Selaat arkistoa kohteelle kesä.

Nintendo Classic Mini: Nintendo Entertainment System ‐pelikonsoli tulossa taas kauppoihin!

2.3.2018 Yleinen

Eli mm. Verkkokauppa.comissa ilmoitetaan, että siellä myydään ensi kesänä pieniä NES-konsoleita, joissa tulee mukana 30 peliä, eli Nintendo Classic Minejä. Hinta on tällä kertaa oikein sopiva, eli 79,90 euroa. Jos pelikone kiinnostaa, kannattaa ehkä olla nopea, koska ainakin aikaisemmin konsoleja on ollut myynnissä vain hyvin pieni määrä, eikä niitä ole läheskään kaikille halukkaille riittänyt.

Tässä linkki:

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/27188/hdqmk/Nintendo-Classic-Mini-Nintendo-Entertainment-System-pelikons

Opiskeluvuosi

10.9.2017 Yleinen

Siinä missä kouluvuoteni alkoi toiveikkaan hyvin, lähti se nopeasti epämiellyttävään laskuun joka pysähtyi vasta vuoden jälkeen, päättäjäispäivän tönäistyä minut liikkumattomaksi mytyksi kuopan pohjalle, kesän juurelle.

 11.10.2015, Sunnuntai klo 19:30
”Koulu on ihan hullua. Nettijärjestelmät kaatuu ja työmäärä kasvaa ja lisääntyy enkä ehdi opettelemaan kaikkea vaikka haluaisin. Kaiken ajan mitä on, joutuu käyttämään siihen että saa nopeasti kaiken tehtyä. Oppiminen jää täysin toisarvoiseksi kun koetan vaan selviytyä kaikesta. Torstaisin on opiskelijabileitä, mutta nekin tuntuu velvollisuudelta kun olen niin väsynyt. Flunssa ja kuumeilu ei ole lähtenyt mihinkään, en muista koska olisin viimeksi ollut terve? Itken iltaisin koska olen niin väsynyt. Itken ihan pienimmistä ja naurettavimmistakin vastoinkäymisistä. Sietokyky on nollassa. Tai ei sitä taida edes olla. Tämä ei voi jatkua näin… Entä jos joudun lopettamaan koulun, jos en vaan jaksa? Mietin sitä usein, mutta sen jälkeen kysyn itseltäni aina sen ratkaisevan kysymyksen: Mitä ihmettä minä sitten tekisin? En tiedä vastausta ja itken taas. Se hetkellinen jakso jossa luulin olevani takaisin elämän kyydissä tuntuu pysähtyneen kuin seinään. Taina sanoo että sairasloma on vaihtoehdoista paras, mutta minusta kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. Onko sairasloma edes vaihtoehto? Onko minulla ylipäätään vaihtoehtoja? Tiedän vain että romahdus ei ole kaukana… Kun joka hetki tuntuu pieneltä romahdukselta.”

 18.10.2015, Sunnuntai klo 20:02
”Koulukaverit puhuu paljon siitä mihin haluaisivat suuntautua. Kaikkia vaihtoehtoja punnitaan kätilöstä mielenterveyteen… En tiedä miten olisin niissä keskusteluissa. Tiedän nuorten mielenterveysosaston toiminnasta ja toimintatavoista juuri niin paljon kuin siitä oppii yhdessä kesässä potilaan näkökulmasta, ja osaisin vastata kaikkiin heidän pohtimiinsa kysymyksiin, mutta yleensä istun hiljaa ja koitan näyttää siltä että olen mukana keskustelussa, vaikka en ole enkä halua olla. En silti halua myöskään olla ulkona siitä… Haluan olla normaali, niin kuin muutkin, tässä suhteessa. Mutta en pääse menneisyydestäni eroon ja mietin miten selviän kaikista opinnoista.
Ravitsemuskurssilla tehtiin kokonainen ruokapäiväkirja ja sitä analysoitiin oikeilla ravinto-ohjelmilla jotka kirjaimellisesti kertovat kaiken. Se oli vaikeaa. Ihan tarpeeksi vaikeaa jo pitää sitä päiväkirjaa tämän kaiken keskellä… Olisin voinut vaan keksiä sen päästäni tai antaa Fiian pitää sitä, kuten hän ehdotti. Mutta jokin pakotti minua pitämään sitä totuudenmukaisesti ja vähentämään mahdollisimman paljon jotta se kaikki näyttäisi siedettävältä paperilla. Ja jos Fiia olisi tehnyt sen, olisin vain alkanut verrata itseäni häneen… Analyysin tuloksena oli liian vähän kaloreita, ehkä siksi selvisin siitä.
Jossain vaiheessa täällä alkaa mielenterveysopinnot. Pelkään sitä, miten se vaikuttaa minuun. Joskus mietin että heitettäisiinköhän minut ulos täältä koulusta jos ne tietäisivät kuinka epävakaassa tilassa olen. Siellä hakupapereissa piti silloin hyväksyä kohta: ’Olen henkisesti ja fyysisesti kunnossa kyseiseen ammattiin ja sen opintoihin’. Eihän minun pitänyt edes päästä tänne sisään, niin mitä väliä sillä että rastitin sen ruudun silloin…”

 25.3.2016, Perjantai klo 22:00
”Prioriteeteistäni ensimmäinen on parantuminen, toinen on henkiset pakotiet jotta ensimmäinen mahdollistuu, ja kolmas on koulu, joka välillä tunkee ensimmäiseksi koska yritän niin kovasti pärjätä. Että pääsisin joskus elämässäni jonnekin, vaikka en edes tiedä varmaksi minne haluan, ja vaikka tuolla koulussa mikään ei toimi. Opettajat eivät opeta, tunneilla esitelmöidään toisillemme siitä että hyötyliikunta on hyvä juttu (mikä opetettiin jo ala-asteella), ja silti kokeissa pitäisi tietää kaikki. Tämä epäkohtien lista voisi jatkua ikuisuuksiin.”

 27.3.2016, Sunnuntai klo 20:20
”Olenko oikeassa paikassa? Haluanko tehdä tätä? Vaikka haluaisin, niin valmistunko koskaan osaavaksi tätä menoa? Jaksanko? Tämä kaikki saa minut voimaan pahoin ja kadottamaan kykyni käsitellä asioita. Ei se ole asioiden käsittelyä että oksentaa. Tai että vähentää ruokasuunnitelmasta jotain. Se ei auta tätä koulua tajuamaan että näin ei voida opettaa, eikä se auta minua jaksamaan. Kirjoittaisin yleisönosastokirjoituksen jos olisin normaali minä. Puuttuisin asioihin, yrittäisin ainakin. Tekisin sen muotoilemalla epäkohdat nerokkaasti lauseisiin jotka herättäisivät ihmisissä reaktioita. Mutta en jaksa tehdä sitä nyt.”

 28.3.2016, Maanantai klo 12:48
”Ahdistuskohtaus tuli taas suurena illalla… Luulen että se johtui vaan loputtomasta väsymyksestä. En jaksa enää lukea tenttiin. Minusta ei ole siihen. Eikä siihen että nostan itseni täältä kuopasta… On vaan tosi paha olla.”

9.5.2016, Maanantai klo 19:03
”Vielä 5 tenttiä. Yritän lukea, mutta kun on tarpeeksi kauan lukenut joka päivä vähintään 6 tuntia ja tentti tentin jälkeen palannut aina tähän pöydän ääreen seuraavan koealueen pariin, niin pää ei enää toimi. Sen kasassapitäminen muuttuu hankalammaksi koko ajan.”

 20.5.2016, Perjantai klo 18:43
”2 tenttiä vielä. Tuntuu että teipaan askarteluteipillä päätäni kasaan vielä tulevaksi kuudeksi päiväksi. Sen jälkeen haluan uskoa että kesä kasaa sen itsestään.”

26.5.2016, Torstai klo 18:06
”Se on kaikki ohi nyt. Tein eilen vielä muistiinpanot muistiinpanoistani mutta nyt se on loppu. Pää särki niin kovaa aamulla. Minusta ei ollut mihinkään, mutta tsemppasin viimeiset tunnit ja kirjoitin kokeeseen kaiken mitä tiesin. Olin varma että viimeisen tentin jälkeen olo olisi vähintäänkin huikea, mutta todellisuudessa tuntui että jätin viimeisetkin voimat siihen tenttipaperille. Muut lähtivät juhlimaan. Sanoin että minulla särkee pää ja menin kotiin. En vaan jaksanut, enkä halunnut juoda mitään. Halusin nukkumaan. Nyt se kaikki on tehty. Ihan kaikki. Mutta missä on vapauden tunne? Minä tunnen vain uupumusta. Enkä halua syödä. Ehkä se vapaus tulee huomenna? Haluaisin ravistella itseäni ja huutaa että haloo, kesä on täällä. Mutta ehkä nukun ensin vielä vähän.”

 3.6.2016, Perjantai klo 12:41
”Kuumetta. Ehkä sen piti taas tapahtua, niinhän tapahtuu aina… Loma alkaa, kuume alkaa. Ne kulkee käsikädessä minun elämässäni.”

 12.6.2016, Sunnuntai klo 23:14
”Kroppa on loppu, hiukset lähtee… Fiia letitti niitä ja huudahti miten ne ovat ohentuneet. Niitä lähtee nipuittain ja tupoittain. Syy on ehkä selvä, mutta lämmin ruoka, riisi, pasta, peruna… Puhumattakaan herkuista. En pysty niihin. Syön salaattia ja maitorahkaa, hedelmiä ja marjoja. Tiedän että se ei riitä, mutta en pysty. Tappelen kyllä… Ylemmät voimat tietää kuinka paljon tappelen näiden kanssa joka päivä. Mutta nyt kun en edes liiku kun olen kipeä enkä vaan parannu. Haluaisin tehdä jotain repäisevää, ikimuistoista kesäjuttua. Pelkään että sairastan ohi hyvien aikojen… Että vaikka vielä joskus pääsisinkin kaiken tämän yli niin että huomaan silloin etten tehnyt lainkaan tarpeeksi sellaista mitä tämän ikäisenä tehdään. Sellaista kuin viimekesänä. Toisaalta taas… Olen väsynyt. En vaan haluaisi kohdata sitä totuutta että tämä kesä ei ole sitä mitä ajattelin.”

Ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeinen kesä ei parantanut ongelmiani itsestään, kuten toivoin. Itsensä loppuun ajaminen Anoreksia seuranaan kuuluu niihin asioihin, joiden korjaaminen ei milloinkaan tapahdu itsestään – vaan aina korkeimman omakätisesti itse. Pitkän ajan ja kovan työn kanssa.

Olin koko vuoden yrittänyt niin kovasti. Olin yrittänyt olla normaali, terve, hyvät voimavarat omaava ja omillaan pärjäävä versio minusta. Sitä versiota ei kuitenkaan ollut ehtinyt koskaan syntyä. Sen rakentamisen sijaan olin edeltävänä kesänä päättänyt ottaa vastaan opiskelupaikan, joka nyt näytti minulle todellisen tilani. Vielä tämänkin tajuttuani yritin. En ollut normaali, terve, hyvät voimavarat omaava tai omillani pärjäävä, mutta yritin yhä esittää sellaista. Koulussa ihmisten silmien alla hymyilin omaksumani roolin hymyä, kotona itkin väsymyksensekaista vaihtoehtojen puutetta. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot nimittäin esittäytyivät minulle mitä vastenmielisimmän otsikon alla. Tuo otsikko oli luovuttaminen, ja se tuntui nopeasti sulkeutuvan pois koko vaihtoehto –sanan merkityksen piiristä. Niinpä mahdolliset vaihtoehdot kääntyivät silmissäni mahdottomiksi, ja minä en osannut puhaltaa peliä poikki ennen kuin se puhalsi poikki itsensä.

Koulun loputtua haahuilin elämässäni kuin jo siitä pääosin poistunut. Nukuin kaikki yöt sekä suurimmat osat päivistä, ja jäljelle jäävät tunnit purkasin väsymyksen alta puskevaa patoutunutta kouluuni kohdistuvaa vihaa kirjoittamiseen. Minä kirjoitin sen yleisönosastokirjoituksen josta päiväkirjassani kesken kouluvuotta puhuin. Minä tein sen nimettömänä, mutta sain etusivun jutun myötä valtavan ihmislauman puolelleni nostamaan kouluni epäkohtia esiin.

Siinä väsymyksen siivittämässä kesässä ei yleisönosastokirjoitukseni hyvää vastaanottoa lukuunottamatta ollut lainkaan sellaisia piirteitä, jotka olisivat muistuttaneet minua siitä, millaiseksi minä kesän muistin. Sen sijaan tuo kyseinen kesä alkoi näyttää minulle välivuoden puolesta liputtavia merkkejä. Merkkejä, jotka olivat jo tasan vuosi sitten olemassa, mutta jotka silloin lymyilivät piilossa paremman olon alla. Kun uusi syksy lähestyi, minun vartaloni, koko olemukseni ja väsymyksen alle kadotettu itseni anelivat minua ottamaan opikseni viimekerrasta.

 

Vääriä valintoja

10.9.2017 Yleinen

6.5.2015, Keskiviikko klo 17:00
”Taina sanoi tänään että tämän parin vuoden aikana on tuntunut että rentoutuminen ja tietyllä tavalla irti päästäminen ei ole ollut minulle edes vaihtoehto. Juuri siksi hän kertoi kokevansa sen nyt hyvänä jos en pääse opiskelemaan… Koska silloin minulla on vuosi aikaa opetella sitä irti päästämistä. Opiskeleminen ja oman polun etsiminen on helpompaa kun on tunne siitä että elämä kantaa, vaikkei kaikki langat ole aina täydellisesti käsissä. Haluan oppia sen kaiken vaikka se pelottaa vähän samalla tavalla kun sairaudestani luopuminen. Eli tosi paljon.”

Lukion jälkeen kaiken piti olla selvää. Sitä piti seurata välivuosi jonka myötä keräisin voimia jatkoa varten. Vakiinnuttaisin tilanteeni vakaaksi. Psykoterapeuttini kanssa kaavaillun välivuosisuunnitelman takaa hyppäsi kuitenkin yllättäen vaihtoehtoinen suunnitelma. Varasijalta vapautunut opiskelupaikka sairaanhoito-oppilaitoksessa.

Aluksi minun oli vaikeaa sopeutua ajatukseen välivuodesta. Minua pelotti jäädä paikoilleni, ja se pelko muuttui pelottavammaksi jokaisen ympärilläni kajahtavan ilouutisen myötä. Ne ilouutiset kajahtelivat ystävieni suusta. Minusta tuntui että kaikki tuntemani ihmiset saivat sinä kesänä tuulta unelmiensa alle, ja minä olin ainoa joka kulki siinä puuskassa vastatuuleen. Sitä pohdiskellessani tajusin kuitenkin ettei se tuuli vielä edes puhaltanut. Tajusin, että se tulisi puhaltamaan vasta tulevana syksynä, ja sen oivallettuani heittäydyin kesään suuremmin kuin koskaan ennen. Ollaanko tämä kesä näin? Minä olin sen kesän niin, ja siksi se oli paras kesä koskaan. Se oli kesä jonka pyörteessä kaikki tuntui suurelta, koska se kaikki tapahtui suuren muutoksen kynnyksellä.

Eläessäni sinä kesänä enemmän kuin vuosikausiin, valmistin itseäni samalla ajatukseen muutoksesta. Valmistauduin sellaiseen radikaaliin, jokaista ympärilläni olevaa asiaa koskevaan muutokseen, joka kuitenkin jättäisi minut paikoilleen välivuoteni kanssa. Pohjustin itselleni odotettavissa olevaa tunnetta onnellisesta pyörremyrskystä jonka synkän tyynessä keskustassa minä istuskelisin. Lopulta, kesän myötä minä totuin näihin ajatuksiin. Minä olin viimein tullut sinuiksi välivuosiajatuksen kanssa kun sitten sain sähköpostiini viestin opiskelupaikan avautumisesta. Vaivalla rakennettu, vain muutaman päivän verran elää ehtinyt mielenrauha tulevaisuudesta rikkoutui heti ratkaisevan kysymyksen äärellä: Mitä jos sittenkin…?

 1.7.2015, Keskiviikko klo 17:57
”Tänään on se päivä kun alkaa sadella opiskelupaikkafacebookpäivityksiä. Se tekee pahaa, mutta luen vain eteenpäin ja kiusaan itseäni. Tuntuu että koko maailma on päässyt opiskelemaan. Kaikki minulle tärkeät ihmiset lähtee Helsinkiin. En vain tunne itseäni eksyneeksi ja jälkeenjääneeksi, vaan myös tosi yksinäiseksi. Haluaisin olla iloinen kaikkien puolesta mutta oikeasti olen surullinen ja pelokas. Voin huonosti, näen itseni peilistä ja tuntuu kuin koko korttitalo romahtaisi pikkuhiljaa. Olen ollut ilman tarvittavaa lääkitystä yli kolme kuukautta ja tuntuu että nyt jos koskaan tarvitsen sen, mutta en osaa enkä halua enkä uskalla ottaa sitä. Olen umpikujassa.”

”Jopa Fiia lähtee Helsinkiin. Hänen puolestaan ihan tosissaan olen niin iloinen että en osaa edes kuvailla sitä, mutta hän lähtee kauas taidepiireihin. Haluaisin soittaa hänelle, mutta en soita, koska haluan pärjätä itse ja osoittaa kaikille että olen oikeasti terve ja kykeneväinen. Tiedän että se kuulostaa pinnalliselta ja naiivilta ja lapselliselta, mutta se on niin paljon muutakin. Muuten en kai itkisi nyt sitä, että pelkään enemmän kuin mitään että teen tästä alkaneesta vapaudesta itselleni vankilan josta en löydä pakotietä. Nyt olen yksin ja se on varmaa.”

 7.7.2015, Sunnuntai klo 20:32
”Meillä oli niin hauskaa. Kesän paras viikonloppu. Mutta eihän kesä edes ole vielä ohi. Me päätettiin ottaa tästä koko ajasta ilo irti niin kuin kaikki loppuisi tähän. Koska tämä on kaiken tällaisen loppu. Tämän kuukauden jälkeen asiat eivät enää ikinä ole näin. Olen niin kiitollinen tästä viikonlopusta. Fiiasta ja Oliviasta. Koetan vielä muutamaksi kuukaudeksi unohtaa sen, että he molemmat lähtevät elokuussa. Aloittavat uuden elämän. Ja sitä on hankala unohtaa. Mutta yritän… Todella yritän. Muuten pilaan nämä viimeiset hetket.”

Jälkeenpäin olen miettinyt tuon kyseisen kesän vaikutusta sitä seuranneeseen syksyyn. Kun lopulta sain mahdollisuuden opiskelujen aloittamisen, hukkasin kokonaiskäsityksen elämäntilanteestani. Ehkä sen kesän riemunkirjava hetkessä elämisen ote voimaannutti minut uskomaan että kykenisin sittenkin aloittamaan opiskelut ihan heti. Ehkä lähipiirini unelmien toteutuminen ja mitä siistimpien opiskelupaikkojen heille avautuminen potki minuakin liikkumaan johonkin suuntaan elämässäni. Ehkä jälkeen jäämisen pelko sai minut juoksemaan päättömästi eteenpäin, miettimättä suuntaa johon todella juoksin. Ehkä tämä kaikki maalasi silmäni siniseksi ja sai minut ottamaan naiivisti opiskelupaikan vastaan uskoen sen olevan juuri sitä mitä tarvitsin.

Minun ei pitänyt lainkaan päästä opiskelemaan. Minun piti vain käydä pääsykokeissa jotta olisin ollut oikeutettu saamaan tukia joilla olisin selvinnyt välivuoden. Minun ei pitänyt osata siitä pääsykokeesta mitään. Oikeastaan, minun olisi pitänyt jättää se koepaperi tyhjäksi. Minun olisi pitänyt tajuta että kaiken kokemani terveydellisen myrskyn myötä minä osasin vastata moniin sen kokeen kysymyksistä valmistautumatta lainkaan. Ennenkaikkea minun olisi pitänyt muistaa, että en ollut valmis aloittamaan mitään uutta.
Niin siinä kuitenkin kävi, että minä palautin sen paperin täytettynä, ja kuukausia myöhemmin otin vastaan opiskelupaikan, jonka ei vielä päiviä aiemmin pitänyt olla edes vaihtoehto.

9.7.2015, Torstai klo 14:10
”Pääsin opiskelemaan. Sairaanhoitajaksi. Katsoin sitä sähköpostia varmaan 5 minuuttia hiljaa hievahtamatta kunnes sain todettua ääneen: oho. Äiti sanoi minulle pari viikkoa sitten että minun kannattaisi käydä itseni kanssa keskustelu siitä, mitä tekisin jos pääsisinkin sinne. Hän muistutti, että minun kokemuksellani tiedän niistä asioista jo valmiiksi, kokeeseen lukemattakin. Mutta enhän minä koskaan käynyt sitä keskustelua itseni kanssa, ja kun sain sen sähköpostin, en tiennyt yhtään mitä tehdä.”

”Minullakin alkaa uusi elämä? En tiedä onko se minuun elämäni, sellainen jota haluan elää, mutta en voi tietää jos en ota selvää. Ainakin nyt yritän hyödyntää sitä kaikkea mitä olen joutunut kokemaan. En tiedä yhtään mitä odottaa, enkä tiedä edes mitä ajattelen tästä kaikesta… Minusta tuntuu että elän nyt päivän kerrallaan ja kun tulee 27.8. niin heittäydyn sinne pää edellä ja katson mitä tapahtuu. Ei ainakaan pahemmin voi mennä kuin viimeiset 5 vuotta!”

”Kaikki hehkuttaa että ’minusta tulee sitä ja tätä’. Tuleeko minusta sairaanhoitaja? En tiedä. En päivitä siitä mihinkään tai hehkuta sitä sen enempää. Ne ketkä tajuaa kysyä, ne onnittelee, mutta en osaa sanoa kiitos kun en oikein tiedä onko tässä onnittelemista. Koska en tiedä mitään mistään vielä, enkä tule vähään aikaan tietämäänkään. Olen todennut että ei se tieto tule kuin salama kirkkaalta taivaalta tajuntaan siten että yhtäkkiä koko tulevaisuus on kirkkaana ja päivän selvänä mielessä. Ei, toisten meistä täytyy kokeilla ja punnita ja tehdä virheitä ja lopulta vaan olla uhkarohkea ja joko onnistua tai aloittaa alusta. Kumpikaan ei varmasti ole helppoa, ei onnistuminen eikä varsinkaan alusta aloittaminen, mutta onnistumisessa on se hyvä puoli että tietää mihin keskittää energiansa, ja alusta aloittamisessa ainakin tietää sulkea yhden vaihtoehdon pois niistä tuhansista. Ja sellaista kaiketi on elämä.”

 Minun olisi pitänyt ottaa välivuosi. Olisi pitänyt. Taaksepäin on kuitenkin turhaa katsoa muutoksenhakuisesti. Minun tieni kulki sairaanhoito-oppilaitoksen kautta ja välivuosi tulikin lopulta ennemmin kuin myöhemmin. Kun minä en ottanut sitä, se otti itsensä ja minut siinä samassa.

Uusia kuulumisia

16.7.2017 Yleinen

Morjensta vain.

Siitä on jo yli vuosi viime päivityksestä. Kesä on menny hyvin ja on ollu kivaa vaikka välillä huonoja päiviäkin ollu pari. Oon jopa käyny baarissa viime viikonloppuna ja oli tosi hauskaa sekä sain jopa uuden ystävän.

Olin kesäkuussa 3 viikkkoa mummulla kun jälleen äitin siskon lapset tuli lomalle. Ekalla viikolla oli paljon tapahtumia lapsille sekä olin joissakin ite mukana. Paras oli päivä maalla tapathtuma. Siellä sai katella vasikkaa kanioja ja lehmiä ja tutustua kuinka paljon lehmät syö ja tuottaa maitoa. Oli siellä myös eläinlääkäri kertomassa mitä maatilan eläimiä hoidetaan. Saatiin jopa tehdä käpylehmiä niinkuin ennen vanhaan ja piirtää sekä kirjoittaa paaluihin.

Kyllä se kesä on menny taas joutuin, kun joskus tuntuu ettei oo tehny kaikkea mitä piti ja taas mietti,i et onhan sitä tehny kaikkea. No on sitä välillä satanu vettä ja ollu ukonilmaakin mutta lämpimiä päivä ei oo ollu kovin monta.

No tässäpä oli nyt jotain kuulumisia, kirjoittelen taas jossain vaiheessa lisää. Aiheita saa antaa yleisesti mistä kirjoittaa.

Soivia hetkiä

14.4.2017 Yleinen

Musiikki tarjoaa minulle haaveita ja heittää tielleni jopa paineita, mutta samalla se on avun ja lohdun lähde. Musiikissa hienointa on sen tapa muokkautua kuulijaansa varten. Tietyn tyylinen musiikki ei voi miellyttää kaikkia, ja aluksi musiikin onkin läpäistävä kuulijan portti, jota vartioi kaiketi musiikkimauksi leimattu hahmo. Kun vastaanottavaisuus on saavutettu, muuttuu kappale ihmisen sisällä uudeksi tarinaksi. Artistin kirjoittaessa kappaletta, sillä on vasta yksi muoto. Se on yhden ihmisen näkökulma tarinasta. Kuulijoiden määrä muuttaa tarinan kirjaksi ja kertoo kuinka monta näkemystä yhdestä laulusta voi syntyä.

Hieno esimerkki musiikin ulottuvuuksista on Sara Bareillesin kappale Gravity. Se kertoo epätoivoisesta ja epäterveellisestä rakkaudesta, joka on epäilemättä alun perin sijoitettu kahden ihmisen välille. Kappale on kirjoitettu parisuhteen toisen osapuolen näkökulmasta. Henkilö kamppailee tunteidensa kanssa eikä osaa päästää irti vaikka tietää, että suhde painaa häntä painovoiman tavoin alas.
Kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa, rakastuin sen herkkään ja haavoittuvaiseen melodiaan. Sanat muodostuivat heti minun näkökulmaani sopivaksi: Suhteen epäterveellinen osapuoli on Anoreksia, ja vaikka kuinka yritän edetä eteenpäin, se hallitsee minua kieron rakkauden tavoin.

Something always brings me back to you
It never takes too long
No matter what I say or do
I’ll still feel you here ’till the moment I’m gone

 You hold me without touch
You keep me without chains
I never wanted anything so much than to drown in your love
And not feel your reign

 Set me free, leave me be
I don’t want to fall another moment into your gravity
Here I am, and I stand
So tall, just the way I’m supposed to be
But you’re on to me and all over me

 Oh, you loved me ’cause I’m fragile
When I thought that I was strong
But you touch me for a little while
And all my fragile strength is gone

 I live here on my knees as I try to make you see
That you’re everything I think I need here on the ground
But you’re neither friend nor foe though I can’t seem to let you go
The one thing that I still know is that you’re keeping me down
You’re on to me, on to me, and all over

– Sara Bareilles, ”Gravity”, 2004

Artisti pystyy tuskin itsekään aavistamaan mihin hänen lyriikkansa mahdollisesti taipuvat. Rivit kuuntelevat elämäntilanteita kuulijoidensa korvien välissä ja muuttavat muotoaan tavoitellen samaistuttavuutta. Se koskettaa. Harmonia ja melodia säestävät sanomaa ja kuljettavat sitä korvakäytävien kautta sydämeen. Minulle useat epätoivoisessa valossa näyttäytyvät rakkauslaulut muovautuvat Anoreksiaan päin. Musiikki on ainoa asia joka koskee Anoreksiaa muuttumatta sairaaksi, ja siksi sen vaikutus on niin voimaannuttava. Se tiedostaa sairauteni läsnäolon, mutta saa aikaan vain oikeanlaisia kyyneleitä, lohtua ja voimaa.

Musiikki osaa esittää elämän koettelemuksia eri värisissä valoissa. Se on hienoa, sillä musiikin avulla kokemuksia pääsee myös käsittelemään uudella tavalla. Tämä ei koske ainoastaan negatiivisia muistoja. Parhaimmillaan musiikki vahvistaa unohtumattomia hetkiä ja kykenee palauttamaan ne myöhemmin jokaista tunnetta myöten takaisin. Tajuttuani sen takaumia käsittelevän voiman, olen alkanut tietoisesti yhdistää biisejä hetkiin. Sen myötä minulle on kerääntynyt soittolistallinen musiikkia, joka on erikoistunut muistojeni soittamiseen. Minulla on kappaleita hyville ja huonoille oloille, eroille ja ihastumisille. Tietyille hetkille.

3.8.2016, Keskiviikko klo 21.45
”Luulen että vielä vuosienkin päästä tämä levy soi minulle kesänä 2016. Vähän niin kuin Olavi Uusivirran Ollaanko tämä kesä näin on ikuisesti kesä 2015. Ne fiilikset kun kaiken muuttuminen on vain muutamien askelten päässä… Kaikki se palautuu tuon biisin myötä. Tämä Years & Yearsin albumi tulee palauttamaan minut maisemaan jonka äärellä kirjoitan nyt. Kaikkeen lohduttomaan, mutta myös kaikkeen toivoon mitä tässä kesässä on. Tyhjyyteen ja liian moniin fiiliksiin yhtä aikaa. Ja siihen miten tämä musiikki nimenomaan tuo minulle lohtua niihin asioihin ja tunteisiin, joissa sitä ei muuten ole. Se sanoo että lopulta kaikki on hyvin. Vaikka siihen loppuun menisi koko elämä. Ja niinhän siihen menee, mutta haluaisin ehtiä elämään sitä onnellista loppua ennen kuin se todella loppuu.”

 

Sisko

31.3.2017 Yleinen

Siskoni on minulle ehkä tavoittamaton esikuva, mutta myös yksi suurimmista voimavaroista. Hän on aina ollut paras kaverini ja on sitä edelleen.

Joskus pelkäsin, että sairauteni tuhoaisi kaiken mitä meillä on. Kun hän muutamia vuosia sitten sai opiskelupaikan Helsingistä, pelkäsin jälleen. Pelkäsin, että hän unohtaisi minut. Kaikkein pahin pelkoni oli, että hän ei ainoastaan unohtaisi minua, vaan myös haluaisi unohtaa minut. Vuodet olivat vierineet eteenpäin, mutta minä en ollut edennyt juuri mihinkään. Uskoin siskoni haluavan päästä irti tästä, mihin hänet väkisin sidoin. Samat kurjat ympärilläni pyörivät asiat vaikuttivat häneenkin, ja ne ovat edelleen täällä, vaikka osaksi juuri hänen ansiostaan sain takaisin sen osan minua, jonka olin sokeana lahjoittanut Anoreksialle.

Pelko sisaruuden menettämisestä on ehkä ymmärrettävää, mutta turhaa. Voisi sanoa, että veriside on sellainen, mistä ei pääse eroon vaikka haluaisi. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys ainoastaan verisiteestä, vaan myös sellaisesta henkisestä yhteydestä, jonka menettämiseen tarvitaan jotakin Anoreksiaakin pahempaa. Totean joka kerta kun näemme, että mikään ei ole muuttunut, ja se on hyvä asia. Sairauteni ehkä on ja pysyy, mutta niin pysyy myös meidän siteemme. Se on rakkautta, joka muodostuu kaikista eletyistä vuosista lähellä sellaista henkilöä, jossa yhdistyy paras ystävä ja sisko. Se on sitä, kun pääsee näkemään ihmisen kasvua aikuiseksi, ja kasvamaan samalla itse, ja sitä, kun tuntee toisen ihmisen ennen kuin tuntee täysin itseään. Se on jotakin mitä ei täysin pysty selittämään. Nykyään uskon, että se on myös jotakin sellaista, mitä ei pysty pilaamaan.

 18.3.2016, Perjantai klo 21:00
”Fiia tuli myös Turkuun. Hitsi, että olen odottanut sitä. Hän sanoi että hän on ollut niin huolissaan ja tuntenut olonsa huonoksi kun on ollut väärässä paikassa. Kuulemma pitää aina olla paikalla jos on kriisi. Sanoin, että älä hulluja puhu. Mutta vaikka hän ei saa ajatella noin koska haluan että hän on 100% onnellinen siellä missä hän ikinä onkaan, niin olen helpottunut siitä, että hän ei ole unohtanut minua. Se tekee hänelle hyvää päästä pois täältä missä asiat junnaa paikoillaan. Se, että täällä ne junnaavat, ei tarkoita että hänen tarvitsee osallistua siihen. Mutta kyllä olen odottanut että nähdään. Rakastan sitä naista enemmän kuin voi kertoa.”

 22.6.2016, Keskiviikko klo 14:03
”Fiia soitti minulle ihan yhtäkkiä ja kysyi lähdetäänkö parin viikon päästä Roomaan!!!!!!!! Aloin melkein itkemään kun hän kysyi. Olemme suunnitelleet siskosreissua ikuisuuden, mutta en koskaan todella uskaltanut uskoa että se toteutuisi!!! Kesä on täällä. Ja me lähdetään Roomaan. Herätys, sairaus! Lähden seikkailemaan siskoni kanssa ja sinua ei ole kutsuttu.”

Minuun sattuu nähdä siskoni kärsivän minun sairauteni takia. Hän on normaali nuori nainen jonka ei tarvitsisi käydä läpi asioita, joissa laitan hänet tarpomaan. Joskus en kai uskonut hänen reagoivan tähän kaikkeen niin vahvasti. Ajattelin, että minun sairauteni olisi vain pikkuinen yksityiskohta hänen elämässään. Hän olisi aina taitava ja täydellinen, ja tulisi kaikesta huolimatta etenemään elämässään upeasti. Hän pääsisi eteenpäin katsomatta taakseen tai vilkaisematta olkansa yli jäljissään kompuroivaa siskoaan. Nyt kun tunnen hänen huolesta sokean katseensa paremmin kuin olisin koskaan halunnut tuntea, minusta tuntuu että toisinaan hänen on jopa hankalaa kääntää päänsä eteenpäin kun minä kompuroin hänen jäljessään. Ehkä siksi juuri hänen huolensa yhdistettynä kaikkeen muuhun minut herättävänä iltana tapahtuneeseen, potkaisi hereille sen terveyden kannalta ratkaisevan osan minua.

Minä haluan että lopulta me molemmat kykenemme katsomaan eteenpäin ja tavoittelemaan unelmiamme yksilöinä. Se ei estä meitä tukemasta toisiamme. Ihminen on onnellisimmillaan kun se pääsee kulkemaan eteenpäin, mutta osaa ja haluaa myös kääntää katseensa muihin suuntiin. Minä teen nyt psyykkistä työtä, jotta voisin katsoa taaksepäin ilman pelkoa, ja saisin rohkeuden kohdata sairauteni värittämät muistot. Kun taas katson sivuilleni, toivon että sieltä minulle hymyilee aina takaisin joku, jota rakastan.

4.12.2016, Sunnuntai klo 21:45
”ARVAA MITÄ? Fiia soitti ja sanoi että on juuri tulossa Turusta Helsinkiin ja on kohta Kampissa. Me ehditään nähdä ennen kuin minun bussini tulee. Minulla on niin ikävä häntä. Jos nyt, tässä olotilassa saisin valita yhden ihmisen koko maailmasta ketä tulisi istumaan minun viereeni juuri nyt, niin se olisi varmasti Fiia. Tai Adele. Ei. Fiia.”

5.3.2017, Sunnuntai klo 20:20
”Eilen oli Fiian keikka Tiirikkalassa. Odotin sitä innolla, mutta tapahtui myös jotain mitä en osannut odottaa… ’Leijonakuningas’ –biisissä Fiia käveli yleisöön. Ennen kertsiä hän alkoi lähestyä minua ja ajattelin, että älä herranjumala tule tänne. Mutta kyllä hän tuli, ja antoi mikin minulle ja sanoi että anna mennä. En ehtinyt edes ajatella. Otin mikin ja lauloin niin hyvin kuin siinä yhtäkkiä osasin… Koko kertosäkeen. Sitten annoin mikin takaisin ja hän osoitti minua ja sanoi: ”Siskoni”. Ihmiset taputtivat enkä uskaltanut edes katsoa ympärilleni. Kun nostin katseeni niin huomasin miten jotkut itkivät. Me oltiin kosketettu niitä jollain käsittämättömällä tavalla. Settien välissä olin muka kiukkuinen Fiialle. Sanoin, ettei noin saa tehdä ilman varoitusta, mutta oikeasti olin onnellinen ja hän tiesi sen kyllä. Minusta tuntuu että se kertosäe oli hänen tapansa osoittaa että hän välittää siitä mitä minä tunnen, vaikka ne tunteet olisivat ihan tyhmiä. Ehkä hän halusi sanoa kiitos tai anteeksi, vaikka kumpikaan niistä ei ole tarpeen. Minun pitäisi sanoa ne hänelle, mutta osaan vaan kiukutella. Hienointa minusta oli, että sen kertosäkeen jälkeen tuntui kuin hän olisi ylpeä minusta. Se tunne oli minulle ihan hirveän suuri ja hieno.”

 6.3.2017, Maanantai klo 18:07
”Aina kun Fiia lähtee takaisin Helsinkiin, haluaisin olla ovella ja halata, mutta yleensä hautaudun yläkertaan koska minua harmittaa. Menen piiloon hänen lähtöään. Toivon ettei hän luule etten halua hyvästellä häntä tai että minua ei kiinnostaisi että hän lähtee. Minua vaan harmittaa se kummallisen melankolisella tavalla. Ehkä se olisi helpompaa jos minulla olisi enemmän omaa elämää elettävänä. Eri elämäntilanne.”

Kesä, aurinko, kuuma… Pitikö minun blogi päivittää?

19.7.2016 Yleinen

Kesäaika saa kummasti laiskistumaan tässä kirjoittamisessa. On ollut reissua, juhlia, uimakoulua… Reissukilometrejä on kertynyt muutamia satoja ja vielä tulee lisää ensi viikolla. Pakkaamista on riittänyt enemmän ja vähemmän. Kuvassa pikkunen päätti, että seuraavaan reissuun lähtee mukaan. Olin juuri purkamassa laukkua Tukholman reissun jälkeen. Siitä reissusta kirjoitin aiemmin blogissa

http://sisustanvalkoistavillakorvaa.omablogi.fi/tukholman-viikonloppu-paivan-nro-1-kohokohdat/

http://sisustanvalkoistavillakorvaa.omablogi.fi/tukholma-paiva-nro-2/

WP_20160613_12_02_59_Pro__highres

Ensin oli Tukholman reissua, juhannus meni appivanhempien mökillä, sitten kävin tyttöjen kanssa äidilläni viikon, nyt kävimme sukuloimassa koko perheen kera, tänään esikoinen suuntasi Muumimaailmaan ja Särkänniemeen isovanhempien kanssa ja ensi viikolla omalla perheellä kohti Vuokattia. Itselle tavaroiden pakkaaminen ei tuota tuskaa, mutta sitten onkin nuo kaksi muksua… Esikoinen 4v. ja kuopus 10 kuukautta. Tietysti tarvitaan vaatteet, yökkärit, ulkovaatteet ja unikaverit. Ja sitten loput…

-lelut, dvd-soitin, kirjat, piirustusvälineet taiteilijan alulle, uimalelut, uimalasit, uikkarit, hiekkaleluja, pallo

-vitamiinit, lääkkeet, laastarit, puhdistuvälineet, pesuaineet, hammasharjat ja -tahnat, harjat, takkusuihke, rasvat, aurinkorasva, hyttysmyrkky, kynsisakset, pesulaput, vaipat ja kuumemittari

-automatkalle selviytymissetti oksentelun, pissahädän ja nälän varalle: pusseja, paperia, potta, pesulappuja, pyyhe tai jokin alusta syliin, ettei auto/lapsi sotkeennu oksusta, vesipullo, mehua, pilttejä, maissinaksuja, lusikoita, leipää, banaania… unohtuiko jotain?

-sitten tietysti pienimmän erityisvarustelut: matkasänky, peitto, lakanat, harsot, kuolalaput, ruokalappu, varatutit, vaunut, uimavaipat ja pikapuurot

Ja sitten vielä mahdutetaan nämä kaikki autoon. Kuvassa porokin taitaa tutkailla mahtuisiko kyytiin ;)

Kolarissa 0616 045

Itselle riittää perustarpeistus lisättynä yhdellä erityistarpeella…

Erityistä huomiota kiinnitän nukkumiseen jo ennen reissua. Tällä hetkellä tilanne on se, että nukun yleensä yöt yksin (tai siis mieheni kanssa) ja melko hyvin aamu-neljään asti. Siinä vaiheessa kuopus herättää minut saadakseen aamumaidot ja otan tytön viereen. Maidot saatuaan nukahtaa kainaloon ja sitten uni onkin katkonaisempaa, kun välillä tulee kantapäästä tai nyrkistä tai tutti on hukassa tai muuta vastaavaa… Tiedättehän?

Itse ainakin olen vielä äärettömän huono nukkuja ja varsinkin vieraassa paikassa. Kotona en enää niin paljoa kärsi unettomuudesta kun esikoisen odotusaikana ostimme Askosta kehon mukaan muotuvat patjat. Lisäksi ostin muutama vuosi sitten itselleni joululahjaksi Tempurin Sonata-tyynyn. Päädyin Sonataan (kuun muotoinen), koska minulla oli tapana aina rutata tyynyn kulma leuan alle :) Nyt se on turhaa, koska tyyny on valmiiksi muotoiltu. Tempurini onkin kulkenut sen jälkeen siellä, missä minäkin ja jos yhden yön reissulle en ole sitä ottanut matkaan, huomaan sen heti ;)

Kesäloman merkitys

22.6.2016 Yleinen

Okei eli tänää mä kerron teille vähä mitä kesälomaan MUN mielestä kuuluu. Se on nii huvittavaa kun koulussa kysytään et mitä kuuluu kesään niin kaikki vastaa et jäätelö ja aurinko. No kyllähän neki siihen kuuluu, mut mun mielestä siihen kuuluu PAALJON muutakin. Kesään kuuluu myös yksin oleminen ja ajan antaminen itselleen. Sitä aikaa kun ei tahdo saada arjen keskellä millään. Kesään kuuluu myös ystävät. Mulla on yksi hyvin tärkeä ystävä, ja muut onki vaan hyvänpäivätuttuja. Kyllä mulla kavereita löytyy jos katsotaan instagramia tai facebookkia. Mutta ootteko koskaan miettiny että kuinka monen sieltä kaverilistoilta oikeesti tuntee? Kesällä pitää myös olla sellasia päiviä että tälläytyy ja lähtee kaupungille pitämää hauskaa. Se on parasta varsinki sillon jos törmää uuteen tyyppiin ja tutustuu siihen kunnolla. Sieltä löytyy myös jos totta puhutaan niin myös niitä känniääliöitä jotka haluaa tulla välillä vähän liiankin lähelle… Mut sitä varten on poliisit, joten niistä ei silleen usein oo haittaa :D Ja sitten se kova sana eli RUSKETUS! Mä rakastan rusketusta ja ruskettuneita ihmisiä, niinku ei mitää rajaa. Mä ite olen hieman ruskea että en oo mikää lakana, mutta onhan se ihanaa ottaa aurikoa ja ruskettua! Kesään kuuluu myös se niin sanotusti ”kesäheila” Mulla ei niin sanotusti oo kesäheilaa koska tutustuin yheen tyyppiin jo 2kk sitten joten en laske sitä kesäromanssiks. En kyl tiiä tuleeks siitä mitään mutta yritetään :) Ja hei kohta on Juhannus!! sekin kuuluu kesään! Me ollaan lähössä perheen kanssa jussiksi mökille, niinkun varmaan melkein jokainen.. Mut hei, pitäkää ikimuistoinen kesä rakkaittenne kanssa ja tehkää just niitä asioita jotka on teillä kesän bucket listassa. Eläkää kuin viimestä kesäpäivää terveisin LIDL mainos.. hehe Ja kertokaa toki mitä teidän mielestä kuuluu kesään :D

Kuullaan taas <3

-247kuplassa-

Kesälomaa odotellessa…

29.5.2016 Yleinen

Eskarin kesäloma on jo aivan oven takana, joten olemme viettäneet viimeiset viikot kesä-teeman parissa. Olemme myös harjoitelleet tulevaa koulun alkua varten opiskelua koulun rytmissä oppi- ja välitunteineen. Yhteinen teema on usein ollut juuri kesä, jota olemme käsitelleet eri oppiaineiden ”tunneilla”…

1.Äidinkieli

Kesälomani

Viimeisen äidinkielen kokoontumisen teemana oli kesäloma. Ensin kuitenkin leikimme alkuverryttelyksi väriä, jossa leikkijät ovat tuoleilla piirissä yhtä lukuunottamatta. Keskellä oleva huutaa joko jonkun värin, jolloin kyseistä väriä vaatteistaan löytävän pitää vaihtaa paikkaa tai ”väriympyrä”, jolloin kaikkien on vaihdettava paikkaa. Huutaja yrittää löytää itselleen paikan piiristä ja ilman tuolia jäänyt on uusi huutaja.

image

Tästä jatkoimme pareittain keskustellen siitä, mitä aikoisimme tehdä kesälomalla. Jokainen sai kertoa parilleen suunnitelmansa tai haaveensa kesäloman suhteen. Pienen hetken rupattelun jälkeen parit esittelivät muille toistensa suunnitelmat ja toiveet.

image

Kesäloma-bingo tehtävässä toimimme edelleen pareittain. Meille jo tutussa tehtävässä oli tällä kertaa luvassa kesään liittyviä kahden sanan lauseita, joihin bingo-ruudukosta löytyi aina sopiva kuva. Lauseet oli kirjoitettu lapuille, jotka oli piilotettu luokkaan ja käytävään. Meidän piti etsiä laput ja kirjoittaa oikea lause oikean kuvan kohdalle. Esim. mansikan kuvan alapuolelle oli etsittävä lause ”Maistan mansikkaa.” Tehtävä oli suoritettu onnistuneesti, kun 3×3 ruudukossa olivat kaikki lauseet kohdallaan.

image image

Viimeisenä tehtävänä oli piirtää kesäinen oma kuva. Tästä taideteoksesta teimme samalla eskarikirjamme kansikuvan, joten kirjoitimme paperin yläreunaan esim. Matin eskarikirja. Ope kokosi meille kirjan muistoksi eskarivuodestamme – tässä muutaman kirjan kansi.

image

Lopuksi teimme vielä rentoutuksen pareittain siten, että toinen makasi mahallaan lattialla ja toinen kirjoitti tämän selkään hellästi kaikki muistamansa kirjaimet.

2. Liikunta

Kesäleikkejä ulkona

Säät ovat näin toukokuussa suosineet pihaliikuntaa, jota olemmekin harrastaneet pari kertaa viikossa. Kivoja pihaleikkejä ja pelejä on paljon, mutta tässä muutama meidän kokeilema versio…

Kesälomasalaatti-leikki pelasimme ensin niin, että ope toimi huutaja. Muut leikkijät olivat piirissä merkkikartion kohdalla. Ope huusi aina erilaisia kesälomaan liittyviä tekemisiä ja mikäli aikoi tehdä ko. kesäloman aikana piti vaihtaa paikkaa. Esim. jos huudettiin ”Aion syödä jäätelöä kesälomalla!”, niin niiden jotka aikoivat syödä jäätelö kesäloman aikana, piti vaihtaa paikkaa. Pelasimme tätä leikkiä myös siten, että yksi lapsista jäi keskelle huutajaksi.

image

Kuka pelkää kesämiestä -leikki oli muunnos monelle tutusta pelistä, jossa yksi on keskellä ”kesämiehenä” ja muiden tehtävä on päästä leikkialueen toisesta päästä toiseen ilman, että ”kesämies” saa kosketettua. Mikäli ”kesämies” sai jonkun kiinni, niin muuttui tämän apulaiseksi ”ottamaan aurinkoa” maahan. Samalla apulaiset yrittivät kurkottelemalla ottaa muita kiinni.

image

Leikimme myös Jaffapalloa, jossa tarvitsimme 4-6 häntäpalloa. Pelin tavoitteena oli polttaa toisia heittämällä häntäpalloa hartioiden alapuolelle. Osumasta polttaja vaihtui. Polttaja ei saanut liikkua pallo kädessä.

image

Jäätelökone-leikki olikin monelle meistä tuttu. Ensin valitaan esim. kolme jäätelömakua, joiden mukaan leikkijät jaetaan ryhmiin. Yksi toimii alueen keskellä huutajana. Hänen tehtävänsä on huutaa joku näistä mauista, jolloin heidän on lähdettävä liikkeelle kohti alueen toista päätyä. Keskellä oleva yrittää taas ottaa heitä kiinni. Mikäli tämä onnistuu, joutuu jäätelökoneen osaksi kurkottelemalla ottamaan muita kiinni. Mikäli hippa huutaa: ”Jäätelökone!”, on kaikkien lähdettävä liikkeelle. Kokeilimme eri liikkumistapoja.

Mustikat ja mansikat -leikki oli teemaan sopiva muunnos Revot ja rastaat -leikistä. Siinä kaksi joukkuetta oli vastakkain ja open huutojen mukaan yrittivät ottaa toisiaan kiinni ennen turva-aluetta. Jos ope huusi: ”Mustikat”, niin mustikoiden oli juostava karkuun. Mansikoiden kiinniottamat mustikat muuttuivat mansikoiksi jne.

Ihanaa kesäherkkua mansikkaa odotellessa leikimme myös Mansikkamaito-leikkiä, jossa ope piilotti pihalle punaisen merkkikartion (=mansikka) ja valkoisen merkkikartion (=maito). Tällä aikaa muut leikkijät olivat esim. seinää vasten silmät kiinni. Kun ope huusi ”mansikkamaitoa”, sai lähteä etsimään merkkikartoita. Leikissä voidaan myös kilpailla, niin että mansikan löytäjä saa kaksi pistettä ja maidon löytäjä yhden.

Pihaseikkailua

Pihaseikkailun teemana oli tänä vuonna ”Unelmien liikuntapäivä”. Koko perheen voimin kiersimmekin liikunnallisia toimintarasteja koulun pihalla. Monipuolisen liikunnan lomassa saimme käydä tankkaamassa kioskilla herkkuja ja mehua. Aurinkoinen sää, kivat liikuntatehtävät, hyvä tunnelma ja hieman musiikkia saivat aikaan ihan mukavan tapahtuman. Leikimme mm. Sateenkaarta leikkivarjolla…

image

miekkailua…

image

Tarkkuusheitto reikälakanalla…

image

Hyttysen pistoa…

image

Superpotkuja…

image

Pihaseikkailun materiaalit löytyvät Valon sivuilta, täältä: http://www.sport.fi/varhaiskasvatus/varhaiskasvattaja/pihaseikkailu

3. Käsityöt

Kuulapeli sadepäivien iloksi

Suomen kesään mahtuu usein myös sateisia päiviä, jolloin meidän on joskus vaikea keksiä tekemistä. Silloin voimme kaivaa esiin vaikka kuulapelin, jonka nikkaroimme ihan itse. Monelle teknisen työn luokka oli aika jännä paikka, mutta pienen totuttelun jälkeen sahat, vasarat ja viilat pysyivät mukavasti kädessä. Lähes koko peli syntyi ns. jätemateriaalista, sillä laudat olivat jämäpätkiä ja pelin ”esteet” etsimme kässän luokan roskiksesta. Uusia materiaaleja olivat vain naulat ja villalanka.

Ensimmäinen työvaihe kuulapelissä oli mittaaminen. Mitan, suorakulman ja lyijykynän avulla merkitsimme 15 cm. kohdalle viivan sahaamista varten. Sahaamiseen käytimme selkäsahaa, jota opimme pienien alkuvaikeuksien jälkeen käyttämään aika hyvin.

Sen jälkeen kun peli oli sahattu, aloimme pyöristää sen kulmia viilalla ja lopuksi hiekkapaperilla hiomalla.

image

Seuraavassa työvaiheessa naulasimme vasaralla 4 pikkunaulaa pelilaudan kulmiin. Tämän jälkeen lisäsimme vielä toiset 4 naulaa, yhden jokaiselle pelin sivulle. Tämän jälkeen tehtävänä oli kierittää villalankaa naulojen ympärille useampi kierros, ettei kuula karkaa pelistä.

image

Lopuksi saimme suunnitella pelilaudan keskelle esteitä pikkunauloista tai pienistä puupalikoista. Sitten vaan pelaamaan!

image

4. Matematiikka

Kesäpäivän metsämatikkaa

Koulun lähellä, metsän reunassa, on otollinen paikka käydä miniretkellä. Muutamana kesäisenä toukokuun päivänä suuntasimme siis metsikköön, jossa teimme lähinnä matematiikkaan liittyviä harjoituksia ja leikkejä.

Ensin metsään päästyämme leikimme Kamera-leikkiä pareittain. Toinen pareista laittoi silmät kiinni ja toinen ohjasi häntä olkapäistä johonkin kohtaan metsässä. Sopivan kohdan löydettyään hän painaa ”kameraa” olkapäästä, jolloin tämä saa avata silmänsä muutaman sekunnin ajan. ”Kamera” ottaa kuvan ja painaa mieleensä maiseman. Tämän jälkeen hänet talutetaan takaisin lähtöpisteeseen, jossa ”kamera” kertoo ottamastaan kuvasta. Lopuksi palataan sen maiseman kohdalle, jossa kuva otettiin.

image

Toisessa paritehtävässä kuljetaan samalla tavalla kuin Kamera-leikissä, mutta tällä kertaa ”sokean” taluttaja kertoo valitsemastaan paikasta ja siitä, mitä kohteessa näkyy ylhäällä, alhaalla, vasemmalla ja oikealla. Tämän jälkeen sokea saa avata silmänsä ja todeta pitikö taluttajan kuvaus paikkansa.

image

Kertasimme metsässä myös lukumääriä 1-10. Aloitimme etsimällä puihin kiinnitettyjä lukukortteja. Aina kun löysi jonkun kortin, piti kyseinen luku painaa mieleensä ja tulla asettamaan alustansa päälle yhtä monta kiveä tai keppiä.

image image

Leikimme myös pareittain Muki-peliä, jossa ensin keräsimme 5 pientä kiveä tai käpyä. Kivet pantiin kertakäyttömukiin. Parit asettuivat vastakkain ja laittoivat mukinsa selän taakse. Ope laski aina kolmeen, jolloin parit ottivat mukista x määrän kiviä (1, 2, 3, 4 tai 5) ja vertailivat lukumääriä keskenään. Mikäli kiviä oli parin kanssa yhtä monta sai pisteen.

image

Lopuksi teimme pienenä kisana Matikkaa ulkona luonnossa -materiaaleista löytyviä ”Salainen pussi” tehtäväkortteja. Teimme tehtäviä pareittain ja nopeimmin tehtävän oikein suorittanut pari sai aina pisteen.

image image

Tehtävät löytyvät Hyvinkään kaupungin sivuilta täältä: http://www.hyvinkaa.fi/kasvatus-ja-koulutus/muu-koulutus/matematiikkaaluonnossa/materiaalit/

Näin vain eskarivuosi alkaa lähentyä loppuaan. Viimeinen viikko on enää edessä ja oikeastaan homma on kevätjuhlia ja todistusten jakoa vaille valmis. On siis aika kiittää kaikkia tätä blogia seuranneita – ehkä nähdään taas ensi syksynä.

On aika ottaa iisisti, chillaillaan siis koko kesä!! ☀️☀️

Eikä unohdeta kavereitakaan! Tämän myötä toivotamme Hyvää Kesää!

Kohti kesää kovalla vauhdilla

23.5.2016 Yleinen

Moikka!

Ei ole taas pitkään aikaan tullut runoiltua tänne yhtään mitään ja tänään oli sellanen fiilis, kun kerrankin on taas aikaa, että nyt pitää kirjottaa :)

Aivan hirmusen nopeesti on aika taas menny! Justhan vasta lumet suli ja sää alko lämmitä ja nyt koivuissa on jo lehdet ja sääkin on niin lämmin! Voi vitsit, kuinka oonkaan oottanu sitä, että kun aamulla kävelee bussipysäkille, että kuulee lintujen laulavan :)

Mutta joo, mun elämä on ollu niin kiireistä nyt viimisen kuukauden ajan, että ei meinaa ite ees mukana pysyä! Mutta siitä huolimatta hyvää kuuluu, vaikka onkin välillä ihan sekasin päivistä :)

Oikeestaan tois hyvä fiilis kokonaisuudessaan: vihdoinkin yo-tulokset tuli ja olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseen, vaikka sanotaankin (mikä lie myytti), että 2. luokalla kirjotukset alottavat kirjottaa huonommin kun 3. luokalla, joten ylitin ainakin itteni! Lisäks mun aivan mahtavalla teatteriporukalla on para aikaa menossa kevätnäytökset ja se on meille iso asia, että saadaan tehä sitä juttua, koska se vaan on meille tärkeetä ja koko se scene, kenen kans on tehny joulukuusta asti ”töitä” nuorisoteatterissa ja ollu osana sitä kokonaisuutta, antaa hyvää voimaa ja paukkuja vielä viimisillekin viikoille kouluun, joten kiitos siitä! :)

Toivottavasti tekin saatte voimaa ja tukee joltain tai jostain teille tärkeestä jutusta! :)
Hyvää loppu kevättä kaikille ja kouluja käyvät; vielä hetki, sit se on siinä, ja sit ketä töissä on; kyllä se loma sieltä kans tulee! :)

~ annika