Selaat arkistoa kohteelle käyttäytyminen.

EVA:sta ERI:ksi!

17.10.2014 Yleinen

Meillä on jo tovin ollut käynnissä projekti nimeltä ”Evasta Eriksi! And we did it, kirjaimellisesti! :D Kaikki lähti elokuisista kotinäyttelyistä jolloin kaikki ei mennyt ihan putkeen..

Kiitos kaikille lähimmille tuesta ja neuvoista, että ei saa ottaa näitä asioita liian vakavasti. Varsinkaan koiran ollessa nuorikko. Mutta kyllä se show oli minulle aikamoinen shokki.. Ja tiesinhän minä itse että koira käyttäytyy kyllä muualla juuri niin kuin pitää (mutta hyvähän se niin on sanoa). Mutta mitä ja miksi näin sitten tapahtui? Koiranäyttelyt ovat olleet Lilyllä vähän hankala nakki, koska siellä pitäisi olla hillitty. Toisaalta sille ollaan kuitenkin tehty siitä ympäristöstä kiva ja hauska, jotta sille jää tietty kokemus näyttelyistä. Sana hillitty ei tosiaan kuvaa meidän iloista koiruutta! Siihen kuin lisää 50 kiloa niin hallinta kärsii huomattavasti.. Mutta toisaalta sen jo hyvin tuntevana, sitä ei olisi pitänyt villitä niin paljon tai muutenkaan vahvistaa ”mukavia kokemuksia liikaa”. Sitä olisi pitänyt puhtaasti, tylsästi ja tiukasti vain kouluttaa, näyttelyissäkin. Muutamat häpeän hetket ja itkut kehän laidalla koettuna päätin että tämä ei jää tähän, me ei luovuteta ja me korjataan asia. Emme halua häpäistä rotua ja varsinkaan Lilyn kasvattajaa. ;)

Lähemmin tarkasteltuna oli aika onni että kävi miten kävi! Lily oli juuri tuolloin sen ikäinen että se testasi minua selvästi ja vaati tiukkaa koulutusjaksoa. Olisiko sitä tullut ilman tätä? Oli hyvä että pääsin puuttumaan asioihin samaisella hetkellä. Samalla sainkin koirasta aivan erilaisen kuin mitä se oli, niin kliseeltä kuin kuulostaakin niin emäntä kasvoi mukana ja taidot taas karttuivat. Niin paljon kun Lily välillä ottaakin, niin se antaa kaiken tuplana takaisin!

En kovinkaan paljon valmentanut Lilyä näyttelyitä varten. Muita omia koiriani ei ole niihin tarvinnut erityisesti kouluttaa, joten kehään ollaan vain menty ja taidot on koirillekin harjaantunut sitä mukaan kuin näyttelyissä ollaan käyty. Ensimmäinen virhe.

Toisekseen koiralle täytyy aina yleistää opittua erilaisiin ympäristöihin. Kaikki mikä tutussa ympäristössä onnistuu, ei välttämättä onnistu häiriöiden vuoksi muualla, ilman yleistämistä. Toinen virhe.

Teinkin ensimmäistä kertaa koulutussuunnitelman ja päiväkirjan, sen mukaan lähdimme treenaamaan ankarasti kohti seuraavia näyttelyitä, seuraavat noin 50 päivää. Sisällä kotona kiinnitimme huomiota siihen, että koira pääsee ajattelemaan ja tekemään jopa ruokansa eteen töitä. Kokeilimme myös eri aktiviteettien kautta väsyttää koiraa ja katsoa millainen vaikutus sillä on. Tämä uusi ”ruotu” teki Lilystä nopeasti hyvin kuuliaisen ja terävän kaverin.

20141005_143912

Lähdin siis perustaidoista liikkeelle ja hoidin niitä päivittäin kuntoon. Joy of learning:n kursseilla opin että koiran koulutuksessa perustaidoiksi voisi kuvata mm. lähellä pysymisen, luokse tulemisen, irtaantumisen jne. Kun ne ovat kunnossa koiran saa toimimaan haluamallaan tavalla, missä vain. Ei tarvita monimutkaisia oppeja, ihmiset monesti ajatteleekin asiat koiran koulutuksen suhteen aivan liian pitkän kaavan kautta. Kun massaa on tarpeeksi takana oikean palkkion turvin, koiran toiminta voi olla hyvinkin automaattista pelkästään käskysanan kuullessaan.

Kyseiseen taulukkoon lisäsin erikseen myös harjoitteet jotka tukee nimenomaan näyttelykäyttäytymistä eli hampaiden katsominen, näyttelyravi ketjussa (Lilyn ongelmana oli peitsaus) jne.

Keskivaiheille otin tulikokeeksi mätsärit, näkisimme onko edistymistä tapahtunut vai jätetäänkö suoraan menemättä seuraaviin näyttelyihin. Mätsärit menivät kaikesta siitä stressaamisesta huolimatta täysin nappiin, joka oli aikamoinen yllätys: hampaita annettiin katsoa kauan ja seisottiin hienosti ihanista ympäröivistä ihmisistä ja koirista huolimatta. Tuloksena punainen nauha ja pääsy vielä viiden parhaan joukkoon loppukehään!

IMG_20140914_165839

Jännitys tiivistyi kun lokakuu läheni ja varsinainen testi eli näyttelyt oli tulossa. Miten meidän kävi? No oikein hyvin, olisin ollut iloinen pelkästään siitä että koira toimi täydellisesti, näytti hampaat ja oli mitä mahtavin esittää mutta me vedettiin paremmaksi ja saatiin mahtavan arvostelun lisäksi tulokseksi junnuluokassa ERI, olimme myös kilpailuluokan kolmansia.

Joskus tulee eteen tilanne kuin koira on vain hyväksyttävä sellaisena kuin se on. Se on tällöin helpompaa sekä koiralle että omistajalle että kaikkea ei voi eikä kannata korjata, mutta poppakonstit voi silti ottaa käyttöön. Meillä ne on nyt kokemuksen kautta seuraavat joita suosittelen lämpimästi vilkkaalle isolle koiralle:

1. Ei aamuruokaa! Näyttelypäivän aamuna herään aikaisin ja vien Lilyn ”kontaktilenkille”. Noin puolen tunnin lenkki tehdään tässä naapurustossa täyskontaktilla, mieluiten vielä oma-aloitteisella.

2. Lenkin perään vielä vapaata juoksua pellolla että koira saa irroiteltua ja varsinkin raskasrakenteinen koira väsyy fyysisesti näin.

3. Näyttelypaikalle saavumme vähintään tuntia aikaisemmin. Lily saa haahuilla ja haistella ympäriinsä. Kontaktia koiraan ei vielä oteta vaan annan sen rauhassa purkaa mielenkiintoaan kaikkeen mikä liikkuu..

4. Olen nyt kaksi kertaa huomannut Lilyssä tietyn terävöitymisen ja kontaktihaluisuuden juuri tiettyyn aikaan. Tällöin vaihdan ketjun kaulaan ja alan tekemään sille näyttelyissä vaadittavia harjoitteita.

5. Näyttelypaikalla ei haistella muita koiria eikä kosketa ihmisiin! Pois-käsky on ahkerassa käytössä jolloin Lily ottaa etäisyyttä kohteesta joka kiinnostaa.

Ja voilá! ;) .. Lily ja varsinkin minä, jäämme nyt näyttelytauolle kehittymään ja kasvamaan. Meillä on niin mielenkiintoinen ja hyödyllinen projekti alla että keskitymme muihin harrastuksiin.

Jasu & kaikille näyttelymenestystä toivova pikku Lily joka ei ota näyttelyitä liian tosissaan (kuvassa kesäkuussa ryhmänäyttelyissä).

IMG_20140608_182926