Selaat arkistoa kohteelle keijukainen.

Hyvää äitienpäivää!

8.5.2016 silkkisiipiä

 

äitienpäivä2 äitienpäivä

Nämä kaksi keijukaista toivottavat hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja kaikille meille, joilla on joku jota muistaa äitienpäivänä.

Vaikea saada kukkimaan?

7.2.2016 silkkisiipiä

orkideankeiju1

Sain tämän orkidean, ilmeisesti puikkokämmekän, äitienpäivälahjaksi pari vuotta sitten ja saatesanoiksi: Tämä on helppo pitää hengissä, mutta vaikea kukittaa uudelleen. Hengissäpysyminen on todella osoittautunut helpoksi. Kasviin nimittäin tuli kukkimisen jälkeen jotain pikkuasukkaita ja työnsin sen verhon ja ikkunan väliin, etteivät asukit muuttaisi muihin kukkiini. Ja sitten unohdin koko kämmekän olemassaolon. Joitakin aikoja myöhemmin, viikkoja joka tapauksessa, avasin verhot lisääntyvän päivänvalon tieltä ja mitä löysinkään?! Hienosti hengissä pysyneen ja vielä kukkivan kämmekän. Toki kukkia oli paljon vähemmän kuin äitienpäivänä, mutta sen jälkeen se on kukkinut koko ajan, noin puolitoista vuotta siis. Tällä hetkellä kukkia on auki kahdeksan kappaletta.

Nyt puikkokämmekkää hoitaa silkkisiipinen keijukainen, jos se vaikka saisi ötökkäosastoon kuuluvat alivuoralaiset häädettyä, kun itselläni ei oikein ole riittänyt puhtia suihkussa käyttämistä tehokkaampiin häätötapoihin eivätkä ne ole suihkutuksesta olleet millänsäkään. Jos vaikka keijukainen osaisi kertoa niille paikan, jossa ötököilläkin on täydet elämänoikeudet.

 

 

Hyvää joulua!

27.12.2015 silkkisiipiä

 

Iloa lumesta

Iloa lumesta

 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Työkiireiden ja joulun valmistelujen keskellä en ole ehtinyt pysähtyä edes keijukaisia katselemaan – surullista mutta totta. Herkkujen pullistaman vatsan alla nukuin 12-tuntiset unet ja heräsin rauhassa ihmettelemään talviaurinkoa. Päivällä taivaalta tuiskusi hetken luntakin. Oli pakko lähteä pienelle kävelylle ja mitä näinkään!

Auringonlaskun aikaan

18.10.2015 silkkisiipiä

Keijuprinsessavastavalo-oksalla

 

Illan viimeisessä valossa olin näkevinäni keijukaisen istuvan korkealla jo lehdettömän puun oksalla kuin auringonlaskua ihailemassa. Taivaalla on tällä viikolla riittänytkin väriloistoa ihailtavaksi niin aamuisin kuin iltaisinkin ja useimmissa puissa syksyn värjäämät lehdet hehkuvat väreissä kilpaa taivaan kanssa.

Kiitos kaikista kommenteista!

11.7.2015 silkkisiipiä

Keinu keijukeinuni!

Keinu keijukeinuni!

 

On ollut ilo saada paljon kommentteja, iso kiitos niistä! Keijublogin pitäminen on mukavaa puuhaa, mutten varmaan jaksaisi sitä pitää kovin kauaa ellei kukaan sitä kävisi katsomassa ja kertoisi mitä ajatuksia ja tunteita se herättää. Jokainen kommentti melkein ansaitsisi vastauksen, olisi vain pitänyt alkaa vastailemaan aiemmin, 30 vastausta yhdeltä istumalta on liikaa kirjoitettavaksi. Siispä tämä postaus ja nämä kuvat ovat kiitos kaikille kommentteja laittaneille.

 

Lumille haluan kertoa, että minä näin lapsena paljon keijuja, en tarkasti, vaan lyhyenä hetkenä akileijan kukissa tai niityllä katseen rajamailla ja jos käännyin katsomaan ne usein katosivat. Sitten kasvoin, menin kouluun ja opin siellä paljon tärkeitä asioita ja unohdin katsella keijukaisia. Omien lasten mukana tuli taas aika jolloin näin niitä, tällä kertaa keijukaiset eivät lähteneetkään pois vaikka pysähdyin niitä katselemaan.

 

Sirpa kysyi keijujen perheistä ja sukulaisista. En ole keijujen tutkija kuten Suvi Niinisalo, joka on kirjoittanut aiheesta oikein antoisan tietokirjan Keijukaisten lähteillä, mutta uskon silti tietäväni että onhan niillä perhettä ja sukua. Miltä keijut näyttävät lapsena ja miltä aikuisena? En minä tiedä. Ehkä lapsuus ja aikuisuus eivät ole keijujen juttuja. Nehän uskovat unensa tosiksi ja sadun maailmaksi koko ikänsä toisin kuin useimmat ihmiset.

 

Ovatkohan nämä keijut toisilleen sukua?

Ovatkohan nämä keijut toisilleen sukua?

Ruusutarhassa

5.7.2015 silkkisiipiä

Hatanpään Arboretumissa ruusupensas on kaunis kuin juhannusmorsian.

Hatanpään arboretumissa ruusupensas on kaunis kuin juhannusmorsian.

Vietin ihanan hellepäivän kummitytön ja kameran kanssa Hatanpään puistossa. Tutkimme yrttitarhan lajeja haistellen ja katsellen, maltoimme olla maistamatta, sillä olimme kylläisiä mestarikokin pitsoista, joita olimme syöneet piknikillä. Ihailimme kesäkukkia, alppiruusuja ja kivikkopuutarhaa kasveineen. Näimme sorsapokueen arboretumin lammessa.

Tuuli viilensi paahdetta, mutta kukkien katselun lomassa pulahdimme myös Pyhäjärven aaltoihin vilvoittelemaan. Kummitytöllä oli mukanaan niin pyyhe kuin bikinitkin, itse kastoin talviturkkini vaatteet päällä ja kyllä kesä ne nopeasti uinnin jälkeen kuivasi!

Ruusutarhassa kukkivat pensasruusut. Juhannusruusun latinankielinen nimi (Rosa Pimpinellifolia) toi mieleen jo kauan sitten kadonneen, ehkä rikkuneen ja roskiin heitetyn, mollamaijan, jonka nimi oli lainattu juhannusruusulta. Tuuli riuhtoi pensaiden oksia niin, että oli melkein mahdoton ottaa valokuvia, jotakin kuitenkin tallentui kennolle. Ja elokussa pitää palata jaloruusujen kukintaa ihmettelemään, tämä on melkein lupaus.

Katso, ekö olekin kaunis?

Katso, eikö olekin kaunis?

 

Sadesäällä

30.6.2015 silkkisiipiä

kaksikeijua

 

 

Ennen ukkosta ja sadekuuroja ilma oli melkein silkkaa kosteutta. Sateen jälkeen aurinko reunusti pilviä punertavalla valolla. Aivan kuin taivaalta ryöpsähtäneen vesisuihkun jälkeen valo olisi kutsunut punapäitä. Nämä keijut eivät säätä pelkää!

Terveisä Riikasta!

24.6.2015 Yleinen

Keijukainen pelargoniassa

Piipahdin Latvian pääkaupungissa Riikassa hetki sitten. Hotelli, jossa yövyin matkaseurani kanssa sijaitsi jonkin matkan päässä vanhasta kaupungista ja, jos ihan suoraan sanon, ensisilmäys hiukan hirvitti. Katu oli karu, hotelli sijaitsi sisäpihalla, jonne päästäkseen piti kävellä läpi parhaat päivänsä nähneestä porttikongista. Ja vaikka hotellin logon ritarihaarniska viittasi menneisyyteen, olin odottanut hieman erilaista historian siipien havinaa.

Sisäpihalla tönötti lehtileikkeillä päällystetty pysäköintialueen valvojan koppi, joka taisi olla miehitetty 24/7. Mikään keidas sisäpiha ei ollut. Tupakoitsijoita oli sentään muistettu tuoleilla, parilla pöydällä ja sauhuttelualueen rajaavilla kukkaistutuksilla. Yhtenä aamupäivänä, kun alueella ei näkynyt ketään, hiippailin kamerani kanssa paikalle ja nappasin ylläolevan kuvan. Keijukainen istuu siinä pelargoniassa ja tarkkailee pihapiiriä. Ehkä näköpiirissä tassuttelee musta, paksu kissa tai kirjava, pörröinen kaunotar.

Vanha kaupunki turisteineen ja heille tarkoitettuine viihdykkeineen tuli toki nähtyä, mutta sittenkin matkan parasta antia olivat hotellimme lähikorttelit. Lähitienoilla kävellessä näki kuinka rouva kurkotteli ikkunastaan jututtamaan koiraansa ulkoiluttavaa herrasmiestä ja upeasta autosta nousi jakkupukuinen nainen ruokkimaan kadulla kuljeksivaa kissaa. Löysimme samoilta kulmilta myös uzbekistanilaisen ravintolan, jonka pitäjä tarjoili meille herkullisen ruuan mukavia jutellen.

Saman kadun varrella kuin hotellimme ja uzbekistanilainen ravintola oli myös rapistuneita rakennuksia, joiden villiintyneillä tonteilla ei kissojen kulkua kummempaa elämää näkynyt.  Isokierto kiipeili hylätyltä näyttäneen talon rauta-aidassa. Helteisessä säässä varjoisalla aidalla oli keijukaisenkin mukava hetki viivähtää.

 

isokierto ja keiju portilla

Keltamajavankaalin alla

18.6.2015 Yleinen

Mariliina Valkama

Näin keltaista puron rannalla, kun kävin kävelyllä keväisessä puistossa. Vihreä ei ollut vielä peittänyt talventakaista, ruskehtunutta ruovikkoa, mutta aurinko oli ehtinyt houkutella vehkamaisen kukinnon kurottelemaan kohti valoa ja lämpöä. Kasvi sai hymyn huulilleni, hassu ja iloinen kukka, vaikka aika pahan hajuinen. Olen kuullut, että sitä kutsuttaisiin myös haisunäädän kaaliksi ja sen kyllä ymmärrän hyvin.

Mikähän pikkuruinen pirpana piileksi keltaisen puikelon kukinnon ja suojalehden alla?

Kesä ja kimalaiset

16.6.2015 Yleinen

Mariliina Valkama

Ihanan viileä kesäkuu tänä vuonna meillä täällä Suomessa! Keijuja ei kymmenen lämpöasteen kelissä palella – ja taitaa sitä paitsi olla hiukan lämpimämpää. Jos tuuli ei riepota terälehtiä irti kukkasista ennen aikojaan, niin nyt saamme nauttia monien kasvien kukkaloistosta pitkään. Pörriäisiä tosin saa vielä odotella näillä keleillä. Itselläni ei ole yhtään ikävä sen paremmin hyttysiä kuin ampiaisiakaan. Kurtturuusun keijukainen tapasi kimalaisen menneenä kesänä, mutta mustoissa kaiken voi elää uudelleen, niin helteen kuin hunajan tuoksunkin.