olla. Jotain tästä elämästä silti puuttuu.

 

Ja näin loppuun ilmaisen jalon pyyntöni, jotta saisin tietää lukeeko tätä mahdollisesti kukaan, voisitteko kommentoida jotakin pientä edes. Olisin erittäin kiitollinen :)

63 kiitosta (12. pv. )

18.4.2014 Yleinen

34. Olen kiitollinen lintujen laulusta.

35. Olen kiitollinen, kun sain tänään paljon aikaiseksi.

36. Olen kiitollinen, että mieheni siivosi tänään kotimme.

Tänään on ollut todella hieno päivä, jo heti aamusta alkaen. Sää oli mitä kaunein ja olimme aamulla koirani kanssa ulkoilemassa luonnonhelmassa nauttien keväisistä maisemista ja lintujen laulusta. Teimme lenkin kallioilla ja metsäpolulla, sieltä saa ammennettua hyvää energiaa.

1525294_10202986893827655_2460194050092129178_n