Selaat arkistoa kohteelle kesätyöt.

Ylioppilasjuhlat 🎓 ja läheltä-piti nälkäkuolema 😕

2.6.2015 Yleinen

Hyvää tiistaita kaikille inside and out of omablogi.fi !! 😘

Aloitan järjestelmällisesti ystäväni Lotan ylioppilasjuhlista, jotka olivat viime lauantaina. Olin juhlien alussa Lotan äitin apuna, keitin kahvia, tein suupaloja (en muista niitten nimeä) ja kaadoin kahvia yms. Sitten kävin kotona kääntymässä, join pari juomaa Satun ja Kaarinan kanssa ja lähdin jatkamaan juhlintaa Lotan luo.

Loppuilta oltiin Mr. Jonesissa ja Dominossa.

DSCN4253

Herkkupöytä ja juhlakalu oikeutetusti ensimmäisenä kakun kimpussa.

DSCN4252

Yllättynyt/järkyttynyt ylioppinut kakunleikkaaja

DSCN4255

Oi täs me. Lotan mekko oli niin ihana, tommonen romanttinen pitsinen! Mun jumpsuit on Seppälästä ☺

 

DSCN4256

Portugalilaiset siskokset

10411071_1616026692017879_3261257098750776416_n

Boustailua Mr.Jonesissa

11391493_833185566729839_8573687630136644026_n

Bilekonkkaronkka

Juonipaljastuksia !!! (Miksi nälkäkuolema?)

Päivän sää Uudessakaupungissa: ⛅ ☔

Muutin eilen kesä-elokuuksi Uuteenkaupunkiin kesätöiden takia ja tänään oli mun ensimmäinen työpäivä. Tän viikon teen aamuvuoroa, nyt juhannusta ennen täällä on vähän hiljaista, mutta eiköhän viikonlopun Merefestit luo jonkinlaista vilskettä 😎.

Olo niin mahtipontinen kun vastasin tänään ensimmäistä kertaa leirintäalueen puhelimeen hyvällä menestyksellä! Ei tarvinnu ees kysyä pomolta apua 👍.

Sanokaa mua leirintäaluetyöntekijäks!

Kämpässäni oli kuitenkin muutamia vajavaisuuksia. TÄÄLLÄ EI OLE JUUSTOHÖYLÄÄ. Sahasin Oltermannia 8 aikaan aamulla muoviveitsellä 🔪. Nyt minulla on jo juustohöylä. Täällä ei ole uunia eikä hellaa, eli joudun tekemään ruoan kahvilan keittiössä.

DSCN4257

Kun herään ja katon ikkunasta ulos… tää maisema ❤

DSCN4262

Biitsiä

DSCN4264

Mun söpö keittiö!

DSCN4267

Olohuone, mun peti

DSCN4266

Hahaa, mun vessan kokovartalopeili:D oon iha poikki ja näytänki siltä..

DSCN4268

Yritin taiteilla hienon kuvakulman missä näkyy keittiö ja ”olohuone”.

Työkaverit katsoivat vähän uteliaina kun tein lempparikasvisruokaani linssi-halloumicurrya, josta puuttui tässä annoksessa linssit kattiloiden vähyyden takia takia.

Mikä ihmeen nälkäkuolema? Minäpä kerron. Kävin eilen autokyydillä Ukin Lidlissä ja ostin sieltä vain aamupalavehkeet, vaikka mummu koitti kovasti suostutella ostamaan huomisen ruoat samalla. Minä siihen: ”Nääääh. Käyn huome töitte jälkee”.

SE OLI VIRHE. Söin 8.00 aamulla kaksi leipää lisukkeilla ja seuraavan kerran ahdoin nassuun mummun korvapuusteja 17.00. Sitten oli jo pakko lähteä kauppaan…

öö niin missä se lähin kauppa ny sit on?

Pientä huippausta oli havaittavissa jo menomatkan aikana kun harhailin Ukin uimahallin luona. Lopulta löysin keskustaan ja siellä jonkin aikaa samoiltuani.. :”S-Market.” Kauppaan mentyäni olinkin jo ihan sekaisin, 9 tuntia ilman kunnon ruokaa,(en laske pullia mukaan) ja mieli teki kaupan jokaista elintarviketta.

Muistan kaupassa miettineeni, että kannattaakohan tässä tilanteessa tehdä hitaasti valmistuvaa vegeruokaa? No pässi on pässi, ja ostin kasvisruokaa ja vähän vissiin muutakin, koska ruokakassi painoi ihan julmetusti. Tai siltä minusta tuntui, kun muutenkin olin jo hoippumiskunnossa (ihan ku oisin menny kännissä kauppaan).

Kämpältä kauppaan on matkaa yhteen suuntaan n. 4 km ja se oli ihan liikaa tuossa kunnossa. Paluumatka oli tuskaa. Hiki valui, päässä heitti, kassi painoi olkapäällä ja jalat sen kuin ihme ja kumma kantoivat keittiölle asti. Tuli matkalla ruikutettua puhelimessa rakkaalle kämppiksellekin, en tiedä oliko siitä hyötyä vai haittaa.

Perille kuitenkin päästiin silmät sumeina ja alkoi armoton S-marketin laatusipulin pilkkominen..muoviveitsellä ❤.

Ruokakin valmistui, verellä, kyynelillä ja currylla maustettuna. Mitä voin sanoa? Tästä opittiin!

Ei enää ikinä kasvisruokaa täällä, pelkkiä pakastepizzoja 😂.. Poden huonoa omatuntoa haukuttuani kämppääni ja päästettyäni turhautumisia. Kämpässäni on ihanan mukava vuodesohva, iso jääkaappi, kokovartalopeili, sauna ja näkymä laiturille 😍 Odotan innollani seuraavaa 3 kuukautta ja varsinkin juhannuksen jälkeistä sesonkia!

 

Mites teidän kesätyöt, mitä ja missä päin maailmaa? 😉 Voitais perustaa kesätyöntekijöiden vertaistukiryhmä!

Kiitos kuin luitte, saa pistää kommenttia ja niihin sitten vastailen kun töiltä kerkeän.

Pusu 😗💋

– Julia

”Nuoret vain loisivat tuilla, eivätkä suostu tekemään töitä!”

13.7.2014 Yleinen

Aikuisuus on yksi suuri huijaus, josta lapsille viljellään harhakuvia heti alusta asti. Luulin aina pienenä, että jossakin vaiheessa varttumiseni varrella jotain suurta ja mullistavaa tapahtuisi. Toisin sanoen jossakin vaiheessa tuntisin selkeästi, että nyt olen aikuinen ja tiedän mitä elämältäni haluan. No, nyt 23-vuotiaana tajuan, kuinka väärässä nuo olettamukset olivat. En tiedä yhtään sen tarkemmin mikä minusta isona tulee, en tiedä monista asioista yhtään sen verran enempää, kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt minulta vain oletetaan, että tietäisin.

Tiedän kuitenkin suuripiirteisesti mitä haluan. Haluan hyvän perustyön, jolla voin elättää itseni. Haluan söpön, pienen asunnon, jonka voin sisustaa kierrätyskeskuksen löydöksillä mieleni mukaan. Haluan päästä matkustamaan silloin tällöin. Haluan jossakin vaiheessa löytää elämäni rakkauden, jonka kanssa voisi jopa perheen perustamista miettiä. En usko että se, mitä haluan, on mitenkään epärealistista. En kuitenkaan tällä hetkellä omaa mitään edellä mainituista, ja se johtuu lähinnä siitä, etten ole saanut töitä.

Minua itseäni ärsyttävät nykyään puheet nuorten laiskistumisesta ja työhaluttomuudesta. Juu-u, kyllä sinä isomummi aloitit työssäkäynnit jo 10-vuotiaana, mutta etsipä minulle työnantaja, joka on valmis ottamaan edes 17-vuotiaan töihin tänä päivänä. Aika harvassa nuo paikat tuntuvat olevan, ja niistä muutamasta paikasta saat sitten kilpailla tuhannen muun kanssaikäisesi kanssa. Monet pikkuhommat, joita isovanhempamme saattoivat tehdä, ovat ajan myötä jääneet tarpeettomiksi (esimerkiksi sähköposti korvaa tehtaiden entiset lähettipojat). Mutta siinä vaiheessa, kun 18 vuotta kalahtaa mittariin, sinulta oletetaan jo löytyvän työkokemusta. Tämä oravanpyörä on varmasti monille tuttu. Ei työkokemusta -> ei työpaikkaa, josta saada kokemusta -> ei edelleenkään kokemusta. Nykypäivän ihannetyöntekijä on 25-vuotias, kahden koulutuksen ja kymmenen vuoden työkokemuksen omaava tyyppi.

Itse olen yrittänyt löytää itselleni työpaikkaa jo jonkin aikaa. Olen jo luopunut toivosta, että löytäisin omaan opiskelupaikkaani liittyvän työpaikan, mutta ei sillä niin väliä. Tässä vaiheessa olisin onnellinen mistä tahansa työpaikasta, minkä palkalla pystyisi elämään. Olen hakenut kaikkiin tietämiini pikaruokaloihin, siivoojaksi, vaatekauppoihin, kauppojen kassalle, kotiapulaiseksi… mutta ei vain tärppää. En ole päässyt edes haastatteluihin. En elättele mitään epärealistisia toiveita tai olettamuksia itsestäni. En hae toimitusjohtajien paikkaa, ihan perusduunia vain.

Miltä työnhaku nykyään tuntuu.

Miltä työnhaku nykyään tuntuu.

Suomessa tehdään kuitenkin asiat turhan vaikeaksi. Moniin perustöihin ei pääse ilman jonkin sortin koulutusta. Esimerkiksi tarjoilijaksi pääsee monissa maissa ilman mitään koulutusta ja se onkin monille ensimmäinen työpaikka ikinä. Suomessa sinulla ei ole sellaisiin töihin menemistä ilman hygieniapassia, anniskelupassia ja tarjoilijan koulutusta. Isoisäni kertoi, kuinka he hankkivat leffarahaa norkoilemalla raksoilla. He keräsivät laudoista nauloja ja veivät ne takaisin työmiehille, jotka maksoivat pienen korvaussumman niistä. Nyky-Suomessa tuo varmasti laskettaisiin jo harmaaksi taloudeksi.

Olen halukas tekemään töitä. Haluan olla itsenäinen ja antaa oman panokseni tähän yhteiskuntaan. Haluan päästä muuttamaan vanhempieni helmoista ja aloittamaan kunnolla oman itsenäisen elämäni. Mutta tuntuu, ettei minulle suoda sitä mahdollisuutta, vaikka kuinka yritän. Samaan aikaan työttömiä ja etenkin nuoria syyllistetään perseellään istumisesta ja tuilla loisimisesta. Tässä vaiheessa en ole varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Sinä, hyvä yhteiskuntani, tönit minut maahan ja sitten syyllistät siitä, että makoilen pitkin pituuttani.

No, ei niin, että olisin vielä luovuttamassa. Koen vain tilanteen erittäin turhauttavaksi.