Selaat arkistoa kohteelle kielenkäyttö.

Minä ja minun suuri suuni osa 2

5.7.2014 Raamatusta, Yleinen

 

Jaakob 3:5-10

Samoin kieli on pieni jäsen mutta voi kerskailla suurista asioista. Kuinka pieni tuli – ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, vääryyden maailma. Kieli on jäsenistämme se, joka tahraa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Mitä negatiivinen puhe kertoo puhujastaan?

  • armon ja rakkauden kaipuusta ja sen puutteesta
  • empaattisuuden puutteesta
  • omasta rikkinäisyydestä
  • tuomion- ja lainalaisuudesta
  • ongelmakeskeisyydestä
  • malttamattomuudesta
  • rauhattomuudesta
  • lihallisen luonnon ruokkimisesta

Katsotaanpa tarkemmin tuomion- ja lainalaisuutta. Jos emme ole käsittäneet, millaisen hinnan Jeesus on maksanut synneistämme, vapauttaakseen meidät elämään Isän yhteydessä, olemme pahasti hukassa. Meidän tulee nähdä jokainen ihminen Jeesuksen pyhän veren hintana, jotta rakastaisimme ja kunnioittasimme heitä, vaikka olisimmekin eri mieltä asioista heidän kanssaan. Kun Pyhä Henki paljastaa meille Kristuksen täytetyn työn merkitystä, alkaa se vaikuttamaan Hengen hedelmiä elämäämme. Saamme tahdon puhua, toimia ja rakastaa heitäkin, jotka mielestämme eivät ansaitse sitä.

Tahdommeko puhua kielellämme kuolemaa itsemme ja muiden elämään? Enemmän kuin mikään muu, kertoo elämästämme eniten kielen käyttömme ja käytöksemme. Uskovien tulee löytää tasapaino sanojemme ja tekojemme välillä, jottemme olisi tekopyhiä. Jaakob viittaa juuri tähän jakeissa 9 ja 10:

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Se paljastaa sen ikävän tosiasian, että liian helposti seurakunnan keskellä annamme ylistyksen Herralle, mutta malttamattomuutemme ja muiden syiden vuoksi saatamme kokouksen jälkeen puhua pahaa lähimmäisistämme. Kielemme kautta on virrannut sekä jumalallinen että saatanallinen kanava, sitähän kukaan ei varmastikaan tahdo!

Jokainen ”saarnaa, julistaa, opettaa” kaiken aikaa omalla elämällään. Auts! Eikö se olekaan pastorin ja evankelistan työ saarnata? Ei, vaan kaikki tekevät sitä koko ajan. Jokaisen tehtävä on valvoa ”opetustaan”, että sanat ja teot ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Ovatko ne?

Mikä neuvoksi? Ala imitoimaan Jeesusta! Hänen sanat ja teot olivat aina sopusoinnussa. Hän rakasti, varoitti, nuhteli, rohkaisi sanoin ja teoin. Hänen motiviinsa oli aina rakkaus. Siksi syntiset hakeutuivat hänen lähelleen, koska hän oikeasti rakasti heitä. Hänet tunnettiin rakkaudestaan ja armostaan. Se oli skandaali! Kaikki väsyneet, rikkinäiset ja masentuneet hakeutuivat hänen armonsa vaikutuspiiriin löytääkseen levon ja ilon, joka kestää. Hän ei torjunut ihmisiä vaikka itsekin väsyi. Hänellä oli aina aikaa kohdata ihmiset heidän tarpeissaan.

Voimme tehdä sen yhteenvedon tästä aiheesta, että tarvitsemme Jumalan armoa todella paljon. Ilman armon muuttavaa vaikutusta kielen käyttömme ei pääse pyhittymään. Armohan nimenomaan saa aikaa pyhityksen elämässämme, koska keskitymme Jeesukseen, joka on elämämme keskipiste. Päättäkäämme siis tutustua ja rakastua Jeesukseen, opiskelemalla Raamattua säännöllisesti :) Silloin tulemme huomaamaan Hengen heldelmien kasvavan tasapainoisessa Jumalasuhteessamme. Ole siunattu!

 

 

 

 

 

Minä ja minun suuri suuni!

15.6.2014 Raamatusta

 

Huomaatko koskaan möläyttäväsi jotain tyhmää, jota heti seuraavassa lauseessa kadut?

Kamppailetko sen kanssa, että vaikka ympärilläsi on ihmisiä, joita sydämestäsi rakastat ja kunnioitat, silti tuot heille sanoillasi surua ja murhetta?

Minä kamppailen. Ihan liian paljon. Sen takia päätin kirjoittaa aiheesta. Nimittäin olen lukenut viime ajat Joyce Meyerin Minä ja minun suuri suuni -kirjaa jossa aiheesta puhutaan ja löydän itseni lukuisia kertoja ja sanon Jumalalle: Opeta minua hallitsemaan suutani, jotten puhuisi kuolemaa vaan elämää lähimmäisteni elämään, niinkuin Sana opettaa. Ei puhuta siis mistään pikku jutusta. Vaan todella tärkeästä asiasta. Tiedän, kukaan ihminen ei tule koskaan täydelliseksi puheessaan tämän elämän aikana, mutta Jumalan avulla voimme kasvaa puhumaan rakentavasti ja rohkaisevasti, siunaamaan kiroamisen sijasta. Siinä on ero. Toki aiheeseen liittyy sekin, että kun huomaamme loukanneemme lähimmäisiämme, meidän on syytä olla nopeita katumaan, pyytämään anteeksi sydämestämme, jottemme karkoita heitä läheltämme. Ja mikä vaikeinta, tämä viestintä ei ole pelkästään sanallista, vaan myös verbaalista ja voimme loukata myös kirjallisesti, tekstareilla yhtälailla. Herra olkoon meille armollinen ja opettakoon meidät miettimään, ennen kuin päästämme sanamme valoilleen ja aiheutamme tuhoa. 

Saarnaaja 5:1-2

Älä avaa suutasi hätiköiden, älköön sydämesi kiirehtikö lausumaan sanoja Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot siis sanasi harvat. Sillä työn paljous tuo unen, ja missä on paljon sanoja, siellä on tyhmä äänessä.

Sananlaskut 18:21

Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.

”Pohdi tätä hetken aikaa: Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä. Onko meillä aavistustakaan siitä, mitä tämä merkitsee? Se tarkoittaa sitä, että sinulla ja minulla on hallussamme hämmästyttävä voima – kuten tuli, sähkövoima tai atomienergia – joka pystyy saamaan aikaan joko elämää tai kuolemaa, riippuen siitä, kuinka sitä käytämme. Tämän voiman ansiosta meillä on kyky saada aikaan suurta hyvää tai suurta pahaa, suurta etua tai suurta haittaa. Voimme käyttää sitä luodaksemme kuolemaa ja hävitystä tai luodaksemme elämää ja terveyttä. Voimme puhua esiin sairautta, tauteja, eripuraisuutta ja tuhoa. Tai sitten voimme puhua esiin parantumista, harmoniaa, kannustusta ja rakentavaa elämää. Valinta on meidän. 

Joskus meidän on vaikea kontrolloida suutamme, olla myönteisiä ja kiittää ja ylistää Herraa, kun ympärillämme olevat ihmiset näyttävät jatkuvasti sortuvan valitukseen ja kaikenlaiseen muuhunkin kielteisyyteen. Käytätkö suutasi kehotukseen ja hoivaamiseen vai lannistamiseen ja tuhoamiseen? Käytätkö sitä itsesi ja muiden rakentamiseen vai repimiseen ja hajottamiseen? Onko sinulla aavistustakaan siitä, kuinka tärkeitä suusi sanat ovat? Kuten olemme jo korostaneet, jos elämässämme on jokin alue, jolla tarvitsemme kurinalaisuutta ja itsehillintää, niin ne ovat sanamme. 

Olen kertonut sinulle, kuinka Herra kerran sanoi minulle, että pahin ongelmani oli se, että puhuin liikaa. Se, mitä sanoin, ei ollut välttämättä mitään pahaa, vaan pelkkää höpinää. Tiedätkö mitä Raamattu sanoo tällaisesta käyttäytymisestä? Se sanoo, että jos olemme höpöttäjiä, joudumme vaikeuksiin (Saarnaja 5:1-7). Juuri tämän olen oppinut vuosia kestäneen palvelutyöni aikana. Jos puhun liian paljon, oloni käy vaivautuneeksi ja menetän rauhani – en välttämättä sen vuoksi, että sanon jotakin pahaa, vaan yksinkertaisesti siksi, että minun tulisi vaieta ja kuunnella.” -Joyce Meyer: Minä ja minun suuri suuni

Sananlaskut 2:1-6

Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket käskyni mieleesi, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi ymmärrykseen, jos kutsut avuksi ymmärrystä ja korotat äänesi taidon puolesta, jos haet sitä kuin hopeaa ja etsit kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämäään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen, sillä Herra antaa viisautta, hänen suustaan lähtee tieto ja ymmärrys. 

Huomatkaamme verbit: otat, kätket, herkistät, taivutat, kutsut, korotat, haet, etsit. Jos teemme päätöksen tavoitella Jumalan tuntemista, etsimme häntä ”oikeasta paikasta”; Raamatusta ja olemme sille kuuliaisia, etsimme Jumalaa kokosydämisesti, niin kuin aarretta, hän lupaa meille tässä että opimme kunnioittamaan häntä. Ja hänen kunnioitustaan seuraa, että tulet viisaaksi ja ymmärtäväiseksi. 

Tehkäämme siis pätös omalla kohdallamme keskittyä Jumalaan, niin sitä seuraa vain hyvää meille.