Selaat arkistoa kohteelle kengät.

Myynnissä vähän käytettyjä muistoja alehinnoin

19.4.2017 Aikakausi kaksi lasta, Yleinen

Edessäni on lattialla kasa pieniä kenkiä, enkä tiedä mitä niille tehdä. Osa niistä on melko kuluneita ja rantasannan likaamia. En osaa päättää, ovatko ne matkalla myyntiin, kierrätykseen vai aarrelaatikkoon. Kuinka tuotteelle voi kirjoittaa hintalapun, silloin kun se ei ole vain kesäpaita tai muovisandaalit, vaan muisto rakkaasta hetkestä?

Käyn läpi lasten vaatteita kirpputorille. Osa vaatteista on jo toisella kierroksella, eivät ole menneet kaupaksi, mutta jotenkin en osaa niitä kierrätykseenkään vielä laittaa. Jos jostakin vielä ilmaantuisi joku, joka arvostaisi ja innostuisi niin kuin minä.

Olen ostanut ja myynyt paljon lasten vaatteita ja tarvikkeita kirpputorilla. Osa on tullut hankittua siksi, että yöpukuja vaan sattuu sillä hetkellä olemaan liian vähän ja äkkiä on ollut saatava vain joku tyhjää kohtaa vaatekaapissa paikkaamaan. Niistä luovun mielihyvin. Mutta sitten ne, joita ostaessani olen seissyt minuutti kaupalla kaupan myyntitiskillä, huokaillut ja hypistellyt. Tuntenut onnea siitä, että tuo vaate päälläni lapseni näyttää aivan ihanalta. Ollut onnellinen, että minulla on mahdollisuus pukea heidät niin kauniisti. Toki he näyttävät ihanilta ihan itsenäänkin, mutta täydellisesti valittu vaate kruunaa kokonaisuuden. Tällaisesta vaatteesta luopuminen on vaikeaa. Vielä murskaavampaa on, kun itse aivan uskomattoman ihanana pitämäni vaate ei kelpaakaan kenellekään. Jos collagetakki maksaa kolme euroa tai nahkaiset rusettisandaalit kaksi euroa, hinnasta se tuskin on kiinni.

Ymmärrän kyllä, että makuja on monia, mutta silti. Olen tarjonnut pieneksi käyneitä myös ystävilleni, mutta kerta toisensa jälkeen he käyvät kasan läpi todeten, että kiitos, mutta ei.

Olen aina säilönyt muistojani tavaroihin. Kun katson niitä, muistan ja tulen onnelliseksi. Siksi kyse ei ole vain siitä, että mieleni tekisi mieli huutaa, että MINULLA ON HYVÄ MAKU, OSTAKAA MINUN LAPSENI VANHOJA VAATTEITA, vaan myös siitä, että en halua, ettei rakkaita muistojani sivuutetaan olan kohautuksella.

Olen toki saanut lastenvaatteita käytettynä myös omilta ystäviltäni. Varmasti syyllistyn ihan samaan tietämättäni, kun olen joskus katsonut heidän rakkaitaan lähinnä käyttöesineinä.

Tiedän jo tässä vaiheessa, että saan 300 kappaleen tuote-eräästäni kaupaksi ehkä viidenneksen ja palkaksi usean illan pesu-lajittelu-hinnoittelu-ja tarroitustyöstä korkeintaan sata euroa, sillä valikoimani ei kata juurikaan merkkivaatteita. En silti siedä ajatusta, että rakkaudella valitsemani vaatteet valuisivat hukkaan.

Tein joskus päätökset, että kahden tyttäreni muistot pitää saada mahtumaan kahteen pieneen pahvisalkkuun. Sinne saisi arkistoida vain ne kaikkein rakkaimmat vauva-ajan asut. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan taltioida. Mutta silti. Mitä minä tee noille kesäsandaaleille, joita ihastelin kaupassa jo talvella ja joita hehkutin puhelimessa äidilleni sopivaa kokoa pohtien? Ja entä nuo, joihin rakastuin saman tien, ja joita kävin ihastelemassa myymälässä moneen otteeseen, ennen kuin sain mielessäni synninpäästön niiden hankinnasta? Ne olivat sinä kesänä kai aika monennet kengät kyseiselle tytölle. Tai nuo, joiden kanssa isä yllätti ostamalla ne juuri kävelemään opettelevalle tyttärelleen Thaimaasta? Tai nuo, jotka löysin talonyhtiömme kierrätyshuoneesta, ennen kun olin edes raskaana ajatellen, että ehkä joskus tulisi vielä toinen tyttö?

Mikä on sinun tai lapsesi pahiten väärinymmärretty aarteesi, josta sinun on ollut hankala luopua?

Ostoksilla

28.3.2014 Yleinen

Käytiin siis tänään äiskän kanssa kaupoilla ettimässä mulle kevät-/syystakkia. Äiskä haki mut koulusta et päästään suoraan kaupunkiin eikä mun tarvii käydä kotona välissä. Mukaan lähti musta softshell-takki ja kahet kengät(mustat ja punaset). Kävin myös kirjastossa lainaamassa Matka maan uumeniin-leffan, joka me katotaan huomenna mun kaverin kanssa. Teen siitäkin leffasta arvion huomenna tai sunnuntaina. Voin luvata, että näitä leffa-arvioita tulee melkein joka viikko, kun katotaan kamun kanssa yks leffa per viikonloppu kesään asti. Saadaan aika kulumaan nopeemmin kesälomaan:)

Tulin tossa äsken kotiin Nooran luota. Noora asuu n. 5 km päässä meistä ja meen sinne yleensä pyörällä kesällä, keväällä ja syksyllä tai kävellen talvisin(tänään menin pyörällä). Me siivottiin Nooran ja sen siskojen kanssa Nooran vaatekaappi ja sit me vaan juteltiin niitä näitä.

Koulussa ei tapahtunu oikeestaan mitään erikoista. Saatiin enkun kokeet ja sain siitä 8. Ihan hyvin se meni, mut oisin toivonu 8½.. Aina ei saa mitä tahtoo. Kässässä teen vaaleenvihreetä kesämekkoo mustilla letitetyillä olkaimilla ja sain sen aika hyvin aluille tänään. Mut nyt niitä kuvia:

Tos on noi punaset kengät

DSCN0410

 

Täs on ne samanlaiset mut mustat

DSCN0405

 

Ja sit vielä se softshell-takki

DSCN0411

 

Siinä on aika isot etutaskut. Takissa on 4 taskuu. 3 vetoketjullista ulkotaskuu ja 1 vetoketjullinen sisätasku. Et ei ainakaan taskut lopu kesken..

♥: Amanda

Harkat ja Keskiviikko

26.3.2014 Yleinen

Eilen harkoissa käytiin läpi uudestaan ja uudestaan niitä tansseja. Hävitin myös puhelimeni siellä, mut löysin sen onneks sieltä käytävältä. Sillon tuli semmonen huh-elämys. Olin kotona n. 8 aikaan illalla ja sen jälkeen en jaksanu enää kirjotella mitään.

Tänään meil oli matikkaa, äikkää (mun aine oli 9½!!!), terkkaa ja kotsaa. Terkassa me ei tehty mitään muuta ku kuunneltiin jonkun Jopo(joustavaopetus)-luokan opettajaa. Kotsassa tehtiin voisarvia ja kääretorttua, jonka sisällä oli vaan mansikkahilloo.. Se oli vähä kuivaa, mut iha jees syötävää. Laitan kuvan sit ku oon tehny niitä kotona läksynä.

Meidän rakkaan kaveri porukan kengät ulkovälkällä:

Kengät

Mun kenkä on sit toi keltanen:)

♥: Amanda